Marunoiden-sukuun kuuluvan pujon lähisukulaisia ovat mm. Koiruoho (A. Absinthium), Ketomaruna (A. Campestris), sekä Aaprottimaruna (A. Abrotanum). Maassamme kasvaa myös eräs pujon alalaji, Meripujo (Artemisia vulgaris var. coarctata), mutta sitä tavataan lähinnä rannikkoseudulla.
(Kuva: Wikimedia Commons)
Pujo on helppo tunnistaa. Se viihtyy auringonpaisteessa tienpientareilla, niityillä, metsänreunoilla ja joutomailla vuodesta toiseen. Se kasvaa, vähän kasvupaikan suotuisuudesta riippuen vaihtelevankokoisina pensaikkoina. Yleensä vyötärönkorkeudelle, mutta pujo voi kasvaa jopa kaksimetriseksi. Pujon varsi on sitkeä, ja etenkin isommilla kasveilla punertava, ja kevyesti nukkainen. Pujon lehdet ovat päältäpäin vihreitä, ja niiden alapuoli on hopeanharmaa, ja kevyesti nukkainen. Pujon mykeröiset kukat ilmestyvät varren latvaosaan ja muistuttavat etäisesti tähkiä.
Talveksi pujo jättää usein kasvupaikalleen törröttäjän.
Pujo on monivuotinen kasvi, joka sopii hyvin myös kotipuutarhaan. Siemeniä löytää helposti myöhäissyksyllä ja talvella (niistä törröttäjistä), ja ne voi istuttaa toivotulle kasvupaikalle syksyllä tai keväällä. Pujolle kelpaa vähän köyhempikin maa, ja eikä kasvi tarvitse mitenkään erityisen paljon vettä.
Pujoa voi jakaa pistokkaista keväisin tai juurakosta syksyisin, ja se menestyy jopa parvekkeella ;)
(Pieni pujopensaikko)
Maagisesti pujo on feminiininen, ilman ja maan elementtiin, Kuuhun, ja Venus-planeettaan yhdistetty kasvi, jolla on vahva yhteys selvänäköön, etiäisiin ja yhdeksänteen aistiin. Feminiinisenä Alisen kasvina pujo on yhdistetty naiseuden saloja ja mystisyyttä edustaviin jumalattariin, kuten Artemiihin, Dianaan, Rauniin, Yemanjaan, Hekateen, ja Louheen. Kasvi on myös identifioitu vanhaksi tietäjä/noitanaiseksi. Jumalten joukossa pujo on yhdistetty mm. Ogguniin, Chandraan ja Elegguaan.
Pujoa on käytetty myös keittiössä, lähinnä maustekasvina. Pujolla on höystetty mm. riistaruokia, keittoja, viinoja ja olutta. Koska pujo sisältää tujonia sukulaistensa tavoin, kasvi on maultaan karvas ja jopa pahanmakuinen, minkä takia sitä ei kannata nauttia sellaisenaan. Keittiökäyttöön pujo onkin yleensä kuivattu tai esikeitetty. Kuivattua pujoa käytetään nykyään joissain yrttiteesekoituksissa.
(Kukkanuppuja)
Pujo on ennen kaikkea monia ominaisuuksia omaava noitien kasvi, joka on monipuolinen käyttää, ja sopii siksi vähän kaikenlaiseen maagiseen työskentelyyn. Pujo on mm. spirituaalinen, puhdistava, parantava, suojeleva ja karkottava. Pujosta voi saada avun niin selvännäköön, enneuniin, kuin astraalityöskentelyynkin. Myös lemmensairaat ovat turvautuneet pujoon. Lemmenjuotaviin ja -syötäviin lisätyn pujon on uskottu lisäävän seksuaalista himoa, ja luovan henkisen yhteyden taian kohteeseen. Ennen nukkumaanmenoa nautittu kupillinen sitruunamelissalla höystettyä pujoteetä kun kuuluu tuovat uniin niitä oman kullan kuvia. Sen on uskottu myös nostavan juojansa lemmen, ja parantavan impotenssia.
Pujo sopii mainiosti niin sutsukkeisiin, kylpyihin, potpurreihin, öljyihin, ja haudukkeisiin.
Kaikkeen maagiseen työskentelyyn tarvittava pujo olisi paras kerätä täydelläkuulla tai Kesäpäivänä.
Pujo on myös yhteydessä Aliseen, ja kuolleiden maailmaan, ja kasvi sopii siksi hyvin paitsi henkien kutsumiseen, myös niiden karkoittamiseen.
Tulevia asioita tulkittaessa toista näköä voi kirkastaa pyyhkimällä kristallipalloa tai peiliä tuoreilla pujonlehdillä, tai nauttimalla pieni kupillinen pujoteetä ennen ennustamista. Myös pujo-santelisuitsuke sopii vahvistamaan psyykkistä tietoisuutta. Tuoreiden pujonlehtien nuuhkiminen avaa piilotajunnan portteja ja herättää vastaanottamaan salattuja viestejä. Mikäli on tarkoitus lukea Ouija-lautaa, pujosuitsukkeen polttaminen istuntoa ennen tai sen aikana olla avuksi.
Mikäli pujoa on tarkoitus käyttää henkien kanssa työskentelyyn, kannattaa se poimia kolmen-, neljän-, tai viiden tien risteyksessä. K.o. tienristeys on silloin myös erityisen voimakas kaikenlaiselle taianteolle, etenkin, jos risteyksessä kasvaa myös Pietaryrttiä.
(Pujon lehdet ovat päältäpäin vihreitä, ja niiden alapuoli on hopeanharmaa, ja kevyesti nukkainen)
Kotikosmetiikassa pujolle ei ole kovin paljoa käyttöä, mutta se sopii hyvin hiushuuhteeksi. Pujo sisältää runsaasti E-vitamiinia, mikä tekee hyvää vaurioituneille tai kuiville hiuksille. Pujohuuhtelu myös ehkäisee päänahan kuivuudesta johtuvaa hilseilyä.
Pujoa voi myös kokeilla aineksena myös ihon rasvoittumista ja/tai aknea hoitavaan kasvonaamioon.
Etikkaiseen jalkasilsakylpyyn kannattaa myös hienontaa vähän tuoreita pujonlehtiä, tai lisätä vähän pujoöljyä.
Kotikosmetiikan sijaan pujolla on sitäkin enemmän mainetta rohdoksena. Kautta aikain pujolla on hoidettu ja yritetty parantaa vähän kaikkea; Epilepsiaa, keltatautia, tuberkuloosia, aivokalvontulehdusta, ruttoa, sokeritautia, hysteriaa, spitaalia, koleraa riisiä ja keuhkotauteja.
Lääkinnällisesti pujoa on kuitenkin lähinnä naisten kasvi. Sillä on helpotettu kaikenlaisia naisten vaivoja, kuten kuukautiskipuja, ja niukkoja kuukautisia. Pujoteetä on nautittu hedelmällisyysavuksi, mutta kasvia on käytetty myös lapsenlähdetykseen. Synnytyksessä pujolla on helpotettu jälkeisten irtoamista.
Pujo sopii hyvin myös kotiapteekkiin. Sisäisesti nautittu pujohauduke edistää ruoansulatusta ja helpottaa kovaa vatsaa. Pujo myös tappaa bakteereita ja lievittää kipuja, joten se sopii ulkoisesti käytettynä erilaisten pienten haavojen, raapeumien, venähtymien ja mustelmien hoitoon.
Pujo sopii myös kylpy-yrtiksi. Pujokylvyllä voi helpottaa esim. lihasjäykkyyttä, urheilukipuja, sekä reumatismia ja sen sellaisia nivelkipuja.
Pujon eteerinen öljy karkottaa erilaisia ötököitä, ja esim. luonnossa liikkuja voi suojautua punkeilta, mäkäröiltä ja hyttysiltä hieromalla pujon rikottuja lehtiä iholleen.
Nykylääketiede tutkii pujon ja koiruohon sisältämien aineiden käyttöä mm. malarian hoidossa.
(Varsinkin vanhempien kasvien varret ovat väritykseltään tumman viininpunaisen tai punavioletin sävyisiä)
Huom: Pujo aloittaa kukintansa Heinä-Elokuussa, ja on koivun ohella yksi maamme allergisoivimmista kasveista, etenkin kukkiessaan. Pujo aiheuttaa heinänuhan ohella myös ristiallergioita, mikä tarkoittaa, että allergiakautena pujolle allergiset ihmiset voivat saada oireita myös muista kasveista ja/tai ruoka-aineista, joihin eivät muuten reagoi. Pujo voi aiheuttaa ristiallergiaa mm. Anikselle, fenkolille, hunajalle, kamomillalle, korianterille, kuminalle, persiljalle, palsternakalle, porkkanalle, sellerille, ja valkosipulille. Mikäli olet allerginen malille tai siankärsämölle, olet todennäköisesti allerginen myös pujolle. Pujo voi aiheuttaa herkille ihmisille iho-, tai hengitysteiden ärsytystä, kutinaa, nokkosihottumaa, tai astmaattista yskää, joten ole tarkkana, etenkin, jos olet yliherkkä tai allerginen.
Pujo on lievästi myrkyllinen, joten ole maltillinen sen rohdoskäytössä. Liian suuret annokset tai pitkäaikaiskäyttö voivat rasittaa maksaa ja munuaisia, aiheuttaa tulehduksia, pahoinvointia, kouristuksia ja hermostohäiriöitä. Pujoa ei edellämainituista syistä myöskään suositella käytettäväksi raskauden aikana, sillä se voi aiheuttaa keskenmenon.
Pujo ehkäisee veren hyytymistä, joten sitä ei suositella nautittavaksi heti synnytyksen jälkeen, eikä esim. leikkauksesta toipuville potilaille. Keskustele pujon rohdoskäytöstä lääkärisi kanssa myös, jos sinulla on veren hyytymistä ehkäisevä lääkitys.
Uskomuksia:
-Tyynyn alle laitetut pujonlehdet tuovat enneunia.
-Mukana kannettu pujo ehkäisee päänsärkyä.
-Kenkään laitetut pujonlehdet suojelevat matkalaista, eikä hän väsy pitkälläkään patikkareissulla.
-Lompakossa pujonlehdet suojelevat varkaudelta.
-Pujonversoamuletti suojelee Paholaiselta.
-Juhannusseppeleseen sidottu pujo suojelee pahoilta hengiltä, ja taikuudelta.
-Ulko-oven viereen versova pujopensas suojelee talon asukkaita ja tuo aivan erityistä onnea.
-Talon lähellä kasvava pujo suojelee taloa salamaniskuilta.
-Pujohaude päässä saa hiukset kasvamaan takaisin.
-Lapsia voi suojella pahoilta hengiltä ja piruilta laittamalla kehtoon esim. patjan alle pujonlehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti