Koiramäki

Monille jo entuudestaan tutussa Koiramäki-sarjassa kuvataan hauskasti mutta informatiivisesti jokapäiväistä elämää ja tapoja 1800-luvun Suomessa. Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjaan on yksiin kansiin koottu kolme ensimmäistä Koiramäki-sarjan osaa. Teos sisältää kirjat Koiramäen Talossa, Koiramäen Lapset Kaupungissa, ja Koiramäen Talvi.

Kirjan päähenkilöitä ovat tietenkin Koiramäki-nimisen, kuvitteellisen paikan asukkaat. Sympaattiset eläinhahmot kuvaavat ihmisiä arkisten askareidensa parissa, ja teoksessa kuvataan elämää aikana ennen sähkölamppuja, mikroaaltonuuneja, muovirihkamaa, autoja tai puhelimia. Koiramäen talon mallina on Talonpoikaismuseo Yli-Kirra Punkalaitumella.

"Valonlähteenä Koiramäessä
käytetään kynttilöitä ja päreitä.
 Vaari joka ei jaksa enää niin
kovasti ulkotöissä rehkiä,
veistelee mielellään päreitä
pimeitten iltojen varalle."
-Koiramäen Talossa-

Tarinat itsessään ovat yksinkertaisia, lapsille sopivaan muotoon kirjoitettuja, mutta kyllä aikuisetkin saavat kirjasta irti yhtä sun toista. Pääpaino ja kirjan viehätys piileekin Mauri Kunnaksen lystikäissä, mutta havainnollisissa piirroksissa, jotka höystävät kertomusta luontevasti ja antavat lukijalleen tekstiä seikkaperäisemmän kuvan ajan oloista.

Kokonaisuudessaan tämä kolmen kirjan kombo muodostaa elävän kuvauksen entisajan asukkaiden vuodesta, viljan kylvöstä sadonkorjuuseen, ja Joulun viettoon. Kolmesta kirjasta koostuvaa teosta ei ole kuitenkaan muokattu yhdeksi, yhtenäiseksi tarinaksi, vaan alkuperäisten teosten alut ja loput on kirjassa säilytetty ennallaan, ja jokainen kirja alkaa omalla, otsikoidulla välilehdellään.

"Saariston asukkailla on oma torinsa kala-
satamassa, jokirannassa. Sinne he tuovat
veneillään saaristossa viljelemiään tuotteita
ja tietysti tynnyrikaupalla kalaa. Täältä
maalaisetkin käyvät ostamassa suolakalansa."
-Koiramäen Lapset Kaupungissa-

Otava 2010, 134 sivua.

+Sopii kaikille wanhasta elämänmenosta kiinnostuneille.
+Kovakantinen

-Olisihan tätä lukenut enemmänkin. Ehkä joskus ilmestyy lisää Koiramäki-kirjakomboja?

How to Cook Children

Martin Howardin ja Colin Stimpsonin laatima teos, How to Cook Children (eli vapaasti suomennettuna- "Kuinka kokata lapsia"), on riemastuttava keittokirja joka keksii monenlaista käyttöä niille likaisille ja inhottaville, metelöiville pikku syöpäläisille joita aina ilmestyy meidän kunniallisten noitien kiusaksi kuin tyhjästä.

"Is there any greater happiness than smelling a small child gently simmering in the pot then I'm sure I don't know what it is, unless of course it's the sound of the oven door clanging shut on another one of the nasty little creatures."

Kirjassa reseptejä kerännyt ravintoloitsija-noita, Esmeralda Sniff Englannista, esittelee maailman eri kolkissa tapaamiensa virkasiskojen ruokaohjeita ja keittiövinkkejä. Jokaista reseptiä kohden löytyy Esmeraldan lyhyt alkulause ja esittely noidasta jolta reseptin sai. Myös noita itse kertoo reseptistään. Teoksessa esiintyvät noidat ovatkin lystikästä sakkia, ja heidän reseptinsä ovat aivan ihanan kamalia. Listalta löytyy mm. Kate and Sidney Pie, Hag Boogers with Lumpy Sauce and French Guys, Irish Stu with Little Dumplings, ja tietenkin Neiti Sniffin "Flat Jacks".

"The best bit about cooking with children is that every time you light the oven you'll be ridding the world of another one of the pestilential, vile little mites. Can you think of a better reason to sharpen your knifes and tuck a napkin in? I can't."  -Esmeralda Sniff-

Tämä on kerrassaan inspiroiva teos kaikille ilkeille noidille. Kirjan lopusta löytyy mainoksia kirjassa esiintyvien noitien ruokaloista, myös Esmeraldan "Knife and Nursery" on listalla.
Teos on englanninkielinen ja fiktiivinen. Kuvittanut Colin Stimpson.
80 sivua. Pavilion Children's books Publishing 2008

+Hauska ja mukaansatempaava teos
+Humoristinen kerronta naurattaa joka kerta.
+Hieno kuvitus

-Pehmytkantinen ja hankalankokoinen, ei oikein pysy reseptitelineessä..
-HAG:n keittiöarsenaalia ei valitettavasti saa Suomesta.

Kruunupäinen Käärme

Kirsti Mäkisen vuonna 2011 ilmestynyt teos on saanut nimensä samannimiseltä kansantarinalta, ja kätkeekin sisälleen kokoelman wanhoja, suomalaisia kansantarinoita. Kirjaa voisi pitää nykytoisintona klassisesta Myytillisiä Tarinoita-kokoelmasta, vaikka onkin edeltäjäänsä karsitumpi versio. Kirjan tarinat on kirjoitettu uudelleen helppotajuisempaan muotoon, minkä vuoksi se sopii niin uusavuttomien kuin lastenkin lukemistoksi. Alkuperäismurteilla talteenotettuja tarinoita Kruunupäisestä Käärmeestä on siis turha etsiä.

Myytillisten Tarinoiden tapaan kirjan tarinat on kuitenkin jaoteltu aihepiirin mukaan, ja ne käsittelevät samalla tavoin vainajia, haltioita, noitia, ja tietäjiä, Vanhaa Vihtahousua tietenkään unohtamatta. Kruunupäisen Käärmeen sisältö on Myytillisiä Tarinoita suppeampi, ja tarinat onkin koottu pääasiassa tunnetuimmista kertomuksista, kuten Kuollut ajaa keviää, Minä hyppään housupoika, tai Vanha mies panee maata. Vähemmän tunnetut tarinat, kuten Lapsi ja Käärme, Leivänpilaaja, tai Piru ja Humalainen, on kirjasta unohdettu. Näkyvimpänä erona mainittakoon, että aikaisemmin kummitus- ja haltiatarinoiden joukkoon mahtuneet kirkkoon ja hautausmaalle sijoittuvat tarinat ovat saaneet oman kappaleen. Kirkkokappaleesta huolimatta esim. syntiä ja pyhätöitä käsittelevät tarinat kirjasta puuttuvat kokonaan. Varsinaisia kummitustarinoita omana kappaleenaan kirjasta on turha hakea, sillä aavekertomukset on siroteltu muihin kappaleisiin vähän kummituksen luonteesta ja kummittelupaikasta riippuen.
167 sivua. Kuvitus: Jussi Kaakinen. Teoksen lopussa kirjallisuusviitteitä ja pieni sanasto.

+Kovakantinen
+Helppotajuinen, kirjaan on helppo tutustua.
+Sopii aiheesta kiinnostuneille.

-Ei tarjoa juuri mitään uutta jos omistat jo Myytillisiä Tarinoita -kirjan.
-Tuntuu toisaalta, että pyörää on yritetty tässä keksiä uudelleen.
-Komeasta ulkoasusta ja kuvituksesta huolimatta jotenkin torson tuntuinen.

Taikojen ja Loitsujen kirja

Nicola De Pullfordin hauska teos esittelee nimensä mukaisesti erilaisia taikoja ja loitsuja elämän varrelle. Taiat on jaettu laatunsa mukaan kappaleisiin menestyksestä ja perheestä lomiin ja onnentuojiin.
Kirjan sisältämät loitsut ja taiat on poimittu eri kulttuureilta ja kansoilta ympäri maailmaa, ja tarjoaakin ihan piristävän, joskin suppean, katsauksen erilaisiin taikuudenharjoittamistapoihin.

Teos ei ole kovin vakavahenkinen loitsukirjaksi, ja sopii hyvin vaikka tyttöjen iltaan ohjelmanumeroksi. Kirja on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan loitsukirja, enkä kiellä etteikö asiaan vihkiytynyt voisi saada tästä ihan kivoja vinkkejä tai piristystä omiin taiantekoihin. Teos on tarkoitettu ilmeisen hilpeille noidille :)
128 sivua.

+Kaunis, runsaasti kuvitettu teos
+Kirjan sivussa kivat nauhat, joilla kirjan saa sidottua kiinni.

-Vähän turhan leikkimielellä tehty
-Kirjan sisältö on hieman kärsinyt käännöksessä

Noidan Käsikirja

Tämä on takuulla monille tuttu kulttiteos 80-luvulta.
Kirja on siis alunperin lapsille ja nuorille (lapsenmielisiä unohtamatta,) suunnattu kompakti kokoelma kaikenlaisesta yliluonnollisesta. Kirjasta löytyy helppoon muotoon kirjoitettuja tarinoita ja tutkimuksia kummituksista, ufoista, ihmissusista ja ihmismielen voimista kuten telepatiasta, mutta tarjoaa toki hauskoja tietoiskuja aikuisillekin.

Teosta voidaan myös pitää tavallaan nuorempien versiona Valittujen Palojen (samoihin aikoihin julkaistuja) paranormaaleja ilmiöitä käsittelevistä kokoelmakirjoista kuten "Mysteerien Maailma" tai "Tiedon Rajamailla". Niiden tapaan Noidan Käsikirjan tarinat on kerätty ympäri maailman, kuten kansikuvastakin voi päätellä; siinä maapallon mantereet on hauskasti yhdistetty mököttävään pääkalloon. Ehkä poloinen möksähti kun laitettiin kartasto otsaluuhun?

Noidan käsikirja ei siis opeta noituutta tai tee lukijastaan noitaa. Jo takakantensa puolesta tämä kirja tunnustaa olevansa sisällöltään pikemminkin noitatutkijan käsikirja, minkä myös teoksen alkuperäinen nimi "Usborne Guide to the Supernatural World" eli "Opas Yliluonnolliseen maailmaan" paljastaa (Usborne on vain kustantamon nimi). Mielestäni parempi nimitys kirjalle olisikin vaikka "Paranormaalin käsikirja", tms. jolloin väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.

Tammen käsikirjastoon kuuluivat aikanaan myös Salapoliisin-, Vakoilijan-, Neropatin-, ja Keksijän käsikirjat, jotka olivat Noidan Käsikirjan tavoin läsnä myös omassa lapsuudessani.
Teoksen lopussa hauska trivia kirjan sisällöstä, sekä selkeä, joskin suppea sisällysluettelo. 192 sivua.

+Monipuolisesti kuvitettu
+Pienen kokonsa vuoksi sopii mukaan vaikka matkalukemiseksi (telttaretkelle, bööö) ;)
+Kirjasta saa nostalgisen olon

-Teos sortuu toisaalta mässäilemään teatraalisilla yksityiskohdilla, ja suistuu mielikuvituksen siivillä sivuraiteille faktojen väistyessä dramatiikan tieltä.
-Suomenkielinen käännös ontuu paikka paikoin melko pahasti
-Kirjan nimi on harhaanjohtava.

Suomalainen Tonttukirja

Mauri Kunnaksen Suomalainen Tonttukirja sopii hyvin esiteltäväksi näin joulun alla :)
Olen aina pitänyt Kunnaksen hauskasta kuvituksesta ja hankin kirjan itse pari vuotta sitten, kyseessä tosin on jo 14.painos.

Suomalainen Tonttukirja käsittelee nimensä mukaisesti wanhasuomalaisia uskomusolentoja; Tonttuja. Teos sisältää 14 hauskaa tarinaa erilaisista tontuiksi kutsutuista haltioista, jotka viihtyvät ja pitävät majaansa ihmisten lähituntumassa esimerkiksi saunoissa, riihissä ja kotituvissa.
Useat kirjan tonttutarinat ovat ennestään tuttuja mm. Myytillisiä Tarinoita -kokoelmasta sekä Riimurasiasta, mutta tähän teokseen tarinat on muutettu kirjoitusasultansa paremmin myös nuoremmille lukijoille sopivimmiksi .

Muokattuinakin wanhat kansantarinat ovat hauskoja, ja havainnollisen kuvituksensa ansiosta edelleen eläväisiä. Otava-kustannus 2012, 47 Sivua.

+Hauska ja kaunis kuvitus
+Ihana kirja niin lapsille kuin lapsenmielisille :)

-Ohut, ja vähän hankalankokoinen teos
-Loppuu lyhyeen, olisihan näitä lukenut enemmänkin.

Suomalaisia Haltijoita ja Taruolentoja

Mervi Kosken kirja esittelee suomalaisessa kansanperinteessä ja mytologiassa esiintyviä, monenkirjavia olentoja. Selailin tätä kirjakaupassa varmaan kolmeen eri kertaan, ja lopulta vaan oli pakko ostaa tämä. Lisäksi kannen painovirhe oli mielestäni lystikäs.

Nimensä mukaan teos esittelee suomalaisesta kansanperinteestä tuttuja haltioita ja sekalaisia taruolentoja, kuten jumaluuksia, henkiä, haltiaolentoja ja muita otuksia. Kirja on jaettu kappaleittain olentojen elinalueiden, kuten metsän, veden, vuorten, ja vainajalan, mukaan.
Kun kirjaa pääsi lukemaan ihan ajatuksella, hoksasin, että tässähän on tehty Tolkienit; Teoksen kannessa ensi alkuun kirjoitusvirheeksi luulemani härö nimittäin toistuu läpi koko kirjan. Eli vaikka sisällössä selkeästi tarkoitetaan haltiosta, niistä puhuttaan koko ajan haltijoina, joten teksti on paikoin rasittavaa lukea. Myönnän siis hieman pettyneeni.

