keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Halloween ja Samhain

Tongitaanpa vaihteeksi meille merten takaa rantautunutta kummitusjuhlaa, jonka juhlinta Amerikoissa vetää vertoja jopa nykyiselle Joululle:

*Osa tekstissäni esiintyvistä linkeistä on englanninkielisiä, sorry. 

Samhain

Halloweenin juuret löytyvät Brittein saarilta, Irlannista, jos tarkkoja ollaan. Halloween nimittäin pohjaa löyhästi muinaisten kelttien Samhain-juhlaan. Nimi äännetään Saa-wen tai saw-een, ja tarkoittaa "Kesän loppua". Kelttiläisessä kalenterissa Samhain päätti Kesäajan, ja Talvi alkoi. Samhain oli Vuoden alun ja satokauden päättymisen juhla, joka ajoittui Marraskuun alkupuolelle, 1-3.11. Maa antoi viimeisen sadon, ja yöt pitenivät. Samhainina luonto valmistautui talvilevolle, kuolemaan, jolloin myös elävien ja kuolleiden välisen maailman raja ohentui. Vainajat ja esi-isät pääsivät halutessaan vierailemaan elävien maailmaan, mutta myös elävät olivat vaarassa astua toisiin maailmoihin jos olivat varomattomia. Kärkkyiväthän kuolleiden henget eläviä sieluja mukaansa tuonpuoleiseen.

Samhainina mm. talojen ovet ja ikkunat lukittiin yöksi etteivät pahat henget pääsisi sisään. poltettiin pahoja henkiä karkottavia kokkoja ja suojauduttiin vainajilta pukeutumalla valeasuihin tai naamioihin, etteivät kuolleet tunnistaisi eläviä. Mainittakoon, että samoin hautajaisissa pukeudutaan mustaan, ettei vainajan henki näkisi surijoita ja veisi heitä mukanaan. Suolatut leipäpalat ja pihlajapuiset ristit ovat olleet etenkin Englannissa suosittuja amuletteja, joilla voitiin suojautua sekä noidilta että kuolleiden hengiltä.
Oli myös tärkeää pitää valoa (kynttilää) palamassa läpi yön, niin asuintiloissa kuin karjasuojissa, ettei kotiväelle tai eläimille tapahtuisi yöllä mitään pahaa, ja Cat Sìth -nimiselle kummitukselle jätettiin maitovati ulos yöksi.
Paikoin englannissa oli tapana kiertää oma pelto, pihatilus tai koti palava kynttilä kädessä. Jos kynttilä paloi koko matkan takaisin sisään, oli kiertäjä turvassa, mutta jos kynttilä sammui, tiesi se onnettomuutta talolle tulevana vuotena.
Irlannissa uskottiin kuolleiden seuraavan mielellään eläviä Samhain-iltana. Jos siis takaa kuului askeleita, ei ollut hyvä katsoa taakseen tai kuolleet veivät mennessään.

Samhain voidaan nähdä aika synkeänä juhlana alueilla, joissa kuoleman olemassaolo kielletään osana elämän kiertoa. Esi-isiä ei enää nykyisin juuri kunnioiteta tai muistella, puhumattakaan, että etenkin länsimaissa tuntuu olevan jo moraalisesti arveluttavaa edes ottaa kuolema puheeksi, saati juhlistaa kuolleita millään tavalla.
Muinoin Samhainina muistettiin kuitenkin niin kuolleita, kuin kuolemaan liittyviä jumalhahmoja; kuoleman ja kuolemisen jumaluuksia, jotta he pysyisivät suopeina.
Samhainin värejä olivatkin musta, kulta, juhlava violetti tai purppura, sekä syksyinen oranssi.
Kelttiläinen Samhain muistutti suomalaista Kekriä, ja sitä voitiin juhlia parikin viikkoa.

(Ankkataiteilija Carl Barksin maalaus Halloweenyön kummajaisista. Hekla Velho auttaa ankanpoikia saamaan karkkinsa kitsastelevalta Aku-Sedältä.)

Myös Wiccat juhlivat viimeisen sadonkorjuun juhlaa Samhainin nimellä, mutta Kelteistä poiketen wiccat kuitenkin juhlistavat Samhainiaan jo Lokakuussa; kiinteällä paikalla 31.10, eli nykyisenä Halloweenina, johon monen nykywiccan Samhain onkin päässyt sekoittumaan.
Perinteinen Wicca-samhain on kelteiltä lainattuun tapaan vuoden taittumisen juhla. Esi-isiä ja kuolleita läheisiä muistetaan yleensä ruoka-uhrein tai rukouksin. Wiccat juhlistavat Samhainina myös Jumalattarensa symbolista kuolemaa ja Sarvipäisen jumalan nousua.

Pyh, Miestenpäivä

Myöhemmin kuvioihin saapunut kristinusko piti Samhainia tietenkin pakanallisena, ja kuoleman jumaluudet muuttuivat yllättäen Saatanan ilmentymiksi. Muiden pakanajuhlien lailla (esim. meillä Kevätpäivä, Kesäpäivä ja Joulu,) myös Samhainia pyrittiin Keskiajalla hillitsemään pykäämällä sen paikalle kalenteriin kristitty juhlapyhä. Marraskuun ensimmäiselle päivälle siirrettiin aikaisemmin Toukokuussa sijainnut, kirkon kuolleille pyhimyksille omistettu Pyhäinmiesten-, eli Pyhäin Päivä (eng. All Hallows Day). Mainittakoon, että alunperin Pyhäinmiesten Päivä keksittiin 600-luvun alussa kalenteriin hillitsemään/poistamaan roomalaisten Lemuria-juhla (13.5), jolloin kuolleita kunnioitettiin ja pelättiin, pitkälti samantapaisesti kuin kelttien Samhainina..

Näin meneteltiin, koska Samhainin merkitys kuolleiden esi-isien ja läheisten muistopäivänä oli niin tärkeä, ettei sen merkitystä voitu, edes kirkon toimesta, lakaista maton alle. Samhainista tehtiin siis jatke kirkolliseen, kuolleiden pyhimysten muistopäivään, johon se nopeasti yhdistyi. Uuden Pyhäinpäivän ansiosta ihmiset alkoivat kutsua sen aattoa (31.10) Pyhäinaatoksi (eng. All Hallow's Evening). Päivän englanninkielinen nimi lyhentyi lopulta nykyihmisillekin tuttuun Halloween -muotoonsa. Painottaakseen kuolleiden ajan kristillisyyttä kirkko nimitti vielä Pyhäinpäivänkin jälkeisen päivän (2.11) vainajilleen, luoden näin Sielujen Päivän (eng. All Souls Day), jolloin muistetaan kaikkia kuolleita kristittyjä, eikä van pyhimyksiä..
Vaikka kuolleet pyhimykset astuivatkin areenalle, ei päivän alkuperäinen yhteys kuolleisiin ja kummajaisiin kumminkaan hävinnyt minnekään, sille keksittiin vain uusi selitys.

Vähentääkseen suositun Halloweenin juhlintaa, tavalle oli tietenkin keksittävä pelottelumielessä yhteys kristin mörköön: Saatanaan. Halloweenille löytyi lopulta sopivat juuret muinaisesta Babyloniasta, ja kristinväki yritti yhdistää kelttijuurisen kummitushippailun ammoiseen Akitu-juhlaan. Yleistys lienee helppoa, Babyloniaa kun pidetään kristittyjen keskuudessa kaikenlaisten epäjumalien palvonnan keskuksena ja Saatanan kehtona josta kaikki pakanuus ja synnit on lähtöisin. Kuten muinaisessa Egyptissä, myös Babyloniassa hallitsijaa pidettiin jumalolentona, jonka kristityt helposti samaistivat Saatanaan. Muistettakoon myös, että babylonialaisilla oli erilainen kalenteri, joten juhla sijoittui länsimaisessa vuodenkierrossa Helmi-Maalis/Maalis-Huhtikuun paikkeille..
Vaikkei Akitulla siis olekaan mitään tekemistä Halloweenin kanssa, niin laitetaan nyt pari sanaa myös Akitusta, väärinkäsitysten välttämiseksi :)

Ihmisten ja Jumalten Akitu

Babylonia oli aikansa sivistyksen kehto, monikulttuurinen, vauras valtakunta, joka loi pohjan sekä astrologialle ja kalenterijärjestelmälle, että monille tunnetuille mittajärjestelmille. Babylonia oli uskonnollisesti polyteistinen, ja jumalia muistettiin ja kunnioitettiin aktiivisesti paitsi temppeleissä, myös juhlallisuuksilla ja festivaaleilla. Yksi tärkeimmistä oli Akitu-juhla, joka kesti siis pari viikkoa kerrallaan. Juhlan nimi tarkoittaa ohran korjuuta. Juhlassa ennusteltiin tulevaa satovuotta, ilakoitiin, juhlittiin satoa ja jumalien kunniaksi näyteltiin kuninkaallinen näytelmä maailman luomisesta, kuninkaan vangitsemisesta ja vapauttamisesta. Näytelmä huipentuu suuriin voitonjuhliin. Tätä voitaisiin esityksenä verrata esim.kristittyjen Kärsimysnäytelmään, jota esitetään Pääsiäisen aikoihin. Tärkeintä Akitussa oli henkiolentojen ja jumaluuksien kutsuminen ihmisten keskuuteen juhlimaan, ja kaikki olivat tasavertaisia. Tässä voidaan tietysti nähdä yhtäläisyys kuolleiden henkiin yhdistetyssä Samhain-juhlassa mutta toisin kuin Samhain, Akitussa keskityttiin enemmän jumaliin kuin vainajiin. Sivuhuomautuksena mainittakoon myös aasialainen Yhdeksän Keisarijumalan juhla/ kasvisfestivaali, jonka juhlinnan huippuhetkinä pidetään jumalolentojen saapumista maan päälle.

Paikallinen papisto suoritti Akitun aikaan myös veriuhreja, kuten kanoja ja karjaa, planeettahallitsijoille, mutta myös ihmisuhreja harrastettiin. Muistutettakoon kuitenkin, että myös kristitty mytologia sisältää viittauksia veriuhreihin (esim. 10.vitsaus, Krist.Raam. huom.).
Planeetat puolestaan edustavat astrologiassa tänäkin päivänä erilaisia luonteenpiirteitä ja elämänalueita, ja esim. Mars, Saturnus, Kuu ja Pluto (edelleen astrologinen planeetta Kuun tavoin) voidaan yhdistää kuolemaan tai siihen liittyviin asioihin jos niin halutaan.
Pääpiirteittäin Akitu oli ilomielinen ja hilpeä hedelmällisyyden juhla jolla ei tuntuisi olevan mitään yhtäläisyyksiä kelttien synkkään Samhain-juhlaan. Ennemmin juhla muistuttaisi keveydessään Kekriä tai Beltanea. Akitua on vaikea pitää mitenkään "saatanallisena" tai "kuolleita palvovana", joten vaikuttaisi kuin yhteys nykyisen Halloweenin ja Akitun välillä olisi hieman väkisin väännetty, mikä ei kristin piirissä olisi mitenkään uutta. Akitun yhdistäminen kuolleisiin ja satanismiin vaikuttaisi pikemminkin harhaan johtamiselta ja eksyttämiseltä itse aiheesta. Toisaalta, kaikkihan on näkemyksestä kiinni ja Samhain haluttiin vain niin sanotusti vetää pois markkinoilta.
Mutta, takaisin aiheeseen:

Poloinen Jack

Tällaisenaan Samhainiin sekoittuneen Pyhäinpäivän vietto levisi kristittyjen uudisasukkaiden (puritaanit) mukana Amerikkaan, missä alkujaan pelottavanakin pidetty juhla muovautui lopulta kummitushenkiseksi Halloween-hullutteluksi ja levisi ympäri maailman. Tämä Amerikkalainen Halloween (eikä siis Samhain) on jo rantautunut Suomeenkin. Tuntemamme Halloween-juhla sijoittuu tarkalle paikalle, viimeiseen päivään Lokakuuta (31.10). Molemmat ovat edelleen juhlia, jolloin raja elävien ja kuolleiden maailman välillä oli ohuimmillaan, ja keskuudessamme vaeltavilta hengiltä suojaudutaan mm. pukeutumalla pelottavasti, ja jättämällä hengille ruokauhreja. Halloween on tunnettu naamiaisjuhla, pukeutumisperinne juontaa juurensa Samhainin hengiltä suojautumiseen. Myös juhlan värit ovat pitäneet pintansa, kullasta vain on tullut viljankeltainen. Henkiä pelotellaan myös kurpitsoista koverretuilla lyhdyillä. Alunperin lyhdyt olivat kuitenkin lanttuja tai nauriita.

Alunperin Irlannista lähtöisin oleva kaiverteluperinne pohjaa tarinaan miehestä nimeltään Stingy Jack. Hän oli legendan mukaan veijari, juoppo ja varas, sellainen pikkurikollinen, joka huijasi sieluaan tavoittelevaa paholaista vangitsemalla tämän puuhun. Jack päästi Pirun pinteestä tämän luvattua ettei koskaan huolisi Jackin sielua, eikä huolinutkaan. Jack ei päässyt kuoltuaan Helvettiin eikä Taivaaseen (koska mies oli varas ja synnintekijä). Jack-polo oli siis tuomittu vaeltamaan maan päällä ikuisessa pimeydessä. Hän sai kuitenkin paholaiselta hiilenpalan, ja laittoi sen ontoksi kaivertamansa naurislyhdyn sisään, jossa se valaisi hänen tietään kadotuksessa.

Tällaista lyhtyä kutsutaankin englanniksi nimellä "Jack o' lantern" (Jackin lyhty). Henkien lyhdyt koverretaan siis perinteisesti nauriisiin tai lanttuihin (joista Jack kuulemma erityisesti piti), vaikka kurpitsa onkin yleistynyt Halloweenin levittyä maailmalle Amerikasta.
Monet Samhainin symbolit, kuten tällainen lyhtyjen kaivertelu, ovat vakiintuneet Halloweeniin siinä missä kekrin perinteet Jouluun. Muita Samhainista lainattuja symboleja ovat mustat kissat joita on kautta aikojen pidetty tavalla tai toisella maagisina.

Trick or Treat?

Lapsille Halloween on viaton kummitusjuhla, jossa perinteisiin kuuluu pukeutuminen mörkö-asuihin, ja kiertäminen ovelta ovelle makeisten toivossa. Lapset sanovat oven avaajalle "Trick or Treat", eli "Karkkia tai kepponen". Mikäli lapset eivät saa makeisia (jäänne henkien ruokauhreista), seuraa karkkien panttaajaa kepponen. Pahojen henkien ei siis ainakaan meren takana tarvitse laittaa rikkaa ristiin ja Halloweenista onkin tullut lähinnä lasten ja lastenmielisten kummajaishenkinen hupijuhla. Lasten karkkikierros on tapa, joka jotenkin muistuttaa suomalaisista virpojista, paitsi tapojen juuret ovat erilaiset. Virpojalta karkkipalkalla "ostettu" vitsa ja loru ovat hyvää onnea toivottava loitsu, eivätkä virpojat harrasta keppostelua jos eivät saisikaan taikojaan kaupaksi.

Merten takana Halloween on toisaalta jalostunut melkeinpä kahdeksi erilaiseksi juhlaksi; Toinen on leikisti pelottava mörköjuhla, ja toinen, no, sanotaan että eroottisesti latautunut. Aikuisilla on amerikoissa tottakai omat Halloween-juhlansa, johon kuuluu usein alkoholia ja niukkoja naamiaisasuja. Tämä on tietyssä määrin ymmärrettävää jos miettii esim. kosteita suomalaisia pikkujouluja, Juhannusta tai Vappua. Nykyään pikkutuhma asu vaan ei enää olekaan kotihengetär tai sairaanhoitaja minimekossa, vaan myös klassisista (miespuolisista) kauhu-ikoneista kuten Freddy Kruegerista ja Leather-facesta löytyy naisille omat asuversiot. Voi hyvät hyssykät.. Punahilkkapoikaa tai prinssi Ruususta odotellessa?

Halloween on nykyisin enää harvoille kuolleiden ajan juhla jolloin henget juhivat kanssamme, vaan vain kevyempi juhla syksyn synkistelyn keskellä, ja tuleehan tuota vietettyä, kerran kummitusteema on lähellä omaa sydäntä, ja on hauskaa pukeutua naamiaisasuun muutoinkin kuin vappuna. Lisäksi pidän lohdullisena ajatusta että kuolleet vaeltaisivat moikkaamassa. Jo siitä syystä en itse pidä aikaa kovin sopivana vilautella.. no, mitään pahoja paikkoja. Pitäkäähän pää kylmänä ;)

Halloweenin mainosmiehet ansaitsevat myös tähän loppuun yllättävät erityiskiitokset; Kun meren takaista Jenkkihalloweenia alettiin tyrkyttämään suomalaisille kuluttajille, heräsi ihmisissä uteliaisuus juhlaa kohtaan, mikä taas johdatti kiinnostuneet wanhan, kristittyjen kertaalleen kitkemän Kekrijuhlan jäljille, ja Kekriperinne valtaa luontevasti jalansijaa Halloweenin rinnalla. Jee!
Halloween on tavallaan myös Kekrin aatto, jolloin aaveille annetaan tavallaan lupa lähestyä, ja kaiken naamiaisväen keskellä he voivat kuulua joukkoon. Lisäksi juhlinnan jälkeen on noidillakin vielä päivä aikaa järjestellä tulevaa sapattia.

Halloweenin värit, oranssi ja musta, symboloivat syksyistä sadonkorjuuta ja pimeyden laskeutumista. Nykyisin Halloweeniin liitetään myös violetti, punainen ja keltainen.

Halloweenin puuhia:

-Leivo jotain pelottavaa.
-Pukeudu naamiaisasuun.
-Koristele kotisi Halloween-koristeilla.
-Koverra oma kurpitsa- tai naurislyhty kynttilälle.
-Ennusta tulevia, kuulostele enteitä.
-Kurkistele kynttilän valossa, josko peilistä näkyisi kummituksia.
-Skoolaa hengille.
-Leiki seurapelejä, ja -leikkejä.

1 kommentti:

Taika kirjoitti...

Kiitos tästä todella hyvästä tiivistelmästä!