Lapsisauna, Varpajaiset ja Rotinat

Minun on pitänyt kirjoittaa lapsisaunasta, ja ajattelin yhdistää tähän myös pari muuta tapaa, jotka ovat sukua mainitulle lapsisaunalle, kuten Varpajaiset ja Rotinat.

Lapsisauna

Synnyttäminen oli entisaikaan, etenkin ensisynnyttäjille kova paikka, jota pelättiin, jos mahdollista, enemmän kuin nykyään, sillä lapsivuodekuolleisuus oli lapsikuolleisuuden ohella korkeampi kuin nykyisin. Entisaikaan synnytys tapahtui usein saunassa, joka edusti ennen wanhaan kenties hygieenisintä saatavilla olevaa paikkaa. Saunassa myös vesi oli helppo pitää kuumana. Koska miehet aikoinaan, vaikka saunovatkin usein, harrastivat kuitenkin harvoin "akkojen juttuna" pidettyä alapesua, ja lauteet olivat syystäkin saastaiset. Lauteet siksi joko pestiin ja kuurattiin hyvin synnyttäjää varten, tai synnyttäjän alle laitettiin jokin liinavaate, kuten lakana tai pyyhe suojaksi.

Paikalla synnytyksessä oli synnyttäjän lisäksi kätilö, ja jotain muuta naisväkeä, kuten synnyttäjän äiti, sisar tai talon piika, avustamassa kätilöä ja synnyttäjää. Sauna lämmitettiin miellyttäväksi, folkloren mukaan kaikki puut piti laittaa uuniin aina paksumpi pää edellä, jotta lapsi syntyisi helpommin, pää edellä. Lopuksi äiti ja vastasyntynyt pestiin saunan lämmössä. Voipunutta äitiä ja herkkää lasta ei tietenkään saunotettu yhtä ronskilla kädellä kuin terveitä aikaihmisiä, mutta heidät siistittiin parhaan mukaan. Lapsikuolleisuuden kulta-aikoina oli myös heti syntymän jälkeen tapana pyyhkiä vastasyntynyt jälkeisillä, etteivät taudit olisi lapseen pystyneet.
Paikoin äiti pestiin, siistittiin ja huolehdittiin kuntoon ennen lasta, sillä näin menettelemällä uskottiin että lapsesta kasvaa hyväluontoinen, ja kärsivällinen ihminen. Kun äiti oltiin saateltu sijoilleen, huolehdittiin lapsi puhtaaksi ja kuntoon, ja hänet tuotiin äitinsä huomaan.

Synnytyksen jälkeen, kun äiti ja lapsi oli autettu tupaan, ja synnytyssauna siistitty, saunottiin lapsisauna. Itä-Suomalaisittain lapsisaunaa, eli saunajaisia, tai saunojaisia harrastettiin varpajaisten sijaan. Jos varpajaisista puhuttiin, tarkoitettiin sillä juuri lapsisaunaa. Pääasiassa lapsisauna olikin miesten puuhaa, sillä, kuten sanottu, äiti ohjattiin pesun jälkeen lepäämään ja huolehtimaan jälkeläisestään. Saunoessaan miesväki ei myöskään ollut naisten jaloissa kun uuden äidin ja pienokaisen oloja järjestettiin tuvassa ja kamarissa.
Lapsisaunan yhteydessä tuore isä tarjosi usein myös ryypyt ja ruokaa ystävilleen. Synnytysuutisista kuulleet tuttavat ja tutut naapurit sanoivatkin usein lähtevänsä "saunaleiville".

Myös synnytyksessä avustaneet naiset ovat voineet saunoa urakan päätteeksi, ja tärkeät tehtävänsä suoritettuaan, ja myös samoin nauttia ryypyt ja leivät lapsen kunniaksi. Alueittain he ovat saattaneet myös ottaa porukalla yhden kupin kahvia, tai yhden kakkusen/leipäpalan, ja poistua saunaan, jossa synnytys oli tapahtunut. Synnytyksessä avustaneet naiset sitten menivät lauteiden alle, ja yhdessä nauttivat sen yhden kahvikupillisen tai leipäpalansa; jokainen hörppäsi ja haukkasi vuorotellen. Tämän oli tarkoitus suojella lasta, ettei hänestä kasvaisi ahnetta ja kateellista ihmistä. Myös lapsen äiti on voinut osallistua rituaaliin, jos hän vain synnytettyään jaksoi.

Alkoholin yhdistäminen lapsen syntymään voi kuulostaa nykykorvaan vastuuttomalta, mutta on hyvä muistaa, että ennen wanhaan alkoholia pidettiin hyvänä, ja vahvistavana aineena, jonka uskottiin paitsi edesauttavan synnytystä, myös lievittävän synnytystuskia ja helpottavan jälkeisten poistumista kehosta. Puhumattakaan, että alkoholi todella on tehokkaasti desinfioiva aine. Synnytysprosessi itsessään voi hankalissa tapauksissa kestää jopa vuorokauden, ja synnyttävälle äidille tarjottu alkoholimäärä oli yleensä sen verran vähäinen, että alkoholi paloi synnyttäjän erittämän adrenaliinin vaikutuksesta elimistössä tehokkaasti. Alkoholilla lääkitty synnyttäjä ei ollut humalassa, eikä alkoholi esim. vaikuttanut äidinmaitoon millään tavoin. Puhumattakaan, että äidit ovat itsekin paikoin naukkailleet mietoja alkoholijuomia/pikku snapseja imetysaikanaan lisätäkseen maidontuotantoaan. Tavan on uskottu myös suojelevan lasta koliikilta.
 
Rotinat

Rotinat puolestaan on wanha, lähtöjään Karjalainen perinne, jonka nimi tulee meille ilmeisimmin venäjän kielen lapsivuodetta tarkoittavasta Rodiny-sanasta, tai synnyttämistä tarkoittavasta Rodit-sanasta. Kuulostaa loogiselta, ovathan rotinat ennen kaikkea tuliaisia synnyttäneelle äidille. Myöhemmin tällainen synnyttäneen äidin huomiointi on vaihtunut pääasiassa varpajaisiaan juhlivan isän kestitsemisen, ja rotinat itsessään ovat, surullista kyllä, päässeet miltei unohtumaan.

Ennen wanhaan oli siis tapana, muutama päivä, tai about viikko synnytyksen jälkeen, että tuoreen äidin ja isän ystävät ja sukulaiset tulivat katsomaan lasta ja tervehtimään tuoreita vanhempia. Jos lapsi syntyi kotona, vierailtiin talossa muutaman päivän kuluttua synnytyksestä, ja jos lapsi syntyi sairaalassa, odotettiin päivä tai pari äidin ja lapsen kotiutumisen jälkeen.
Mukanaan vierailijoilla oli tapana tuoda ruokatarjoilua, sekä lahjoja (= Rotinat), äidille ja lapselle. Rotinoiden tarkoituksena on ollut antaa tuoreelle äidille aikaa rentoutua ja keskittyä lapseensa, kun vieraat toivat itse mukanaan lapsen juhlissa tarjottavat ruoat jottei tuoreen äidin tarvitsisi rasittaa itseään kestitsemällä vieraitaan.
Rotinat olivat tavallaan äitiysversio morsiussaunasta, jossa kunniavieraan ei tarvinnut laittaa rikkaa ristiin; Rotinoita tuovat vieraat huolehtivat talossa samalla itse kattaukset, sekä muille vieraille että tuoreelle äidille, pakkasivat sivussa äidille tuomansa ruoat, tms. elintarvikkeet kaappeihin, hoitivat muiden vieraiden kestityksen, ja siivosivat lopuksi myös jälkensä lähtiessään.

Ennen wanhaan varpajaiset vietettiinkin usein rotinoiden yhteydessä; Naispuoliset vieraat keskittyivät äitiin ja lapseen, ja tuore isä saattoi tällöin vaihtaa kuulumisia ja sosialoitua omien ystäviensä kanssa sivummalla, ja näin kaikki saattoivat juhlia samassa talossa. Tuore isä saattoi tarjota lapsen kunniaksi pikku tömpsyt ystävilleen, mutta, toisin kuin usein nykyään, varsinaisesta juopottelusta ei kuitenkaan ollut kysymys.
Näiden mainittujen varpajaistarjottavien lisäksi vierailijat, etenkin naispuoliset sellaiset, toivat lisäksi ruokalahjoja vanhemmille ja kankaita/vaatteita lapselle. Moisten tuomisten turvin tuoreella äidillä, oli, tuomisten runsaudesta riippuen, hieman helpompi alku lapsen kanssa, kun ei tarvinnut murehtia ruoasta ja kokkailuista, eikä ruokakuluistakaan, heti erikseen.

Äiteys on ennen wanhaan ollut, ja on monelle pelottava tapahtuma nykyäänkin, minkä vuoksi rotinat ovat paitsi käytännöllinen ja taloutta helpottava, myös psykologisesti voimistava tapa. Tuore äiti sai pyytämättä tarvittua tukea sukulaisilta ja ystäviltään uudessa tilanteessa, ja pystyi luottamaan siihen, että he olivat tarvittaessa hänen tukenaan lapsiasioissa jatkossakin.
Nykyaikana, jolloin miehetkin jo osallistuvat lastenhoitoon, rotinat auttavat, ja rohkaisevat varmasti molempia tuoreita vanhempia elämänmuutoksen kynnyksellä.
 
Varpajaiset

Varsinaiset Varpajaiset ovat siis todennäköisimmin kehittyneet Rotinatavasta, sillä nykyään, juhlan nimi on paikoin jo sekoittunut tarkoittamaan Rotinoita. Varpajaisten nimi vaihtelee alueittain, ja tapahtuma tunnetaan myös Varpaisina, Varpaksina tai Varpahaisina.

Varpajaiset lienevätkin monelle nykyihmiselle rotinoita tutumpi tapa, joka yhdistetään ennen kaikkea miehiin; Vastaleivottuun isään ja hänen ystäviinsä. Varpajaiset ovat siis juhla, jossa tuore isä juhlii vastasyntynyttä lastaan lähipiirinsä/ystäviensä kanssa. Tällaiset miesten varpajaiset sisältävät usein (vaihtelevia määriä) alkoholia, ja niitä juhlitaan joko miehen tai hänen ystäviensä kotona tai/ja baarissa tuoreen äidin vielä toipuessa synnytyssairaalassa tai levätessä kotona. Uusi isä itse ei nykyisin enää välttämättä tarjoa juhlissa väelleen snapsia, vaan ystävät tarjoavat hänelle juotavat onnittelumielessä. Monet Varpajaiset saattavatkin polttarityyliin venähtää helposti pikkutunneille..
Mikäli tuore äiti oli jo kotona, hänen ystävänsä ovat voineet käydä häntä tervehtimässä ja pitää seuraa miesten juhliessa.
Aina näin ei kuitenkaan ole ollut, ja alkujaan Varpajaiset olivat raittiimpia, sillä, kuten mainittua,  niitä vietettiin Rotinoiden aikaan kotioloissa, synnyttäneen äidin ollessa paikalla hoivaamassa lastaan. Näin vieraat saattoivat ihailla lasta ja äitiä paikan päällä ilman, että tapahtuma aiheutti mainittavaa krapulaa kenellekään.

Myös nykyiset Varpajaiset voivat olla riehakkaasta juopottelusta poiketen myös rauhallisempia, miesten keskeisiä saunailtoja, jotka voidaan nähdä ikäänkuin nykyversioita wanhasta Lapsisaunasta. Muiden juhlavien, miestenkeskeisten, saunailtojen tavoin näihin moderneihinkin lapsisaunoihin kuuluu tietenkin usein vähän alkoholia, kuten saunakaljat, tai pikku tuikut, sekä suolainen saunapala, kuten makkara, pyttipannu tai pitsa. Nykyään ei myöskään ole tavatonta, että ainakin joku seurueen miehistä kokkaa juhlissa jotakin tuoreelle isälle ja seurueelle.
Nykyvarpajaisten suurin ongelma kuitenkin usein on, että isän hävitessä juhlimaan syntymää, synnyttänyt äiti jää puolestaan yksin lapsen kanssa, sillä moniko tuo enää rotinoita tuoreelle äidille? Korkeintaan alkuillasta koko suvun asioita vahtiva Merja-täti soittaa toipilaalle, ja haluaa tietää synnytyksestä kaiken, koska kun hän oli synnyttämässä esikoistaan, silloin, ja siinä sairaalassa, ja aamupäivällä satoi vettä kun mentiin torille hakemaan kalaa, ja et usko kun se lapsivesi.. o_O

Rotinalahjat ja -tuomiset

Rotinalahjat olivat siis lahjoja juuri äidille ja lapselle; Pääasiassa rotinoiksi annettiin valmiita ruokia ja ruoka-aineita tuoreelle äidille, sekä erilaisia perustarvikkeita vastasyntyneelle (kuten lapsenvaatteita, kankaita vaatteisiin, ja hammasrahaa). Lahjat pakattiin perinteisesti koriin, jota nimitettiin rotinakoriksi. Alueittain rotinat saatettiin myös laittaa leikkuulaudalle ja kääriä pyyhkeeseen, tai, etenkin tyttölapsen ollessa kyseessä, kääriä liinapaitaan, josta tulisi siten alku tytön tuleville kapioille. Rotinoita saattoi tuoda useampi henkilö, mutta lähinnä ne olivat tuoreen äidin lähipiirin harrastama juttu. Rotinalahjoiksi vietiin usein puuroja, laatikoita, piirakoita ja muita valmiiksi kokattuja, lämpimiä ruokia joita oli helppo syödä. Maito-, ja munaruokia, juustoja ja rasvaista lihaa suosittiin rotinalahjoina, sillä niitä pidettiin yleisesti vahvistavina ja terveellisinä elintarvikkeina. Nykypäivään sopivia, hyviä ruokalahjoja lämpimien ruokien ohella ovat etenkin pitkään säilyvät elintarvikkeet, kuten riisit, pastat, ryynit, kuivatut palkokasvit, mausteet, ja erilaiset säilykkeet.

Rotinatuomiset puolestaan olivat sekalaista, vierailun itsensä yhteydessä tarjottavaksi ja syötäväksi tarkoitettua ruokapuolta. Perinteisiä rotinatuomisia olivat erilaiset, makeat ja suolaiset leivokset, mm. karjalan-, yms. piirakat, rinkelit, kakut, kakkarat ja leivät. Nykyisin rotinatuomisiksi voi kokata tai leipoa melkeinpä mitä tahansa mitä juhlissa voi tarjota (muista ottaa huomioon mahdolliset allergiat, yliherkkyydet ja mahdollinen erityisruokavalio). Leivo esim. leipä tai tee kakku, keitä keitto tai puuro, tai laita vaikka voileipiä ja salaattia, tai osta kahvipöytään vaikka puodista piirakat kahvipaketin kera. Ajatus on tärkein.

Mikäli mietit rotinoita, valitse tuoreelle äidille paljon rautaa, jodia, kalsiumia ja vitamiineja (etenkin B-12, D ja C -vitamiinia) sisältäviä ruokia. On hyvä muistaa, että esim. maito/maitotuotteet hidastavat tärkeän raudan imeytymistä elimistöön, kun taas C-vitamiini edesauttaa sitä. Synnyttäneelle sopivia, vahvistavia elintarvikkeita ovat esim. Ruis, Kokojyvätuotteet, Tattari, Tofu, Täysjyväriisi, Punajuuri, Pinaatti, Lehtikaali, Merilevät, Kuivatut sienet, Herneet, Pavut ja Linssit, Pähkinät, Kurpitsan-, ja hampunsiemenet, Ruusunmarja, Karpalo, Banaani, Appelsiini, Sitruuna, vitaminoidut Kasvimaidot, Pellavaöljy, ja Raakakaakao.
Seuraavat kasvit ja mausteet puolestaan edistävät sekä äidin itsensä, että äidinmaidon kautta myös lapsen terveyttä: Tilli, Persilja, Selleri, Nokkonen, Poimulehti, Tähtianis, Mustapippuri, Kardemumma, Kurkuma, ja Inkivääri.

Syntymäpäivistä

Lapsen syntymäpäivistä kertoo wanha, kristillissävytteinen, loru seuraavaa:

"Monday's child is fair of face,
Tuesday's child is full of grace,
Wednesday's child is full of woe,
Thursday's child has far to go,
Friday's child is loving and giving,
Saturday's child works hard for a living,
But a child that's born in sabbath day
is blithe and bonny, good and gay"

Vapaasti suomennettuna lorussa kerrotaan, että Maanantaina syntynyt lapsi on kaunis kasvoiltaan, Tiistain lapsi taas mukava ja hyväluontoinen. Keskiviikon lapsi on täynnä suruja, Torstain lapsi taas tavoitteita. Perjantain lapsi on rakastava ja antelias, kun taas Lauantain lapsi joutuu tekemään paljon töitä elantonsa eteen. Sen sijaan lapsi, joka syntyy Sunnuntaina (kristittyjen sapattipäivänä), on hyvä, iloluontoinen ja hilpeä. Tuossa Maanantain ja Tiistain rinnastuksissa tarkoitetaan ulkoisen ja sisäisen kauneuden eroja.

Suomalaisittain syntymäpäivistä on uskottu mm. seuraavaa:

Maanantaina syntyneet tietävät mitä haluavat, mutta he eivät osaa pitää salaisuuksia.
Tiistaina syntyneet kasvavat suurikokoisiksi ja vahvoiksi.
Keskiviikkona syntyneet ovat puheliaita. Heidät mainitaan myös epäluotettaviksi.
Torstaina syntyneillä on kyky nähdä rajojen taakse, eli nähdä esim. kuolleita tai tautiolentoja. Myös etiäiset kuuluvat olevan vahvoja Torstaina syntyneillä.
Perjantaina syntyneet ovat elämässään onnettomia. He ovat huono-onnisia, masentuneita, tai joutuvat raatamaan ylimääräistä leipänsä eteen. Perjantaina syntyneillä on myös mainittu olevan kyky nähdä kummituksia ja henkiolentoja.
Lauantaina syntyneet ovat epäsiistejä ja yleisesti huolettomia. Sanotaan, etteivät he myöskään osaa suhtautua asioihin tarvittavan vakavasti.
Sunnuntaina syntyneistä tulee rikkaita, tai isoja herroja, tai silloin syntyneillä on parhaat edellytykset tulla papeiksi.

Tapoja ja Taikoja Lapsista ja Synnytyksestä:

-Synnytystuskat olivat sitä suuremmat, mitä useampi henkilö tiesi synnytyksestä.
-Kun lapsi syntyy, ensimmäisenä pitää lapsen isän ottaa lapsi syliin siitä mihin se syntyi, pestä, ja kääriä peittoon, niin tulee rauhallinen lapsi joka nukkuu yönsä hyvin.
-Synnyttävän naisen vuoteen alle kannattaa laittaa katkoa suojelemaan synnyttäjää, ja pelottamaan pois pirut ja pahalaiset jotka vaanivat vastasyntynyttä.
-Jos lapsesta haluaa kauniin ja kuuluisan, on se heti synnyttyään nostettava korkealle, taivasta kohti.
-Yläkuulla syntyneistä kasvoi vahvoja ja pitkäikäisiä, alakuulla syntyneistä taas heikkoja ja lyhytikäisiä.
-Sielun on uskottu etsiytyvän pienokaisen lähituntumaan heti synnytyksessä ja kiinnittyvän ihmiseen tämän kasvaessa. Sielun kiinnittymisen ajankohta kuitenkin vaihtelee tarinoittain; Sielun uskotaan kiinnittyvän lopullisesti nimenantojuhlassa, tai viimeistään lapsen täyttäessä ensimmäisen ikävuotensa. Uskottiin, ettei lapsi saanut nähdä itseään peilistä ennen nimenantoa, tai muutenkaan ensimmäisen ikävuotensa aikana, tai sielu kiinnittyi lapsen sijasta peiliin ja katosi kuvan mukana jolloin lapsi menetti sielunsa ja saattoi jopa kuolla.
-Synnytyksen jälkeisenä aamuna on äidin otettava jokin pukimensa ja laitettava se lattialle. Vaatteen päälle asetetaan vastasyntynyt, ja tuoreen äidin on sitten hypättävä lapsen yli kolme kertaa. Näin lapsesta tulee hyvä nukkuja ja öisin rauhallinen lapsi.
-Lapsesta kasvoi vahva ja potra jos sille antoi ensimmäiseksi ateriaksi hevosenmaitoa.
-Vastasyntynyt pitää tuoda kotiin jalat edellä, kuin ruumis. Siten eivät pahat henget tai -noituudet pysty lapseen sen ensimmäisenä elinvuonna.
-Vastasyntyneen makuusijaan, kuten kehtoon, tms. voidaan piirtää tai kaivertaa suojeleva symboli, kuten Hannunvaakuna, jaloillaan seisova pentagrammi, tasasivullaan seisova, myötäpäivään kiertävä hakaristi tai perus-risti (+). Kärjellään seisova pentagrammi, kantillaan seisova tai vastapäivään kiertävä hakaristi tai ruksi puolestaan ovat negatiivisia symboleja, jotka voivat houkutella pahoja henkiä tai muuten aiheuttaa lapselle negatiivista energiaa.
-Lapsella pitäisi nimenantoon saakka olla aina mukana/lähellä jotain rautaista, jotteivät pahat henget pystyisi lapseen.
-Lapsen makuusijan patjan alle laitettu puukko suojeli lasta tämän ensimmäisinä elinkuukausina. Puukko piti asettaa aina terä pääpohjiin päin.
-Jos Pitkäperjantaiaamuna suvun vanha nainen (mitä vanhempi, sen parempi) vähän "natusteli" salaa kapalovauvan varpaita hampaattomilla ikenillään, ei lapsi koskaan loukannut jalkojaan ja sai terveet ja vahvat jalat.

Uskomuksia ja Taikoja Rotinoista ja Lapsisaunasta:

-Vastasyntynyt löysi myöhemmällä iällä helpommin mieluisan puolison, jos lapsisauna lämmitettiin työntämällä puut pareittain, eli kaksi kerrallaan, saunan uuniin.
-Vastasyntynyt tytär pääsee myöhemmällä iällä rikkaisiin naimisiin, jos lapsisauna lämmitetään riihen parsipuusta hakatuilla klapilla.
-Tyttö kasvaa kauniiksi kun lämmittää lapsisaunan pelkästään lehtipuista hakatulla klapilla.
-Mitä isommat hammasrahat lapsi rotinoina saa, sitä vahvemmat hampaat hän saa aikuisena.
-Jos ensimmäinen rotinavieras on mies, tulee lapsesta erityisen onnekas.
-Hammasrahat laitetaan lapsen patjan alle kolmeksi päiväksi, tai ensimmäisen kuukauden ajaksi, suojelemaan lasta. Tavan uskottiin myös suovan lapselle vaurautta aikuisiällä.
-Ensimmäinen hammasraha laitettiin lapsen pesuveteen, niin hänestä tuli aikuisena rikas.
-Jos ensimmäinen hammasraha oli hopeaa, siihen tehtiin reikä, ja ripustettin lapsen kaulaan suojelemaan pahalta. Amulettia pidettiin, kunnes lapselle oli annettu nimi.
-Kun äitinsä pesettää vastasyntynyttään, pitää äidillä aina olla jotain rautaista tai teräksistä mukana, esim. taskussa. Näin lapsesta kasvoi raudan/teräksenluja ihminen, joka pärjäsi asioissa. Metallia pidetään mukana aina lasta pestäessä, kunnes lapselle on annettu nimi.
-Lapsen ensimmäinen pesuvesi piti viedä kenenkään näkemättä ulos, kaataa piilonviereen, ja peittää mullalla, niin lapsesta kasvaisi fiksu ja hyväluontoinen.
-Ensi kertaa kun lasta kylvetettiin saunassa, kylvetettiin tyttöä lanteikkaaksi/muodokkaaksi ja poikaa harteikkaaksi.
-Kummien piti lapsijuhlissa aina vähän tanssia, jottei lapsesta kasvaisi länkisääristä.

*Hammasraha on wanhan kansan tapa tuoda vastasyntyneelle, esim. rotina-, tai ristimälahjaksi kolikoita. Tapana on näin ollut toivottaa onnea ja menestystä uudelle ihmiselle, ja antaja on näin todistanut olevansa hyvissä aikeissa tervehtiessään lasta, eikä joku kateuttaan lasta kehuva katalus. Puhumattakaan, että lisäsuun myötä lisärahalle varmasti on perheessä käyttöä. Kysymys ei kuitenkaan ensisijaisesti ollut kolikoiden nimellisarvosta, vaan kolikoita annettiin pääasiassa siksi, että metalli oli kovaa ainetta, jonka toivottiin antavan myös lapselle lujat hampaat. Usein hammasrahat pistettiin jemmaan pahanpäivän varalle, tai sitten niistä maksettiin myöhemmin pientä taskurahaa lapselle. Joskus hammasrahaa annettiin lapselle lahjaksi ensimmäisen hampaan puhkeamisesta, mistä tavan nimikin juontuu. Tällöin hammasraha oli etenkin lapsen mummien harrastama tapa.
Ennen wanhaan on myös uskottu, ettei lapselle saa laittaa/tehdä mitään vaatetta ennen syntymää. Tämän vuoksi rotinat sisälsivät ennen myös kankaita ja lankoja, joista äiti sitten voi ommella/neuloa lapselle päällepantavaa.
Joo, lainailin tässä myös paikoin vanhoja postauksiani..

Ruumissauna

Lisää saunoista.. Siinä missä aikaisemmin esittelemäni morsiussauna edustaa niitä iloisiksi luokiteltuja elämänasioita, keskittyy ruumissauna niihin vakavampiin. Niin, ennen wanhaan sauna oli tärkeä osa ihmisen elämää, saunassa synnytettiin, saunotettiin lapsia, samoin morsianta, hääväkeä, työväkeä, virkamiehiä, trokareita, rikkaita, köyhiä.. Lopulta, kun ihminen kuoli, hänet vietiin saunaan ja kylvetettiin viimeisen kerran.

Sanottiin, että "synnytään ja kuollaan saunassa", millä viitattiin sekä saunassa synnyttävään äitiin, ja kylvetettävään lapseen, että lopulta vainajaan, joka pestiin saunassa. Ruumiin pesu tunnettiin myös nimellä ruumiin korjaus.
Itse hautajaisiin ja muihin jälkimaininkeihin on liittynyt aina kaikenlaisia tapoja ja uskomuksia, ja jostain syystä niistä puhutaan aina vainajan varsinaisia esivalmisteluja enemmän. Ruumissauna oli kuitenkin tärkeä tilaisuus, sekä omaisille, että vainajallekin.

Kevyt kuin höyhen, jäykkä kuin lauta..

Kun ihminen kuoli, hänet asetettiin erityiselle ruumislaudalle jalat ovensuuhunpäin odottamaan valmisteluja, kuten hautajaisia. Ruumislauta ei koskaan sijainnut asuinhuoneistossa, vaan yleensä riihessä. Ruumislauta on kristillistä perua, sitä aikaisemmin ruumis asetettiin paareille ja peitettiin lakanalla. Alueittain vainaja saatettiin myös kietoa lakanaan, tms. käärinliinaan, etenkin talvisaikaan.
Ruumis lepäsi laudalla pari-kolme päivää, jonka aikana ruumis pestiin saunassa, puettiin puhtaisiin vaatteisiin, ja hänen hiuksensa kammattiin. Naisten pitkät hiukset palmikoitiin.

Ruumiin ollessa laudallaan, hän oli vielä "virallisesti" talossa. Tällöin surtiin ja muisteltiin kuollutta, valmistettiin kirstu, ja järjesteltiin tulevaa saattuetta, hautaa ja hautajaisia. Tähän käytettiin yleensä kolme tai viisi päivää. Poikkeuksena tietenkin talvisajan roimat pakkaset jolloin maa oli liian roudassa hautaukseen, ja ruumis saattoi pötköttää laudalla useamman viikon. Sinä aikana sulatettiin vähän kerrassaan nuotiolla maata ja kaivettiin hautaa pikkuhiljaa.
Kun hauta oli kaivettu ja valmisteltu, nostettiin viimeiselle matkalleen siistitty vainaja laudaltaan arkkuun ja lähdettiin kohti kalmistoa. Tätä kutsuttiin vainajan saattamiseksi, eli ruumissaatoksi.

Nykyisinkin tunnettu kuolemiseen/hengenmenetykseen viittava sanonta "lähteä jalat edellä", muistuttaa tavasta jossa vainaja nostettiin laudalta arkkuun ja kannettiin ovesta ulos jalat edellä. Vertailun vuoksi esim. vuodepotilaita saatettiin/kuljetettiin aina pää edellä; Käytäntö, jota noudatetaan nykyäänkin, mm. sairaaloissa.
Entisaikaan ainakin Keski-Suomessa oli ennen vainajan vientiä tapana heittää kukko arkun päälle ettei vauraus ja karjaonni lähtisi talosta vainajan mukaan. Oli hyvä enne, jos kukko kuitenkin hyppäsi arkun päältä ennen kuin päästiin pihaportista ulos, koska kukon myötä vauraus ainakin pysyi talossa.

Kun ruumislautaa ei tarvittu, sitä säilytettiin yleensä jossakin ulkorakennuksessa piilossa, poissa silmistä. Tyhjillään, turhan panttina lojuvan ruumislaudan uskottiin enteilevän kuolemantapausta. Pienemmissä kyläyhteisöissä saattoi olla vain yksi ruumislauta, jota säilytettiin aina siinä talossa, josta viimeisin vainaja oli lähtöisin.

Kun ruumis oli laudalla, sen ajateltiin voivan nousta kummittelemaan, ikäänkuin olisi yhä elävä. Vainaja heräsi yöllä hoitamaan askareita, joita oli eläessään rakastanut. Milloin kuollut alkoi tanssimaan, milloin lypsämään lehmiä tai nikkaroimaan keskeneräisiä puutöitään. Vainajan uskottiin myös käyvän itse saunassa. Kun talossa oli vainaja, ei saunassa käyty enää kovin myöhällä, ja yleensä talon saunotukset yritettiin hoitaa ennen auringon laskua.
Vainajan lisäksi lauteille kipusivat kaikenlaiset kuolinenteet, vainajienhaltijat, sielunkärkkyjät ja muut pahalaiset joita kuolleen läsnäolo houkutteli paikalle. Mikäli vainaja oli ollut eläessään ikävä ihminen, pirut ja muut pahalaiset saattoivat viedä vainajan mukanaan, paneutua vainajan muodossa laudalle ja ottaa kylvetyksen ja muut herkut vainajan sijaan.

"Talon pahatapainen renki oli kuollut, ja ruumis lepäsi saunassa odottamassa viimeistä kylpyään. Talon ruotiukko jossa oli myös tietäjän vikaa oli iltamyöhään nurkan taakse poiketessaan nähnyt kuinka saunaan käveli viisi mustapukuista hahmoa. Ukko seurasi outoja kulkijoita ja tarkkaili heitä saunan räppänästä.
Näky oli kammottava; Vieraat ensin riisuivat, ja sitten nylkivät vainajan taidokkaasti, jonka jälkeen yksi mustapukuisista itse riisuuntui, puki nyljetyn nahan ja vainajan vaatteet ylleen ja paneutui laudalle pitkäkseen edesmenneen sijalle. Loput neljä mustapukuista pukivat nyljetyn ruumiin niihin viidennen mustiin vaatteisiin ja kantoivat vainajan pois. Saunassa oli taas hiljaista, vain väärä vainaja makasi rauhallisesti laudalla. Ruotiukko tuli takaisin tupaan, muttei kertonut kenellekään näkemästään.
Seuraavana aamuna ukko tarjoutui pesemään ruumiin, kerran kukaan talonväestä ei ollut kovin innokas koskemaan renkivainajaan. Ukko kantoi saunaan veden jonka sitten muuripadassa lämmitti oikein kiehuvan kuumaksi. Siitä ukko sitten otti kiulullisen poreilevan kuumaa vettä ja nakkasi sen vainajan kasvoille. "Kuollut" karkasikin kaameasti älisten jalkeille, ryntäsi ovesta pihalle oikein ennätysvauhtia ja kadotessaan horisonttiin huusi mennessään:
-On jo vii'esti hau'attu, kuu'esti kuulutettu, yksitoista kertaa paareilla maannut, mutta tämmöstä kyytiä en ole saanut!!!"

Mitä mustapukuiset olennot olivat, ei tarinoista selviä, mutta lähteestä riippuen kuulijalle saatetaan vihjata niiden olevan jonkinlaisia pahoja henkiolentoja tai piruja, jotka tulevat noutamaan eläessään huonoa elämää viettäneitä pahoja ihmisiä. Koska monista, wanhoista folkloretarinoista heijastuu aikansa uskonnollinen (=kristitty) ilmapiiri, voidaan tarinoiden mustapukuiset noutajat nähdä eräänlaisina rankaisijoina/seurauksena syntisen pahoista teoista. Vieden vainajan mukanaan ennen siunaustilaisuutta, mustapukuiset demonit riistävät onnettomalta paitsi hellivän ruumissaunan, myös kristityille tärkeitä rituaaleja (mm. kuolinkellot ja vainajan rukouksen ja siunauksen), tehden näin vainajan ikuisesta kadotuksesta ilmeisesti vieläkin piinaavamman kokemuksen.

Haamut ei saa meitä kiinni

Tarinoista riippuen myös yöllä saunasta yhytetty elävä sai usein osakseen ikävää kohtelua; Häntä ehkä nöyryytettiin, hakattin, nyljettiin elävältä, tai heitettiin alastomana ulos saunan räppänästä. Ei sillä että räppänästä uloslentäminen olisi ollut pienin paha, sillä räppänä on etenkin savusaunoille tyypillinen, kooltaan about kissanmentävä tuuletusaukko, jonka kautta vaudikas poistuminen ei taatusti ollut terveellistä.
Vaikka ihminen olisi eläessään ollut mukava ja sopuisa, hänen uskottiin muuttuvan kuoltuaan. Vainajat mainitaan luonteeltaan pikkumaisiksi, äkkipikaisiksi ja kaunaisiksi. Mikäli henkilö oli eläessään ollut pahansisuinen ja epämiellyttävä, oli hän kuoltuaan paljon, paljon pahempi, pahantahtoinen ja pitkävihainen. Usein kuolleiden seuraan eksyneiden elävien kohtelu oli myös verrannollinen siihen kuinka yleisesti kunnollinen ihminen hän oli. Uhkapelurit, kiroilijat ja muut koijarit saivat usein pahimman kohtelun. Toisaalta, humalaisista ei pirukaan kuulunut huolivan:

"Joku viinamäen mies oli ponupäissään löytänyt tiensä johonkin yksinäiseen saunaan ja sammunut sinne lauteelle. Kaksi pirua tuli saunaan keskiyöllä ja huomasivat, tottakai, lauteilla juopon unta örisevän kännikalan. Tulivat lähemmäksi ja vähän nyppivät kurahousun palttoota, kiusasivat ja tönivät ukkoa. Pienempi piruista ehdotti kaverilleen: -Pudotetaan tuo lauteelta kiukaaseen, saadaan nauraa?
Tähän toinen piru paheksuen totesi että: -Ei tuommoista arvaa liikutella, haisee pahemmalta kuin raato! Ihmisille tuo kuuluu eikä meille.
Niin pirut lähtivät saunasta ja jättivät humalaisen nukkumaan."

Monissa tarinoissa vainaja saatettiin lepoon kohtaamalla hänet yöllä kesken kulkuaan. Kuolleilta ja niiden seuralaisilta voitiin tällöin suojautua ottamalla kukko ja neula mukaan. Hätätilanteessa kukkoa piti pistää neulalla että se parahti. Kukon huutoa Vainajalan väki pelkäsi, sillä se muistutti vainajia aamunkoista, jolloin kuolleet paneutuisivat taas laudoilleen, josta saattoivat herätä vasta auringon laskettua. Ilmeisesti vainajan yöjuoksut tyssäsivät jos sitä älytettiin luulemaan aamun koittaneen ennen kuin kuollut oli ehtinyt laudalleen. Tässä voidaan nähdä samankaltaisuuksia mm. Itä-Euroopan vampyyritarinoihin; Mikäli verenimijää viivytettiin niin ettei se ehtinyt aamulla takaisin hautaansa, se hyytyi niille sijoilleen ja muuttui mätäneväksi ruumiiksi.
 
Renki tahi Herra, Kuolema tulee kerran..

Ruumis pestiin yleensä kylmässä saunassa, eikä ruumissaunaa muuripataa lukuunottamatta lämmitetty paitsi vähän talvisaikaan, jotta kylvettäjän oli mukavampi työskennellä. Ruumiinpesu hoidettiin yleensä arkipäivinä, eikä kristin tultua koskaan Sunnuntaisin (=kristin Raamatun mukaan Pyhä-, eli lepopäivä jolloin ei pidä tehdä mitään isoja töitä).
Vainaja riisuttiin, ja pestiin lämpimällä vedellä, sienellä ja pesuräteillä samaan tapaan kuin vuodepotilaat. Vainajan pesijä saattoi lukea loitsurunoja tai rukouksia pesun aikana, tai muuten rupatella vainajalle, jota pyrittiin kohtelemaan kunnioittavasti kuin elävää ihmistä. Vainajan pesuun käytettiin tavallista palasaippuaa, vaikkakaan eläviä ei enää samalla saippualla pestykään. Saippua heitettiin pois tai sitten pantiin jemmaan seuraavaa vainajaa varten. Ruumiinpesuvesi oli voimallista, ja se saatettiin tinanvaluveden tavoin kaataa tienristeykseen ja sitten jäädä kuuntelemaan enteitä.

Tutussa kyläyhteisössä saattoi kiertävän ruumislaudan mukana tulla muutkin tykötarpeet vainajan pesuun. Uskottiin, että vainajan pesuvälineissä oli kalman mahti, ja oikeat niksit taitava saattoi oppia salattuja asioita jos pesi itsensä salaa ruumiinvälineillä. Jos noituja ei pitänyt varaansa, suuttui vainaja ja palasi kostamaan varkaalle. Folklore tuntee tarinoita, joissa aamun tullen arkkuun haettavan vainajan nyrkistä on löydetty aimo tukko vieraita hiuksia, joskus jopa päänahkaa..

Vaikka vainajan hautaamisesta huolehtivatkin omaiset, vainajan kylvetti yleensä joko vainajan läheinen henkilö, tai yleinen kylvettäjä. Kylässä saattoi olla erityinen ruumiinkylvettäjä, mutta yleisen kylvettäjän virkaa harjoittivat sivutoimenaan myös tietäjät, kätilöt ja kupparit. Ruumiinpesijä oli pääasiassa naisväen ammatteja, mutta pesijä saattoi joskus olla myös miespuolinen henkilö. Talonväen pesun saattoi hoitaa myös, vähän talon varakkuudesta ja vainajan asemasta riippuen, piika tai emäntä. Emäntä saattoi pestä esim. pienokaisensa, aikuisen tyttärensä, tai miesvainajansa ruumiin.

Tietäjän ja noidan ruumiin pesi usein toinen tietäjä tai noita, tavan ihmiset eivät mielellään koskeneet kuollutta pohua, samoin kuin kirkonmiehen ruumiin pesi usein joku pappilan väestä. Lapsivainajat pestiin yleensä kätilön toimesta, äiti ei yleensä päässyt näkemään esim. synnytyksessä kuollutta pienokaista syntymän jälkeen ellei sitä erikseen vaadittu. Lapsikuolleisuuden ollessa korkea kuolleet lapset muutenkin ikäänkuin "lakaistiin maton alle" eikä heitä sen kummemmin ajateltu, toisin kuin pidemmän elämän eläneitä aikuisia ja vanhuksia.

Tiiri-liiri-lii, kaunis lintu olen niin

Paitsi aikuiset vainajat, myös kuolleet lapset kummittelivat usein. Väärin kohdeltu lapsivainaja, etenkin avioton tai avioliiton ulkopuolelle syntynyt ei-toivottu äpärälapsi, joka usein synnytettiin salassa, tapettiin ja haudattiin piilonviereen jäi usein kummittelemaan synnyttäjälleen. Levoton lapsivainaja valitti kuinka paleltaa kylmässä maassa, ettei ole puhtaita vaatteita, eikä ole pesua annettu, tai sitten vainaja haluaa muuten vaan siunattuun multaan. Levottomat lapsivainajat tunnetaan suomalaisessa folkloressa alueittain erilaisilla nimillä kuten Liekkiö, Äpärä ja Ihtiriekko, joista jälkimmäinen tarkoittaa joissakin yhteyksissä myös kujeilevaa, lapsivainajaksi tekeytynyttä paholaista. Muutoin Ihtiriekko on muoto Itseriekko-sanasta, jolla viitataan ihmisen sielulintuun.

"Kerran erään hautausmaan lähituntumaan muuttaneen leskirouvan tupaan ilmestyi aina iltasella pieni, ehkä kuusi-, tai seitsemänvuotias poika, seisomaan uunin eteen. Pojalla oli yllään vain resuinen, likainen liinapaita joka ulottui poviin saakka. Lapsi seisoi hetken siinä keskellä lattiaa ja sanoi sitten inhoten "Hyi hyi hyi". Sitten poika juoksi pimeään kamariin, mutta kun rouva meni pojan perään kamariin, oli lapsi kadonnut jäljettömiin. Leskirouva arveli kyseessä olevan kummituksen. Tämä toistui useina iltoina, ja lisäksi rouva kuuli usein kuin lapsen itkua talon ulkopuolelta. Kerran rouva sai kysyttyä pojalta miksi tämä kulkee tuvassa? Poika vastasi:
-Tämä oli minun kotini, ja tuonne kalmistoon minut haudattiin. Perheeni oli köyhä, joten vain likaisen paidan sain ylleni lepoon. Toiset eivät anna minun levätä rauhassa koska paitani on niin ruma, ja ajavat minut aina kotiin.
Rouvan kävi lasta sääliksi, ja hän ehdotti: -Jätä paitasi minulle. Minä voin pestä sen ja jättää sen portaille taas illalla.
Poika ei vastannut vaan juoksi taas pimeään kamariin. Aamulla rouva kuitenkin löysi portaalta pojan likaisen paidan. Rouva pesi paidan hohtavan valkoiseksi ja parsi kaikki reiätkin ehjiksi. Hän viikkasi paidan kauniisti ja laittoi sen illan tultua portaalle. Poika ei tullut tupaan enää sinä iltana, eikä itkua kuulunut. Aamulla rouva huomasi paidan kadonneen, ja yöllä unessa hän näki viimeisen kerran lapsivainajan, joka kiitti kauniisti paitansa puhdistamisesta."
 
Se ken tulee viimeiseksi sille kuolema

Vainajien kummittelua on estetty monin tavoin, Karjalan ja Savon alueilla yksi tunnetuimmista on ollut tehdä karsikkopuita hautajaismatkan varrelle. Mainittakoon, että karsikkopuu oli lähes aina havupuu. Karsikkokuusesta leikattiin eli karsittiin oksat pois tyvestä latvaan päin jottei vainaja löytäisi kotiinsa, ja karsikkopuita karsittiin sitä mukaa kuin vainajia ilmaantui, ja ne kasvoivat usein samassa metsikössä. Tällaisia karsikkopuistikkoja kutsuttiin yksinkertaisesti vain "karsikoiksi". Karsikkoperinne alkoi kadota 1800-luvun lopussa, eikä siitä juuri ole mainintoja enää 1900-luvun puolella.
Karsikkopuiden havuja on lisäksi, etenkin talvisaikaan, ollut tapana sirotella tielle kärryjen perään että jäljet peittyisivät. Tästä on jäänyt tapa viedä haudoille havuja. Tapajäänne elää nykyään etenkin talvisajan juhlina, kuten Jouluna ja Uutenavuonna.

Vainajaa juhlistettiin myös keittiössä. Kun talosta kuoli joku, sanottiin yleisesti että "Hänestä saadaan rokka/keitto". Jotta vainaja ei kulkisi kotona ja onni säilyisi talossa, oli perinteistä teurastaa hautajaisiksi jokin talon eläin, jonka lihoista sitten keitettiin paksu, rasvainen keitto joka Hautajais-/Ruumisrokkana tunnettiin. Ruumisrokka oli usein papu- tai hernesoppaa, sillä palkokasveja, kuten juuri papuja ja herneitä, on käytetty uhrina lepyttelemään kuolleita. Savossa ja Karjalan alueilla lihakeiton sijaan syötiin usein maitovelliä tai lihalientä. Vainajan juhliin saatettiin leipoa myös perunapiirakoita eli tapuntaisia.

Lipastoihin käy, lipastoihin käy..

Vielä hautaamisen jälkeenkin vainajia muistettiin juhlapyhinä, etenkin Kekrin aikoihin, mistä monet tavat vakiintuivat Jouluun, emmekä ajattele niihin juuri liittyvän kuolleita (paitsi viedessämme haudalle havuja tai kynttilöitä Jouluna). Juhlapäivinä sauna varattiin kuolleille, ja saunassa ei käyty enää auringonlaskun (tai ilta-8) jälkeen. Tapa jättää juhlaruoat yöksi pöydälle tarkoitti, että henget ja kuolleet saattoivat käydä napostelemassa mielensä mukaan, kuten Jouluna ajattelemme talon haltian tai tontun tekevän niin. Valkoinen riisipuuro sopi paitsi herrasväelle, myös kuolleille, olihan valkoinen kuoleman väri.
Kuolleita kunnioitettiin myös hyvillä käytöstavoilla. Niin kauan kuin vainaja oli talossa, ei remuttu tai kiroiltu turhia, eikä syljetty tai edes piereskelty tuvassa. Näin toimittiin myös juhlapäivinä. Haluttiin näyttää esi-isille sekä läheisemmällekin vainajasuvulle että he ovat jättäneet jälkeensä suoraselkäisen ja hyvän verenperinnön, ja he voisivat olla ylpeitä jälkeläisistään.

Sytytä ikkunallesi Kekrinä kynttilä ajamaan pois pahoja henkiä ja houkuttelemaan toivottuja henkivieraita, ja jätä vaikka vähän herkkupaloja pöytään, ehkä ne maistuvat vainajille? Mikäli vierailevat vainajat olisivat paastolla, kaunista elettä varmasti osataan arvostaa ;)

*Tarinaviitteet: Folklore ja Myytillisiä Tarinoita -kokoelma. Edit: Site Admin

Morsiussauna

Näin Mittumaarin, ja varmaan monien juhannushäidenkin kynnyksellä lienee hyvä kertoa jotain wanhasuomalaista polttariperinteistä. Kesällä 2012 pääsin järjestämään morsiussaunotusta morsiamen pyynnöstä, ja itselleni kokemus oli seuraavanlainen:
Ensiksikin ongelmana oli etäisyys, saunotus kun järjestettiin Porissa ja minä olin Helsingissä. Vaikeuksia myös tuotti se etten morsianta ja hänen kaasoaan lukuunottamatta ollut aikaisemmin tavannut muita k.o morsiussaunaan osallistujia, eikä ollut mahdollisuutta pitää heidän kanssaan mitään palaveria ennakkoon.
Laitoin heille kuitenkin morsiamen kautta hieman infoa morsiussaunasta yleensä (morsiamen mukaan se oli hyvä idea, jos vaikka kaikki osallistujat eivät tiedä mikä morsiussauna on), ja kyhäsin sitten kanssasaunottajille vielä erikseen tarkemman muisti/tehtävälistan (joka ei ollut morsiamen silmille).
Paikan päällä sentään oli tilaisuuksia sopia tehtävistä ja sen sellaisesta paremmin tyttöjen kanssa, aina jonkun meistä pitäessä morsianta kiireisenä. Tytöt olivat keskenäänkin päässeet sopimaan jotakin juttuja, eikä minua oltu informoitu asioista, vaikka olisin halunnut myös osallistua ja kantaa korteni kekoon.

Saunotus järjestettiin saarella, jonne vein tykötarpeiksi mm. varta vasten koristelemani saippuakuplittimet tytöille, kynttilöitä saunaan, saunakaljan (Tervakarhu) kiukaalle heitettäväksi, pienen konjakin morsiamen shampooseen, tummia rypäleitä, keksejä ja juustovalikoiman naposteltavaksi, sekä muoviset, kolhuja kestävät pikarit osallistujille juomia varten.
Koska en kestä kuumia löylyjä mitenkään erityisen hyvin, oli itselläni lähinnä ohjeistajan rooli ja varsinainen sauna oli pakko jättää väliin. Olisikin ollut ylimääräinen ohjelmanumero kun vielä olisi jouduttu noitaa elvyttämään siellä terassilla.. Saunasta pois jättäytymiseni kuitenkin mahdollisti mm. morsiamen vaatteiden kääntämisen ja syötävien esillelaiton muiden saunoessa morsiamesta pois menneitä. Saunankin sain koristeltua, ja tehtyä lauteille istuimen morsiamelle (olin kiltti ja laitoin siihen kuusen oksia ohdakkeiden sijaan). Luin ohessa loitsut niin tulelle, vedelle, kuin saunallekin, jotta ne pysyisivät suopeina (sitä osallistujat eivät olleet kuulemassa).
Yhden loitsun luin saunassa saunojille, ja olin helpottunut päästessäni pois löylystä vilpoiselle kuistille lähelle vettä. Muutoin ilta meni rupatellessa ja napostellessa makeiden juomien äärellä. Yövyin yhden saunottajan ja tulevan morsiamen kanssa samassa kortteerissa, ja illan päätteeksi, nukkumaan mennessä kerroimme vielä kummitusjuttuja. Hankalahkosta alusta huolimatta kaikki siis loppujen lopuksi lutviutui hienosti ja meille kaikille, samoin kuin morsiamellekin, tuntui jäävän tapahtumasta hyvä mieli :)
 
Morsiuskyly

Niin, avioliitto tarkoitti aikoinaan naiselle paitsi täydellistä elämänmuutosta, myös koko loppuiän kestävää pestiä, joka oli, ymmärrettävitä syistä, varsinkin nuorelle tytölle usein pelottava kokemus. Merkitsihän se täydellistä mullistusta muuten tuttuun eloon ja oloon; Neidosta Aikuiseksi Naiseksi, ja Naisesta Äidiksi ja Muuttoa, suoraan lapsuudenkodista, tuiki tuntemattomaan taloon vieraan äidin, alias Anopin, haukuttavaksi ja tuoretta aviomiestä passaamaan. Perinteinen morsiussauna pitikin sisällään monenlaisia tapoja, kepposia ja loitsuja, joilla morsianta valmennettiin tulevaan koitokseen.

Kuten ennen wanhaan juhlien edellä, myös häiden edellä oli perinteistä käydä saunassa. Morsiussauna eli morsiuskyly on wanha, Karjalan seuduilta kotoisin oleva, perinteinen naisten tapahtuma, jossa morsianta on löylytelty tulevaan avioliittoon. Morsiuskyly on ollut myös puhdistava rituaali, jossa on karistettu kateellisten kaunat niskoista, varmistettu onni tulevaan liittoon, vihdottu menneisyys ja mahdolliset vanhat mokailut menemään ja heitetty lopuksi pesuveden mukana pois kaikki turha painolasti. Perinteisesti morsiussaunan ovat järjestäneet morsiamen läheiset ystävät tai sukulaiset, tai vanhemmat sukulaisnaiset. Perinteisesti on saunottu häiden aattona. Koska naimisiinmeno ei enää nykyään edusta niin suurta, sosiaalista muutosta neidolle kuin ennen wanhaan, on morsiussauna helppo sommitella kevythenkisemmäksi, rennoksi juhlaksi perinteitä kuitenkaan unohtamatta.

Ehkä kaikista tärkein morsiussaunarituaali on ollut Morsiamen itkettäminen. Se oli tärkeää sillä uskottiin että morsiamesta tulee kovasydäminen ja kylmä, tai tyhjäpäinen ja piittaamaton, ellei häntä itketä ennen häitä. Itkua pidettiin kasvuporttina ihmisyyteen ja tunteisiin. Jos morsian ei kyynelehtinyt saunaillassaan, tarkoitti se sitä, että myös tuleva mies saisi itselleen kylmän, pinnallisen, ja frigidin muijan talouttaan pitämään (ja miehet hoi, en siis puhu tässä kolmesta eri vaimosta). Morsiamen kiusaamisesta ei siis missään nimessä ollut kysymys, vaan avio-onnen takaamisesta. Oli oikeastaan sama kuinka morsian saatiin kyyneliin, tulevaisuudella pelottelemalla, koskettavalla käyttäytymisellä, tai tunteisiin vetoavalla esityksellä, pääasia että morsian itkeä pirautti edes pikkuisen.

Naimasauna

Alueittain on ollut tapana myös saattaa morsian ja sulhanen yhdessä saunaan, mutta tämä on yleensä tehty vasta häiden jälkeen, eikä näin ollen ole kyse morsiussaunasta, vaan naimasaunasta, jossa on vihdottu hedelmällisyyttä ja rakkautta vastavihitylle pariskunnalle, ja toivotettu heille runsaasti lapsia. Naimasaunan tarkoitus on ollut taata jälkikasvun saaminen ja lujittaa/sinetöidä vihityn parin liitto wanhaan pakanatyyliin.

Naimasaunan alkulöylyt ja vihdotukset on usein hoitanut pariskunnan jompikumpi (yleensä vanhempi) anoppi, tai vaikka molemmat. Alkulöylyihin on usein luettu hedelmällisyysloitsu tai pari tuoreelle pariskunnalle, jonka jälkeen morsiuspari on jätetty saunottelemaan keskenään. Morsian on sitten saunottanut miehensä, ja sen jälkeen sulhanen vaimonsa, tai toisinpäin, vähän alueesta riippuen. Pariskunnan pestessä toisiaan, on pesussa morsiussaunan tavoin käytetty usein suolaa ja jauhoja, samasta syystä kuin morsiussaunassa, sillä onhan tavan tarkoitus ollut myös lujittaa pariskunnan välisiä siteitä.

Naimasaunassa ei myöskään ollut tavatonta, että pariskunta harrasti peseytymisen lomassa myös seksiä saunassa, sillä olihan kyse kuitenkin lapsien saantiin keskittyvästä hedelmällisyysriitistä :)

Esivalmisteluja Morsiussaunaan:

Mutta aiheeseen palatakseni: Nykyään on helppo lähteä suunnittelemaan morsiussaunahankintoja, osallistuvan ryhmän suuruudesta riippumatta, about 10-20 euron budjetilla per nenä (lasken mieluiten aina yläkanttiin, ettei tule takkiin) pärjää jo hyvin. Muistakaa, että on kyse kuitenkin elämänmuutoksen kynnyksellä olevasta ystävästänne; morsiamesta, joten tappakaa se sisäinen saiturinne edes yhdeksi päiväksi. Sitäpaitsi, kyllähän naisen nyt on osattava shoppailla taloudellisesti, dah.

Kaikkea ei myöskään edes tarvitse varta vasten ostaa tilaisuuteen; Ehkä seurueen leipurilla on hyväsydämisyyttään tuoda mukanaan purkillinen vehnäjauhoja, ja ryhmän ruoanlaittajalla tuoda purkillinen suolaa morsiamen pesuun? Lojuuko kaapin perukoilla kaunis, mutta omaan sisustukseen sopimaton, ylimääräinen pöytäliina tai käyttämättä jäänyt, valkoinen lakana? Onko nurkissa turhia kertakäyttöastioita? Loistavaa! Jos tiedät morsiussaunatapahtumasta vaikka muutaman kuukauden etukäteen, osaat varmasti laittaa myös omista hankinnoistasi sivuun yhtä sun toista morsiussaunaan sopivaa, kuten vaikka kattausmateriaaleja, kynttilöitä, tms. Näin sitten esim. kotikosmeettiset hunajat ja konjakit eivät sitten maksa sitäkään vähää. Muistakaa, ettei kaiken tarvitse olla kallista, yksi-yhteen designia tai uusinta uutta. Lisäksi on ihan morsiussaunahenkeen sopivaa, jos käyttämillänne tarvikkeilla on jokin tarina takanaan. Sitäpaitsi, jos aioit muutenkin lahjoittaa ne viinilasisi kirpparille, voivat ne vielä kerran loistaa juhlissa kanssanne :)

Saunottajien on myös hyvä kokoontua etukäteen sopimaan hankinnoista. Tässä muutamia vinkkejä:

-Ostakaa/hankkikaa etukäteen tykötarpeet (lue eteenpäin), eväät, juomat ja sen sellaiset naposteltavat. Sopikaa keskenänne esim. ennakkopalaverissa, kuka hankkii/tuo/ostaa mitäkin.
-Pakatkaa etukäteen myös omat, henkilökohtaiset tarvikkeenne saunaa varten, kuten vaihtovaatteet, pyyhe, ja mahdolliset kosmetiikka-, ja hygieniavälineet. 
-Valkatkaa yhdessä tilaisuuteen sopivia loruja, loitsuja ja lauluja. Mikäli runosuoni sykkii, voitte kirjoittaa myös omia runoja ja loitsuja.
-Heittäkää kännykät, iPodit ja sen sellaiset teknologiset edistysaskeleet helkkariin yhden illan ajaksi. Toki, on hienoa ikuistaa yhteiset hetket siinä illan mittaan kameralla, mutta ovatko kännykkäselfiet someen pitkin iltaa todella niin tähdellisiä? Kuvitelkaa sen sijaan olevanne jäähyllä, lomalla, rinnakkaistodellisuudessa, tms. Vaihtakaa kerrankin vapaalle, hyvät jumalat sentään..
-Nokkosvesi, tms. hiustenhuuhdontaan on hyvä laittaa likoamaan etukäteen. Nokkosessa on myös piikikästä symboliikkaa avioliittoon ryhtyville. Huuhde ei kuitenkaan kirvele päässä, nou hätä.
-Saunaan viedään etukäteen käsille myös kaikki tykötarpeet ja hemmotteluvälineet. Nykyaikaan sopivasti voidaan käyttää vaikka eteerisiä öljyjä, ruusu-, tms. kukkaisvettä, suitsukkeita, tuoksukynttilöitä, erilaisia rasvoja ja öljyjä, yms. kauneustököttejä. Morsiamelle täytyy varata myös valkoinen lakana lauteille.
-Sauna tietenkin pestään ja koristellaan. Ylin laude, eli morsiamen sija, peitetään valkoisilla lakanoilla, ja sauna koristellaan kukkakimpuilla ja vihreillä oksilla. Naisellinen Koivu on suosikkipuu, sekä myös klassinen saunapuu, joten vastoja ei pidä unohtaa. Mikäli kuulutte Alisen piiriin, nou hätä; voitte käyttää koivun sijasta myös aina naisellista Leppää.
-Morsiamen vastan tulisi odottaa morsianta valmiiksi sidottuna saunan porstuassa (eli valmistakaa se etukäteen omien vastojenne kanssa).
-Saunan ylälauteelle, sen lakanan päälle, katetaan morsiamelle erityinen "kunniapaikka". Tälle paikalle oli perinteistä laittaa kuusen tai katajan havuja, koska avioliiton ruusuissa on myös piikkejä. Kataja ja kuusi olivat myös miehekkäitä puita, joille istuminen auttoi morsianta saamaan päätäntävallan liitossa.

Vastan sitominen:

-Ensin kerätään ohuita, 50-60 cm pitkiä koivun oksia 5-7 kpl
-Muotoile kädensija poistamalla oksista alhaalta ylimääräiset haarat ja tasaa oksakimpun tyvi puukolla. Tee tasainen kimppu niin, että lehtien kiiltävät pinnat ovat päällepäin, näin lehdet eivät takerru ihoon vihtoessa.
-Sido vihta kiinni vitsaksella, nauhalla tai narulla. (Vitsas: Notkista ohuehko, kuorimaton koivunoksa kostuttamalla se vedessä, ja sitten kierrä sitä kämmenselän ympäri jotta se notkistuu pehmeäksi. Käytä näin syntynyttä pehmyttä "narua" vastan sitomiseen).
Morsiusvihdassa perinteisesti suosittu on ollut punainen naru/sidos, joka saunan jälkeen sidottiin morsiamen vasempaan ranteeseen onnea tuomaan. Morsian piti sidettä häiden yli, jonka jälkeen se poltettiin, esim. naimasaunan uunissa.

Morsiussaunavastat, etenkin morsiamen vasta, sidottiin perinteisesti naisellisen hieskoivun lehvistä. Morsiamen vastaan sidottiin lisäksi ohdakkeita tai havuja koivunoksien lomiin muistuttamaan tulevan avioliiton vaikeuksista. Mikäli ohdakevasta ei innosta (ohdakkeiden piikkejä voi, lajikkeesta riippuen, olla vaikea poistaa nahasta jälkikäteen), kokeile nokkosia, tai vastaavasti voit koristella saunan piikikkäillä ohdakkeilla. Porsaanreikänä mainittakoon, ettei Huopaohdakkeessa (Cirsium Helenioides) ole piikkejä lainkaan, ja sitä voikin laittaa "pelotteeksi" morsiusvastaan. C'moon, moniko lukijoistani erottaa piikittömän huopaohdakkeen pelkän kukan perusteella piikikkäistä sukulaisistaan? ;D

(Kyläkarhiainen, Carduus Crispus. Vaikka kuinka houkuttelisi morsiamen piinaajia, tämä piikkisika ei ole ohdake, vaan karhiainen, eikä näin ollen kuulu morsiusvastaan. Varo, se pistää)

Saunaan kuljettaissa:

-Morsian saatetaan saunaan kun alkuvalmistelut on hoidettu.
-Saunalle on perinteisesti menty metelöiden. Kelloja on soitettu ja vaikka kattiloita hakattu jotta pahantahtoiset henget karkottuvat pois juhlapaikalta. Juhlijat ovat voineet myös pukeutua erikoisiin, ja hassuihinkin vaatteisiin.
-Saunaan tultaessa seiniä, kynnyksiä ja ovenkarmeja (lattioitakin) hakataan ja huudetaan "Paha Pois", tms.
-Hyväluontoinen saunotusseurue on voinut myös jättää pahalaisille sovintoryypyt, että eivät häissä häiritsisi.
 -Saunassa morsiamen ei ole odotettu tekevän, tai hänen ei tarvitse tehdä mitään itse. Perinteisesti saunottajat ovat riisuneet, pesseet, kylvettäneet ja pukeneet morsiamen. Morsianta on hemmoteltu ja tottakai; kiusattukin, sillä onhan avioliitossakin hyvät ja huonot hetkensä.
-Morsian riisutaan saunottajien toimesta, ja hänet saatetaan kunniapaikalle lauteelle istumaan. Morsiamen istuttamisesta kunniapaikalleen havupehkuille on hyvä tehdä yksi illan kohokohdista, johon kaikki paikallaolijat osallistuivat. Osallistujat voivat esim. hurrata tai muuten osoittaa suosiota morsiamen istuessa, ja vaikka voivotella morsiamen oletettuja kipuja neulasten päällä.

-Löylyä on heitetty haltioille simalla, oluella tai viinalla.
-Saunassa on nostettu loitsimalla myös morsiamen lempi samalla kun morsianta vihdotaan puhtaaksi vanhoista pahoista. Nykypäivänä, jolloin morsmaikku ei välttämättä ole neitsyt naimisiin mennessään, voidaan samoin vihtoa pois vaikkapa aikaisemmat ylkät ja muut sen sellaiset kumppanit. Esim. Morsian voi sanoa jonkin exän (tms.) nimen, jonka saunottajat sitten vastoilla roimivat menemään. Tällaista "Existäpääsemisvihdontaa" voi halutessaan höystää loitsuilla tai toivotuksilla, ja miksei kirouksillakin, varsinkin jos on erityisen hankala exä kyseessä.
-Mikäli vihtojilla on omia mantroja tai vastaavia vältettävien pahojen sun muiden karkotukseen, niitä voi lukea vapaasti saunotuksen aikana.
-Vihdonnan jälkeen, tai sen aikanakin, on morsiamen selkään saatettu kaataa varoittamatta kauhallinen kylmää vettä. Kylmä vesi on todella palsamia ohdakevastan jälkeen, mutta toisaalta myös muistutus ”selän takaa” tulevista, usein epämiellyttävistäkin, asioista aviossa.

-Morsiamen selkä pestään saunassa jauholla ja suolalla, ettei "vanha suola janota", eli menneet heilat unohtuvat ja heidän otteensa hellittää. Jauhoilla taataan leivän säilyminen ja hedelmällisyys. Kaikki osallistuvat pesuun. Myös hunajaa voi käyttää, se tekee tulevaisuudesta makeamman.
-Morsiamen hiukset myös pestään ja huuhdellaan. Perinteisesti pesuun käytetään kananmunaa, jota myös hierotaan myös morsiamen vartaloon hedelmällisyyden takaamiseksi.
-Jos puhtaaksi pesty morsian piti saunassa hetken päällänsä sulhasen tulevaa sulhaspaitaa, se lujitti liittoa.
-Pesuhetki on myös mainio aika hemmotella morsianta vaikka kasvonaamiolla tai jalkahieronnalla. Mikä vain teille sopii. Saunottajat voivat taas keskenään sopia kuka tekee morsiamelle mitäkin.
-Saunassa on perinteisesti laulettu yhdessä morsiamelle. Esim. Kansanlaulut (sekä hauskat että haikeat) tai morsiamen lempilaulut ovat tilaisuuteen sopivia. On siis oikeastaan sama laulatteko saunonnassanne helkavirsiä, Helismaata vai Happoradiota.
-Morsianta saunottaissa jonkun osallistujista on myös huomaamatta pistäydyttävä saunan eteisessä kääntämässä morsiamen vaatteet nurin. Näin nähdään, kuinka äkäisen akan tuleva sulhanen saa, ja säilyykö ystävyys häiden jälkeen. Eli katsotaan josko ja kuinka se morsian äkämystyy jos vaatteet käännetään nurin.

Saunan jälkeen

-Mikäli joku saunottajista oli vanhapiika tai halusi muuten vain nopeasti miehelään, tuli hänen, morsiamen lähdettyä pukeutumaan, istua morsiamen laudepaikalle, tartuttava morsiamen vihtaan ja heitettävä löylyt ennen kuin joku muu kerkesi.
-Mikäli teillä on käytettyä pesu/huuhdevettä jäljellä pesuvadissa, heittäkää se yhdessä pois maastoon (ei ikinä veteen), ja visualoikaa morsiamen menneisyyden pyyhkiytyminen. Vanhat huolet,  kumppanit, ja kosketukset katoavat maaäidin syliin ja unohdukseen antaen elinvoimaa uudelle kasvulle. Tällainen pesuveden hävittäminen on sukua maadoitukselle.
-Saunatiloista poistuttaessa saunanhaltijalle on perinteisesti heitetty saunan uuniin hopea-, tai jokin muu raha tai uhri, jotta morsiamella riittäisi vaurautta tulevassa liitossa.
-Pukeutumisen jälkeen morsiamen hiukset on perinteisesti palmikoitu, mutta nykysaunassa saunottajat voivat tehdä morsiamelle esim. trendikkään kampauksen tai vaikkapa punoa kukkaseppeleen.
-Koska morsiussaunassa saattoivat vanhoista taakoista päästä myös saunottajat, sauna kierrettiin morsiamen kylvetyksen jälkeen vasta kädessä, ja joka kierroksella kiertäjä lausui vanhan heilansa nimen ”heittäen” hänet näin menemään.
-Suosittua oli saunasta tultaessa heittää vihta pään yli saunan katolle. Jos vasta jäi katolle, pääsi heittäjä naimisiin seuraavaan juhannukseen mennessä. Sulhanen tulisi vastan tyven osoittamasta suunnasta. Jos morsiamen vihta jäi katolle, tiesi se onnellista avioliittoa.
-Kahteen edelliseen kohtaan viitaten, myös vanhan heilan nimen huudon jälkeen vihtansa saattoi heittää saunan katolle. Vihdan heitto tulkittiin tällöin samoin kuin edellisessä kohdassa.
 
Tarjoilut

Perinteistä morsiussaunapalaa ovat edustaneet juusto, ja sen sellaiset maitoruoat. Juusto symboloi vaurautta ja hedelmällisyyttä, siinä missä maitokin. Voitte vaikka etukäteen sopia, että jokainen osallistuja ostaa jonkin pienen juuston tapahtumaan juustotarjottimelle. Mikäli saunotuspaikalla ei ole sopivaa kylmäsäilytyspaikkaa, varatkaa kuumalla säällä mukaan sopiva kylmälaukku, sillä maitotuotteet pilaantuvat helposti helteellä. Mainittakoon, että pitkään kypsytetyt, kovat ja puolikovat juustot (Parmesan, Tuhkajuusto) kestävät hellettä varjossa paremmin kuin puolipehmeät ja pehmeät (Kotijuusto, Edam). Hyvin suolatut, säilötyt (Feta, Salaattijuusto) tai muuten esivalmistellut juustot (Leipäjuusto, Savustetut juustot) säilyvät myös kohtuu-hyvin. Raejuustot, tuorejuustot, sulatejuustot, tms. juustolevitteet tulisi aina säilyttää kylmässä. Mikäli saunotte rannassa, säilyvät maidot kylminä tölkeissään myös vesirajaan upotetun kattilan, tms. kylmää varaavan astian, sisällä. Juustot myös, jos onnistut suojaamaan ne kosteudelta (vink: Kokeile minigrip-pusseja).

Vegaaniseen morsiussaunaan voi tietenkin tarjota erilaisia, vegaanisia juustoja, eli juustokkeita, ja tuorejuustokkeita (Violife, Wilmersburger, Tofutti), tai tofuja (savustettu, marinoitu, fermentoitu, säilyke), samoin leivän, tai voileipäkeksien, ja hedelmien kera. Silkkitofusta voi lisäksi soseuttamalla ja maustamalla valmistaa itse erilaisia levitteitä. Käytä vain mielikuvitusta.

Vähän morsiusseurueesta riippuen on iltaan kautta aikojen voinut kuulua myös alkoholi, esim. siman tai kaljan muodossa. Nykyaikana olut, sahti tai viinakaan eivät ole naisten juomina tavattomia, ja tuohon maitoteemaan sopisi esim. naisten juomana pidetty Kermalikööri. Myös viini ja shamppanja voivat kuulua iltaan tuomaan juhlavaa tuntua. Muistakaa kuitenkin kohtuus kaikessa, ja on vain kohteliasta muistaa tarjota tömpsyt myös saunanhaltijalle.
Illan pääruoka on ollut osallistujille tarjottava morsiuspuuro jossa on ollut valkoinen papu tai kuorittu manteli (juuri se sama joka vakiintui myöhemmin joulupuuroksi). Laitetaan nyt tähän ohje, kun, uskokaa tai älkää, sitäkin kyseltiin o_O
 
Morsiuspuuro for Dummies:

Puuroriisiä
Vettä ja Maitoa, tai Kasvimaitoa
1 Valkoinen, kuivattu papu kuorineen, tai kuorittu manteli

-Lunttaa ohjeet riisipakkauksen kyljestä, ja keitä riisistä puuro.
-Nosta valmis puuro levyltä, ja lisää papu tai manteli, sekoita hyvin.
-Anna tekeytyä kannen alla n.10 min ennen tarjoilua.

*Se ruokailija, joka löytää pavun tai mantelin ruoastaan, pääsi seuraavana naimisiin, etenkin jos löytäjä oli sinkku tai vanhapiika. Mikäli pavun tai mantelin löytäjä on jo naimisissa, tiesi se onnea, ja hedelmällisyyttä, ja voi olla myös vauvaenne. Mikäli pavun tai mantelin saa morsian, tietää se onnellista liittoa, vaurautta ja lapsilykkyä. Mikäli papu tai manteli menee kahteen osaan puurossa, tietää se iloisia yllätyksiä niiden löytäjille.
Kokeile myös noidankdon riisipuuro-ohjetta ;)

Uskomuksia:
-Morsiamen vihdan side laitettiin morsiamen ranteeseen onnea tuomaan. Sen sai irrottaa vasta häiden jälkeisenä aamuna.
-Jos morsian valvoi morsiussaunayön, hänestä tuli virkku ja kerkeä vaimo.
-Jos käki kukkui moriussaunatapahtumassa, sen kukunnasta voitiin laskea, montako onnellista vuotta tuleva liitto piti sisällään.
-Koiran haukunta tai ulvonta morsiussaunaillassa toi huonoa onnea tulevaan avioliittoon.
-Morsiussaunassa (esim. luontoon kadonneet tai järveen hukkuneet) kadonneet tavarat enteilivät köyhyyttä tai rahanmenoa. Mitä arvokkaampi esine, sitä enemmän.
-Morsiussaunapäivänä tavattu sammakko toi erityistä onnea tulevaan liittoon ja suojeli morsianta keskenmenoilta.

Huom: Mikäli huomioitte saunotukselle osuvan viikonpäivän ja sille osuva kuun vaiheen, voitte niiden avulla suunnitella morsiussaunaa,- koristeita ja -aktiviteetteja tarkoituksiin paremmin sopivaksi, etenkin, jos seurueessanne on noitaverta ;)
Koska kaikilla ei nykyään ole käytössään omaa saunaa, tai edes mökkisaunamahdollisuutta, on aina mahdollista varata seurueelle esim. yleinen sauna. Varaus kannattaa suorittaa hyvissä ajoin ennakkoon, ja mukaan saunaan muistaa siivousvälineet esim. lauteita ja pesutiloja varten. Siivoon saunaan on seuraavankin seurueen mukavampi tulla löylyttelemään.

Mikäli käyttämässänne saunassa on lattiakaivo (useimmissa on), irrottakaa ritilä ennen saunotusta, ja kääräiskää sen päälle harso, tms. ohut kangas. Näin morsiussaunotuksessanne käyttämät luonnonhoidot, kuten jauhot tai kahvinporot eivät pääse viemäriin tukkimaan putkia. Jos putkisto on lähtöjään huollettu ja kunnossa, vesi kyllä virtaa lattiakaivoon normaalisti, vaikka olisikin kevyt kangas ritilän suojana. Etenkin julkisissa saunoissa lattiakaivo kannattaa tarkistaa etukäteen ennen morsiussaunotusta, sillä tukkeutuneet viemärit yleensä laskutetaan edelliseltä saunankäyttäjältä. Tarkistaminen on kieltämättä ällöttävää, mutta nostakaa lattiakaivon ritilää ja varmistakaa, etteivät viemärit ole tukossa ennen teidän saunavuoroanne. Jos ne ovat, ilmoittakaa asiasta ennen saunontaa, sillä teidän seuruettanne voidaan todella laskuttaa viemärien tukkeuttamisesta. Julkisten saunojen ollessa kyseessä on myös hyvä pitää mielessä, ettei lattiakaivoa välttämättä puhdisteta ihan niin usein kuin olet tottunut kotonasi. Lattiakaivon kannen auki vääntäminen voi vaatia vähän vipuvoimaa (esim. ruuvimeisseli tai taltta on hyvä), puhumattakaan, että se voi olla hyvin ryönäinen. Käyttäkää kumihansikkaita, puhdistusainetta ja roskapussia, ja poistakaa ritilään kertynyt ryönä kaivonkannesta ennen morsiussaunaa. Jos eklottaa, niin ajatelkaa, että se on morsiamen parhaaksi. Sitä paitsi, tuskin tekään haluatte uida paskavedessä saunassa, right?

*Kyllä, se todella kirjoitetaan "Kyly" (neljä kirjainta, kaksi aakkosissa peräkkäistä konsonanttia, kaksi samaa vokaalia ja tavutus keskellä), eli ei ole kirjoitusvirhe. Kyly tarkoittaa samaa kuin kylpy.

Sauna -pieni perinnekirja

Juha Nirkon toimittama, Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kokoelma kertoo, kuten nimestäkin voi päätellä, suomalaisesta saunaperinteistä- ja tavoista.
Yksiin kansiin on koottu kappaleittain perinnetietoa aina saunapaikan valinnasta, saunan rakentamisesta ja käyttöönvihkimisestä saunaan liittyviin sanontoihin, saunataikoihin ja arvoituksiin. Jokaisen kappaleen alussa pieni yhteenveto; esipuhe.

"Jos joku vieras tuo kiven saunan kiukaaseen, voi hän siten pilata saunan löylyn"
-Ikaalinen 1938-

Vaikka perinnetiedosta kiinnostunut harrastaja kirjasta hyötyneekin, teos on suppeahko, ja muutamista, ohimennen mainituista aiheista, kuten erilaisista saunotuksista, mm. lapsi-, morsius-, ja ruumissaunasta olisi voinut laittaa mukaan pari sivua enemmän tietoa. Kirja on silti mukava lisä vaikka mökkilukemistoksi, ehkä se saunatonttukin näyttäytyy jos sitä oikein nätisti tervehtii :)

"Haltija varjelee saunan tulipalolta, jos jättää kiukaalle kupin vettä"
-Parkano 1936-

133 sivua. Kirjan lopussa luettelo arkistoviitteistä, sekä lista lähdeteoksista. Kuvittanut Henriikka Salonen.

+Mukavan taskukokoinen opas
+Mukaan sidottu kirjanmerkkinauha on mukava yksityiskohta

-Harvakseltaan kuvitettu
-Suppea

Salaperäinen Saunamme

Sauna on meille suomalaisille aina ollut, ja tulee todennäköisesti aina olemaankin, paitsi kansanperinteessä ja folkloressa, myös jokapäiväisessä elämässämme paitsi tärkeä peseytymispaikka, myös seesteinen pyhättö, jonka rauhassa sekä keho että sielu puhdistuvat niin liasta, pahasta, menneisyyden taakasta, kuin arkisista huolista. Saunaperinne on rantautunut meille muinoin itärajamme takaa, Venäjältä, ja nykyäänkin harva suomalainen osaa elää ilman saunaa ja sen suomaa turvallisuuden tunnetta. Saunan terveysvaikutuksia ylistetään, kuinka sauna paitsi rentouttaa ja puhdistaa, se suo myös heleän ihon, pitkää ikää, ja vahvistaa ihmistä. Saunaa suositellaan kaikille vauvasta vaariin.
Paasatessani perinteisestä saunasta unohdan nyt tarkoituksella tekstistäni taloyhtiöiden saunat, yleiset pesutilat sekä sen sellaiset kotisaunat. Uteliaimmille Wikipedia kyllä kertoo tarkemmin erilaisista saunoista :)
 
"Hönkii, hönkii, kivet vattassa"

Perinteinen, suomalainen sauna on klapilla, eli puuhaloilla lämmitettävä pieni huone, jonka seiniä kiertävät puiset istuimet, eli lauteet, kuin urheilukatsomossa. Lauteita vastapäätä on astiamainen, kivillä täytetty "uuni", eli kiuas; Saunan sydän, eli se keskuselementti, johon sitä klapia laitetaan lämmitystarkoituksissa. Vanhoissa saunoissa, joissa ei ole juoksevaa vettä on kiukaan vieressä usein myös muuripata, jossa pesuvesi lämmitetään. Myös muuripata voidaan lämmittää puilla samoin kuin kiuas, mutta pelkällä muuripadalla ei saada koko saunaa lämpeämään. Sillä saadaan vain kuumaa vettä.
Kaikkein varhaisimmissa saunoissa, aikana ennen muuripataa, vesi lämmitettiin kivillä; Kivet kuumennettiin kiukaalla, ja nostettiin  pihdeillä vesiastioihin jossa ne lämmittivät veden. Vedessä jäähtyneet kivet saatettiin näin myös uudelleenlämmittää kiukaalla. Myöhemmin saunan pihaan rakennettiin erillinen muurikota, jossa pesuvesi lämmitettiin muuripadassa nuotiolla ja sitten kannettiin saunaan.

Saunan varusteisiin kuuluu perinteisesti tietenkin myös pesuväline, koivun oksista solmittu kimppu; saunavasta eli vihta. Vihta-ainesten noutaminen metsästä on aikoinaan ollut (ja on monille nykyäänkin,) tärkeä osa kylpemiseen valmistavaa rituaalia, ja myös iso osa saunan viehätystä; Omalla vastalla saunominen saakin löylyn maittamaan makeimmalta.
Vihdan lisäksi käsillä on tärkeää olla kylmällä sadevedellä täytetty ämpäri josta heitetään vettä kiukaalle löylykauhalla. Saunavedet ovat siis olleet perinteisesti sadevettä, mutta myös järvivettä on käytetty etenkin rantasaunojen yhteydessä. Sadevettä pidetään kuitenkin lähtöjään puhtaampana, sillä se tulee taivaista, Ylisen jumalaisilta sijoilta.

Saunan lauteelle kuuluu levittää istuinsuoja; pyyhe tai pefletti jolla saunoja istuu kylpyhetkensä ajan. Tapa on verrattaen uusi, ainakin miesten keskuudessa, sillä aikoinaan vain naiset käyttivät istuinsuojia. Miehet, vaikka saunovatkin, harrastivat harvoin "akkojen juttuna" pidettyä alapesua, ja lauteet olivat syystäkin likaiset. Saunojanaiset ovatkin perinteisesti aina käyttäneet pefletteinä halkaistuja, tai muuten häpy-, ja jalovälinalueen mukaan muotoiltuja päreitä, joilla tulehdusherkät paikat suojattiin. Päreitä säilytettiin saunan eteisessä tai löylytiloissa pyyhenaulakon lähellä, ja niitä liotettiin vedesä ennen käyttöä, koska kuiva puu oli kovaa ja usein tikkuista, mikä ei ollut intiimipaikkojen alueella mitenkään haluttu, saati mukava tuntuma. Pärepefletit kuitenkin kuluivat löylyssä ja istuttaessa, joten lopulta veistettiin uudet. Vanhat päreet poltettiin sytykkeiden mukana saunan uunissa.
Kuuluisa termi "pillun päreet" on peräisin juuri näistä naisten peflettipäreistä. Pillun päreet tunnetaan alueittain myös nimellä "vitukkeet". Sivuhuomautuksena mainittakoon, että sanonta "Tuhannen pillun päreiksi" on itse asiassa määrää mittaava termi, jolla miehet, myös puoliksi huumorilla, arvioivat mihin kaikkeen yksi kaadettu petäjä riitää, ja olihan, varsinkin isossa puussa raaka-ainetta vaikka sitten "tuhannen pillun päreiksi". Tälle sukua on sanonta "Mennä/särkyä tuhannen pillun päreiksi", eli rikkoitua useisiin, pienempiin osiin. Päreet tehtiin tavallisimmin kuusesta tai männystä.

Löylyn heittelyn lomassa vihdalla sitten läimitään ihoa saunan lämmössä, mikä avaa huokosia ja kuorii pois kuollutta ihosolukkoa, ja siten puhdistaa hipiän tehokkaasti. Vihdonnan jälkeen iho vielä huudellaan. Perinteisin huuhtelupaikka vihdonnan jälkeen on ollut järvi, jonka vilvoittavaan veteen on hypätty laiturilta. Talvisaikaan saunasta on menty vilvoittelemaan avantoon tai lumihankeen.

Hyvät tavat kaunistavat

Ennen wanhaan, kun perheyhteisöt olivat suurempia, ihmiset saunoivat useammassa vuorossa, mutta yleensä aina miehet ja naiset erikseen. Talon miehet, kuten isännät, nuorukaiset ja rengit saunoivat yleensä ennen talon naisia, kuten emäntiä, piikoja ja pienimpiä lapsia. Isommissa taloissa rengit ja piiat saattoivat saunoa myös omissa, palvelusväen ryhmissään, vaikkakin miehet ja naiset saunoivat aina erikseen. Oli tavallista, että talon alle 10-vuotiaat pikkupojat menivät naisten vuorolla saunaan kunnes olivat tarpeeksi vanhoja saunomaan miesten kanssa. Wanhassa Suomessa ei myöskään ollut tavatonta, että oman perheen kanssa käytiin pesytymässä sekasaunassa, mutta muutoin sekasaunakäsite on verrattaen moderni. Ennen wanhaan myös miesten talkooporukat saattoivat saunoa yhdessä, eli talkooisäntä tarjosi työmiehille löylyt siinä missä talkooviinatkin. Samoin seurueittain saunoivat erilaiset juhlaseurueet, kuten Morsiussaunanaiset tai varpajaisporukat. Nykysuomessa saman tyyppinen saunaperinne elää edelleen, eikä ole mitenkään outoa, että perheen tavoin esim. ystäväporukat tai työkaverit saunoisivat yhdessä. Tosin mainittakoon erona menneisyyden sukupuolierottelulle, että nykyaikana tällaiset ryhmät voivat hyvin sekasaunoa, eli sekä miehet että naiset voivat jakaa kylpyhetken ilman että sillä olisi mitään seksuaalista merkitystä.

Saunassa on tietenkin saunottu perinteisesti alasti, mutta häveliäisyyttä unohtamatta. Saunassa oli muutenkin hämärää, eikä paikkoja esitelty. Etenkin naiset ovat esim. vastalla suojanneet intiimipaikkoja näkymästä, kuten nykyisinkin monet kietoutuvat pyyhkeeseen. Saunassa saattoi olla erityinen naulapuu johon viimeinen verho ripustettiin ennen kiipeämistä lauteille.
Kuitenkaan, toisin kuin keskiajan liki bordelleihin rinnastettavat kylpylät; Bagniot, sauna ei julkisesta alastomuudesta huolimatta ole koskaan ollut mitenkään rietas tai eroottinen paikka, vaikka vieraiden kulttuurien kanssa voikin joskus syntyä väärinkäsityksiä. Saunassa alastomuus on puhdasta ja luonnollista; Alastomuus kyllä nähdään, mutta sitä ei katsota.
"Samaa lihaa se on haarovälissä kun lopussa ruumiissa", sanottiin ennen wanhaan.

Onhan saunassa harrastettu seksiäkin, ihmisiähän tässä ollaan. "Saunaseksi" ei kuitenkaan ole koskaan liittynyt perheen keskeiseen, puhdistumiseen keskittyvään, saunontaan, vaan sauna oli monelle pariskunnalle se ainoa paikka jossa saattoi saada edes vähän omaa rauhaa ja "kahdenkeskistä" aikaa (entisaikaan talossa saattoi asua omien lasten lisäksi mm. vanhuksia tai muita sukulaisia lapsineen). Saunaseksi oli usein myös lasta kovasti haluavan pariskunnan toiveikas teko perhesaunan jälkeen (Edelliseen viitaten; Wanhassa suomessa perhesauna ei välttämättä sisältänyt omia lapsia). Saunassa rakastelu saattoi siis olla voimakas hedelmällisyystaika. Isäntäpariskunnan suorittamana saunaseksillä voitiin toivoa myös esim. maalle hedelmällisyyttä ja hyvää satoa vaikean vuoden jälkeen.

Sauna tunnetaan ennen kaikkea sovun ja seesteisyyden tyyssijana, ja hyvät saunatavat opetettiin lapsille jo pienestä pitäen. Saunomisella on ollut omat etikettinsä, josta monet perinnetavat ovat säilyneet nykypäivään. Saunaan mentäessä löylyn henkeä; Autereista, tervehdittiin. Koska sauna oli pyhä, siellä ei kiroiltu, syljetty, piereskelty eikä muutenkaan käyttäydytty sopimattomasti. Vettä ei läiskytelty, kenenkään alastomuudelle ei naurettu, eikä ketään tuupittu syrjään parhaiden laudepaikkojen toivossa. Tupaan palatessakin toivotettiin tuvassa olijoille "terveisiä saunasta".
Suurimpina juhlapäivinä saunakin pestiin ja puhdistettiin huolellisesti jotta haltijaväellä olisi hyvä olla. Saunatonttua muistettiin niin uutispuurolla, kuin -leivälläkin, väkeä nostettiin ja löylyä lepyteltiin erilaisilla loitsuilla.
 
Terva, viina ja sauna

Saunassa suomalaiset ovat kautta aikojen sekä syntyneet, sairastaneet, eläneet ja kuolleet. Elämän varrella sauna on näytellyt esi-isillemme tärkeää roolia, onhan siellä sekä rentouduttu että työskennelty. Saunaan on liitetty kaikenlaisia uskomuksia, ja iso osa wanhan ajan haltijaväestä majaili saunassa, kuten usein sangen nokiseksi kuvattu saunatonttu, jo-mainittu Autereinen, ja monta muuta. Myös tontinhaltijan uskottiin viihtyvän lauteilla vaikka hän pitikin päämajaansa haltijapuussa. Suurimpina juhlapäivinä (kuten tasaus-, ja seisauspäivät sekä Kekri) lauteille kipusivat useammatkin eteeriset olennot, kuten vainajat ja Alisenväki. Saunan on uskottu olevan myös Tulenväen sija, ja rakensivatpa maahisetkin mielellään asumuksensa saunan kivijalan alle. Siunaamattomaan, tai kirottuun saunaan puolestaan Lempo, hiidet sun muu Alisen väki pääsivät muutenkin kuin juhlapäivinä halutessaan nauttimaan kipakoista löylyistä.

Parantajille, voitelijoille, lapsenpäästäjille, ja -lähdettäjille sauna on myös ollut pääasiallinen toimintapaikka. Maagisessa saunassa on puolestaan paitsi karkotettu pahaa, hoidettu kylmennystä, ja seulottu Paraa. Varsinkin juhannus- ja joulusauna olivat elämässä tärkeitä, antoivathan ne mahdollisuuden onnea tuovaan loitsintaan ja tulevaisuuden enteiden tarkkailuun. Rituaalinomaisissa saunatilaisuuksissa on saunan haltijalle usein uhrattu tulipesään esim. ruokaa tai hopeaa, kuten rahoja. Näin loitsijat saattoivat luottaa haltijan apuun. Kun löylyn voimat olivat takana tukemassa, eivät taiat voineet mennä metsään ja loitsija oli turvassa pahoilta hengiltä.

Vuotuisjuhlissakin sauna liittyi moniin kansantakoihin. Suosittu tyttöjen konsti oli saunan jälkeen heittää juhannussaunan vasta pään yli saunan katolle. Jos vasta jäi katolle, pääsi heittäjä naimisiin seuraavaan juhannukseen mennessä. Sulhanen tulisi vastan tyven osoittamasta suunnasta. Juhannussaunassa voitiin myös vihtoa lempeä ja sulhasia potentiaalisille vanhoillepiioille. Myös ennen elämän suuria käännekohtia, kuten häitä, on saunottu, etenkin tulevaa morsianta tulevaan avioliittoon:

Löylyttelen lehväsellä, koettelen koivusella..

Morsiussauna oli eräänlainen nuorten naisten polttaritapahtuma, jossa morsiamelle paitsi annettiin lahjoja, myös tehtiin kaikenlaisia kepposia joiden tarkoitus oli antaa esimakua tulevasta elämänmuutoksesta. Tämä voi nykypäivänä kuulostaa kamalalle, mutta on hyvä muistaa että perinnelähteillä ajat olivat toiset. Kun neito meni naimisiin, hän muutti pois tutusta lapsuudenkodistaan, miniäksi vieraaseen taloon anoppia ja aviomiestä passaamaan. Se ei ollut helppoa. Tästä esimerkkinä minittakoot, että esimerkiksi morsiusvasta on perinteisesti sisältänyt myös ohdakkeita. Morsiamen vaatteet saatettiin tulevien vastuksien symboliksi piilottaa, tai hänen päälleen nakattiin kauhallinen kylmää löylyvettä jotta nähtäisiin tulistuuko tuleva vaimo kovinkin herkästi, ja saako sulhanen äkäisenkin akan.
Vaikka seurue usein koostuikin vain talon ja lähitalojen nuorista, naimattomista neidoista, saattoi saunottajana toimia myös vanhempi nainen, kuten ammattisaunottaja tai vaikka morsiamen oma äiti. Saunotuksen jälkeen nautittiin perinteisesti morsiuspuuroa; Sokeroitu riisipuuro jossa oli kuorittu manteli. Joka löysi mantelin lautaseltaan, pääsi seuraavana naimisiin. Ja kyllä.. nykysuomalaisittain tämä tapa on jotenkin vakiintunut joulupuuroon o_O

Saunalla on myös kulinaarisia ansioita. Saunassa on perinteisesti pantu sahtia, kuivattu kauroja, valmistettu maltaita tai palvattu lihaa. Saunassa saattoi olla erikseen Mallasorsi, jossa maltaat kypsyivät. Tällaisia saunoja kutsuttiin "Mallassaunoiksi", ja ne kuuluvat erityisesti Länsi-Suomalaiseen saunaperinteeseen.
Myös saunan jälkeen nautittu kylmä olut, eli "saunakalja" lienee monelle tuttu siinä missä saunanaukkukin. Koska keho hikoilee saunassa kovasti, elimistöstä poistuu hien mukana tärkeitä suoloja. Suolatasapaino tasoitetaan toisella perinteisellä saunapalalla, eli grillimakkaralla, joka saatetaan nykyään kypsentää kiukaalla foliossa saunonnan aikana tai jälkilöylyissä parilalla. Saunalenkki höystetään perisuomalaiseen tapaan sinapilla tai ketsupilla. Nykyaikaan makkaran lisukkeeksi on vakiintunut myös perunasalaatti. Kasvissyöjille sopiva saunapala on tietenkin kiuasperuna, vaikka vegefraichen kera, tai kiuasnauris (vink vink: Kokeilepa nauriin kanssa vegonia ja vaahterasiirappia), nam.

(Suomalaisen ankkapiirtäjä Kari Korhosen näkemys Aku Ankasta suomalaisessa saunassa)

"Puhas ruumis, puhas sielu"

Kuten siis jo mainitsin, saunalla on tärkeä osa perinneihmiselle, mutta myös noidalle. Kerrostalossa asustelevilla "citynoidilla" on yleensä mahdollisuus käyttää talon yleistä saunaa, mutta sen pesutilat ovat valitettavan usein kylmät ja ankean persoonattomat. Yleisen saunan seinät eivät valu pihkaa eikä koivunlehti tuoksu. Puhumattakaan, että aikaa on varattu saunomiseen vain tietty määrä. Mielestäni tämä on ristiriidassa saunan kiireettömän ajatuksen kanssa, vaikka moinen onkin optimaalisinta taloyhteisössä jossa elää useampia pienempiä perheitä jotka saunovat mieluiten keskenään kuin kaiken väen kanssa.
On aina parempi löytää asunto jossa on oma pieni sauna kylpyhuoneen yhteydessä. Jos kotisauna olisi vain talonväen ja lähimpien ystävien käytössä, sen energia muodostuisi tutuksi ja lempeäksi. Kotisaunassa yleisen saunan kylmyys on tiessään, ja lauteilla vo lojua niin pitkään kuin haluaa. Perinteisen joulusaunan voi viettää kotona, vaikka juhannussaunaan pitäisikin päästä mökille luonnon helmaan :)

Sauna toimii parannuspaikkana tänäkin päivänä. Sauna on mitä parhain paikka kokeilla kotihoitoja, niin kosmeettisia kuin terveydellisiäkin; Naamioita, pesuja, hauteita ja kääreitä, sillä kaikenlaiset kotikuroiset hoidot saavat potkua hellivästä löylystä jonka pehmittämään ihoon ne pääsevät parhaiten vaikuttamaan. Paras tällaisista puhdistajista on tietenkin tuttu koivu, jonka lehdet sisältävät luonnollisia saippua-aineita. Saunaan ei siis tarvitse viedä mukana erillistä saippuaa, jonka käyttö on, etenkin järven yhteydessä, usein valitettava ympäristöongelma, joka aiheuttaa mm. järvien rehevöitymistä.
Mikäli kuitenkin hankit kosmeettiset tuotteesi mieluiten kaupan hyllyltä, suosi mieluiten ekologisia, luonnossa hajoavia pesuaineita.
Mainittakoon vielä, että joissakin maailman maissa (Esim. Amerikassa ja Kanadassa) saunomista pidetään epäterveellisenä raskaana oleville, mutta meillä Suomessa säännöllisesti löylyttelevän, tulevan äidin on aina uskottu synnyttävän terveitä, ja potria jälkeläisiä joilla on hyvä immuniteetti. Totta toinen puoli;  Saunomisen ei ole todistettu vaarantavan raskaana olevaa eikä sikiötä. Siis, ainakin terveen järjen rajoissa ja suljetaan pois monen tunnin armottomat vihdontamaratonit parissasadassa asteessa..

"Ensin mennään saunaan, sitten syödään vasta." -Hauska, sauna-aiheinen sanaleikki-

*Osiosta "Vuotuisjuhlataikoja" -voit löytää enemmän tiettyyn juhlapäivään ja saunaan liittyviä konsteja ;)