Muuten kerronta on mukavan eläväistä, ja humorististakin. Kirjan kuvitus on runsasta, ja grafiikka on eläväistä ja kaunista.
Sakari Tiikkajan omaperäinen kuvitus nosti lisäksi hymyn huulille, etenkin muinaisen Tursaan yhdennäköisyys muinaisen Cthulhun kanssa on hämmästyttävä.
Kirjan lopussa kirjallisuuslähteet ja selkeä hakemisto. 180 sivua.

+ Komea ulkoasu ja kovakantinen teos
+ Isohko, mutta ihan näppäränkokoinen
+ Sivujen reunassa hauskoja "tietoiskuja"

- Jossain kohdissa ehkä hieman liian leikkimielellä tehty, mutta ehkä se kuulunee asiaan.
- Ei voi mitään, mutta haltijamokasta ropisee pisteet.

*Okei, minä selitän: esim. Saunatonttu on saunan haltia, ja Näkki veden haltia. Haltiaolento voi olla asuttamansa reviirin haltija, mutta esim. Haltijavelkakirjalla ei ole mitään tekemistä yliluonnollisen kanssa.

Taikametsä

Marjut Hjeltin "Taikametsä" -kirja kertoo nimensä mukaisesti metsästä; Suomalaisen folkloren puista, kasveista, eläimistä ja olennoista jotka ovat jokaiselle enemmän tai vähemmän tuttuja, kuten Kuusesta, Karhusta, Sudesta, Kielosta, Pihlajasta ja Hiidestä.

"Vanhimpia ihmiskunnan uskomuksia on, että ihminen on periytynyt eläimestä. Luonnonkansojen myyteissä ihmissuvun edustaja -useimmiten nainen- on ottanut aikojen alussa kumppanikseen eläimen, joka pohjoisilla asuinseuduillamme on usein ollut karhu, hirvi tai peura.
 Eläimen ja ihmisen jälkeläiset ovat muodostaneet klaanin. Klaanin kantaisästä on tullut sen toteemieläin, jota on kunnioitettu, ja jolta on pyydetty apua. Toteemieläimiin ja niiden pyydystämisen liittyy kieltoja ja neuvoja, Niihin liittyvä kansanperinne sisältää loitsuja, riittejä, ja lauluja."

Kirja on selkeästi jaettu kappaleisiin eläimistä, linnuista, kaloista, hyönteisistä puista ja kasveista. Kirjan loppupuolelta löytyvät sitten vähän enemmän yliluonnollisista vipeltäjistä, kuten Sukkamielestä ja Hyytämöisestä. Teoksessa kerrotaan myös metsän tarpeellisuudesta jokapäiväisessä elämässä.

Teos sisältää myös hyvän kokoelman vanhoja sananlaskuja, uskomuksia, satuja ja loruja. metsänväkeen liittyen, tottakai :)

"Susi ja savolainen eivät suostu ihmisiin."

Kirjan on kuvittanut Jaana Aalto, kustantanut Suomen Kirjallisuuden Seura.
Kirjan lopussa lähdehakemisto. 95 sivua.

+Mielenkiinto säilyy lukiessa.
+Kaunis, sadunomainen kuvitus
+Sopii lapsille ja vähän vanhemmillekin

-Vähän hankalankokoinen
-Metsänhaltioista sun muista kertovat kuvaukset ovat hieman epätarkkoja.

Riimurasia

Lisää vaan kansantarinoita.. Olen ihan höyrähtänyt niihin jo lapsesta asti, koettakaa kestää ;)
Mutta joo, sain tämänkin lahjaksi, ja olen tykännyt paljon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimittamassa, Eija Timosen kokoamassa kirjassa on pitkälti samantyylisiä juttuja kuin Myytillisiä Tarinoita -teoksessa, eli paljon haamuja, trulleja ja jättiläisiä.

Kerrontatapa ja kirjoitusasu ovat tässä hieman kevyempiä, eli enemmän lapsille suunnattu teos. Silti, eipä ole lukuhetkiä hidastanut, teksti on mukavan rentoa, ja tätä jaksaa lukea. Oma lempitarinani lienee "Kasvinkumppani". 111 sivua, kuvittanut Maileena Kurkinen

+Paljon luettavaa.
+Entuudestaan tuttuja tarinoita ei ole uudesta kirjoitusasusta huolimatta kaunisteltu liikaa vaan pahat ja ahneet saavat edelleen palkkansa.
+Runsas kuvitus on hieno, paikoin jopa humoristinen.

-Tarinat voisi kertoa vivahteekkaammin.
-Aika korkea, kirjaksi; Ei mahdu standardikorkuiselle hyllylle.