Hyviä lyhtymateriaaleja voi löytää kauppahallien tuoretiskeiltä ja toreilta. Myös lähikaupan vihannesosastolta voi löytää myöhäissyksyn ihania jättiläislanttuja. Suomessa syksyn nauriit ovat pääasiassa litteitä kaskinauriita.
(Lanttu vasemmalla, Nauris oikealla. Keskimmäinen lyhty on keraaminen)
Tarvitset:
No, kaiverrettavan nauriin tai lantun, tietysti
Ison leikkuuveitsen
Pienen vihannesveitsen
Napakan, pienipesäisen lusikan tai vaikkapa palloraudan
Toisin kuin kurpitsa, nauris ja lanttu ovat kiinteämpimaltoisia, ja muistuttavat hieman kovaa omenaa. Lanttu on hieman kovempi kuin nauris, mutta kaiverrus ei olekaan voimalaji
-Aloita pesemällä juurekset, ja kuivaa ne huolellisesti
-Leikkaa juurekselta hattu, eli naattiosa pois jotta saat siitä kannen myöhemmin. Laita sivuun
-Aloita kovertaminen leikkauspinnan keskeltä. Näverrä lusikalla pala kerrallaan pois. Kun saat aikaan pienen montun, sinulla on hyvä alku
-Lyhtysi tarvitsee n. sentin paksuiset reunat, joten katso silmämääräisesti ylhäältä päin kuinka koverrat. Työnnä lusikka juureksen muodon mukaisesti maltoon, ja nosta pois. Sitten työnnä lusikka vaakasuoraan samaan paikkaan ja saat palat siististi irti
-Voit käyttää veistä apuna, mutta koska veitsen terä on suora se vaatii enemmän varovaisuutta eikä ole kovin käytännöllinen
-Viimeistele lyhtysi raaputtamalla lusikalla sisäpinnat sileiksi
-Jos puhkaiset lyhtyysi reiän, älä huoli, voit tehdä siitä silmän tai nenän :)
-Koverrettuasi juureksen ontoksi, on kasvojen vuoro. Kasvot kaiverretaan pienellä veitsellä
-Aseta lyhty tasaiselle alustalle, ja katso miten päin se kallistuu. Kasvot on hyvä kaivertaa sille sivulle joka "katsoo sinua"
-Voit piirtää kasvojen ääriviivat lyhdyn kylkeen lyijykynällä ennen kaiverrusta, mutta itse suosin vapaata kättä, jos veitsi vaikka lipsahtaa piirretystä kuviosta. Voit kuvitella ääriviivat ja leikata niiden mukaan
-Työnnä veitsi varovasti kuvion keskelle, ja ala leikata reunaan päin. Ota veitsi ulos ja leikkaa seuraava sivu samoin. Irtileikatut osat irtoavat kätevästi kun painat niitä sormella
Lyhtyihin sopii tuikkukynttilä, etkä välttämättä tarvitse hattua lyhdyllesi, ainakaan jos se on kovin litteä. Polta lyhtyjä ulkosalla, jolloin juures ei kuumene liikaa.
Lyhdyistä kaiverrettu hedelmäliha on käyttökelpoista, vaikkapa piirakan täytteenä, keitoissa, tai paistettuna lisukkeena. Sen voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten :)
"Alunperin Irlannista lähtöisin oleva kaiverteluperinne pohjaa tarinaan miehestä nimeltään Stingy Jack. Hän oli legendan mukaan veijari, juoppo ja varas, sellainen pikkurikollinen, joka huijasi sieluaan tavoittelevaa paholaista vangitsemalla tämän puuhun. Jack päästi Pirun pinteestä tämän luvattua ettei koskaan huolisi Jackin sielua, eikä huolinutkaan. Jack ei päässyt kuoltuaan Helvettiin eikä Taivaaseen (koska mies oli varas ja synnintekijä). Jack-polo oli siis tuomittu vaeltamaan maan päällä ikuisessa pimeydessä. Hän sai kuitenkin paholaiselta hiilenpalan, ja laittoi sen ontoksi kaivertamansa naurislyhdyn sisään, jossa se valaisi hänen tietään kadotuksessa. Tällaista lyhtyä kutsutaankin englanniksi nimellä "Jack o' lantern" (Jackin lyhty). Henkien lyhdyt koverretaan siis perinteisesti nauriisiin tai lanttuihin (joista Jack kuulemma erityisesti piti), vaikka kurpitsa onkin yleistynyt Halloweenin levittyä maailmalle amerikasta."
Koko tekstin voi lukea täältä. Mainittakoon, että ennen wanhaan vihanneslyhdyssä poltettiin eläintalia, yleensä lampaanrasvaa, jonka sydämenä toimi puutikku. Huonosti valaiseva tuikku sai himmeän valonsa mukaan nimen "kitupiikki". Samaa nimitystä käytetään meillä edelleen saitureista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti