torstai 18. maaliskuuta 2010

Matopäivä ja Kevätpäivän Tasaus

Kevään alku; Kevätpäivän tasaus on Syyspäivän tasauksen tavoin pienempi sapatti, joka suomalaisittain tunnetaan myös wanhalla nimellään, Matopäivänä. Englantilaisittain Kevätpäivä tunnetaan nimellä Spring Equinox, ja druidit tuntevat juhlan nimellä Alban Eiler.
Kevätpäivän paikka vaihtelee vähän vuosittain, mutta sijoittuu yleensä 19-21.3 paikkeille.

Kevätpäivän tasauksena aurinko siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle, ja päivät alkavat jälleen pidentyä. Kuten Syyspäivän tasauksena, tänään yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Kaikille pohjoisen asukkaille tämä on valon saapumisen ja päivien pitenemisen päivä.
Alueittain Kevätpäivä tunnetaan myös kevään ytimenä, mutta näin suomalaisittain ilmat ovat harvoin Kevätpäivänäkään niin lämpimät että kevättä erottaisi talvesta muutoin kuin nimen perusteella.
Luonto alkaa kuitenkin havahtua talvihorroksestaan, ja valmistautuu jälleen kasvattamaan antimiaan maan päälle. Kevätpäivän elementti on Ilma.

Ostara

Moni nykynoita ja wicca juhlii Kevätpäiväänsä wanhalla germaanisella nimellä Ostara/Oestar/Eostre, jonka nimestä myös englanninkielinen, Pääsiäistä tarkoittava sana "Easter" -tulee. Easter, eli Pääsiäinen onkin juhlan kristillinen vastine.
Muinaista Ostara- juhlaa vietettiin aikoinaan samannimisen luonnonjumalattaren, sekä kevään, ja luonnon uusiutumisen kunniaksi. Tarinat/folklore lähtökohdista juhlan ympärillä vaihtelee alueittain, mutta eräs tarina kertoo, että kun jumalatar Eostre kulki maan päällä, pieni kani rakastui jumalattareen ja halusi kunnioittaa tätä ihmeellisellä lahjalla. Koska maa hersyi hedelmällisenä jumalattaren myötä, kani muni kuin munikin munia jotka se sitten koristeli kauniiksi kuin jalokivet, ja tarjosi lahjansa Eostrelle. Jumalatar mielistyi niin pienen eläimen lahjoihin, että teki molemmista, sekä kanista että munista, kevätjuhlansa symboleja. Toinen tarina kertoo, kuinka Eostre kohtasi lentokyvyttömän linnun, ja muutti jänikseksi pelastaakseen tämän saalistajilta, mutta koska näin luotu olento ei ollut kuitenkaan oikea jänis, sille jäi kyky munia munia. Vastaluotu jänis päätti silloin kunnioittaa pelastajaansa vuosittain, ja munia vain keväisin.

Jäniksistä ja munista tuli siis vahvoja kevään symboleja, jotka syöpyivät kansan mieliin jopa siinä määrin että  kirkko myöhemmin sisällytti ne myös omiin pääsiäis-juhlaansa, ja -perinteisiinsä, ja moni pitää niitä tänäkin päivänä kristittyinä symboleina. Enenn wanhaan, keväisen, Pääsiäisasikaisen maan ollessa vielä köyhä, erilaiset munat tarjosivat maitotuotteiden lisäksi sopivasti ravintoaineita kristittyjen juhlien uskonnollisiin, lihaa vältteleviin ruokavalioihin, ja olivat ihmisille ravitsevaa syötävää ennen varsinaisen paaston aloittamista.

Kuten muidenkin seisaus- ja tasauspäivien, myös Ostaran paikka vaihteli Tasauksen mukaan ja myötäili luonnon kiertoa. Vertailun vuoksi, Wiccojen Ostara-juhla sijaitsee kuitenkin kiinteällä paikalla 21.3. Lisäksi, Kevätpäivän Tasauksen tavoin, myös kristittyjen Pääsiäinen määräytyi lähtöjään kuun vaiheiden mukaan.
Niin, siinä missä monet wanhat Germaani- ja kelttijuhlat, myös Ostara on lainattu paitsi wiccauskontoon, myös nykyiseen pakanagenreen, ja meillä Suomesakin monet ritualistiset noidat ja uuspakanat juhlivat ennemmin vierasperäistä Ostaraa kuin kotoista Matopäivää.

Matopäivä

Wanhasuomalaisen Kevätpäivän Tasauksen "Matopäivä"-nimitys pohjautuu wanhaan folkloretietoon, jonka mukaan käärmeet eli madot nousevat ensi kertaa talvikoloistaan paistattamaan päivää maan päälle Kevätpäivän tasauksena, eikä karjaa vielä päästetty ulos käärmeiden pelossa. Matopäivä voidaan siis "suomentaa" Käärmepäiväksi, tai Käärmeiden Päiväksi. Matopäivä tunnettiin tietyillä alueilla myös Mato-Penttinä, etenkin, jos se Kevätpäivä osui 21.3 (eli Pentin nimipäivään).
Paikoin myös Matin päivää (24.2), eli Talvi-Mattia, on pidetty käärmepäivänä, ja ensimmäisenä kevätpäivänä, kuulostavathan sanat "Mato" ja "Matti" vähän samanlaisilta. Paikoin Matin päivään liitettiinkin samanlaisia tabuja kuin Matopäivään.

Kuten ennenkin eri päivänseisauksista ja -tasauksista, myös Matopäivästä ennusteltiin tulevia ilmoja, esimerkiksi kirkas täysikuu ennen Matopäivää tiesi kauniita ilmoja, päivän jälkeen yöpakkasia. Matopäivää on pidetty myös vuoden kuivinpana päivänä. Vaikeasti kitkettävät kosteikkojen puut kuten lepät ja pajut yleensä hävitettiin tänä päivänä, ja oksista valmistettiiin onkia, mertoja ja muita sen sellaisia pyydyksiä, sillä niillä uskottiin siten saavan paljon saalista.
Samoin pyrittiin torjumaan erilaisia syöpäläisiä, kuten luteita ja russakoita, myös käärmeitä. Etenkin käärmeiltä pyrittiin suojautumaan ja niitä yritettiin ehkäistä monin eri tavoin. Matopäivänä ei saanut kehrätä, tai leipoa pullaa, tai käsitellä mitään naruja tai lankoja tai muutakaan "käärmeenmuotoista", tai tuli kesällä paljon käärmeitä. Käärmettä ei myöskään mainittu nimeltä, ettei se kuulisi ja tulisi kesällä pihaan.
Taloissa, jotka pitivät haltia- eli elättikäärmettä, tapaa ei tietenkään harjoitettu, mutta lyylikäärmeitä saatettiin aina talokohtaisesti jotenkin erityisesti muistaa.

Käärme on symbolina vahva maan olento, joka itämailla on sekä viisauden että oveluuden symboli. Länsimaissa käärme symboloi lähinnä kavaluutta ja syntistä viettelystä kristittyjen "Aatami ja Eeva" -myytin mukaan. Käärmeellä katsottiin olevan myös suojelevia ominaisuuksia, ja esim. tapetun käärmeen pää saatettiin laittaa purkkiin ja haudata talon/kynnyksen alle suojelemaan kotia pahalta. Erityisen voimakkaana pahaa karkottamaan pidettiin tietenkin kyyn, Suomen ainoan myrkkykäärmeen, päitä. Myös käärmeen nahka oli voimakas taikakalu, jolla voitiin parantaa kaikenlaisia sairauksia.
Suomalainen folklore tuntee myös kolmannen maagisen käärmetaikakalun; Käärmekiven. Käärmekivi on läpikuultavan valkoisen, sileä ja munanmuotoinen taikakivi, jonka haltija sai itselleen kyvyn ymmärtää eläinten kieltä, parantaa sairauksia, ja hän sai normaalia pidemmän elämän ja tuli immuuniksi kaikille myrkyille.

Maaginen matopäivä

Noidat ja trullit aloittivat folkloren mukaan lentoharjoituksensa Matopäivänä, ja saattoivat vierailla karjasuojissa napsimassa karvatupsuja elikoista. Matopäivä oli hyvää aikaa kerätä pajunvitsoja, joilla paha silmä ja kirot sitten suomittiin pois omasta tai perheenjäsenten niskasta. Tätä voi kokeilla nykyäänkin; Olan takaa ei siis tarvitse kenenkään nahkaa hutkia, vaan virpomavitsa-tyylillä lyödään hartioita ja selkää kevyesti vitsalla, vaikka vaatteet päällä, ja luetaan jokin pahaa karkottava loru/loitsu (lunttaa vinkit vaikka blogini loitsuosiosta). Matopäivä on sopivaa aikaa myös kaikenlaisille taioille.
Pääosin Matopäivän maaginen lataus on kirkon myötä siirtynyt pääsiäisen tienoille, eivätkä tasauspäivät muutenkaan vedä energiallaan vertoja seisauspäiville.
Tämä on silti hyvää aikaa onnellisuuteen ja rakkauteen, etenkin perheonneen, liittyviin taikoihin ja rituaaleihin. Syyspäivän tasauksen tavoin päivä sopii myös irtipäästämiseen.

Matopäivään sopivia värejä ovat maanläheiset sävyt, etenkin musta, harmaa ja ruskea, mutta myös okra, oranssi ja luonnonvalkoinen sopivat. Suitsukkeina parhaita ovat Santelipuu, Laventeli, Sitruuna, Vanilja, Terva ja Mänty.

Juhlavia Yksityiskohtia

Juhlit sitten wanhaa Matopäivää tai Kevätpäivän Tasausta, juhlapöytään sopivat tuoreet yrtit keittiön talvipuutarhasta, ja vihreät vihannekset ja hedelmät, etenkin palkokasvit, mukulat ja sitrukset. Keväinen leipä on yleensä vaalea, siemenillä tai kurkumalla maustettu.
Perinteisiä keväisiä juhlaruokia Suomessa ovat olleet erilaiset juusto- ja munaruoat. Myös jauhoja ja rasvaa on käytetty esim. leipien ja uuniruokien osalta. Suosi aromikkaita, täyteläisiä ruokia, unohtamatta keveyttä, tuoreutta ja raikkautta. Kokeile vaikka kotijuustoa, talkkunaa tai munakokkelia, tai lisää leipäjuustoa salaattiin, ja tee lisuke appelsiinista ja raejuustosta.
Myös perinteinen peruna, herneet, tumma riisi ja ohrasuurimot, tai eksoottisemmat linssit ja couscous ovat oivallisia juhlaruoan aineksia. Lihoista pöytään sopivat metsälinnut ja järvikalat (suosi kotimaista), etenkin säilötty; kuten suolakala.
Aromaattisia, päivälle sopivia mausteita ovat mm. hunaja, inkivääri, fenkolinsiemen, korianterinsiemen, kumina, mauste-, ja valkopippuri, sinappijauhe, tai eksoottisemmat sahrami, jeera ja kurkuma.

Kevätpäivälle sopivia värejä, esim. kynttilöitä ajatellen ovat raikkaat ja pehmeät värit, kuten taivaansininen, vaaleanvihreä, vaaleanpunainen ja liila. Suitsukkeisiin sopivat kukkaistuoksut, kuten lilja, ruusu, ja orvokki.
 
Matopäivään sopivia puuhasteluja:

-Nouse varhain, ja lähde aamukävelylle tervehtimään aurinkoa
-Tee "Vihreä Siivous". Kerää vanhat, tarpeettomat tavarat ja vaatteet ja vie ne kierrätykseen
-Puhdista ja siunaa asuntosi vapaaksi turhista talven hyyryläisistä ja pimeän hengistä
-Leivo leipä ystävälle tai rakkaalle
-Muista käärmettä, viisauden symbolia
-Aika miettiä vuoden ensimmäisiä puutarhajuttuja. Kaiva vanhat ruukut kaapin perältä ja osta kukkamultaa ja siemeniä. Laita vuoden ensimmäiset mausteyrttisi itämään
-Istuta jotain helppoa ja nopeaa vihreää, kuten vihanneskrassia, rairuohoa tai vehnänorasta
-Mikäli olet kalastajatyyppiä ja menossa mökkeilemään, valmista perinteinen mato-onki tai sido viehe lasikuituvavallesi.

Ei kommentteja: