Suomalainen Kansanperinne

Leea Virtasen tutkielma esittelee (nimensä mukaisesti, jälleen kerran) suomalaisen kansanperinteen wanhoja ja nykyisiä tuulia. Wanhat perinnetavat painuvat unholaan tai muuttavat muotoaan uusien syntyessä. Paikka paikoin teos on hieman akateemisen oloista luettavaa, mutta tylsäksi teosta ei voi väittää. Kirja kertoo loistavasti myös ulkoisten vaikuttajien, kuten idän ja lännen osuudesta perinteeseen, jonka me automaattisesti oletamme olevan "supisuomalainen".

"Sosialoituminen tapahtuu paljolti vaiheittain, aste asteelta, mutta silti jotkut jaksot voidaan määritellä elämänkaaren kannalta muutosvaiheiksi. Kyseessä voi olla biologinen tapahtuma (esim. ensimmäinen menstruaatio) tai sosiokulturaalinen tekijä (koulun lopettaminenm häät, eläkkelle siirtyminen; Howard 1986). Siirtymäriiteiksi nimitetään seremonioita, joilla yksilö siirretään tietystä sosiaalisesta asemasta toiseen. Siirtymäriitti tekee sekä yksilölle että tapahtuman piiriin kuuluvalle yksilölle selväksi tapahtuvan muutoksen ja auttaa hyväksymään sen (esim. hautajais- ja hääseremoniat)."

Ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen arkena ja juhlana, juhlaperinteet, yksityiset rituaalit ja itseilmaisu ja sen sellaiset niin esi-isien aikaiset kuin modernimmat kansantavat avautuvat kirjan lukijalle aivan uusilla tavoilla. Jokainen meistä suorittaa päivittäin tavallisina ja jokapäiväiseen elämäämme kuuluvia suurempia, ja vähäisempiä rituaaleja, mutta harvoin sitä tulee ajatelleeksi että miksi oikeastaan teemme niin ja pidämme tapoja yllä.

319 sivua. Kirjan lopussa kirjallisuusluettelo ja yhdistetty asia- ja henkilöhakemisto.

+Monipuolista tietoa ja selkeä hakemisto
+Kovakantinen
+Loistava lahjaidea kansantieteistä vähänkään kiinnostuneille

-Kirjan kuvitus on niukkaa ja mustavalkoista.
-Paikka paikoin teksti muuttuu kuivakaksi