Vaikka kaikille Ostaran ja Kevätpäivän juhlijoille tuleekin Pääsisäisestä lähinnä mieleen pelkät Jeesus-jutut, teos ei korosta itsessään juhlan kirkkopuolta, vaan keskittyy ihmisten kertomuksiin, sillä sisältyyhän juhlaan paljon muutakin.
"Monissa kielissä pääsiäisjuhlan nimi pohjautuu hebrean sanoihin pesah, pasah (esim. aramean pasha, kreikan paskha, ranskan paques, ruotsin påsk). Juutalaisten passah-sana viittaa toisaalta vanhaan alkuvuoden uhriateriaan, toisaalta sen ansioista tapahtuneeseen "sivuuttamiseen" (englannin Passover) ja säästymiseen esikoisten joukkosurmalta Egyptissä. Englannin ja Saksan sanat Easter ja Ostern pohjautuvat luultavammin muinaisgermaanien kevään jumalattareen (Aostro, Ostera), jonka juhlaa vietettiin kevätpäiväntasauksen aikaan.
Suomessa papisto halusi välttää paskaa muistuttavaa sanaa ja kehitti jo ennen Agricolaa suomen kieleen uudissanan pääsiäinen, jolla viitattiin pitkästä paastosta pääsemiseen. Lisäksi selitettiin, että oli pääsy Egyptin orjuudesta, Punaisestamerestä, tai pitkästä talvesta. Kristikunta pääsi myös synneistä Kristuksen kuoleman ja haudasta pääsyn myötä."
Teos onnistuu kaivautumaan myös wanhaan kansanperinteeseen saapuneen kristiuskon läpi, ja esitteleekin sangen maanläheisesti mm. juhlaruokien valmistusta, pääsiäissymboliikan muinaisia juuria, reseptejä, vanhoja taikoja, loruja, ja virpomaperinnettä, sekä hieman myös pääsiäisen poliittista puolta joka myöhemmin vakiintui vappuun. Kirjasta löytyy tietoa myös pääsiäisaikaan luettavista pienemmistä juhlista, kuten Laskiaisesta ja Helluntaista.
Muiden sarjan kirjojen tavoin teos on runsaasti vanhoilla mainoksilla ja albumivalokuvilla kuvitettu. Kirjan lopussa kirjallisuusvinkkejä ja kuvalähteet.
201 sivua.
+Kovakantinen
+Nostalginen kokoelma vuosikymmenten varrelta
-Sarjan kirjojen tavoin hieman kummallisen muotoinen
-Mustavalkoinen kuvitus on paikka paikoin vähän ankea vaikka luokin nostalgisuuden tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti