Hyvät Vegepihvit, -pullat, ja -nuggetit

Ensiksikin, tämä ei ole yksittäinen resepti, vaan haluan kertoa tässä vähän vinkkejä hyvien vegepihvien valmistukseen.
Tämä ohjeistus ei kuitenkaan koske vehnä- tai gluteenijauhoista valmistettua seitantaikinaa, eikä niistä valmistettuja pihvejä, tms.

Taikinan kokoaminen:

-Valmistit vegepihvisi sitten pavuista tai muista palkokasveista, soijarouheesta, pähkinöistä, juureksista, perunoista, tofusta, tai kaalista, siis todella ihan mistä vaan vegeistä, taikinan tekstuurin on hyvä olla samanlainen kuin kaikissa muissakin pihveissä, eli sellainen pehmeä ja napakka joka pysyy kasassa, mutta ei kuitenkaan ole liian kuiva ja kova.
-Voit valmistaa sopivan pihvimassan esim. raasteista, rouheista, soseista, herneistä/pavuista, yms. vaihtoehtoja on useita. Kasvispihvimassaan sopivat vaikka tähteeksi jääneet puurot tai raastesalaatit. Joulunaikaan kasvispihvimassaan voi lisätä myös joululaatikoiden jämät. Myös sosekeiton jämiä voi kokeilla, jolloin taikinaan ei tarvitse lisätä niin paljon nestettä.
-Okara, eli itsetehdyn soijamaidon sivutuotteena syntyvä soijapapumössö, on myös oiva lisä kotikuroisiin kasvispihveihin-, nuggetteihin-, ja pulliin.
-Taikinasta saa helposti tasaisemman, jos suikaloinnin sijaan raastat tai hienonnat kasvikset esim. monitoimikoneessa, etenkin, jos käytät kovia juureksia tai kaalia.
-Rakenteen pehmittämiseksi voit esim. itkettää, esikeittää, -höyryttää, tai -paistaa hienonnetut kasvikset ennen niiden lisäämistä taikinaan.
-Jos esikeitit kasvikset, voit myös soseuttaa ne keitinvedessään vaikka blenderissä, ja sitten valuttaa kasvismassan esim. kahvinsuodattimessa yön yli. Säästä neste, sehän on vain kasvislientä ;)
-Ota niin (edellä mainittu) kasvissoseesta valuttamasi neste, kuin raasteesta puristamasi neste, kasvisten keittämiseen käyttämäsi vesi, tai vaikka esim. kuivattujen sienien liotusvesi talteen, ja käytä sitä veden sijaan pihvinteossa. Voit esim. käyttää kyseiset nesteet ja liemet vaikka soijarouheen tai korppujauhon liotukseen, kuivan taikinan notkistamiseen, tai kostuttaa niissä käsiäsi muotoillessasi pihvejäsi, nuggetteja, tai pullia.
-Soijarouheet sun muut kuiva-aineet tietenkin imevät itseensä nestettä. Lisää soijarouhe pihvitaikinaan aina joko liotettuna tai keitettynä, niin pihveistäsi ei tule kuivia korppuja. Lisää tarvittaessa liraus vettä tai lientä taikinaan (Katso myös edellinen kohta).

(Nuggetteja esikeitetystä soijarouheesta. Tässä taikinassa on myös pakastepinaattia, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia. Sidosaineena käytin vehnäjauhoja ja maissitärkkelystä)

Sidosaineet ja Sudenkuopat:

-Sopivat, hyvät sidosaineet vegepihvitaikinaan ovat taikinastasi riippuen moninaiset, kuten korppujauhot, leivänmurut, puurohiutaleet, jauhetut pähkinät ja siemenet, muussattu keitetty riisi, maissitärkkelys, perunajauho, maissijauho, riisijauho, vehnäjauho, yms. jauhot. Jos valmistat esim. soijarouhepihvejä, voit käyttää esim. soijajauhoa, tai jauhettua soijarouhetta/-paloja kiinteyttääksesi taikinaa.
-Jos leipäsi kuivahti kaappiin, älä heitä sitä pois, koska se on helppo rouhia tai blenderöidä edelleen korppujauhoiksi, jota voi hyvin käyttää sidoksena tällaisissa kotivegepullissa ja -pihveissä. Jos korppujauhoa tulee isompi erä, säilö se esim. minigrip-pusseihin pakastimeen. Helppoa ja kätevää, etenkin jos käytät sitä pihveihisi :)
-Jos taikinaa tuli tehdyksi liian vähän, sitä on helppo jatkaa esim. liotetuilla korppujauhoilla, liotetulla, kuivalla leivällä, liotetuilla puurohiutaleilla, eilisellä, jähmettyneellä puurolla, eilisellä kikherne-,  tai linssikeitolla, kylmillä, survotuilla keitinperunoilla tai -juureksilla, tai jopa jämähtäneellä, keitetyllä riisillä tai muhennetulla, keitetyllä pastalla tai riisillä.
-Liian kosteaan taikinaan lisätyt kuivat korppujauhot tai puurohiutaleet taas imevät tehokkaasti nestettä, ja taikina pysyy paremmin kasassa. Lisää korppujauhoja, samoin kuin muitakin sidosaineita, taikinaan aina vähän kerrallaan, sillä niitä on aina helpompi lisätä kuin ottaa pois.

Maustaminen:

-Edellinen pätee myös mausteisiin. Maistele taikinaasi välillä, niin tiedät kaipaako se lisää suolaa tai pippuria, tms. Rohkeasti vain, vegetaikinasta et voi saada trikiinejä ;)
-Kuivamausteet, kuten kuivatut yrtit, kannattaa laittaa etukäteen likoamaan taikinaasi lisäksi aikomaasi nesteeseen, kuten vaikka korppujauhojen tai puurohiutaleiden liotusliemeen.
-Jos aiot käyttää nestemäisiä mausteita, kuten grillikastiketta, ketsuppia tai soijakastiketta pullissasi, sekoita mauste nesteeseen jossa aiot turvottaa soijan tai korppujauhosi. Voit myös muotoiluvaiheessa kastaa käsiäsi veden tai liemen sijaan soijakastikkeessa estääksesi taikinan tarttumisen käsiin. Tällöin kannattaa käyttää taikinassa vähemmän suolaa.
-Suolatessasi taikinaa, on myös tärkeää maistella aina välillä ettei suolaa lurahda liikaa. Jos taikinasta tulee vahingossa liian suolaista, voit pelastaa sen vain lisäämällä muita aineita ja tekemällä isomman taikinan. Kuitenkin, nou hätä, voit säilöä osan taikinasta vaikka pakasterasiassa jääkaappiin, jossa se säilyy muutaman päivän.
-Pihvejä on helppo suolata/maustaa myös paistamisen aikana.

Pihvien, Pullien ja Nuggettien Muotoilu:

-Jos epäilet onko taikinasi sopivan kiinteää, muovaile siitä kokeeksi yksi keskikokoinen pulla käsissäsi. Jos se onnistuu, ja pulla on kiinteä ja pysyy kasassa vaikka vähän taputtelisit-/tökkisitkin sitä, niin kyllä siitä silloin nuggetit ja pihvitkin onnistuvat.
-Mainittakoon, että pienemmät pullat ja-pihvit pysyvät aina paremmin kasassa kuin isot hehtaariplätyt, eli isot vegepihvit ja -pullat vaativat vähän tankeamman taikinan. Älä kuitenkaan liioittele, tai pihvisi alkavat muistuttaa leipäviipaleita.
-Muovaile kasvispihvit, samoin kuin pullat ja nuggetitkin, joko vedellä, liemellä, tai öljyllä kevyesti kostutetuin käsin, niin taikina ei tartu kämmeniin.
-Helpoin tapa muotoilla tasakokoisia pihvejä, on muotoilla taikina ensin yhtä suuriksi pulliksi, ja siitä sitten edelleen pihveiksi.

(Samat nuggetit paistumassa pannulla. Einesteollisuudesta tuttuja perusmuotoja erilaisille nuggeteille ovat mm. puolikuu, munuainen, suorakaide, kyynel, pillerirasia, luolamiehen nuija ja pikkuhousunsuoja.)

-Valitse paistamiseen tarttumattomalla pinnoitteella päällystetty pannu, sillä se helpottaa pihvien kääntämistä.
-Vegepihvit imevät öljyä itseensä. Paista pihvit siis pikku tilkassa öljyä. Jos toljaat liikaa öljyä, pihvisi todennäköisesti hajoavat pannulle.
-Samasta syystä paistamattomia vegepihvejä tai pullia ei kannata yrittää hauduttaa liemessä tai kastikkeessa. Jos haluat pihvisi tai pullasi kastikkeessa, paista ne ensin ja laita sivuun, sitten valmista kastike, ja lisää pihvit tai pullat kastikkeeseen viimeisenä.
-Jos pihveistä tulee kaikesta huolimatta löysiä, muotoile ne uunipellille leivinpaperin päälle, ja paista uunissa kypsiksi. Voit myös vain esipaistaa pihvit uunissa, ja kun ne vaikuttavat kiinteiltä, paista niihin lopuksi vähän väriä pannulla.

*Noidankoto suosii nuggettikuvioina kyyneltä, suorakaidetta ja pikkuhousunsuojaa :)

Keittiön Perusmittoja

Erilaiset keittiömitat ja lyhenteet tuntuvat edelleen tuottavan päänvaivaa joillekin ihmisille, joten tarkastellaanpa lyhyesti mittoja joita itse käytän. Käsittelen tekstissäni nyt vain tilavuusmittoja, mutta mainittakoon, että yksi litra (1 l) nestettä painaa about yhden kilon (1 kg), ja yksi desi (1 dl) sata grammaa (100 g).

(Sauvasekoittimen mukana tullut, puolen litran mittataulukolla varustettu sekoitus/mitta-astia, puolen desin snapsilasi ja perus-desimitta)

Desit ja Kupit

Perusmitta-asteikko keittiössä koostuu tilavuusmitoista, jonka yksikkö on yleensä desilitra (dl). Desilitra on litran (l) kymmenesosa (1/10), eli kymmenen senttilitraa (10 cl) eli sata millilitraa (100 ml).
Puoli litraa on viisi desiä (5 dl), ja sen voi merkitä joko muodossa 5 dl, 5,0 dl, 0,5 l, tai, kuten itse olen tottunut asian ilmaisemaan; 1/2 l. Muita desilitraan liittyviä määreitä joihin ohjeissani voi törmätä ovat neljäsosadesi, eli 1/4 dl, ja kolmasosadesi, eli 1/3 dl.
Desejä ja litroja varten keittiöön kannattaa hankkia valmis desimitta, ja litran, tai vähintään puolen litran kannu/mitta-astia. Niiden avulla on helppo mitata aineksia.

Vanhoissa keittokirjoissa voi törmätä myös aikoinaan käytössä olleeseen mittayksikköön nimeltä kuppi (kup). Kupin tilavuus suomalaisittain oli puolitoista desiä, eli 1,5 dl. Kuppimittana käytettiin yleensä kahvikuppia. Suomessa kaksi kuppia oli 3 dl, ja puoli kuppia n. 6 rkl.
Nykyään kuppia ei juuri käytetä Suomessa, mutta se on muualla maailmassa ihan yleisesti tunnettu tilavuusmitta, englanniksi cup, eli kuppi (kkp). Kuppi on perusyksikkönä paikallinen vastine desilitralle, ja sen tilavuus vaihtelee vähän maittain. Amerikan kuppi on kuitenkin usein se yleisin, mihin ruokaohjeissa voi törmätä. Amerikassa yksi kuppi on n. kaksi ja puoli desiä (2,5 dl), Englannissa kaksi desiä yksi kolmasosa (2 1/3 dl), ja Japanissa kaksi desiä (2 dl).
Sujuvan yleiskuppimitan suomalaisittain saat mittaamalla kaksi kukkupäistä desiä. Jos mittaat nesteitä, kaada desimitta piripintaan, ja lisää nestettä ruokaan tarvittaessa.

Tarkennettakoon vielä vajaita, ulkomaisia kuppeja. Määrät ovat noin-arvoja:
Yksi neljäsosakuppi (1/4 kkp) on reilu puoli desiä (1/2 dl).
Yksi kolmasosakuppia (1/3 kkp) taas reilu kolme-neljäsosadesiä (3/4 dl), eli vajaa desi (dl).
Puoli kuppia (1/2 kkp) on yksi desi ja yksi neljäsosa (1 1/4 dl) eli jos mitataan kuivia aineita, reilu, kukkupäinen desi (dl).
Kaksi kuppia (2 kkp) on siis puoli litraa eli viisi desiä (1/2 l eli 5 dl)

(Hyvässä desimitassa on sisäpuolella mitat myös kolmas-, ja neljäsosille ja puolikkaalle)

Kuppi tai kippo on omassa keittiössäni ympäripyöreä määre, jolla mitattavat ainekset eivät yleensä ole ruoan onnistumisen kannalta mitenkään tähdellisiä, joten ei haittaa vaikka määrä ei olisikaan pilkulleen eksakti. Jos resepteissäni kuitenkin jostain syystä mainitaan tarkka kupillinen tai kipollinen, tarkoitan yleensä kahvikupillista, eli niitä vanhan mallisia, siroja kahvikuppeja, enkä -mukeja. Deseissä sama mitta olisi puolitoista (1 1/2 eli 1,5) desiä. Voit hyvin käyttää myös desimittaa, itämaista teekuppia tai pientä maitolasia.
Muistakaa silti, jos päätätte käyttää kuppimittoja omissa resepteissänne, muistakaa määritellä minkä maan kuppimittojen mukaan mittaatte aineksenne, sillä kuppimitta, etenkin tärkeimpiä ruoka-aineita mitattaessa voi olla hyvinkin ympäripyöreä määre, jonka mukaan on hyvin vaikeaa mitata aineksia oikein, etenkin, jos päätät sekoittaa desejä ja kuppeja samassa reseptissä.

Lusikat

Keittiöiden perusmittoihin lukeutuvat myös lusikat, etenkin teelusikallinen, eli 1 tl, ja ruokalusikallinen, eli 1 rkl. Yksi ruokalusikallinen tarkoittaa yleensä kolmea teelusikallista (3 tl), ja neljä ruokalusikallista (4 rkl) on puoli desiä (1/2 dl). Kahdeksan ruokalusikallista (8 rkl) on siis yksi desi (1 dl). Lusikallisten ei ole tarkoitus olla kukkupäisiä, eikä täysin tasoitettuja, vain täysiä.

(Erikokoisia teelusikoita, isoimmasta pienimpään. Mittakuvissa seesaminsiemeniä.)

On hyvä muistaa, että lusikoita on eri kokoisia, ja yhdessä keittiössä yksi ruokalusikallinen voi olla suurempi, tai pienempi määrä kuin toisessa. Yleensä tästä ei koidu huomattavaa haittaa, ellei kysymys ole hyvin vahvan makuisista ruoka-aineista, kuten vaikka suolasta tai chilistä. Tässä päästäänkin sitten siihen faktaan, että jokaisella on oma keittiö, ja tekemällä oppii. Toiset tykkäävät vahvemmasta chilistä, ja jotkut jättävät sen kokonaan pois. Turha siis alkaa marmattamaan, että toisella on vääränkokoiset lusikat. Ja koska lusikat ovat yleensä erikokoisia, voi yksi teelusikallinen olla joskus sama kuin puoli ruokalusikallista (1/2 rkl).

Hieman poikkeavampia, ja "epätäsmällisempiä" mittoja ovat reilu ruokalusikallinen ja -teelusikallinen, sekä vajaa ruokalusikallinen ja - teelusikallinen. Tällä tarkoitetaan sananmukaisesti joko hieman runsaampaa, tai vajaampaa lusikallista, ja sitä voi ihan turvallisesti soveltaa kaikenkokoisilla lusikoilla, tosin mieti, kuinka paljon todella pidät esim. chilistä tai sinapista, sillä wanhat, isot ruokalusikalliset voivat reilummalla mitalla helposti vastata puolta desiä..

Suosittelen hankkimaan kotikeittiöön sellaisen ison, wanhanmallisen keittolusikan, jonka kädensijan pää on leveä. Wanhanmallisella lusikalla tasainen lusikallinen on aika tarkka yksi ruokalusikallinen (1 rkl), ja toisen pään levennys on alapuoleltaan hieman lusikkamainen, ja sillä otettu kukkupäinen annos on yksi teelusikallinen (1 tl). Kädensija ei tietenkään sovellu nesteiden mittaamiseen.

(Erikokoisia ruokalusikallisia, suurimmasta pienimpään. Mittakuvissa seesaminsiemeniä.)

Erikoisemmat Mitat

Lusikoista päästään sitten erikoisempiin, ja epämääräisempiin mittoihin. Yksi neljäsosa teelusikallinen (1/4 tl) on suunnilleen sama kuin yksi veitsenkärjellinen (ei lyhennettä, sorry):

-Veitsenkärjellinen on vanha, mutta nykyisinkin käytettävä, pienehköä määrää ilmaiseva mitta, joka mitataan sananmukaisesti veitsen, tarkemmin sanottuna voiveitsen, kärjellä, eli suurinpiirtein puoli senttiä (0,5 cm eli 1/2 cm eli 5 mm) pitkältä alueelta veitsen kärkipäästä.
Veitsenkärjellisellä mitataan usein vahvoja tai herkkiä mausteita, kuten cayennenpippuria, pomeranssia tai soodaa. Veitsenkärkeä käytetään vain kiinteiden aineiden, yleensä jauheiden, mittaamiseen.

-Maustemitta on paikoin syrjäyttänyt veitsenkärjellisen, ja ne ovat suurinpiirtein samankokoisia. En itse käytä maustemittaa lainkaan, vaan lusikoin mausteet näppituntumalla, tai veitsenkärkeä käyttäen.
Veitsenkärjen tai maustemitan korvikkeena voi hyvin käyttää myös vanhanmallisen kahvilusikan kädensijan leveää päätä, joka itsessään on usein alapuoleltaan hieman lusikkamainen ;)

-Hyppysellinen (ei lyhennettä tällekään) on sukua edelliselle, ja tarkoittaa määrää, jonka saat hyppysiisi, eli sormiisi mahtumaan. Käytä peukaloa, etu-, ja keskisormea, ja nappaa niiden väliin tarvittavaa maustetta. Siinä on hyppysellinen. Joskus hyppysellistä mitatessa käytetään vain peukaloa ja etusormea. Hyppysiä käytetään vain kiinteiden aineiden, yleensä jauheiden tai rouheiden, mittaamiseen. Katso myös seuraava kohta.

Ripaus on hyppysellinen nykyään. Ripaus tarkoittaa hyppysellisen lailla hyvin pientä määrää, ja on yleensä se määrä, joka maustepurkin rei'istä tulee ulos yhdellä varovaisella ravistuksella. Ripauksen synonyymeja ovat mm. "aavistuksen verran", "pikkiriikkisen" ja "sniidusti".

Tilkka on tavallaan ripauksen nestemitta. Tilkka tarkoittaa pientä määrää nestettä, yleensä esim. vettä tai öljyä voidaan mainita annosteltavan reseptissä "tilkka". Tilkka on suunnilleen 2-2 1/2 rkl, ja "pikku tilkka" vastaavasti vähän vähemmän, about 2-3 tl. Liraus/liru tarkoittaa yleensä samaa kuin tilkka, tai sitten vielä tarkemmin rajattua, todella pientä tilkkaa.

Loraus on sukua tilkalle, sillä se on nestemitta. Loraus on tilkkaa reilumpi mitta, about 3 rkl-reilu 1/2 dl.
Lorausta pienempiä mittoja ovat edellä mainitut tilkka ja liraus/liru.

Nokare on hankalammin määriteltävä mitta, koska kyse on yleensä pääaineksesta veitsellä tai lusikalla irrotettavasta, vaihtelevankokoisesta palasta. On kuitenkin aika turvallista olettaa, että nokare vastaa 1-2 reilua ruokalusikallista (rkl). Perus-leivontamargariinipaketin ollessa kyseessä "nokare" on yleensä palanen, joka saadaan leikkaamalla rasvasuorakulmiosta yksi kulma pois. Eli, jos ajatellaan paketissa valmiina annettuja mittoja (=ne 50-, ja 100g markkerit siinä käärepaperin reunassa), on kyseinen nokare n. puolikkaan puolikas yhdestä 50g markissiivusta, eli reilut 12g. Jääkaappikylmää margariinia pehmeämmistä aineista on kuitenkin turvallisinta mitata nokareita ruokalusikalla :)

Tölkillinen (tlk) on myös aika vaihteleva mitta. Tölkillisellä tarkoitetaan jotain metallitölkkiin tai pahvitetraan säilöttyä ruoka-ainetta, kuten esim. tomaattimurskaa, ananasta, kikherneitä tai kookosmaitoa, ja tarkka määrä vaihtelee usein k.o. säilyketölkin koon mukaan. Koska monia säilykkeitä on kuitenkin saatavana suht. standardikokoisissa pakkauksissa, on aika turvallista mainita reseptikohtaisesti vaan joko iso tai pieni tölkki.

Pussillinen (pss) on edellisen tavoin vaihteleva mitta, jota käytetään usein tunnetuista, juuri tietynkokoisissa pakkauskoissa. Pussillinen voi reseptistä riippuen tarkoittaa joko kuivatuotteita (esim. papuja, soijapaloja, siemeniä tai jauhoja), pakasteita (esim. herneet, maissi, kasvissekoitukset, perunatuotteet, ja proskut), tai säilykkeitä (esim. oliiveja, sieniä, bambunversoja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja kuivia tai tuoreita hedelmiä).

*Nykyään on myös olemassa jo kaikenlaisia, valmiita mittalusikkasarjoja, joissa on kaikki mahdolliset mitat puolesta teelusikallisesta viiden desin kippoon, mutta itse suosin keittiössäni ihan vanhaa desimittaa ja lusikoita, sillä niiden avulla silmämääräinen arviointikyky kehittyy paremmin kuin valmiilla mitoilla. Tunnustettakoon, että joskus, kun kirjoitan tänne reseptejä, on vaikeaa määritellä jonkin ruoka-aineen tai mausteen tarkka annostus, sillä itselleni se on usein "vain jotain sinnepäin", enkä tuskaile kotonani millintarkkojen mittojen kanssa. Hyvä myös miettiä, että jos totutat itsesi tarkkoihin mitta-astioihin, mitä tapahtuu jos joudut joskus kokkaamaan paikassa jossa niitä ei olekaan?

Uppopaistaminen

Uppopaistaminen on loppupeleissä aika helppo ruoanlaittotapa, joka sopii useimmille ruoka-aineille, kasviksille, tofulle, piirakoille, kääryleille, jne. Koska uppopaistamiseen liittyy kiehuvaa öljyä, se vaatii myös taitoa ja kärsivällisyyttä. Jos leivität, tai dippaat paistettavan taikinassa ennen uppopaistoa, sitä kutsutaan friteeraukseksi.

Tarvitset:
Hyvän, laakean teräskattilan tai korkeareunaisen wokkipannun
Kannen paistopannulle
Pari litraa hyvä kasviöljyä, kuten Rypsi, Rapsi, tai Auringonkukkaöljyä
Hyvät, kuumuutta kestävät ottimet
Aluslautasen, tms. ottimille
Lautasia paistettaville
Serlaa lautasten vuoraukseen ja kaikenlaiseen pyyhintään/kuivaukseen

-Valmistele ensin kaikki tarvittavat käsille, ettet joudu valmistelemaan työvaiheita erikseen enää siinä vaiheessa kun herkkusi porisevat öljyssä.
-Pannu, jonka reunalle voi kiinnittää valutusritilän, on oivallinen uppopaistoon. Se on myös yksi syy miksi suosin wokkia.
-Kaada öljyä pannuun n. 2/3, ja aseta pannun mahdollinen ritilä paikoilleen. Muista, että koska paistettavat imevät itseensä öljyä, voit aina lisätä öljyä tarvittaessa.

-Anna öljyn kuumentua n.5-7 minuuttia
-Kokeile öljyn kuumuutta joko taikinanokareella, leipäpalalla, tai puisella syömäpuikolla. Jos se alkaa poreilla, öljy on sopivan kuumaa paistamiseen
-Laita paistettavat varovasti kuumaan öljyyn yksi kerrallaan, niin, ettei öljy räisky. Ne alkavat yleensä poreilla saman tien.
-Älä ahda pannua täyteen paistaessasi, sillä se voi jäähdyttää öljyä jolloin paistotulos on rapean sijaan pehmeä. Paista 2-4 nöttöstä kerrallaan, sekä paistettavien, että pannun koosta tietenkin riippuen, ja anna paistettaville tilaa "uiskennella" öljyssä, ja mahdut myös paremmin kääntämään ne ympäri
-Kun paistettavan alapinta alkaa muuttumaan kullankeltaiseksi tai kullanruskeaksi, käännä paistettava ympäri, ja paista toisellekin puolelle väriä
-Syötävät kypsentyvät öljyssä todella nopeasti, esim. yksi nyrkin kokoinen paistinpiirakkakin kypsyy parissa minuutissa.

-Paistamisen alussa paistettavat jäävät usein pinnaltaan vaaleammiksi, kuin myöhemmät paistettavat. Tämä johtuu siitä, että öljy todella jatkaa kuumenemistaan koko ajan, ja tämän vuoksi uppopaistolevy kannattaa aina välillä kääntää pois päältä, öljy ei nimittäin hetkessä jäähdy.
-Jos paistettava ruskistuu liian nopeasti, öljy on liian kuumaa. Tarkoitus kuitenkin olisi, että myös paistettavan sisus kypsyisi samaa tahtia pinnan kanssa.
-Jos öljysi pääsee kuumenemaan liikaa, käännä levy pois päältä, nosta pannu levyltä, ja pidä pieni väliaika. Odota, että öljy ja levy vähän jäähtyvät ennekuin jatkat paistamista.
-Tiettyyn pisteeseen kuumennut uppopaistoöljy on myös herkempi leimahtamaan liekkeihin. Mikäli öljykattilasi roihahtaa, käännä levy heti pois päältä, tukahduta liekit paistokattilan kannella, ja nosta pannu pois levyltä. Anna öljyn jäähtyä rauhassa ennen kannen poistamista.
-Kaikessa varovaisuudessa, lue varuilta myös öljypalosta vanhasta kinkkupostauksestani. 

-Nostele valmiit paistetut ruoat pannun reunaritilälle valumaan, ja laita uusi satsi paistumaan. Kun uudet paistettavat ovat kypsiä, nostele ritilältä valustuneet ruoat serlalla vuoratun lautasen päälle, ja nostele ruoat öljystä ritilälle, jne.
-Kun olet paistanut kaikki tarvittavat, käännä paistolevy pois päältä, nosta pannu kylmälle levylle, ja anna öljyn jäähtyä rauhassa.

Huom:

-Älä käytä paistamiseen voimakkaan makuisia öljyjä, kuten oliivia tai seesamia, sillä ne voivat vaikuttaa liikaa ruoan makuun. Oliiviöljy myös kestää huonosti kuumentamista.
-Jos hellasi on vesipisteen vieressä, vältä vedellä lotraamista paistamisen aikana, ja pyyhi käsiä ennemmin serlaan, kuin että pesisit niitä koko ajan, sillä vesipisteestä voi räiskyä vettä kuumaan öljyyn, mikä taas saa öljyn räiskymään.
-Mikäli sinulla on esim. tilanpuutteen vuoksi vielä, sanotaan, toinen puoli taikinasta leipomatta, pyydä jotakuta avuksi. Uppopaistettavien paimentaminen ei ole kovin vaikeaa, ja saat sujuvasti leivottua loput taikinasta paistamista odottelemaan :) 
-Mikäli paistettavasi eivät ole esim. taikinakuoren suojissa, kuivaa ne aina hyvin ennen paistamista, sillä vesi saa öljyn räiskymään.
-Huoneenlämpöiset paistettavat paistuvat tasaisemmin kuin jääkaappikylmät

Öljyn hävittäminen:

-Käytetyn, jäähtyneen uppopaistorasvan voi hyvin kaataa takaisin pulloon, ja käyttää uudestaan ihan perus-ruoanlaitossa.
-Uppopaistorasvan voi myös kierrättää uudestaan uppopaistoon, mutta se soveltuu siihen maksimissaan kolme kertaa, jonka jälkeen se kannattaa heittää pois.
-Älä koskaan kaada paistoöljyä viemäriin tai vessanpönttöön.
-Oikeaoppinen tapa hävittää kaikenlaiset paistorasvat on joko kaataa ne suljettavaan maitotetraan, tai imeyttää ne sanomalehtiin, ja viedä biojätteeseen. Hitaampi tapa on säilöä öljy, ja sitten kun biopussi täyttyy, lurautat sinne sitä öljyä, ja imeytät sen niihin bioihin, biopussillinen kerrallaan, ennenkuin viet pussin bioroskikseen.
-Mikäli asut lähellä luontoa, pienen määrän kasviöljyä voi myös kaataa kompostiin tai pöpelikköön johonkin pensaan juurelle, tai lirutella kinttupolun varteen, sillä se kyllä maatuu.

*Muistakaa, että uppopaistettu ruoka on tietysti hyvin rasvaista, eikä pidemmän päälle kovin terveellistä. Pieni herkuttelu silloin tällöin ei kuitenkaan ole pahasta, ja uppopaistaminen on ihan hyvä perustaito osata keittiössä ;)

Höyrykypsennys

Höyrykypsennys on helppo ruoanvalmistustapa, joka saapui meille Suomeen Itärajan mutkan kautta Aasian maista, todennäköisimmin Kiinasta. Keitettäessä moni vitamiini ja hivenaine liukenee keitinveteen, joten höyrykypsentäminen on ravinneystävällisempi tapa kypsentää mm. vihannekset, sillä se säilyttää ruokien ravintoaineet paremmin kuin keittäminen. Höyrykypsennys ei myöskään mitenkään kuivata kypsennettäviä ruokia, joten valmis ruoka on mehevää kuin keitetty, mutta vähärasvaisempaa kuin paistettu. Steamereita, eli höyryttimiä, on erinäköisiä ja kokoisia, kuten wokkipannun lisäosia tai teräskattila-siivilä yhdistelmiä:

Teräskattila-höyryttimet tunnetaan nimellä kerroskattila, ja niiden toimintaperiaate on simppeli; Alin kattilaosa täytetään vedellä niin, ettei se kuitenkaan yllä siivilään asti (muuten ruokasi kelluu vedessä ja keittyy), ja höyrytettävät jutut asetellaan siivilään. Yhdistelmään kuuluu myös kansi, joka on yleensä lasia tai metallia. Kannessa on yleensä höyryaukko tai pari, mutta ne ovat yleensä melko tehottomia, ja kansi kannattaa jättää kypsentämisen ajaksi hieman raolleen, esim. pyykkipojan tai patavahdin avulla. Kypsentämisen aikana lisää vettä alaosaan aina tarvittaessa.
Pelkästä siivilästä koostuvat, "kattilattomat" steamerit puolestaan vaativat kaverikseen pannun tai kattilan, joka täytetään vedellä, ja johon höyrytyslävikkö asetetaan.

Kuvan kerroskattilan osia voi hyvin myös käyttää erikseen. Alaosaa tavalliseen tapaan kattilana, ja ylintä osaa lävikkönä, esim. pastaa keitettäessä.
Isommat kasvikset, juurekset ja perunat, yms. yleensä höyryttelen tuolla teräskattila-lävikkö yhdistelmällä. Muutoin suosin keittiössäni kiinalaista bambu-steameria:

(Kiinalainen, kaksikerroksinen, keskikokoinen bambusteamer, joka myös höyrykorin nimellä tunnetaan. Käytän nyt tätä steameria postaukseni mallikuvissa)

Tässä siis omasta keittiöstä pari ohjetta steamerin käyttöön. Maalaisjärkeä käyttäen ohjeet ovat yleispäteviä niin teräs- kuin bambusteamerille:

-Kypsennettävät ruoat asetellaan steamerin lävikköosan sisään. Suojaa lävikkö ensin joko muotoon leikatulla (ja tarvittaessa kevyesti rei'itetyllä) leivinpaperin palalla, musliini- tai sideharsokankaalla, tai aseta ruoka steameriin kuumuutta kestävällä lautasella. Näin ruoka ei kypsennettäessä painu steamerin ritilään kiinni. Tästä on hyötyä myös jos käytät mausteita; kaikki mausteet eivät liukene höyrytysveteen ruoan hikoillessa kypsennyksen aikana.
-Jos höyrytät mukuloita (kuten bataattia, taroa tai perunoita) tai kokonaisia juureksia (nauris, porkkana) metallisteamerissa, ei vuorausta tarvita. Näin esim. perunankuorien multajäämät valuvat kiehuvaan veteen, perunat puhdistuvat, ja maaperän mahdolliset pöpötkin kuolevat kuumassa höyryssä.
-Suosi höyryteltäessä kokonaisia mausteita, ja isoihin paloihin leikattuja maustekasveja, kuten tuoreyrtinoksia, kokonaisia tai lohkottuja sipuleita, halkaistuja valkosipulinkynsiä, viipaloituja juuria ja kokonaisia pippureita. Näin mausteet pysyvät paremmin kiinni ruoassa sapuskan hikoillessa höyryssä eivätkä valu läviköstäkään veteen.
-Lihoihin voi myös ennen kypsennettämistä puukottaa muutamia reikiä, ja laittaa niihin esim. kuorittuja valkosipulinkynsiä, inkiväärinpalasia, tai hedelmänkuoria tai -paloja maustamaan lihaa sen höyryttyessä. Mausteita kannattaa myös hieroa kypsennettävän eläimenpalan nahan alle.

-Mikäli höyrytät sekä suolaisia, että makeita ruokia, suosittelen hankkimaan kaksi eri steameria, niin jälkiruokapullasi eivät maistu valkosipulille.
-Samoin kalalle, ja muille veden olennoille kannattaa hankkia oma, erillinen steamer, lähinnä juuri edellämainitusta syystä.
-Hyvä pitää mielessä, että steamerin, myös bambusteamerin, osat kuumenevat polttaviksi kypsennyksen aikana, joten muista suojata kädet ennenkuin käsittelet kuumaa steameriä.

(Kuva on otettu kypsennyksen alussa, joten steamer ei vielä polta käsiäni. Vesi pannullakin alkaa vasta poreilla)

-Steamer asetetaan kattilaan tai pannulle, johon lasketaan tarvittava määrä vettä. On aivan sama laitatko ruoat steameriin ennen vai jälkeen tämän vaiheen.
-Vettä kaadetaan pannulle vain sen verran, ettei se lainehdi steamerin ritilästä läpi. Kun pannulla on vettä, ei steamerkään pala.
-Vettä lisätään kypsennyksen aikana sitä mukaa kun vesi haihtuu. Mitä matalampi steamer tai laakeampi pannu, sitä useammin vettä on lisättävä.

-Vettä steamerin alla voi, ja kannattaa vähän kuumentaa valmiiksi (ehkä samalla kun täytät steameria), jotta ruoka aloittaa kypsymisensä nopeammin
-Peitä steamer kannellaan, ja hauduta ruoka kypsäksi
-Tiedät steamerin toimivan kun siitä nousee lämmintä höyryä, ja steamer tuntuu lämpimältä, ja polttaa sormet jos kosket siihen paljain käsin. Älä siis käpälöi steameria suoraan jos epäilet että se voi olla kuuma..
 
Vinkkejä:

-Ota jäiset höyrytettävät ensin sulamaan, ja höyrytä ne vasta huoneenlämpöisinä.
-Lihat kypsyvät, palojen koosta riippuen, n. puolessa/yhdessä tunnissa.
-Kalat, äyriäiset, ja nilviäiset kypsyvät, palojen koosta riippuen, korkeintaan n. puolessa tunnissa/vartissa.
-Tofupala kypsyy, koosta tietenkin riippuen, n.vartissa.
-Kasvikset, vihannekset, vihanneshedelmät, marjat ja hedelmät (vähän lajista ja palojen koosta riippuen) puolestaan lyhyemmässä ajassa, eli n.5-15 min. kypsennystä riittää. Kokonaiset juurekset, juuret ja mukulat (esim. iso bataatti) voivat tosin vaatia yli puoli tuntia. Siksi kaikenlaiset isot mukulat on hyvä viipaloida tai paloitella ennen kypsennystä, tai vähintäänkin puolittaa.
-Liha- ja kanasuikaleet ja -palat tietenkin kypsyvät lyhyemmässä ajassa kuin isot lihanpalat ja ruhonosat. About 15-20min. kypsennystä riittää suikaleille ja paloille, ja 20-50 min. isommille osille.
-Samoin ohuet kalafileet, kalasuikaleet, -kuutiot, ja ruodot kypsyvät nopeasti. About 10-15min. kypsennystä riittää.
-Mikäli höyrytät kokonaisia kaloja, kala on sopivan kypsää kun sen silmä on pullahtanut ulos kuopastaan.
-Kala ja kasvikset kannattaa aina höyryttää lautasella sillä niistä irtoaa paljon nestettä. Kaada lautaselle kertynyt neste johonkin kippoon, sen voi käyttää kastikepohjana tai liemenä.
-Mikäli haluat tarjoilla höyrytettävien kanssa kastiketta, kaada kastike ruoan päälle vasta tarjoiltaessa. Älä siis höyrytä mitään kastikkeessa, tai kastike joko vettyy tai valuu höyrytysveteen.

-Lihan ja vihannekset voi (ja kannattaakin maun vuoksi) höyryttää yhdessä, kuten ne hautuisivat esim. padassakin. Muista aluslautanen.
-Isojen lihapalojen (kuten paistin) lihassyyt voidaan ensin paistaa umpeen pannulla ennen höyrytystä. Näin liha saa miellyttävän aromin höyrytettäessä.
-Isoimpia lihoja höyrytettäessä, lisää kasvikset tai hedelmät kypsymään vasta loppuvaiheessa, sillä ne kypsyvät nopeammin kuin liha. Lisää kasviksia vähän kypsymisjärjestyksen mukaan, kovat tai sitkeimmät (kuten juuret, juurekset ja mukulat) ensin, haudutusta kestävät (kuten lehtevät kaalit, pavut, purjo/sipulit, maissi ja ananas) seuraavaksi, ja pehmeimmät, nopeasti kypsyvät (kuten kesäkurpitsa, kukkakaali, broccoli, pinaatti, paprika ja tomaatti) viimeisenä. Myöskään sienet (aina vaan parempi jos käytät esiliotettuja, kuivattuja sieniä, ne ovat aromaattisempia), eivät kypsy soseeksi, vaan mureutuvat hautuessaan, ja antavat lihalle makua kypsymisen aikana.
-Höyrytettäviä ruokia ei tarvitse maustaa suolalla, sillä kuten paistettaessa, suola irrottaa nestettä esim. kasviksista ja lihasta.

-Jos/kun haluat tarkkailla ruokaa kypsymisen aikana, nosta kantta varovaisesti itsestäsi poispäin, sillä kannen alla muhiva höyry on polttavan kuumaa.
-Bambu-steamerin "kahva" on usein todella pieni, ja kuumenee kypsennettäessä. Älä siis koske siihen kypsennyksen aikana paljain käsin, vaan nosta sitä esim. haarukkaa apuna käyttäen.
-Pienet ja keskikokoiset steamerit on yleensä tarkoitettu pikkuruokien höyrytykseen, isommilla (halkaisijaltaan yli 30-senttisillä voi höyryttää jo useamman ruokalajin kokonaisuuksia, tofu-, ja kasvisvalikoimia, kokonaisia lintuja, isoja ruhonpaloja (kuten niskaa tai kylkeä) ja kokonaisia kaloja.
-Ruoan voi myös tarjoilla steamerista. Nosta vain steamer lautasen tai tarjottimen päälle ennen kuin nostat sen pöytään.

Huom: Muistutan myös, etteivät höyryttäminen ja ryöppääminen tarkoita samaa. Koska höyryttäminen säilyttää ruoan ravintoaineet toisin kuin keittäminen, eikä näin ollen poista haitallisia aineita ruokatarvikkeista, toisin kuin ryöppääminen. Voit toki käyttää valmiiksi ryöpättyjä aineksia ruoanlaittoon höyryttimessä tavalliseen tapaan.
Mainittakoon kuitenkin, ettei itketettäviä kasviksia, kuten munakoisoa tai kesäkurpitsaa tarvitse välttämättä itkettää ennen höyrytystä. Nykylajikkeet ovat usein aika mietoja, mutta mikäli kasviksessa on vahva aromi esim. raakamaistiaisissa, riittää, että suolaat kasvikset kevyesti ennen höyrytystä. Tällöin ne kannattaa myös höyryttää erikseen, ja kaataa höyrytysvesi pois. Mikäli kasviksen raakamaku on mieto, voit höyryttää ne huoleti muiden kasvisten kanssa, ja kaataa lopuksi lautaselle kertyneen höyrytysveden pois.

Ja tarvitseeko sanoakaan, käytä aina puhdasta steameria, ja pese osat hyvin käytön jälkeen. Pinttymiä ja hajuja steamereista poistaa helposti ja hygieenisesti etikalla. Pesun jälkeen anna etenkin bambusteamerin aina kuivua hyvin ennen varastointia, ettei se homehdu.

Vegeliemi Kahdella Tavalla

Maukas vegeliemi aasialaistyylisiin ruokiin syntyy helposti pienellä vaivalla. Ohjeesta tulee vajaa 1 l valmista lientä, mutta määrät on helppo tuplata:

1 Porkkana
1 Palsternakka
15 cm Purjoa
50-100g Juuriselleriä
Yrttinippu halutessasi (lue eteenpäin)
2 1/2 l Kylmää vettä

(Valmis, 1 1/2 h keitetty liemi jäähtymässä kulhossa. Taustalla lientä varten keitetyt kasvikset)

-Perkaa ja paloittele vihannekset karkeasti, viipaloi sienet
-Mittaa vesi kattilaan, lisää kaikki ainekset ja kuumenna kiehuvaksi
-Hauduttele 1-1 1/2 h, riippuen siitä, kuinka vahvaa lientä haluat. Kuori pois keittämisen aikana pinnalle nouseva kettu
-Lopuksi siivilöi valmis liemi.

*Lisää halutessasi erilaisia juureksia tai muita kasviksia, kuten lanttua, naurista, selleriä, sipulia, kerä-, tai kyssäkaalia, vuohenputkea tai punajuurta. Muistuttaisin kuitenkin, että punajuuriliemestä tulee hyvin punaista, eikä se sovi käytettäväksi ruoissa joiden värin haluat pysyvän ennallaan..
Voit lisätä liemeen myös mausteita halutessasi, kokeile esim. muutamaa pippuria(esim. musta-, valko-, viher-, rosee-, tai maustepippuria), yrttinippua, laakerinlehteä, tai paria valkosipulinkynttä. Suolaa ei tarvitse lisätä, kun sitä kuitenkin aina kuuluu lisätä k.o. ruokaan, johon aiot lientä käyttää.

Yrttinippu:
Valitse muutama oksa aromaattisia tuoreyrttejä, tai kuivamausteita, vähän sen ruoan mukaan, johon aiot liemen käyttää, ja sido ne yhteen puuvillanarulla. Lisää nippu kiehumaan liemeen mausteeksi. Sopivia yrttejä ovat esim:

Perus: Persilja, Timjami, Lipstikka, Kirveli, Tilli, Laakerinlehti, Sellerinlehti
Välimerellisesti: Basilika, Rosmariini, Minttu, Mäkimeirami, Laakerinlehti
Eurooppalaisittain: Persilja, Kynteli, Meirami, Salvia, Sitruunamelissa
Itäeurooppalaisittain: Juuripersilja, Rakuuna, Iisoppi, Timjami, Valkosipuli, Sitruunankuori
Itämaisittain: Korianteri, Minttu, Kanelibasilika, Sitruunaruoho, Kaneli, Inkivääri

Valitse vaan makuusi sopivimmat :)

Aasialaistyylinen Vegeliemi:

1 Porkkana
2 Sellerinvartta
1 Kevätsipuli varsineen
100g Kaalia
3 Liotettua siitakesientä +Liotusvesi
4 Viipaletta inkivääriä
2 Valkosipulinkynttä
2 1/2 l Kylmää vettä

-Perkaa ja paloittele vihannekset karkeasti, ja viipaloi sienet
-Valmista liemi edellä annetun ohjeen mukaisesti.

*Jos haluat miedompaa lientä, käytä puolet vähemmän inkivääriä ja valkosipulia, tai jätä ne kokonaan pois. Jos taas mausteisempaa, lisää mukaan esim. Tähtianista, kuivattua inkiväärinjuurta, kokonaisia musta-, tai valkopippureita, appelsiininkuorta, tai tuoretta tai kuivattua chilipalkoa.
Kiinalaistyylisiin liemiin sopivat hyvin myös Huang Qi (Mongolian kurjenherneen juuri), Dang gui (Kiinan karhunputken juuri), Dang shen (Kiinan peikonkellon juuri), Kuivatut punaiset taatelit, Goji-marjat, Kuivatut tiikerililjan nuput, Ginseng, ja kuivattu Valkohytykkä eli hopeakorva eli hopeasieni.
Huom: Koska monet edeltävässä kappaleessa mainituista yrteistä ovat myös rohdoskasveja, kannattaa kiinnittää huomiota niiden ominaisuuksiin ennenkuin niillä alkaa höystää liemiään.

(Aasialaisen liemen kasvikset ja sienet tuoreeltaan kattilassa)

*Jos et heti käytä kaikkea lientä, voit hyvin jäähdyttää ja pakastaa sen, esim. rasioissa tai minigrip-pusseissa.

Liemestä pois siivilöityjä, keitettyjä kasviksia ja sieniä ei tarvitse heittää pois, vaan voit jäähdyttää ja pakastaa ne, ja käyttää myöhemmin vaikka (sose)keitossa, tai uunivuoan seassa. Voit myös maustaa ne kevyesti soijalla tai ponzulla, ja nauttia nuudelien tai keitetyn riisin kera, tai vaikka nuudelikeitossa. Nuudelikeittoon kasviksia ei tietenkään enää tarvitse keittää, riittää, kun lisäät ne keittoon kypsennyksen lopuksi niin, että ne ehtivät lämmetä sopiviksi. Samalla kuuma nuudeliliemi jäähtyy syömäkuntoon :)
Japanilaisesta Dashi-liemestä voit lukea seuraavasta linkistä:
Dashi-Liemi

Kasvisten itkettäminen

Itkettäminen on suolakäsittely, jolla, paitsi poistetaan vahvanmakuisista kasviksista vahvaa makua tai liikaa nesteitä, myös pehmennetään kovien kasvisten rakennetta poistamalla niistä nestettä. Tunnetuinpia itketettäviä kasviksia lienevät juuri kurpitsat ja kurkkukasvit. Itketyksessä käytettävä suola saa kasvikset "hikoilemaan", jolloin neste (ja sen mukana outo maku) nousee pintaan ja voidaan huuhtoa pois. Yleensä itkettämistä suositellaan tuoreisiin tai paistettaviin ruokiin tarkoitetuille, vahvan makuisille ja kosteille kasviksille, etenkin munakoisolle ja kesäkurpitsalle, mutta esim. kylmiin kastikkeisiin lisättävät (kosteat) kasvikset, kuten tuorekurkun, voi itkettää jotta kastikkeesta ei tule liian vetistä. Itketyskäsittely myös vähän ennaltaehkäisee kasvisten räiskymistä esim. pannulla paistamisen aikana.
Tässä esimerkkiohjeessa käsittelyn alla kesäkurpitsa, mutta muutkin kiinteät kasvikset, kuten munakoiso, käsitellään samoin:

-Huuhtele kasvis, tässä tapauksessa siis kesäkurpitsa, poista kantapala ja leikkaa halutuiksi kappaleiksi, kuten viipaleiksi, suikaleiksi, kuutioiksi (kuvassa), tai pihveiksi

-Asettele valmiit palat siivilään yhdeksi kerrokseksi, ja sirottele päälle kerros suolaa. Lisää toinen kerros vihannesta, ja taas suolaa, jne
-Jos teet kuutioita tai suikaleita, voit ravistaa ne sekaisin siivilässä suolan kanssa jotta ne suolaantuvat kauttaaltaan. Viipaleet on paras suolata kerroksittain, ja esim. paksut pihvit rinnakkain ensin toiselta, ja sitten toiselta puolelta.

-Anna palasten muhia suolassa n. 20 minuuttia. Voit nähdä nestepisaroiden nousevan pintaan
-Huuhtele itkeneet palat kylmällä vedellä, jolloin myös ylimääräinen suola huuhtiutuu pois.

-Puristele valmiit kuutiot kuivaksi, ja kuivaa loput keittiöpyyhkeellä tai serlalla. Viipaleet on helppo puristaa varoen siivilän reunoihin

*Valmiit, itketetyt palat ovat valmiita käytettäväksi, ja tällaisenaan ainakin kesäkurpitsa on paistettuna herkullista :)
Muista olla tarkkana lisätessäsi suolaa ruokiin joissa käytät kertaalleen itketettyjä kasviksia.

Itketys keittämällä:

Samoin paloiteltu kasvis voidaan "itkettää" kiehauttamalla vedessä. Tämä muistuttaa ryöppäystä parilla erolla;
-Sekoita vahva suolavesi kylmään veteen. Lisää kasvis kylmään suolaveteen, ja laita levy päälle
-Kun vesi kiehuu, kiehauta kasvis (alle minuutti riittää), siivilöi, ja huutele/puristele kylmän veden alla jotta nesteet ja liika suolaisuus häviää.

*Keittoitketys sopii erityisesti keittoihin/muihin nesteessä hauduttamalla kypsennettäviin, vahvanmakuisiin kasviksiin ja juuriin.
Monet nykyiset munakoisot ja kesäkurpitsat on jalostettu suhteellisen miedoiksi/mauttomiksi, mutta jos epäröit, tarvitseeko k.o. kasvista itkettää, maista siitä pala tuoreeltaan. Jos maistat vanhat sukat tai haavatulehduksen, itketä kasvis :)

Ryöppääminen ja Keittäminen

Ryöppääminen ja keittäminen ovat tapoja käsitellä ruoka-aineita kiehuvassa vedessä. Ryöppäys tehdään pääasiassa sellaisille ruoka-aineille, joita olisi haitallista nauttia tuoreeltaan (kuten esim. maitosienet ja korvasienet), kun taas keittämisellä pyritään vaikuttamaan lähinnä k.o. ruoka-aineen rakenteeseen, kuten pehmentämään esim. perunoita tai juureksia.

(Pinaatin lehdet kiehuvat miedossa suolavedessä. Tuore pinaatti sisältää nitraatteja, jotka elimistöön päästessään hapattavat veren sisältämän raudan, ja vaikuttavat pidemmän päälle mm. elimistön hapenottokykyyn)

Keittäminen

Keittäminen muistuttaa todella paljon ryöppäystä, mutta sitä tehdään tuoreena turvallisille ruoka-aineille, kuten juureksille, mukuloille ja kaaleille, joista ei ole tarkoitus poistaa haitta-aineita, vaan pehmentää k.o. ruoka-aineen rakennetta, tai parantaa aineksien säilyvyyttä ennen pakastusta.

Rakenteen pehmennykseen tarkoitettu ryöppäys ei siis oikeastaan ole ryöppäystä, vaan pelkästään kiehauttamista tai keittämistä. Keittämisen varsinainen ero ryöppäykseen on, että kaikkien myrkyttömien, yms. haitta-aineettomien kasvien keitinveden voi hyvin käyttää myöhemmin ruoanlaittoon, sillä se on vain myrkytöntä kasvislientä, kun taas haitta-aineilla kyllästynyt ryöppäysvesi kaadetaan aina pois.
Voit lisätä juuresten tai kaalin, tms. keitinveteen myös kuivattuja yrttejä, ja keittää lientä kasaan miedolla lämmöllä, jolloin saatu maustettu liemi voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Juureksia tai mukuloita keitettäessä keitinveteen voi myös lisätä hieman suolaa (Kevyt suolaus: n.1tl/l, ja vahva suolaus n.1 rkl/l).

Ryöppääminen

Ryöppääminen eli Ryöppäys tarkoittaa siis jonkin tuoreena haitallisen, tai ikävästi voimakkaan makuisen ruoka-aineen kiehauttamista/keittämistä vedessä ennen käyttöä. Ryöppäyksen tarkoitus on poistaa k.o. ruoka-aineeta erilaisia haitta-aineita, kuten karvasaineita, epäpuhtauksia, happoja tai myrkkyjä (esim. parsakaali, pinaatti, bambunversot, soijapavunidut, ja monet palkokasvit), ja/tai miedontaa niiden makua (esim. juuret ja rauhaset).
Koska ryöpättävän ruoka-aineen haitta-aineet liukenevat ryöppäysveteen, ei ryöppäysvesi sovellu elintarvikekäyttöön keitinveden tavoin, vaan se tulisi kaataa pois. Ryöppäysveden voi hävittää oikeaoppisesti kaatamalla se tiskialtaaseen, vessanpyttyyn, tai vaikka tunkiolle. Mainittakoon tosin, että esim. nokkosen ryöppäysvesi sopii mainioksi typpilannoitteeksi esim. puutarhakasveille.

Ryöppääminen sopii etenkin sellaisille ruoka-aineille, joiden sisältämät haitalliset aineet ovat vesiliukoisia, eikä esim. rasvassa kypsentäminen tällöin riittäisi poistamaan haitta-aineita. Tällaisia ruoka-aineita ovat mm. korva- ja maitosienet, monet palkokasvit (kuten kikherne ja härkäpapu), sitkeävartiset, tai paljon oksaalihappoa sisältävät kasvikset (kuten pinaatti, punajuuren/nauriin lehdet, suolaheinä, nokkonen ja raparperi).

Ryöppäys kannattaa myös hoitaa ennen pakastamista tai säilöntää, jolloin mm. haitalliset mikrobit kuolevat, ja pilaantumista edistävä entsyymitoiminta hidastuu. Ryöppäys ennen säilöntää tekee hyvää etenkin juureksille.

Ryöppäämisen perusasiat:

-Huuhtele ja perkaa ryöpättävä ruoka-aine. Paloittele tarvittaessa.
-Liota maitosienet ensin kylmässä vedessä esim. yön yli. Myös raparperia kannattaa ensin liottaa pari tuntia.
-Kaada kattilaan niin paljon vettä, että ryöpättävä aines peittyy, ja mahtuu "uimaan" vedessä vapaasti. Älä siis ahtaa kattilaa täyteen vaan keitä runsaammat ryöpättävät ennemmin useammassa erässä.
-Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää ryöpättävä aines, vähennä lämpöä, ja  anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen.
-Lopuksi siivilöi ryöpätty aines, ja huuhtele kylmällä vedellä. Käytä normaaliin ruoanlaittoon haluamallasi tavalla.

(Ryöpättyä, valutettua pinattia kulhossa)

Jotain ryöppäys/keitinaikoja:

-Keitä juurekset ja kaali sopivan kokoisina paloina niin pitkään, että ne pehmenevät. Kokeile kypsyyttä esim. puhtaalla hammastikulla. Yleensä 10-30 minuuttia riittää, kasviksesta ja keitinpalojen koosta riippuen.
-Lehtivihanneksille riittää usein pikainen, 1-4 min. kiehautus. Mitä hennompi kasvi ja pienempi annos on kyseessä, sitä lyhyempi ryöppäysaika.
-Tuoreet bambunversot on hyvä ryöpätä vasta viipaloinnin jälkeen. 3-5 min. miedossa suolavedessä riittää.
-Raparperia kannattaa keittää vähän pidempään, +/- 10 min.
-Maitoisat metsäsienet, kuten rouskut kannattaa keittää kahdessa vedessä. Keitä kerrallaan 5-10 min.

Korvasienten Ryöppäys:

-Isot sienet kannattaa leikata pienemmiksi esim. leivinpaperin päällä, ennen ryöppäystä. Ole varovainen, sillä kypsentämättömät korvasienet ovat aika hauraita rakenteeltaan. Pese ryöppäämättömien sienten käsittelyyn käytetyt välineet hyvin.
-Keitä korvasienet kolmessa vedessä. Keitä kerrallaan 5-10 min, tietenkin sienten koosta ja määrästä riippuen.
-Ryöppäystilassa kannattaa avata ikkuna. Vältä hengittämästä ryöppäyshöyryjä, sillä korvasienten myrkky; Gyromitriini, kaasuuntuu kuumennettaessa, ja voi näin aiheuttaa korvasienimyrkytyksen vaikkei ryöppäämättömiä sieniä olisikaan syöty.
-Huuhtele valmiiksi ryöpätyt sienet aina hyvin ennen käyttöä.

Huom: Älä käytä mitään ryöppäysvettä koskaan ruoanvalmistukseen, vaan kaada se pois. Muistathan myös, että monet sienioppaat, yrttikirjat ja keittokirjat sisältävät tarvittaessa kasvikohtaista tietoa k.o. sienelle tai kasville tarvittavan ryöppäyksen hienouksista.

Muistathan myös, etteivät ryöppäys ja höyrykypsennys tarkoita samaa. Höyryttäminen säilyttää ruoan ravintoaineet keittämistä paremmin, eli toisin kuin ryöppääminen, se ei näin ollen poista niitä haitallisia aineita ruokatarvikkeista, toisin kuin ryöppääminen.

Ihanaa Grillausta

Mökillä on kiva käydä jo senkin takia että pääsee grillaamaan. Onhan monilla taloyhtiöillä omat grillikatokset, mutta sama asiahan se ei ole. Oma tupa, oma lupa, tiedättehän ;D
Jokaisella on myös ne omat grilliherkkunsa, sekasyöjillä suosituimpia lienevät vuodesta toiseen makkarat ja pihvit, vegeillä taas kiinteät, marinoidut vihannekset, vegeleikkeet,- pihvit, -makkarat, ja erilaiset vartaat.
Kasvisten lisäksi kasvissyöjille ja vegaaneille löytyy nykyään ihan tavan marketeistakin hyvä valikoima erilaisia tofuja. Ja jos itse ei jaksa valmistaa, myös vegeilyyn erikoistuneista myymälöistä voi löytää erilaisia, valmiiksi marinoituja ja marinoimattomia seitan-, soija-, tofu-, yms. vegepihvejä, -leikkeitä ja -makkaroita.
Yritän kuitenkin kertoa tässä monipuolisesti sekä lihojen että kasvisten grillauksesta.

Esikäsittely:

-Marinadit, maustesekoitukset ja lisukkeet on parasta valmistaa hyvissä ajoin ennen grillausta, toki säilyvyysasteen mukaan. Raikas salaatti kannattaa koota herkkujen sihistessä grillissä.

-Mikäli toimit itse grillimestarina, kannattaa pyytää perheenjäseniä tai ystäviä auttamaan kattauksessa ja lisukkeissa samalla kun vahdit grilliherkkuja ja grilliä. Vanha sanonta "Ken ei työtänsä tee, sen ei syömänkään pidä" on hyvä ottaa ohjenuoraksi myös vapaa-ajan töissä.

-Huoneenlämpöiset ainekset kypsyvät tasaisemmin myös sisäpuolelta kuin jääkaappikylmät. Jääkaappikylmät tofut, seitanit ja lihat kuitenkin lämpenevät kasviksia hitaammin, joten ota raskaammat grillattavat, koosta riippuen, huoneenlämpöön max. kahta-, min. puolta tuntia ennen valmistusta, ja kasvikset n. kahtakymmentä minuuttia ennen.

(Ostimme tälle kesälle kokeeksi suhteellisen tyyristä Jack Danielsin Barbeque -soosia Behnford´s:ilta. Lupauksistaan huolimatta "Smokey" -savuaromia tuskin erotti, ja kastike tuntui muutenkin aika pliisulta. Olisi ilmeisesti pitänyt grillin ääressä lorauttaa sekaan hieman ehtaa viskiä. Pienoinen pettymys jos omatekoinen grillikastike oli parempaa.)

-Huuhtele, kuivaa ja perkaa kasvikset. Leikkaa sopivankokoisiksi paloiksi ja laita tarvittaessa marinadiin.

-Kesäkurpitsasta ja munakoisosta saa hyviä, meheviä kasvispihvejä kasvissyöjille. Leikkaa hieman vinoja, n. sentin paksuisia viipaleita, ja itketä palaset ennen marinointia. Itkettäminen paitsi poistaa mahd. sukkamehumaisen maun, myös auttaa vihanneksia imemään paremmin marinadia.

-Myös tofusta saa kasvissyöjille sopivia pihvejä. Valuta tofupala painon alla jääkaapissa jotta liika neste valuu ulos. Valutettu tofu imee esim. marinadia ja lientä paremmin kuin kostea, käsittelemätön tofu. Viipaloi tofu sopiviksi pihveiksi, sekoita marinadi, marinoi pari tuntia tai mieluiten yön yli, kuivaa palaset pyyhkeellä tai serlalla ja grillaa vihannesten kanssa.

-Seitanpihvit valmistuvat parhaiten gluteenijauhosta valmistetusta, etukäteen maustetusta seitan-taikinasta (laitan varmaan tänne reseptiä jossain vaiheessa). Pihvit kannattaa muotoilla pihveiksi jo ennen keittämistä. Seitan-leikettä saat grilliin keittämällä taikinan möykkynä, leikkaamalla siitä hyvät fileet, ja marinoimalla ne sopiviksi ;)

-Parhaat ruumispihvit taas leikataan tietenkin suoraan paistista poikkisyin. Mikäli et ole tee-se-itse tyyppiä, kauppojen lihatiskeiltä saa kyllä kaikenlaisia, etukäteen tapetun eläimen osia valmiiksi viipaloituina. Voit pyytää myös lihakauppiasta leikkaamaan lihan sopiviksi paloiksi, viipaleiksi tai pihveiksi. Erikoispihvit (esim. Naudan T-luu), ja monet luuta sisältävät ruhonosat täytyy usein tilata kauppiaalta erikseen. Kysy lihakauppiaalta mahdollisia spessulihoja jopa pari-kolme viikkoa etukäteen.

-Varaa lihanuija mukaan grillijuhliin.

-Myös kiinteitä juustoja, kuten haloumi, grillijuusto tai leipäjuusto, voi grillata. Haloumi ja grillijuusto ovat usein hyvin suolaisia, joten liota niitä kylmässä vedessä ennen grillausta, huuhtele, ja kuivaa. Leipäjuustolle riittää pelkkä kuivaaminen.

(Marinoitua kesäkurpitsaa ja paprikaa grillissä)

-Pihvien, ja etenkin kyljysten, reunassa on usein valkea pintakalvo. Leikkaa tähän reunakalvoon (lihaan asti) tasaisin välein 2-4 pikku viiltoa (keittiösakset ovat tähän loistava väline) ennen nuijimista. Näin pihvi ei kipristy kulhon muotoon paistuessaan.

-Nuiji pihvit mureiksi tasaisesti molemmilta puolilta. Aloita keskeltä ja etene reunoihin. Pihvin nuijinta ei sitten todellakaan ole mikään voimalaji, vaan salaisuus piilee ranteessa. Eri asia tietenkin on jos haluat varta vasten kaapia kyljyksen jauhelihana tapetista, niin senkuin hutkit, ihan sydämesi kyllyydestä.

-Hiero mausteet lihan pintaan vasta nuijinnan jälkeen.

(Nasulle kyytiä. Messevä Neuvostoliittolainen pihvinuija on takavuosien kirpparilöytöjä)

Marinoinnista:

-Muista että kylmä liha (tai seitan) on tiiviimpää, vetäytynyttä. Huoneen/kädenlämpöinen liha tai seitan imee parhaiten marinadia ja kypsyy tasaisemmin kuin jääkaappikylmä.
Liha mukautuu huoneenlämpöön n. tunti per kilo. Hyvä pihvi voi vaatia parikin tuntia.

-Voit marinoida lihaa ja vegejä joko jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kasviksille riittää hyvin parikymmentä minuuttia, lihaa, seitania ja tofua voi marinoida jopa pari tuntia. Mikäli marinoit lihaa, seitania tai tofua kylmässä, aineksia kannattaa marinoida kaksi kertaa kauemmin, jopa yön yli.

-Ole kuitenkin tarkkana. Pehmeämmät, kosteat veget, kuten munakoiso, kesä/muut kurpitsat, paprika ja kaali eivät kuitenkaan tykkää yön yli marinoinnista, sillä suolan ja viinietikan vaikutuksesta ne vuotavat neskeensä pihalle ja lässähtävät pehmeiksi, eli sopivat yön marinoinnin jälkeen korkeintaan lisukkeeksi sellaisenaan, paloiteltuna tai viipaleina.. Voit myös paloitella ja pakastaa marinointikämmisi, ja käyttää ne myöhemmin esim. wokissa tai padassa, nam :)

-Lisää lihan marinadiin jotain hapanta, kuten sitruunamehua, hunajaa, viiniä, tai etikkaa, sillä hapot tavallaan alkavat "hajottaa" lihaa. Reaktio on sama kuin lihan mädäntyessä, mutta liha ei pilaannu, älä pelkää. Paistotuloksesta sitävastoin tulee mehevämpi, ja mureampi.

-Kalan kanssa vähemmän on enemmän, eikä se välttämättä tarvitse mitään marinadia. Suola ja pippuri riittävät hyvin, sillä vahva marinadi peittää helposti kalan maun alleen. Kokonaisen kalan ruumiin sisälle voi myös laittaa hieman tuoreyrttejä, kuten ruohosipulia, timjamia, mäkimeiramia tai tilliä, tai viipaloitua purjoa. Tarjoile miedosti maustetun kalan kaveriksi ennemmin sitten tarjoiluvaiheessa jotain mausteista kastiketta, tai vaikka vain sitruuna/limettimehua lohkoista.

-Kalan liha on herkempää kuin muiden eläinten, ja esim. turhan etikkainen tai sitruunainen marinadi "kypsyttää" kalan jo ennen grillausta, mutta siten sinulla on ainakin kylmä, etikoitu kalalisuke grilliruokien seuraksi.. Marinadin kypsyttämä kala myös murenee grillissä helpommin kuin marinoimaton, ja voilà, polttouhri on valmis :D

-Mikäli käytät soijaa, suosittelen marinadeihin suolatonta soijakastiketta (lue eteenpäin).

-Ole varovainen suolan käytön suhteen. Lisää suola tai suolainen mauste (esim. soijakastike tai ketsuppi) marinadiin vasta ennen grillausta. Grillattava liha ja veget imevät suolaa, ja suola puolestaan poistaa nestettä. Grillatuista herkuista tulee näin helposti sitkeitä ja salasuolaisia. Jos seuraavana päivänä on jäljellä eilisiä grillattuja, maista palanen kylmästä grilliherkusta. Eikö maistukin suolaiselta?

-Viinietikka antaa hyvää twistiä myös kasviksille, mutta kasvikset kannattaa pirskottaa vasta ennen grillausta.

-Seitanpihvitaikinaan voi lisätä sopivia mausteita tai vaikka grillikastiketta jo vaivausvaiheessa.

-Tofu ja seitan kannattaa marinoida valmiina viipaleina eli "pihveinä" tms. paloina. Pienemmät palat nimittäin marinoituvat isoja nopeammin, ja tasaisemmin kuin yksi kiinteä pala.
Sekoita marinadi, ja marinoi vähintään pari tuntia huoneenlämmössä, tai mieluiten yön yli viileässä. Kuivaa palaset pyyhkeellä tai serlalla ja grillaa tavalliseen tapaan.

-Myös (aikaisemmin mainittuja) juustoja voi marinoida. Leikkaa esikäsitelty haloumi tai grillijuusto pihveiksi tofun tapaan, ja anna juuston marinoitua viileässä vähintään 2h, tai yön yli. Pyyhi ylimääräinen marinadi juuston pinnasta ennen paistamista.

-Niin lihoja, juustoja kuin vegejäkin kannattaa vähän tökkiä haarukalla tai puukolla, jotta marinadi pääsee myös sisäkerroksiin.

(Täytettyjä isoja herkkusieniä pekonissa, ja samat paprikat jatkavat paahtumistaan)

-Öljy kannattaa jättää pois marinadista. Öljy imeytyy ensin, ja tukkii esim. lihan syyt estäen parhaassa tapauksessa marinadin imeytymistä. Sama voi tapahtua myös kesäkurpitsalle ja munakoisolle. Lisäksi useissa grillikastikkeissa on öljyä jo valmiiksi.

-Öljyä lihat ja veget vasta laittaessasi ne grilliin, jolloin öljy estää hieman lihas-, ja muiden nesteiden valumista.

Paistaminen

-Lämmitä grilli hyvin ennen kuin valmistat sillä ruokaa. Grilli on yleensä sopivan kuuma useimmille perus-paistettaville, kun pidät kättäsi n. neljän-kuuden sentin yllä ritilästä, ja kämmentäsi alkaa polttaa. Kokeile vaan nopeasti, kättä ei siis ole tarkoitus grillata :)

-Tasaisesti kuumenneessa grillissä ainekset alkavat kypsentyä heti parilalle päästyään, eivätkä esimerkiksi nesteet lihoista tai kasviksista valu pois niin helposti.

-Liian kuumassa grillissä niin lihat kuin kasviksetkin kuivuvat nopeasti.

-Äläkä lapa kaikkia grillattavia kerralla parilalle vaikka grillisi olisi tilava kuin Hartwall-Areena. Sekä grillattavilla että hiilloksella on hyvä olla hengitysvaraa, ja lihalla ja vegeillä hyvä olla kääntelyvaraa muutama sentti ympäriinsä. Muista myös, että tuoreista grillattavista tihkuu aina nestettä hiilille, ja liian täyteen tupatussa grillissä hiillos sammuu tihkusateeseen..

-Hitaasti kypsyvien, tai muuten kauan kypsennettävien herkkujen, kuten lihojen, folioperunoiden tai paprikan vieressä voi paistaa nopeammin kypsentyviä herkkuja, kuten vaikka kalaa, ananasta, tai kesäkurpitsaa.

-Juustot kypsyvät nopeasti. Minuutti tai pari riittää haloumille, grillijuustolle ja leipäjuustolle puoleltaan. Nosta juusto grillistä heti kun se näyttää pehmenemisen merkkejä, sillä kiinteäkin juusto valahtaa äkkiä ritilästä hiilille.

-Maun korostamiseksi voit sivellä grillattavia paistamisen aikana vähän grillikastikkeella tai marinadilla.

-Tofut ja seitanit ovat yleensä kypsiä siinä vaiheessa kun ne saavat vähän väriä. Muutama minuutti puoleltaan riittää.

-Kasvisraaste- tai rouhepihvejä ei varsinaisesti ole tarkoitettu grillattavaksi, sillä ne murenevat helposti. Hauraat tai murenevat grillattavat kannattaakin kypsentää esim. foliolautasen päällä, jolloin murtunutkaan pihvi ei valahda ritilän läpi hiillokseen.

-Myös kalat, ja etenkin kalafileet, murtuvat grillissä helposti. Kypsennä grillattava kala mieluiten foliolautasella, halsterissa tai foliokääreessä.

(Marinoituja ja nuijittuja porsaan kasslerpihvejä grillissä. No worries, eläin oli siis takuukuollut jo ennen viipalointia)

-Lihat ja kasvikset eivät kuivu grillissä jos voitelet niitä paistamisen aikana marinadilla, tai vesi-öljyseoksella. Perunat taas pysyvät mehevinä jos kääräiset ne folioon ennen grillausta. Näin ne kypsyvät hiljalleen grillissä samalla kun paistat muut ainekset. Foliopotut voi maustaa öljyllä, pippurilla, suolalla, ja vaikka tuoreyrteillä ennen alumiinipaperiin kääräisemistä.

-Liha- ja kasvissyöjiä voi olla vaikea ajatella yhdellä grillillä (lue eteenpäin). Kasvissyöjien herkut vaativat yleensä lyhyemmän kypsennysajan, mutta lihansyöjien pihvit vievät paljon tilaa. Tehkää kompromissi, ja käyttäkää grilliritilää fifty/fifty. Grillihaarukkaa tai uunikintaita apuna käyttäen ritilää voi käännellä aina sopivan hiilloksen päälle, ja kaikkien herkut kypsyvät tasaiseen tahtiin.

-Foliosta saa myös taiteiltua hyviä eriöitä niin allergikkojen, yliherkkien, kuin kranttujenkin grilliin. