Yläkuu ja alakuu

Eli Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä. Kirja kertoo nimensä mukaisesti kuusta, sen kierrosta, ja merkityksestä ihmisten elämään ja talontöihin ennen wanhaan. Teos on jaettu kappaleittain erilaisiin töihin, kuten maanviljelyyn, eläinten hoitoon, kalastukseen ja rakentamiseen. Kirjan alussa esitellään kuun vaiheita, ja muuta yleistietoa kuun ja ihmisen välisestä suhteesta.
 
"Jos elokka syntyy yläkuul, tulloo se pitkäikäne, mut jos syntyy alakuul, nii se kuoloo nuoren."

Kansien väliin koottu tieto on yksinkertaisina virkkeinä, ja muistuttaakin Suomen Kirjallisuuden Seuran keräämää aineistoa ja suusanallista perimätietoa. Teksti on eläväistä ja taltioitu murreasu on huomioitu useassa kohdassa. Kirjaa jaksaa siis lukea eikä teksti ole akateemisen kuivakkaa. Suosittelisin tosin hankkimaan tämän rinnalle almanakan, josta näet kulloinkin vallitsevan kuunvaiheen :)
Mainittakoon vielä, että teos keskittyy siis pääasiassa maatalouden ja kodin toimiin, ja tietoa kuun vaikutusta esim. magiaan, loitsuihin tai juhlapäiviin tästä on turha hakea.
Kirjan alussa sisällysluettelo.121 sivua. Kirjan lopussa lähdeluettelo ja sivutilaa omille merkinnöille.

"Puut kaadettiin talvisikaan. Yleisesti puhuttiin yläkuulla kaatamisesta."

+Näppärä tietopaketti aiheesta kiinnostuneille perinneihmisille.
+Tästä tulee jotenkin nostalgisesti Maanviljelijän kalenteri mieleen.

-Ei lainkaan kuvitusta, vaikka pari kaaviokuvaa olisi sopinut etenkin alkulehdille.
-Tarjoaa hyvin vähän mitään uutta folkloreen perehtyneille. 
-Pehmytkantinen