Rutto

Kahdeksas tautiolento, Rutto, saattaa folkloren mukaan esiintyä erilaisissa hahmoissa, ja se suosii erityisesti punaisen tai mustan kukon, punaisen pallomaisen kerän, tai mustan kissan hahmoa. Vain punaisena keränä rutto saattoi kulkea itse paikasta toiseen, muulloin sen piti odotella vaikka maantien poskessa, voipunutta esittäen, kunnes joku ohikulkija nappasi sen mukaansa herätyskellon, soppalihan tai hyvän hiirikoiran toivossa. Rutto piti nimittäin tuoda taloon, muuten se ei pystynyt. Kun Rutto oli kerran tuotu taloon, se saattoi kyllä sieltä levitä itse ympäristöönsä.

Rutto kulkee punaisena kukkona. Erkki Tuomen kuvitusta "Myytillisiä Tarinoita" -kirjaan vuodelta 1947

Ruton karkotussanat:

"Oi rutto, punainen kukko,
Ellös tulko näille maille,
Kun ma tian syntymäsi,
Tunnen ma koko sukusi;

Synnyit sotaketosilla,
Miesten tappotantereilla,
Sieltä isäs, sieltä emäs,
Sieltä valta vanhempasi.

Manoan sun Tuonelahan,
Majoille maanalaisille,
Mene sinne konsa käsken
Yheksän sylen syvähän!
Vuoksen koskehen kovahan,
Kinahmehen kauheahan,
Äärettömän äyrähille,
Kipukiville lähetän!"

Eräässä kansantarinassa, Rutto saapui punaisena keränä Anjalan pitäjään Ummeljoen kylään, jolloin kaksi miestä otti sen kiinni ja pani pieneen rasiaan. Rasian he veivät Niemen kosken rannalle, ja laittoivat kiven alle seuraavilla sanoilla:
"Niin kauan kuin Suomenmaassa muistoissa pysyvät meidän nimemme, jotka ovat Erkki Viiriäinen ja Mikko Riipiäinen, ei pidä Ruton Suomenmaahan tuleman."
Kivi, minkä alla Rutto on, on tarinan mukaan vieläkin nähtävillä.
-Myytillisiä Tarinoita-