Luuvalo

Kolmas tauti, Luuvalo, (eli Luuvana), oli Leinin (eli Fleinin) tavoin kansanomaisempi nimitys erilaisille luu- ja nivelkolotuksille, kuten kihdille ja esim. jännetuppitulehdukselle. Sanan loppuosa, "valo", tarkoittaa siis kipua. Tähän viittaa myös vaivan vironkielinen nimi, Luuvalu (suom. Luukipu). Luuvalosta poiketen Leinillä viitattiin eritoten kylmän ja kosteuden aiheuttamiin vaivoihin, kuten reumatismiin.
Sekä luuvalolle että leinille voitiin lukea kipua ja kolotusta karkottavia loitsuja.

(James Gillrayn, v. 1799, humoristinen näkemys tautiolennosta. Kuva: Wikipedia)

Luuvalolle:

"Luun kolkkaaja katela,
Konsa kurja kihtivaiva,
Miksi tulet kutsumatta,
Saapuilet tarvitsematta?

Poijes, paikan pahentaja,
Lähe, ilkiä lihasta,
Kolottaja kollottele,
Tuonne kun sinut lähetän,

Hyisen joen partahille,
Tuonne mustille vesille,
Kylmälle kipukivelle,
Luo'olle lohuttomalle,

Ruumista kivuttamasta,
Vaivasta viruttamasta,
Nyt kun minä, akka/ukko käsken,
Kiusaajan panen pihalle!"

Luuvalon parannus:
-Ensin lämmitetään sauna potilaalle
-Ennen saunaan menoa potilaalle annetaan naukku konjakkia, jonka jälkeen hänet tervataan kauttaaltaan
-Saunassa potilas kylvetetään ja pestään hyvin kovassa löylyssä
-Lopuksi alaston potilas peitellään vuoteeseen paksujen vällyjen alle, ja annetaan vielä naukku konjakkia.

Seuraava loitsu saatettiin lukea niin Luuvalolle kuin Leinille, mutta sitä käytettiin myös jäsenkorjauksessa:

Kolotussanat

"Kuule impi ilman päältä,
Neito taivahan navalta,
Kulje tänne kutsuttaissa,
Kalvovakka kainalossa,

Luiden lomaan kultaa laita,
Hopeaa lihan välihin,
Lihoja litistymihin,
Verta suonen sortumahan!

Josta on luuta luikahellu,
Siihen luuta luikahuta,
Josta liuskunna lihoa,
Siihen lihat liimaele.

Josta suonet sortununna,
Siihen suonia sovita,
Kussa kalvo katkennunna,
Siihen kalvoa kapaise.

Valtapaikat varmentele
Kolottaja karkottele,
Auta päällinen paremmaks'
Alta aivan terveheksi."