Kinkkuasiaa ja -apuja

Elikkäs, tämä on jatkoa wanhalle kinkkupostaukselleni, mitä tehdään kinkun paistinliemelle, kinkunrasvalle tai kuinka paistetaan kinkku ilman mittaria? Näin:

Kinkun tähteiden käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun, ja etenkin liotetun kinkun, poistetun, pehmeän nahan voi kattaa ulos lintuystäville tai oraville. Jos asut metsän likellä, kovempi nahka kelpaa varmaan isommillekin vilistäjille, kuten supikoirille, näädille, tai ketuille. Muuten kinkunnahka kuuluu biojätteisiin.
Voit myös säilöä nahan esim. pakastimeen, ja polttaa sen seuraavassa Juhannukokossa houkutellaksesi ruoka-onnea ja vaurautta taloosi (muista laittaa nahka mahdollisimman pohjalle, muiden materiaalien alle, sillä rasva voi kuumetessaan räiskyä ja paukkua).

-Kinkun luusta voi vielä keittää lihaliemen keittopohjaksi. Myös koirasi, tai vaikka naapurin koira varmasti ilahtuu uudesta purulelusta. Muutoin myös kinkun luu kuuluu biojätteisiin.
Maagisesti ajatellen, jos olet rakentamassa uutta eläinsuojaa, voit haudata luut sen perustuksiin. Tavan on uskottu takaavan eläinten hedelmällisyys. Voit myös polttaa luun edellisen tavoin Juhannuskokossa.

-Ylijäänyt kinkku, eli lihat (sekä raa'at että kypsät), itsessään voidaan hyvin pakastaa tulevaa käyttöä varten. Kinkun voi kätevästi pakastaa viipaleina tai paloina sopivan kokoisiin valmis-annoksiin, joko pakasterasioihin tai minigrip-pusseihin.
-Kinkun rääppeet sopivat erilaisiin keittoihin (esim. lihalisäksi niin herne- kuin lihakeittoon), sekalaisiin paistoksiin ja kastikkeisiin, pannariin, salaatteihin, uunileipien täytteeksi ja sekalaisiin vuokaruokiin, kuten rääppäislaatikkoon tai kiusauksiin ja niin edelleen. Käytä vain mielikuvitustasi. Esikypsennä raaka kinkku tarvittaessa.
-Jos kinkun tähteet ehtivät mennä pilalle, kääräise ne esim. serlaan ja hävitä biojätteen mukana. Mikäli asut metsän lähellä ja tykkäät vaellella metsissä, voi kinkkupaloja jättää sammalikkoon eläimille, tai haudata maahan. Voit myös pakastaa lihat kesää varten, sillä nisäkkäiden lisäksi myös linnut ja erilaiset hyönteiset (kuten komeat turkkilot,) pitävät vähän pilaantuneesta lihasta.

Kinkun rasvaliemen käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun rasvaliemi kannattaa ottaa talteen, ja käyttää sitä myöhemmin, esimerkiksi lihaliemen korvikkeena, tai patojen tai kastikkeiden höystönä. Maukas kinkkuliemi sopii mainiosti myös peruna- ja kaaliruokien mausteeksi, ja sitä voi käyttää höystämään esim. Tapaninpäivän ruokia; paistia, kastiketta tai keittoa. Kinkkuliemi säilyy käyttökelpoisena jääkaapissa viikon-pari (vähän sen suolaisuudestaan riippuen), mutta se on myös helppo pakastaa tulevaa käyttöä varten, joko pakasterasioissa tai minigrip-pusseissa.

-Liemi ja laarsi erotellaan toisistaan kaatamalla kinkkuliemi sopivaan kippoon, ja jäähdyttämällä se jääkaapissa yösn yli. Laardi hyytyy liemen pinnalle helposti poistettavaksi kerrokseksi, ja voit säilöä sen omaan rasiaansa ja pakastaa tulevaa käyttöä varten (Lue myös seuraava kohta).

-Kinkun hyytynyt laardi sopii paistamiseen, ja esim. pyttipannusta tulee täyttävää ja maukasta jos paistat ainekset kinkun rasvassa. Myös erilaiset (sian)lihakastikkeet saavat wanhan tyylin mehevyyttä kun ruskistat rasvattomaksi tehotuotetun possuvainaan parhaat palat aidossa, pulskemman lajikumppaninsa laardissa. Mikäli sinulla ei siis jostain syystä ole esim. läskisoosiin muuta kuin vähärasvaista sikaa, paista siis lihat joulun jälkeen pakastamassasi kinkunrasvassa. About 1 dl laardia riittää yhteen annokseen.
-Hyytynyt ihra sopii myös hyvin valurautakaluston, kuten esim. muurikkapannun ja wokin hoitoon. Jos läski edelleen kammottaa, voi jähmettyneen rasvan myös tarjoilla eläimille. Sulata rasvan joukkoon hieman puurohiutaleita ja linnunsiemeniä, ja hyydytä jääkaapissa. Laita siemenkakku tarjolle lintulaudalle. Rasvan joukkoon voi sulattaa myös hienonnettuja, kuivattuja hedelmiä, marjoja ja/tai rusinoita.

-Mikäli kuitenkin aiot heittää kinkun "sivutuotteet" roskikseen, muistathan, että tähteeksi jäänyt kinkun rasva hävitetään oikeaoppisesti biojätteen mukana. Hyydytä rasva kipossa jääkaapissa, kääräise serlaan ja vie asianmukaisessa pussissa bio-roskikseen, tai metsän siimekseen eläimille sellaisenaan..

*Kaiken, kinkusta tavalla tai toisella ylijäävän, biologisen materiaalin voi myös kuopata omalle tontille maan poveen, tai polttaa pahoja henkiä sun muita karkoittavassa kokossa, jos ei muuten niin Vuodenvaihteessa. Kaikenlaiset rääppeet säilyvät kyllä pakastimessa siihen saakka. Mikäli aiot rovioida kinkun rasvan, imeytä se sitä ennen esim. vanhoihin riepuihin tai sanomalehtiin ja asettele ne poltettavan kokon keskelle ennen kuin reunoille.

Kinkku valahti lattialle:

-Nou hätä. Huuhtele kypsentämätön kinkku juoksevan veden alla, ja taputtele kuivaksi vaikka keittiöpyyhkeellä.
-Jos kinkun narut katkesivat pudotuksessa, sido kinkku uudelleen kostutetulla puuvillanarulla.
-Mikäli paistettu, kypsä kinkku putoaa lattialle, huuhtele samoin.
-Jos kerkesit jo kuorruttaa kinkun, suosittelen vanhan kuorrutuksen poistamista, kinkun huuhtelua, ja uudelleenkuorruttamista. Tällöin kinkkua ei tarvitse erikseen kuivata, kosteus haihtuu kyllä uunissa ja mehevöittää kinkkua.

Särkynyt Kinkkumittari:

-Mikäli elohopeaa sisältävä kinkkumittari jostain syystä särkyy paistamisen aikana, ja mittarin elohopea valuu kinkkuun, heitä kinkku pois. Elohopea on myrkyllistä, ja imeytyy lihaan nopeasti. Älä siis yritä pelastaa kinkusta mahdollisesti syötäviä osia jotka eivät ehkä ole myrkyttyneet, vaan hävitä kinkku sellaisenaan. Älä missään nimessä tarjoa elohopeakinkkua perheellesi, lemmikillesi tai metsän eläimille. Se ei myöskään sovellu kompostiin. "Saastunut", kinkku ei myöskään kuulu biojätteeseen, vaan oikeaoppisesti se pitäisi toimittaa paikalliseen Vaarallisten Aineiden Käsittelylaitokseen (kannattaa Googlettaa). Sinne kannattaa myös soittaa ja kysyä tarkempia ohjeita elohopeakinkun käsittelyyn.
-Useimmat "nykymittarit" eivät kuitenkaan sisällä elohopeaa, vaan värjättyä petrolituotetta tai liuotinta. Tällaisen mittarin särkyminen ei tee kinkusta syömäkelvotonta, vaikka liha saattaakin särkymäkohdasta värjäytyä (Ole silti tarkkana mahdollisten tikkujen kanssa).

-Mikäli mittari on hajonnut esim. huonon säilytyksen seurauksena, eikä neula reagoi vesitestiin, tms. Mittaria ei tietenkään voi käyttää paistamiseen, vaan se kuuluu hävittää edellisen kohdan ohjeiden mukaan. Myrkyttömän nykymittarin oikeaoppiseen hävittämiseen kannattaa varuilta kysyä ohjeita paikalliselta kierrätyskeskukselta (kannattaa Googlettaa).

-Mikäli jouduit heittämään kinkkusi menemään, älä huolestu. Nykyisin moni kauppa on auki jouluisinkin, ja hyvässä lykyssä saat ostettua uuden kinkun tilalle. Jopa huoltoasemilta voi joulunaikaan tuurilla bongata vaikka valmiita, esipaistettuja kinkkurullia jotka välttävät paremman puutteessa (c'moon, halusin kokeilla tänä jouluna jotain erilaista.. ;)
Voit myös tunnustaa jouluvieraillesi suoraan mitä on tapahtunut, ja kysellä, jos heillä olisi tuoda mukanaan jotain ylimääräistä paistia joulupöytäänne? Hätätilassa omakin pakastin tarjoaa avun, ja tuskin kukaan alkaa nurista kinkunpuutteesta esim. jouluisen lihamurekkeen äärellä (mausta vaikka neilikalla, inkiväärillä tai piparkakunmuruilla, ja täytä esim. limppukuutioilla, riisillä, karpaloilla tai luumuilla).

-Mikäli saat hankittua uuden kinkun, mutta et saa H-hetkeen lainattua tai ostettua mistään uutta mittaria, katso seuraava kohta.

Kinkun paistaminen ilman Paistomittaria:

Mikäli sinulla ei ole paistomittaria, tai paistomittari on rikki, tai muuten vaan teillä tietymättömillä.. öö.. ikävä kuulla. Paistaminen ilman mittaria on vähän tuuripeliä, mutta mikäli sinulla on minkäänlaista, positiivista uuninkäyttökokemusta keittiössäsi, olet vahvoilla:

-Suorita esivalmistelut ohjeiden mukaan, mutta skippaa se mittarikohta
-Seisota ensin ohjeiden mukaan sulatettua kinkkua huoneenlämmössä n.3-5h kinkun koosta riippuen, että kinkun sisälämpötila ehtii tasaantua
-Paista kinkkua sen koosta riippuen, mainittujen ohjeiden mukaan 1h/kg
-Kun H-hetki koittaa, nosta kinkku uunista, ja leikkaa se kylmästi kahtia paksuimmasta kohdastaan. Jos sisus näyttää raa'alta, kursi kinkku taas yhteen kääräisemällä ympärille pätkä kostutettua puuvillanarua, ja paista kinkkua vielä 1/2-1h, ja tarkista leikkauskohta, jne, kunnes kinkku on kypsää
-Sitten, poista nahka ja kuorruta kinkku ohjeiden mukaan. Jos kinkku ei meinaa pysyä kasassa leikkauskohdastaan, kietaise taas kinkun ympäri vedellä kasteltua puuvillalankaa, mutta vain vaakasuoraan, öh, päiväntasaajan ympäri, ettei lankaa jää kuorrutuksen alle
-Kun kinkku on valmis, poista lanka, ja tarjoile kinkku niin, että viipaloit sen toisen puoliskon siitä puolitetusta kinkusta, ja asettelet kinkkuviipaleet samalle vadille sen ehjän puoliskon kanssa, jolloin näyttää, kuin olisit vain viipaloinut tarjoiluvalmiiksi puoli kinkkua. Ehkä kukaan ei huomaa mitään ;)

Palanut Kinkku:

-Jos kinkku kärähtää, no, tämän takia kinkku on aina hyvä paistaa nahan kanssa, sillä vaikka nahka vähän palaisikin, senkun kuorit sen pois valmiista kinkusta ja voilà, kinkku on hyvä taas.
-Jos ilman nahkaa paistamasi kinkku kärähtää, anna kinkun hieman jäähtyä, ja leikkaa varovasti ohuella veitsellä (fileerausveitsi on hyvä) palaneet osat pois kinkun pinnasta, ja pirskota päälle vähän vettä tai kinkun rasvalientä, ja kuorruta kinkku tavalliseen tapaan.

-Jos kuorruttamasi kinkku kärähtää, sinulla on hyvä olla lisää kuorrutusaineksia. Kuori pois palanut kuorrutus, tee uusi, ja kuorruta kinkku nyt varovaisemmin, miedommalla lämmöllä ja kauempana uunin vastuksista.
-Hävitä poistetut, palaneet kohdat biojätteessä tai kompostissa. Voivat ne metsän elukoillekin kelvata.

Levinnyt Kinkku:

-Jos kinkku leviää paistovadille (eli poistit sen verkon vastoin ohjetta), ja se on yhä puoliraaka, sido kinkku heti kasaan kostutetulla puuvillanarulla (kannattaa kysyä apuja tähän, toinen kääntelee kinkkua esim. haarukoiden avulla ja sinä käärit narua), ja jatka paistamista normaalisti.

-Jos kinkku on jo kypsää, paras tapa pelastaa se on tarjoilla kinkku valmiiksi viipaloituna. Erottele levinnyt kinkku ensin veitsellä paloihin vähän leviämisen, eli lihasryhmien mukaan. Viipaloi nämä palat sitten terävällä leikkuuveitsellä viipaleiksi. Joo, viipaleista tulee väistämättä pienempiä kuin miltä kokonaisen kinkun viipaleet näyttäisivät, mutta nou hätä. Asettele pikkuviipaleet hienosti tarjoiluvadille, ja koristele vaikka tuoreyrteillä ja höyrytetyillä vihanneksilla. Kastikkeen voit kattaa vadin keskelle. Ruoka näyttää tarkoituksella tehdyltä ja hyvässä lykyssä trendikkäältä, -"Jotain erilaista ajattelin tänä vuonna laittaa." ;)

Liian suolainen kinkku:

-Toivottavasti sinulla on iso kattila. Toistaiseksi ainoa tietämäni keino poistaa liikaa suolaa jo-paistetusta kinkusta on laittaa se kattilaan muutaman kuoritun perunan kanssa ja keittää sitä miedolla lämmöllä n.1/2-1h. Maista kinkkua välillä, ja vaihda perunat tarvittaessa uusiin
-Nosta kinkku kattilasta, kuivaa se, ja kuorruta tavalliseen tapaan. Käyttämäsi perunat voit käyttää perunamuusiin. Tällöin suolaa ei tarvitse erikseen lisätä niin paljoa.

Rasvapalo:

-Ihan ensimmäinen ohje kaikkiin rasvapaloihin: Älä missään nimessä yritä sammuttaa sitä vedellä!!! Vesi saa rasvan vain räiskymään, ja höyry palon leviämään.
-Toinen ohje: Pidä pää kylmänä ja pysy rauhallisena!

-Monesti kinkku leimahtaa liekkeihin vasta kun olet kerennyt nostaa sen uunista. Se on, uskokaa tai älkää, tavallaan hyvä asia, sillä liedellä oleva rasvapalo on helpompi sammuttaa:
1.) Uuni/levy pois päältä ja sopiva kansi/kupu, tai kostutettu, märkä vaate/peitto palavan astian päälle jotta liekit tukahtuvat.
Pienen rasvapalon tukahduttaa kotioloissa myös kaatamalla reilusti (kilo tai pari) suolaa sen päälle (Tämänkin vuoksi suola on paras ostaa aina perhekoon tetroissa sirottimien ja annospussien sijaan).
2.) Huuhtele suolalla sammutettu kinkku juoksevan veden alla, ja katso kohta "Palanut kinkku".

-Usein rasvapalo syttyykin vasta kun uuni avataan, ja sinne tulvii happea. Syynä uuninsisäiseen kinkkupaloon ovat usein yritys paistaa liian isoa kinkkua pienessä uunissa, kinkku osuu vastuksiin, tai sitten paistolämpätila on lähtöjään liian korkea. Myös ilman nahkaa paistettu kinkku todennäköisemmin roihahtaa, sillä se tihkuu rasvaa enemmän kuin nahalla suojattu.
-Sulje uuninluukku, käännä virta pois päältä, ja lue eteenpäin:

-Jos rasvapalo syttyy uunissa, se usein myös tukahtuu muutamassa minuutissa, kun suljetun paistotilan happi palaa loppuun. Uunin tiivisteet voivat tietysti sulaa ja alkaa fuskata, jolloin savu leviää asuntoon.
-Älä avaa uunia jos siellä on palavaa ruokaa. Jos avaat uunin luukun heti palon sammuttua, uuniin tulvii happea joka voi saada ruoan leimahtamaan liekkeihin uudestaan, puhumattakaan, että pikku palo voi karata kasvoille.
-Käännä uuni pois päältä, ja anna tukahtuneen uunipalon jäähtyä itsekseen. Tarkista vahingot vasta kun vuoka ja uuni ovat huomattavasti jäähtyneet.
-Jos kinkkupalo ei tukahdu itsekseen, about 5-10 minuutissa, soita palokunta paikalle. Palokunnan tavoittaa hätänumerosta (112).

-Pelastuslaitos suosittelee muutenkin sammutuspeitteen hankkimista keittiön hätätapauksia varten, mutta sen puuttuessa mikä tahansa paksu peitto tai vaikka matto käy liekkien tukahduttamiseen. Tekstiili joutaa ikävä kyllä sammutustöiden jälkeen jäteastiaan, mutta ainakin keittiösi pelastuu isommilta vahingoilta. Roihun voitettuasi on hyvä avata ikkunat ja paikalliselle Paloasemalle on myös hyvä soittaa ja kysellä lisäohjeita.
-Älä yritä sammuttaa rasvapaloa kemiallisella sammuttimella, sillä sammutusaine voi saada kuuman rasvan roiskumaan ja palon leviämään.

-Mikäli saat kinkun sammumaan itse ilman isompia vahinkoja, avaa ikkunat jotta turha käry tuulettuu pihalle.

*Tuleekos teille mitään kinkkukämmejä mieleen? Vinkkaa tähän, ja jatkan listaa tarvittaessa kinkun ensiapunikseillä :)

Siementen ja Pähkinöiden Paahtaminen

Paahdetut siemenet ja pähkinät ovat maistuva lisä mitä moninaisimpiin ruokiin, kuten leivoksiin, leipiin, levitteisiin, murekkeisiin, laatikoihin, piirakoihin, risottoruokiin, pastaan ja kastikkeisiin, tai koristeeksi kakkuihin, salaatteihin, keittoihin, ja paistoksiin. Kaikenlaisia siemeniä ja pähkinöitä on lisäksi helppo paahtaa itse kotona. Aloitetaan perusasioista:

(Cashewt saavat väriä pintaan)

Siementen ja Pähkinöiden Esikäsittely:

-Kaikki paksukuoriset pähkinät, esim. saksanpähkinät, maapähkinät ja mantelit, on paras kuoria ennen paahtamista, sillä kuori voi räjähtää auki paistettaessa. Kuorittu pähkinä lisäksi paahtuu tasaisemmin. Edellä mainittuja pähkinöitä saa myös valmiiksi kuorittuna, mikä helpottaa urakkaa huomattavasti.
-Jos kuitenkin haluat jostain systä paahtaa pähkinät kuorineen, paahda ne mieluiten uunissa (lue eteenpäin), anna vähän jäähtyä ja kuori pähkinät.
-Mainittakoon, että joidenkin kuorittujen pähkinöiden (mm. maapähkinä, manteli, hasselpähkinä) pinnalla oleva, yleensä ruskea ja ohut, kuorimainen kerros ei siis ole varsinainen kuori, vaan pintakerros, joka pitää pähkinän paremmin kasassa. Pintakerros ei haittaa paahtamista, mutta voi muuttua kitkeräksi, etenkin jos paahdat pähkinöitä liikaa. Ilman suojakerrosta pähkinä taas voi puolittua paistettaessa.
-Mainitun pintakerroksen voi halutessaan poistaa ennen paahtamista käyttämällä pähkinöitä muutaman sekunnin ajan (laske 10-20) kiehuvassa vedessä, ja siivilöimällä ne. Huuhtele kylmällä vedellä ja hiero pähkinöitä sormissa. Huuhtele ja perkaa näin kaikki pähkinät, ja anna kuivua rauhassa. Pintakerros kyllä yleensä irtoaa varovasti hieromalla myös lämpimistä, paahdetuista pähkinöistä.
-Isot pähkinät voi, ja kannattaakin, tasaisen paahtotuloksen saamiseksi myös paahtaa rouheena. Paahda kerrallaan vain sen verran pähkinöitä tai siemeniä, että saat niistä kevyen kerroksen pannun pohjalle. Näin sinun on helpompi valvoa etteivät siemenet pääse palamaan.
-Voit paahtaa näillä ohjeilla myös kastanjoita. Kastanjoiden paahtaminen poikkeaa hivenen muiden pähkinöiden paahtamisesta, muttei sekään mitään rakettitiedettä ole.

*Postauksen vaihekuvissa paahtuvat vaaleat seesaminsiemenet:
 
Siementen ja Pähkinöiden Paahtaminen pannulla:

-Laita laakea pannu tai kasari liedelle, ja kaada siihen siemeniä tai pähkinöitä ohuehkoksi kerrokseksi, ja käännä levy päälle. Näin pähkinät pääsevät lämpeämään tasaisesti:

-Kuumenna paahdettavia ja paimenna niitä lastalla sekoitellen tai pannua hölskyttäen kunnes paahdettavat alkavat tuoksua ja saavat väriä:

-Ole varovainen. Siemenet ja pähkinät palavat helposti jos sekoittelet huonosti, joten pidä ne liikkeessä. Nosta pannu välillä levyltä jottei se kuumene liikaa. Voit tällöin myös kääntää paistolevyn pois päältä
-Paahdettavat ovat valmiita kun ne ovat tasaisen kullanruskeita ja tuoksuvat pähkinäisiltä
-Kaada valmiit herkut sopivaan kippoon. Vinkkaan vielä, että paras väline kuumien pähkinöiden, ja etenkin siementen, paimentamiseen pois pannulta on itse asiassa pullasuti (tavallinen karvainen, ei silikoni)
-Nosta tyhjä pannu sivuun ja anna valmiiden paahtuneiden hieman jäähtyä ennen tarjoilua:
 
Siementen ja Pähkinöiden Paahtaminen uunissa:

-Laita pelti uuniin, ja uuni kuumenemaan 200-225'C asteeseen. Paahtolämpötila riippuu pitkälti oman uunin tehosta, jonka tietenkin itse tiedät parhaiten. Jos uunisi paahtaa huonosti, kokeile 250'C astetta
Jos et ole varma uunisi tehosta, aloita paahtokokeilusi miedolla lämmöllä vahinkojen välttämiseksi.
-Kun uuni on kuumennut, ota pelti uunista, laita päälle leivinpaperiarkki, kaada siemenet tai pähkinät kuumalle uunipellille, ja levitä lastan avulla tasaiseksi kerrokseksi. Mikäli pähkinöitä on paljon, paahda ne useammassa erässä. Jos pähkinöitä on vähän, älä levitä niitä ympäri peltiä, vaan paahda ne, no, laumassa. Tämä estää palamista
-Laita pähkinäpelti uuniin ylätasolle vastusten alle, tai vähän alemmaksi, kunnes paahdettavat alkavat vähän saamaan väriä ja tuoksua. Ota pelti uunista ja sekoittele pähkinöitä kevyesti. Laita pelti takaisin uuniin. Kun pähkinät alkavat ruskistua/olemaan sopivan värisiä, ota pelti pois uunista
-Kaada paahtuneet jutut kuumalta pelliltä uudelle leivinpaperille, ja anna hieman jäähtyä ennen tarjoilua.

*Pannulla paahtaessa saat paremman, tasaisemman paahtotuloksen, eivätkä paahdettavat kärähdä niin helposti. Älä mielellään käytä paahtamiseen teflon-pannua, sillä pannun kuumetessa pinnoite voi kärsiä. Muuten pinnoitetun pannun ollessa kyseessä, pyyhi pannu ennen käyttöä kevyesti öljyyn kastetulla serlan- tai pyyhkeenkulmalla. Kevyt öljyäminen suojaa pannun pinnoitetta.
Mikäli muutama pähkinä pääsisikin kärähtämään, ei koko satsia tarvitse heittää menemään, sillä loput pähkinät ovat yhä syömäkelpoisia. Poimi vain palaneet yksilöt pois ja heitä kompostiin tai biojätteisiin.

Muistutan myös, että paahtamisohjeeni on tarkoitettu maustamattomille pähkinöille ja siemenille. Kaikenlaiset valmiit suola-, hunaja-, chili- ja mitä-näitä-nyt-onkaan, snacksipähkinät on yleensä paahdettu jo valmiiksi, ja ne on tarkoitettu syötäviksi sellaisinaan. Jos kuitenkin yrität paahtaa näitä valmiiksi maustettuja pähkinöitä, varoitan, että niiden mausteet (etenkin sokerit ja pippurit) voivat palaa paahdettaessa, ja pähkinät saavat veikeitä sivumakuja..

Tee-Se-Itse-Maustetut Pähkinät

Mikäli haluat itse valmistaa maustettuja, paahdettuja pähkinöitä, mausta pähkinät tuoreeltaan vasta paahtamisen jälkeen.
-Lisää kuumille pähkinöille tilkka öljyä, tai nokare paistomargariinia, ja mausteet, ja sekoita hyvin. Pähkinöiden maustamiseen sopivat hyvin esim. paprikajauhe, viismauste, korianteri, kaneli, neilikka, kumina, chilijauhe, jeera, grillimaustesekoitukset, erilaiset intialaistyyliset maustesekoitukset, sekä tietenkin suola ja pippuri. Jos haluat makeutta, kokeile myös sokeria (ruskeaa, fariini-, tai tavallista), agavesiirappia, tai vaahterasiirappitilkkasta ;)
-Paahda pähkinöitä maustamisen jälkeen halutessasi vielä minuutti tai pari kuumassa uunissa leivinpaperin päällä pellillä. Ole varovainen, sokeri, ja sokeriset mausteet palavat herkästi.

Kun maustat pähkinät vasta paahtamisen jälkeen, mausteet eivät pala tai kitkeröidy paahdettaessa, kuumat pähkinät ottavat itseensä hyvin makua, ja mausteetkin pysyvät paremmin kiinni pähkinöiden pinnassa. Sekoita sopiva mausteseos valmiiksi ennen lisäämistä. Mausteetkin voi kevyesti paahtaa ennen pähkinöiden maustamista; Käytä niitä vain pikaisesti kuumalla pähkinänpaahtopannulla kunnes ne alkavat tuoksua, ja sekoita pähkinöihin. Lisää vasta lopuksi suolaa ja/tai sokeria (tms. makeutta) maun mukaan, sekoita hyvin, ja tarjoile.

Pähkinöistä Pähkinänkuoressa:

-Siementen ja pähkinöiden ero on hiuksenhieno, sillä pähkinäkin on aina vain kasvin siemen.
-Kasvitieteellisesti varsinaisia pähkinöitä ovat hedelmät jotka kasvavat suoraan pähkinän näköiseksi, valmiiksi kovan siemenkuoren sisällä ilman havaittavaa, lihaisaa hedelmäosaa. Virallisesti "aitoja" pähkinöitä ovat mm. Pähkinäpensaan ja Pekaanipuun hedelmät sekä Tammen terhot.
-Pähkinöiksi kuitenkin kutsutaan yleisesti myös kasvin hedelmän, kuten luumarjan tai palon sisältä löytyvää siementä/siemeniä, kuten cashew, manteli, saksanpähkinä ja maapähkinä. Luumarjojen siemenet tunnetaan myös "kivinä".
-Edes Kookospähkinä ei oikeastaan ole pähkinä (vaan luumarja, se pähkinänä pitämämme osa on vain hedelmän siemen). Kookospähkinät ovat myös vähän turhan isoja paahdettaviksi, puhumattakaan että ne ovat nestetäytteisiä, jolloin paahtamisyritykset voivat johtaa pähkinän räjähtämiseen. Sen sijaan avatun kookospähkinän kuivattua maltoa (eli sitä kookospähkinän sisältä löytyvää valkoista osaa) voi paahtaa esim. lastuina edellä annettujen ohjeiden mukaan.
-Siemeninä taas pidämme yleensä pienempiä pähkinöitä, joita on yleensä k.o. kasvissa useampia, kuten auringonkukan-, seesamin-, pinjan-, ja vaikka kurpitsan siemenet. Kuitenkin myös viljanjyvät ovat siemeniä, joskin kovia sellaisia.
-Mehevyydestään huolimatta myös herneet ja pavutkin ovat siemeniä, vaikka niitä syödään yleensä vihannesten tavoin tuoreena ja erilaisissa lämpimissä ruoissa. Suuren kosteusmääränsä vuoksi palkokasveja, kuten herneitä ja papuja, paahdetaan vain kuivattuina, esim. jauhojen raaka-aineeksi. Poikkeuksena kuitenkin maapähkinä, joka sopii mainiosti kotipaahdettavaksi.

Tofun Esikäsittely

Tofuja on monenlaisia, sekä kuivattuja, että tahnamaisia/nestemäisiä, ja kiinteitä, eli "tuoretofuja". Keskityn tässä nyt tuohon, kenties totutuimpaan, kiinteään tofuun. Kiinteää tofua on kahta erilaista, puuvilla-, ja silkkitofua. Puuvillatofu on juuri sitä lähikauppojen vetistä perustofua, ja on rakenteeltaan karkeampaa kuin hienojakoinen, pehmeä silkkitofu, jota löytää parhaiten aasialaisia elintarvikkeita myyvistä marketeista. Japanilaisittain puuvillatofuihin viitataan termillä "momen", ja silkkitofuihin termillä "kinu".Silkkitofu on pehmeää, ja rakenteeltaan helposti hajoavaa. Kestävintä silkkitofua lienee patatofu (neliön muotoisia "soy rich" -harkkoja muovipakkauksessa, muistuttaa juustopakettia), jota samoin löytää parhaiten aasialaisista marketeista. Patatofu kestää hyvin haudutusta ja sitä käytetään eniten juuri muhennoksissa ja pataruoissa. Myös puuvillatofua on saatavana patatofuna, se on rakenteeltaan hyvin pehmeää ja "silkkitofumaista".

Puuvillatofuakin on kahdenlaista; lähikaupan huokoista perustofua, ja vielä kiinteämpää (extra-firm) palatofua, jota löytää parhaiten aasialaisia elintarvikkeita kauppaavista myymälöistä, ja jota käytetään lähinnä pataruokiin, tms. sapuskoihin, jotka vaativat pitkän haudutusajan. Myös monet vegejen valmiit leivänpäällystofut, kuten se ruskeakuorinen, kuivakka kylmäsavutofu, ovat tavallista kiinteämpiä tofuja, joista voi veistää viipaleita vaikka juustohöylällä. Tämä käsittelyohje sopii niille lähikauppojen huokoisille perustofuille, tosi kiinteitä tofuja kun ei enää tarvitse valuttaa sillä ne ovat lähtöjään kuivempia kuin nesteeseen pakatut lajitoverinsa.
Myös mainitulle patatofulle riittää usein pelkkä huuhtelu, ja kuivaus/kevyt valutus keittiöpyyhkeellä.

Perustofun esikäsittely siis, jossa tofun valuttaminen näyttelee tärkeää osaa, ei välttämättä ole tarpeen, mutta itse suosittelisin sitä paristakin syystä:

-Kaikki käsittelemätön tofu on enemmän tai vähemmän kosteaa. Paistettaessa tai friteerattaessa kostea tofu voi räiskyä öljyssä pahasti.
-Höyrytettäessä valuttamaton, kostea tofu saa aluslautasen helposti lainehtimaan.
-Valutettu tofu on valuttamatonta kiinteämpää, ja pysyy esim. paistettaessa paremmin kasassa
-Käsittelemätön tofu maistuu tietenkin enemmän sille pakkauksen tofunesteelle, josta se monien inhoama "puiseva" maku tulee.
-Käsitelty tofu imee esim. marinadia ja lientä paremmin kuin kostea, käsittelemätön tofu.

Ja asiaan:

-Avaa (jokainen) tofupakkaus aina lavuaarin päällä, sillä sisällä on aina vaihteleva määrä nestettä. Anna nesteiden valua viemäriin.
*Noudata tätä neuvoa aina, vaikka kyseessä ei olisikaan valutettava tofu.

-Huuhtaise tofu kevyesti, ja kuivaa pinta joko puhtaalla keittiöpyyhkeellä tai serlalla

-Jos aiot käyttää tofua "raakana", kiehauta se nyt:
-Jos tofupala on iso, ja aiot joka tapauksessa kuutioida sen myöhemmin, leikkaa tofu nyt puoliksi, tai 3-4 palaan
-Kiehauta ensin vähän vettä (niin että tofu peittyy), ja laita tofupala/t kattilaan
-Anna muhia vajaa minuutti, ja poimi tofu/t reikäkauhalla kattilasta, huuhtele ja jäähdytä
-Kun tofu on jäähtynyt, valuta se. Pienemmät tofupalat voi esim. taputella keittiöpyyhkeeseen.
Tofun voi valuttaa kahdella tavalla:

Tapa 1:
-Laita huuhdeltu tofu joko tyhjään kulhoon, tai lavuaariin tai kattilaan asetettuun siivilään. Suosi tiheäsilmäistä siivilää
-Laita tofun päälle lautanen, ja lautasen päälle jokin kevyt paino. Kuvassa (alla) painona vedellä täytetty riisikulho:

(Silkkitofu on tuolla lautasen alla, mutta ei näy kuvassa)

-Anna valustua min. 20 minuuttia, tai, jos tofu on kovin kostea, niin mielellään yön yli
-Jos valutat tofua siivilässä, voit tehdä sen myös lavuaarissa, jolloin tofunesteet valuvat suoraan viemäriin.
-Siivilävalutus sopii kaikille kiinteille tofuille, mutta etenkin silkkitofulle.

Tapa 2:
-Laita huuhdeltu tofu lautaselle, ja aseta toisen reunan alle jokin koroke (kuvassa taiteltu keittiöpyyhe), jotta saat kaltevan alustan tofulle
-Laita tofun päälle lautanen, ja lautasen päälle jokin kevyt paino (itse käytin tässä vedellä täytettyä kattilaa)

-Ole varovainen tuon kaltevan valutuslautasen kanssa, ettei paino liu'u pois paikoiltaan, tai ettei painoa ole liikaa. Etenkin silkkitofu lytistyy/murskaantuu helpommin kuin puuvillatofu.
-Anna tofun valustua minimissään 1/2 h. Voit myös valustella tofua yön yli jääkaapissa.

-Poista painot, ja laita valustunut tofu puhtaan keittiöpyyhkeen päälle, kiedo tofu pyyhkeesen, ja puristele tofua varovasti (silkkitofua vielä varovaisemmin). Näin saat hyvää, kuivapintaista tofua

-Esikäsittelyn jälkeen tofu on käyttövalmista, marinoitavaksi tai maustettavaksi, paistettavaksi, friteerattavaksi, keittoihin, muhennoksiin, ja mitä sitten keksitkin. Kun sitten ruokaa laittaessasi paloittelet tofua sapuskaasi sopivaksi, voit taputella myös leikattuja tofupaloja vähän kuivemmiksi, etenkin, jot teet tofupihvejä.

*Vink vink, jos aiot marinoida tofun, se kannattaa aina ensin leikata sopivaksi, kuten paloiksi, kuutioiksi tai pihveiksi, ja sitten vasta marinoida. Pienemmät palat marinoituvat isoja nopeammin, ja paloiteltu tofu marinoituu yhtä kiinteää palaa tasaisemmin.

Ja jos valmistat tofusi itse soijamaidosta, ei tässä postauksessa esiteltyä, erillistä esikäsittelyä tarvita lainkaan.

Esimerkkikuvissa käytin Alpro Soya:n maustamatonta perustofua.
Muistakaa, että puuvillatofu kestää käsittelyä paremmin kuin pehmeä silkkitofu, joka murtuu todella helposti. Antamaani tofunkäsittelyohjetta voi käyttää molempiin tofulaatuihin, mutta käsittele silkkitofua aina vähän varovaisemmin (opit kyllä ajan kanssa).
Tofu voi olla, merkistä ja valmistajasta riippuen myös valmiiksi maustettua, tai marinoitua. Tämä käsittelyohje sopii maustetulle, sekä maustamattomalle tofulle. Marinoiduille tofuille riittää esikäsittelyksi kevyt taputtelu puhtaalla serlapalalla. Savustetut tofut ovat yleensä miellyttävän aromikkaita eikä niitä välttämättä tarvitse valuttaa tai muuten esikäsitellä, sillä savustaminen on jo kypsentänyt tofun. Huuhtele ja kuivaa kostea savutofu, ja taputtele siitä leikattuja paloja tarvittaessa vähän kuivemmiksi. Liemeen säilötyt, maustetut tai savustetut tofut ovat usein hauraita, ja murenevat herkästi. Tällöin tofua ei tarvitse valuttaa painon alla. Mainittakoon myös, että mausteöljyyn säilötty, aasialainen fermentoitu tofu on käyttövalmista sellaisenaan, eikä tarvitse minkäänlaista esikäsittelyä.

Pastan Keittäminen

Esimerkkiohjeessa keittelen spagettia, mutta ohje sopii myös muille pastalajeille. Mainittakoon, että tarvittaessa pastan keitto-ohjeet löytyvät myös pastapakkauksen kyljestä.

Maun mukaista pastaa
Kylmää vettä
Suolaa

Lisäksi:
Sopivankokoinen kattila
Puuhaarukka, tms. lasta
Pastasiivilä

-Kaada vettä kattilaan niin, että reunoille jää n. 5 cm kiehumavaraa, ja mausta vesi suolalla (n.1/2 tl / 5 dl)
-Kuumenna vesikattilaa lieden päällä, kunnes vesi alkaa poreilla, ja käännä levyä vähän pienemmälle
-Lisää pasta kattilaan kiehuvaan veteen, ja sekoittele aluksi kevyesti niin että pasta pysyy liikkeessä kunnes kiehuminen jatkuu. Muuten pasta jämähtää yhteenkiehuneeksi möykyksi kattilaan. Jos kyseessä on spagetti, se ei tietenkään mahdu kokonaisena kattilaan. Spagetti kuitenkin pehmenee nopeasti, ja voit painella kuivia spagetinvarsia kattilaan joko lastalla tai käsin. Ole varovainen, äläkä pakota spagettia taipumaan, tai se katkeaa

-Kun spagetti on kokonaan kattilassa ja mauhtuu kiehumaan, sekoittele samoin kevyesti kuin muitakin pastoja, etteivät varret tartu toisiinsa
-Kun vesi taas kiehuu hyvin, anna pastan keittyä omaan tahtiin, silloin tällöin sekoitellen
-Jos kiehuminen yltyy liikaa (eli et pienentänytkään levyä), kaada vähän vettä pois kattilasta, ja lisää kylmää vettä

-Pastan keittoaika vaihtelee n.5-8 minuuttiin, vähän pastan koon ja muodon mukaan, esim. spageteista ohut Cappellini kypsyy nopeammin kuin paksu Bucatini, ja Farfalle puolestaan kypsyy tietenkin hitaammin kuin mini-Farfalle
-Kypsä pasta on pehmeää, mutta napakkaa
-Pasta myös vaalenee keitettäessään, ja kypsä pasta on raakaversioonsa verraten kauniin vaaleankeltaista. Ylikypsä pasta taas lähes valkoista, ja hajoaa kun esim. kaadat sitä siivilään. Jos keität pastaa liian kauan, se hajoaa myös kattilaan

-Pastan kypsyyden määrittelemiselle on maailmassa jos jonkinlaista "muistisääntöä", mutta itse en ole koskaan niistä perustanut. Minulla ei siis ole muuta neuvoa tähän, kuin että mitä enemmän keität pastaa, sitä paremmin opit keittoajat. Pastaa kannattaa opetellessa myös alkaa maistelemaan kattilasta heti kun edes ounastelet sen voivan olla kypsää. Niin et vahingossa ylikeitä pastaasi
-Kun pasta on kypsää, kaada se altaan päällä siivilään, ja huuhtele kylmällä vedellä. Lämpötilan lasku aiheuttaa kypsymisen loppumisen, eivätkä pastat tartu toisiinsa

-Siivilöity ja huuhdeltu kypsä pasta on valmista käytettäväksi :)

*Jos aiot tarjoilla pastan koruttomammin, esim. vain oliiviöljyn, pippurin ja juustokkeen kera, lisää silloin italialaisittain keitinveteen hieman oliiviöljyä "mehevöittämään" pastan. Jos tarjoilet pastan kastikkeen kera, mausta vesi vain suolalla, sillä öljy estää kastikkeen imeytymistä pastaan.

Mainittakoon myös, että esimerkkikuvien kattila on vähän liian pieni keittämälleni pastamäärälle, mutta pastan keitto on vähän tottumiskysymys, itse tykkään käyttää tuota pikkukattilaa :)

Lopuksi vielä pari aiheeseen liittyvää vinkkiä vanhasta Keittiöniksit -postauksestani:

-Eilispäivän jämähtänyt pasta elpyy kuin tuoreeksi, jos kaadat kattilaan vettä, lämmität sen kiehuvaksi, ja lisäät pastan hetkeksi, minuutti riittää, kiehuvaan veteen. Siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keität uutta pastaa vanhan jatkeeksi, keitä se liki kypsäksi, ja lisää vanha pasta kiehuvaan keitinveteen. Keitä n.2 minuuttia, siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

Riisin Keittäminen

Tämä on helppo tapa valmistaa riisiä aterian seuraksi. Valitsemalla sopivan riisilajikkeen ohjetta on helppo myös muunnella ruokaan sopivaksi esim. maanosan mukaan, esim. Intialaisilla aterioilla nautitaan enemmän basmatiriisiä, ja Thaimaassa jasmiiniriisiä.
Ohjetta ei ole tarkoitettu perus-puuroriisille. 4 annosta.

3 dl Sopivaa riisiä tai sekoitusta
8 dl vettä
(1/2 tl suolaa)

-Ennen varsinaista ruoanlaittoa nosta kattila liedelle, mittaa vesi kattilaan ja sekoita joukkoon suola. Laita levy lämpiämään
-Mittaa riisi tiheäreikäiseen siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä
-Kun vesi alkaa näyttää kiehumisen merkkejä, käännä lämpöä pienemmälle (itse käytän pykälää 4) ja kaada riisit kattilaan
-Keittele hiljalleen pari kertaa pohjia myöden sekoittaen, kunnes riisi alkaa imeä vettä. Käännä levy pois päältä
-Kun riisin päällä näkyy enää ohut kerros vettä laita kansi päälle ja anna riisin muhia yksinään kypsäksi vielä lämpimällä levyllä

 *Voit hyvin aloittaa ruoanlaiton, perata vihannekset ja kaivaa keittoastiat esiin. Kun levy on pois päältä, riisi kypsyy hiljalleen lähes huomaamatta ja valmistuu liki yhtäaikaa pääruoan kanssa.

Gohan - Japanilainen riisi

Japanilaiseen riisiin tarvitaan lisäksi "kiillotukseksi" kutsuttu esikäsittely:
-Kun valmistat japanilaistyylistä riisiä, täytä laakea kulho (jonka sisään siiviläsi sopii,) n. puoliväliin kylmällä vedellä. Mittaa riisit siivilään ja laske siivilä kulhoon
-Huljuttele ja hiero kädelläsi riisiä vedessä kunnes vesi muuttuu maitomaiseksi. Nosta siivilä riiseineen pois kulhosta ja vaihda vesi
-Toista käsittely 3-5 kertaa, tai kunnes vesi ei enää samene.
-Keitä riisi ohjeen mukaan ilman suolaa

*Sushiriisi valmistetaan samoin, mutta siihen lisätään lopuksi etikkaseos.
Jos riisi maustetaan, tai siihen lisätään sekaan muita aineksia (kuten esim. herneitä tai sieniä), riisiä kutsutaan nimellä Meshi.
 
Ruskea/kokojyväriisi:
-Huuhtele riisi lävikössä, ja liota kylmässä vedessä min. 2h tai yön yli
-Kaada vesi pois, ja keitä ensimmäisen ohjeen mukaan.

Hangul:
-Idätettyä riisiä ei tarvitse keittää ihan niin pitkään kuin ruskeaa riisiä.

Kookosriisi:
Tuoksuvaa kookosriisiä esim. thaimaalaisen tai intialaisen aterian seuraksi saat lisäämällä keitinveteen mittauksen jäljeen ruokalusikallisen tai pari kookosrasvaa tai kookoshiutaleita.

Korealainen riisi:
Lisää keitinveteen 1 tl rypsi- tai auringonkukkaöljyä.

Pilahviriisi:
Kuullota riisiä ensin öljyssä muutaman minuutin ajan, ja lisää sitten vesi ja keitä ohjeen mukaan. Lisää makua saat korvaamalla veden esim. kasvisliemellä.

Sekalaista:
-Jasmiiniriisiin ei koskaan laiteta suolaa keitettäessä, jotta riisin oma aromi tulee parhaiten esiin.
-Voit myös lisätä riisin joukkoon desin villiriisiä. Jätä tällöin puoli desiä valkoista riisiä pois.
-Lisäämällä keitinveteen kurkumaa saat kauniin keltaista riisiä.
-Lisää riisinkeittoveteen 1 tl etikkaa (tai kirkasta riisiviinietikkaa) jos haluat kuohkeampaa riisiä.

*Syön usein puikoilla, joten itse en käytä pitkäjyväistä riisiä juuri lainkaan. Sitä voi kuitenkin keittää annetulla ohjeella. Saatat joutua tosin joutua lisäämään desin tai pari vettä. Suomessa on tapana keittää pitkäjyväinen riisi tavallista runsaammassa, suolalla maustetussa vedessä, ja lopuksi kypsä riisi kadetaan lävikköön ja siivilöidään pastan tavoin.
Jos keität puuroriisiä, lisäile vettä riisin kiehuessa. Kun riisi on pehmeää, lisää vielä vähän vettä ja hauduttele kypsäksi kunnes riisi puuroutuu, eli riisin rakenne kypsyy rikki.

Jäikö keitettyä riisiä tähteeksi? Voit käyttää sen esim. seuraavissa resepteissä:
Ochazuke
Paistettu Riisi
Rääppäislaatikko
Uppopaistetut Riisipallerot
Yaki Onigiri
Zosui 

Papujen idätys kotona

Eli näin valmistat ituja.. Idut on helppo idättää kotioloissa, ilman erityisiä idätyslaitteita ja vipstaakeja, joilla houkutellaan maksavaa asiakasta. Itämisen merkit näkyvät, vähän lajista riippuen itävät 1-2 päivässä, ja 3-4 päivässä sinulla on syötäviä ituja.

Tarvitset:
Kupillisen (n. reilu 1 dl) Papuja
Siivilän
Laakeahkon kulhon
Liinan tai pyyhkeen

( Mung-papuja lasissa)

1. Huuhtele pavut lävikössä. Kaada pavut kulhoon ja laske niiden päälle kylmää vettä niin että ne peittyvät. Jätä pavut vedessä yöksi huoneenlämpöön.
2. Seuraavana päivänä papujen pitäisi olla jo vähän turvonneita, ja ensimmäiset itämisen merkit voivat olla havaittavissa. Mikäli vedessä uiskentelee kuorenkappaleita, poimi ne pois. Kaada pavut takaisin lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä:

(Yön yli lionneet, huuhdotut pavut lävikössä)

3. Laita pavut lävikössä kulhoon, peitä lävikkö liinalla, ja jätä pavut tekeytymään rauhalliseen, hämärään paikkaan. Huuhtele papuja kylmällä vedellä n. kolmen tunnin välein. Kaada kulhoon valunut vesi tällöin pois.
4. Seuraavana päivänä sinulla pitäisi olla selvästi tunnistettavia ituja. Ne kelpaavat jo syötäviksi, mutta parhaita ovat toki vähän isommat idut. Toista siis kohta 3:

(Kolme päivää vanhoja ituja. Pienet idut ovat aina makeampia kuin isommat)

5. Idätä papuja mieltymystesi mukaan 3-6 päivää. Kun idut ovat sopivan kokoisia, ne ovat valmiita syötäväksi sellaisenaan, wokeissa, keitoissa, lisukkeena, tai salaatissa.

Pakkaa valmiit idut pakasterasioihin jääkaappiin, jossa ne säilyvät hyvinä viikon tai pari.
Voit myös pakastaa idut annosrasioissa, jolloin pavut kannattaa ryöpätä miedossa suolavedessä ennen pakastusta ettei niiden rakenne kärsi.

(Ylimääräinen huuhteluvesi valuu kulhoon)

Kokeile ituja esim. seuraavissa resepteissä:

Chapchae
Kevätkääryleet
Korealainen Pavunitukeitto
Paistetut Pavunidut Korealasittain
Zha Doufu

Huom:
-Paras lävikkö on isosilmäinen ja hengittävä, josta pavut eivät kuitenkaan mahdu läpi.
Kun pavut itävät, ituset työntyvät ulos siivilän rei'istä. Tällöin pienisilmäinen siivilä voi rikkoa idut huuhdeltaessa.
-Liinan tai keittiöpyyhkeen sijasta myös pöytätabletti tai rottinkitarjotin/levy käy tähän.
-On tärkeää että pavut pysyvät kosteina ja saavat happea. Ilmaa papuja siis aika ajoin vähän "huljuttelemalla" niitä kastelun lomassa.
-Papujen ei ole tarkoitus uida kulhoon valuneessa vedessä, joten paras kulho on sellainen, missä siivilä ei putoa ihan pohjaan asti.
-Jos sinulla ei ole siivilää, käytä esim. leivinpaperilla tai pyyhkeellä vuorattua koria (vaihda vuoraus päivittäin) tai muovista kukkaruukkua (töki vaan rutosti reikiä pohjaan).
-Kuoret irtoilevat pavuista aina huuhdeltaessa, voit nyppiä ne pois.
-Idut ovat tunnetusti kelmeitä, mutta niihin kehittyy lehtivihreää jos ne saavat valoa itämisensä aikana.

Parhaiten kotona idätettäviksi sopivat vihreät linssit, mungpavut tai adukipavut, mutta myös muita lajikkeita voi kokeilla. Harjoitus tekee idättäjän :)

Tofun paistaminen/friteeraus kotona

Paistaminen antaa tofulle mukavan rakenteen ja miellyttävää makua. Friteeraaminen puolestaan tarkoittaa tofun jauhotusta tai dippaamista frittitaikinaan ennen uppopaistamista. Valmiiksi friteerattua tofua voi löytää esim. etnisistä marketeista, mutta sitä on myös helppo paistaa itse.

Tarvitset:
Palan kiinteää tofua
Maissitärkkelysjauhoa
Pannun ja kasviöljyä paistamiseen :)

-Huuhtele, valuta ja kuivaa tofu hyvin
-Kuutioi/viipaloi tofu sopiviksi paloiksi. Voit vielä kuivata paloja painelemalla niitä varovasti pyyhkeellä tai talouspaperilla
-Lusikoi vähän maissitärkkelysjauhoja lautaselle, ja pyörittele tofunpalat jauhoissa. Karistele ylimääräiset jauhot pois
-Kaada pannun pohjalle öljyä niin että pohja peittyy, ja muodostuu n. sentin öljykerros

-Kuumenna öljy, ja lisää tofupalat pannulle. Älä friteeraa liikaa kerralla, jotta voit helpommin käännellä paloja
-Kääntele paloja tasaisesti paistamisen aikana, jotta palat saavat väriä tasaisesti joka puolelta. Valmiit tofut ovat kauniin kullankeltaisia ja pinnalta rapeita
-Valuta valmiit palat ja nosta sivuun käyttöä varten.

Frittitaikina tofulle:

Jos haluat frittitaikinoida tofun, sekoita 1 1/2 dl vehnäjauhoja ja vajaa 1 tl suolaa. Lisää kylmää vettä niin, että saat liisterimäisen taikinan. Kuohkeamman taikinan saat lisäämällä jauhoseokseen myös 1/2 tl leivinjauhetta.
Kuivaa käsitellyt tofupalat hyvin, dippaa taikinaan, ja uppopaista kuumassa öljyssä.

*Voit myös uppopaistaa tofun runsaammassa öljyssä, tai ilman maissitärkkelysjauhoja.
Parhaan paistotuloksen saat jos työstettävä tofu on huoneenlämpöistä.
Jos haluat marinoida tofun ennen paistamista, käytä mielellään öljypohjaista marinadia. Pyyhi marinadi pois ennen paistamista. Kosteus saa rasvan roiskumaan. Voit myös sirotella valmiille paloille hieman suolaa tai mausteita, käyttötarkoituksesta riippuen.
Friteerattu tofu sopii kaikenlaisiin aasialaistyylisiin kasvisruokiin, ja ihan kotoisaankin kasvisruokavalioon. Friteerattu tofu sopii perusruoan lisäksi niin keittoihin ja salaatteihin, sekä nuudelien ja ranskanperunoiden kaveriksi ;) Tofua voi paistaa myös lihan seuraksi, kuten mm. kiinalaisessa keittiössä on usein tapana tarjota tofua ja lihaa yhdessä.

Kaikenlainen, kiinteä tofu sopii friteeraatavaksi, ja myös savutofua voi kokeilla. Esimerkkikuvissa paistuu Alpro Soya maustamaton luomutofu.

Tomaattien kalttaaminen

Niin, kalttauksesta kuulee usein puhuttavan ruoanlaiton yhteydessä, ja kun itsekin saatan termin välillä mainita niin laitan myös ohjeen tänne. Kalttaus on toimenpide, jossa tomaatin kuoret irrotetaan kuumassa vedessä.

Tarvitset:
Tomaatteja
Veitsen
Kattilan johon tomaatit mahtuvat
Reikäkauhan tai kauhan
Siivilän
Vettä

-Laske kattilaan vettä, ei ihan täyteen, ja nosta kuumalle levylle.
-Huuhtele tomaatit, ja tee niiden pohjaan ristikkäät pintaviillot. Kovin syvään ei siis tarvitse tomaattia puukottaa, riittää, että kuori menee rikki.

-Kun vesi kiehuu, nostele tomaatit varovasti kiehuvaan veteen, 3-4 tomaattia kerrallaan, kattilan koosta riippuen
-Keitä tomaatteja kunnes kuori alkaa aueta kukan tavoin ristiviillon kohdalta
-Nostele tomaatit reikäkauhalla kattilasta siivilään, ja laske niille kylmää vettä (laita uusi satsi tomaatteja kattilaan, jne.)
-Käsittele siivilässä olevat tomaatit yksi kerrallaan juoksevan veden alla. Ota tomaatti, ja hiero sen pintaa lehteilevän kuoren kohdalta, ja se kuoriutuu kuin itsestään.

-Laita kaltatut tomaatit sivuun ja käsittele tavalliseen tapaan
-Tomaatin kuoret voi laittaa biojätteeseen tai kompostiin.

Noidankodon Kootut Keittiöniksit

Ajattelin nyt joutessani kirjoitella näitä ylös, ties vaikka osoittautuisivat jollekulle ihan hyödyksikin.. Näiden jokapäiväisten ja hyväksi havaittujen konstejen lista on kokoelmani yleisniksejä sekalaisista lähteistä, osa lähtöisin äidiltä ja mummilta, osa on ihan omiakin. Silti, ainakin kotikeittiössä nämä ovat toimineet ja elämää helpottaneet, toivottavasti sopivat myös sinulle :)

*Omasta kokemuksesta monikäyttöisimpien keittiövälineiden top kolmeen kuuluvat hyvä veitsi, mortteli, ja raastinrauta. Listaa saattaisivat jatkaa tiheä verkkosiivilä, maidonvaahdotin, ja koukkunokan mallinen tölkinavaaja.

Ensiapua elintarvikkeille

-Eilispäivän jämähtänyt pasta elpyy kuin tuoreeksi, jos kaadat kattilaan vettä, lämmität sen kiehuvaksi, ja lisäät pastan hetkeksi, minuutti riittää, kiehuvaan veteen. Siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keität uutta pastaa vanhan jatkeeksi, keitä se liki kypsäksi, ja lisää vanha pasta kiehuvaan keitinveteen. Keitä n.2 minuuttia, siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keittoon tai pataan lorahtaa liikaa suolaa, lisää kuorittu, neljään osaan lohkottu peruna. Se imee liian suolan. Perunan sijaan voit käyttää myös pientä bataattia tai omenaa.

-Eiliset keitinperunat maistuvat edelleen kuorittuina ja uudelleen valmistettuina mm. perunasalaatissa, keitoissa, paistinperunoina ja ranskanperunoina, tai ne voi muhentaa esimerkiksi piirakantäytteeksi sellaisenaan tai kasvisten kera. Muhennetut, kylmät perunat ovat myös oiva lisä leipätaikinaan.

-Eiliset, kattilanpohjalle jämähtäneet puurot voi myös lisätä leipä- tai sämpylätaikinaan, etenkin jos laitat piimäsämpylöitä. Nam.

-Älä heitä leivänkannikoita tai kuivunutta leipää tai pullaa pois. Leipä kannattaa murustella morttelissa tai blenderissä korppujauhoiksi, joita voi säilyttää joko pussissa tai lasipurkissa. Tällaista kotikorppujauhoa voi käyttää sekä leivontaan että laatikkoruokien kuorrutuksiin, yms. kuten kaupan korppujauhoa.

-Hieman kuivahtaneet leivät ja pullaviipaleet ovat käyttökelpoisia sellaisinaankin. Esimerkiksi leipävanukkaaseen ne sopivat mainiosti. Niillä voi suurustaa keiton tai kastikkeen, tai kuorruttaa laatikkoruoan. Kuivat leipäpalat voi myös kuutioida terävällä veitsellä ja paahtaa krutongeiksi soppaan tai salaattiin.

-Hieman kuivahtanut leipä tai pulla muuttuu taas pehmoiseksi, jos laitat sen muovipussiin, ja sumutat pussiin hieman vettä. Sulje pussin suu niin että sisään jää ilmaa, ja lämmitä pussia mikrouunissa täydellä teholla n.10-20 sekuntia. Tämän voi tehdä myös uunissa, mutta se on hieman hankalampaa: Lämmitä uuni 250'C asteeseen, ja kuumenna sumutettuja leipiä paistopussissa n.5 min.

-Aukijääneessä pussissa pehmenneet perunalastut, yms. snacksit saa uudelleen rapeiksi laittamalla snacksit ensin tiiviiseen Mingrip-pussiin tai Tupperware -kippoon. Laita lastujen joukkoon pussiin usein vaatteiden tai uusien kenkien mukana tulevan "Silica Gel" -paketti. Huom, älä avaa "Silica Gel"-pakettia, laita vaan sipsien joukkoon sellaisenaan. Anna imeä kosteutta pari tuntia tai seuraavaan päivään.

-Kokkareisen kastikkeen voi siivilöidä paremmaksi.

-Maidonvaahdottimella saa helposti sekoitettua tasaiseksi esim. salaattikastikkeet, ja mm. seesamitahnaa tai maapähkinävoita sisältävät kastikkeet.

-Jämähtänyt fariinisokeri, tai kovettunut, kaulittava kakkukuorrutus pehmenee, jos kuumennat niitä mikrossa 10-20 sekuntia, tai kiedot (ilman pakkausta) alumiinifolioon, ja lämmität 150'C asteisessa uunissa 5-8 minuuttia

-Nuupahtaneet yrttikimput, salaatit ja kasvikset elpyvät jos laitat ne hetkeksi likoamaan kylmään veteen.

-Fairy sopii hyvin myös hedelmien pesuun. Ulkomaiset hedelmät on usein suojattu sienikasvustoja ja hometta estävällä aineella ennen kuljetusta. Tästä merkkinä vahamainen, liukas pinta. Voit käyttää pesuun karheahkoa pesusientä kuten tiskatessa.

Tee se itse:

 -Maustesekoitukset kannattaa tehdä itse. Osta pippurit ja siemenet kokonaisina, jauha ne morttelissa erikseen, ja sekoita mausteseoksiksi. Säilö lasipurkkeihin, liimaa etiketti toiselle, ja resepti toiselle kyljelle. Näin saat hyviä, allergiavapaita ja lisäaineettomia sekoituksia, joiden suolapitoisuudesta voit itse päättää. Mikäli et ole varma reseptistä, voit luntata ainekset kaupan purkeista. Voit myös säilöä omat mausteesi kaupan purkkeihin jolloin etikettikin on jo valmiina.

-Mikäli kotoisat maustesekoituksesi meinaavat paakkuuntua purkeissaan, laita purkkiin pari hiottua kiveä. Hölskyttele purkkia varovasti ennen käyttöä. Mausteen möykyt jauhautuvat taas hienoksi, kivet painuvat pohjalle, ja voit taas annostella maustetta.
Pari kristallia myös puhdistaa ja tasapainottaa mausteen jolloin se sopii myös rituaaliaterioiden maustamiseen.

-Laita keväällä mäkimeiramia kasvamaan, niin voit kesällä kuivattaa omaa oreganoa. Peittoaa mennen tullen kaupan valmistuotteen :)

-Tuoreyrtit voi yksin tai sekoituksina sekoittaa blenderillä tahnaksi pienen vesitilkan kanssa, ja sitten pakastaa jääpalamuoteissa. Näin saat helposti ruokaan lisättäviä, valmiita yrttikuutioita.

-Jos käytät ruoanlaitossa tuoreyrteistä vain lehdet (esim. basilika, persilja, tilli, korianteri), laita lehdettömät, mehevät varret kattilaan, lisää hieman pippuria, tms. haluamaasi maustetta, ja hauduta itsellesi herkullista yrttilientä pakastimeen. Siivilöi jäähtynyt, valmis liemi minigrip-pusseihin tai pakasterasioihin, ja laita keitetyt yrtit ja mausteet biojätteeseen.

-Jos tarvitset sitruunasta vain mehun, raasta sen kuori ensin talteen, ja laita ilmavaan astiaan erilaisten pippureiden kanssa. Kun sitruunan kuori on kuivaa, lisää hieman merisuolaa ja sokeria, ja rouhi seos morttelissa. Näin saat hyvää ja lisäaineetonta sitruunapippuria.

-Toinen tapa tehdä kotona sitruunapippuria on seuraava: Raasta yhden sitruunan kuori valmiiseen pippurisekoitukseen. Lisää 1 tl suolaa, ja 1/2 tl sokeria. Sekoita, levitä leivinpaperille, ja kuivata yön yli pimeässä ja lämpimässä. Purkita uudelleen.

-Voit säilyttää sitruunankuoria myös pelkässä sokerissa tai suolassa, jolloin saat tietenkin sitruunasokeria/-suolaa :) Mustan teen ja hunajan kera sitruunasokeri on todella hyvää
(Samalla menetelmällä saat tehtyä vaniljatangosta vaniljasokeria).

-Raikasta juotavaa saat näin: Kaada kannuun kylmää vettä, ja lisää veteen ylijäänyt sitruunamehu, ja sitruunanpuolikkaat. Peitä kannu vaikka lautasella tai Elmu-kelmulla ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi. Parasta tällainen sitruunavesi on kuitenkin seuraavana päivänä.

-Öljymarinadiin säilöttyjen salaatti- tai fetajuustokuutioiden, sienien, tai aurinkokuivattujen tomaattien lientä ei kannata heittää pois. Lisää desiin öljymarinadia muutama ruokalusikallinen omena- tai balsamiviinietikkaa, ja saat pikaista salaattikastiketta.

Korvikkeita

-Leivottaessa makeita leivoksia, yleensä vain puolen sokerimäärän puuttumisen huomaa. Jos sokerimäärä jää hieman vajaaksi, ei siis kannata huolestua. Leivonnassa pärjää hyvin jo kahdella kolmasosalla reseptisuosituksen sokerimäärästä.
Mikäli ohjeessa lisätään nestettä, kuten maitoa, voi sokerinpuutetta lievittää korvaamalla osa nesteestä jollain makealla, kuten mehulla, limonadilla, tai hedelmäsäilykkeen liemellä.

-Rasva on leivonnassa pehmentävä ja kuohkeuttava aine. Hätätilanteessa voin voi korvata öljyllä, jota lisätään taikinaan vain puolet alkuperäisestä reseptisuosituksesta (1dl voisulaa=1/2 dl öljyä). Käytä rypsiöljyä, sillä ei ole niinkään omaa makua kuin auringonkukka- tai oliiviöljyllä.

-Rasvaa ja jauhoja voi jatkaa leivonnassa myös muussatulla banaanilla, edellämainitulla keitinperunalla, tai omenahillolla, jos ei piittaa makumuutoksista.

-Leivonnassa jauhoja voi hätätilanteessa jatkaa korppujauholla, perunajauholla, tai puurohiutaleilla, jne.

-Maissitärkkelyksen voi niin makeissa kuin suolaisissakin pöperöissä korvata perunajauhoilla. Ja toisinpäin.

-Korppujauhot voi korvata millä tahansa karkeilla jauhoilla, kuten hirssillä. Myös keksinmurut, puurohiutaleet ja -ryynit ja vehnäjauhot käyvät, ainakin, jos kyse on kakkuvuoan vuorauksesta.

-Kananmuna on leivonnassa yleensä pelkkä sidosaine. Helpon kananmunankorvikkeen saat kaikenlaisiin taikinoihin murskaamalla morttelissa 1-2 rkl pellavansiemeniä, ja lisäämällä vähän kylmää vettä. Sekoita, ja käytä seos kananmunan tapaan. Toinen keino on sekoittaa vesitilkkaan 1 rkl soijajauhoa. Kananmunan voi leivonnassa korvata myös etikalla (vajaa 1 rkl per muna).
Ruoanlaitossa, kuten vuokaruoissa, pihveissä tai pullissa kananmunaa ei välttämättä tarvita ollenkaan, mutta voit sitoa ruoan rakenteen sekoittamalla pari ruokalusikallista maissitärkkelystä tai perunajauhoa ruokaan ennen paistamista.
Voitelukananmunan voi korvata sokerivedellä, öljyllä, tai kikhernesäilykkeen liemellä.

-Tuoreet, anista maultaan muistuttavat tuoreyrtit voidaan hätätilanteessa korvata muiden maustekasvien, kuten aniksen tai fenkolin, kuivatuilla siemenillä. Rouhi n.1 tl siemeniä morttelissa ja lisää ruokaan n.10 minuuttia ennen sen valmistumista.

-Valmiiden liemikuutioiden sijaan suosi juurikkaita ja vahvan makuisia kasviksia (joista olemme kumma kyllä vieraantuneet), kuten selleriä, juuriselleriä, kyssäkaalia, piparjuurta..jne. Huuhtele ja kuori vihannekset, ja kuutioi pieniksi. Tee kuutioista omat liemijuuressekoitukset vaikka pakastimeen, josta voit kätevästi lisätä niitä ruokaan muhimaan.
Kokonaiset vihanneskuutiot antavat enemmän makua kuin pelkkä liemi. Lisäksi ruoka on tällöin runsaampaa.

Ohoh?

-Hanki keittiöösi metallisieni (tunnetaan myös ravintola- tai kokkisienen nimellä). Kyseessä on n. nyrkinkokoinen, kikkaraisista terässuikaleista valmistettu, pehmeä hankaussieni. Tällaisella sienellä kaikenlaiset keittiön ja keittiöastioiden pintojen pohjaanpalamat, pinttymät, kovettumat ja kuivettumat irtoavat kuin taikaiskusta. Vähän astianpesuainetta sieneen, ja kevyttä hankaamista. Kaikkein pehmeimmille pinnoille, kuten muoville, metallisieni ei sovellu, mutta monikäyttöinen se on. Useimmat tarvikekaupat myyvät niitä, ainakin Clas Ohlsonissa olen nähnyt niitä kahden pakkauksissa.

-Jos kuumalle keittolevylle palaa muovia, käännä levy pois päältä, ja raaputa muovinjämät heti pois voiveitsellä. Kaada muovijälkien päälle reilusti suolaa, ja kuumenna levy kostealla metallisienellä hangaten. Pyyhi puhdas levypinta nopeasti pyyhkeellä.

-Munakasmassaan eksynyt kananmunankuoren pala on helpoin poistaa kapeakärkisillä syömäpuikoilla kuin sormenpäillä.

-Ylijääneitä sitruunanpuolikkaita ei kannata heittää heti pois, vaan voit puhdistaa niillä leikkuulaudan; Tiristä sitruunasta mehua leikkuulaudalle, sirottele päälle suolaa ja anna tekeytyä hetki. Hankaa leikkuulauta sitten sitruunanpuolikkaalla, ja pyyhi kuivaksi esim. pyyhkeellä. Sitruunan sijaan voit kokeilla myös etikkaa.

 -Punajuuritahrat taas irtovat puisesta leikkuulaudasta, jos puolitat sipulin, ja laitat leikkuupinnat tahroja vasten. Anna tekeytyä muutaman tunnin ajan, ja nosta sipulit pois. Punajuuritahrat ovat imeytyneet sipuleihin.

-Käytetyn sitruunanpuolikkaan voit myös laittaa jääkaappiin pariksi päiväksi ennenkuin heität sen pois. Tuoksu raikastaa jääkaapin ja poistaa ummehtuneet hajut.

-Kalanhaju ja punajuuren väri lähtee käsistä jos hankaat käsiä sitruunalla tai etikalla ennen pesua.

Lisää kotitalousniksejä Etikka -postauksessa :)