Yhdeksän taudin synty

Suomalaisen mytologian mukaan Loviatar, Sokea Tuonelan tytär, tuli raskaaksi tuulenvireestä, ja synnytti maailmalle yhdeksän kiusaa ja tautia. Yhdeksän Poikaa, Yhdeksän Veljestä.
Kalevalan mukaan Louhi suunnitteli raskauden toteuttaakseen Loviattaren poikain välityksellä kostonsa Kalevan suvulle, ja toimikin Loviattarelle kätilönä.

Poikain Alku:

Tuonelan sokea tyttö,
Loviatar, neitty vahva,
Pahin Tuonen tyttäristä,
Katalin manattarista.

Tuopa, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan umpisilmä,
Teki tielle sijoansa,
Pahnansa pahalle maalle.

Selin viimahan makasi,
Vasten säähän karkeahan,
Perin puhurin viluhun,
Päitsen päivänkoittehesen.

Tuli suuri puhurinen,
Iästä iso vihuri,
Tuhman tuulihe tiineeksi,
Kohulliseks kostuttihe.

Raskaus:

Tuopa, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Kantoi kohtua kovua,
Navanalusta visua,

Vatsan täyttä vaikeata.
Kantoi kuuta kaksi, kolme,
Neljännenki, viiennenki,
Kuuta seitsemän, kahdeksan,

Ympäri yheksän kuuta,
Kuuta puolen kymmenettä.
Yhdeksännen kuun lopulla,
Kuun alul' kymmenennen,

Kohtu kääntyvi kovaksi,
Painuvi pakolliseksi.
Alkoi alkaa syntyminen,
Si'etä sikiäminen.

Synnytys:

Silloin, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Synnytteli poikiansa
Laaitteli luotujansa,

Maalla mättähättömällä,
Lakeuvella karulla.
Eipä synny syntyminen,
Sikeä sikiäminen.

Niinpä, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Siirrätti sijan aloa,
Etti paikkoa parasta.

Meni, portto poikimahan,
Tulen kautta lapsimahan,
Että syntyis syntyminen,
Sikeäis sikeäminen.

Meni, musta Tuonen tytär,
Poikasiaan saattamahan,
Vattaansa vajuttamahan,
Uuen paikan peneutti,

Kahen kallion välihin,
Viien vuoren viukelohon,
Eikä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt.

Etsi synnytyssijoa,
Vatsansa vajennusmaata,
Rahkasammalen sylistä,
Turpeisilta tantereilta.

Heiluvilta hettehiltä,
Läikkyviltä lähtehiltä,
Ei suo omakseen ollut,
Ei sieltä sijoa saanut,

Vajennusta vatsallensa,
Helpotusta vaivaan neiden.
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt.

Tuopa, musta Tuonen tytär,
Synnytteli poikiansa,
inehmoisten huonehella,
Lautaseinien laossa,

Juoksevan jalaksen alla,
Alla kiven jauhattavan;
Myllyn kulmalla makasi,
Neito, konsa kestoissansa.

Ei sieltä sijoa saanut,
Vajennusta vatsallensa
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt.

Muutti, musta Tuonen tyttö,
Ulappalan Umpisilmä,
Synnytteli poikiansa,
Kuohuissa tulisen kosken,

Ve'en vankan vääntehissä,
Jäisen virran pyörtehissä,
Kylmällä keskikivellä,
Päällä paasen hyhmähisen,

Alla kolmen kosken korpun,
Alla äyrähän yheksän;
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt

Alkoi itkeä iletys,
Piika, musta, parkumahan,
Kollotamaan Tuonen tytär,
Huutamaan apua mokoma.

Ei tiiä mihin menisi,
Että paraisna olosi,
Kulkea kuhun pitäisi,
Päikse miten pitäisi.

Ukko Neuvoo Synnyttäjää:

Että vajuis ruojan vatta,
Pääsis, portto, poikimahan.
Jo virkkoi Ylijumala,
Lausui Rauni taivahalta:

-Tuoll' on suolla kolmisoppi,
Rannalla meryttä vasten,
Pimeässä Pohjolassa,
Sankassa Sariolassa,

Sinne pääset poikimahan,
Kohtusi keventämähän.
Siella siuta tarvitahan,
Väkeäsi vuotetahan.

Loviatar Saapuu Saunalle:

Tuopa, musta Tuonen tyttö,
Tuli pohjolan tuville,
Sariolan saunan maille,
Latomahan lapsiansa,

Poikimahan poikiansa,
Saamahan sikiöitänsä.
Vaan ei vielä synty synny,
Kehnon kohtu ei kevene.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Saattoi poikivan saloa,
Kylin kylpyhuonesehen.

Oluella ukset voitti,
Kasti kaljalla saranat,
Jottei ukset ulvonunna,
Saranat narahtanunna,

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Lämmitti saloa saunan,
Tulisijan tohahutti.

Lauteen laittoi lokoisaksi,
Synkälle syntysijaksi.
Sitten tuon sanoiksi virkki,
Ite lausui, noin nimesi:

1. Päästämissanat:

-Kave eukko, luonnon tyttö,
Kave, kultainen koria,
Konsa vanhin vaimoloita,
Emin emä emännöitä,

Valu polvesta merehen,
Noru aaltojen lomahan
Lyö laineheen lapasta,
Kasta kinnasta vetehen,

Ota kiiskiltä limoa,
Metehelta nuljaskata,
Jolla voiat lukot luusta,
Sivuja myöten sivelet,

Päästät piian pintehestä,
Vaimon vatsanvääntehistä,
Tästä kivusta kovasta,
Vatsantyöstä vaikeasta!

2. Päästämissanat:

-Tuossa jos ei kyllin liene,
Oi Ukko, Ylinen Luoja,
Tule tänne tarvittaissa,
Käypä tänne kutsuttaissa,

Tääl'on piika pintehessä,
Vaimo vatsanvääntehissä,
Saunassa savun seassa,
Kylän kylpyhuonehessa!

Ota kultainen kurikka,
Kätehesi oikeahan,
Sillä haittoja hajota,
Availe pihtipuolet,

Lukot lujat lonkahuta,
Umpisalvat poikki laita,
Mennä suuren, mennä pienen,
Kulkea vähäväkisen!

Yhdeksän Poikaa Syntyvät:

Siinä Tuonelan pahennus,
Ulappalan umpisilmä,
Aukes salvat lihan alla,
Vajui vihdoin vatsanalus,

Tuopa kohtunsa kavensi,
Latoi lapsensa vähäiset,
Alla vaipan vaskikirjon,
Alla uutimen utuisen

Päällä lautalakeuden,
Saunan seinien sisässä.
Tuohon syntyi syntyminen,
Sukeutui sikiäminen.

Kohun täyestä kovasta
Pahan vatsan vääntehistä,
Yhen vyönsä kääntimestä,
Solkensa rapa'imesta,

Teki poikoa yheksän,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Yhen löylyn lyötävistä,
Yhen saunan saatavilla.

Yhdeksän Poikaa Nimetään:

Loviatar neito vankka,
Portto, pohjolan emäntä,
Nimitteli poikiansa,
Laaitteli lapsiansa,

Poloisia poikiansa,
Kuin kukin omiansa,
Laittoi ilmi luomiansa,
Tekemisensä nimesi:

Minkä pisti Pistokseksi,
Kunka änkesi Ähyksi,
Minkä laati Luuvaloksi,
Kunka Riieksi risasi,

Minkä painoi Paiseheksi,
Kunka ruohutti Ruveksi,
Minkä Syöjäksi sysäsi,
Kunka Rutoksi ruhosi.

Yksi jäikin nimeemättä,
Yksi vaille laittamista,
Poika, pahnan pohjimmainen,
Suuton, silmätön sikiö.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Senpä sitten käski tuonne,
Rutjan koskehen kovahan,

Saattoi sillä kataluuet,
Saattoi ilkiät tarinat,
Siitä sikes pakkasetki,
Sekä syntyi syöjättäret,

Siitä tuli turmioita,
Syntyi velhoja vesille,
Noitia joka norolle,
Katehia kaikin paikoin.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka, harvahammas,
Loput käski käyvä tuonne,
Mennä kussa tarvitahan,

Utuisen niemen nenähän,
Päähän saaren terhenisen,
Ärrytti äkäiset luomat,
Ajoi katrahan katalan,

Tavattomat tauit työnti,
Ilmoille inehmisien,
Vasten Väinölän väkeä,
Surmaksi suvun Kalevan!

Loviattaren ja Yhdeksän Pojan tarinasta on suomalaisessa folkloressa monta versiota, jossa synnyttäjän vaiheita kuvataan erinäisin tavoin. Yhdessä Loviatar hakee apua kylän pastorilta, mutta tämä kieltäytyy kastamasta isättömiä äpäriä ja passittaa naisen matkoihinsa.

Pistos

Ensimmäinen Loviattaren nimittämä tauti oli Pistos. Pistokseksi nimitettiin ennen vanhaan äkillistä kipua yleensä rintakehän alueella (rintakipu), ja se tunnettiinkin myös nimellä Rintaviho. Pistoksen piiriin saatettiin lukea myös Ammus; Noidannuoli. Wanha kansa tunsi pistoksen hoitoon erilaisia tapoja, loitsuja ja taikoja, mm. seuraavanlainen keino oli yleinen:

Pistoksen parantaminen

Laitetaan yhdeksän silmäneulaa kiehuvaan veteen, ja yhdellä, kymmenennellä neulalla sitten hämmennetään seosta. Neulojen keittovesi sitten juotetaan sairaalle.

Pistoksen sanat
Jos sie pistät yhen kerran,
Niin mie pistän yheksän kertaa.
Jos sie pistät kahesti,
Niin mie pistän kaksi yheksää kertaa.
Jos sie pistät kolmasti,
Niin mie pistän kolme yheksää kertaa.
Jos sie pistät neljästi,
Niin mie pistän neljä yheksää kertaa.
Jos sie pistät viijesti,
Niin mie pistän viisi yheksää kertaa.
Jos sie pistät kuuvesti,
Niin mie pistän kuusi yheksää kertaa.
Jos sie pistät seittemästi,
Niin mie pistän seittemän yheksää kertaa.
Jos sie pistät kaheksasti,
Niin mie pistän kaheksan yheksää kertaa.
Jos sie pistät yheksästi,
Niin mie pistän yheksän yheksää kertaa.

-Loitsu luetaan vaikka vesilasiin ja puhalletaan päälle. Sairaalle annetaan sitten kolme kertaa maistaa lasista.

*Pistoksenhoitovettä on samoin saatettu hämmentää sormella, puukolla, hiomakivellä, tms. Myös potilasta itseään on saatettu pistää neulalla kipeään paikkaan jotta Pistos vastapistoksesta hellittäisi.

Ähky

Toinen tautiolento, Ähky, saattoi vaivata niin ihmisiä kuin eläimiä. Ähky saatettiin tartuttaa poloiseen vaikkapa loitsun tai kirouksen avulla, tällaista sanottiin kiroähkyksi. Tautiolennon itsensä saattoi kuitenkin karkoittaa seuraavalla taialla ja sanoilla:

Ähkyn syntysanat:

"Ähky, poika ähveröinen,
Missä luotu, paha vaiva?
Nimetty aimokokoinen,
Saatettu eto äpärä?

Loviatar, Tuonen tyttö,
Teki poikoa yheksän,
Yhtenä kesäisnä yönä,
Yhen saunan saatavilla.

Laati katrahan katalan,
Pesueensa pahanlaisen,
Antoi tauteja yheksän,
Veljessarjan saattelihe

Antoi ilmi luomiansa,
Nimitteli poikiansa,
Ensimmäisen Pistokseksi,
Toisen änkesi Ähyksi.

Ahmija tuli pojasta,
Lihan lukot lukitseva,
Turvottaja sisuksien,
Umpi ummelle vetäjä."

Ähkyn parannus:

Potilaalle haetaan suosta tai lähteestä hyistä vettä roudan tai hallayön jälkeen. Loitsijan on sitten sekoitettava vettä puukolla ja luettava seuraava loitsu yheksän kertaa:

"Ähky poika ähmeröinen, 
Ähmeröinen, kähmeröinen,
Poika toinen tohveroinen,
Kolmansi korentolainen.

Kyllä mä sukus tiijän,
Tiijän kaiken kasvantosi.
Tehty suosta, tehty maasta,
Tehty vihmoista vesistä,

Höyhenistä höksytetty,
Syöjättären syömyksistä,
Mammottaren maksan alta,
Kohun kautta kylmän naisen."

Vesi on tarinan mukaan tehokkainta jos sitä sekoitetaan istuen kolmasti muutetun huoneen ovella. Potilaan juodessa loitsittua vettä luettiin Ähkylle vielä kalmaa:

"Pirttikalma kaatukoon,
Porstuukalma kaatukoon,
Kartanokalma kaatukoon
Kotakalma kaatukoon 
Saunakalma kaatukoon

Riihikalma kaatukoon 
Pajakalma kaatukoon,
Aittakalma kaatukoon,
Mehtäkalma kaatukoon!
Kaikki kalma kaatukoon!"

Luuvalo

Kolmas tauti, Luuvalo, (eli Luuvana), oli Leinin (eli Fleinin) tavoin kansanomaisempi nimitys erilaisille luu- ja nivelkolotuksille, kuten kihdille ja esim. jännetuppitulehdukselle. Sanan loppuosa, "valo", tarkoittaa siis kipua. Tähän viittaa myös vaivan vironkielinen nimi, Luuvalu (suom. Luukipu). Luuvalosta poiketen Leinillä viitattiin eritoten kylmän ja kosteuden aiheuttamiin vaivoihin, kuten reumatismiin.
Sekä luuvalolle että leinille voitiin lukea kipua ja kolotusta karkottavia loitsuja.

(James Gillrayn, v. 1799, humoristinen näkemys tautiolennosta. Kuva: Wikipedia)

Luuvalolle:

"Luun kolkkaaja katela,
Konsa kurja kihtivaiva,
Miksi tulet kutsumatta,
Saapuilet tarvitsematta?

Poijes, paikan pahentaja,
Lähe, ilkiä lihasta,
Kolottaja kollottele,
Tuonne kun sinut lähetän,

Hyisen joen partahille,
Tuonne mustille vesille,
Kylmälle kipukivelle,
Luo'olle lohuttomalle,

Ruumista kivuttamasta,
Vaivasta viruttamasta,
Nyt kun minä, akka/ukko käsken,
Kiusaajan panen pihalle!"

Luuvalon parannus:
-Ensin lämmitetään sauna potilaalle
-Ennen saunaan menoa potilaalle annetaan naukku konjakkia, jonka jälkeen hänet tervataan kauttaaltaan
-Saunassa potilas kylvetetään ja pestään hyvin kovassa löylyssä
-Lopuksi alaston potilas peitellään vuoteeseen paksujen vällyjen alle, ja annetaan vielä naukku konjakkia.

Seuraava loitsu saatettiin lukea niin Luuvalolle kuin Leinille, mutta sitä käytettiin myös jäsenkorjauksessa:

Kolotussanat

"Kuule impi ilman päältä,
Neito taivahan navalta,
Kulje tänne kutsuttaissa,
Kalvovakka kainalossa,

Luiden lomaan kultaa laita,
Hopeaa lihan välihin,
Lihoja litistymihin,
Verta suonen sortumahan!

Josta on luuta luikahellu,
Siihen luuta luikahuta,
Josta liuskunna lihoa,
Siihen lihat liimaele.

Josta suonet sortununna,
Siihen suonia sovita,
Kussa kalvo katkennunna,
Siihen kalvoa kapaise.

Valtapaikat varmentele
Kolottaja karkottele,
Auta päällinen paremmaks'
Alta aivan terveheksi."

Riisi

Neljäs tautiolento tunnetaan nimellä Riisi eli riisitauti, myös Matuo. Riisitauti on D-vitamiininpuutostila joka aiheuttaa mm. luuston vääristymiä. Riisitautia esiintyi ennen aikaan yleisemmin Suomessa kuin nykyään, ja kuten muitakin ajan oloisia tauteja, Riittä puhuteltiin usein tautiolentona itsenään.
Riisitauti tunnettiin aikoinaan myös nimellä englannintauti.

(Riiden runtelema lapsen luuranko. Opetuskuva v.1749)

Riiden Synty

"Missä, Riisi, ristittynä, 
Poika, kave kastettuna?
Saatettuna surman pentu,
Lapsi, vaivainen nimetty?

Loviatar, Tuonen tytär,
Teki poikoa yheksän,
Saattoi surmat oleviksi,
Laati katrahan katalan.

Nimitteli poikiansa,
Laaitteli lapsiansa,
Neljännen, vähäväkisen,
Senpä Riieksi risasi.

Lastenkalvajan kamalan,
Luiden, kalvon kaivelevan,
Piinan pienille lihoille,
Kiusaksi kansan Kalevan."

Riiden Karkotus

"Kunne ma sinun manoan?
Kivisille vainioille,
Suurille sotakedoille,
Miesten tappotanterille.

Jossa verta vyöhön asti.
Jossa luita livottavaks'
Lihatonta pohkiata,
Veretöntä syötäväksi.

Painu kohen korkiata,
Vasten varikkomäkeä,
Louhin koloihin katala,
Haudan huomahan vajoa."

Paise

Paise oli tautiolennoista viides. Paiseita on hoidettu ennen wanhaan hyvin samalla tavoin kuin erilaisia muita ihotauteja, kuten savipuolta ja ajoksia.

Paiseen synty:

"Tuonelan sokea neito,
Tautien eto emonen,
Synnytteli poikiansa,
Antoi katrahan katalan,

Antoi poikoa yheksän,
Ilkeätä ihmisille.
Laittoi ilmi luomiansa,
Tekemiänsä nimesi.

Yhen painoi paiseheksi,
Viiennen vesiäpärän,
Pojan kalmakuontaloisen,
Paiseenpanijan pahaisen."

Paisetta Vastaan:

"Poijes poimi paisehesi,
Vie ne maalle marjoiksesi,
Hettehille herukoiksi,
Soille marjamättähiksi,

Puulle pahkat kasvakohon,
Puuhun pahkat, maahan mahkat,
Vesakoihin vesikellot,
Näreisihin märälliset.

Tämän inehmon ihosta,
Vaivasen verinahasta,
Ruumiista elävän miehen/naisen
Emon kohun kantamasta!"

Ihotautien parannus:

"Puun juuret paratkoon,
Pihlajaisen puhetkoon,
Koivun juuret kohotkoon,
Lepän juuret levitkööt,

Haavan juuret hajotkoot,
Pajun juuret paksutkoot,
Saarnin juuret särjettäkööt
Iho ihmisen parantkoot!"

Erilaisille paiseille ja ruville, kuten syylille tunnettiin myös seuraavanlaisia hoitotapoja joita usein ryyditettiin vahvoilla loitsuilla:

-Varasta palanen lihaa (mielellään sianlihaa), hiero sillä parannettavaa paikkaa, ja hautaa liha salaa paikkaan johon vesi tippuu räystäästä. Kun liha mätänee, iho paranee.

-Hierotaan parannettavaa ihoa suolalla, joka sen jälkeen poltetaan uunissa, ja ulos huudetaan kolme kertaa vaikka ikkunasta että "Paiseeni/syyläni palavat" (tai mitä ikinä nyt suolalla hankasitkaan).

-Paiseisiin sun muihin suositeltiin voiteiksi mm. Tulisijan tuhkaa, paloöljyä, Koiran verta, hiiren virtsaa, ja tietenkin tervaa.

Rupi

Kuudes tautiolento, Rupi edusti yleisesti kiusallisia ihovaivoja; rupia, känsiä, pahkoja, savipuolta sun muita sairauksia joita hipiällä esiintyi. Rupia vastaan tunnettiin monia loitsuja, luku saattoi olla mm. seuraavanlainen:

Ruven Synty:

"Tuonelan sokea piika,
Tautien eto emonen,
Synnytti rupisen pojan,
Äkämäisen ähistihe.

Senpä Ruveksi rusaisi,
Vihasen pojan nimesi,
Savisella vuotehella,
Rahkasammalen selällä.

Tuonelan sokea piika,
Viskasi pojan vihasen,
Vasten ihmisen ihoja,
Hipiöitä hellimpiä."

Loitsu luettiin ruvelle parannukseksi vaikkapa saunassa. Syntyloitsun taitajalla uskottiin olevan yliote k.o taudista. Rupien parannusrituaali saattoi loitsun lisäksi sisältää myös tervalla tai turpeella voitelua sekä kuumaa kylpyä muuripadassa.

Syöjä

Seitsemäs tautiolento; Syöjä eli Raani, joka myös syöpämatona tunnettiin, mainitaan usein mustaksi madoksi, joka saattoi mennä ruumiiseen jonkin kehon aukon kautta, kuten vaikka nukkuessa korvasta. Tällaisella "madolla" saatettiin viitata kasvaimiin. Nykyään Syöjä tunnetaankin paremmin syöpänä.
Vaikka Syöjää vastustettiin monilla tavoin, on se pysynyt ihmisen kintereillä myös nykypäivän melskeissä.

Syöjän synty:

"Tuonelan tytär sokea,
Loviatar, neito vankka,
Pahin Tuonen tyttäristä,
Katalin manattarista.

Kantoi kohtua kovoa,
Vatsantäyttä vaikeata
Ympäri yheksän kuuta,
Kuuta puolen kymmenettä.

Vihdoin vatsansa vajeni,
Yheksän poikaa sikesi,
Yksi oli lihan syöjä,
Nakertaja inehmoisen.

Sen laittoi Raaniksi raiska,,
Viatonta vaanimahan,
Kalvamahan kunnollista,
Nälkäänsä tyydyttämähän,

Ruumihia rikkomahan,
Lihoja märättämähän,
Ihmisluita kalvamahan,
Henkiä hapattamahan."

Syöjän karkotussanat:

"Raani raiska, raatokoira;
Joko syömähän rupesit,
Ahmimahan avutonta,
Lihoa inehmoraukan.
Miksi tulit tälle maalle,
Kylän luita rikkomahan,
Lihoja hapattamahan,
Kalvoja kaluamahan?

Pois minä sinut manoan,
Luunlavoja lohkomasta,
Lihoja lipaisemasta,
Niveliä näykkimästä!

Mene puuhun, mene maahan,
Koita vuorelle kovalle,
Kirjavalle kalliolle;
Kovalle napakivelle.

Siellä kiusoa kiviä,
Siellä paasia pakota,
Lohko louhia kovia,
Kovertele kallioita,

Elä luita eläväisen,
Elä luvatta lihoja,
Elä liioin luita syöne,
Elä kalvoja lipone!

Sinne ma sinun manoan,
Sinne tungen turmioita,
Jost' et pääse kuunan päänä,
Ilmesty enää ikinä!"

Wanha kansa neuvoi Raanin hoitoon mm. seuraavaa:

Syöjän parannus:

Pyydystetään elävä rapu, ja sidotaan sen sakset kiinni niin ettei se voi nipistää. Tämä rapu laitetaan parannettavan paikan päälle, ja annetaan olla niin kauan kunnes se itsestään kuolee.

Rutto

Kahdeksas tautiolento, Rutto, saattaa folkloren mukaan esiintyä erilaisissa hahmoissa, ja se suosii erityisesti punaisen tai mustan kukon, punaisen pallomaisen kerän, tai mustan kissan hahmoa. Vain punaisena keränä rutto saattoi kulkea itse paikasta toiseen, muulloin sen piti odotella vaikka maantien poskessa, voipunutta esittäen, kunnes joku ohikulkija nappasi sen mukaansa herätyskellon, soppalihan tai hyvän hiirikoiran toivossa. Rutto piti nimittäin tuoda taloon, muuten se ei pystynyt. Kun Rutto oli kerran tuotu taloon, se saattoi kyllä sieltä levitä itse ympäristöönsä.

Rutto kulkee punaisena kukkona. Erkki Tuomen kuvitusta "Myytillisiä Tarinoita" -kirjaan vuodelta 1947

Ruton karkotussanat:

"Oi rutto, punainen kukko,
Ellös tulko näille maille,
Kun ma tian syntymäsi,
Tunnen ma koko sukusi;

Synnyit sotaketosilla,
Miesten tappotantereilla,
Sieltä isäs, sieltä emäs,
Sieltä valta vanhempasi.

Manoan sun Tuonelahan,
Majoille maanalaisille,
Mene sinne konsa käsken
Yheksän sylen syvähän!
Vuoksen koskehen kovahan,
Kinahmehen kauheahan,
Äärettömän äyrähille,
Kipukiville lähetän!"

Eräässä kansantarinassa, Rutto saapui punaisena keränä Anjalan pitäjään Ummeljoen kylään, jolloin kaksi miestä otti sen kiinni ja pani pieneen rasiaan. Rasian he veivät Niemen kosken rannalle, ja laittoivat kiven alle seuraavilla sanoilla:
"Niin kauan kuin Suomenmaassa muistoissa pysyvät meidän nimemme, jotka ovat Erkki Viiriäinen ja Mikko Riipiäinen, ei pidä Ruton Suomenmaahan tuleman."
Kivi, minkä alla Rutto on, on tarinan mukaan vieläkin nähtävillä.
-Myytillisiä Tarinoita-

Yhdeksäs tauti

Loviattaren yhdeksäs poika on hieman vaikeaselitteinen. Hänen mainitaan olleen "suuton, silmätön sikiö", joka laitettiin venheessä koskeen muuttuakseen noidiksi ja velhoiksi; kiusaksi ja riesaksi kaikille maille. Tällaisella kiusalla tarkoitetaan yhteydessään pahantahtoista noituutta, joka ummetti lehmät, nosti taudit ja kuivatti pellot.
Oheinen Noidan synty kuvaa pääasiassa Lapin noitien ja pohu-ukkojen syntyä, mutta siinä mainitaan myös noitien pohjoinen syntyperä:

Noidan synty:

"Minä tiedän noijan synnyn,
Sekä alun arpojien:
Tuoll' on noiat syntynynnä,
Tuolla alku arpojien,

Pohjan maiden perukoilla,
Eräkorvissa isoissa,
Aapasoilla avarilla
Lapin maassa laakeassa,

Siellon noijat syntynynnä,
Sieltä pahat sijinnynnä,
Levittyneet ilkamielet,
Kiusaksi inehmisien"

Seuraavalla loitsulla on suojauduttu pahantahtoiselta noituudelta ja käännetty paha taika pois itsestä ja takaisin noitujaan:

Vapautussanat:

"Saata noita nuolihisi,
Ilkamieli pyydyksiisi,
Kahleisiisi katelainen,
Teräksiisi paha akka/ukko,

Vastataian valuttelen,
Sisuksiisi saattelehen,
Suusta, silmästä sisälle,
Alta kainalon vasemman!

Itteesi iskostukohon,
Keuhkoihisi kertyköhön,
Maksan sisään maatukohon,
Luihisi lukittukohon.

Niin et pysty miuhun, raiska,
Akka/Ukko, ilkeä kutale,
Valuttelen voimat sulta,
Sidon suurilla sanoilla."