maanantai 25. huhtikuuta 2016

Luiden Puhdistaminen

Heipähei. Tästä onkin pitänyt kirjoittaa, kiitos erään lukijani kommenttien. Hänen luihin liittyvä kommenttinsa tuli kuitenkin ruokapostauksen alle, joten erottelen sen nyt omaksi postauksekseen, kun tuli kerran luvattua ;)
Luonnosta voi siis löytää kaikenlaista, myös kuolleita eläimiä, tai niiden maallisia jäännöksiä, kuten luita. Kaikille eläinystäville tiedoksi, että luonnostaan kuolleiden ja maatuneiden eläinten jäännösten kerääminen ei tee sinusta sen enempää metsästyksen kuin turkistarhauksen kannattajaa. Lisää tietoa löytyy tuolta: Jos Löydät Kuolleen Eläimen (pdf). Mainittakoon, että esim. metsiemme hirvet ja peurat pudottelevat sarviaan luonnostaan, eikä eläin vahingoitu, vaikka veisitkin löytösarven kotiin :)

Valmiit Luut ja Sarvet

Sarvet ja hampaat, kuten muutkin jo-luonnon-puhdistamat luut on helppo puhdistaa, voit pestä ne saippuavedellä (suosittelen ihan perus Marseille-saippuaa), ja hangata pesusienellä.
Mikäli löydät valmiita pääkalloja, kannattaa sitä ensin vähän ravistella sanomalehden päällä. Jos kallo rapisee, tarkoittaa se yleensä kärpäsen toukkakoteloita nenäontelossa ja/tai aivokopassa. Raatokärpästen toukkien tyhjät kotelokopat (ruskeita, onttoja, muistuttavat muodoltaan marsunkakkaa) kertovat, että uusi sukupolvi haaskansyöjiä on poistunut paikalta, ja ne on helppo ravistella pois vaikka sitten mahdollisten kallojen nenäontelosta. Niitä voi myös avittaa ulos esim. tikulla tai ohuella pulloharjalla.

Luista puhdistusprosessissa poistetut materiaalit kuuluvat bioroskikseen, mutta voit myös viedä ne takaisin luontoon, etenkin, jos löysit ehjiä koteloita. Tyhjät kärpäsenkotelot ovat tietenkin jostakin päästään auki, kun pikkuinen on tullut sieltä ulos. Jos kotelot ovat ehjiä, voivat ne vielä kuoriutua, joten on kohteliasta viedä ne takaisin luontoon, ovathan samaiset kärpäset auttaneet sinua luiden puhdistuksessa :)

Lihan Poistaminen

Mikäli törmäät varsinaiseen ruumiiseen, sekin on yleensä ihan luonnollista. Voit poimia raadosta mukaan itsellesi sopivimmat palat, tämän vuoksi on aina paras ottaa muovipussi (ja suojahanskat) mukaan metsäretkille. Mikäli et pelkää ruumiita joissa liha on vielä kiinni, ota myös veitsi, joilla tarvittavat ruumiinosat on helppo irrottaa. Muista aina käyttää suojakäsineitä käsitellessäsi löydettyjä, kuolleita eläimiä tai niiden ruhonosia. Suosittelen lisäksi, tasapainon vuoksi, että myös hautaat ruumiin, josta leikkasit paloja pois, sillä se on kunnioittavaa. Olisi hyvä jättää ruumiin mukaan myös jotain uhriksi, niin olet myös maksanut siitä mitä olet ottanut.
Anyway, lähdetään siis oletuksesta, että olet löytänyt jonkin metsän olennon maallisia jäänteitä. On aika onnekasta löytää ruumis jonka luut ovat valmiiksi puhtaat (puhtaatkin luut kannattaa pöpöjen vältttämiseksi kiehauttaa kotona, lue eteenpäin), eli voimme olettaa, että luiden ympärillä on vielä lihaa, tms. kudosta josta haluat eroon. Menetelmiä luiden puhdistukseen on useita, mutta itse käytän mieluiten kahta metodia:

Ystävämme Muurahaiset

Kaikkein paras keino on etsiä kesän alussa asuttu muurahaiskeko. Tämän vuoksi esim. syysaikaan löydetyn eläimen jäänteet kannattaa laittaa pakastimeen. Sido haluttujen kehonosien ympäri narua, ja vaikka kukkalapiolla kaiva varovasti pieni kolo muurahaiskekoon. Laita (tarvittaessa sulatetut) ruhonosat koloon, niin että ne narut jäävät ulkopuolelle. Sido narut läheiseen puuhun, tms., niin että saat niistä tarvittaessa otteen. Peitä kolo ja ruumiinpalat muurahaiskeolla. Jätä sikseen syksyyn asti, ja nostele sitten naruista puhtaat luut esiin. Joo, kyllähän tässä vähän häiritään muurahaisia, mutta voit jättää pesään avuliaille muurahaisille kiitokseksi ja korvaukseksi vähän lisäneulasia, makeita hedelmiä, koiran- tai kissannappuloita, tai sokeria :)
*Mainittakoon, että muurahaiskekoon hautaaminen voi vähän värjätä luita, mutta ei niin pahasti kuin maahan hautaaminen.

Kuopata vai Lahota?

Mikäli himoitsemasi luut ovat tuhdimman lihakerroksen alla, ja sinulla on aikaa, ja ennen kaikkea rauhallista tonttia, kannattaa lihaisampi ruhonosa jättää vaan piilonviereen mätänemään. Sido se kuitenkin liekaan, sillä ensimmäisenä paikalla ovat yleensä roskalinnut, jotka nokkivat parhaita paloja, jolloin raato voi liikkua alkuperäiseltä paikaltaan. Alueesta riippuen myös pikkupedot, kuten lumikot, ketut, näädät, tai jopa naapurin kissa, voivat järsiä raadonpalaa, ja näin ollen liikutella sitä useampia metrejä. Lisäksi turkkilot hautaavat raadonkappaleet, etenkin, jos ne ovat pienehköjä. Kuitenkin, luonnon antaessa tehdä työnsä, jo about kuukauden kuluessa raadonsyöjähyönteiset ja muut luonnon haudankaivajat ovat syöttäneet lihapalat jälkikasvulleen ja luissa on vähemmän irroteltavaa.

Toki luut puhdistuvat myös jos hautaat ne maahan, mutta mm. roudan, veden ja maan vaikutuksesta luut voivat myös tummua, ja perusteellisessa maatumisessa menee hyvinkin vuoden päivät.
Tästä päästäänkin jatkamaan:

Kattilat Tulille

Toinen tapa (ja tämä muuten haisee kamalalle) on siis keittää halutut kehonosat miedossa suolavedessä, kuin tekisit lihakeittoa. Oli sitten kyseessä lihaisampi ruhonosa, tai aiemmin mainittu, luonnon kiertokulun jo-esikäsittelemä pala.
Tähän kannattaa varata yksi ja tietty kattila (jota et enää koskaan käytä ruoanlaittoon):
Siivilöi, jäähdytä keitetyt osat, ja revi/rapsuttele lihat ja kalvot käsin irti luista ja pese paljastuneet luut hyvin (Fairy-astianpesuaine ja toiselta pinnaltaan karhea astianpesusieni sopivat tähän). Kuivata ylijääneet lihat ja kudokset esim. talouspaperin päällä, ja hävitä ne biojätteessä tai kompostissa, tai vie ne takaisin luontoon. Voit myös haudata jäänteet metsään, tai kyhätä niistä pienen rituaalikokon sanoaksesi terveiset edesmenneelle eläimelle, jonka ruumiinosia aiot jatkossa käyttää ties mihin?

Etikoi tarvittaessa

Jotta luut saadaan "syväpuhdistettua", eivätkä ne ne ala haista jälkikäteen, voit laittaa ne keittokäsittelyn jälkeen veteen jossa on 1/3 (väkiviina)etikkaa. Liota max. 12h, ja huuhtele hyvin. Muista kuitenkin, että etikka pehmittää etenkin pienimpiä luita, joten varo etteivät ne murru. Liota ja huuhtele näin kaksi-neljä kertaa, vähän luiden koosta, tuoreudesta ja näin ollen ominaishajusta riippuen. Liotusten välissä luista kannattaa myös rapsutella irti mahdollisia kudosjäämiä.
Lopuksi huuhtele ja kuivata luut, sillä kuivuessaan ne jälleen kovettuvat. Isommat luut voivat vaatia pari päivää kuivuakseen hyvin, mutta sitten onkin valmista.

Viimeinen Silaus

Mikäli haluat valkaista luita, jätä ne kesällä ulos aurinkoon vaikka laatikossa. Auringon porotus valkaisee luut viikossa tai parissa luonnollisesti. Hyvä myös muistaa, ettei kaikista luista tule koskaan täysin valkoisia, ja kaikkein vaaleimmatkin luut yleensä lopulta kellastuvat ajan patinassa. Ymmärrän, että valkoiset luut nähdään puhtaampina ja miellyttävimpinä, etenkin, jos on koriste-esineestä kysymys, mutta valkoisuus ei tee esim. taikakalusta sen parempaa, vaikka kuinka olisi Alinen kyseessä. Lisäksi aivan übervalkoisista luista puuttuu tietty luonnollisuus, ja liikavalkoinen kallo näyttää helposti kipsiseltä jäljitelmältä.

Kuivia, puhdistettuja luita voi lisäksi kiillottaa hieromalla kärsivällisesti säämiskänahkapalalla, tai osta jostakin kauneuskaupasta muutama kynnenkiillotin (monitahoinen kynsiviila joka sisältää viilaosan lisäksi kiillotukseen tarkoitettuja pintoja, jotka eivät tunnu karheilta). Luihin sopivat parhaiten nämä pehmeät kiillotuspinnat, sillä ne eivät ole hiovia, eivätkä näin ollen kuluta luuta.

*Minulta on kysytty myös Kloritista luiden puhdistuksessa, mutta kokemuksella en osaa sanoa k.o. aineesta mitään, sillä liuottimista ja muista kemikaaleista minulla ei juurikaan ole luiden puhdistuksessa omakohtaista kokemusta. Luita voi valkaista liottamalla niitä vetyperoksidissa, mutta prosessi syövyttää luuta, jolloin luiden rakenne kärsii, ja luun pinnasta tulee epämiellyttävän karhea. Jättäisinkin turhat kemikaalit väliin ja pitäytyisin luonnollisimmissa konsteissa. Olen lisäksi havainnut esittelemäni keinot tarpeeksi tehokkaiksi, että mitään turhia kemikaaleja erikseen tarvittaisiin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mie laitoin joskus karhun "sormen" klooriin yöksi... Kyllähän tuo puhdistui ja valkaistui, mutta luu alkoi murenemaan :D :D Jätti jälkeensä valkoista jauhoa ja meni muutenkin pinnalta oudoksi. Mut kylläpä vaan lihanpalat lilluivat kiltisti nesteessä ja puhdasta tuli! Loput karhunluut saavat kyllä hellemmän käsittelyn.