torstai 11. kesäkuuta 2015

Koiranheisi (Viburnum Opulus)

Koiranheisi, eli Koiranheisipuu on Heisien (Viburnum) sukuun kuuluva, seljojen sukuinen pensaskasvi, eli ei varsinaisesti puu. Koiranheisi kauniine, valkoisine kukkineen onkin monille tuttu koristeistutuksilta tai vanhoista puutarhoista. Koristekasvina käytetään erityisesti kasvin jalostettua muotoa (V. Opulus Sterilis), joka tunnetaan suurten, pyöreiden kukkaterttujensa ansiosta myös "Lumipalloheitenä" tai "Lumipallopuuna".

(Kuva: Wikimedia Commons)

Koiranheisipuu puhkeaa syksyllä punaisiin marjoihin, jotka kasvavat pienissä tertuissa vähän samoin kuin orapihlajalla. Koiranheisi on kaunis kasvi, mutta sen haju on jokseenkin vastenmielinen. Erikoisominaisuutena mainittakoon, että kasvi huijaa pölyttäjiä suurilla feikkikukilla, jotka reunustavat muuten vaatimatonta kukkaterttua. Kyseiset, kukintoon ulommaisen kehän muodostavat, feikkikukat ovat täysin suvuttomia, kuten lähempi tarkastelu yleensä osoittaa; Niillä ei ole suvunjatkamiseen tarvittavia emejä eikä heteitä, ja niiden ainoa tarkoitus onkin kiinnittää pölyttäjien huomio. Kun vaikkapa hämmästynyt kimalainen pyörii kukkatertussa etsien isoista kukista paikkaa josta imeä mettä, se tulee samalla pölyttäneeksi vaatimattomat, mutta oikeat kukat tertun keskeltä. Vastaavanlaista huijausta harrastaa mm. joulutähti. Mainittakoon vielä, että Koiranheiden kukat ovat kaksineuvoisia.

Koiranheisi on sangen, köh; epä-naisellisesta hajustaan huolimatta, feminiininen naistenkasvi, joka on yhdistetty sekä naiskauneuteen että uhmakkuuteen. Koiranheisi liittyy vahvasti maan ja ilman elementtiin, vanhoihin, Akka-aspektin jumalattariin ja sotureihin, kuten Hecateen, Louheen, Bellonaan, Sekhmetiin ja Pallas Atheneen.
Druideille Koiranheisi oli nimeltään Peith, mikä assosioi kasvin mm. Samhainiin ja wanhaan Talvipäivään. Koiranheisi sopii siis hyvin Talvipäivän kasviksi. 
Wiccat puolestaan ovat käyttäneet Koiranheiden marjojen mehua rituaaleissa veren korvikkeena, ja sitä on lisätty mm. musteeseen jolla kirjoitetaan Varjojen Kirjaan (=Wiccojen Mustakirja).

Moni olettaa, ettei Koiranheisipuulla olisi juurikaan käyttöä magiassa, sillä magian saralta monille noidille tutumpi lienee V. Lantanoides, eli Hurtanheisi (eng. Hobblebush/Witch-Hobble). Hurtanheisi on pensasmainen heisilajike, joka takertuu jalkoihin ja kamppaa tiheikössä kulkijan helposti, ja usein. "Hobble" tarkoittaakin ontuvaa kävelyä. Hurtanheiden juurakkorihmat tunnetaankin Hoodoon piirissä Paholaisen kengännauhoina (Devil's shoestring). Paholaisen kengännauhat on voimakkaasti suojeleva ja pahaa karkottava yrtti, joka sopii niin amuletteihin kuin ripustettavaksi oven päälle. Ehkä sen on tarkoitus kompastuttaa paholainen?
Paholaisen kengännauhaa voi myös sitoa vaikka ranteeseen (vasen käsi vastaan ottaa, oikea käsi ojentaa). Magiassa viitataan samalla tavoin kengännauhoihin, puhuttaessa yleisesti erilajisista, rönsyjuurista kasveista, mutta heidet ovat ainakin karkotusasioissa parhaimmistoa. Kotoisen Koiranheiden juurakkoa voi siis käyttää pitkälti samoin kuin Hurtanheiden juuria, eli Koiranheisi on yllättävän monikäyttöinen.

Koiranheisi on näyttävä kesäkasvi vaikka alttarikoristeena, mutta se sopii myös syksyyn kirjavan ruskavärityksensä ansioista. Koiranheisi sopii myös suitsukkeisiin, tai rentouttavaan teekupilliseen ennen suoritettavaa rituaalia, etenkin, jos rituaaliin liittyy vainajia tai metsänolentoja.
Kaksineuvoisuutensa vuoksi kasvi on yhdistetty eroottisesti mm. hermafrodiaan, ja kasvi on maagisesti siis tavallaan sekä femi-, että maskuliininen, kun taas feikkikukat yhdistävät puun sukupuolettomuuteen. Koiranheisi sopii siis mainiosti etenkin trans-, että sukupuolineutraalien henkilöiden lemmentaikoihin ;)

Kotikosmeettisia ominaisuuksia Koiranheidellä ei ole, ja kasvi soveltuu myös vaihtelevasti kotiapteekkiin, sillä se voi aiheuttaa herkimmille allergisia oireita. Kasvista käytetään pääasiassa kaarnaa ja marjoja. Koiranheisipuuta on käytetty lähinnä sisäisesti. Kaarnaa tippoina, teenä ja haudukkeina, ja marjoja ruoan seassa tai mehuna.

Marjat ovat hapokkaan kirpeitä, mutta niitä ei kuitenkaan pitäisi nauttia paljaaltaan tuoreena. Marjat pitäisi keittää tai kuivata, tai ne voivat aiheuttaa ripulia tai pahoinvointia. Tuoreita marjoja onkin ennen wanhaan käytetty mm. laksatiivina ja eläinten koliikkiin.
Kuivatut marjat muistuttavat maultaan kuivattuja karpaloita, ja sisältävät käsiteltyinäkin paljon C-, ja K-vitamiinia.
Kaarnakeite puolestaan rentouttaa lihaksia, lievittää lihaskipuja ja suonenvetoja, ja auttaa kramppeihin. Aikoinaan Koiranheisipuuta on käytetty mm. kaatumataudin, eli epilepsian, hoitoon, lihassärkyihin ja suonenvetoon. Koiranheisi rauhoittaa, lievittää kipuja ja sopii myös nivelvaivoihin. Kasvilla on myös verenpainetta alentava vaikutus.

Naisten kasvina koiranheisipuulla on hoidettu myös erinäisiä naistenvaivoja, kuten kuukautiskramppeja ja kohdun ennenaikaista supistelua. Kasvilla on siis pyritty ehkäisemään keskenmenoa, mutta myös tasapainottamaan elimistöä synnytyksen tai keskenmenon jälkeen.
Koiranheidellä on hoidettu myös erinäisiä rauhasvaivoja, kuten struumaa. Turvonneita rauhasia voi hoitaa kaarnahauteella myös kotikuroisesti. Lihasjäykkyyteenkin voi kotona kokeilla esim. koiranheisikylpyä, tai keittää kaarnaa hieman öljyssä ja käyttää näin saatua (jäähdytettyä) heisiöljyä hierontaöljynä.

(Vanhan Koiranheiden runko)

Huom: Vältä koiranheiden sisäistä käyttöä mikäli olet allerginen asetyylisalisyylihapolle, tai sinulla on verenohennuslääkitys. Koiranheiden kaarna sisältää myös tanniinia, eli jos saat esim. punaviinistä päänsäryn, saat sen varmasti myös Koiranheidestä.

Uskomuksia:
-Vastoin yleistä uskomusta Koiranheisi ei ole myrkyllinen. Luulot Koiranheiden myrkyllisyydestä liittyvät todennäköisemmin kasvin sekoittamisesta Terttuseljaan (Sambucus Racemosa), jonka marjatertut muistuttavat vähän Koiranheiden vastaavia. Lisäksi molemmat pensaat suosivat samantyylisiä kasvupaikkoja, ja voivat Koiranheidelle suotuisissa oloissa versoa jopa rinnakkain. Terttuseljan marjat ovat myrkyllisiä.
-Pihaan istutettu koiranheisi karkottaa noitia.

3 kommenttia:

Mustis kirjoitti...

Ihastuin heti tähän esittelyyn. Muutenkin rohtokasvit ovat lähellä sydäntäni. Olleet aina.

Anonyymi kirjoitti...

Meitin takapihalle tämä on yllättäen levinnyt lehtomaiseen ympäristöön. Siksipä tännekin löysin googlettaessani tietoja kasvista ja mm. luontoportti-sivuston esittelyssä marjat mainitaan myrkyllisiksi.

Aconitum kirjoitti...

Uskomus koiranheiden myrkyllisyydestä on aika samanlainen kuin koiranputken vastaava. Mummini aikoinaan koiranheidestä minulle kertoi, eikä kyllä kertaakaan maininnut että olisi myrkyllinen kasvi kyseessä. Myös Wikipedia mainitsee, että kasvi ei ole myrkyllinen.