(Sauvasekoittimen mukana tullut, puolen litran mittataulukolla varustettu sekoitus/mitta-astia, puolen desin snapsilasi ja perus-desimitta)
Desit ja Kupit
Perusmitta-asteikko keittiössä koostuu tilavuusmitoista, jonka yksikkö on yleensä desilitra (dl). Desilitra on litran (l) kymmenesosa (1/10), eli kymmenen senttilitraa (10 cl) eli sata millilitraa (100 ml).
Puoli litraa on viisi desiä (5 dl), ja sen voi merkitä joko muodossa 5 dl, 5,0 dl, 0,5 l, tai, kuten itse olen tottunut asian ilmaisemaan; 1/2 l. Muita desilitraan liittyviä määreitä joihin ohjeissani voi törmätä ovat neljäsosadesi, eli 1/4 dl, ja kolmasosadesi, eli 1/3 dl.
Desejä ja litroja varten keittiöön kannattaa hankkia valmis desimitta, ja litran, tai vähintään puolen litran kannu/mitta-astia. Niiden avulla on helppo mitata aineksia.
Vanhoissa keittokirjoissa voi törmätä myös aikoinaan käytössä olleeseen mittayksikköön nimeltä kuppi (kup). Kupin tilavuus suomalaisittain oli puolitoista desiä, eli 1,5 dl. Kuppimittana käytettiin yleensä kahvikuppia. Suomessa kaksi kuppia oli 3 dl, ja puoli kuppia n. 6 rkl.
Nykyään kuppia ei juuri käytetä Suomessa, mutta se on muualla maailmassa ihan yleisesti tunnettu tilavuusmitta, englanniksi cup, eli kuppi (kkp). Kuppi on perusyksikkönä paikallinen vastine desilitralle, ja sen tilavuus vaihtelee vähän maittain. Amerikan kuppi on kuitenkin usein se yleisin, mihin ruokaohjeissa voi törmätä. Amerikassa yksi kuppi on n. kaksi ja puoli desiä (2,5 dl), Englannissa kaksi desiä yksi kolmasosa (2 1/3 dl), ja Japanissa kaksi desiä (2 dl).
Sujuvan yleiskuppimitan suomalaisittain saat mittaamalla kaksi kukkupäistä desiä. Jos mittaat nesteitä, kaada desimitta piripintaan, ja lisää nestettä ruokaan tarvittaessa.
Tarkennettakoon vielä vajaita, ulkomaisia kuppeja. Määrät ovat noin-arvoja:
Yksi neljäsosakuppi (1/4 kkp) on reilu puoli desiä (1/2 dl).
Yksi kolmasosakuppia (1/3 kkp) taas reilu kolme-neljäsosadesiä (3/4 dl), eli vajaa desi (dl).
Puoli kuppia (1/2 kkp) on yksi desi ja yksi neljäsosa (1 1/4 dl) eli jos mitataan kuivia aineita, reilu, kukkupäinen desi (dl).
Kaksi kuppia (2 kkp) on siis puoli litraa eli viisi desiä (1/2 l eli 5 dl)
(Hyvässä desimitassa on sisäpuolella mitat myös kolmas-, ja neljäsosille ja puolikkaalle)
Kuppi tai kippo on omassa keittiössäni ympäripyöreä määre, jolla mitattavat ainekset eivät yleensä ole ruoan onnistumisen kannalta mitenkään tähdellisiä, joten ei haittaa vaikka määrä ei olisikaan pilkulleen eksakti. Jos resepteissäni kuitenkin jostain syystä mainitaan tarkka kupillinen tai kipollinen, tarkoitan yleensä kahvikupillista, eli niitä vanhan mallisia, siroja kahvikuppeja, enkä -mukeja. Deseissä sama mitta olisi puolitoista (1 1/2 eli 1,5) desiä. Voit hyvin käyttää myös desimittaa, itämaista teekuppia tai pientä maitolasia.
Muistakaa silti, jos päätätte käyttää kuppimittoja omissa resepteissänne, muistakaa määritellä minkä maan kuppimittojen mukaan mittaatte aineksenne, sillä kuppimitta, etenkin tärkeimpiä ruoka-aineita mitattaessa voi olla hyvinkin ympäripyöreä määre, jonka mukaan on hyvin vaikeaa mitata aineksia oikein, etenkin, jos päätät sekoittaa desejä ja kuppeja samassa reseptissä.
Lusikat
Keittiöiden perusmittoihin lukeutuvat myös lusikat, etenkin teelusikallinen, eli 1 tl, ja ruokalusikallinen, eli 1 rkl. Yksi ruokalusikallinen tarkoittaa yleensä kolmea teelusikallista (3 tl), ja neljä ruokalusikallista (4 rkl) on puoli desiä (1/2 dl). Kahdeksan ruokalusikallista (8 rkl) on siis yksi desi (1 dl). Lusikallisten ei ole tarkoitus olla kukkupäisiä, eikä täysin tasoitettuja, vain täysiä.
(Erikokoisia teelusikoita, isoimmasta pienimpään. Mittakuvissa seesaminsiemeniä.)
On hyvä muistaa, että lusikoita on eri kokoisia, ja yhdessä keittiössä yksi ruokalusikallinen voi olla suurempi, tai pienempi määrä kuin toisessa. Yleensä tästä ei koidu huomattavaa haittaa, ellei kysymys ole hyvin vahvan makuisista ruoka-aineista, kuten vaikka suolasta tai chilistä. Tässä päästäänkin sitten siihen faktaan, että jokaisella on oma keittiö, ja tekemällä oppii. Toiset tykkäävät vahvemmasta chilistä, ja jotkut jättävät sen kokonaan pois. Turha siis alkaa marmattamaan, että toisella on vääränkokoiset lusikat. Ja koska lusikat ovat yleensä erikokoisia, voi yksi teelusikallinen olla joskus sama kuin puoli ruokalusikallista (1/2 rkl).
Hieman poikkeavampia, ja "epätäsmällisempiä" mittoja ovat reilu ruokalusikallinen ja -teelusikallinen, sekä vajaa ruokalusikallinen ja - teelusikallinen. Tällä tarkoitetaan sananmukaisesti joko hieman runsaampaa, tai vajaampaa lusikallista, ja sitä voi ihan turvallisesti soveltaa kaikenkokoisilla lusikoilla, tosin mieti, kuinka paljon todella pidät esim. chilistä tai sinapista, sillä wanhat, isot ruokalusikalliset voivat reilummalla mitalla helposti vastata puolta desiä..
Suosittelen hankkimaan kotikeittiöön sellaisen ison, wanhanmallisen keittolusikan, jonka kädensijan pää on leveä. Wanhanmallisella lusikalla tasainen lusikallinen on aika tarkka yksi ruokalusikallinen (1 rkl), ja toisen pään levennys on alapuoleltaan hieman lusikkamainen, ja sillä otettu kukkupäinen annos on yksi teelusikallinen (1 tl). Kädensija ei tietenkään sovellu nesteiden mittaamiseen.
(Erikokoisia ruokalusikallisia, suurimmasta pienimpään. Mittakuvissa seesaminsiemeniä.)
Erikoisemmat Mitat
Lusikoista päästään sitten erikoisempiin, ja epämääräisempiin mittoihin. Yksi neljäsosa teelusikallinen (1/4 tl) on suunnilleen sama kuin yksi veitsenkärjellinen (ei lyhennettä, sorry):
-Veitsenkärjellinen on vanha, mutta nykyisinkin käytettävä, pienehköä määrää ilmaiseva mitta, joka mitataan sananmukaisesti veitsen, tarkemmin sanottuna voiveitsen, kärjellä, eli suurinpiirtein puoli senttiä (0,5 cm eli 1/2 cm eli 5 mm) pitkältä alueelta veitsen kärkipäästä.
Veitsenkärjellisellä mitataan usein vahvoja tai herkkiä mausteita, kuten cayennenpippuria, pomeranssia tai soodaa. Veitsenkärkeä käytetään vain kiinteiden aineiden, yleensä jauheiden, mittaamiseen.
-Maustemitta on paikoin syrjäyttänyt veitsenkärjellisen, ja ne ovat suurinpiirtein samankokoisia. En itse käytä maustemittaa lainkaan, vaan lusikoin mausteet näppituntumalla, tai veitsenkärkeä käyttäen.
Veitsenkärjen tai maustemitan korvikkeena voi hyvin käyttää myös vanhanmallisen kahvilusikan kädensijan leveää päätä, joka itsessään on usein alapuoleltaan hieman lusikkamainen ;)
-Hyppysellinen (ei lyhennettä tällekään) on sukua edelliselle, ja tarkoittaa määrää, jonka saat hyppysiisi, eli sormiisi mahtumaan. Käytä peukaloa, etu-, ja keskisormea, ja nappaa niiden väliin tarvittavaa maustetta. Siinä on hyppysellinen. Joskus hyppysellistä mitatessa käytetään vain peukaloa ja etusormea. Hyppysiä käytetään vain kiinteiden aineiden, yleensä jauheiden tai rouheiden, mittaamiseen. Katso myös seuraava kohta.
Ripaus on hyppysellinen nykyään. Ripaus tarkoittaa hyppysellisen lailla hyvin pientä määrää, ja on yleensä se määrä, joka maustepurkin rei'istä tulee ulos yhdellä varovaisella ravistuksella. Ripauksen synonyymeja ovat mm. "aavistuksen verran", "pikkiriikkisen" ja "sniidusti".
Tilkka on tavallaan ripauksen nestemitta. Tilkka tarkoittaa pientä määrää nestettä, yleensä esim. vettä tai öljyä voidaan mainita annosteltavan reseptissä "tilkka". Tilkka on suunnilleen 2-2 1/2 rkl, ja "pikku tilkka" vastaavasti vähän vähemmän, about 2-3 tl. Liraus/liru tarkoittaa yleensä samaa kuin tilkka, tai sitten vielä tarkemmin rajattua, todella pientä tilkkaa.
Loraus on sukua tilkalle, sillä se on nestemitta. Loraus on tilkkaa reilumpi mitta, about 3 rkl-reilu 1/2 dl.
Lorausta pienempiä mittoja ovat edellä mainitut tilkka ja liraus/liru.
Nokare on hankalammin määriteltävä mitta, koska kyse on yleensä pääaineksesta veitsellä tai lusikalla irrotettavasta, vaihtelevankokoisesta palasta. On kuitenkin aika turvallista olettaa, että nokare vastaa 1-2 reilua ruokalusikallista (rkl). Perus-leivontamargariinipaketin ollessa kyseessä "nokare" on yleensä palanen, joka saadaan leikkaamalla rasvasuorakulmiosta yksi kulma pois. Eli, jos ajatellaan paketissa valmiina annettuja mittoja (=ne 50-, ja 100g markkerit siinä käärepaperin reunassa), on kyseinen nokare n. puolikkaan puolikas yhdestä 50g markissiivusta, eli reilut 12g. Jääkaappikylmää margariinia pehmeämmistä aineista on kuitenkin turvallisinta mitata nokareita ruokalusikalla :)
Tölkillinen (tlk) on myös aika vaihteleva mitta. Tölkillisellä tarkoitetaan jotain metallitölkkiin tai pahvitetraan säilöttyä ruoka-ainetta, kuten esim. tomaattimurskaa, ananasta, kikherneitä tai kookosmaitoa, ja tarkka määrä vaihtelee usein k.o. säilyketölkin koon mukaan. Koska monia säilykkeitä on kuitenkin saatavana suht. standardikokoisissa pakkauksissa, on aika turvallista mainita reseptikohtaisesti vaan joko iso tai pieni tölkki.
Pussillinen (pss) on edellisen tavoin vaihteleva mitta, jota käytetään usein tunnetuista, juuri tietynkokoisissa pakkauskoissa. Pussillinen voi reseptistä riippuen tarkoittaa joko kuivatuotteita (esim. papuja, soijapaloja, siemeniä tai jauhoja), pakasteita (esim. herneet, maissi, kasvissekoitukset, perunatuotteet, ja proskut), tai säilykkeitä (esim. oliiveja, sieniä, bambunversoja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja kuivia tai tuoreita hedelmiä).
*Nykyään on myös olemassa jo kaikenlaisia, valmiita mittalusikkasarjoja, joissa on kaikki mahdolliset mitat puolesta teelusikallisesta viiden desin kippoon, mutta itse suosin keittiössäni ihan vanhaa desimittaa ja lusikoita, sillä niiden avulla silmämääräinen arviointikyky kehittyy paremmin kuin valmiilla mitoilla. Tunnustettakoon, että joskus, kun kirjoitan tänne reseptejä, on vaikeaa määritellä jonkin ruoka-aineen tai mausteen tarkka annostus, sillä itselleni se on usein "vain jotain sinnepäin", enkä tuskaile kotonani millintarkkojen mittojen kanssa. Hyvä myös miettiä, että jos totutat itsesi tarkkoihin mitta-astioihin, mitä tapahtuu jos joudut joskus kokkaamaan paikassa jossa niitä ei olekaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti