Sitruuna (Citrus Limon)

Sitruuna on taatusti kaikille tuttu, raikkaan keltainen sitrushedelmä, jonka kirpakanhapanta makua on joskus lapsena irvistelty. Sitruunat kasvavat tietenkin sitruunapuussa, joka myös tunnetaan ihan vain sitruunana (vähän kuin koivu/koivupuu). Tässä tekstissäni keskityn pääasiassa puun hedelmiin, ellei toisin mainita :)
Sitruuna kuuluu ruutakasvien (Rutaceae) sukuun, ja sen arvellaan alkujaan olevan kotoisin Intian Assamista. Sitruuna on tunnettu monissa Aasian maissa jo tuhansia vuosia, mutta Eurooppaan hedelmä rantautui vasta n. parituhatta vuotta sitten, mistä se sitten levisi maailman keittiöihin. Sitruunapuu voi kasvaa jopa 15m korkeaksi, mutta ne ovat myös suosittuja bonsaita. Usein hedelmien sisältä löytyykin siemeniä, jotka ovat vallan elinkelpoisia kaikkien kotipuutarhureiden kokeilla ;)

(Sitruuna. Kuva: Wikipedia)

Niin, sitruuna lieneekin tutuin juuri keittiöstä, missä sen käyttömahdollisuudet ovat todella monipuoliset. Sitruuna sopii niin kylmiin, kuin lämpimiin ruokiin, suolaisiin ja makeisiin ruokiin, tuoreisiin ja säilöttyihin, sekä erilaisiin juomiin. Meillä suomessa sitruuna on tuttu mauste mm. kalalle ja vappusimalle.
Rakenteeltaan sitruunapuun hedelmä on muiden sitrushedelmien kaltainen; Hedelmäliha on kuoren alla lohkoina kuten appelsiini, ja lohkoista löytyy usein siemeniä. Sitruunasta lähes kaikki osat ovat käyttökelpoisia, vain sitä valkeaa osaa kuoren alla ei yleensä käytetä, paitsi jos teet sitruunaviipaleita, silloin se ei haittaa. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni, raastettua kuorta (raasta vain se keltainen osa) käytetään mausteena esim. juomissa, leipomuksissa ja jälkiruoissa, mehua juomissa ja salaattikastikkeissa, ja viipaleita mm. booleissa. Sitruunapuun lehtiä taas käytetään mm. Intialaisessa, ja Kaakkois-aasian keittiössä.
Sitruuna muistuttaa hieman limettiä, ja limetin voi tarvittaessa korvata sitruunalla, vaikka makuerojahan se tietysti aiheuttaa. Ei kuitenkaan niin paljon, kuin sitruunan korvaaminen limetillä..

Sitruuna on kätevä apu myös muita hedelmiä käsiteltäessä, sillä se ehkäisee helposti tummuvia hedelmiä (esim. Avokado, Banaani, ja Omena) tummumasta. Purista vain kuorituille hedelmänpaloille hieman sitruunaa ennenkuin, sanotaan vaikka, lisäät ne salaattiin, tms.
Käytä aina kypsiä, kiinteitä sitruunoita. Raaka sitruuna on vihreä, mutta kypsyessään se muuttuu kauniin keltaiseksi, ja tuoksuu raikkaalta. Jos sitruuna on pehmeä, haisee homeelta tai sen pinnassa on vaaleaa nukkaa (=hometta), heitä se pois.

Sitruunavesi:

2 l Kylmää vettä
1 Iso sitruuna

-Pese sitruuna hyvin
-Kaada vesi tarjoilukannuun
-Viipaloi sitruuna, laita viipaleet kannuun
-Peitä kannu kannella tai Elmu-kelmulla, ja laita kannu jääkaappiin yöksi
-Aamulla sinulla on raikasta sitruunavettä.

(Kypsiä sitruunoita korissa)

Sitruuna on monikäyttöinen myös keittiön ulkopuolella. Sitruunankuoret ovat hyvä karkote koirille tai kissoille, kun niitä opetetaan pysymään poissa tietyistä paikoista kodissa. Sitruunankuoret, ja eteerinen sitruunaöljy ovat myös hyvä karkote itikoille, paarmoille ja punkeille. Voit hieroa sitruunankuorta suoraan iholle. Puutarhassa sitruunamehulla voi karkottaa esimerkiksi muurahaisia, ja potpurreihin lisätty sitruunankuori karkottaa koita liinavaatteista.
Itse lisään aina lattianpesuveteen etikan lisäksi vähän eteeristä sitruunaöljyä, koska se jättää paitsi raikkaan tuoksun, on myös hyväksi puulattialle. Samoin erilaisia puuesineitä voi hoitaa ja kiillottaa hankaamalla niitä sitruunankuorella. Leikkuulauta puhdistuu ja raikastuu jos pyyhit sitä sitruunalla. Sitruuna myös raikastaa pintoja ja poistaa pahoja hajuja, esim. kalanhajun käsistä.

Sitruunamehu itsessäänkin toimii puhdistusaineena. Sitruunamehulla voi hangata huonekaluista ja erilaisista tasopinnoista pois tummentumia, sormenjälkiä ja muita tahroja. Myös punajuuren tai mustikan väripinttymiä kannattaa puhdistaa käsistä sitruunalla.
Kupari- ja hopeaesineiden kiillotukseen puolestaan sopii sitruunanpuolikas, joka dipataan suolaan (tai ruokasoodaan).
Sitruuna on siis todella monipuolinen, siitä saadaan jopa sähköä ;D

(Kuivattuja sitruunapuun lehtiä)

Maagisesti sitruuna on feminiininen, veden elementtiin, kuuhun, ja neptunus-planeettaan, sekä erinäisiin kuun ja veden jumalattariin, kuten Seleneen, Tanitiin, Iannaan, Dianaan, Artemikseen, Mariciin ja Anumatiin yhdistetty kasvi/hedelmä. Historiassa, ja nykyäänkin sitruunalla on höystetty erinäisiä lemmenjuomia ja -ruokia, ja sitä on käytetty myös vahvistavana rohdoksena.
Sitruunaa on käytetty myös karkottamaan pahaa, puhdistamaan negatiivisista energioista ja torjumaan pahaa silmää. 
Intiassa suosittu Nimbu-Mirchi -amuletti valmistetaan pujottamalla lankaan sitruuna ja sen päälle seitsemän vihreää chiliä. Amuletin nimi tarkoittaa sitruuna-chiliä. Amuletti ripustetaan roikkumaan oviaukkoon, ja se vaihdetaan uuteen joka perjantai. Amuletin on tarkoitus miellyttää Alakshmia, köyhyyden ja puutteen jumalatarta, ettei tämä tulisi sisälle taloon. Amuletin mainitaan myös torjuvan pahaa silmää tai pahaa yleensä.

Puhdistavaan kylpyyn kannattaa lisätä viipaloitu sitruuna, tai pari kourallista sitruunanlehtiä puhdistamaan paitsi kehoa, myös energiakenttiäsi. Voit myös nauttia kupin sitruunateetä ennen rituaalia.
Sitruunankuorivettä (liota kuorisuikaleita vedessä) tai sitruunamehua voi pirskotella puhdistustarkoituksessa samoin kuin siunattua vettä.
Sitruuna sopii hyvin kesään, onnea, rakkautta, ystävyyttä, pitkäikäisyyttä ja kestävyyttä tavoitteleviin taiantekoihin. Sitruuna myös suojelee kademielen aiheuttamalta pahalta.
Erilaisissa taianteoissa sitruunaa voi myös käyttää taiankohteen vastineena, eli eräänlaisena nukkena.

Sitruunanlehdillä on maagisesti paljon samoja ominaisuuksia kuin sitruunalla. Lehtiä voi lisätä pahaa ja negatiivisia energioita karkottavaan suitsukkeeseen, tai puhdistavaan teehen.

(Sitruunan kuorta lähikuvassa)

Sitruuna on oikea C-vitamiinipommi. Ennen wanhaan sitruunalla hoidettiin mm. keripukkia. C-vitamiinin lisäksi sitruuna sisältää runsaasti B9-vitamiinia eli Folaattia, Karotenoideja, Kaliumia, Kalsiumia ja Fosforia. Käytä rohdoksena aina tuoretta, hedelmistä suoraan puristettua mehua. Sitruuna mm. edistää ruoansulatusta, vähentää sapeneritystä, lievittää pahoinvointia ja parantaa vatsan toimintaa.
Sitruuna on myös antibakteerinen, minkä vuoksi se on hyvä lisä mm. flunssapotilaiden ruokavalioon, ja mehua voi lisätä teehen tai tavallisen hedelmämehun joukkoon. Lämpimään veteen sekoitettu sitruunamehu hunajan kera on lisäksi hyvä ja terveellinen yskänsiirappi, etenkin pienille lapsille.

(Raastettua ja veitsellä kuorittua sitruunankuorta)

Sitruuna sopii lisäksi mainiosti kotiapteekkiin, paitsi terveellisyytensä, myös muiden avujensa ansiosta. Sitruunalla on mm. elimistön "suodattimia", etenkin maksaa ja munuaisia puhdistavia ominaisuuksia. Parhaan tuloksen saamiseksi sitruunan teho kannattaa yhdistää kurkumaan, punajuureen, ja/tai persiljaan. Lisäksi sitruuna vahvistaa sydäntä, verisuonia ja sappirakkoa. Sitruuna sopiikin erinomaisesti esim. toipuville alkoholisteille ja päihteidenkäyttäjille, sekä ylipäätään kenellekään, joka haluaa vähän puhdistaa kehoaan sisäisesti.
Isoäidin aikainen ohje nenäverenvuotoon neuvoo dippaamaan pienen tupon pumpulia kevyesti sitruunamehuun, ja sitten pumpulituppo laitetaan vuotavaan sieraimeen.
Sitruunamehua on soodaan sekoitettuna myös nautittu nivelreumaan.

Sitruuna helpottaa myös stressiä, päänsärkyjä ja jopa migreeniä. Kokeile tuoksuttaa kevyesti eteerisellä sitruunaöljyllä, tai aseta kylmät sitruunaviipaleet ohimoille.
Sitruunankuoresta puristettua nestettä kannattaa kokeilla ensiavuksi hyönteisten puremiin, ja syyliin. Toista hoito 2-3 kertaa päivässä, tai tarvittaessa.
Aromaterapeuttisesti sitruuna on virkistävä, ja mielialaa kohottava.

(Pitkittäin puolitettu sitruuna)

Sitruuna sopii myös hyvin kotikosmetiikkaan. Sitruuna on iholle pehmentävä, raikastava, tasoittava, vaalentava ja puhdistava, ja se sopii parhaiten rasvoittuvalle ja sekaiholle. Sitä voi käyttää kasvoveden tapaan, ja vaalentaa rusketusta tai kesakoita. Koska sitruuna kuitenkin on hapan, sitä ei pitäisi käyttää päivittäin, sillä se voi rasittaa ja kuluttaa ihoa pidemmän päälle.
Sitruuna on myös hyväksi sormille ja varpaille. Sitruuna vaalentaa tummenneet kynnet ja tupakoijan nikotiinikellastumat, pehmentää kynsinauhat, ja hoitaa karheaa ihoa. Upota sormet tai varpaat vain sitruunanpuolikkaaseen ja anna hautua muutama minuutti.
Sitruuna on myös mainio apu rohtuneille kyynärpäille ja käsien tai jalkojen kovettumille ja tummentumille. Haudo niitä vain sitruunanpuolikkaalla muutamia kertoja päivässä tai tarpeen mukaan. Sitruunan hapot myös pehmittävät ja hoitavat syyliä.
Sitruunalla on myös kiinteyttäviä ominaisuuksia, ja sitruunaviipaleet mm. hävittävät selluliittia. Hiero appelsiini-ihoa sitruunaviipaleilla pari-kolme kertaa päivässä. Mikäli iho roikkuu tai kärsit rypyistä, kokeile sekoittaa vähän raastettua sitruunankuorta kosteusvoiteen sekaan.

Sitruuna sopii myös hiustenhoitoon, sillä se on ominaisuuksiltaan kirkastava, puhdistava ja vaalentava. Sitruunaa voi käyttää parhaiten hiushuuhteena. Vaalentavien ominaisuuksiensa vuoksi suosittelen sitruunaa ainoastaan vaaleaveriköille. Samasta syystä sitruunalla voi myös vaalentaa hiuksia. Eräs isoäidin aikainen ohje neuvoo kastelemaan hiukset sitruunamehulla, ja menemään sen jälkeen ulos aurinkoon. Muistakaa silti, että sitruunavaalennus voi myös kuivattaa hiuksia.
 
(Puolikas vaakasuoraan puolitetusta sitruunasta ja sitruunaviipaleita lautasella)

Keittiön puolella sitruunaa voi kotioloissa kokeilla myös seuraavissa resepteissä:

Kermainen Kukkakaalipasta
Mokkapalat
Sitruunaiset Kasvikset
Sitruunainen Riisi
Soba-Avokadosalaatti

Huom: Koska sitruuna on hapan, voi sitruunamehun naukkailu pidemmän päälle syövyttää hammaskiillettäsi, samoin kuin etikka. Mikäli olet yliherkkä tai allerginen sitruunalle, älä käytä sitä. Jos olet yliherkkä tai allerginen jollekin sitrushedelmälle, se ei tarkoita, että olisit yliherkkä niille kaikille. Voit siis esim. kumkvattiyliherkkänä sietää sitruunaa ja toisinpäin. Herkkäihoiset voivat myös saada oireita käsiteltyään sitruunaa.
Sitruuna voi voimakastuoksuisena myös laukaista astmakohtauksen tai migreenin. Älä tällöin yritä parantaa migreeniäsi sitruunalla.
Sitruunoiden kuorissa on usein erilaisia pintakäsittelyaineita, joilla hedelmiä suojataan erilaisilta homesieniltä. Pese siis sitruunat aina hyvin, etenkin, jos käytät sitruunan kuorta. Joskus sitruunoiden aiheuttamat reaktiot (etenkin iho-oireet) voivat nimittäin johtua vain niistä pintakäsittelyaineista..

Uskomuksia:
-Sitruuna unessa enteilee yleensä vastoinkäymisiä. Voi ennustaa myös juopumista hauskassa seurassa.
-Sitruunansiemenet toimivat vastamyrkkynä myrkyllisten eläinten puremille.
-Uutta autoa voi suojella kaikenlaisita pahoilta sattumuksilta, jos ajat ensikäynnistykselläsi sitruunoiden yli.

Banaani (Musa Sapientum)

Kaikille tuttu Hedelmäbanaani, eli tavan Banaani, on Banaanien (Musa) heimoon kuuluva ruohokasvi. Banaanikasvit kuuluvat inkiväärimäisten (Zingiberales) kasvien lahkoon, ja ovat näin etäistä sukua sekä inkiväärille, kardemummalle että kurkumalle. Erikoisen banaanista tekee se seikka, ettei banaani varsinaisesti siemennä, sillä sen kukat ovat kaikki mahoja. Banaani lisääntyy versomalla pistokkaista, ja tehtyään hedelmänsä puu kuolee. Banaaneja on yli 70 lajia, pienestä, töpöstä Omenabanaanista (M. Acuminata), suuriin, kulmikkaisiin Ruokabanaaneihin (M.Paradisiaca). Aion tässä kuitenkin keskittyä tuohon perusbanaaniin, jota löytää useimmista ruokakaupoista. Banaanit kasvavat vähän viinirypäleiden tapaan suurissa tertuissa, jossa yhdessä voi olla jopa parisataa hedelmää, ja painoa yli 50 kiloa. Kauppojen pienet banaanitertut ovat siis vain pienempiä osia suurista banaaniryppäistä. Banaanit poimitaan vientiin yleensä raakoina, ne kypsyvät matkalla, ja siksi kauppojen banaanit usein vähän vihertävät. Vihreäkin banaani kypsyy kotioloissa huoneenlämmössä muutamassa päivässä.

Banaani saapui Eurooppaan vasta 1700-luvulla, ja on tunnettu myös nimellä "Aatamin Viikuna", sillä paikoin uskottiin että kristityn paratiisin kielletty hedelmä olisikin ollut Banaani. Tuntemamme perusbanaani tunnetaan myös nimillä Hedelmä- tai Makeabanaani, kun se halutaan eritellä Ruokabanaanista, joka myös Jauho- tai Keittobanaanina tunnetaan. Toisin kuin hedelmäbanaani, ruokabanaani on käyttötavoiltaan ennemminkin vihannes kuin hedelmä. Ruokabanaanien siemenetkin voivat olla, lajikkeesta riippuen, myös vähän isompia kuin hedelmäbanaanien vastaavat.
Ruokabanaani sopii ruoanlaittoon bataatin tai perunan tavoin, eikä sovellu raakana nautittavaksi, sillä siitä saa vain vatsataudin. Ruokabanaani kuuluu monien Afrikan maiden keittiöihin, ja ruokabanaanista valmistetaan mm. jauhoja ja olutta. Mainittakoon, että monista itämaisia elintarvikkeita myyvistä liikkeistä voi myös löytää paahdettuja, maustettuja ruokabanaanilastuja, jotka muistuttavat tuntemiamme sipsejä.
Myös banaanipuun kukkia ja lehtiä käytetään ruoanlaittoon, niin Afrikan kuin Aasian maissa. Kukkia käytetään vihannesten tavoin, ja lehtiä kypsennettävien ruokien kääreenä ja tarjoiluastioina.

Mutta palatakseni hedelmäbanaaniin, josta aion tästä eteenpäin puhua vain Banaanina; Banaani on hieman kurvikas, makea hedelmä, joka on monien muiden hedelmien tavoin kuorittava ennen syömistä. Banaanin voi syödä erikseen kypsentämättä, mutta sitä voidaan käyttää myös kypsennettäviin, makeisiin jälkiruokiin. Banaanit ovat tietenkin parhaita kypsinä, ja kypsyyden erottaa kuorimattomastakin banaanista helposti:
-Raa'at banaanit ovat kuoreltaan vihreitä, ja kypsät keltaisia. Kypsä banaani on kuoreltan kauniin lämpimänkeltainen, ja ruskeiden täplien ja juovien kirjoma. Mitä kypsempi banaani, sitä enemmän ruskeita täpliä. Mikäli banaanin kuori vahingoittuu, se alkaa tummua, vaikka banaani olisikin muuten vihreä.
-Raa'an banaanin hedelmäliha on kiinteää ja hapokkaan kitkerähköä, kun taas kypsä on tasaisen vaaleankeltaista, makeaa ja pehmeää.
-Kypsyessään banaani alkaa myös tuoksua. Raa'at banaanit ovat melko hajuttomia, tai niissä on vihreitä lehtiä muistuttava tuoksu. Sopivan kypsien banaanien tuoksu taas on hedelmäisen makeahko ja pehmeä.
-Ylikypsän banaanin hedelmäliha on alkanut tummua ja pehmetä, ja maku muuttuu makeankatkeraksi ja jauhomaiseksi. Lopulta koko banaani on musta, pehmeä lötkö jossa on voimakkaan makea, hieman käynyt tuoksu.

(Banaanin leikkauspinta. Kuvassa kolme siementä)

Monille banaani onkin tutuin juuri keittiöstä. Banaani sopii hyvin erilaisiin, sekä kylmiin että lämpimiin, jälkiruokiin, mutta sitä käytetään jonkin verran myös muhennoksissa, laatikkoruoissa ja padoissa, jos halutaan ruokaan "Etelämeren" makuja. Banaani kestää kuitenkin huonosti haudutusta, ja muhjuuntuu usein muun ruoan joukkoon. Puhumattakaan, että se on todella makea. Usein ohjeita tarkemmin silmäillessä vaikuttaisikin, että kyse on käännösvirheestä, ja alkuperäisessä ohjeessa tarkoitetaan banaanilla juuri aikaisemmin mainittua ruokabanaania.
Banaanit, ja etenkin hieman ylikypsät sellaiset, sopivat myös loistavasti leivontaan. Muhenna banaania esim. muffinssi-, pannukakku-, tai lettutaikinaan, tai lisää banaania makeaan leipätaikinaan.
Moni pitää nimenomaan banaaneista, koska niissä ei ole siemeniä. Tai niin luullaan. Banaanilla on omat siemenensä, mutta se versoo niistä hyvin harvoin hedelmää kantavaksi puuksi. Banaanin siemenkota on hyvin samantyylinen kuin kurkulla, ja siemenet ovat pieniä, mustia pisteitä hedelmän keskellä.
Hedelmäksi banaani ei ole mitenkään erityisen mehukas, mutta ruokaisa se on. Banaani sisältää mm. C-, ja A-vitamiinia, Pyridoksiinia, Kaliumia, Fosforia, Magnesiumia, Rautaa, Seleeniä, Foolihappoa ja kuitua. Banaani sisältää myös paljon hiilihydraatteja ja sokereita, minkä vuoksi moni pitää sitä epäterveellisenä. Loppupeleissä banaani voittaa kuitenkin suklaapatukan, eli on ihan varteenotettava välipala, niin laihduttajille kuin lapsillekin.

Maagisesti banaani on, köh, maskuliinisesta muodostaan, huolimatta feminiininen kasvi. Banaani on yhdistetty vesielementtiin, Kuun, ja Venus-planeetan energioihin, sekä Lakshmiin, Metztliin, Ka'Oheleen ja Peleen. Yksivuotisena banaani on yhdistetty etenkin aasiassa materian haalimisen turhuuteen, ja kasvi yhdistetään myös Buddhaan, joka kuvataan usein mietiskelemässä banaanipuun alla.
Kristityille banaani on nykyisin malliesimerkki heidän pyhän kirjansa luomismyytin todenperäisyydestä; Heidän mielestään banaani käteensopivine muotoineen ja helposti avattavine pakkauksineen on todiste "älyllisestä suunnittelusta", eikä mikään evoluution summamutikassa aiheuttama tuotos. Useimmille Wiccoille banaani taas on maskuliininen hedelmä; fallossymboli, jossa kiteytyvät luonnon hedelmällisyys, jumalattaren ja jumalan rakkaus sekä spirituaalisuus. Noituutta harjoittavat Wiccat käyttävät banaania usein myös rakkaustaioissa ja -ruoissa.

Banaaneja on uhrattu jumalille mm. Havaijilla ja Tahitilla, jossa niitä käytettiin ihmisuhrien sijaan. Banaanipuut olivat myös nuorten parien suosiossa, sillä uskottiin, että banaanipuun alla suoritetut vihkiäiset takaisivat onnellisen avioliiton. Banaaninvarsia ei myöskään saanut koskaan leikata, vaan ne taitettiin. Leikkaamisen uskottiin tuovan huonoa onnea. Banaanilla on yhteytensä myös kuolleisiin, banaaneja on mm. annettu vainajan mukaan tuonpuoleiseen, ja Amazonin sademetsien Yanomami-heimon tapoihin kuuluu, että polttohaudattujen vainajien tuhkat syötiin juhla-aterialla banaanisoseeseen sekoitettuna. Tavalla kunnioitetaan vainajaa, ja autetaan hänen sieluaan uudistumaan.
Koska banaanissa on nähtävillä tiettyä fallistiikkaa, sitä on usein pidetty miesten kasvina. Muinoin Havaijilla naisten oli, kuolemanrangaistuksen uhalla, kiellettyä syödä banaaneja alkuperäismuodossaan, vaan ne piti ensin paloitella muiden ruokien joukkoon tai muussata. Muodon vuoksi miehet ovat myös uskoneet, että banaanien syöminen parantaa impotenssia ja lisää seksuaalista kyvykkyyttä. Banaani on yhdistetty myös viisauteen ja nokkeluuteen. Banaani sopiikin hyvin sekä hedelmällisyys- ja parannusloitsuihin.

(Eri näköisiä, ja kypsyysasteisia banaaneja)

Kotiapteekkiin banaani sopii vaihtelevasti, sillä sillä on vähän lääkinnällisiä ominaisuuksia. Sisäisesti nautittuna banaanin mainitaan lievittävän närästystä ja auttavan kovaan vatsaan. Banaani voi ehkäistä, ja lievittää vatsahaavaa, ja sopii usein myös suolistotulehduspotilaille. Banaani sopii hyvin myös raskaana oleville, sillä säännöllinen banaanivälipala auttaa pitämään veren sokeritasapainon yllä ja voi näin vähentää aamupahoinvointia.
Nykylääketiede tutkii banaanin mahdollisuuksia mm. verisuonisairauksien ja aivohalvauksen ehkäisyssä ja hoidossa.
Ulkoisesti banaania voi kokeilla hyönteisten puremiin. Pese banaaninkuori ja hiero sillä puremakohtaa. Banaaninkuori sopii myös syylien poistoon. Kiinnitä pala banaaninkuorta (sileä pinta ylöspäin) syylän päälle, ja pidä yön yli. Toista käsittely tarvittaessa.

Banaani sopii loistavasti kotikosmetiikkaan sekä rakenteensa että ominaisuuksiensa vuoksi. Banaani mm. tasapainottaa ihon rasvoittumista, hoitaa epäpuhtauksia, kirkastaa, pehmentää, ja hoitaa ihoa hellävaraisesti. Parhaita käyttöön ovat täysin kypsät sekä ylikypsät banaanit. Banaanin hedelmäliha on pehmeää, ja tarjoaa siksi ihanteellisen kuorinta-, kasvo-, tai hiusnaamiopohjan johon voi sekoittaa muita vaikuttavia ainesosia tarkoituksen mukaan. Kuorinta-ainetta banaanimössöstä saat lisäämällä siihen hieman kaurahiutaleita, kahvinporoja tai sokeria.
Banaanimössöä voi käytää myös partavaahdon korvikkeena sheivailtaessa.
Vaikka banaani hedelmänä vaikuttaa kuivahkolta, kannattaa muussattua banaania kokeilla kuivan ihon naamioksi ennen peseytymistä tai sen jälkeen. Hiero iholle sellaisenaan, anna vaikuttaa 10-20 minuuttia, ja peseydy tavalliseen tapaan. Banaaninkuoria, hedelmäpuoli ihoa vasten, taas voi kokeilla sellaisinaan naamiona epäpuhtaalle iholle. Maidon tai voin kanssa banaanista saa hoitavan naamion kuivalle tai ärtyneelle iholle. Banaanin kosteuttavan vaikutuksen voi myös yhdistää erilaisiin öljyihin ja rasvoihin, kuten oliiviin, sheaan, kookokseen, kaakaorasvaan tai arganöljyyn.

Banaani sopii myös hiuksille naamiopohjaksi. Aikaisemmin esittelemäni banaaninaamion lisäksi ihan perus-banaanimössöön voi lisätä sitruunamehua kirkastamaan vaaleiden hiusten kiiltoa.

Aromaterapeuttisesti banaani sopii väsymyksen ja masennuksen hoitoon. Myös banaanin syömisen sanotaan piristävän mieltä.
 
Huom: Kyllä, banaaneillekin voi olla yliherkkä tai allerginen. Mikäli tulet banaanin syötyäsi pahoinvoivaksi, tai saat kovia vatsakipuja, tai suuhun kutinaa tai pistelyä, kieleen näppylöitä tai iholle nokkosihottumaa, jätä banaanit sikseen, sillä kyse voi olla yliherkkyysoireista. Hyvä kuitenkin muistaa että joskus myös raa'ahkot banaanit voivat aiheuttaa herkimmille edellä mainittuja oireita hedelmähappojen takia. Banaaninkuoret taas on usein käsitelty säilöntä- tai torjunta-aineilla, joiden käsittely voi aiheuttaa oireita herkimmille ihmisille. Varsinaisesta banaaniyliherkkyydestä ei tällöin ole kuitenkaan kysymys, vaan pelkästään raa'an banaanin tai k.o. torjunta-aineen aiheuttamasta reaktiosta, joka voi hyvin olla myös tilapäinen. Liiallinen banaaneilla mässäily voi toki aiheuttaa vatsavaivoja ja pahoinvointia, ja jos ei muuta niin banaaneista saa hyvän ähkyn. Jos syöt liikaa banaaneja, ja sinulla on taipumusta finneihin, voit saada niitä myös banaaneista. Tuskin kuitenkaan yhtä herkästi kuin suklaasta..

Uskomuksia:
-Banaaneja unessa pidetään hyvinä enteinä vaikka niissä usein nähdäänkin viittauksia miehiseen seksuaalisuuteen. Banaanin syöminen unessa kertoo uusista mahdollisuuksista.
-Banaanin lyhyessä kannassa on pieni, hedelmälihaan ulottuva "piikki", eli hedelmän kanta, samoin kuin esim. appelsiinissa se valkoinen osa joka ulottuu hedelmänlohkojen sisään. Moni jättää sen kuitenkin banaanista syömättä sillä sen uskotaan aiheuttavan mm. syöpää ja napatyrää vastasyntyneille. Eli mitään tieteellistä näyttöä moisesta ei ole, ei huolta.
-Hyttysiä houkuttaa parhaiten ihmiset, jotka ovat juuri syöneet banaania.
-Banaaninkuoren pureskelu valkaisee hampaita.
-Aikoinaan merimiehet välttelivät banaaneja, niiden tuominen veneeseen merkitsi huonoa onnea. Tässä on sen verran perää, että aikoinaan, pitkien laivamatkojen ollessa muutenkin riskialttiimpia kuin nykyään, banaanilaatikoissa saattoi piillä kaikenlaisia salamatkustajia, kuten erinäisiä hyönteisiä, myrkyllisiä hämähäkkejä tai käärmeitä, jotka saattoivat karata laivaan laatikoista, ja paitsi pilata ruokavarat, myös aiheuttaa kuolemantapauksia laivalla.
-Kalastajat välttelivät banaaneja, sillä banaanin tuoksun uskottiin karkottavan kalat.

Etikka (Acetum)

Etikka on useimmille tuttu kasvisten, vihannesten ja sienten säilönnässä käytetty, pistävänhajuinen hapan neste. Etikkaa valmistetaan alkoholista istuttamalla siihen hapettumisen aiheuttavia bakteereita.
Etikoita on monensorttisia, vaaleita ja tummia, maustettuja ja maustamattomia, ja moni tuntee varmasti ainakin omenaviini-, punaviini-, ja väkiviinaetikan. Eksoottisempia tuttavuuksia monille ovat siideriviini-, riisiviini-, ja palmuviinietikka, puhumattakaan hunaja- tai rusinaetikasta o_O
Etikka on todella, Todella, monipuolinen aines, etenkin kodinhoidossa, kotiapteekissa, keittiössä, sekä kotikosmetiikassa, ja siitä voisi helposti kirjoittaa sivun jos toisenkin, mutta yritän kertoa tässä etikoiden monipuolisesta käytöstä pähkinänkuoressa, ja ennen kaikkea, muuallakin kuin keittiössä.
 
Väkiviinaetikka Kotona ja Keittiössä

Väkiviinaetikka on tunnetuin perusetikka. Mikäli sinulla ei ole muuta etikkaa, käytä tätä. Väkiviinaetikka on vahvempaa kuin viinietikat, joten käytä korvikkeena laimennettuja (1/3, tai 1/4, ja tarvittaessa laimeampia) seoksia. Muutoin käyttötavat ja -tarkoitukset ovat hyvin samanlaisia.
Väkiviinaetikka sopii mainiosti kodinhoitoon, niin keittiössä kuin pyykkituvassa. Laimentamaton Väkiviinaetikka irrottaa hyvin myös ruostetta ja kalkkitahroja. Äläkä vierasta etikan pistävää ominaishajua, se ei ole tarttuvaa ja haihtuu nopeasti.

-Kodinhoidossa etikka on hyväksi myös tekstiileille. Se poistaa tahrat, pinttymät, ja pehmentää kovat kankaat.
-Etikkaa kannattaa kokeilla ennen pesua vaikeiden tahrojen poistoon luonnonmateriaaleista. Laimenna tarvittaessa vedellä ja sumuta tahralle. Vaikeissa tapauksissa hiero ensin tahra ruokasoodalla.
-Liota ruosteista esinettä (esim. sakset) hetki (tarvittaessa laimennetussa) etikassa, pyyhi teräsvillalla, ja viimeistele pinta ase- tai ruokaöljyllä.
-Kaikenlaiset tummentumat ja mustat sormenjäljet katoavat kun hankaat niitä etikkaan kastetulla pumpulitupolla.
-Ummehtuneen, tms. epämiellyttävän hajun saa pois vaatteista lisäämällä niiden pesuveteen kupillisen etikkaa.
-Etikkahuuhtelu irrottaa myös hikitahrat paremmin kuin pelkkä pesuaine. Kokeile etikkaa hikitahroihin etenkin jos käytät pesupähkinöitä.
-Pesukone on helppo puhdistaa ryönästä, ja tunkkaisen hajunkin saat pois, jos pyörität pesuohjelman kone tyhjänä, ja käytät pesu- ja huuhteluaineen sijaan laimentamatonta etikkaa.
-Suihkusuutin on helppo puhdistaa irrottamalla se ensin letkusta, ja upottamalla se muutamaksi tunniksi etikkaan. Kun kalkkeumat alkavat pehmetä, rapsuttele esim. hammastikun avulla suurin puhtaaksi kalkista, pese ja huuhtele.
-Kahvinkeitinkin puhdistuu kun keität sillä pannullisen etikkavettä (fifty-fifty -seos). Keitä tämän jälkeen vielä kerta pelkällä vedellä.

Kodinpuhdistuksessa etikka sopii parhaiten luonnonkuiduille ja kestäville keinomateriaaleille. Käytä tahranpoistoon ja yleiseen puhdistukseen etikkaa joko raakana, laimeana seoksena (1 dl vettä, 2 rkl etikkaa), tai vahvana seoksena (50/50%). Esim. puulle ja kivipinnoille kannattaa aina käyttää laimennettua seosta. Sitkeitä tahroja useimmista pinnoista voi poistaa hankaamalla laimentamattomalla etikalla, jonka jälkeen pinta pestään tai pyyhitään vedellä puhtaaksi.

-Lattianpesuveteen lisätty etikkakupillinen poistaa lattiasta pinttymät, jättää raikkaan tuoksun, ja tekee hyvää puu- ja parkettilattian pinnalle.
-Etikka on hyvä puhdistusaine myös kaakelipinnoille.
-Tukkeutuneelle viemärille ensiavuksi kaada viemäriin purkillinen ruokasoodaa, ja pari-kolme desiä etikkaa. Seos kuohuu paljon, joten kannattaa painaa vaikka kumista säilyketölkin kantta (mikäli viemäriin ei ole korkkia) viemäriaukkoa vasten kuohunnan ajan.
-Leivinlauta on helppo desinfioida pyyhkimällä etikalla kostutetulla liinalla.

-Teräskattiloiden tummentumat katoavat samoin jos kiehautat vahvaa etikkaseosta kattilassa. Samalla myös keittiö raikastuu. Myös pohjaan palanutta ruokaa voi kattiloista liottaa ensin etikalla ennen hankaamista.
-Etikka kiillottaa myös kristallit: Käytä siis etikkaa puhdistaessasi kristalliastioita tai -koruja.
-Peilit (myös auton peilit) pysyvät kirkkaana pidempään jos pyyhit ne etikalla. Auton tuulilasin voi myös suojata pakkaselta sumuttamalla puhdistettuun lasiin laimennettua etikkavettä (yksi osa vettä, kaksi osaa etikkaa).
-Auton kromiosat kannattaa puhdistaa/kiillottaa etikalla, ja ne pysyvät puhtaina pidempään.
-Etikka sopii mainiosti myös feminiinisten (kuten malja ja kello) rituaaliesineiden puhdistukseen.

Etikalla Raikkaaksi

Etikka paitsi poistaa likaa, myös imee itseensä, ja neutraloi kaikenlaisia epämiellyttäviä ja ummehtuneita hajuja. Esim, jos unohdat leivän loman ajaksi leipälaatikkoon, saat homeen hajun pois pesemällä leipälaatikkosi etikalla ja tuulettamalla yön yli. Samalla myös jäljellä olevat homeitiöt kuolevat, sillä etikka myös desinfioi ja puhdistaa.

-Jos haju on todella pinttynyt, jätä vielä suljettuun leipälaatikkoon yöksi lasillinen etikkaa.
-Jääkaappi raikastuu jos laitat sinne yöksi lasillisen etikkaa.
-Pilaantuneen ruoan tai tupakanhaju häviää huoneesta samoin (tosin vähän isommalla kulhollisella etikkaa).
-Lavuaarit ja suihkun viemäri on helppo raikastaa kaatamalla sinne pari desiä etikkaa.
-Etikka on myös omiaan poistamaan kissan-, tms. eläimen pissan hajuja niin lattioista, tekstiileistä kuin vaikka eläimen kuljetuskopasta. Lisää pesuveteen etikkaa, tai kaada/sumuta suoraan tahralle ja anna vaikuttaa.

Etikka Talossa ja Puutarhassa

-Puutarhassa etikka on mainio apu lisäämään maan happamuutta.
-Etikalla voi myös tappaa ei-toivottuja rikkaruohoja ja sienikasvustoja, kaatamalla etikkaa suoraan niiden päälle. Mikäli rikkaruoho on monivuotinen, nyppää kasvi irti ja lorauta vähän etikkaa sen jättämään kuoppaan.

-Etikkavedellä (yksi osa vettä, kaksi osaa etikkaa) kannattaa myös sumuttaa kirvoja ja aikuisia ansarijauhiaisia (siis jos haluat niistä eroon).
-Etikka sopii ensihoidoksi myös vihannespunkkien hävitykseen. Etikka ei valitettavasti hävitä vihannespunkkeja kokonaan, mutta hidastaa vähän niden leviämistä, kunnes ehdit hankkimaan tepsivämmät rohdot (vihannespunkeille suosittelen chililiuosta tai neem-öljyä).
-Mikäli muurahaiset kiusaavat, kannattaa niiden poluille sumutta etikkaa.
-Ötököiden vaivaamat kuivakaapit on hyvä tyhjentää (heitä pois saastuneet kuivatarvikkeet), pestä, ja sitten lopuksi sumuttaa ja pyyhkiä kaappi etikalla.
-Ököjä voi kokeilla karkottaa myös jättämällä kaappiin etikkapullon auki.
-Etikkapurkki puolestaan toimii ötökkäansana vaikka piknikillä. Aseta etikalla puolilleen täytetty, kapeasuinen törppö ruokalautasen tuntumaan.
 
-Sumuta hieman etikkavettä lemmikin turkkiin, niin punkit ja kirput pysyvät paremmin loitolla. -Nisäkkäille voi antaa myös ehkäisevän ötökkäkyvyn; lorautat vain lemmikinpesuveteen hieman etikkaa.
-Mainittakoon, että myös punkki kuuluu irtoavan paremmin, jos ihoa liottaa etikassa (folkloretiedon mukaan myös viinassa, saapasrasvassa tms. vaseliinissa, tai silmäboorivedessä). Tiedä häntä, itse suosittelisin, että käy aina näyttämässä punkin puremaa lääkärille. Borrelioosin riski on aina olemassa vaikka saisitkin ötökän omin avuin irti, etenkin jos punoitus/turvotus/kutina ei katoa muutamassa tunnissa tai uusiutuu purema-alueella muutaman päivän sisään.

Parantava Etikka

Väkiviinaetikka sopii hyvin myös kotiapteekkiin. Etikkaa on käytetty kotihoitoon pitkälti samoin kuin viinaa, varsinkin kun viinanpoltosta tuli laitonta v.1866, eikä kaikilla ollut varaa pulloon. Etikka myös lääkinnällisesti puhdistava ja desinfioiva, kuin myös ihmishajuja poistava. Ensimmäisessä maailmansodassa etikka oli lääkärien tärkeä aines rintamalla sotilaiden haavojen hoidossa. 1800-luvulla etikkaa käytettiin hieman deodorantin tavoin poistamaan ei-toivottuja hajuja, ja Mustan Surman niittäessä ihmiset hieroivat etikkaa ihoonsa suojautuakseen ruttotartunnalta.

-Höyryhengitysveteen lisättynä pari lusikallista etikkaa avaa flunssaiset röörit ja auttaa poistamaan limaa poskionteloista.
-Känsiä, syyliä ja finnejä voi koettaa kuivata pyyhkimällä etikalla muutaman kerran päivässä.
-Jalkasientä voi taltuttaa lisäämällä jalkakylpyyn etikkaa.
-Erilaisista iho-ongelmista, kuten psoriasiksesta, kärsivä voi saada helpotusta kylpemällä päivittäin etikkavedessä. Sekoita vain peri desiä etikkaa kylpyveteen.
-Etikasta on myös tehty kuumia hauteita, joilla on lääkitty erilaisia ihottumia, naarmuja, reumaa, kihtiä, venähdyksiä, nyrjähdyksiä, ja kipeitä hartioita. Saunan löyly ja kuumuus ovat lisänneet etikan tehoa.
-Etikkahaude sopii ensiavuksi myös kaikenlaisiin hyönteisten puremiin ja pistoihin (kuten paarman, ampiaisen tai hyttysen), ja sitä voi käyttää ensiapuna myös meduusan polttamiin (samoin kuin tuoretta virtsaa).
-Etikkaa voi lisätä kylpyveteen, jos kärsit sieni-infektioista. Jalkakylpyyn lisätty etikka pitää silsan kurissa, ja alapesuun lisätty etikka taistelee hiivaa vastaan, ja auttaa naisilla tasapainottamaan myös emättimen luonnollista pH-arvoa. Huom. Käytä naistenvaivoihin miel. mietoa etikkaseosta. Jos alapäässä on esim. hiivatulehduksen aiheuttamaa limakalvoherkistymää, tai raapimisesta/hiertymistä aiheutuneita avohaavoja, seos voi kirvellä. Samoin, jos etikkaliuoksesi on liian vahvaa. Jos kirvely limakalvoilla ei lakkaa laskiessasi hitaasti kymmeneen, huuhtele etikalla huuhtelemasi paikat runsaalla juoksevalla vedellä. Etikkaseos ei ehkä sovi sinulle.
-Muistutan myös, että erilaiset luonnonpesusienet, kuten Spongia Officinalis ja Luffa Aegyptiaca, on helppo ja hyvä puhdistaa ajoittain kevyesti vedellä laimennetulla etikalla. Kostuta sieni etikkavedessä, ja anna tekeytyä about kymmenisen minuuttia. Huuhtele ja purista kuivaksi.

Sisäisesti etikalla on ehkäisty mm. krapulaa. Wanha ohje neuvoo suikaloimaan keräkaalin mahdollisimman ohueksi, ja maustamaan sen oliiviöljyllä, suolaripauksella ja etikalla. Syö näin syntynyttä salaattia niin paljon kuin jaksat ennen lähtöäsi, köh; viihteelle. Ennen wanhaan etikkaa mm. lisättiin monenlaisiin sisäisesti nautittaviin rohtoihin, sillä sitä on pidetty vahvistavana ja vastustuskykyä parantavana.
Patikkaretkelläkin jaksat paremmin, jos lisäät vesipulloon tilkan etikkaa (1/2 tl etikkaa/1l vettä).

Omenaviinietikka

Väkiviinaetikkaa miedompaa, ja makeampaa omenaviinietikkaa käytetään perusetikan tavoin vähän kaikkeen, sisältäähän se aminohappoja, beta-karonoideja, pektiiniä, vitamiineja (kuten B9 ja B12), ja kivennäisaineita, kuten magnesiumia, kaliumia ja piitä. Se myös auttaa raudan ja kalsiumin imeytymistä elimistöön.  Länsimainen lääketiede tutkii omenaviinietikan mahdollisuuksia mm. Alzheimerintaudin, sydäntautien, syövän, ja kaihin hoidossa. Omenaviinietikan mainitaan myös tasoittavan kolesteroliarvoja, stimuloivan aineenvaihduntaa ja suojaavan verisuonia.

Omenaviinietikka sopii myös kotiapteekkiin. Ulkoisesti se sopii erilaisten sieni- ja hiivainfektioiden hoitoon, sekä lihaksille tavallisen etikan tavoin.

-Hiivatulehdusta voi parantaa ottamalla intiimikylvyn vaikka pesuvadissa joka on täytetty etikkavedellä. Lisää lämpöiseen kylpyveteen hieman etikkaa (about dl per l) ja huljuttele alakertaa viitisentoista minuutta.
-Vaivaisenluitakin voi lievittää omenaviinietikkahauteella.
-Hilseen torjuntaan ja hoitoon sopii laimea etikkahuuhtelu shampoopesun jälkeen.
-Sisäisesti omenaviinietikkaa voi kokeilla vatsatautiin, närästykseen ja ilmavaivoihin. Myös virtsateiden ja -rakon tulehdukseen.
-Ulkoisesti omenaviinietikalla voi myös lievittää auringonpolttaman ihon kirvelyä.

Omenaviinietikka sopii parhaiten kotikosmetiikkaan, etenkin hiusten hoitoon.
-Huuhteluveteen lisätty omenaviinietikka auttaa hilsettä ja hiustenlähtöä vastaan. -Omenaviinietikkahuuhde sopii erityisesti vaaleille hiuksille, ja kirkastaa hiusten luonnollista väriä. Lisäksi se tekee hiuksista kiiltävät ja sileät.
-Kuohkeuttavan hiushoidon saat sekoittamalla yhden keltuaisen, 1/2 dl olutta ja pari ruokalusikallista omenaviinietikkaa.
-Kuivuneille, karheille hiuksille voi kokeilla manteliöljyn ja omenaviinietikan seosta. Anna vaikuttaa parikymmentä minuuttia, ja pese hiukset tavalliseen tapaan.
-Hipiällekin omenaviinietikka sopii, parhaiten kasvovetenä (fifty-fifty -seos). Se tasapainottaa ihon pH:ta, ja sopii esimerkiksi ikääntyvälle, rasvoittuvalle-, ongelma-, ja akneiholle.

Erilaisia Etikoita

-Valkoviinietikka on hyvä apu keittiösiivouksessa. Se sopii astianpesuveteen, ja kirkastaa niin juomalasit kuin teräsaterimet.
-Balsamiviini- ja riisiviinietikka sopivat kotipuutarhassa banaanikärpästen torjuntaan. Laita kapeasuiseen astiaan pohjalle vähän jompaakumpaa etikkaa, niin pikku kiusankappaleet menevät sinne hukkumaan.

Etikkavinkkejä Ruoanlaittoon

-Lihan marinadiin kannattaa lorauttaa etikkaa. Se tekee sitkeästäkin lihasta mureaa.
-Nuudelit pysyvät keitettäessä paremmin kasassa jos lisäät keitinveteen ruokalusikallisen etikkaa (miel. kirkasta riisiviinietikkaa).
-Kun esikeität soijasuikaleita tai -paloja maustevedessä, lisää joukkoon hieman balsami- tai punaviinietikkaa. Näin koostumus paranee, ja maku on aavistuksen "lihamaisempi".
-Uppomunat pysyvät paremmin kasassa jos lorautat hieman etikkaa, tai viinietikkaa keitinveteen.
-Keittäessäsi valmiiksi kuorittuja perunoita, lorauta keittoveteen hieman etikkaa, niin pottuihin ei muodostu niljaista pintaa niiden jäähtyessä.
-Aasialaiset, höyrytetyt pullat saavat myös paremman pinnan jos lorautat höyrytysveteen hieman (miel. kirkasta riisiviini-)etikkaa.
-Paisti pysyy mehevänä jos lorautat paistinliemeen pari ruokalusikallista etikkaa.
-Kalan haju lähtee ihosta, ja kodin pinoista, pesemällä etikalla.
-Mauste-etikoita on helppo tehdä kotona. Lisäät vain etikkapulloon muutaman oksan haluamaasi yrttiä, tai kourallisen mausteita. Anna kuivilla mausteilla höystetyn etikan tekeytyä pimeässä viileässä huoneenlämmössä n. viikon ajan välillä sekoittaen.

Huom: Raakana, tai vahvana seoksena ja säännöllisesti nautittuna etikka (myös etikkasäilykkeet) voi syövyttää hampaiden kiillettä ja näin altistaa kariekselle. Lisäksi etikka voi ärsyttää ruoansulatuskanavaa, etenkin jos olet yliherkkä hedelmähapoille. Etenkin omenaviinietikka voi olla huono valinta yliherkille ja allergikoille. Omenaviinietikkaa mainostetaan ajoittain täydellisenä laihdutuslääkkeenä ja "lähes kaiken parantavana" aineena. Silti, järki käteen, mainosmiehiin ei aina ole luottamista. Todellisuudessa voit saada pahoja terveysoireita, etenkin, jos ruokavaliosi muuttuu radikaalisti niukaksi ja happamaksi. Aliravitsemuksen oireisiin yhdistettynä etikka voi aiheuttaa mm. päänsärkyä, vatsanväänteitä, ja vatsakramppeja/oksentelua.

Herkkäihoiset voivat myös saada oireita (punoitus, kutina, ihon kuivaminen/kuoriutuminen tai polttelu, vesikellot, ihottumat ja erilaiset, kutisevat näppylät) laimentamattomasta, etikasta, ja herkimmät jopa laimennetusta sellaisesta. Mainitunkaltaiset oireet ovat yleensä merkkejä yliherkkyydestä tai allergiasta, eikä etikkaa tällöin pidä tietenkään käyttää.. Yliherkät ja alergikot voivat saada iho-oireita myös nautittuaan etikkaa sisäisesti. Tällöin voi ilmetä myös vatsanväänteitä, pahoinvointia tai näppylöitä/punoitusta suun limakalvoille.
Ylenpalttisen runsas etikan käyttö voi lisäksi aiheuttaa hypokalemiaa, eli veren kaliumvajetta tai lisätä vanhemmiten riskiä sairastua osteoporoosiin. Mauste- ja kohtuullinen rohdoskäyttö on yleensä turvallista. Etikan sisäistä käyttöä kannattaa kuitenkin välttää, mikäli sinulla on osteoporoosi tai kaliumvajetta.
Älä myöskään syötä lemmikillesi etikkaisia ruokia, tai muuten anna lemmikille etikkaa sisäisesti, sillä etikka rasittaa mm. koiran ja kissan maksaa ja munuaisia.

Sekalaista:

-Etikka on yhdistetty pitkäikäisyyteen ja terveyteen.
-Etikka liitetään Veteen, Tuleen ja Ilmaan. Maagisesti etikka on voimakkaimmillaan täydelläkuulla.
-Etikka on yksi vanhimmista mausteista. Etikan uskotaan alkujaan syntyneen ihmisille vahingossa, hapantuneesta mehusta tai viinistä. Etikan alkuperäismaana pidetään Italiaa tai Kiinaa.
-Etikka tunnettiin jo muinaisessa Babyloniassa.
-Viinietikan valmistus kehitettiin 1670-luvulla Ranskassa.
-Etikka on miedosti hapanta. Sen pH on 2-5.
-Unessa etikka on yleensä hyvä enne, ja kehottaa heittämään pois turhat taakat.
-Etikka liuottaa aidot helmet.
-Muinaisen Egyptin hallitsijatar, Kleopatra, uskoi niin etikan voimiin että nautti aperitiivina etikkaan liotetun helmen tai pari.
-Legendaarisen Troijan Helenan kerrotaan kylpeneen etikassa rentoutuakseen.
-Japanissa Samurait ovat perinteisesti vahvistaneet itseään juomalla etikkaa.
-Balsamiviinietikkaa, eli Balsamicoa ei valmisteta viinistä, vaan rypälemehusta. Lähikaupan Balsamico on todennäköisimmin rypälemehulla maustettua etikkaa, eli vain sujuva ruokaväärennös. Aidon Balsamicon etiketissä on maininta "traditzionale". Se on hieman hintavampaa, mutta myös makuisampaa.
-Etikkamuseo löytyy Amerikoista. Se sijaitsee Roslynissa, Etelä-Dakotassa.

Avokado (Persea Americana)

Avokado on kotoisin Väli-Amerikasta, ja tunnetaan myös Avokaadona, sekä Alligaattoripäärynänä (eng. Alligator-pear). Nimensä hedelmä on saanut Espanjan kielestä (aguacate), mihin nimi puolestaan kotiutui Azteekkien sanasta "ahuacuatl" joka tarkoittaa, vapaasti suomennettuna, puussa kasvavia kiveksiä. Puista riippuvia avokadoja katsoessa sanaleikin ymmärtää, sillä avokado kasvaa pareittain pienissä tertuissa, kuten kirsikka, ja on kirsikan tavoin kasvitieteellisesti marja (luumarja) eikä hedelmä. Puhun tässä kuitenkin yleistajuisesti hedelmistä.
Avokado kuuluu Laakeripuiden sukuun, ja sen sukulaisia ovat mm. Kaneli ja Laakeri. Avokado taas on monille tuntemattomampi, outo, rupukuorinen möllykkä, joka monista tuntuu äkkiseltään liian eksoottiselta suomalaiseen makuun.

Avokado on kuitenkin yllättävän vaatimaton, ja kotikeittiössä siksi helppo pilata. Avokadon ajatellaan usein sopivan parhaiten kasvissyöjille, raakaruoan, terveysruoan ystäville, ja sen sellaisille itu-ihmisille. Totta, toki, mutta avokadosta saa monenlaisia herkkuja myös sekasyöjän pöytään. Avokado on ravitseva välipala, ja herkullinen lisä vaikkapa lounassalaatissa. Avokado on hyvin ravitseva hedelmä. Se sisältää mm. C-, B-,K-, ja E-vitamiinia, B9-vitamiinia eli Foolihappoa, Kaliumia, Magnesiumia, Fosforia, Karotenoideja ja Kuitua. Hedelmäksi Avokado on myös huomattavan rasvainen, ja sopiikin mainiosti esimerkiksi salaatteihin, voileivälle, dippeihin, ja sushin täytteeksi.

Liian Kypsä vai Liian Raaka?

Raa'at avokadot ovat tasaisen vihreitä ja tuntuvat puristettaessa kovilta. Avokadoa puristellaan samoin kuin vaikka tomaattia, eli se ei ole voimalaji. Kypsä avokado on tasaisen tummanruskea ja kiinteähkö. Kapea pää tuntuu vähän pehmeältä, hedelmänkannanpää irtoaa helposti sormenpäällä, ja siitä jäävä kuoppa on vaalea tai kellanvihreä. Raa'an avokadon kuoppa on raikkaan vihreä, ja tumma tai harmaa kuoppa taas kertoo avokadon olevan ylikypsä. Sienimäinen pehmeys on myös ylikypsyyden merkki. Kypsä hedelmäliha on kauniin sitruunankeltaista, ja melko tuoksutonta.

Kaupassa myytävät avokadot ovat yleensä vielä kiinteitä ja vihreitä, eli hieman raakoja. Avokado kypsyy huoneenlämmössä muutamassa päivässä, mutta kypsymistä kotioloissa voi nopeuttaa, jos laitat sen esim. omenoiden, sitruunan tai banaanin kanssa samaan pussiin tai vadille. Avokadoja löytää nykyään myös valmiiksi kypsytettyinä, mutta olen huomannut ettei niihin ole aina luottamista, ja "syöntikypsät" hedelmät ovat usein ylikypsiä tai pilaantuneita, joten valitsen mukaani aina ne kovimmat yksilöt. Hedelmän napaa nostamalla voi sitten tarkkailla avokadon kypsymistä kotioloissa. Kyllä, jos hedelmä ei ole vielä kypsä, paina napa vaan takaisin avokadoon :)

Jos käytät avokadoja usein, osta kaupasta mukaasi muutamia, vähän eri kypsyysasteisia avokadoja. Kypsät voit käyttää tietysti heti, mutta anna raakojen hedelmien kypsyä rauhassa huoneenlämmössä. Niin saat päivittäin avokadoja käyttöösi sitä mukaa kun ne kypsyvät. Avokadojen kypsymistä voi hidastaa laittamalla ne jääkaappiin. Jos avokado tuntuu kypsältä, muttet halua heti käyttää sitä, laita se jääkaappiin, mutta käytä se viimeistään seuraavana päivänä.

Avokadon hedelmäliha alkaa banaanin tavoin tummua joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Kuten banaani, myös avokado kannattaa pirskottaa sitruunamehulla tummumisen pysäyttämiseksi. Voit myös laittaa kuoritun hedelmälihan kylmään veteen. Kuorittu/avattu Avokado säilyy jääkaapissa pari päivää. Kääräise hedelmä Elmu-kelmuun, tai säilytä tiiviisti suljettavassa rasiassa, sillä avokado voi imeä hajuja jääkaapista (tai toisinpäin). Laita avokadonpuolikas rasiaan kuoriosa ylöspäin, ja kaada rasiaan kylmää vettä niin ettei hedelmäliha altistu ilmalle. Myöhempää käyttöä varten kannattaa aina säilöä se puolikas jossa siemen on yhä kiinni, sillä se edistää avokadon säilymistä. Toisaalta, jos aiot käyttää avokadon toisen puolikkaan myöhemmin ruoanlaittoon, voit säilöä sen samaan rasiaan sipulinpalasten kanssa. Sipulista haihtuvat rikkiyhdisteet estävät tehokkaasti avokadoa tummumasta, mutta kuten sanottu, avokado myös imee itseensä hajua ja makua sipulista.

Avokado on kivesviittauksestaan huolimatta feminiininen, veden elementtiin, äiti- ja rakkaudenjumalattariin yhdistetty kasvi, ja avokadon päärynämäinen muoto onkin yhdistetty myös naisen lantion ja takapuolen kaariin. Avokado lienee tunnetuin maineestaan halujen nostattajana, ja liitetään, kenties kives-viittauksesta johtuen, vahvasti miehiseen seksuaalisuuteen. Sitruunalla ja erilaisilla siemenillä höystetyt Avokadot ovat Etelä- ja Väli-Amerikan alueilla tunnettua lemmenruokaa. Koska ihmiset näkivät hedelmässä sekä kivespussit sekä naisellisen takapuolen, Espanjan katolinen kirkko kielsi Avokadojen käytön liian seksikkäänä ja näin ollen hävyttömänä. Avokado sopii rakkaus- ja kauneustaikoihin, mutta myös terveyteen ja onneen.
Avokadosta on apu myös lemmenkylmennykseen. Erään wanhan konstin mukaan rakastumisesta pääsee, jos annat avokadolle toivottaman rakkautesi nimen (kirjoita se vaikka hedelmän kuoreen), ja hautaat avokadon maahan, kostealle paikalle missä se mätänee nopeasti. Kun avokado mätänee, rakkautesi laimenee.

Lääkinnällisiä ominaisuuksia Avokadolla ei juuri ole, mutta sitä nauttimalla voi saada avun kovaan vatsaan. Avokadopirtelö taas voi lievittää käheytynyttä kurkkua. Avokadon mainitaan myös tasapainottavan miesten hormonitoimintaa.

(Kypsän avokadon kuori irtoaa helposti repimällä)

Avokado sopii mainiosti kotikosmetiikkaan, mistä hedelmä lieneekin meille suomalaisille kaikkein tutuin. Avokadosta käytetään vain hedelmäliha. Kasvonaamiopohjana Avokado on mitä mainioin. Se puhdistaa, ravitsee ja pehmentää kuivaa hipiää. Muussattu avokado sopii hyvin myös partavaahdon korvikkeeksi.
Kasvot voivat vähän vihertää avokadokäsittelyn jälkeen, mutta väri lähtee kyllä pesussa pois.
Rasvoittuvaa iho tasapainottavan naamion saat sekoittamalla 2 rkl sitruunamehua, 1 kananmunanvalkuaisen, ja yhden avokadon muussatun hedelmälihan. Turvonneet silmänaluset rauhoittuvat, kun laitat niille avokadoviipaleet ja annat vaikuttaa parikymmentä minuuttia. Avokadon hedelmälihaa voi hieroa myös ensiavuksi kuiviin käsiin. Tehokkaamman vaikutuksen saadaksesi lisää 1/2 avokadon muussattuun hedelmälihaan pari rkl oliiviöljyä. Avokado sopii hyvin iholle myös kananmunanvalkuaisen, sitruunan, leseiden ja jogurtin kanssa käytettäväksi.
Hauraisiin ja kuiviin hiuksiin voi kokeilla naamioksi avokadon ja majoneesin fifty-fifty -seosta. Hiero hiuksiin, anna vaikuttaa n. parikymmentä minuuttia, huuhtele, ja pese hiukset miedolla shampoolla.
Avokado ja oliiviöljy puolestaan rauhoittavat kuivaa päänahkaa.

Huom: Avokado tulisi aina nauttia tuoreena, mutta kypsentämättä. Kypsennys/kuumennus kehittää hedelmälihassa yhdisteitä, joka saa avokadon maistumaan pilaantuneelta tai muuten vastenmieliseltä. Avokadoa voi kyllä kevyesti lämmittää tai kuumentaa, mutta älä kypsennä/paista sitä. Mikäli kärsit migreenistä, kannattaa välttää avokadoa, sillä hedelmä sisältää Tyramiinia, joka voi edesauttaa migreenin laukeamista.
Avokadon siemen ei ole ihmisille myrkyllinen (ellet ole allergikko tai yliherkkä), mutta se sisältää vaihtelevia määriä haitallisia aineita, ja voi olla vaarallinen lemmikeille. Avokadon siemen sisältää mm. C-, ja E-vitamiinia, fosforia, antioksidantteja ja kuitua, mutta myös paljon tanniinia, eli jos punaviinistä tulee pää kipeäksi, en suosittele myöskään avokadon siemenien syöntiä.. Siemenen katkera maku johtuu myös tanniinista.

Avokadon hedelmäliha sisältää myös persiini -nimistä toksiinia, jonka avulla avokado puolustautuu erilaisia sienitauteja vastaan. Persiini on myös erittäin vaarallista eläimille, joten älä siis syötä avokadoa lemmikillesi. Pienet määrät avokadoa (jos vaikka koirasi ehtii napata lattialle pudonneen avokadokuution,) eivät kuitenkaan välttämättä aiheuta lemmikille oireita, mutta suuret määrät (esim. kokonainen avokado) tai säännöllisesti lemmikille syötetty avokado voivat jo aiheuttaa myrkytyksen. Persiinimyrkytys aiheuttaa pahoinvointia, ripulia, hengitysvaikeuksia, kouristelua ja sydänoireita. Kypsennetyssä avokadossa myrkytysriski on suurempi. Muistutan vielä, että avokadosta voi saada vatsansa kipeäksi myös, jos sen syö liian raakana. Tällöin kysymys ei ole myrkytyksestä tai allergiasta/yliherkkyydestä.
Ihmisille persiini on harvoin vaarallista, allergikkoja ja yliherkkiä tietty lukuunottamatta. Avokadon aiheuttamat yliherkkyysoireet eivät juuri eroa muiden ruoka-aineiden vastaavista, eli ihottumaa, pahoinvointia, vatsakipuja, ripulia, mahdollisia rakkuloita/ärsytystä suun limakalvoille, jne. Mainittakoon, että mikäli olet allerginen pujon siitepölylle, voit saada saada avokadosta ristioireita pujon kukkiessa.

Avokado ei myöskään oikein sovellu pakastettavaksi, vähän samoin kuin maidottomien metsäsienten kohdalla, sillä pakastaminen rikkoo avokadon rakenteen ja tuhoaa raikkaan maun.

Keittiön puolella avokadoa voi kokeilla esim. seuraavissa resepteissä:

Avokado-Caesarsalaatti
Avokado-Deopbap
Avokado-pestopasta
Chirashi-sushi
Quesadillat 

Uskomuksia:
-Avokadounia pidetään yleensä symboliikaltaan seksuaalisina. Mikäli syöt unessa avokadoa, tarkoittaa se saavutusta ja palkintoa kovasta työstä. Pilaantuneet avokadot enteilevät huonoa.
-Jos saat mieheltäsi avokadon, laita sen siemen ruukkuun kasvamaan. Jos siemen itää, ja kasvi menestyy, rakkautenne kestää.
-Kypsän avokadon kuori on tumma, raa'an vihreä. Tämä uskomus on ja ei ole totta. Avokadoja on useita lajikkeita, ja vain Hass-lajikkeen (Persea Americana "Hass") kuori tummuu hedelmän kypsyessä. Nimensä Hass-lajike on saanut kehittäjältään, Rudolph Gustav Hassilta.
-Olen myös pari kertaa törmännyt uskomukseen, jonka mukaan kapsaisiini nostaisi Avokadon persiinipitoisuutta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä Avokadon syöminen esim. tuoreen chilin kanssa tee hedelmästä myrkyllistä.
-Myöskään alkoholin nauttiminen avokadon yhteydessä ei mitenkään lisää persiinimyrkytysriskiä.

Kananmuna (Ovum)

Kirjoitetaanpa tästäkin kerran asiasta on minulta kyselty: Kananmunat ovat siis yleisimmin kesykanan (Gallus Gallus Domesticus) munimia munia, joita löytää pakattuna tai irtotavarana jokaisesta hyvinvarustetusta elintarvikeliikkeestä. Kananmuna voi olla kuoreltaan ruskea tai valkoinen, ja lienee kaikille tuttu lähinnä ruoanlaitosta ja leivonnaisista. Tässä haluan kuitenkin kertoa enemmän kananmunan muista käyttötavoista, sillä esimerkiksi omassa kemikaliossa kuluu kananmunia muuhunkin kuin omelettiin.

Eläinlääketieteellisesti katsoen kananmuna on oikeasti kanan kohtu, samoin, kuin minkä tahansa linnun muna on sen munineen linnun kohtu. Kananmuna (kuten muutkin linnunmunat,) kätkee sisälleen munasolun (=keltuainen). Kun muna hedelmöityy, poikanen kehittyy untuvikoksi keltuaisesta, samoin kuin ihmislapsi kehittyy äidin munasolusta. Munan valkuainen puolestaan vastaa tavallaan nisäkkäiden lapsivettä, mutta toimii myös ravintona linnunalkion kehittyessä, sillä linnunalkio ei ole nisäkkäänpoikasten tavoin yhteydessä emoonsa napanuoran avulla.
Pikkutipujen hyvinvoinnista huolestuneille mainittakoon vielä, ettei hedelmöitymätön kananmuna itsessään ole millään tavalla "kananalkio" tai "kanansikiö", eikä siitä voisi kuoriutua untuvikkoa. Siihen tarvitaan kanan lisäksi kukkoa ;)

Kananmuna sisältää runsaasti erilaisia ravintoaineita, vitamiineja, rasvaa ja proteiinia. Valkuainen on proteiinipitoinen ja keltuaisessa on kivennäisäineita ja vitamiineja, kuten A-, D-, E-, ja K,-vitamiinia, sekä monia B-ryhmän vitamiineja, kuten B12-vitamiinia. Kananmunan keltuainen sisältää lisäksi elimistölle hyvää kolesterolia. Kananmunien syöminen voi siis jopa auttaa korjaamaan kolesteroliarvoja, mikäli ne ovat kovin korkeat. Pidemmän päälle ne kuitenkin ovat aika yksipuolista ravintoa.
Kananmuna on hyvä seleenin, jodin ja raudan lähde. Kananmunan kuori koostuu pääasiassa kalsiumkarbonaatista.

Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa linnunmunat, ja etenkin kanan tai ankan, ovat uuden elämän ja luomisen symboleja, ja niillä juhlistetaan yleensä luonnon uusiutumisen ja kevään juhlia.
Kananmunan symboloima maailman muna; elämän kehdon ja kohdun ruumiillistuma, on kuulunut mm. Polynesian, Egyptin, Inkojen, ja kiinalaisten mytologiaan. Puhumattakaan että myös kotimainen runoeepoksemme, Kalevala, mainitsee maailman saaneen alkunsa sotkan munasta.
Ravitsevat munat ovat olleet arvossaan ihmisten keskuudessa eritoten juhlapäivinä, ja mm. juutalaisten tapoihin kuului antaa kananmunia lahjaksi syntymäpäivinä ja uutenavuonna. Ortodoksit kunnioittavat munia uuden elämän ja vaurauden symboleina. Pääsiäismunat lienevät kaikille tuttuja.
Keskiajalla oli tapana viedä munia myös pelloille edistämään uutta kasvua ja hedelmällisyyttä.
Koristemunilla on vähän sama symboliikka vaurauden, ilon ja onnen tuojana.

Maagisesti kananmunaa on käytetty paitsi onnenkaluna, uhrina, sekä korvaamaan loitsussa käytetty nukke tai taiottavaa henkilöä edustava esine. Kananmuna on ollut myös suosittu ennustusväline, ja kananmunista ennustamista kutsutaan ovomantiaksi. Wanha, suosittu ennustustusmuoto on rikkoa kananmuna kulhoon, ja sitten sekoittaa sitä esim. sukkapuikolla myötäpäivään kolme-, tai viisi kertaa, jonka jälkeen keltuaisessa nähty kuvio tulkitaan. Nuoret, naimattomat naiset taas ovet, etenkin keväänpuoliskon juhlina vierittäneet munia rinnettä alas. Se, jonka kananmuna ensimmäisenä kierii ehjänä mäen alle, pääsi seuraavana naimisiin.
Kananmunien ympärille on muodostunut aikojen saatossa omat loitsunsa, kuten esimerkiksi mustalaiskansan tai Hoodoon piirissä. Munankuoresta valmistettiin cascarilla-jauhetta ja kulhoon rikotun munan keltuaisessa saattoi nähdä tulevaisuutensa.
Kananmunaan itseensä liittyvä loitsu saattoi hyvin olla parantava tai karkottava, mutta myös lempeä nostava. Hedelmällisyysloitsujen kynttilät saatettiin valaa kohtua edustaviin munankuoriin. Munaruokia pidetään lemmenruokana, kun taas pilaantuneilla, mädillä munilla on aina ollut loukkaava tai häpäisevä tarkoitus. Jos ei-pidetyn ihmisen kynnykselle jättää mädän tuliaisen, hän tajuaa olevansa epäsuosiossa. Tästä kielii myös moraalittomasti tai muuten häpeällisesti käyttäytyvästä ihmisestä käytetty termi; Hän on yhteisössään "Mätämuna". Kananmunaa on käytetty myös sidosaineena Kyöpelin pitoihin lennättävissä, huumaavissa lentovoiteissa ja -salvoissa. Sidosaineena kananmuna toimii myös kotikosmeettisissa tököteissä :)

Kotikosmeettisesti kananmuna sopii siis mainiosti sekä ihon, että hiusten hoitoon. Kananmuna ravitsee, vahvistaa ja hoitaa erityisesti kuivaa ja herkkää ihoa. Ihonhoitoon soveltuvat sekä valkuainen että keltuainen. Valkuainen on mainio sidosaine mm. kasvonaamioissa. Valkuainen on kuivattava ja supistava, ja sopii rasvoittuvalle, isohuokoiselle iholle. Keltuaisesta saa ihoa ravitsevan ja kosteuttavan lisän jolla on myös ryppyjä siloittavia ominaisuuksia. Ihonhoidossa kananmunan kaveriksi sopivat ehkä parhaiten hunaja, porkkana sekä avokado.
Mielestäni yksinkertaisuudessaan paras hoito rasvoittuvalle- ja sekaiholle lienee valkuaisen ja sitruunamehun 50/50% seos, joka levitetään kasvoille ja annetaan vaikuttaa n. 20 min. Seos vaalentaa ahavoitunutta ihoa, myös kesakoita, eli kesakoista pitävälle suosittelen hunajaa sitruunamehun sijaan.

Hiustenhoidossa kananmunasta käytetään vain keltuainen ellei toisin mainita. Huuhdeltaessa valkuainen voi siis jämähtää hiuksiin, etenkin, jos käytät huuhtelussa lämmintä vettä. Keltuainen elvyttää ja ravitsee kuivia, elottomia hiuksia sekä hiuspohjaa. Kananmunaa voi kokeilla myös kuivasta päänahasta johtuvan hilseen hoitoon; Hiero parilla keltuaisella hiuspohjaa n.10-15 minuuttia, ja pese pois. Hiukset käsitellään sitten normaaliin tapaan.

Helppo pikahoito huonokuntoisille hiuksille syntyy seuraavasti:
1/2 dl (Extra Virgin) oliiviöljyä, 1 sitruunan mehu, 1 munankeltuainen. Vatkaa sekaisin, laita pesun jälkeen hiuksiin ja anna vaikuttaa muutama minuutti. Huuhtele hyvin. Kuohkeuttavan hoidon saat lisäämällä samaan seokseen lorauksen olutta, tai jos haluat kiiltoa, lisää loraus omenaviinietikkaa.

Mökkisaunassa kananmuna on loistava shampoon korvike. Munankeltuainen sekoitettuna tilkkaan tavallista järvi- tai lähdevettä pesee ja ravitsee jo mahdottomimmatkin kutrit.
Hieman fiinimpi ja syväpuhdistavampi keltuaisshampoo (vaikka tyttöjen saunailtoihin,) syntyy seuraavasti:
2 keltuaista, 1 dl lämmintä vettä ja 1 dl konjakkia tai brandya. Vatkaa sekaisin, hiero hiuksiin, anna vaikuttaa hetki ja pese pois.

Kananmunalla on myös jonkin verran kotihoidollisia ominaisuuksia. Vanhan kansan yksi tunnetuimmista krapulanhoitorohdoista oli juoda tuore kananmuna ja juoda sokerivettä päälle (myös äitini suositteli tätä). Wanhan kansan terveysvinkkeihin kuului myös raa'an kananmunan ja maidon (1/3) seos, johon lisätään lusikallinen tai pari sokeria. Tätä juotiin keväällä ja syksyllä vastustuskykyä vahvistamaan (mumminikin tätä aikoinaan suositteli).
Hyvä ensiapu pieniin palovammoihin on huuhdella palama kylmällä vedellä, ja sivellä pintaan kananmunan keltuaista. Kuivuessaan se muodostaa lisäksi suojaavan pinnan iholle.
Mikäli iholle jostain syystä roiskahtaa syövyttävää happoa, riko ensiavuksi iholle kananmuna. Kananmuna neutraloi hapon (tätä isäni suositteli).
Laulajille ja puhujille (miksei muillekin) olen kuullut suositeltavan kananmunanvalkuaista kurkun käheyteen. Valkuainen vatkataan, lisätään pari rkl sitruunanmehua ja sokeria haluttaessa. Seosta nautitaan 1 tl kerrallaan tarvittaessa.

Uusi vai liian vanha?

Kuten ruoan laitossa, niin myös muussa käytössä tulisi aina käyttää tuoreita munia. Muninnasta laskettuna oikein säilytetty kananmuna säilyy syömäkelpoisena about kuukauden verran. Avaa kaupassa pahvipakkaus, ja kurkista, että munat ovat ehjiä. Kalkkikuoren murtumat altistavat sisuksen mm.erilaisille bakteereille. Kaupan säröpintaisesta kananmunasta ei koskaan tiedä, kuinka vanha särö on, joten älä käytä rikkinäisiä munia. Rikkonaisia munia sisältävän pakkauksen voi palauttaa myymälään kuittia vastaan, ja sinulla on oikeus saada tilalle ehjä pakkaus. Kananmunien säilyvyyttä voi parantaa laittamalla munat "ylösalaisin", kapea pää alaspäin jääkaappiin, joka estää kaasutaskun muodostumista munan sisään. Kananmunat tulisi säilyttää jää- tai viileäkaapissa. Viileillä ilmoilla niitä voi jemmata myös kennossa parvekkeella.
Laitan tähän vielä pari niksiä kananmunien tuoreuden varmistamiseksi:

Tapa 1: Esimerkiksi jääkaappiin unohtuneiden kananmunien kelpoisuus on helppo tarkistaa laskemalla n.2,5 dl:n juomalasiin viileää vettä. Laita kananmuna lasiin. Jos kananmuna uppoaa, se on erinomainen leivonnassa, hyvä syötäväksi, sekä muutenkin käytettäväksi ilman kypsennystä. Tuoreet kananmunat ovat myös parhaita kaikenlaisiin emulsiokastikkeisiin. Lasin puolivälissä lilluva muna on jo alkanut vanhentua, mutta sitä voi käyttää kotikosmetiikassa, tuoreiden munien kanssa kypsennettävissä ruoissa, tai leivonnassa voiteluun. Kelluvat kananmunat ovat yleensä pilallisia, eikä niitä tulisi käyttää lainkaan, vaan heittää vaikka kompostiin, tai siihen akuuttiin mulkvistiin tai hänen julkisivuunsa :)

Tapa 2: Riko kananmuna varovasti laakealle asetille tai lautaselle. Tuore, käyttökelpoinen kananmuna tuoksuu raikkaalle, ja sekä valkuainen että keltuainen ovat kiinteät eivätkä valu minne sattuu. Hieman vanhentuneen kananmunan tuoksu on laimeampi, valkuainen on löysempi ja valuu ympäri lautasta, mutta keltuainen on vielä kiinteä. Pilaantuneen kananmunan keltuainen valuu myös, eikä tällaisia munia tulisi käyttää lainkaan.
Todella pilaantuneet kananmunat myös haisevat pahalle, valkea kuorikin saa lopulta rusovihertävänkukertavaa väriä mätänemisprosessissa vapautuvista rikkiyhdisteistä. Tällaisilla munilla on perinteisesti tervehditty niitä epämiellyttäviä ihmisiä :)

Punainen veritippa keltuaisessa voi olla esim. hedelmöityneen munan merkki. Äitini kutsui moisia "kukkomuniksi", eli kukko oli päässyt kanalaan ja no.. "pannut tuulemaan". Tällaisella veritippa-yksilöllä olisi siis ollut mahdollisuus kehittyä poikaseksi ja siitä edelleen uudeksi, munivaksi kanaksi. Ei siis kannata säikähtää, veritipasta huolimatta munan voi käyttää ruoaksi tavalliseen tapaan. Tällaisia hedelmöitymisen merkkejä voi löytää esim. virike-, ja lattiakanaloista tulevista munista, sillä kanalanomistajat hankkivat usein kanaloihinsa kukkoja.
Erinäiset, verenpurkauman näköiset punaiset läiskät taas voivat johtua munan munineen kanan ongelmista. Esim. synnytysteiden tai munasarjojen sairaudet voivat aiheuttaa verisiä munia. Joskus keltuaisista voi löytyä verennäköisiä, mutta selkeästi kiinteämpiä kappaleita, jotka ovat munijakanan omaa kudosta (siis kanan kappaleita, veget huomio). Tämä voi johtua sekä synnytyselinten sairauksista, mutta myös ikääntyneestä munijasta.

Huom: Kananmunat sisältävät paljon rasvaa ja proteiineja, joten päivittäinen kananmunien ahminta voi aiheuttaa pahaa oloa ja puutostiloja ravintoarvoistaan huolimatta. Muistakaa, että kananmuna ei sisällä C-vitamiinia. Ravintosuositus on vain 2-3 munaa päivässä, ja syökää leipää, salaattia ja hedelmiä kanssa :)
Salmonellariski raa'assa kananmunassa on olematon, ellet syö kuoria päälle. Salmonellapöpö kun voi tarttua vain kuoresta, etenkin, jos se on likainen. Pese siis kätesi aina käsiteltyäsi kananmunia.
Ja muistutettakoon vielä, että mikäli sinulla on kananmuna-allergia, en tietenkään suosittele edes kananmunan kotikosmeettista käyttöä.

Uskomuksia:
-Kananmunan väri vaikuttaa sen makuun tai ravintoarvoihin? Tarua. Tuoreen kananmunan makuun ja ravintoarvoihin vaikuttaa pääasiassa munintakanoille syötetty ravinto ja kanan elinolosuhteet, eikä kuoren väri.
-Hopealusikka saa kananmunan maistumaan pahalle? Totta. Kananmunaa ei oikeasti tulisi syödä hopeaisilla aterimilla, sillä munan sisältämät rikkiyhdisteet takaavat mieltäkääntävän makuelämyksen reagoidessaan hopean kanssa.
-Syys- tai Kevätpäivän tasauksena kananmunan on uskottu pysyvän kärjellään pystyssä? Totta toinen puoli.. Temppu onnistuu jos varovasti napautat kananmunan kantaa pöytäpintaa vasten ;)
-Kananmunat unessa tietävät hyvää jos ne ovat tuoreita. Pilaantuneet munat varoittivat juoruista, särkyneet huonosta onnesta ja munankuoria on pidetty huonona enteenä. Jos syöt unessa kananmunia se povaa terveyttä.
-Jos esittää toivomuksen, ja vierittää kananmunan Kevätpäivänä tai Vappuna rinnettä alas, eikä se mene rikki, niin toive toteutuu.
-Keitettäessä halkeilevat kananmunat enteilevät vieraita.
-Jos syö raakoja kananmunia, saa hyvän lauluäänen.
-Kesän juhlissa naimattomien tyttöjen oli ennen wanhaan tapana vierittää kananmunia rinnettä alas. Missä järjestyksessä ne särkyivät, joutuivat tytöt naimisiin. Ehjät jäivät vanhoiksi piioiksi.
-Vain kana munii? Kyllä ja ei; kukkokin voi munia munia olematta Aapiskukko. Kyseessä on yleensä nuorien kukkojen "hormonihäiriö" (vähän kuin teinipojilla voi alkaa murrosiässä kasvaa rinnat, vaikka härö tasoittuukin sitten vanhemmalla iällä). Kukon munima "muna" on hedelmätön nahkamuna, mutta aiheutti keskiajalla jopa muutaman kukon polttamisen roviolla koska eläinten uskottiin olevan "saatanan vallassa". Ilmiö on kuitenkin vaaraton, mutta kyllin harvinainen vaikuttaakseen luonnottomalta. Kukon munimilla munilla on myös ollut oma arvonsa epätodennäköisyyttä tukevina, onnea tuovina taikaesineinä.

Hunaja (Mel)

Hunaja on pääasiassa mehiläisten valmistamaa, makeaa ja tahmaista nestettä jota saadaan hunajakennoista.
Hunajaa on saatavana sekä juoksevassa muodossa, että hieman jäykempänä ja massaisena. Tällainen kiinteämpi hunaja tuntuu usein hieman rakeiselta käsissä (ja hampaissa). Myös kaupan juoksevalla hunajalla on taipumus jähmettyä iän myötä.

Hunaja on antiseptinen, vitamiinipitoinen, parantava. Sopii sekä ulkoiseen että sisäiseen käyttöön. Hunajaa voi lisätä vaikka kylpyveteen tai hauteeksi esim. ärtyneen ihon hoitoon. Hunajaa voi sipaista ensiavuksi myös rohtuneille huulille. Jos lisäät hunajaan tuoretta valkosipulia, saat mainiota voidetta kaikenlaisille haavoille ja raapeumille. Makeudestaan huolimatta hunaja sopii myös tulehtuneelle iholle, koska hunajalla on alhainen; hapan pH johtuen glukonihaposta, joka estää hunajaa pilaantumasta, ja näin ollen estää bakteerien lisääntymistä.

Flunssanhoidossa hunaja on ihmeellinen apu, ja monet rohdot onkin parempi makeuttaa hunajalla kuin sokerilla. Hunaja lievittää kipeää kurkkua, parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta, ja on lisäksi ravitsevaa.
Paras flunssan ja tukkoisen olon lievittäjä on hunajalla makeutettu inkivääri-hauduke.
Mikäli olet nauttinut alkoholia, kannattaa krapulaa välttääksesi nauttia ruokalusikallinen hunajaa ennen nukkumaan menoa, sillä hunajan hapot polttavat pois vatsassa vielä mahdollisesti olevan alkoholin.

Hunajasta saa mainion pohjan erilaisille kasvonaamioille ja ihonkuorinta-aineille, tosin rakeutunutta hunajaa voi käyttää kuorijana ihan siltäänkin. Sokerin tavoin hunaja sitoo kosteutta, eikä kuivata ihoa. Parasta on silti juokseva hunaja. Kasvonaamiossa hunaja edesauttaa mustapäiden irtoamista, pehmentää ihoa, ja syväpuhdistaa.

Hunajakuorintaa varten hunajaan voi sekoittaa sopivaa iholle sopivaa ainetta suurimoista yrtteihin. Itse pidän yksinkertaisuudessaan sokerista ja suolasta; hienoa sokeria herkälle/ kuivalle, tai merisuolaa rasvaiselle/seka-iholle. Suolan ja sokerin karkeusastetta voi vaihdella sen mukaan, tuleeko kuorinta esim. kasvojen herkemmälle iholle, vartalon paksummalle iholle, vai jalkopohjien mursunnahkaan.
Jos haluat kuorinnasta täyteläisemmän, voidaan joukkoon sekoittaa haluttua kasvi- ja/tai tuoksuöljyä.

Myös hiuksia voi hoitaa hunajalla. Hunajaiset hiusnaamiot ravitsevat hiuspohjaa ja hillitsevät rasvoittumista.

Huom: Hunajan sisäinen nauttiminen voi aiheuttaa ristiallegiaa pujon kukkiessa.

Uskomuksia:
-Hunaja unessa symboloi yleensä ylellisyyden kaipuuta. Hunajasta uneksiva mies saattaa olla epävarma maskuliinisuudestaan, samoin hunajasta uneksiva nainen feminiinisyydestään.
-Jos nuorukainen halusi estää parrankasvun, piti hänen hieroa säännöllisesti leukaansa hunajan ja kanankakan seosta.

Kookos (Cocos)

Vaikka yritän koota blogilleni lähinnä kotimaisia aineksia, tänne satunnaisesti livahtaa myös jotakin toisaalta, mutta monipuolisuus lienee hyve ;) Itse käytän kookosta, ja varsinkin kookosöljyä, suht. paljon, pääasiassa kotikosmetiikassa, ja keittiössäni, joten tämä kuuluu kyllä listalle, ehdottomasti.

 (Kuva: Wikipedia)

Tässä yhteydessä käyttämäni termi "kookos" käsittää siis kaikenlaiset kookospalmun pähkinöistä saatavat ainekset; Rasvan, hedelmälihan (sivuvalmisteineen, esim. kuivatut kookoshiutaleet), kookosmaidon, kookosveden ja jopa kookoskuidun.

Kookospähkinä itsessään siis on suuren kookoshedelmän sisästä löytyvä, suurinpiirtein appelsiinin/rugby-pallon kokoinen, kovakuorinen, karkeakarvainen siemen (siis samoin kuin vaikka siemen eli kivi persikan sisällä). Kookospalmun siemen eli pähkinä sisältää kirkasta nestettä, jota kutsutaan kookosvedeksi, ja joskus (hieman virheellisesti tosin), kookosmaidoksi. Tuntemamme kookosmaito on todellisuudessa kermamaisen paksua, kookospähkinän hienonnetusta, valkoisesta sisuksesta (eli siemenvalkuaisesta) valmistettua valkoista nestettä. Siemenvalkuainen sekoitetaan veden kanssa, ja näin saatu neste erotetaan puristamalla se kiinteästä valkuaismassasta esim. harsokankaan avulla. Pähkinän valkuaisesta saadaan myös kookosöljyä eli kookosrasvaa, joka on tyydyttynyt mutta terveellinen kasvirasva.
Monilla luonnollisilla kasvualueillaan kookospalmu on paikallisille pyhä kasvi, jota voi nykyäänkin käyttää edistämään mietiskelyä, tasapainottamaan mieltä, ja poistamaan kielteisyyttä.

(Murrettu pähkinä josta vesi on jo kaadettu pois)

Kookospähkinän tuoreuden tunnistaa parhaiten ehjästä kuoresta, sekä ravistettaessa hölskyvästä äänestä, kun kookosvesi hölskyy pähkinän sisällä.
Sekä kookoksen hedelmäliha että kookosrasva parantavat vatsan vointia, vahvistavat vastustuskykyä ja kehoa, edistävät ruokahalua, alentavat verenpainetta, auttavat sokeritautiin ja voivat myös estää anemiaa. Kookosrasva edistää ruoansulatusta, ja auttaa näin ollen paitsi kovaan vatsaan, myös säännöllistämään vatsan toimintaa.

Kuivattua hedelmälihaa voi lisätä myös potpurripusseihin tai unityynyyn tuomaan mietoja, rauhoittavia aromeita. Kookospähkinän kuorella voi vaikka saunassa rapsutella kuivaa ja kovettunutta ihoa, sillä se kuorii mm. jalkopohjat raspia hellävaraisemmin. Pitkiä kookoskuitusäikeitä voi puristella vedessä palloksi, jota voi käyttää vaikka suihkussa pesuvamppuna.

(Biona Organic -kookosrasvaa myyntipakkauksessaan)

Kookosrasva eli kookosöljy on kiinteää ja valkeaa, mutta sulaa jo ruumiinlämmössä helposti juoksevaksi. Kookosrasva sisältää pääasiassa lauriinia ja kapryylihappoa (jotka eivät varastoidu kehoon vaan menevät energiaksi, sekä auttavat vastustamaan bakteeri- virus- ja sieni-infektioita), myristiinia, kapriini- öljy- palmitiini- ja steariinihappoa. Maidossa on lisäksi monia kivennäisaineita. Sopiva annos kookosrasvaa on n.3-4 rkl/päivässä. Kookosrasva on ainoa tyydyttynyt kasvirasva, mutta hillitysti (mauste/rohdoskäyttö) käytettynä se on terveellisempää kuin eläinrasvat.
Kookosrasvaa käytetään mm. äidinmaidon vastikkeissa sekä aliravituille tarkoitetuissa ravintoseoksissa. Säännöllisessä käytössä kookosrasva pitää kolesterolin kurissa, jolloin riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin pienenee. Kookosrasvan terveysvaikutuksia esim. diabeteksen ja osteoporoosin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä tutkitaan. Lisäksi kookosrasva voi tasapainottaa kilpirauhasen toimintaa.
Kookosrasva on stabiilia rasvaa, joten se ei härskiinny, ja voi näin vähentää solujen hapettumisvaurioita ja rasvaisia solurakenteita. Tämän sanotaan hidastavan solujen vanhenemisprosessia ja riskiä sairastua mm.syöpään. Kookosrasva kestää hyvin kuumentamista ja sitä voidaan sekoittaa sulatettuna myös muihin rasvoihin.

(Kylmää kookosrasvaa hiutaleina)

Ulkoisesti käytettynä kookosrasva sopii niin ihon kuin hiusten hoitoon. Iholle käytettynä kookosrasva sopii parhaiten kuivalle-, ja ravinneköyhälle-, ja sekaiholle, mutta sitä kannattaa kokeilla myös couperosaan ja atooppiselle iholle. Kookosrasva hoitaa ja hillitsee tulehduksia, ja sitä kannattaa kokeilla mm. ärtyneiden limakalvojen, yskänrakkuloiden, sekä silmä- tai hiivatulehduksen hoitoon, ja sitä voidaan lisätä esim. kotitekoiseen ihovoiteeseen, huulivoiteisiin ja saippuaan. Vaikka kookoksella on miedon makea, lempeä tuoksu, kookosöljyyn voi lisätä eteerisiä öljyjä joko tuoksun, tai toivottujen rohdosominaisuuksien mukaan.

Kookosrasva on luonteeltaan kuivattava, eli se ei jätä ihoa erityisen rasvaiseksi. Hoitavien ja vettä hylkivien ominaisuuksiensa vuoksi kookosrasvaa voidaan käyttää voiteena suojaamaan kuivia ja halkeilleita ihoalueita (tiedät, kuinka vesi kirvelee pakkaessa halkeilleen ihon pikkuhaavoissa). Kuivaa ihoa lievittää toki parhaiten jollain kosteuttavalla hoidolla (esim. Tuorekurkulla tai Aloella) ja sitten päälle kevyesti kookosrasvaa, jotta kosteus ei heti karkaa harakoille. Kookosrasva sopii myös ensiavuksi lievittämään hyönteisten puremia.
Kookosrasvalla voi hoitaa kuntoon myös hapsottavat, elottomat, kuivat, ja liiallisesta käsittelystä (etenkin valkaisusta) kärsineet hiukset; dippaa sormesi kookosrasvaan ja hiero öljyä sormenpäihin, se sulaa kyllä ihonlämmössä. Hiero sormenpäillä varovasti pienissä erissä hiusten latvoihin. Jos käytät liikaa kookosrasvaa, on lopputulos rasvaisennäköinen myös hiuksissa.

Kynttilämassaankin voi lisätä pirauksen kookosöljyä, tai rituaalikynttilät voi öljytä kookosrasvalla harmonian ja tasapainon saavuttamiseksi.
Kookosta on käytetty myös lemmenlääkkeenä. Arkiset lemmenkakkuset uudistuvat jo kummasti tirauksesta kookoshiutaleita, joita voi sirotella myös lämpimän, vaikkapa intialaistyylisen aterian pinnalle. Kokeile ihmeessä sekoittaa kookoshiutaleita vaikka arkiseen vehnäleipätaikinaan.
Ehkä kookosrasva kynttilöihin voisi kaivertaa sydämenkuvat ;)

(Rainbow:n kookosmaitoa myyntipakkauksessa)

Kookosmaito ja -kerma lienee monille tutumpaa keittiöstä kuin kosmetiikasta, sillä kun loihtii kotiruokaan maukkaita, itämaisia vivahteita. Kookosmaitoa on helppo tehdä itse ruoan vaatima määrä;
Kookoksen mahdollisimman tuoretta hedelmälihaa laitetaan puhtaan puuvilla- tai pellavapyyhkeen sisälle, pyyhe kastellaan, ja käännetään kulhon yllä kuivaksi kuin kostea pyykki. Kulhoon pisaroiva neste on valkoista.

Kookosmaitoa voi lisätä hiushuuhteluun tai shampooseen, hoitamaan kärsineitä kutreja.
Rauhoittavaan kylpyveteen kannattaa lorauttaa pari desiä kookosmaitoa, se pehmentää ja hellii kuivaa ihoa. Tuoksuna kookos on tasoittava, ja rauhoittava, siksi kookosta sisältäviä potpurreja onkin hyvä säilyttää esimerkiksi liinavaatekaapissa.

Kookosvettä käytetään suhteellisen vähän, ja moni kaataa sen menemään. Kookosvesi on väritöntä nestettä, joka tuoksuu miedosti kookospähkinältä, ja jossa on hieman pistävä maku. Sen voi juoda sellaisenaan, tai käyttää ruokien höysteenä. Kookosvettä voi kokeilla myös kuivalle iholle kasvoveden tapaan ja huuhteena hiuksille.
Pähkinää avatessa kannattaa kapeaan päähän kaivertaa vaikka yleisveitsellä reikä, josta vesi valutetaan talteen. Näin lopun pähkinän avaaminen (esim. rautasahalla tai taltalla ja vasaralla) käy siistimmin.

Pähkinänkuorista käsistään kätevä kovertaa vaikka kynäpurkin, suojaruukun, tai pienet jälkiruokakulhot.
Pähkinän sisältä koverretaan tarkasti pois hedelmäliha, ja pähkinän pinta hiotaan tasaiseksi kookoskuiduista. Sitten pähkinät pestään, kuivataan ja muotoillaan halutuksi puukon ja sahan avulla. Liimaamiseen voi käyttää kuumaliimaa, pikaliimaa, tai vaikka erikeeperiä jos kyseessä on astia jota ei kuulu pestä usein (kuten kynäkippo).

*Äläkä tietenkään käytä kookosta, jos olet yliherkkä tai allergikko. Muistutan myös, ettei kookosrasva ole maagista taikaruokaa jota popsimalla kaikki ongelmat katoavat. Se on rasvaa, jossa on kaloreita siinä missä kaikilla rasvoilla. Terveellisyydestään huolimatta kookosrasva ei siis todellakaan ole mitään nollakaloriruokaa, eli jos sillä korvaa vaikka voin ruokavaliossaan eikä annoskoko muutu, kilot eivät välttämättä katoa, pikemminkin päinvastoin..

Eteeriset öljyt (Aqua Oleum)

Yksi "kotikemikalioni" vakiovarusteista ovat eteeriset öljyt, joita olen käyttänyt vähän kaikkeen, kynttilöistä kosmetiikkaan. Haluan tässä kertoa eteerisistä öljyistä yleisesti.

Mitä eteeriset öljyt ovat?

Eteeriset öljyt ovat kasvien tuottamia tai erittämiä haihtuvia tuoksuöljyjä, joita erotetaan höyrytislaamalla kustakin kasvinosasta, kuten kukista, lehdistä, juurista, tai jopa hartsista. Eteeriset öljyt ovat siis ikäänkuin tiivistettä/ydinmehua kyseessä olevasta kasvista, ja ovat näin ollen hyvinkin vahvoja. Vaikka eteerisen öljyn koostumus onkin kevyen öljymäinen ja haihtuva, se ei ole vesiliukoinen. Eteerisiä öljyjä voidaan kotioloissa laimentaa esim. muihin kasviöljyihin, maitoon, tai alkoholiin.

Eteeriset öljyt voidaan oikeastaan jakaa kahteen "pääryhmään"; raakoihin ja laimennettuihin. Raakaöljy, eli "aito" eteerinen öljy valmistetaan vain yhdestä kasvista tai sen osasta, eikä siihen ole lisätty mitään kemiallisia, tms. aineita. Laimennettu öljy taas on nimensä mukaisesti laimennettua, ja sitä voi periaatteessa käyttää suoraan vaikka iholle. Itse suosin raakaöljyjä kotikosmetiikassa, ja laimennettuja tuoksulampuissa. Kannattaa kuitenkin olla varovainen lisätessäsi öljyjä tuoksulamppuun, sillä eteeriset öljyt voivat olla tujuja. Siksi laimennetut öljyt ovat parempia tuoksulamppuihin ja kynttilöihin. 

Suurin raakaöljyn ja laimennetun välillä taitaa olla etteivät laimennetut öljyt liukene enää muihin öljyihin tai alkoholiin, kun taas raakaeteeriset liukenevat.
 
Öljyjen hankkiminen?

Hyvänä öljyvarastona pitäisin, sanotaanko viittä, kattavana n. kymmentä eri öljyä. Et oikeastaan tarvitse kuin pari perustuoksua (kirpeä ja makea/kukka ja hedelmä), pari rohdosta (ulkoiseen käyttöön ja lamppuun), sekä yhden yleisöljyn. Oma yleisöljyni on sitruuna, jota laitan aina pari tippaa jopa lattianpesuveteen.
Rohdoksien ja tuoksujen ero on silti paikka paikoin hiuksenhieno, esim. laventeli on monien mielestä vain tuoksu, minulle se on mm. unentuloa helpottava rohdos, jota käytetään pääasiassa tuoksuna. Limekin voi olla rohdos, vaikka sen käyttö onkin aika suppeaa; pääasiassa se on piristävä tuoksu, mutta sen tuoksutus voi lievittää migreeniä.

Omia öljyjä valitessa kannattaa tietenkin ensin ottaa huomioon omat allergiat ja yliherkkyydet. Jos olet allerginen vaikka sitruunalle, olet silloin allerginen myös eteeriselle sitruunaöljylle. Yleensä eteerinen öljy sisältävää enemmän allergisoivia aineita (allergeeneja) kuin itse kasvia, eli tiivistemuodossa, kuten öljykin. Monet öljyt ovat kuitenkin korvattavissa toisilla, esim. teepuuallergikko voi kokeilla rosmariiniöljyä.
On tärkeää valita öljyt käyttötarkoituksen mukaan; etsitkö öljyä rohdoksi kotiapteekkiin (kuten teepuu, kanelinlehti, virmajuuri..) vai tuoksuksi lamppuun (kukka- ja hedelmäöljyt). Etenkin hajuvesiä valmistettaessa, on hyvä olla tarkkana sekä yliherkkyyksien että allergioiden suhteen, sillä hajuvedessä eteeristä öljyä laimennetaan ja seosta pirskotetaan suoraan iholle.
Eteerisiä öljyjä ei myöskään kannata lotrata joka päivä joka paikkaan, sillä niiden jatkuva liikakäyttö voi aiheuttaa pidemmän päälle yliherkkyyksiä ja laukaista allergisen reaktion myös täysin terveessä ihmisessä.

Eteeristen öljyjen käyttö

Monia öljyjä voi käyttää samoin kuin vastaavaa yrttiä, jolloin monimutkaisilta yrtinkäsittelyvaiheilta vältytään. Sisäiseen käyttöön suosittelen kuitenkin ennemmin itse kasveja kuin niistä tislattuja öljyjä vaikka kuinka tekisi mieli terästää glögiä sitruunantuoksulla (lue eteenpäin).
Sekoittamalla muutaman pisaran lempeää tuoksuöljyä (esim verbenaa) kasviöljyyn (esim. oliiviöljyyn) saa jo hyvän perus-hierontaöljyn, jota voit muunnella mielesi mukaan. Sensuelleja tuoksuja lisäämällä (Ruusu, Neroli, Ylang Ylang..) saat eroottisen hierontaöljyn, ja piristäviä (Minttu, Patsuli, Sitruuna) lisäämällä virkistävän hierontaöljyn, jne..

Rohdosöljyjä (esim. kehäkukkaa tai teepuuta) voi samoin lisätä oliiviöljyyn ja/tai kookosrasvaan, ja näin syntyvää voidetta voi levittää hoidettavalle iholle. Mikäli hoidat laaja-alaista ihottumaa, sieni-infektioita tai tulehduksia, voidaan hoitavia öljyjä lisätä myös vaikkapa kylpyveteen.
Teepuu-, yms. vahvanhajuisista kasveista valmistetuilla eteerisillä öljyillä voi kasviöljyyn laimennettuna karkottaa iholta myös kiusallisia verenimijöitä, kuten hyttysiä, paarmoja ja punkkeja. Teepuuöljyllä voi lisäksi hoitaa niiden puremia. Flunssainen voi lisätä höyryhengitysveteensä pari tippaa kamomillaa tai laventelia. Erilaisia yrttiöljyjä voi lisätä myös hiushuuhde-veteen, ja näin hoitaa sekä kutreja että päänahkaa. Joitakin eteerisiä öljyjä voi laittaa suoraan hoidettavalle iholle, kuten teepuuöljyä ötökänpuremaan tai herpesrakkulaan topsipuikolla, tai sitruunaa kynsinauhoille.

Erilaiset jumalille tai henkiolennoille pyhitetyt kynttilät voi tehostaa hieromalla ne eteerisellä, tilanteeseen sopivalla öljyllä.
Siivouspäivänä Tolun tai mäntysuovan tuoksua voi taittaa eteerisillä hedelmä- tai kukkatuoksuilla, ja asuntoon tulee aivan uudenlaista raikkautta. Pesupähkinöitä käyttävät voivat huuhteluaineen sijasta raikastaa pyykin eteerisellä öljyllä ( 1/2 dl vodkaa+5 tippaa öljyä -seosta n.2rkl pesukoneen huuhteluainesäiliöön).
Tuoksulamppuun tulevan öljyveden suhde on yleensä 1 dl vettä, 5-10 tippaa öljyä tuoksun ja öljyn halutusta voimakkuudesta riippuen. Annosteluero kannattaa muistaa myös käyttötarkoituksessa; haluatko tuoksuttaa kämpän viemäritukoksen peittämiseksi vai hoitaa migreeniäsi (tai aiheuttaa sen).

Eteeristen öljyjen säilytyksestä

Öljyt myydään usein lasipullossa, jossa on muovikorkki. Pullo itsessään on tiivis, mutta öljy voi haihtua korkin läpi, ja varsinkin inkivääriöljyn korkki muuttuu tästä syystä tahmeaksi. Se on tavallaan hyvä juttu sillä se kertoo öljyn olevan puhdasta. Laimennetut öljyt eivät juuri haihdu. Korkki olisi hyvä suojata vahalla tai lakata EriKeeper- tai pikaliimalla, tai hätätilanteessa vaikka teipillä, mikä ehkäisee edes vähän öljyn haihtymista.
Öljyn haihtumiseen vaikuttaa myös jonkin verran sen säilytyslämpötila. Viileässä öljy haihtuu hitaammin kuin lämpimässä. Suositeltu säilytyslämpötila eteerisille öljyille on huoneenlämpö, joten auringonpaistetta kannattaa välttää. Mitä puhtaampaa eteerinen öljy on, sitä vähemmän lämpötilanmuutokset siihen vaikuttavat. Huonompilaatuiset ja laimennetut öljyt saattavat sakkaantua liian viileässä, ja liian lämpimässä tahmaantua tai itkeä (laimennetut nesteet erottuvat öljystä eivätkä enää sekoitu). Sama reaktio tapahtuu myös erilaisille ruoanlaittoon suunnatuille kasviöljyille, kuten auringonkukka- tai oliiviöljylle, jos niitä säilytetään väärässä lämpötilassa. Huonosti suljettuun pulloon voi myös päästä kosteutta mikä myrryttää öljyn, ja pilata sen täysin. Tällainen pilaantunut öljy on vain paras heittää pois.

Eteerisiä öljyjä kannattaa säilyttää erillään elintarvikkeista ja/tai kosmeettisista valmisteista, lähinnä haihtuvasta öljystä tarttuvan hajun vuoksi, mielellään valolta suojassa huoneenlämmössä. Pahvilaatikko, tms. säilytysboksi on hyvä, itse säilytän öljyjäni vaatehuoneessa, jossa haihtuvien öljyjen tuoksu raikastaa edes vähän suljetun tilan ummehtunutta ilmaa.

Nippelitietoa..

Usein kuulee puhuttavan Eteerisistä öljyistä "Aromaattisina öljyinä". Termillä viitataan lähinnä aromaterapiassa käytettäviin tuoksuöljyihin, jolloin merkitys on sama kuin puhuttaessa "Rohdosöljyistä". Niistä ei kuitenkaan oikein voi puhua samassa kategoriassa vaikka Aromaterapia onkin hoitomuoto. Hyvä siis muistaa, että mieltä rauhoittavat, unentuloa edistävät ja päänsärkyä laannuttavat tuoksuöljyt voivat tässä tarkoituksessaan olla luokiteltavissa myös rohdoksiin, mutta ei nyt aleta viilaamaan pilkkua. Yrteillä, kasveilla ja kukilla on vaan niin monia käyttömahdollisuuksia myös öljyinä :)

Huom: Eteeristen öljyjen käyttömahdollisuudet ovat todella laajat, mutta vahvuutensa vuoksi niitä ei tulisi koskaan nauttia sisäisesti. Sisäisesti käytettynä monilla eteerisillä öljyillä voi olla koostumuksensa ja vahvuutensa takia ikäviä sivuvaikutuksia. Lisäksi moni yrtti ja rohdoskasvi sisältää aineita, jotka suurina määrinä ovat myrkyllisiä (kuten Virmajuuri, Mäkikuisma ja Maahumala). Eteerisissä öljyissä nämä aineet tiivistyvät pullossa tuoksun tavoin, jolloin öljystä voi tulla itse kasvia myrkyllisempi.
 
Jos nuuhkit eteeristä öljyä pullosta, älä ikinä, korostan: ÄLÄ IKINÄ, laita nenää suoraan pullon suulle haistellaksesi, vaan pidä pullo n. 20 cm:n etäisyydellä kasvoistasi, ja leyhytä kädelläsi tuoksua nenää kohti. Tähän menettelyyn on kolme hyvää syytä:
1. Ensiksi, koska eteeriset öljyt ovat vahvoja tiivisteitä, tarpeeksi tujusta rohdosöljystä voi saada nenäverenvuodon, migreeni voi laueta, tai voit muuten vaan saada pahan olon.
2. Toisekseen, miten sitäpaitsi haistat enää mitään seuraavasta öljystä, jos vedät ensi-imaisulla poskiontelot täyteen, sanotaanko, kamferiöljyä?
3. Kolmanneksi, juuri mainitun vahvuutensa takiaöljy ei haise oikeanlaiselle suoraan pullosta. Siksi eteeriset öljyt on tarkoitettu tuoksutettavaksi lampuista, jolloin tuoksu on miedompi, ja tunnistettavampi. Siksi aromin leyhyttely tuo oikean tuoksun parhaiten esiin.

Olikohan tässä kaikki? No, kysymyksiä saa aina esittää jos unohdin jonkin mieltä askarruttavan asian tästä :)