Valikoituja Vinkkejä Helteestä Kärsiville

Hauskaa, joskin tukahduttavan kuumaa kesää kaikille lukijoilleni jotka olette uskollisesti jaksaneet roikkua mukana vaikka kirjoitteluni onkin viime aikoina ollut vähän pysähdyksissä.

Ajattelin kuitenkin nyt tämän helleaallon innoittamalla myötätunnolla listata tähän muutamia konsteja, joilla tukalaa oloa voi lievittää ihan kotioloissa:
 
Suojaudu Auringolta:

Auringon paahde voi olla mukavan lämmintä, mutta tuoda myös leivinuunin mieleen. Puhumattakaan, että auringon ultraviolettisäteily (UV-säteily) voi aiheuttaa ihon ruskettumisen sijaan palamisen. Liiallinen auringossa paistattelu voi myös aiheuttaa auringonpistoksen, vanhentaa ihoa, ja lisää jonkin verran ihosyöpäriskiä.

-Suurilierinen hellehattu on oiva valinta suojaamaan sekä päätä että kasvoja auringon paahteelta. Valitse mielellään olkinen/tms. punotusta materiaalista valmistettu hengittävä päähine, joka ei hiosta pollaa. Myös lippalakki, päähän kietaistu huivi, ja/tai päivänvarjo suojaavat auringolta.
-Mikäli sinulla ei ole päivänvarjoa, kokeile esim. värikästä sateenvarjoa. Hyvässä lykyssä yllytät tempullasi Ylistä ropsauttamaan vähän virkistävää sadetta.
-Hellehattuun voi myös kiinnittää hunnun (jollaisen väsää nopeasti jostain pitsin tai tyllinpalasta, jolloin saat enemmän varjoa kasvoille, ja tarpeeksi pitkällä hunnulla myös dekolteelle.
-Liikkuessasi ulkona auringossa käytä myös aina aurinkolaseja jotka suojaavat herkkiä verkkokalvoja kirkkaalta paisteelta. Äläkä koskaan katso suoraan aurinkoon paljain silmin.
-Vaikka kuumalla hellekelillä kuinka haluaisi ulkoilla niukoissa asuissa, paljastaa olkapäät, vatsa ja reidet, suosittelen päinvastoin suojaamaan ihon vaattella. Miksikään piknikpaketiksi ei siitä huolimatta itseään tarvitse topata, vaan käytä kevyitä, väljiä, ja hengittäviä luonnonmateriaalista valmistettuja asuja, kuten puuvillaa, pellavaa tai silkkiä. Vaate toimii suojana auringon paisteelta, ja torjuu lämpösäteilyä. Sitäpaitsi, jos ulkona on lämmintä yli 25'C astetta, sinulla on kuuma joka tapauksessa, vaikkei ylläsi olisi rihman kiertämää.
-Muista myös sijoittaa sopivaan aurinkosuojaan, jota tulee ulkona oleillessa hieroa auringolle altistuville ihokohdille muutaman tunnin välein että suoja pysyy (Katso tarkemmat ohjeet pakkauksesta).

*Uimista aurinkosuojan kanssa tulisi kuitenkin välttää, sillä aurinkovoiteiden sisältämät kemikaalit mm. edesauttavat järvien rehevöitymistä, ja, etenkin ulkomaisissa turistikohteissa, vahingoittavat korvaamattomasti merielämälle arvokkaita koralliriuttoja.
 
Viileänä Varjoissa:

-Niin, ulkotiloissa kannattaa suosia aurinkosäällä varjoisia paikkoja, ja mikäli sinulla on mahdollisuus ulkona liikkuessasi päästä määränpäähäsi esim. metsäpolun poikki, valitse viileä metsäreitti ennen kuumaa asfalttia.
-Kotona joku huone on aina muita viileämpi, ja vaikka kyseessä olisi kylppäri, voi siihen suosikkikirjaan olla helpompi keskittyä jos vaan uppoudut siihen vaikka ammeessa hautovan sohvan sijaan.
-Mikäli viileä huone on jokin muu kuin kylppäri, kannattaa siihen helteisissä poikkeusoloissa panostaa paremmin oleskelutilana. Viileässä keittiössä perhe voi yhdessä osallistua ruoanlaittoon helpommin, ja viileä kamari voi auttaa arvostamaan vähemmänkin käytettyjä huoneita yhtä lailla.
-Ikkunan avaamisesta ei vältämättä ole mitään hyötyä, jos aurinko paistaa suoraan lasiin ja ulkona on kuumempi kuin sisällä. Pidä ikkunat tällöin suljettuina ja vedä verhot eteen.
-Jos ikkunan avaa, kannattaa kotiin aina järjestää läpiveto kun mahdollista. Avaa ikkunoita ja parvekkeenovia, ja vaikka ulko-ovi, jos mahdollista.
-Mikäli sinulla on tuuletin tai useampi, asettele ne sopivan matkan päähän toisistaan, ja suuntaa ne osoittamaan ulos avoimesta ovesta tai ikkunasta. Näin kuuma sisäilma puhaltuu ulos harakoille.
-Viuhkan käyttö helteellä houkuttaa, mutta siitä on hyötyä oikeastaan vain ulkotiloissa ja suuremmissa saleissa/halleissa. Kotioloissa tapahtuu vaan sama kuin väärin suunnattujen tuulettimien kanssa, eli kierrätät tehottomasti ympärilläsi sitä samaa lämmintä ilmaa ja tulos on plus miinus nolla.

-Pese pyykkiä. Tämä voi kuulostaa oudolle, mutta sisätiloissa telineellä kuivuva, kostea pyykki on omiaan viilentämään sisäilmaa.
-Edelliseen viitaten, vaihda ikkunoihin puhtaat verhot, ja kastele avoimen ikkunan eteen jäävä osa. Näin ulkoa puhaltava, lämmin tuuli viilenee päästyään sisätiloihin.
-Pitkät hiukset kannattaa sitaista pään päälle, sillä niskan peittävä hiuspehko alkaa äkkiä tuntua paahteessa puuhkalta.
-Keho viilentyy hiukan, jos jalat laittaa kylmään veteen. Lämpö haihtuu eniten käsien ja jalkojen kautta, mutta myös viilenee samoja reittejä paremmin, sillä monet tärkeät vyöhyketerapiapisteet ovat jaloissa.
-Jos helteellä nukkuminen on hankakaa, kaiva pakastimesta Kylmä-kalle, kääräise se pyyhkeeseen tai huiviin, ja aseta se nukkumaanmennessäsi alaselän päälle.
-Edelliseen viitaten, Kylmä-kalle on hyvä kehon viilentäjä myös jalkojen alla.
-Kokeile myös vaikka yöksi laittaa makuupussi, tms. itselle sopiva nukkumapaikka lattialle, jossa on yleensä vähän viileämpää kuin muualla. Lattialla nukkuminen toimii etenkin, jos et perusta pehmeistä patjoista.
-Säästä energiaa. Ota rauhallisesti ja rentoudu. Vaikka kotityöt painavat päälle, voit silti hieman keventää tahtia. Hyvässä lykyssä voit pyytää jonkun perheenjäsenistä auttamaan.

Syö Sopivasti:

-Helteellä ja hikoillessa kehosta poistuu paljon nestettä ja suoloja, minkä vuoksi kannattaa juoda paljon vettä, ja muistaa aina välillä haukata vähän suolapalaa.
Harvalla kuitenkaan on ruokahalua kuumuudessa, sillä ruokailu lämmittää kehoa. Kannattaa silti yrittää syödä, ainakin kylmiä ruokia. Esim. raikas salaattiateria on paitsi ruokaisa, myös viilentävä. Sushi on ruokaisa kylmäpala, ja monet nuudeliateriat ovat maittavia kylminä. Ja kai sinulta nyt voileipää löytyy? Myös vesi (ja mielellään mineraalivesi) kannattaa tottakai juoda kylmänä.
-Jos ateria ei houkuttele, niin ainakin napostelu kannattaa. Mehukkaat hedelmät, jääkaappikylmät dippikasvikset, palko-, eli sokeriherneet, ja kaikenlaiset pähkinät ovat myös oivaa naposteltavaa hellepäiviksi. Jogurtit, viilit ja rahkat niiden kyytipoikana lisäävät ruokaisuutta.
-Äläkä suotta huolestu jos ruokahalusi katoaa kokonaan helteen seurauksena. Aikuinen, normaalipainoinen ihminen pärjää ihan hyvin pari päivää syömättä. Kyllä keho taas muistuttaa itsestään kun ruokaa on pakko saada. Muista kuitenkin juoda nesteitä, kuten mehuja tai kaakaota, joissa on jo vähän polttoainetta elimistöllesi.
-Kesähelteillä ruokarytmiä voi myös joutua poikkeustilan johdosta muuttamaan. Siksi moni helteestä kärsivä syö yöllä kun on viileämpää ;)

Auringonpolttamat

*Mikäli nahka suojautumisesta huolimatta palaa, seuraavia hoitokonsteja voi kokeilla turvallisesti kotona:

-Sivele palaneelle iholle Aloe Veraa  muutamia kertoja päivässä
-Palanutta ihoa voi myös viilentää jääkaappikylmällä tuorekurkulla, jääkaappikylmällä tomaatilla, tai jääkaappikylmällä vesimelonisoseella.
-Auringonpolttamaa ihoa lievittää myös jos otat viileän kylvyn johon lisäät vähän omenaviinietikkaa.
-Apteekista saatava Bepanthen-voide on tietenkin myös hyvä auringonpolttamalle iholle. Paikallisessa Apteekissasi varmasti neuvotaan lisää.
-Jos haluat vaalentaa auringon aiheuttamia läiskiä, kesakoita tai ei-toivottua rusketusta, hiero k.o. ihokohtia sitruunalla ja käy sitten pesulla.
-Jos käräytät itsesi pahasti, käänny lääkärin puoleen.

*Mikäli lemmikkikaverisi on kovin kuumissaan, kastele pyyhe kylmällä vedellä ja kierrä kuivaksi. Aseta pyyhe joko lemmikin päähän ja/tai selkään hunnuksi, tai peitä sillä pari seinää lemmikin häkistä (mikäli kyseessä on esim. häkkijyrsijä tai lintu. Muista aina pitää eläinkaverille tarjolla kylmää, raikasta vettä ja tuoretta ruokaa.

Luiden Puhdistaminen

Heipähei. Tästä onkin pitänyt kirjoittaa, kiitos erään lukijani kommenttien. Hänen luihin liittyvä kommenttinsa tuli kuitenkin ruokapostauksen alle, joten erottelen sen nyt omaksi postauksekseen, kun tuli kerran luvattua ;)
Luonnosta voi siis löytää kaikenlaista, myös kuolleita eläimiä, tai niiden maallisia jäännöksiä, kuten luita. Kaikille eläinystäville tiedoksi, että luonnostaan kuolleiden ja maatuneiden eläinten jäännösten kerääminen ei tee sinusta sen enempää metsästyksen kuin turkistarhauksen kannattajaa. Lisää tietoa löytyy tuolta: Jos Löydät Kuolleen Eläimen. Mainittakoon, että esim. metsiemme hirvet ja peurat pudottelevat sarviaan luonnostaan, eikä eläin vahingoitu, vaikka veisitkin löytösarven kotiin :)

Valmiit Luut ja Sarvet

Sarvet ja hampaat, kuten muutkin jo-luonnon-puhdistamat luut on helppo puhdistaa, voit pestä ne lämpimällä saippuavedellä (suosittelen ihan perus Marseille-saippuaa tai Fairy-astianpesuainetta), ja hangata pesusienellä. Toisaalta, jos on esim. nukkaiset kesäsarvet (esim. raadolta saadut) kyseessä, kannattaa sarvet kiehauttaa, ja sitten karheahkon pesusienen (ei silti minkään karhunkielen) avulla vaan kärsivällisesti hangata, ja käsin repiä sarvet puhtaaksi kypsästä kudoksesta. Tiedän; yök.

Mikäli löydät valmiita pääkalloja, kannattaa niitä ensin vähän ravistella sanomalehden päällä. Jos kallo rapisee, tarkoittaa se yleensä kärpäsen toukkakoteloita nenäontelossa ja/tai aivokopassa (tai luunpaloja). Raatokärpästen toukkien tyhjät kotelokopat (ruskeita, onttoja, muistuttavat muodoltaan marsunkakkaa) kertovat, että uusi sukupolvi haaskansyöjiä on poistunut paikalta, ja ne on helppo ravistella pois vaikka sitten mahdollisten kallojen nenäontelosta. Niitä voi myös avittaa ulos esim. tikulla tai kallon nenäonteloon sopivalla pulloharjalla. Samalla tavoin harjaamalla voidaan puhdistaa aivokoppa kaularangan aukon kautta.

Luista puhdistusprosessissa poistetut materiaalit kuuluvat bioroskikseen, mutta voit myös viedä ne takaisin luontoon, etenkin, jos löysit ehjiä koteloita. Tyhjät kärpäsenkotelot ovat tietenkin jostakin päästään auki, kun pikkuinen on tullut sieltä ulos. Jos kotelot ovat ehjiä, voivat ne vielä kuoriutua, joten on kohteliasta viedä ne takaisin luontoon, ovathan samaiset kärpäset auttaneet sinua luiden puhdistuksessa :)

Lihan Poistaminen

Mikäli törmäät varsinaiseen ruumiiseen, sekin on yleensä ihan luonnollista. Voit poimia raadosta mukaan itsellesi sopivimmat palat, tämän vuoksi on aina paras ottaa muovipussi (ja suojahanskat) mukaan metsäretkille. Mikäli et pelkää ruumiita joissa liha on vielä kiinni, ota mukaasi myös veitsi, joilla tarvittavat ruumiinosat on helppo irrottaa. Myös kyseisen ruhonosan nylkeminen, ja alustava lihojen poistaminen (leikkaa veitsellä) edesauttavat jatkokäsittelyä. Muista aina käyttää suojakäsineitä käsitellessäsi löydettyjä, kuolleita eläimiä tai niiden ruhonosia. Suosittelen lisäksi, tasapainon vuoksi, että myös hautaat ruumiin, josta leikkasit paloja pois, sillä se on kunnioittavaa. Olisi hyvä jättää ruumiin mukaan myös jotain uhriksi, jotta olet myös maksanut siitä mitä olet ottanut.
Anyway, lähdetään siis oletuksesta, että olet löytänyt jonkin metsän olennon maallisia jäänteitä. On aika onnekasta löytää ruumis jonka luut ovat valmiiksi puhtaat (puhtaatkin luut kannattaa pöpöjen vältttämiseksi kiehauttaa kotona, lue eteenpäin), eli voimme olettaa, että luiden ympärillä on vielä lihaa, tms. kudosta josta haluat eroon. Menetelmiä luiden puhdistukseen on useita, mutta itse käytän mieluiten kahta metodia:

Ystävämme Muurahaiset

Kaikkein paras keino on etsiä kesän alussa asuttu muurahaiskeko. Tämän vuoksi esim. syysaikaan löydetyn eläimen jäänteet kannattaa laittaa pakastimeen. Sido haluttujen kehonosien ympäri narua, ja vaikka kukkalapiolla kaiva varovasti pieni kolo muurahaiskekoon. Laita (tarvittaessa sulatetut) ruhonosat koloon, niin että ne narut jäävät ulkopuolelle. Sido narut läheiseen puuhun, tms., niin että saat niistä tarvittaessa otteen. Peitä kolo ja ruumiinpalat muurahaiskeolla. Jätä sikseen syksyyn asti, ja nostele sitten naruista puhtaat luut esiin. Joo, kyllähän tässä vähän häiritään muurahaisia, mutta voit jättää pesään avuliaille muurahaisille kiitokseksi ja korvaukseksi vähän lisäneulasia, makeita hedelmiä, koiran- tai kissannappuloita, tai sokeria :)
*Mainittakoon, että muurahaiskekoon hautaaminen voi vähän värjätä luita, mutta ei niin pahasti kuin maahan hautaaminen.

Kuopata vai Lahota?

Mikäli himoitsemasi luut ovat tuhdimman lihakerroksen alla, ja sinulla on aikaa, ja ennen kaikkea rauhallista tonttia, kannattaa lihaisampi ruhonosa jättää vaan piilonviereen mätänemään. Sido se kuitenkin liekaan, sillä ensimmäisenä paikalla ovat yleensä roskalinnut, jotka nokkivat parhaita paloja, jolloin raato voi liikkua alkuperäiseltä paikaltaan. Alueesta riippuen myös pikkupedot, kuten lumikot, ketut, näädät, tai jopa naapurin kissa, voivat järsiä raadonpalaa, ja näin ollen liikutella sitä useampia metrejä. Lisäksi turkkilot hautaavat raadonkappaleet, etenkin, jos ne ovat pienehköjä. Kuitenkin, luonnon antaessa tehdä työnsä, jo about kuukauden kuluessa raadonsyöjähyönteiset ja muut luonnon haudankaivajat ovat syöttäneet lihapalat jälkikasvulleen ja luissa on vähemmän irroteltavaa.

Toki luut puhdistuvat myös jos hautaat ne maahan, mutta mm. roudan, veden ja maan vaikutuksesta luut voivat myös tummua, ja perusteellisessa maatumisessa menee hyvinkin vuoden päivät.
Tästä päästäänkin jatkamaan:

Kattilat Tulille

Toinen tapa (ja tämä muuten haisee kamalalle) on siis keittää halutut kehonosat miedossa suolavedessä, kuin tekisit lihakeittoa. Oli sitten kyseessä lihaisampi ruhonosa, tai aiemmin mainittu, luonnon kiertokulun jo-esikäsittelemä pala.
Tähän kannattaa varata yksi ja tietty kattila (jota et enää koskaan käytä ruoanlaittoon etenkin, jos keittelet siinä ties mitä random-otuksia):
Siivilöi, jäähdytä keitetyt osat, ja revi/rapsuttele lihat ja kalvot käsin (joskus veitsestä tai pihdeistä on hyötyä) irti luista ja pese paljastuneet luut hyvin. Fairy-astianpesuaine ja toiselta pinnaltaan karhea astianpesusieni sopivat tähän. Myös hammasharja ja pesty maskaraharja sopivat hyvin luiden pikku notkelmien puhdistukseen.
Älä keitä luita liikaa, sillä etenkin pienet ja ohuet luut voivat pehmetä liikaa ja murtua.
Kuivata ylijääneet lihat ja kudokset esim. talouspaperin päällä, ja hävitä ne biojätteessä tai kompostissa, tai vie ne takaisin luontoon. Voit myös haudata jäänteet metsään, tai kyhätä niistä pienen rituaalikokon sanoaksesi terveiset edesmenneelle eläimelle, jonka ruumiinosia aiot jatkossa käyttää ties mihin?

(Metsäkauriin kallot kiehuvat epsom-suolavedessä)

Älä keitä luita liikaa, tai ne pehmenevät.
Viimeiseen keittoveteen kannattaa ruokasuolan sijaan lisätä epsom-suolaa (=magnesiumsulfiitti), etenkin, jos luut haiskahtavat) 

Vesi Vanhin Voitehista

Jos löydetyssä luussa on pintaan kuivuneita kalvoja tai muumioitunutta nahkaa, tms, laita luut sopivaan astiaan, ja kaada päälle kuumaa vettä, ja lisää saippuaa. Edelleen raastettu Marseille-saippua, tai Fairy-astianpesuaine ovat hyviä tässä. Anna luiden liota muutama tunti. Jos vesi jäähtyy kovasti, lisää vähän kuumaa vettä.
Kun kudos alkaa pehmetä, sitä voi rapsutella ja repiä ihan sormin irti luista, koska se yleensä irtoaa helposti. Jos tarvitset parempaa pitoa, käytä apunasi esim. pihtejä saadaksesi paremman otteen kudoksesta.

Etikoi Tarvittaessa

Jotta tuoreet luut saadaan "syväpuhdistettua", eivätkä ne ne ala haista jälkikäteen, voit laittaa ne keittokäsittelyn jälkeen veteen jossa on 1/3 (väkiviina)etikkaa. Liota max. 12h, ja huuhtele hyvin. Muista kuitenkin, että etikka pehmittää etenkin pienimpiä luita, joten varo etteivät ne murru. Liota ja huuhtele näin kaksi-neljä kertaa, vähän luiden koosta, tuoreudesta ja näin ollen ominaishajusta riippuen. Liotusten välissä luista kannattaa myös rapsutella irti mahdollisia kudosjäämiä.
Lopuksi huuhtele ja kuivata luut, sillä kuivuessaan ne jälleen kovettuvat. Isommat luut voivat vaatia pari päivää kuivuakseen hyvin, mutta sitten onkin valmista.

(Metsäkauriin leukaluun puolikkaasta, leukaontelosta, pihdeillä irti revitty kudoskappale)

Viimeinen Silaus

Mikäli haluat valkaista luita, jätä ne kesällä ulos aurinkoon vaikka laatikossa. Auringon porotus valkaisee luut viikossa tai parissa luonnollisesti. Hyvä myös muistaa, ettei kaikista luista tule koskaan täysin valkoisia, ja kaikkein vaaleimmatkin luut yleensä lopulta kellastuvat ajan patinassa. Voit myös sivellä luut vastapuristetulla sitruunamehulla, ja huuhdella ne muutaman minuutin jälkeen. Ymmärrän, että valkoiset luut nähdään usein puhtaampina ja miellyttävimpinä, etenkin, jos on koriste-esineestä kysymys, mutta valkoisuus ei tee esim. taikakalusta sen parempaa, vaikka kuinka olisi Alinen kyseessä. Lisäksi aivan übervalkoisista luista puuttuu tietty luonnollisuus, ja liikavalkoinen kallo näyttää helposti vain kipsiseltä jäljitelmältä.

Kuivia, puhdistettuja luita voi lisäksi kiillottaa hieromalla kärsivällisesti säämiskänahkapalalla, tai osta jostakin kauneuskaupasta muutama kynnenkiillotin (monitahoinen kynsiviila joka sisältää viilaosan lisäksi kiillotukseen tarkoitettuja pintoja, jotka eivät tunnu karheilta). Luihin sopivat parhaiten nämä pehmeät kiillotuspinnat, sillä ne eivät ole hiovia, eivätkä näin ollen kuluta luuta.

*Minulta on kysytty myös Kloritista luiden puhdistuksessa, mutta kokemuksella en osaa sanoa k.o. aineesta mitään, sillä liuottimista ja muista kemikaaleista minulla ei juurikaan ole luiden puhdistuksessa omakohtaista kokemusta. Luita voi toki valkaista liottamalla niitä kloritissa tai vetyperoksidissa, mutta en suosittele, sillä prosessi syövyttää luuta, jolloin niiden rakenne kärsii, ja luun pinnasta tulee epämiellyttävän karhea. Itse jätän turhat kemikaalit suosiolla väliin ja pitäydyn luonnollisemmissa konsteissa. Toki, pahimpia tummentumia voi kokeilla valkaista kevyesti laimennetulla vetyperoksidilla, mutta käytä tällöin peroksidissa kastettua vanulappua ja laita se valkaistavan kohdan päälle muutamaksi minuutiksi, minkä jälkeen huuhtele hyvin. Ole varovainen, tai valkaisuaine voi jättää kirkkaamman läntin luuhun. Nou hätä, ajan kuluessa väri kuitenkin tasoittuu. Harvemmin mitään mitään turhia kemikaaleja kuitenkaan tarvitaan.

Kinkkuasiaa ja -apuja

Elikkäs, tämä on jatkoa wanhalle kinkkupostaukselleni, mitä tehdään kinkun paistinliemelle, kinkunrasvalle tai kuinka paistetaan kinkku ilman mittaria? Näin:

Kinkun tähteiden käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun, ja etenkin liotetun kinkun, poistetun, pehmeän nahan voi kattaa ulos lintuystäville tai oraville. Jos asut metsän likellä, kovempi nahka kelpaa varmaan isommillekin vilistäjille, kuten supikoirille, näädille, tai ketuille. Muuten kinkunnahka kuuluu biojätteisiin.
Voit myös säilöä nahan esim. pakastimeen, ja polttaa sen seuraavassa Juhannukokossa houkutellaksesi ruoka-onnea ja vaurautta taloosi (muista laittaa nahka mahdollisimman pohjalle, muiden materiaalien alle, sillä rasva voi kuumetessaan räiskyä ja paukkua).

-Kinkun luusta voi vielä keittää lihaliemen keittopohjaksi. Myös koirasi, tai vaikka naapurin koira varmasti ilahtuu uudesta purulelusta. Muutoin myös kinkun luu kuuluu biojätteisiin.
Maagisesti ajatellen, jos olet rakentamassa uutta eläinsuojaa, voit haudata luut sen perustuksiin. Tavan on uskottu takaavan eläinten hedelmällisyys. Voit myös polttaa luun edellisen tavoin Juhannuskokossa.

-Ylijäänyt kinkku, eli lihat (sekä raa'at että kypsät), itsessään voidaan hyvin pakastaa tulevaa käyttöä varten. Kinkun voi kätevästi pakastaa viipaleina tai paloina sopivan kokoisiin valmis-annoksiin, joko pakasterasioihin tai minigrip-pusseihin.
-Kinkun rääppeet sopivat erilaisiin keittoihin (esim. lihalisäksi niin herne- kuin lihakeittoon), sekalaisiin paistoksiin ja kastikkeisiin, pannariin, salaatteihin, uunileipien täytteeksi ja sekalaisiin vuokaruokiin, kuten rääppäislaatikkoon tai kiusauksiin ja niin edelleen. Käytä vain mielikuvitustasi. Esikypsennä raaka kinkku tarvittaessa.
-Jos kinkun tähteet ehtivät mennä pilalle, kääräise ne esim. serlaan ja hävitä biojätteen mukana. Mikäli asut metsän lähellä ja tykkäät vaellella metsissä, voi kinkkupaloja jättää sammalikkoon eläimille, tai haudata maahan. Voit myös pakastaa lihat kesää varten, sillä nisäkkäiden lisäksi myös linnut ja erilaiset hyönteiset (kuten komeat turkkilot,) pitävät vähän pilaantuneesta lihasta.

Kinkun rasvaliemen käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun rasvaliemi kannattaa ottaa talteen, ja käyttää sitä myöhemmin, esimerkiksi lihaliemen korvikkeena, tai patojen tai kastikkeiden höystönä. Maukas kinkkuliemi sopii mainiosti myös peruna- ja kaaliruokien mausteeksi, ja sitä voi käyttää höystämään esim. Tapaninpäivän ruokia; paistia, kastiketta tai keittoa. Kinkkuliemi säilyy käyttökelpoisena jääkaapissa viikon-pari (vähän sen suolaisuudestaan riippuen), mutta se on myös helppo pakastaa tulevaa käyttöä varten, joko pakasterasioissa tai minigrip-pusseissa.

-Liemi ja laarsi erotellaan toisistaan kaatamalla kinkkuliemi sopivaan kippoon, ja jäähdyttämällä se jääkaapissa yösn yli. Laardi hyytyy liemen pinnalle helposti poistettavaksi kerrokseksi, ja voit säilöä sen omaan rasiaansa ja pakastaa tulevaa käyttöä varten (Lue myös seuraava kohta).

-Kinkun hyytynyt laardi sopii paistamiseen, ja esim. pyttipannusta tulee täyttävää ja maukasta jos paistat ainekset kinkun rasvassa. Myös erilaiset (sian)lihakastikkeet saavat wanhan tyylin mehevyyttä kun ruskistat rasvattomaksi tehotuotetun possuvainaan parhaat palat aidossa, pulskemman lajikumppaninsa laardissa. Mikäli sinulla ei siis jostain syystä ole esim. läskisoosiin muuta kuin vähärasvaista sikaa, paista siis lihat joulun jälkeen pakastamassasi kinkunrasvassa. About 1 dl laardia riittää yhteen annokseen.
-Hyytynyt ihra sopii myös hyvin valurautakaluston, kuten esim. muurikkapannun ja wokin hoitoon. Jos läski edelleen kammottaa, voi jähmettyneen rasvan myös tarjoilla eläimille. Sulata rasvan joukkoon hieman puurohiutaleita ja linnunsiemeniä, ja hyydytä jääkaapissa. Laita siemenkakku tarjolle lintulaudalle. Rasvan joukkoon voi sulattaa myös hienonnettuja, kuivattuja hedelmiä, marjoja ja/tai rusinoita.

-Mikäli kuitenkin aiot heittää kinkun "sivutuotteet" roskikseen, muistathan, että tähteeksi jäänyt kinkun rasva hävitetään oikeaoppisesti biojätteen mukana. Hyydytä rasva kipossa jääkaapissa, kääräise serlaan ja vie asianmukaisessa pussissa bio-roskikseen, tai metsän siimekseen eläimille sellaisenaan..

*Kaiken, kinkusta tavalla tai toisella ylijäävän, biologisen materiaalin voi myös kuopata omalle tontille maan poveen, tai polttaa pahoja henkiä sun muita karkoittavassa kokossa, jos ei muuten niin Vuodenvaihteessa. Kaikenlaiset rääppeet säilyvät kyllä pakastimessa siihen saakka. Mikäli aiot rovioida kinkun rasvan, imeytä se sitä ennen esim. vanhoihin riepuihin tai sanomalehtiin ja asettele ne poltettavan kokon keskelle ennen kuin reunoille.

Kinkku valahti lattialle:

-Nou hätä. Huuhtele kypsentämätön kinkku juoksevan veden alla, ja taputtele kuivaksi vaikka keittiöpyyhkeellä.
-Jos kinkun narut katkesivat pudotuksessa, sido kinkku uudelleen kostutetulla puuvillanarulla.
-Mikäli paistettu, kypsä kinkku putoaa lattialle, huuhtele samoin.
-Jos kerkesit jo kuorruttaa kinkun, suosittelen vanhan kuorrutuksen poistamista, kinkun huuhtelua, ja uudelleenkuorruttamista. Tällöin kinkkua ei tarvitse erikseen kuivata, kosteus haihtuu kyllä uunissa ja mehevöittää kinkkua.

Särkynyt Kinkkumittari:

-Mikäli elohopeaa sisältävä kinkkumittari jostain syystä särkyy paistamisen aikana, ja mittarin elohopea valuu kinkkuun, heitä kinkku pois. Elohopea on myrkyllistä, ja imeytyy lihaan nopeasti. Älä siis yritä pelastaa kinkusta mahdollisesti syötäviä osia jotka eivät ehkä ole myrkyttyneet, vaan hävitä kinkku sellaisenaan. Älä missään nimessä tarjoa elohopeakinkkua perheellesi, lemmikillesi tai metsän eläimille. Se ei myöskään sovellu kompostiin. "Saastunut", kinkku ei myöskään kuulu biojätteeseen, vaan oikeaoppisesti se pitäisi toimittaa paikalliseen Vaarallisten Aineiden Käsittelylaitokseen (kannattaa Googlettaa). Sinne kannattaa myös soittaa ja kysyä tarkempia ohjeita elohopeakinkun käsittelyyn.
-Useimmat "nykymittarit" eivät kuitenkaan sisällä elohopeaa, vaan värjättyä petrolituotetta tai liuotinta. Tällaisen mittarin särkyminen ei tee kinkusta syömäkelvotonta, vaikka liha saattaakin särkymäkohdasta värjäytyä (Ole silti tarkkana mahdollisten tikkujen kanssa).

-Mikäli mittari on hajonnut esim. huonon säilytyksen seurauksena, eikä neula reagoi vesitestiin, tms. Mittaria ei tietenkään voi käyttää paistamiseen, vaan se kuuluu hävittää edellisen kohdan ohjeiden mukaan. Myrkyttömän nykymittarin oikeaoppiseen hävittämiseen kannattaa varuilta kysyä ohjeita paikalliselta kierrätyskeskukselta (kannattaa Googlettaa).

-Mikäli jouduit heittämään kinkkusi menemään, älä huolestu. Nykyisin moni kauppa on auki jouluisinkin, ja hyvässä lykyssä saat ostettua uuden kinkun tilalle. Jopa huoltoasemilta voi joulunaikaan tuurilla bongata vaikka valmiita, esipaistettuja kinkkurullia jotka välttävät paremman puutteessa (c'moon, halusin kokeilla tänä jouluna jotain erilaista.. ;)
Voit myös tunnustaa jouluvieraillesi suoraan mitä on tapahtunut, ja kysellä, jos heillä olisi tuoda mukanaan jotain ylimääräistä paistia joulupöytäänne? Hätätilassa omakin pakastin tarjoaa avun, ja tuskin kukaan alkaa nurista kinkunpuutteesta esim. jouluisen lihamurekkeen äärellä (mausta vaikka neilikalla, inkiväärillä tai piparkakunmuruilla, ja täytä esim. limppukuutioilla, riisillä, karpaloilla tai luumuilla).

-Mikäli saat hankittua uuden kinkun, mutta et saa H-hetkeen lainattua tai ostettua mistään uutta mittaria, katso seuraava kohta.

Kinkun paistaminen ilman Paistomittaria:

Mikäli sinulla ei ole paistomittaria, tai paistomittari on rikki, tai muuten vaan teillä tietymättömillä.. öö.. ikävä kuulla. Paistaminen ilman mittaria on vähän tuuripeliä, mutta mikäli sinulla on minkäänlaista, positiivista uuninkäyttökokemusta keittiössäsi, olet vahvoilla:

-Suorita esivalmistelut ohjeiden mukaan, mutta skippaa se mittarikohta
-Seisota ensin ohjeiden mukaan sulatettua kinkkua huoneenlämmössä n.3-5h kinkun koosta riippuen, että kinkun sisälämpötila ehtii tasaantua
-Paista kinkkua sen koosta riippuen, mainittujen ohjeiden mukaan 1h/kg
-Kun H-hetki koittaa, nosta kinkku uunista, ja leikkaa se kylmästi kahtia paksuimmasta kohdastaan. Jos sisus näyttää raa'alta, kursi kinkku taas yhteen kääräisemällä ympärille pätkä kostutettua puuvillanarua, ja paista kinkkua vielä 1/2-1h, ja tarkista leikkauskohta, jne, kunnes kinkku on kypsää
-Sitten, poista nahka ja kuorruta kinkku ohjeiden mukaan. Jos kinkku ei meinaa pysyä kasassa leikkauskohdastaan, kietaise taas kinkun ympäri vedellä kasteltua puuvillalankaa, mutta vain vaakasuoraan, öh, päiväntasaajan ympäri, ettei lankaa jää kuorrutuksen alle
-Kun kinkku on valmis, poista lanka, ja tarjoile kinkku niin, että viipaloit sen toisen puoliskon siitä puolitetusta kinkusta, ja asettelet kinkkuviipaleet samalle vadille sen ehjän puoliskon kanssa, jolloin näyttää, kuin olisit vain viipaloinut tarjoiluvalmiiksi puoli kinkkua. Ehkä kukaan ei huomaa mitään ;)

Palanut Kinkku:

-Jos kinkku kärähtää, no, tämän takia kinkku on aina hyvä paistaa nahan kanssa, sillä vaikka nahka vähän palaisikin, senkun kuorit sen pois valmiista kinkusta ja voilà, kinkku on hyvä taas.
-Jos ilman nahkaa paistamasi kinkku kärähtää, anna kinkun hieman jäähtyä, ja leikkaa varovasti ohuella veitsellä (fileerausveitsi on hyvä) palaneet osat pois kinkun pinnasta, ja pirskota päälle vähän vettä tai kinkun rasvalientä, ja kuorruta kinkku tavalliseen tapaan.

-Jos kuorruttamasi kinkku kärähtää, sinulla on hyvä olla lisää kuorrutusaineksia. Kuori pois palanut kuorrutus, tee uusi, ja kuorruta kinkku nyt varovaisemmin, miedommalla lämmöllä ja kauempana uunin vastuksista.
-Hävitä poistetut, palaneet kohdat biojätteessä tai kompostissa. Voivat ne metsän elukoillekin kelvata.

Levinnyt Kinkku:

-Jos kinkku leviää paistovadille (eli poistit sen verkon vastoin ohjetta), ja se on yhä puoliraaka, sido kinkku heti kasaan kostutetulla puuvillanarulla (kannattaa kysyä apuja tähän, toinen kääntelee kinkkua esim. haarukoiden avulla ja sinä käärit narua), ja jatka paistamista normaalisti.

-Jos kinkku on jo kypsää, paras tapa pelastaa se on tarjoilla kinkku valmiiksi viipaloituna. Erottele levinnyt kinkku ensin veitsellä paloihin vähän leviämisen, eli lihasryhmien mukaan. Viipaloi nämä palat sitten terävällä leikkuuveitsellä viipaleiksi. Joo, viipaleista tulee väistämättä pienempiä kuin miltä kokonaisen kinkun viipaleet näyttäisivät, mutta nou hätä. Asettele pikkuviipaleet hienosti tarjoiluvadille, ja koristele vaikka tuoreyrteillä ja höyrytetyillä vihanneksilla. Kastikkeen voit kattaa vadin keskelle. Ruoka näyttää tarkoituksella tehdyltä ja hyvässä lykyssä trendikkäältä, -"Jotain erilaista ajattelin tänä vuonna laittaa." ;)

Liian suolainen kinkku:

-Toivottavasti sinulla on iso kattila. Toistaiseksi ainoa tietämäni keino poistaa liikaa suolaa jo-paistetusta kinkusta on laittaa se kattilaan muutaman kuoritun perunan kanssa ja keittää sitä miedolla lämmöllä n.1/2-1h. Maista kinkkua välillä, ja vaihda perunat tarvittaessa uusiin
-Nosta kinkku kattilasta, kuivaa se, ja kuorruta tavalliseen tapaan. Käyttämäsi perunat voit käyttää perunamuusiin. Tällöin suolaa ei tarvitse erikseen lisätä niin paljoa.

Rasvapalo:

-Ihan ensimmäinen ohje kaikkiin rasvapaloihin: Älä missään nimessä yritä sammuttaa sitä vedellä!!! Vesi saa rasvan vain räiskymään, ja höyry palon leviämään.
-Toinen ohje: Pidä pää kylmänä ja pysy rauhallisena!

-Monesti kinkku leimahtaa liekkeihin vasta kun olet kerennyt nostaa sen uunista. Se on, uskokaa tai älkää, tavallaan hyvä asia, sillä liedellä oleva rasvapalo on helpompi sammuttaa:
1.) Uuni/levy pois päältä ja sopiva kansi/kupu, tai kostutettu, märkä vaate/peitto palavan astian päälle jotta liekit tukahtuvat.
Pienen rasvapalon tukahduttaa kotioloissa myös kaatamalla reilusti (kilo tai pari) suolaa sen päälle (Tämänkin vuoksi suola on paras ostaa aina perhekoon tetroissa sirottimien ja annospussien sijaan).
2.) Huuhtele suolalla sammutettu kinkku juoksevan veden alla, ja katso kohta "Palanut kinkku".

-Usein rasvapalo syttyykin vasta kun uuni avataan, ja sinne tulvii happea. Syynä uuninsisäiseen kinkkupaloon ovat usein yritys paistaa liian isoa kinkkua pienessä uunissa, kinkku osuu vastuksiin, tai sitten paistolämpätila on lähtöjään liian korkea. Myös ilman nahkaa paistettu kinkku todennäköisemmin roihahtaa, sillä se tihkuu rasvaa enemmän kuin nahalla suojattu.
-Sulje uuninluukku, käännä virta pois päältä, ja lue eteenpäin:

-Jos rasvapalo syttyy uunissa, se usein myös tukahtuu muutamassa minuutissa, kun suljetun paistotilan happi palaa loppuun. Uunin tiivisteet voivat tietysti sulaa ja alkaa fuskata, jolloin savu leviää asuntoon.
-Älä avaa uunia jos siellä on palavaa ruokaa. Jos avaat uunin luukun heti palon sammuttua, uuniin tulvii happea joka voi saada ruoan leimahtamaan liekkeihin uudestaan, puhumattakaan, että pikku palo voi karata kasvoille.
-Käännä uuni pois päältä, ja anna tukahtuneen uunipalon jäähtyä itsekseen. Tarkista vahingot vasta kun vuoka ja uuni ovat huomattavasti jäähtyneet.
-Jos kinkkupalo ei tukahdu itsekseen, about 5-10 minuutissa, soita palokunta paikalle. Palokunnan tavoittaa hätänumerosta (112).

-Pelastuslaitos suosittelee muutenkin sammutuspeitteen hankkimista keittiön hätätapauksia varten, mutta sen puuttuessa mikä tahansa paksu peitto tai vaikka matto käy liekkien tukahduttamiseen. Tekstiili joutaa ikävä kyllä sammutustöiden jälkeen jäteastiaan, mutta ainakin keittiösi pelastuu isommilta vahingoilta. Roihun voitettuasi on hyvä avata ikkunat ja paikalliselle Paloasemalle on myös hyvä soittaa ja kysellä lisäohjeita.
-Älä yritä sammuttaa rasvapaloa kemiallisella sammuttimella, sillä sammutusaine voi saada kuuman rasvan roiskumaan ja palon leviämään.

-Mikäli saat kinkun sammumaan itse ilman isompia vahinkoja, avaa ikkunat jotta turha käry tuulettuu pihalle.

*Tuleekos teille mitään kinkkukämmejä mieleen? Vinkkaa tähän, ja jatkan listaa tarvittaessa kinkun ensiapunikseillä :)

Kuivien Suitsukkeiden Elvyttäminen

Niksi-noita: Kuivahtaneet suitsukkeet eivät juuri tuoksu, ja vain savuttavat. Joskus myös kaupasta ostetut tuontisuitsukkeet ovat ehtineet kuivahtaa matkalla, eikä käryävistä suitsuista juuri ole iloa. Kuivia suitsukkeita ei kuitenkaan tarvitse heittää pois, vaan ne voi helposti kosteuttaa uudelleen. Kevyt kosteutus pelastaa eikä suitsuke enää savuta niin vahvasti.

-Kokoa kuivat suitsukkeet suljettaviin pakaste- tms. rasioihin. Mitä tiiviimpi kansi rasiassa on, sen parempi.
-Leikkaa tuorekurkusta, omenasta, päärynästä tai perunasta muutama paksu viipale, ja aseta ne rasiaan, keskelle. Huomioi, ettet käytä liian vetisiä päärynöitä, tai nesteet vuotavat suitsukkeille. Ole siis tarkkana etteivät suitsut kosketa viipaleita, tai ne voivat vettyä liikaa:

(Kartiosuitsukkeita pakasterasiassa)

-Laita rasian kansi paikoilleen, tai peitä rasia Elmu-kelmulla. Jätä tekeytymään, vähän suitsukkeiden kuivuudesta riippuen, muutamamasta tunnista jopa vuorokauteen tai pariin (eli 4-48h).
-Lopuksi poista kasvis-,/juuresviipaleet, ja säilö suitsukkeet esim. minigrip-pusseihin, jossa kosteus ei pääse heti haihtumaan.
-Mikäli suitsukkeesi imivät liikaa kosteutta, annan niiden kuivahtaa tovi ennen sulkemista pussiin.

-Voit myös napata kuivat suitsukkeesi kimpuksi käteesi ja sumuttaa niille altaan päällä kevyesti vettä vaikka kukka-, tai kiharrinsumuttimella (Tämä toimii parhaiten tikkusuitsukkeisiin). Anna sumutuksen imeytyä suitsuihin rauhassa.
-Ole varovainen, sillä sumuttelu kostuttaa aina epätasaisesti, ja voi jopa murentaa hauraat suitsukkeet. Kääräise sumutetut suitsukkeet Elu-kelmuun, ja pakkaa ne takaisin rasiaansa.

*Kousteutusapuna tässä voi hyvin käyttää vaikka jääkaappiin unohtunutta kurkkua, jota ei enää arvaa syödä (enkä tarkoita mitään homeisia ja eltaantuneita kurkkuja), mutta jossa on tarpeeksi kosteutta jäljellä. Hävitä kosteutusviipaleet biojätteessä tai kompostissa.
Tuoksuvilla hedelmillä, kuten mainitsemillani omenalla ja päärynällä, on usein tapana tartuttaa omia tuoksujaan suitsuihin. Eli jos haluat suitsukkeidesi tuoksun säilyvän lähempänä alkuperäistä, käytä ennemmin perunaa tai tuorekurkkua. Toisaalta taas, vanhemmat, väljähtyneet suitsut taas hyötyvät pienistä hedelmien lisäaromeista.

Mainittakoon, että suitsukkeet myydään yleensä pahvirasioissa, joissa suitsukkeet ovat sisällä vielä erillisessä pussissa. Jos pussi on muovia, ei hätää, se suojaa suitsukkeita kuivumiselta paremmin. Jos pussi on paperia, kääräise pussi suitsukkeineen Elmu-kelmuun, tai laita suitsukkeet Minigrip-pussiin. Jos paperipussisuitsukkeet vaikuttavat jo-valmiiksi kuivilta (=pölyävät), sumuta ne kevyesti ennen pussitusta.
Jos et voi olla varma suitsukkeidsi tuoreudesta, niin älä osta niitä irtotavarana, sillä et voi koskaan olla varma kauanko ne ovat seisseet kaupassa telineissään laimentumassa ilman suojaavaa pussia.

Kaikkein vanhimmista suitsukkeista häviää ajan myötä myös niiden aromi, eikä sitä voi aina pelastaa kotikonstein (edes omenalla tai päärynällä). Silloin kannattaa lisätä vähän eteerisiä öljyjä väljähtyneeseen suitsukkeeseen, jolloin joistakin suitsukkeista tulee taas ihan käyttökelpoisia, etenkin ulkotiloissa. Älä kuitenkaan lotraa liikaa öljyä, tai tuoksu voi vääristyä, puhumattakaan, kuinka helposti liikaa öljyllä ädlätty suitsuketikku muuttuu soihduksi sen sijaan että palaisi nätisti vaan..

Noidankodon kootut kosmetiikkaniksit

Kerran keittiöniksit tuli jo läpikäytyä, laitetaanpa seuraavaksi juttua kosmeettisista konsteista. Keskityn tässä siis kasvoihin ja vähän hiuksiin ellei toisin mainita.
Ensimmäiseksi kuitenkin muistutan, että mikäli olet sattunut jo kokeilemaan jotain tässä postauksessa vilahtavaa, eikä se sopinut sinulle, älä kokeile uudestaan vain koska minä satun suosittelemaan niksiä hyvänä. Itse tunnet oman kehosi, karvasi ja hipiäsi parhaiten. Muistutan myös että useimmat luonnonhoidot hiuksille toimivat parhaiten käsittelemättömissä, luonnonvärisissä hiuksissa. Toki värjätty tai valkaistu pää voi niistä hyötyä, mutta teho ei koskaan ole samanlainen kuin luonnollisissa kutreissa.

(Sekalaisia tarvikkeita)

Aloitetaan perusasioilla. Kasvojenhoitojärjestys on yleensä seuraava:
-Jos tarpeen, aloita trimmauksella, kuten kulmakarvojen nypinnällä, tms.
-Pesu ja kuivaus
-Mahdollinen kasvohoito, kuten kuorinta tai naamio, ja sen poishuuhtelu ja kuivaus
-Mahdollinen kasvovesi, ja mahdollinen öljykäsittely
-Kosteusvoide. Mainittakoon, että esim. ihoa kosteuttavat hoidot, esim. naamiot (kuten tuorekurkkuviipaleet) kannattaa ottaa ennen kosteusvoidetta, sillä ihoa ei tarvitse erikseen pestä kurkkujen jälkeen, ja iho on vastaanottavaisempi hoitoaineille juuri pestynä.

Kasvojen pesu:

-Pese iho lämpimällä, ja huuhtele lopuksi kylmällä vedellä. Lämmin vesi pehmittää ihoa, ja avaa ihohuokosia, mikä mahdollistaa tarkemman puhdistustuloksen. Kylmä vesi puolestaan supistaa ihohuokoset ja estää lian tunkeutumista ihoon heti pesun jälkeen.
-Liika pesu tai liian vahvat pesutuotteet paitsi kuivattavat, myös kuluttavat ihoa. Terve iho tuntuu pehmeältä, ja välillä vähän rasvaiseltakin, eikä siitä kannata huolestua mikäli esim. finnejä tai näppyjä ei ilmesty jatkuvalla syötöllä.
-Iho on, ja sen kuuluu olla, luonnostaan aina vähän rasvainen. Öisin iho rasvoittuu, sillä iho erittää luonnostaan enemmän talia yöllä. Päivällä iho taas rasvoittuu, kun se puolustautuu ympäröiviltä epäpuhtauksilta ja/tai hikoilee. Kärsit rasvoittuvasta ihosta jos naama tuntuu yhtä rasvaiselta sekä hyvin nukutun yön että kotona vietetyn päivän jälkeen.
-Edelliseen viitaten, aamupesu on periaatteessa iltapesua parempi tasapainottamaan rasvoittumista, ja kevyt, luonnollinen rasvakerros iholla on vain hyvästä.
-Äläkä hankaa nahkaasi juuriharjalla parin tunnin välein vain että saisit sen "saunan jälkeisen" puhtaan tunteen säilymään. Liiallinen puunaus saa ihon vain shokkiin jolloin se alkaa suojautuakseen erittämään ylimääräistä rasvaa, ja noidankehä on valmis..
-Hyvä ja hellävarainen kasvojenpesusieni on puolikarhea luonnonpesusieni, eli Spongia Officinalis-sienieläimen tukiranka. Vegaaninen vastine luonnonpesusienelle on tietenkin pesusienikurkku; Luffa Aegyptiaca-kasvin hedelmän hedelmälihan solukudoksesta saatava pesusieni.
-Jos pestessä tuntuu että pesusieni "raapii" ihoasi, käytät liian kovaa, tai liian kuivaa sientä. Raapimisen tunne voi johtua myös siitä että painat sienellä liian kovaa ihoa vasten.
-Mielestäni kukkais- ja yrttivedet (kuten ruusu-, tai nerolivesi), keitteet ja teet (poimulehti tai siankärsämö) ovat parempia kasvovesiä kuin kemialliset tuotteet. Luonnollinen kasvovesi tasapainottaa ihon ph:ta etenkin kuorinnan ja saippuapesun jälkeen.
-Jos käytät mitään öljyä ihonhoitoon, levitä se kasvoveden imeydyttyä. Anna myös öljyn imeytyä rauhassa (max. 5 min.), ja levitä kasvoille kosteusvoidetta. Muista, että vaikka ihonhoitoöljy usein sisältääkin kosteutta sitovia ainesosia, öljy ei itsessään koskaan kosteuta ihoa, sillä öljy ja vesi ovat luonnostaan toisiaan hylkiviä. "Kosteutta sitova" ja "kosteuttava" menevät vain valitettavan usein mainostajilta sekaisin..
-Mikäli kasvot tuntuvat rasvaisilta ihoöljyn lisäämisen jälkeen, ihollasi on joko rasvoittumisongelma, tai käytät liian paksua/ liikaa öljyä. Pyyhi turhat rasvat kasvoilta vanulla tai vessapaperilla, ja jätä öljy väliin muutaman päivän ajan, ja tarkkaile, jatkuuko ylenpalttinen rasvoittuminen (lue eteenpäin).
-Eikä ole maailmanloppu jos kasvot jäävät joskus pesemättä. Näin ihon luonnollinen rasvakerros elpyy ja iho säilyttää kimmoisuutensa paremmin.
-Ja tarvitseeko sanoakaan; Käytä kasvoille aina omaa saippuaa (etenkin, jos käytät palasaippuaa), pesusientä, ja omaa pyyhettä, sillä ne muuttuvat äkkiä bakteeripesiksi jokapäiväisessä käytössä. Huuhtele palasaippua aina käytön jälkeen, ja vaihda kasvopyyhe mielellään kerran viikossa. Kasvojenpesusienen voi desinfioida huuhtelemalla sen saippuasta, ja kiehauttamalla kattilassa.
 
Kuorinta:

-Kuorinta poistaa paitsi kuollutta ihosolukkoa, myös kuona-aineita ja mustapäitä. Kuorinta voi myös vaalentaa ihoa, joten se voi vaikuttaa esim. rusketuksen lopulliseen sävyyn.
-Säänöllinen kuorinta voi hillitä esim. hillitä ihonäppylöiden kukkimista, kuivan ihon hilseilyä, ja pehentää karheaa ihoa.
-Mikäli kasvoissasi on avohaavoja, älä levitä kuorinta-ainetta haavoihin. Huuhtele kasvot hyvon, ja muista desinfioida haavat kuorinnan jälkeen.
-Iho voi olla kuiva vaikka se on rasvainen. Kuorinta-aineena sokeri tai kaurahiutaleet sopivat herkälle ja kuivalle, suola normaalille ja rasvoittuvalle, ja kahvi kuivalle ja näppyläiselle, sekä ruokasooda ongelma- ja sekaiholle. Sekoita sopivaa ainetta sopivaan voidepohjaan, kuten esim. hunajaan, hedelmäsoseeseen, kasvivoihin, tai -öljyyn paksuksi tahnaksi.
-Mikäli kasvosi rasvoittuvat helposti, älä käytä rasvaista/öljyistä kuorintapohjaa, vaan valitse rasvattomampi mutta kosteutta sitova vaihtoehto kuten hunaja tai hedelmäsose.
-Herkän- ja normaali-ihon kuorinnan voit tehdä ennen pesua, epäpuhdas iho taas kannattaa kuoria pesun jälkeen. Pyyhi kuorinta pois kasvoilta, ja huuhtele tai pese kasvot kevyesti.
-Normaali-iholle kuorinta riittää kerran viikossa tai parissa, epäpuhtaalle pari kertaa viikossa, tai kunnes epäpuhtaudet alkavat hellittämään.
-Päivittäinen kuorinta herkälle-, tai normaali-iholle voi rasittaa hipiää, aiheuttaa rasvoittumista ja näppylöitä, sekä vanhentaa ihoa ennenaikaisesti.
-Jos käytät peseytyessäsi (esim.suihkussa) karheapintaista pesusientä, et tarvitse erikseen vartalonkuorintaa.
-Koko naamaa ei tietenkään ole aina pakko kuoria. Hankaa vain ongelmakohtia.
-Jos peset kasvot karheahkolla sienellä, sinun ei tarvitse erikseen käyttää karheita kuorinta-aineita. Kasvot syväpuhdistaa tällöin helposti kuorivalla Peel-off -naamiolla, joka revitään naamasta kuivuttuaan ilman ylimääräistä hankausta. Huuhtele kasvot Peel-offin jälkeen, ja levitä mahdollinen kasvovesi, -öljy, ja -voide normaaliin tapaan.
-Ohuita ihoalueita, kuten silmänympärysihoa, ei yleensä tarvitse kuoria. Kuoriessasi silmänympäryksiä, ole varovainen, sillä ankara hankaus löysyttää ihoa, ja voi aiheuttaa ennen aikaisia juonteita.
-Arat ja ohuet ihoalueet, kuten silmänympärykset ja huulet, voit kuoria myös kostutetulla sokeripalalla.

Kasvonaamiot:

-Mikäli haluat ottaa naamion, tee se normaalipesun jälkeisen kuivauksen jälkeen. Puhtaalle iholle hoito tehoaa parhaiten, ja monille naamioille riittää poistoksi pelkkä huuhtelu.
-Parhaita kasvonaamioita iholle ovat monesti yksittäiset ainekset, kuten muussattu banaani tai kurkkuviipaleet naamalle pesun jälkeen. Kurkun jälkeen et tarvitse enää kasvovettäkään, levität vaan voidetta.
-Naamion voit yhdistää kuorintaan sekoittamalla kuorinta-aineksen sopivaan hedelmäsoseeseen.
-Mikäli sinulla on sekaiho, eli osa alueista vaikka rasvoittuu ja osa hilseilee kuivuuttaan, ei samaa naamiota tarvitse levittää koko naamaan, vaan voit käyttää eri naamioita eri ihoalueille, kuten talineritystä hillitsevää rasvoittuvalle, ja vaikka kurkkuviipaleita kuiville paikoille. Jos teet naamiosi itse, reseptien määrät on aina helppo puolittaa tai jakaa kolmella.
-Naamio sopii hyvin kerran viikossa, tai kerran kuussa, riippuu siitä miten koet olevasi naamion tarpeessa. Esim. näppylöitä voi poistaa naamiolla aina kun niitä tulee.
 
Ihon rasvaaminen:

-Aina, kun peset ihon hyvin, peset lian ja kuolleen solukon lisäksi pois myös luonnollisen, ihoa suojaavan rasvakerroksen. Siksi iho menee shokkiin, ja alkaa usein tuottaa rasvaa enemmän kuin tarpeen. Siksi myös rasvoittuva iho on rasvattava puhdistuksen jälkeen, sillä, kuten jo sanoin, iho voi olla kuiva vaikka se olisi rasvainen.
-Kosteusvoide kannattaa levittää aina hieman kostealle iholle.
-Suosi epäpuhtaalle, helposti rasvoittuvalle iholle kevyitä, geelimäisiä voiteita paksujen rasvojen sijaan.
-Paksukin rasva muuttuu kevyemmäksi jos levität sitä kasvoille veden kanssa, tai levität voiteen kostealle iholle.
-Kasvoille ei ole pakko käyttää kasvorasvaa, vaan monet perus-kosteusvoiteet tai bodylotionit voivat toimia ihan yhtä hyvin. Itse käytän body-lotionia kasvoille :)
-Vaikka iho kukkiikin nyt, älä masennu: Nuoruudessaan rasvoittuvasta ihosta kärsivien ihmisten iho säilyy yleensä rypyttömämpänä vanhemmalla iällä. Kuivaihoiset puolestaan rypistyvät enemmän.
-Talvella pieni luonnollinen ihorasva/ likakerros myös suojaa kuivumiselta ja pakkasta vastaan.
-Käsille, ja miksei myös kasvojen kuiville alueille kannattaa, etenkin talvella, voiteen alle kokeilla erilaisia kasviöljyjä, kuten oliiviöljyä tai kookosrasvaa. Myös suolatonta voita tai markista voi kokeilla. Ne säilyttävät ihon kimmoisuuden usein kaupan käsivoiteita paremmin.

*Hyvä myös pitää mielessä, että jokaisen ruokavalio vaikuttaa myös paljon elimistön, ja siten myös ihon hyvinvointiin, eli jos esim. lähtöjään kärsit rasvoittuvasta ihosta ja finneistä, ja ruokavaliosi koostuu pääasiassa rasvasta ja sokereista, ei tunnollinen ihonhoito välttämättä auta ongelmassasi, ellet muuta ruokailutottumuksiasi. Samoin esim. näennäisen "terveellistä", vähärasvaista ruokavaliota noudattavat saattavat kärsiä kuivasta ihosta ja hilseilystä, huomaamatta että pieni rasvan lisääminen ruokavalioon voisi poistaa ongelman ilman kalliita kosteusvoiteita. Muista myös, ettei muutos näy hetkessä, vaan voi vaatia parista viikosta jopa kuukauteen alkaakseen näkyä. Älä siis heitä kirvestä kaivoon vain koska näppylät eivät kadonneet heti syötyäsi sen ensimmäisen sellerinvarren ja voileipäsi..

Hiuksista:

-Kesällä on ihana käydä suihkussa vaikka päivittäin, etenkin jos hikoilemme kuin siat joulun alla. Päivittäisessä suihkussa hiukset puhdistuvat ihan pelkällä vedelläkin. Liiallinen shampoopesu paitsi rasittaa hiuksia, myös altistaa päänahan kuivumiselle, ja sitä kautta hilseelle. Päivittäin suihkuttelevan kannattaa siis pestä hiukset silloin vähän harvemmassa rytmissä, kuten kerran viikossa/ puolessatoista. Kyllä se päivittäinen vedellä lotraaminen pitää hiukset ihan riittävän puhtaina.
-Jos et halua liotella hiuksiasi vedessä päivittäin vaikka suihkusta tykkäätkin, hanki suihkumyssy.
-Liiallinen shampoolla lotrailu lisäksi irrottaa ja huuhtoo hiuksista ja hiuspohjasta pois myös luonnollisia, ja hyödyllisiäkin, rasvoja, mikä on omiaan aktivoimaan päänahan talirauhasia, ja hiukset voivat kasvojen tavoin yltyä rasvoittumaan kahta kauheammin juuri liiallisesta pesusta johtuen.
-Shampoopesu n. 4-5 kertaa kuussa yleensä riittää elleivät hiukset jotenkin erikseen pahasti likaannu (lintu kakkii päähän tai pihagrillinkäry motittaa sinut).
-Tarvittaessa hiukset kuivapesee pikaisesti ruokasoodalla tai vaikka perunajauholla. Hiero hiuksiin, anna vaikuttaa about vartti, ravistele pois tai hankaa pyyhkeellä, ja lopuksi kampaa tiheällä kammalla (puhdas täikampa on hyvä tähän).
-Kuivat ja huonokuntoiset hiukset on helppo ravita ja pikahoitaa banaani-, tai majoneesinaamiolla. Voit käyttää hiusnaamiona myös tavallista, maustamatonta majoneesia.
-Myös kookosrasva on hyvä ensiapu vaalennuksen karhentamille kutreille.
-Säännöllinen kahvinjuominen tummentaa hiuksia.
-Syö aina persiljakoriste lautaselta vaikket pitäisikään sen mausta. Säännöllisesti käytettynä persilja vahvistaa hiuksia ja kynsiä luonnollisesti.
-Vaihda shampoota usein, eli älä osta samaa shampoota joka kerta etteivät hiukset totu tuotteeseen, ja näin ollen tule immuuniksi yhdelle ja samalle tuotteelle.
-Kaikenlaiset kotihoidot (valkaisunjälkeisiä lukuunottamatta) tehoavat yleensä parhaiten käsittelemättömiin, luonnollisiin hiuksiin, mutten sano etteivätkö värjätytkin niistä hyötyisi.
-Hiuksia värjätessä hiusväritahrat lähtevät iholta helposti pyyhkimällä niitä mahdollisimman tuoreeltaan meikinpoistoliinalla. Mikäli väri on jo kuivahtanut iholle, peitä läiskä mahdollisimman rasvaisella rasvalla, ja anna vaikuttaa muutama minuutti. Pyyhi pois pyyhkeellä tai vaikka vessapaperilla ja tarvittaessa viimeistele meikinpoistoliinalla.
 
Ensiapua:

-Orastavan finnin kuivattaa helposti peittämällä sen yöksi hammastahnalla. Mikäli finni kuitenkin punoittaa sipaise siihen hieman vihreää peitepuikkoa- tai kynää, tai vaikka vihreää luomiväriä ennen kuin peität naaman meikillä. Punaisen vastavärinä vihreä häivyttää punoittavan läikän paremmin.
-Orastavaa huuliherpestä kannattaa lääkitä pari-kolme kertaa päivässä parilla tipalla eteeristä teepuuöljyä (Tea-tree oil).
-Finnin, näppylän, tai vastaavan voi myös hätätilanteessa peittää strassikorulla tai kasvomaalauskuvalla, tai sen voi naamioida kauneuspilkuksi mustalla kajal-kynällä.
-Kasvojen naarmut ja haavat kannattaa desinfioinnin jälkeen ensihoitaa valkosipuliöljyllä. Käsittely edistää haavan parantumista ja häivyttää arven.
-Orastava näärännäppy voi kadota ennen ilmestymistään jos haudot sitä lämpimällä, märällä kamomillateepussilla n.20 minuuttia kolmesti päivässä.
-Kesakoita, maksaläiskiä ja ihoa yleensä voi vaalentaa sitruunamehulla. Sitruunaa kannattaa laimentaa hieman vedellä, ja sitten pumpulilla iholle kuin kasvovettä. Kun kihelmöinti lakkaa, huuhtele kasvot ja levitä kosteusvoidetta. Muista, että sitruunamehu on sen sisältämän sitruunahapon vuoksi hyvin hapanta, eikä sitä tulisi käyttää päivittäin.
-Etenkin talvikautena on hyvä aloittaa pellavaöljykuuri. Öljy ravitsee elimistöä ja vahvistaa ihon kykyä vastustaa pakkasta.
-Vedellä ohennettua kosteusvoidetta voi hätätapauksessa hieroa hieman myös huonokuntoisiin hiustenlatvoihin.
-Tulehtuneelle lävistykselle suosittelen puhdistus/desinfiointiaineeksi Septidiniä tai kirkasta viinaa. Käsittele ensin 3-5 kertaa päivässä pari päivää, ja harvenna aamu-iltapuhdistukseksi kunnes tulehdus katoaa. Muista kuitenkin, että alkoholi voi kuivattaa ihoa.

Sekalaista:

-Pitkät ja tuuheat silmäripset saat jos levität ripsiin risiiniöljyä juuri ennen nukkumaan menoa. Pese aamulla pois aamupesun yhteydessä. Ota käytetystä mascarasta ripsiharja, ja pese se hyvin. Sillä on helppo levittää ripsille öljyä.
-Hajuveden tuoksu iholla kestää paremmin jos levität hajuveden sumuttamisen jälkeen ihollesi vaseliinia tms. paksua rasvaa.
-Eikä voi mitään, vanhat konstit vaan ovat niitä parhaita: Surullisenkuuluisat leukaläskit lähtevät läpsyttelemällä leuanalusihoa, vaikka tv:tä katsellessa.
Selluliittipahkurat (ja joka tytöllä on niitä enemmän tai vähemmän) taas sulavat parhaiten hieromalla säännöllisesti muutamia kertoja päivässä, etenkin jos vähennät sokerin ja rasvan käyttöä. Pidä silti mielessä, että selluliitti vaivaa useimmiten kantajansa mieltä enemmän kuin muiden mieliä. Vakavasti puhuen, eivät miehet välitä teidän appelsiini-ihosta ellette itse hermoile pahkuroitanne joka käänteessä. Vai väitätkö että se oma ylkä kyttää suurennuslasi kourassa moittimisen aiheita reisistäsi? Mikäli vastasit tuohon viimeiseen myöntävästi, vika ei ole todellakaan ole sinussa, vaan siinä sulhasessa..

(Tyttöjen rihveleitä, meikkipeili ja koruja) 

Tyhmä ei huomaa eikä viisas virka mitään

Kauneusvirheet peittää myös kätevästi pienellä hunnulla tai sopivalla kampauksella. Toisaalta, jos asusteet ovat tarpeeksi näyttäviä, kukaan ei huomaa kuinka toinen kulmakarva on nypitty vinoon. Oma taitonsa on myös saada se näyttämään tarkoitetulta ;D

Loppupeleissä se oma asenne ratkaisee. Jos annat sen finnin keskellä otsaa häiritä, se varmasti myös häiritsee. Mieti ettet ole ainoa joka tuskailee finnejä, näppylöitä, kesakoita ja ryppyjä vastaan hiukset takussa. Pikkuvirheet tekevät meistä inhimillisiä.

Halloweenlyhtyjen Kaivertaminen

Kuolleiden aikaan liikkuvia pahoja henkiolentoja on peloteltu ja hyviä kunnioitettu perinteisesti kaiverretuilla vihanneslyhdyillä. Perinne on vakiintunut pääasiassa Halloweeniin, mutta niitä voi polttaa läpi jakoajan, myös Kekrinä. Kurpitsaa vanhempia, ja ainakin perinteisempiä lyhtymateriaaleja ovat nauris ja lanttu.
Hyviä lyhtymateriaaleja voi löytää kauppahallien tuoretiskeiltä ja toreilta. Myös lähikaupan vihannesosastolta voi löytää myöhäissyksyn ihania jättiläislanttuja. Suomessa syksyn nauriit ovat pääasiassa litteitä kaskinauriita.

(Lanttu vasemmalla, Nauris oikealla. Keskimmäinen lyhty on keraaminen)

Tarvitset:

No, kaiverrettavan nauriin tai lantun, tietysti
Ison leikkuuveitsen
Pienen vihannesveitsen
Napakan, pienipesäisen lusikan tai vaikkapa palloraudan

Toisin kuin kurpitsa, nauris ja lanttu ovat kiinteämpimaltoisia, ja muistuttavat hieman kovaa omenaa. Lanttu on hieman kovempi kuin nauris, mutta kaiverrus ei olekaan voimalaji

-Aloita pesemällä juurekset, ja kuivaa ne huolellisesti
-Leikkaa juurekselta hattu, eli naattiosa pois jotta saat siitä kannen myöhemmin. Laita sivuun
-Aloita kovertaminen leikkauspinnan keskeltä. Näverrä lusikalla pala kerrallaan pois. Kun saat aikaan pienen montun, sinulla on hyvä alku
-Lyhtysi tarvitsee n. sentin paksuiset reunat, joten katso silmämääräisesti ylhäältä päin kuinka koverrat. Työnnä lusikka juureksen muodon mukaisesti maltoon, ja nosta pois. Sitten työnnä lusikka vaakasuoraan samaan paikkaan ja saat palat siististi irti
-Voit käyttää veistä apuna, mutta koska veitsen terä on suora se vaatii enemmän varovaisuutta eikä ole kovin käytännöllinen
-Viimeistele lyhtysi raaputtamalla lusikalla sisäpinnat sileiksi
-Jos puhkaiset lyhtyysi reiän, älä huoli, voit tehdä siitä silmän tai nenän :)

-Koverrettuasi juureksen ontoksi, on kasvojen vuoro. Kasvot kaiverretaan pienellä veitsellä
-Aseta lyhty tasaiselle alustalle, ja katso miten päin se kallistuu. Kasvot on hyvä kaivertaa sille sivulle joka "katsoo sinua"
-Voit piirtää kasvojen ääriviivat lyhdyn kylkeen lyijykynällä ennen kaiverrusta, mutta itse suosin vapaata kättä, jos veitsi vaikka lipsahtaa piirretystä kuviosta. Voit kuvitella ääriviivat ja leikata niiden mukaan
-Työnnä veitsi varovasti kuvion keskelle, ja ala leikata reunaan päin. Ota veitsi ulos ja leikkaa seuraava sivu samoin. Irtileikatut osat irtoavat kätevästi kun painat niitä sormella

Lyhtyihin sopii tuikkukynttilä, etkä välttämättä tarvitse hattua lyhdyllesi, ainakaan jos se on kovin litteä. Polta lyhtyjä ulkosalla, jolloin juures ei kuumene liikaa.
Lyhdyistä kaiverrettu hedelmäliha on käyttökelpoista, vaikkapa piirakan täytteenä, keitoissa, tai paistettuna lisukkeena. Sen voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten :)

"Alunperin Irlannista lähtöisin oleva kaiverteluperinne pohjaa tarinaan miehestä nimeltään Stingy Jack. Hän oli legendan mukaan veijari, juoppo ja varas, sellainen pikkurikollinen, joka huijasi sieluaan tavoittelevaa paholaista vangitsemalla tämän puuhun. Jack päästi Pirun pinteestä tämän luvattua ettei koskaan huolisi Jackin sielua, eikä huolinutkaan. Jack ei päässyt kuoltuaan Helvettiin eikä Taivaaseen (koska mies oli varas ja synnintekijä). Jack-polo oli siis tuomittu vaeltamaan maan päällä ikuisessa pimeydessä. Hän sai kuitenkin paholaiselta hiilenpalan, ja laittoi sen ontoksi kaivertamansa naurislyhdyn sisään, jossa se valaisi hänen tietään kadotuksessa. Tällaista lyhtyä kutsutaankin englanniksi nimellä "Jack o' lantern" (Jackin lyhty). Henkien lyhdyt koverretaan siis perinteisesti nauriisiin tai lanttuihin (joista Jack kuulemma erityisesti piti), vaikka kurpitsa onkin yleistynyt Halloweenin levittyä maailmalle amerikasta."

Koko tekstin voi lukea täältä. Mainittakoon, että ennen wanhaan vihanneslyhdyssä poltettiin eläintalia, yleensä lampaanrasvaa, jonka sydämenä toimi puutikku. Huonosti valaiseva tuikku sai himmeän valonsa mukaan nimen "kitupiikki". Samaa nimitystä käytetään meillä edelleen saitureista..

Noidankodon Kootut Keittiöniksit

Ajattelin nyt joutessani kirjoitella näitä ylös, ties vaikka osoittautuisivat jollekulle ihan hyödyksikin.. Näiden jokapäiväisten ja hyväksi havaittujen konstejen lista on kokoelmani yleisniksejä sekalaisista lähteistä, osa lähtöisin äidiltä ja mummilta, osa on ihan omiakin. Silti, ainakin kotikeittiössä nämä ovat toimineet ja elämää helpottaneet, toivottavasti sopivat myös sinulle :)

*Omasta kokemuksesta monikäyttöisimpien keittiövälineiden top kolmeen kuuluvat hyvä veitsi, mortteli, ja raastinrauta. Listaa saattaisivat jatkaa tiheä verkkosiivilä, maidonvaahdotin, ja koukkunokan mallinen tölkinavaaja.

Ensiapua elintarvikkeille

-Eilispäivän jämähtänyt pasta elpyy kuin tuoreeksi, jos kaadat kattilaan vettä, lämmität sen kiehuvaksi, ja lisäät pastan hetkeksi, minuutti riittää, kiehuvaan veteen. Siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keität uutta pastaa vanhan jatkeeksi, keitä se liki kypsäksi, ja lisää vanha pasta kiehuvaan keitinveteen. Keitä n.2 minuuttia, siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keittoon tai pataan lorahtaa liikaa suolaa, lisää kuorittu, neljään osaan lohkottu peruna. Se imee liian suolan. Perunan sijaan voit käyttää myös pientä bataattia tai omenaa.

-Eiliset keitinperunat maistuvat edelleen kuorittuina ja uudelleen valmistettuina mm. perunasalaatissa, keitoissa, paistinperunoina ja ranskanperunoina, tai ne voi muhentaa esimerkiksi piirakantäytteeksi sellaisenaan tai kasvisten kera. Muhennetut, kylmät perunat ovat myös oiva lisä leipätaikinaan.

-Eiliset, kattilanpohjalle jämähtäneet puurot voi myös lisätä leipä- tai sämpylätaikinaan, etenkin jos laitat piimäsämpylöitä. Nam.

-Älä heitä leivänkannikoita tai kuivunutta leipää tai pullaa pois. Leipä kannattaa murustella morttelissa tai blenderissä korppujauhoiksi, joita voi säilyttää joko pussissa tai lasipurkissa. Tällaista kotikorppujauhoa voi käyttää sekä leivontaan että laatikkoruokien kuorrutuksiin, yms. kuten kaupan korppujauhoa.

-Hieman kuivahtaneet leivät ja pullaviipaleet ovat käyttökelpoisia sellaisinaankin. Esimerkiksi leipävanukkaaseen ne sopivat mainiosti. Niillä voi suurustaa keiton tai kastikkeen, tai kuorruttaa laatikkoruoan. Kuivat leipäpalat voi myös kuutioida terävällä veitsellä ja paahtaa krutongeiksi soppaan tai salaattiin.

-Hieman kuivahtanut leipä tai pulla muuttuu taas pehmoiseksi, jos laitat sen muovipussiin, ja sumutat pussiin hieman vettä. Sulje pussin suu niin että sisään jää ilmaa, ja lämmitä pussia mikrouunissa täydellä teholla n.10-20 sekuntia. Tämän voi tehdä myös uunissa, mutta se on hieman hankalampaa: Lämmitä uuni 250'C asteeseen, ja kuumenna sumutettuja leipiä paistopussissa n.5 min.

-Aukijääneessä pussissa pehmenneet perunalastut, yms. snacksit saa uudelleen rapeiksi laittamalla snacksit ensin tiiviiseen Mingrip-pussiin tai Tupperware -kippoon. Laita lastujen joukkoon pussiin usein vaatteiden tai uusien kenkien mukana tulevan "Silica Gel" -paketti. Huom, älä avaa "Silica Gel"-pakettia, laita vaan sipsien joukkoon sellaisenaan. Anna imeä kosteutta pari tuntia tai seuraavaan päivään.

-Kokkareisen kastikkeen voi siivilöidä paremmaksi.

-Maidonvaahdottimella saa helposti sekoitettua tasaiseksi esim. salaattikastikkeet, ja mm. seesamitahnaa tai maapähkinävoita sisältävät kastikkeet.

-Jämähtänyt fariinisokeri, tai kovettunut, kaulittava kakkukuorrutus pehmenee, jos kuumennat niitä mikrossa 10-20 sekuntia, tai kiedot (ilman pakkausta) alumiinifolioon, ja lämmität 150'C asteisessa uunissa 5-8 minuuttia

-Nuupahtaneet yrttikimput, salaatit ja kasvikset elpyvät jos laitat ne hetkeksi likoamaan kylmään veteen.

-Fairy sopii hyvin myös hedelmien pesuun. Ulkomaiset hedelmät on usein suojattu sienikasvustoja ja hometta estävällä aineella ennen kuljetusta. Tästä merkkinä vahamainen, liukas pinta. Voit käyttää pesuun karheahkoa pesusientä kuten tiskatessa.

Tee se itse:

 -Maustesekoitukset kannattaa tehdä itse. Osta pippurit ja siemenet kokonaisina, jauha ne morttelissa erikseen, ja sekoita mausteseoksiksi. Säilö lasipurkkeihin, liimaa etiketti toiselle, ja resepti toiselle kyljelle. Näin saat hyviä, allergiavapaita ja lisäaineettomia sekoituksia, joiden suolapitoisuudesta voit itse päättää. Mikäli et ole varma reseptistä, voit luntata ainekset kaupan purkeista. Voit myös säilöä omat mausteesi kaupan purkkeihin jolloin etikettikin on jo valmiina.

-Mikäli kotoisat maustesekoituksesi meinaavat paakkuuntua purkeissaan, laita purkkiin pari hiottua kiveä. Hölskyttele purkkia varovasti ennen käyttöä. Mausteen möykyt jauhautuvat taas hienoksi, kivet painuvat pohjalle, ja voit taas annostella maustetta.
Pari kristallia myös puhdistaa ja tasapainottaa mausteen jolloin se sopii myös rituaaliaterioiden maustamiseen.

-Laita keväällä mäkimeiramia kasvamaan, niin voit kesällä kuivattaa omaa oreganoa. Peittoaa mennen tullen kaupan valmistuotteen :)

-Tuoreyrtit voi yksin tai sekoituksina sekoittaa blenderillä tahnaksi pienen vesitilkan kanssa, ja sitten pakastaa jääpalamuoteissa. Näin saat helposti ruokaan lisättäviä, valmiita yrttikuutioita.

-Jos käytät ruoanlaitossa tuoreyrteistä vain lehdet (esim. basilika, persilja, tilli, korianteri), laita lehdettömät, mehevät varret kattilaan, lisää hieman pippuria, tms. haluamaasi maustetta, ja hauduta itsellesi herkullista yrttilientä pakastimeen. Siivilöi jäähtynyt, valmis liemi minigrip-pusseihin tai pakasterasioihin, ja laita keitetyt yrtit ja mausteet biojätteeseen.

-Jos tarvitset sitruunasta vain mehun, raasta sen kuori ensin talteen, ja laita ilmavaan astiaan erilaisten pippureiden kanssa. Kun sitruunan kuori on kuivaa, lisää hieman merisuolaa ja sokeria, ja rouhi seos morttelissa. Näin saat hyvää ja lisäaineetonta sitruunapippuria.

-Toinen tapa tehdä kotona sitruunapippuria on seuraava: Raasta yhden sitruunan kuori valmiiseen pippurisekoitukseen. Lisää 1 tl suolaa, ja 1/2 tl sokeria. Sekoita, levitä leivinpaperille, ja kuivata yön yli pimeässä ja lämpimässä. Purkita uudelleen.

-Voit säilyttää sitruunankuoria myös pelkässä sokerissa tai suolassa, jolloin saat tietenkin sitruunasokeria/-suolaa :) Mustan teen ja hunajan kera sitruunasokeri on todella hyvää
(Samalla menetelmällä saat tehtyä vaniljatangosta vaniljasokeria).

-Raikasta juotavaa saat näin: Kaada kannuun kylmää vettä, ja lisää veteen ylijäänyt sitruunamehu, ja sitruunanpuolikkaat. Peitä kannu vaikka lautasella tai Elmu-kelmulla ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi. Parasta tällainen sitruunavesi on kuitenkin seuraavana päivänä.

-Öljymarinadiin säilöttyjen salaatti- tai fetajuustokuutioiden, sienien, tai aurinkokuivattujen tomaattien lientä ei kannata heittää pois. Lisää desiin öljymarinadia muutama ruokalusikallinen omena- tai balsamiviinietikkaa, ja saat pikaista salaattikastiketta.

Korvikkeita

-Leivottaessa makeita leivoksia, yleensä vain puolen sokerimäärän puuttumisen huomaa. Jos sokerimäärä jää hieman vajaaksi, ei siis kannata huolestua. Leivonnassa pärjää hyvin jo kahdella kolmasosalla reseptisuosituksen sokerimäärästä.
Mikäli ohjeessa lisätään nestettä, kuten maitoa, voi sokerinpuutetta lievittää korvaamalla osa nesteestä jollain makealla, kuten mehulla, limonadilla, tai hedelmäsäilykkeen liemellä.

-Rasva on leivonnassa pehmentävä ja kuohkeuttava aine. Hätätilanteessa voin voi korvata öljyllä, jota lisätään taikinaan vain puolet alkuperäisestä reseptisuosituksesta (1dl voisulaa=1/2 dl öljyä). Käytä rypsiöljyä, sillä ei ole niinkään omaa makua kuin auringonkukka- tai oliiviöljyllä.

-Rasvaa ja jauhoja voi jatkaa leivonnassa myös muussatulla banaanilla, edellämainitulla keitinperunalla, tai omenahillolla, jos ei piittaa makumuutoksista.

-Leivonnassa jauhoja voi hätätilanteessa jatkaa korppujauholla, perunajauholla, tai puurohiutaleilla, jne.

-Maissitärkkelyksen voi niin makeissa kuin suolaisissakin pöperöissä korvata perunajauhoilla. Ja toisinpäin.

-Korppujauhot voi korvata millä tahansa karkeilla jauhoilla, kuten hirssillä. Myös keksinmurut, puurohiutaleet ja -ryynit ja vehnäjauhot käyvät, ainakin, jos kyse on kakkuvuoan vuorauksesta.

-Kananmuna on leivonnassa yleensä pelkkä sidosaine. Helpon kananmunankorvikkeen saat kaikenlaisiin taikinoihin murskaamalla morttelissa 1-2 rkl pellavansiemeniä, ja lisäämällä vähän kylmää vettä. Sekoita, ja käytä seos kananmunan tapaan. Toinen keino on sekoittaa vesitilkkaan 1 rkl soijajauhoa. Kananmunan voi leivonnassa korvata myös etikalla (vajaa 1 rkl per muna).
Ruoanlaitossa, kuten vuokaruoissa, pihveissä tai pullissa kananmunaa ei välttämättä tarvita ollenkaan, mutta voit sitoa ruoan rakenteen sekoittamalla pari ruokalusikallista maissitärkkelystä tai perunajauhoa ruokaan ennen paistamista.
Voitelukananmunan voi korvata sokerivedellä, öljyllä, tai kikhernesäilykkeen liemellä.

-Tuoreet, anista maultaan muistuttavat tuoreyrtit voidaan hätätilanteessa korvata muiden maustekasvien, kuten aniksen tai fenkolin, kuivatuilla siemenillä. Rouhi n.1 tl siemeniä morttelissa ja lisää ruokaan n.10 minuuttia ennen sen valmistumista.

-Valmiiden liemikuutioiden sijaan suosi juurikkaita ja vahvan makuisia kasviksia (joista olemme kumma kyllä vieraantuneet), kuten selleriä, juuriselleriä, kyssäkaalia, piparjuurta..jne. Huuhtele ja kuori vihannekset, ja kuutioi pieniksi. Tee kuutioista omat liemijuuressekoitukset vaikka pakastimeen, josta voit kätevästi lisätä niitä ruokaan muhimaan.
Kokonaiset vihanneskuutiot antavat enemmän makua kuin pelkkä liemi. Lisäksi ruoka on tällöin runsaampaa.

Ohoh?

-Hanki keittiöösi metallisieni (tunnetaan myös ravintola- tai kokkisienen nimellä). Kyseessä on n. nyrkinkokoinen, kikkaraisista terässuikaleista valmistettu, pehmeä hankaussieni. Tällaisella sienellä kaikenlaiset keittiön ja keittiöastioiden pintojen pohjaanpalamat, pinttymät, kovettumat ja kuivettumat irtoavat kuin taikaiskusta. Vähän astianpesuainetta sieneen, ja kevyttä hankaamista. Kaikkein pehmeimmille pinnoille, kuten muoville, metallisieni ei sovellu, mutta monikäyttöinen se on. Useimmat tarvikekaupat myyvät niitä, ainakin Clas Ohlsonissa olen nähnyt niitä kahden pakkauksissa.

-Jos kuumalle keittolevylle palaa muovia, käännä levy pois päältä, ja raaputa muovinjämät heti pois voiveitsellä. Kaada muovijälkien päälle reilusti suolaa, ja kuumenna levy kostealla metallisienellä hangaten. Pyyhi puhdas levypinta nopeasti pyyhkeellä.

-Munakasmassaan eksynyt kananmunankuoren pala on helpoin poistaa kapeakärkisillä syömäpuikoilla kuin sormenpäillä.

-Ylijääneitä sitruunanpuolikkaita ei kannata heittää heti pois, vaan voit puhdistaa niillä leikkuulaudan; Tiristä sitruunasta mehua leikkuulaudalle, sirottele päälle suolaa ja anna tekeytyä hetki. Hankaa leikkuulauta sitten sitruunanpuolikkaalla, ja pyyhi kuivaksi esim. pyyhkeellä. Sitruunan sijaan voit kokeilla myös etikkaa.

 -Punajuuritahrat taas irtovat puisesta leikkuulaudasta, jos puolitat sipulin, ja laitat leikkuupinnat tahroja vasten. Anna tekeytyä muutaman tunnin ajan, ja nosta sipulit pois. Punajuuritahrat ovat imeytyneet sipuleihin.

-Käytetyn sitruunanpuolikkaan voit myös laittaa jääkaappiin pariksi päiväksi ennenkuin heität sen pois. Tuoksu raikastaa jääkaapin ja poistaa ummehtuneet hajut.

-Kalanhaju ja punajuuren väri lähtee käsistä jos hankaat käsiä sitruunalla tai etikalla ennen pesua.

Lisää kotitalousniksejä Etikka -postauksessa :)

Riimukivien Valmistus

Riimukivet on helppo valmistaa itse. Itse suosin luonnonmateriaalista, kuten kivestä tai puusta tehtyjä riimuja, mutta niiden tekemiseen kotona tarvitsee ainakin sahan ja dremelin. Kaiverretut symbolit kun yleensä kestävät maalattuja paremmin. Laitan nyt silti tähän pari ohjetta kotiaskartelijoiden varalta :)

Riimut kovettuvasta askartelusavesta tai paperimassasta:
Savi leivotaan pötköksi, paloitellaan tasakokoisiksi kappaleiksi, kappaleet pyöritellään palloiksi, ja pallot muotoillaan sopivaan riimukivimuotoon. Muovailuvaiheessa kuvion voi painaa savenpalaan, tai sen voi maalata kuivuneeseen palaan.
Mikäli savimassan pinta tuntuu epämiellyttävältä, lakkaa riimukivet huonekalulakalla.
Paperimassaan kuvion voi oikeastaan vain maalata, mutta riimun itsensä voi maalata ja lakata halutunlaiseksi.

*Riimumateriaaliksi ei oikeastaan pitäisi valita mitään synteettistä muovimassaa, kuten Fimoa tai Cernitiä, sillä niistä on luonnollisuus kaukana. Monista askartelukaupoista saa nykyisin erilaisia kivi- ja kipsimassoja, joiden valmistukseen ei ole juuri käytetty akryylia tai muita keinoaineita. Massariimun luonnollisuutta voi lisätä leipomalla vaikka valikoituja kasvinosia (esim. puun kaarnaa tai kuivattuja kasvinlehtiä) riimun sisään.

Oksasta tai sarvesta:
Materiaali viipaloidaan sahalla makkaran tavoin sopiviksi viipaleiksi. Valmiit palaset hiotaan ja maalataan. Kuvion voi myös kaivertaa vaikka dremelillä tai polttaa kolvilla. Varoitan kuitenkin, että luuaineksen hiominen, saati poltto haisee todella pahalta.
Joistakin askartelukaupoista voi löytää valmiita puuviipaleita jotka ovat käteviä käyttää sellaisenaan.

Kivistä tai lasikivistä:
Valitse sopivia luonnonkiviä, tai hiottuja koristekiviä. Voit yhdistellä eri kivilajeja ja värejä, tai käyttää keskenään samanlaisia kiviä. Kiviin voit maalata tai kaivertaa dremelillä (muista kiviterä) kuviot.
Kaiverretut kuviot voi jälkikäteen maalata, tai jättää sikseen, joskus hiotut kuviot näkyvät sellaisinaan.
Litteisiin lasikuvioihin merkki kannattaa kaivertaa/maalata alapinnalle, jolloin kupera lasipinta toimii suurennuslasin tavoin.

Kastanjariimut:
Kastanjapudokkaista saa ihania ja persoonallisen näköisiä riimusettejä. Kerää vaikka puistosta sopiva määrä kastanjoita, ja huuhtele ne. Kastanjat jätetään huoneenlämpöön kuivumaan (n.2 viikkoa), ja halutut symbolit maalataan kastanjoiden pintaan. Maalattu kirjain kannattaa viimeistellä askartelu- tai huonekalulakalla.

*Ohjeet vain yksityiseen kotikäyttöön :)