Taika Päivässä

Paula Havasteen tuorein  Taika Päivässä - 365+1 Suomalaista Taikaa esittelee erilaisia, wanhasuomalaisia taikoja ja konsteja jokapäiväiseen elämään vuoden varrelle. Huomio kiinnittyykin ensin kirjan komeaan ulkoasuun; Raikkaan metsänvihreissä kansissa komeilee (ehkä pähkinänakkelia tai rastasta muistuttava?) lintu, teoksen selkämys on hauskasti marjapuuronpunainen, ja jo takakannen esittelyssä lupaillaan "satoja aitoja taikoja"..
Jännää, eikö? Kirjassa esiintyvät taiat on jaoteltu paitsi kuukausien mukaan, myös pienin symbolein eri aihealueisiin, kuten tuonpuoleiseen, saunaan, terveyteen ja kauneuteen. Aihealueita on yhteensä 14 erilaista, ja niihin lukeutuvat kirjassa myös sääenteet. Tämä kieltämättä vähän kummastutti.

Mainittakoon vielä, ettei teos käsittele noitia tai noituutta, vaan suomalaista folklorea. Kirjan nimi on silti hieman harhaanjohtava, sillä vaikka taioista puhutaankin, kaikki sen sivuilta löytyvät "taiat" eivät ole niinkään taikoja, kuin tiettyyn aihealueeseensa liitettyjä enteitä ja uskomuksia. Totta on, että taikausko on suuri osa mm. wanhaa noituutta, mutta on silti hieman virheellistä nimittää kaikkia uskomuksia taioiksi. Esimerkiksi, uskomus on, että kirkas tähtitaivas Uutena Vuonna merkitsee hyvää sato-, sieni-, tai marjavuotta, taika taas olisi tehdä jokin maaginen harjoitus sen tähtitaivaan alla jotta saataisiin hyvä sato-, sieni-, tai marjavuosi tapahtumaan.

"Rahapussitaika:

1. Varo laskemasta rahapussia lattialle tai maahan.
2. Sellaisessa rahapussissa eivät kolikot ja setelit pysy koskaan tallessa."

Kirjassa  on tasapuolisesti esitelty sekä lyhyitä, helppoja juttuja, sekä pidempiä, jo vähän viitseliäisyyttäkin vaativia konsteja. Ohjeissa neuvotaan selkeästi missä ja milloin k.o. "taika" pitäisi tehdä, ja mitä välineitä tarvitset suoriutuaksesi. Paikoin moiset ohjeet vaikuttavat myös hieman oudoilta, ja tekemällä tehdyiltä, varsinkin jos on kyse uskomuksista ja enteistä. Kirja vaikuttaakin olevan monessa paikoin leikkimielisempi mitä antaa ymmärtää.

"Suolapurkin taiat

Aika: Ruokailtaessa.

Paikka: Ruokapöytä.

Tarvikkeet: Suolapurkki.

Suolapurkki on ruokapöydän tärkein esine, sillä se maus-

taa ruuan, ja samalla se yhdistää ruokapöydän ääressä oli-

jat. Samaa suolapurkkia käyttävistä tulee harvoin viholli-

sia keskenään, ja siksi suola otetaan yhteisestä purkista.

   Suola on niin arvokasta ainetta, että pirukin kärkkyy

sitä. Siksi pitää heittää hyppysellinen suolaa kolme ker-

taa vasemman olan yli, jos sattuu kaatamaan suolapurkin.

Silloin selän takana kärkkyvä piru saa kirvelevät suolat

silmään ja pakenee."

Vaikka kirjassa siis onkin yhtä monta taikaa kuin vuodessa päiviä, ei kirja itsessään toimi mitenkään kalenterina tai päivyrinä. Kirjan taiat on toki pyritty jaottelemaan vähän vuodenaikojen vaihtuvuuden ja juhlapäivien mukaan, esim. Juhannustaikoja Kesäkuulle, ja Jouluntaikoja Joulukuulle, mutta sen tarkempaa kalenterikohtaisuutta on teoksesta turha etsiä. Kirjan ideasta huolimatta tämän teoksen mukaan on hankalaa toteuttaa "taikaa päivässä" mikäli sinulla ei ole, sanotaanko omia lapsia, synnyttäviä ystäviä, (oma)saunamahdollisuutta, järveä naapurissa tai lihansyöntitaipumuksia.

Kirjan alussa kirjailijan esipuhe, ja lopussa aihealueisiinsa jaoteltu sisällysluettelo, ja pieni kirjavinkkilista. 416 sivua, Gummerus 2015.

+Kovakantinen.
+Ihan mukava lukupaketti kaikille kansanperinteestä kiinnostuneille.

-Folklore ja taikuus menevät kirjassa hieman sekaisin, ja vaikka kyse onkin kansantaikuudesta, kirjan nimi on hieman hämäävä.
-Paikoin kirjan kostit on jaoteltu hieman oudosti, ja etsittyä voi olla vaikea löytää sisällysluettelosta.
-Tarjoaa hyvin vähän mitään uutta mikäli aihe on jo entuudestaan tuttu ja tutustuttu.
-Lukiessa välillä tuntuu, kuin folklorea väännettäisiin rautalangasta.
-Selkämykseen punottu kirjanmerkkinauha olisi tähän ihan pop.

Pieni Taikakirja

Suomen Kirjallisuuden Seuran Pieni Taikakirja kuuluu oikeastaan samaan sarjaan jo esittelemieni Pienen Vauvakirjan, ja Sauna -Pieni Perinnekirja, kanssa, ja on niiden tavoin mielenkiintoinen perinnetietopaketti. Pieni Taikakirja käsittelee wanhoja, ja vähän uudempiakin taikauskoisia tapoja, enteitä ja uskomuksia jokapäiväisestä elämästä ja ihmisistä.

"Jos ommellessa tulee lankaan solmu, joku on ompelijalle kateellinen."

Kirja ei ole mikään pitkäpiimäinen tutkielma, vaan sisältö on koottu virkkeittäin aihealueen mukaan. Teos on siis helppolukuinen, ja sen sivuilta löytää helposti etsimänsä.

"Jos lakaisee lattian huonosti, saa rumanaamaisen sulhasen."

Nimensä mukaisesti Pieni Taikakirja sisältää tietenkin myös hyvän annoksen kansantaikuutta mm. ikisuosikkejen, rakkauden, rikkauden, ja onnellisuuden saralta. Mukana on myös ihmisen syntymään ja kasvamiseen, ulkonäköön, taitoihin ja muihin ominaisuuksiin liittyvää folklorea.
Teos ei kuitenkaan ole mikään loitsukirja, eikä sisällä juuri kukkien poimimista tai  kummempia rituaaleja ;)
 
"Vieraan ei saa antaa katsoa lompakkoonsa, muuten köyhtyy."

Kirjan alussa on näppärä sisällysluettelo, joka on jaoteltu kätevästi aihealueittain, ja kirjan lopussa lähdeluettelo. 134 sivua. Toimittanut  Marjut Hjelt, kuvittanut Jaana Aalto. Gummerus 2002.

+Näppäränkokoinen ja kovakantinen.
+Kirjan selkämykseen on sidottu erillinen kirjanmerkkinauha.
+Jaana Aallon sadunomainen kuvitus sopii kirjaan todella hyvin.

-Loppuu lyhyeen, olisihan näitä enemmänkin lukenut.

Suomen Kansan Muinaisia Metsästystaikoja

Alkujaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran v.1891 toimittama teos on hyvin kattava loitsupaketti suomen kansan wanhoista metsästystavoista ja riistaloresta A:sta Ö:hön

(Kuvassa Salakirjojen uusintapainos vuodelta 2011)

Kirjassa käsitellään siis kaikkea metsästykseen, ansastukseen ja muuhun saaliinhankintaan liittyvää, kuten metsästysonnen parantamista, pilauksen kumoamista, ansojen parantamista, ja koiran vainun nostoa.
Kirja on paitsi loitsukirja, se on myös nostalginen katsaus menneiden vuosisatojen metsästysperinteisiin ja folkloreen. Kirjassa kerrotaan niin riista- ja turkiseläimistä sekä linnuista kappaleittain. Kerrotaan, mitä eläimiä ei saa vahingoittaa ja minä vuodenaikoina.

"383 §  Yhdeksän ennen kä'en kukkumista tapetun käärmeen rasvalla kuin voitaa suksensa ja ruumiilta haudasta otettu paita päällä ja kissan pää kainalossa kuin hiihtää ympäri sydänmaan, niin saa kaikki ketut siitä kierroksesta, vaan kuin ketun aina saa, niin pohjois-puolella vaaran olevaan muurahais-kekoon pitää vasemmasta nimettömästä sormesta kolme tippaa verta laskea Metsähiidelle mieliksi (uhriksi). Kettu on Metsähiiden karjaa."

Teoksen alussa Matti Varosen esipuhe, ja sisällys. Lopussa puolestaan viitteitä ja toisintoja, kattava sana- ja asiahakemisto sekä Oikaisuja ja lisäyksiä.
262 sivua. Salakirjat 2011.

+Sopii nostalgia-lueskeltavaksi muillekin kuin metsästäjille
+Nykyajan eränkävijät voivat yhä löytää kirjasta vinkkejä
+Uusintapainoksessa säilytetty vanhanaikainen kirjoitusasu

-Pehmeäkantinen
-Ainoa mitä kirjassa ei käsitellä, on riistaonnen pilaus, ansaonnen vieminen tai koiran lumoaminen, mutta kyllä taitava kotitrulli onnistuu jos lukee rivien välistä ;)

Yläkuu ja alakuu

Eli Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä. Kirja kertoo nimensä mukaisesti kuusta, sen kierrosta, ja merkityksestä ihmisten elämään ja talontöihin ennen wanhaan. Teos on jaettu kappaleittain erilaisiin töihin, kuten maanviljelyyn, eläinten hoitoon, kalastukseen ja rakentamiseen. Kirjan alussa esitellään kuun vaiheita, ja muuta yleistietoa kuun ja ihmisen välisestä suhteesta.
 
"Jos elokka syntyy yläkuul, tulloo se pitkäikäne, mut jos syntyy alakuul, nii se kuoloo nuoren."

Kansien väliin koottu tieto on yksinkertaisina virkkeinä, ja muistuttaakin Suomen Kirjallisuuden Seuran keräämää aineistoa ja suusanallista perimätietoa. Teksti on eläväistä ja taltioitu murreasu on huomioitu useassa kohdassa. Kirjaa jaksaa siis lukea eikä teksti ole akateemisen kuivakkaa. Suosittelisin tosin hankkimaan tämän rinnalle almanakan, josta näet kulloinkin vallitsevan kuunvaiheen :)
Mainittakoon vielä, että teos keskittyy siis pääasiassa maatalouden ja kodin toimiin, ja tietoa kuun vaikutusta esim. magiaan, loitsuihin tai juhlapäiviin tästä on turha hakea.
Kirjan alussa sisällysluettelo.121 sivua. Kirjan lopussa lähdeluettelo ja sivutilaa omille merkinnöille.

"Puut kaadettiin talvisikaan. Yleisesti puhuttiin yläkuulla kaatamisesta."

+Näppärä tietopaketti aiheesta kiinnostuneille perinneihmisille.
+Tästä tulee jotenkin nostalgisesti Maanviljelijän kalenteri mieleen.

-Ei lainkaan kuvitusta, vaikka pari kaaviokuvaa olisi sopinut etenkin alkulehdille.
-Tarjoaa hyvin vähän mitään uutta folkloreen perehtyneille. 
-Pehmytkantinen

Sauna -pieni perinnekirja

Juha Nirkon toimittama, Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kokoelma kertoo, kuten nimestäkin voi päätellä, suomalaisesta saunaperinteistä- ja tavoista.
Yksiin kansiin on koottu kappaleittain perinnetietoa aina saunapaikan valinnasta, saunan rakentamisesta ja käyttöönvihkimisestä saunaan liittyviin sanontoihin, saunataikoihin ja arvoituksiin. Jokaisen kappaleen alussa pieni yhteenveto; esipuhe.

"Jos joku vieras tuo kiven saunan kiukaaseen, voi hän siten pilata saunan löylyn"
-Ikaalinen 1938-

Vaikka perinnetiedosta kiinnostunut harrastaja kirjasta hyötyneekin, teos on suppeahko, ja muutamista, ohimennen mainituista aiheista, kuten erilaisista saunotuksista, mm. lapsi-, morsius-, ja ruumissaunasta olisi voinut laittaa mukaan pari sivua enemmän tietoa. Kirja on silti mukava lisä vaikka mökkilukemistoksi, ehkä se saunatonttukin näyttäytyy jos sitä oikein nätisti tervehtii :)

"Haltija varjelee saunan tulipalolta, jos jättää kiukaalle kupin vettä"
-Parkano 1936-

133 sivua. Kirjan lopussa luettelo arkistoviitteistä, sekä lista lähdeteoksista. Kuvittanut Henriikka Salonen.

+Mukavan taskukokoinen opas
+Mukaan sidottu kirjanmerkkinauha on mukava yksityiskohta

-Harvakseltaan kuvitettu
-Suppea

Vanhat Merkkipäivät

Jouko Hautalan toimittama, Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoama teos tarjoaa kattavan annoksen wanhoja suomalaisia merkkipäiviä vuoden varrelta. Kirja on jaoteltu kuukausiin, ja merkkipäiviä käsitellään ajastajan mukaisessa järjestyksessä.
Merkkipäivätieto on kerätty wanhan kansan suusta ympäri Suomea, ja joukkoon mahtuu niin lyhyitä sananparsia, kuin pidempiä juhlakuvauksiakin.

(Kuvassa seitsemäs painos vuodelta 2000)

"Ennen on ollut sellainen tapa, että ovat helluntaita vasten laittaneet kellon lehmän kaulaan."
-Kittilä-

Wanhoihin juhliin, niiden odotukseen, valmisteluun ja viettoon on mahtunut monenlaisia töitä, rutiineja ja velvollisuuksia. Juhlista vaiheineen kerrotaankin todella kattavasti, muistaen kuinka talo eli luonnon kierron kanssa käsi kädessä. Tiedettiin milloin nauriit piti istuttaa, halot hakata ja heinät niittää. Mahtuu vuodenkiertoon monenlaisia taikojakin; Kirja kertoo mm. miksi tunkiolla juoksenneltiin, saappaat rasvattiin, ohdakkeet istutettiin pellolle ylösalaisin ja akat söivät puuronsa eläinsuojassa..

"Jos juhannusyönä nukkuu, niin sitten nukkuu koko kesän."
-Kauhava-

On hyvä muistaa, että valtaosa kalenterin vuotuisjuhlista, niin ennen kuin tänäänkin, perustuvat kirkon asettamiin kristillisten pyhimysten sun muihin kirkon mytologian hahmoihin pohjautuvien henkilöiden päiviin, monia nimipäiviä myöden. Kirkkoa vanhemmat juhlat puolestaan poistettiin kalenterista tai ristittiin uudelleen. Kirkon vuoksi Raamatun tapahtumat siis vilahtelevat myös wanhasuomen perinteistä kertovassa kirjassa. Mariasta, Johannes kastajasta tai Jeesus-lapsesta huolimatta teosta on kuitenkin helppo lukea suomenuskovaisena tai pakanana, sillä wanhoilta ajoilta on säilynyt myös neutraalia juhlatietoa.
Koska suurimmat juhlat sulautuivat näin uusiin pienempien unohtuessa, on monista, wanhoista juhlamerkinnöistä löydettävissä yhtäläisyyksiä uudempien juhlien kohdalla. Esimerkiksi Tiernapojat eivät alkujaan juuri joulunaikaan vaellelleet, ja nykyinen joululeipä on lainattu suoraan Kekristä juhlan itsensä kadotessa.

"Tuomaanpäivän ja joulun välissä eo saa ottaa yhtään lastua puusta, että lehmät pysyisivät tervajalkaisina."
-Alavus-

Kirjan lopusta löytyy myös tietoa viikonpäiviin ja kuun vaiheisiin liitetyistä uskomuksista ja tavoista. 478 sivua. Teoksen kuvituksesta vastaa Erkki Tuomi (Myytillisiä Tarinoita ). Kuvitus on mustavalkoinen.

+Perinneteokseen mustavalkokuvitus sopii mainiosti.
+Uusissa painoksissa säilytetty alkuperäiskuvitus.
+Mainio teos kenellekään kansanperinteestä kiinnostuneelle.
+Itsekin opin tästä uutta.

-Moni merkintä alkuperäismurteella, joten asioiden sisäistäminen voi hieman tuottaa päänvaivaa tottumattomammalle lukijalle.
-Useimmat kirjassa esitellyt wanhat merkkipäivät voivat olla nuorille lukijoille tuiki tuntemattomia.

Joulu Joutui

"Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia"; Juha Nirkon ja Urpo Venton toimittama, Suomen Kirjallisuuden Seuran kustantama teos täydentää "Pääsiäinen" ja "Juhannus Ajallaan" -sarjaa, ja nimensä mukaisesti sisältää tarinoita, tietoa, ja kuvia joulun viettotavoista ja merkityksestä kansan keskuudessa.
Teos herkistää mielen lapsuuden jouluihin ja isoäidin tarinoihin, ja suo samalla mieltä lämmittävän katsauksen menneiden vuosikymmenten henkeen; aikaan ennen joulun kaupallistumista.

Vaikka joulu suomessa onkin pitkälti kristillinen, teos ei turhia jeesustele, vaan esittelee jouluisia leikkejä, loruja, jouluruokia ja -taikoja, sekä erilaisia perinteitä ja tapoja sellaisina kuin niiden parissa eläneet ihmiset ovat ne kokeneet. Koskettavinta antia ovat mielestäni sotilaskertomukset yksinkertaisista, mutta juhlahenkisistä korsujouluista, etenkin tarina sotamiehestä joka sai joulupaketin sisareltaan.

"Puhdistautuminen on liittynyt suurien juhlien valmisteluihin kaikkialla maailmassa. Jouluaattona saunominen on kuulunut vanhoihin maalaistapoihin Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Ruotsissa joulusaunassa käynti jatkui keskiajan jälkeen, vaikka saunomisesta muuten vähitellen luovuttiin.
-Joulusaunassa käytiin kekriperinteitä jatkaen jo keski- tai iltapäivällä, jotta haltia tai suvun vainajat saivat rauhassa kylpeä tavallisen aikaan.
Puhuminen saunassa ei yleensäkään ollut suotavaa. Koska ennen synytettuun saunassa, Jeesuksen syntymäjuhla teki löylyhuoneen tavallistakin pyhemmäksi paikaksi. Hilpeämpää saunaperinnettä taas edustaa naapurin saunan lämmittäminen tapaninaamuna."

Kirjan lopussa kirjallisuusvinkkejä, kuva- ja arkistolähteet, sekä yksinkertainen hakemisto
192 sivua

+Kovakantinen
+Monipuolinen sisältö Kekristä Nuuttipukkeihin.

-Sarjan muiden kirjojen tavoin mielestäni hieman kummallisen muotoinen
-Luettuasi tämän kirjan mielesi todennäköisesti tekee riisipuuroa ja rusinasoppaa o__O

Kotonoita toivottaa kaikille lukijoilleen kaunista ja rauhallista Talvipäivänseisausta ja Joulua :)

Suomen Kansan Arvoituskirja

Arvoituksilla on aina pyritty opettamaan niin lapsia kuin aikuisiakin, vaikka moni joka ei vastausta keksinyt tunsikin itsensä turhaan älytetyksi. Arvoitukset ja tarinaniskentä ovat olleet osa iltojen rattoa tuvassa ilman videopelejä, televisiota saati radiota. Tästä maanmainiosta, alunperin vuonna 1945 laitetusta kokoelmasta löytyy monenmoista pähkinää purtavaksi niin isoille kuin pienille.
Itseäni kirja muistuttaa lapsuudestani, äidilläni oli tapana aina kysellä näitä minulta. Pari muistan jopa arvanneeni, mutta useimmat tuntuivat hyvin visaisilta vaikka vastaus olikin tosi helppo.

"Isä maassa mätänee, pojat vieressä kasvaa. Mikä se on?"

Kuvassa yhdestoista painos vuodelta 2002.

Teos on jaoteltu aihepiirien mukaan, ja sisältää arvoituksia mm. ihmiskehosta, pihapiiristä, eläimistä, miehistä, naisista ja kasveista. Mukana ovat tietenkin myös kompakysymykset ja muut sellaiset knopit ;)
Monet kirjan arvoituksista kohdistuvat esineisiin ja töihin jotka eivät nykyään ole enää jokapäiväisiä tai tähdellisiä, kuten kirnu, pellavaloukku, kaivonvintti tai kaskenpoltto, mutta kyllä tästä saa nykypäivänäkin paljon irti.
467 sivua. Kirjan lopussa kolme hakemistoa; sanoille, viitteille ja aihepiireille.

"Kilkkaa kalkkaa luisten lukkojen takana. Mikä se on?"

+Kovakantinen
+Paljon lukemista, kuin aikamatka
+Erkki Tuomen verraton kuvitus säilytetty ainakin tässä uusintapainoksessa
+Suosittelen lämpimästi kaikille teille, jotka pidätte hupailuista.

-Enkä kerro, arvatkaapa ;)

Kansanviisauden Aarrearkku

Valittujen Palojen vuonna 2002 ilmestynyt hauska kokoelma on nimensä mukaisesti täynnään sekalaisia poimintoja suomalaisesta folkloresta ja perinnetavoista.
Kirjan runsas sisältö on koottu laidasta laitaan wanhoista sanonnoista, värssyistä, tarinoista, vitseistä, puujaloista, kaskuista jne. ennen ja nyt.

"Semmoista se on tämmöisenä aikana."

Teoksessa riittää mielenkiintoista luettavaa kaikenikäisille, ja sisältö on jaettu aihepiireittäin maailman luomistarinoista ihmisyyteen, elämään, avioon, ja myös kosketukseen yliluonnollisen kanssa.
368 sivua. Hauskasta kuvituksesta vastaa Pekka Vuori.

"Nuorena viat saadaan, vanhana ne tunnetaan"

+Monipuolinen, runsas sisältö
+Hymy on herkässä kun tätä lukee
+Hauska, kertova kuvitus

-Kattavampi sisällysluettelo helpottaisi hakua

Pääsiäinen

"Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia"; Juha Nirkon toimittama, Suomen Kirjallisuuden Seuran kustantama teos täydentää "Juhannus Ajallaan" ja "Joulu Joutui" -kirjasarjaa, ja sisältää nimensä mukaisesti tarinoita, tietoa, ja kuvia pääsiäisenä-tunnetun ajanjakson vietosta ja merkityksestä kansan keskuudessa.
Vaikka kaikille Ostaran ja Kevätpäivän juhlijoille tuleekin Pääsisäisestä lähinnä mieleen pelkät Jeesus-jutut, teos ei korosta itsessään juhlan kirkkopuolta, vaan keskittyy ihmisten kertomuksiin, sillä sisältyyhän juhlaan paljon muutakin.

"Monissa kielissä pääsiäisjuhlan nimi pohjautuu hebrean sanoihin pesah, pasah (esim. aramean pasha, kreikan paskha, ranskan paques, ruotsin påsk). Juutalaisten passah-sana viittaa toisaalta vanhaan alkuvuoden uhriateriaan, toisaalta sen ansioista tapahtuneeseen "sivuuttamiseen" (englannin Passover) ja säästymiseen esikoisten joukkosurmalta Egyptissä. Englannin ja Saksan sanat Easter ja Ostern pohjautuvat luultavammin muinaisgermaanien kevään jumalattareen (Aostro, Ostera), jonka juhlaa vietettiin kevätpäiväntasauksen aikaan.
  Suomessa papisto halusi välttää paskaa muistuttavaa sanaa ja kehitti jo ennen Agricolaa suomen kieleen uudissanan pääsiäinen, jolla viitattiin pitkästä paastosta pääsemiseen. Lisäksi selitettiin, että oli pääsy Egyptin orjuudesta, Punaisestamerestä, tai pitkästä talvesta. Kristikunta pääsi myös synneistä Kristuksen kuoleman ja haudasta pääsyn myötä."

Teos onnistuu kaivautumaan myös wanhaan kansanperinteeseen saapuneen kristiuskon läpi, ja esitteleekin sangen maanläheisesti mm. juhlaruokien valmistusta, pääsiäissymboliikan muinaisia juuria, reseptejä, vanhoja taikoja, loruja, ja virpomaperinnettä, sekä hieman myös pääsiäisen poliittista puolta joka myöhemmin vakiintui vappuun. Kirjasta löytyy tietoa myös pääsiäisaikaan luettavista pienemmistä juhlista, kuten Laskiaisesta ja Helluntaista.
Muiden sarjan kirjojen tavoin teos on runsaasti vanhoilla mainoksilla ja albumivalokuvilla kuvitettu. Kirjan lopussa kirjallisuusvinkkejä ja kuvalähteet.
201 sivua.

+Kovakantinen
+Nostalginen kokoelma vuosikymmenten varrelta

-Sarjan kirjojen tavoin hieman kummallisen muotoinen
-Mustavalkoinen kuvitus on paikka paikoin vähän ankea vaikka luokin nostalgisuuden tuntua.

Suomalainen Kansanperinne

Leea Virtasen tutkielma esittelee (nimensä mukaisesti, jälleen kerran) suomalaisen kansanperinteen wanhoja ja nykyisiä tuulia. Wanhat perinnetavat painuvat unholaan tai muuttavat muotoaan uusien syntyessä. Paikka paikoin teos on hieman akateemisen oloista luettavaa, mutta tylsäksi teosta ei voi väittää. Kirja kertoo loistavasti myös ulkoisten vaikuttajien, kuten idän ja lännen osuudesta perinteeseen, jonka me automaattisesti oletamme olevan "supisuomalainen".

"Sosialoituminen tapahtuu paljolti vaiheittain, aste asteelta, mutta silti jotkut jaksot voidaan määritellä elämänkaaren kannalta muutosvaiheiksi. Kyseessä voi olla biologinen tapahtuma (esim. ensimmäinen menstruaatio) tai sosiokulturaalinen tekijä (koulun lopettaminenm häät, eläkkelle siirtyminen; Howard 1986). Siirtymäriiteiksi nimitetään seremonioita, joilla yksilö siirretään tietystä sosiaalisesta asemasta toiseen. Siirtymäriitti tekee sekä yksilölle että tapahtuman piiriin kuuluvalle yksilölle selväksi tapahtuvan muutoksen ja auttaa hyväksymään sen (esim. hautajais- ja hääseremoniat)."

Ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen arkena ja juhlana, juhlaperinteet, yksityiset rituaalit ja itseilmaisu ja sen sellaiset niin esi-isien aikaiset kuin modernimmat kansantavat avautuvat kirjan lukijalle aivan uusilla tavoilla. Jokainen meistä suorittaa päivittäin tavallisina ja jokapäiväiseen elämäämme kuuluvia suurempia, ja vähäisempiä rituaaleja, mutta harvoin sitä tulee ajatelleeksi että miksi oikeastaan teemme niin ja pidämme tapoja yllä.

319 sivua. Kirjan lopussa kirjallisuusluettelo ja yhdistetty asia- ja henkilöhakemisto.

+Monipuolista tietoa ja selkeä hakemisto
+Kovakantinen
+Loistava lahjaidea kansantieteistä vähänkään kiinnostuneille

-Kirjan kuvitus on niukkaa ja mustavalkoista.
-Paikka paikoin teksti muuttuu kuivakaksi

Hyvän ja Pahan Merkit

Eli taikauskoisten tapojen tarina.
Ari Turusen vuonna 2002 ilmestynyt teos on mielenkiintoinen tutkielma taikauskon ja siihen liittyvien tapojen kehityksestä ja vaikutuksesta ihmisissä. Kirja tarkastelee taikauskoa mm. historialliselta kannalta, kuinka tärkeää oli pelotella vaikkapa pikkulapsia möröillä ja kummituksilla etteivät he lähtisi yksin metsään petojen armoille. Tällaiset tavat ovat säilyneet nykyaikaan, jolloin valeasuisilla hirviöillä on toivottavampi vaikutus lapsen mieleen kuin vaikkapa aktuaaleilla namusedillä.

"Hyvän ja Pahan Merkit" on tarkistettu laitos kirjailijalta vuonna 1997 ilmestyneestä "Pahan Merkit" -opuksesta. Teos on jaettu aihealueittain kappaleisiin, joissa käsitellään mm. kummitusmyyttien syntymistä ja yleistä pelkoa, erilaisia, hirviömäisiä olentoja jotka vievät onnettoman mukanaan, pahan tahtoisia kanssaihmisiä unohtamatta, ja suojautumiskeinoja joita on käytetty ja käytetään yhä pahaa vastaan.

"Suhtaudumme erilaisiin ihmisiin epäluuloisesti. Meitä kyvykkäämmät saavat osakseen epäilyjä noituudesta tai mustan magian harjoittamisesta. Usein syytös on kohdistunut vaikkapa kylän ahkerimpaan ja taitavimpaan emäntään, jonka uskotaan vaikuttaneen muiden karjaonneen. Näin hän saa maksaa poikkeavuudestaan.
  Koska on vaikea hyväksyä, että naapuri olisi meitä kyvykkäämpi hoitamaan asioitaan, hän on tietenkin tehnyt liton paholaisen kanssa. Ennen uskottiin, että on olemassa demoneja, jotka pystyvät vaikuttamaan ihmisen varallisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Demonit varmistavat viekkauden, rohkeude, älykkyyden japuhetaidon. On jopa olemassa demoni, joka saa naiset riisuuntumaan, hankkii tottelevaisia ihmisiä palvelijoiksi tai muuttaa tavallisia metalleja kullaksi."

Kirjan lopussa lähdekirjallisuutta, viiteluettelo, ja selkeä sisällysluettelo.

+Kovakantinen
+Runsaasti kuvitettu

-Teksti on mielestäni osin epätasaista, paikka paikoin akateemista jaarittelua, ja osin hauskaa lukea
-Loppuu lyhyeen, aihetta olisi voitu käsitellä enemmänkin

Pilvihin On Piian Nännit

Marja Paasion teos esittelee nimensä mukaisesti Suomen kansan seksiperinnettä, jota on koottu teoksen sivuille niin sanontoina, wanhoina taikoina kuin erinäisinä vippaskonsteinakin, kunhan ne vaan liittyvät jotenkin seksuaalisuuteen. Kyseessä on kerrassaan lystikäs kokoelma wanhoja pikkutuhmia, ja vähän ronskimpiakin, sananlaskuja, uskomuksia ja lemmentaikoja.
Kirjan sisältö on jaettu selkeästi aihepiirien mukaan, ja selailtavaahan kirjasta löytyy; Lemmennostosta, miehistä, naisista, ehkäisystä ja naimisiinmenosta aina synnytykseen asti.

"Omena sen oma nimi on."

Vaikka seksuaalisuus kaikissa ilmenemismuodoissaan tuntuukin yhä nykyään olevan tabu meille aina yhtä sisäänpäinlämpiäville suomalaisille, muistuttaisin että ilmestyessään ensi kertaa (1985) teos nousi kirjakauppojen varastetuimmat -listan kärkeen. Teos siis kiinnosti tavattomasti monien suomalaisten uteliaita mieliä, mutta jostain syystä harvempi kuitenkaan ilkesi tämän ostaa ;D
 
"Eipä liha vihkimällä parane."

Kirjan sisältö on tallennettu alkuperäismuodossaan, wanhoja termejä ja kertojien murteita unohtamatta, mikä on yksityiskohtana omiaan lisäämään teoksen viehätystä.
Vaikka kirja sisältääkin paljon nykypäivänä hävyttömiksi miellettyjä sanoja ja sanontoja, teos ei itsessään ole mitenkään rivo tai siveetön. Vanhalle kansalle esimerkiksi vittu ei ollut samalla tapaa kirosana, kuten nykyisin. Moralismi elää siis lähinnä lukijan korvien välissä, ja jokainen paljaat varpaat tai olkapäät nähdessään herkästi pahastuva ummikko voi hyvin jättää tämän lukematta.

(Uudistettu painos vuodelta 2004. Kannen kuvittanut Erkki Tanttu.)

Teos ei myöskään ole mikään "Näin se pitää tehdä" -seksiopas, vaan folkloristinen kokoelma paikka paikoin jopa humoristisia kansantarinoita ja kaskuja aikuisten maailmasta. Kirjassa käsitellään tervettä seksuaalisuutta ja siihen liittyviä, moninaisia asioita jämptisti ja kansanomaisesti sen ihmeempiä punastelematta.
Kustannusosakeyhtiö Otava 1985. 265 sivua. Kovakantinen. Kannen kuvittanut Kari Nuutinen.

+Nostaa varmasti hymyn huulille
+Kätevän kokoinen
+Kattava

-Paikoin murteella tallennetut jutut voivat olla hieman hankalasti tulkittavia.
-Uusintapainoksesta valitettavasti puuttuu alkuperäisteoksen sivuja koristava, Kari Nuutisen maanläheinen kuvitus.

Juhannus Ajallaan

Juhlia Vapusta Kekriin; Juha Nirkon toimittama, Suomen Kirjallisuuden Seuran kustantama teos sisältää nimensä mukaisesti tietoa kyseisistä juhlista erilaisina, ihmisiltä kerättyinä tarinoina eri vuosilta. Mikäli olet joskus rakastanut vanhojen ihmisten tarinointia "vanhoista hyvistä ajoista" saatat rakastua myös tähän kirjaan.
Tämä on taas yksi ihana kansanperinnekokoelma, ja sopiikin hyvin näin Vappupostaukseksi.

Kirja tarjoaa nostalgisen katsauksen menneiden vuosikymmenten juhlaperinteisiin ja ajan henkeen. Kirja sisältää eri ikäisten ihmisten omakohtaisia kertomuksia ja kokemuksia kyseisitä juhlista, ja teoksesta voikin löytää mm. reseptejä (näin Vapun alla myös sima- ja tippaleipäreseptin), laulunsanoja, vanhoja seuraleikkejä ja taikoja, sanontoja ja enteitä. Itse henkilökohtaisesti pidän eniten sotamiesten kertomuksista juoksuhautajuhannuksista.

"Juhannussalko

Juhannussalko, maistonki, on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä. Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli. Saman tavan omaksui Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi-, ja Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa. Esimerkkiä seurasi lähin suomenkielinen naapurusto; tosin jo 1700-luvulla länsisuomalaisissa herraskartanoissa oli pystytetty salkoja. Nykyään juhannussalko on maassamme leimallisesti suomenruotsalainen tapa."

Teos kuuluu samaan sarjaa SKS:n "Pääsiäinen" ja "Joulu Joutui" -kirjojen kanssa.
191 sivua. Kirjan lopussa kirjallisuusluettelo.

+Kirjan kuvituksena käytetty nostalgisia piirroksia, vanhoja valokuvia, ja mainoksia
+Ihmisten kertomat tarinat, etenkin sota-ajalta, ovat koskettavan lämminhenkisiä ja ajatuksia herättäviä
+Kovakantinen

-Loppuu nopeasti kesken
-Kätevän kokoinen mutta kummallisen muotoinen (neliö)

Näillä sanoin Kotonoita toivottaa kaikille riemukasta Toukojuhlaa ja Työläisten päivää :)

Vuotuinen Ajantieto

Kustaa Vilkunan "Vuotuinen Ajantieto" on tuhti kalenteripaketti kaikille enteidenseurailijoille, perinneihmisille, kuin ihan vaan uteliaillekin. Teoksessa kerrotaan sananmukaisesti vuodenkierrosta, vanhoista (ja uudemmista) juhla, pyhä- ja merkkipäivistä, niiden vietosta ja alkuperästä. Kirjassa esitellyt päivät ovat pääasiassa kristillisiä (kuten koko suomalainen kalenteri nykyään on), joten varsinaisesti merkkipäivien pakanallisia syntyjä teoksesta on turha hakea, mutta silti tästä kirjasta saa paljon irti. Onhan se paljastava katsaus esivanhempiemme jokapäiväiseen elämään.

Pelkkien vuodenpäivien lisäksi kirjasta löytyy kaikenkattava valikoima säähän ja ihmisten asioihin liittyviä enteitä ja viisauksia tyyliin; "Matalalla lentävät pääskyset tietävät sadetta" tai "Kateus vie kalatkin vesistä". Kirjan kuvituksesta on huolehtinut Erkki Tanttu, jonka riemukas grafiikka ei jättäne ketään kylmäksi.

+Kovakantinen
+Runsaasti kuvitettu

-Hankalankokoinen tiiliskivi (384 sivua)

*Mainittakoon vielä, että Vuotuisen Ajantiedon henkeen ilmestyy nykyäänkin "Suomen Kansan Kalenteri"; Keltakansinen, 80-sivuinen ajastaikavihkonen jonka kannessa myös on aurinko. Esikuvansa tavoin kalenterikin sisältää kiehtovan kokoelman vuodenkiertoon sijoitettuja enteitä, taikoja ja uskomuksia. Kalenterista löytyy kaikenlaisia tuulahduksia menneiltä ajoilta, Käpyliesimainoksista otteisiin Mamsellien tapakirjasta :)
Myös kuun vaiheet ja muut varteenotettavat tähtitaivaan tapahtumat löytyvät samojen kansien välistä. Kuvittajana kalenterillakin Erkki Tanttu.

Lykyn Avain

Tässä Suomen Kirjallisuuden Seuran alunperin v.1991 kustantamassa opuksessa on laaja valikoima wanhoja taikoja, konsteja ja uskomuksia sekä rikkauden että rakkauden saavuttamiseksi. Vaikeitahan ne ovat, ainakin tarvittavia aineksia ajatellen, sukkavarkaisiin kun toisen kotiin ei ole nykyisin helppoa mennä ja saunan uunikin on monella kesämökkimatkan päässä..

Kirja on siitä huolimatta hauskaa ja avartavaa luettavaa, ja voihan tämän vaikka juhannuksena ottaa suuntaa antavaksi oppaaksi jos mielii perinteisiä juhannustaikoja koettaa.

"Kun syö silakkaa niin tulee posket punaisiksi" -Orimattila 1948-

Kirja on jaoteltu aihepiireittäin, kuten ihmisten askareisiin, kyläilyyn, naimisiin menoon ja kuolemiseen. Ja kyllähän joka kappaleesta löytyy nykyihmiselle ainakin pari helppoa kikkaa joita voi vaikka kotona koettaa mikäli haluat eksyttää naapurin lehmät metsään tai lihoa hyvinvoivan näköiseksi ennen häitä. Nykyiseltään moiset kuulostavat kuulostavat vain viihteellisen hauskalle mutta kertovat silti paljon elämisestä ja olemisesta ennenvanhaa. Teoksen on kuvittanut Pekka Vuori.

"Siltä, jonka käteen jää avain lukosta, vievät toiset heilan" -Ruovesi 1922-

+Kätevän kokoinen, kovakantinen.
+Teksti on helppolukuista, ja hyvin jaoteltua, eikä kaikki yhdessä pötkössä.

-Kuvitus on hienon näköistä, mutta todella niukkaa ja väritöntä.
-Loppuu liian äkkiä kun pääsee lukemisessa vauhtiin.

Suomalaisia Haltijoita ja Taruolentoja

Mervi Kosken kirja esittelee suomalaisessa kansanperinteessä ja mytologiassa esiintyviä, monenkirjavia olentoja. Selailin tätä kirjakaupassa varmaan kolmeen eri kertaan, ja lopulta vaan oli pakko ostaa tämä. Lisäksi kannen painovirhe oli mielestäni lystikäs.

Nimensä mukaan teos esittelee suomalaisesta kansanperinteestä tuttuja haltioita ja sekalaisia taruolentoja, kuten jumaluuksia, henkiä, haltiaolentoja ja muita otuksia. Kirja on jaettu kappaleittain olentojen elinalueiden, kuten metsän, veden, vuorten, ja vainajalan, mukaan.
Kun kirjaa pääsi lukemaan ihan ajatuksella, hoksasin, että tässähän on tehty Tolkienit; Teoksen kannessa ensi alkuun kirjoitusvirheeksi luulemani härö nimittäin toistuu läpi koko kirjan. Eli vaikka sisällössä selkeästi tarkoitetaan haltiosta, niistä puhuttaan koko ajan haltijoina, joten teksti on paikoin rasittavaa lukea. Myönnän siis hieman pettyneeni.

Muuten kerronta on mukavan eläväistä, ja humorististakin. Kirjan kuvitus on runsasta, ja grafiikka on eläväistä ja kaunista.
Sakari Tiikkajan omaperäinen kuvitus nosti lisäksi hymyn huulille, etenkin muinaisen Tursaan yhdennäköisyys muinaisen Cthulhun kanssa on hämmästyttävä.
Kirjan lopussa kirjallisuuslähteet ja selkeä hakemisto. 180 sivua.

+ Komea ulkoasu ja kovakantinen teos
+ Isohko, mutta ihan näppäränkokoinen
+ Sivujen reunassa hauskoja "tietoiskuja"

- Jossain kohdissa ehkä hieman liian leikkimielellä tehty, mutta ehkä se kuulunee asiaan.
- Ei voi mitään, mutta haltijamokasta ropisee pisteet.

*Okei, minä selitän: esim. Saunatonttu on saunan haltia, ja Näkki veden haltia. Haltiaolento voi olla asuttamansa reviirin haltija, mutta esim. Haltijavelkakirjalla ei ole mitään tekemistä yliluonnollisen kanssa.

Nykymagian käsikirja

Leea Virtasen Nykymagian käsikirja on kokoelma uusia ja vanhoja taikauskoisia tapoja, maagisia uskomuksia sekä onnen kuin epäonnenkin enteistä. Olen itse vain vähän taikauskoinen, joten ihastuin opukseen kertaheitolla :)

Kirjan sisältö on jaettu uskomus kerrallaan aakkosjärjestykseen, kuten apilat, tinan valaminen ja vaatteet. Kirjassa on monia tuttuja juttuja kuten kaatuneen suolan ripottelu olkapään yli tai peilin särkyminen, sekä jotain uusiakin, mikä tekee kirjasta ainakin minulle mukava luettavaa. Ovathan jokapäiväiset, taikauskoisetkin kansantavat mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia, sillä juuri kansantaikuus on luonut pohjan sekä nykynoituudelle että taikauskolle.

+Hyvin kirjoitettu
+Paljon erilaisia uskomuksia
+Selkeä aakkosjärjestys
+Kovakantinen

-Vähän ankeat sivut, ei juuri kuvitusta

Pieni Vauvakirja

Suomen Kirjallisuuden Seuran kustantamia opuksia on eksynyt hyllyyn yksi jos toinenkin. Pieni Vauvakirja kuuluu samaan sarjaan. Folkloresta ja uskomuksista pitävälle Kotonoidalle tämä oli aikoinaan hieno löytö vaikkei taloudessa lapsia olekaan.
Mainittakoon, ettei Pieni Vauvakirja keskity vauvoihin ja lapsiin samoin kuin ne vauvakirjat, joihin kirjataan ylös pikku Jari-Kaarinan syntymäajat, pituus ja paino ja päivä jolloin oma kakkakone otti ensimmäiset askeleet tms.

Pieni Vauvakirja on yleisesti lapsiin, syntymähetkeen ja vaikka nimen antamiseen pohjaava perinne- ja kansanuskomuskokoelma, josta selviää, mitä tarkoittaa jos lapsella on syntyesään hiuksia, tai jos kummitäti syö ylenmäärin kastejuhlassa? Tiedätkö, tuleeko lapsi olemaan varttuessaan onnellinen vai onneton?

Kirjan lopussa lista kirjallisuuslähteistä, ja mielenkiintoiset jälkisanat lapsista ja niiden hankkimisesta, sekä heidän asemastaan yhteiskunnassamme ennen ja nyt. Kirjan on kuvittanut Veera Näsänen.

+Pienikokoinen kirja, ei vie paljoa hyllytilaa.
+Hauska kuvitus, sopivasti ympäri kirjaa.

-Aiheeseen liittyviä uskomuksia olisi voinut olla enemmänkin, valtaosa oli ennestään tuttuja, eli taas liian lyhyt kirja.

Onni Yksillä

Leea Virtasen teoksessa tarkastellaan suomalaista kansanperinnettä ja sen ilmenemismuotoja eilisestä nykypäivään. Kirjassa esitellään niin vanhoja saunomistapoja kuin merkityksiä kirjoituksissa vessan seinissä. Tarinat ovat lyhyitä, mutta ytimekkäitä. Pidin erityisesti lasten leikkiloruista ja pihaleikeistä kertovista kappaleista, sillä monet olivat itsellenikin lapsuudestani tuttuja.

Kirja ei ole puuduttavan "akateemista" luettavaa, vaan perustietokirja kaikille folkloresta kiinnostuneille. Löysin tämän tuurilla joskus eräästä divarista, ja ostin sen pois samantien :)

+Selkeä kappalejako
+Kirjoitettu mukaansatempaavasti

- Kuvitus voisi olla monipuolisempaa