Mervi Kosken kirja esittelee suomalaisessa kansanperinteessä ja mytologiassa esiintyviä, monenkirjavia olentoja. Selailin tätä kirjakaupassa varmaan kolmeen eri kertaan, ja lopulta vaan oli pakko ostaa tämä. Lisäksi kannen painovirhe oli mielestäni lystikäs.
Nimensä mukaan teos esittelee suomalaisesta kansanperinteestä tuttuja haltioita ja sekalaisia taruolentoja, kuten jumaluuksia, henkiä, haltiaolentoja ja muita otuksia. Kirja on jaettu kappaleittain olentojen elinalueiden, kuten metsän, veden, vuorten, ja vainajalan, mukaan.
Kun kirjaa pääsi lukemaan ihan ajatuksella, hoksasin, että tässähän on tehty Tolkienit; Teoksen kannessa ensi alkuun kirjoitusvirheeksi luulemani härö nimittäin toistuu läpi koko
kirjan. Eli vaikka sisällössä selkeästi tarkoitetaan haltiosta, niistä puhuttaan koko ajan
haltijoina, joten teksti on paikoin rasittavaa lukea. Myönnän siis hieman pettyneeni.
Muuten kerronta on mukavan eläväistä, ja humorististakin. Kirjan kuvitus on runsasta, ja grafiikka on eläväistä ja kaunista.
Sakari Tiikkajan omaperäinen kuvitus nosti lisäksi hymyn huulille, etenkin muinaisen Tursaan yhdennäköisyys muinaisen Cthulhun kanssa on hämmästyttävä.
Kirjan lopussa kirjallisuuslähteet ja selkeä hakemisto. 180 sivua.
+ Komea ulkoasu ja kovakantinen teos
+ Isohko, mutta ihan näppäränkokoinen
+ Sivujen reunassa hauskoja "tietoiskuja"
- Jossain kohdissa ehkä hieman liian leikkimielellä tehty, mutta ehkä se kuulunee asiaan.
- Ei voi mitään, mutta haltijamokasta ropisee pisteet.
*Okei, minä selitän: esim. Saunatonttu on saunan haltia, ja Näkki veden haltia. Haltiaolento voi olla asuttamansa reviirin haltija, mutta esim. Haltijavelkakirjalla ei ole mitään tekemistä yliluonnollisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti