Viina on yleisnimitys väkeville erityisesti kirkkaille, tislatuille väki- eli alkoholijuomille, ja lienee jokaiselle tuttu suomalaisten pyhänä (ja vähemmän pyhänä) voiteluaineena vaikkei itse mokomaa käyttäisikään. "Terva, viina ja sauna" ovat olleet pyhä kolminaisuus niin suomalaisessa kansanlääkinnässä kuin folkloressa. Esimerkiksi viinan toinen nimi "Väkijuoma" kertoo "väen"- eli sisun/voiman asuvan aineessa, ja viina lieneekin enemmän maskuliininen, ja tulielementin hallitsema aine.
Viina on väritön, veden kaltainen, mutta huonosti jäätyvä neste jolla on vahva maku, ja voimakkaat ominaisuudet (usein myös vahva haju). Viina on tavallaan suomalaisten viiniä. Sen valmistuksella ja nauttimisella on perinteitä maassa jossa viinirypäleet eivät kukoista.
"Viina on viisasten juoma" sanoo vanha sananlasku, ja viinan saatavuutta on Suomessa säännöstelty aikoinaan siinä missä kahviakin.
Väkijuoman voimalla on kautta aikojen sekä kosittu piikasia että ajettu perheitä lumihankeen. Se sekä karkottaa pahan että riivaa ihmisiä. "Viinapiru" ei liene tuntematon kenellekään. Reliikki tästä suomalaisesta "kansankulttuurihelmestä" onkin metsän kätköissä salaa katseilta pöhisevä naapurin isännän laiton pontikkapannu. Suosittu aihe esiintyy nykyäänkin mm. kotimaisissa elokuvissa, sketsisarjoissa, ja pilapiirroksissa.
Viinalla on suomalaisessa folkloressa paljon maagisia ansioita. Monet suomalaisen kansanperinteen olennot jumalista haltioihin tuntuvat olevan kovasti viinalle persoa väkeä, tontut eritoten. Tontuille on annettu viinaryyppy aina suurina, ja pienempinäkin juhlapäivinä ettei se taloa hylkäisi. Uhripuuta on muistettu juhlapäivinä tömpsyillä ja jopa muurahaisille on tarjottu lepyttäjäispaukku uutta taloa rakennettaessa.
Viinapullo on ollut myös pohu-ukon tunnnetuin palkkio. Kirjoittamattoman säännön mukaan tietäjät eivät koskaan pyytäneet palkkaa työstään, mutta kiitollisuuden osoitukseksi se oli aina maksettava, tai taika ei välttämättä toiminut. Perinteisesti pohulle tai velholle on aina maksettu palveluksistaan viinalekkerillä tai talon eläimellä, joista ensiksi mainittu on talon omavaraisuudesta riippuen usein ollut helpompi maksaa aikana, jolloin kotieläimet ovat olleet hyvinkin arvokkaita köyhälle talolle. Kiertäviä tietäjiä ja noitia on lisäksi mm. karjaonnen toivossa kestitty talossa usein paremmin kuin kylän nimismiestä.
Viina-astian peilityyni pinta on myös toiminut monelle tietäjälle ja noidalle taikapeilin tavoin, ja siitä voitiin kurkistella sekä tulevaisuutta että salattuja asioita.
Lähdeveden, ja suolaveden voi tietyissä tilanteissa, esim. karkotus-asioissa korvata vettä vahvemmalla, ja pirskotella pikarista huoneen nurkkiin.
Suomalaisittain noidan välineet, kuten tikarin terän voi puhdistaa ei-toivotuista energioista alkoholilla.
Kotioloissa viinaa, mitä vahvempaa, aina parempi, voi käyttää hätätilanteessa kaikenlaisten haavojen, kuin myös lävistysten desinfiointiin. Itsekin uitan ensikorun aina viinassa ennen paikalleenlaittoa. Erona Apteekin desinfiointiaineisiin nähden, viina kirvelee ihan tuhottomasti mitä isompi haava on kyseessä, mutta tappaa takuulla pöpöt. Lisäksi viinassa harvoin on "parasta ennen"-päiväystä kuten valmiissa puhdistusaineissa. Siitä huolimatta en mitenkään kehota syrjäyttämään Apteekin desinfiointiaineita.
Monien muiden desinfioivien aineiden tavoin alkoholi kuivattaa haavaa ja ihoa sen ympärillä, joten esimerkiksi huuliherpes-tulehdusta voi puhdistella viinaan kastetulla topsipuikolla kunnes haavauma kuivuu kokoon ja paranee.
Kynsisieni-infektioon olen kuullut suositeltavan k.o. sormen-, varpaan-, raajan-, liottamista viinassa pari-kolme kertaa päivässä kunnes sieni antaa periksi.
Kaikenlaisia nielutulehduksia voi hoitaa kurlaamalla vaikka hunajavedellä laimennettua viinaa kolme kertaa päivässä. Suomessakin täysi-ikäisten flunssahoitona tunnetaan kuuma totijuoma, joka sisältää hyvän tujauksen joko kirkasta tai tummaa viinaa; esim. vodkaa, konjakkia tai rommia.
Kotirohdoksi tulehduksia sun muuta lentsua vastaan alkoholiin voi myös lisätä yrttejä halutusta vaikutuksesta riippuen. Tällainen uutos tunnetaan kansanomaisella nimellä "Tipat" eli tinktuura, jonka valmistukseen käytetään 45-90% alkoholia tai spriitä. Tinktuuroita valmistetaan myös glyserolista (triolialkoholi).
Kotioloihin tinktuuraa voi valmistaa turvallisesti säilömällä tilavaan tölkkiin 5dl viinaa ja 100g haluttua, kuivattua yrttiä hienonnettuna. Laita tölkillinen tekeytymään pimeään ja viileään tilaan parin viikon ajaksi välillä ravistellen. Siivilöi valmis seos ja säilö valoa läpäisemättömään pulloon käyttöä varten.
Tinktuura on mainio rohdos valmistettavaksi vaikeasti haudutettavistakin kasvinosista, kuten kaarnasta, siemenistä tai juurista. Tavallisiin vesikeitteisiin verraten tinktuura säilyy alkoholin ansiosta jopa vuoden päivät täysin käyttökelpoisena. Tinktuura sopii sekä sisäiseen että ulkoiseen käyttöön, ja sitä voi vaikkapa ihottuman ollessa kyseessä laimentaa haluttuun kasviöljyyn. Tinktuuraa voi laimentaa myös alkoholiin.
Kotikosmeettisiin aineisiin, kuten hajuvesiin, kannattaa sekoittaa pari ruokalusikallista kirkasta, sillä se edistää tuotteen säilyvyyttä huomattavasti.
Historia tuntee myös joukon erilaisia lemmenlääkkeitä jotka sekoitetaan viinaan. Yksi tällainen on Venäjältä kotoisin oleva Nastojka (Nastoyka), jossa vodkaan sekoitetaan joko väinönputkea (tai Lipstikkaa) tai ruusujuurta riippuen kummalle sukupuolelle juoma on määrä tarjota.
Kotitaloudessakin viinasta voi olla arvaamatonta apua; esim. stereoiden äänipäiden puhdistukseen käytettävän spriin voi korvata viinalla. Samoin voi desinfioida nopeasti kaikenlaisia pikkutavaroita, kuten kuumemittareita, hammasharjoja, partahöylän, lemmikin harjan, jne.
Jalokivi- kuten timanttisormuksen tummentumat katoavat upottamalla sormus hetkeksi vaikka vodkaan.
Viinalla voi myös vähän etikan tavoin poistaa pahoja hajuja, etenkin tekstiileille se sopii; ummehtuneille ja tupakanhajuisille vaatteille voi kevyesti sumutella vähän kirkasta viinaa, ja sitten jättää ulos tuulettumaan. Samaa konstia kannattaa kokeilla myös vaatteiden tai kenkien hien hajuun. Eikä huolta, se "viinan haju" ei synny sumuttelemalla tekstiilejä viinalla. Standardi "viinan haju" tai "vanha viina" on elimistön luonnollisesta alkoholinpolttoprosessista syntyvä, vastenmielinen sivutuote, joka erittyy kehosta sekä nielun että hikirauhasten kautta, ja jolla ei ole mitään tekemistä kodinhoidon kanssa.
Edellisillan juhlinnasta ylijääneet viinanrippeet voi hyvin käyttää seuraavana päivänä jälkien siivoukseen: Alkoholilla kannattaa nimittäin hangata pois tummentumia ja sormenjälkiä seinä/ovipinnoilta. Viinalla kannattaa kiillottaa myös kristalliastiat, maljakot, juomalasit ja korut, sillä se saa kristallin säihkymään.
Hauskana niksinä mainittakoon, että maljakkokukat säilyvät pirteinä ja tuoreina kauemmin, jos lisäät niiden veteen vähän sokeria ja kirkasta viinaa. Vesi tulee vaihtaan päivittäin.
Kukat saavat ravintoa sokerista, ja viina estää turhien bakteerikasvustojen muodostumisen säilyttäen kukat terveinä.
Huom. Muista kuitenkin, että alkoholi ei ole hyväksi immuunijärjestelmälle, joten ihan tuhottomasti ei alkomahoolin kanssa parane läträtä jos on jo valmiiksi kipeä. Liiallinen alkoholin nauttiminen myös pidemmän päälle rasittaa sekä maksaa, suolistoa ja munuaisia, joten järki käteen viinan kanssa.
Päihdelinkin ja Terveyskirjaston sivuilta voit lukea lisää alkoholin haitoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti