Ari Turusen vuonna 2002 ilmestynyt teos on mielenkiintoinen tutkielma taikauskon ja siihen liittyvien tapojen kehityksestä ja vaikutuksesta ihmisissä. Kirja tarkastelee taikauskoa mm. historialliselta kannalta, kuinka tärkeää oli pelotella vaikkapa pikkulapsia möröillä ja kummituksilla etteivät he lähtisi yksin metsään petojen armoille. Tällaiset tavat ovat säilyneet nykyaikaan, jolloin valeasuisilla hirviöillä on toivottavampi vaikutus lapsen mieleen kuin vaikkapa aktuaaleilla namusedillä.
"Hyvän ja Pahan Merkit" on tarkistettu laitos kirjailijalta vuonna 1997 ilmestyneestä "Pahan Merkit" -opuksesta. Teos on jaettu aihealueittain kappaleisiin, joissa käsitellään mm. kummitusmyyttien syntymistä ja yleistä pelkoa, erilaisia, hirviömäisiä olentoja jotka vievät onnettoman mukanaan, pahan tahtoisia kanssaihmisiä unohtamatta, ja suojautumiskeinoja joita on käytetty ja käytetään yhä pahaa vastaan.
"Suhtaudumme erilaisiin ihmisiin epäluuloisesti. Meitä kyvykkäämmät saavat osakseen epäilyjä noituudesta tai mustan magian harjoittamisesta. Usein syytös on kohdistunut vaikkapa kylän ahkerimpaan ja taitavimpaan emäntään, jonka uskotaan vaikuttaneen muiden karjaonneen. Näin hän saa maksaa poikkeavuudestaan.
Koska on vaikea hyväksyä, että naapuri olisi meitä kyvykkäämpi hoitamaan asioitaan, hän on tietenkin tehnyt liton paholaisen kanssa. Ennen uskottiin, että on olemassa demoneja, jotka pystyvät vaikuttamaan ihmisen varallisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Demonit varmistavat viekkauden, rohkeude, älykkyyden japuhetaidon. On jopa olemassa demoni, joka saa naiset riisuuntumaan, hankkii tottelevaisia ihmisiä palvelijoiksi tai muuttaa tavallisia metalleja kullaksi."
Kirjan lopussa lähdekirjallisuutta, viiteluettelo, ja selkeä sisällysluettelo.
+Kovakantinen
+Runsaasti kuvitettu
-Teksti on mielestäni osin epätasaista, paikka paikoin akateemista jaarittelua, ja osin hauskaa lukea
-Loppuu lyhyeen, aihetta olisi voitu käsitellä enemmänkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti