Seitsemäs tautiolento; Syöjä eli Raani, joka myös syöpämatona tunnettiin, mainitaan usein mustaksi madoksi, joka saattoi mennä ruumiiseen jonkin kehon aukon kautta, kuten vaikka nukkuessa korvasta. Tällaisella "madolla" saatettiin viitata kasvaimiin. Nykyään Syöjä tunnetaankin paremmin syöpänä.
Vaikka Syöjää vastustettiin monilla tavoin, on se pysynyt ihmisen kintereillä myös nykypäivän melskeissä.
Syöjän synty:
"Tuonelan tytär sokea,
Loviatar, neito vankka,
Pahin Tuonen tyttäristä,
Katalin manattarista.
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsantäyttä vaikeata
Ympäri yheksän kuuta,
Kuuta puolen kymmenettä.
Vihdoin vatsansa vajeni,
Yheksän poikaa sikesi,
Yksi oli lihan syöjä,
Nakertaja inehmoisen.
Sen laittoi Raaniksi raiska,,
Viatonta vaanimahan,
Kalvamahan kunnollista,
Nälkäänsä tyydyttämähän,
Ruumihia rikkomahan,
Lihoja märättämähän,
Ihmisluita kalvamahan,
Henkiä hapattamahan."
Syöjän karkotussanat:
"Raani raiska, raatokoira;
Joko syömähän rupesit,
Ahmimahan avutonta,
Lihoa inehmoraukan.
Miksi tulit tälle maalle,
Kylän luita rikkomahan,
Lihoja hapattamahan,
Kalvoja kaluamahan?
Pois minä sinut manoan,
Luunlavoja lohkomasta,
Lihoja lipaisemasta,
Niveliä näykkimästä!
Mene puuhun, mene maahan,
Koita vuorelle kovalle,
Kirjavalle kalliolle;
Kovalle napakivelle.
Siellä kiusoa kiviä,
Siellä paasia pakota,
Lohko louhia kovia,
Kovertele kallioita,
Elä luita eläväisen,
Elä luvatta lihoja,
Elä liioin luita syöne,
Elä kalvoja lipone!
Sinne ma sinun manoan,
Sinne tungen turmioita,
Jost' et pääse kuunan päänä,
Ilmesty enää ikinä!"
Wanha kansa neuvoi Raanin hoitoon mm. seuraavaa:
Syöjän parannus:
Pyydystetään elävä rapu, ja sidotaan sen sakset kiinni niin ettei se voi nipistää. Tämä rapu laitetaan parannettavan paikan päälle, ja annetaan olla niin kauan kunnes se itsestään kuolee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti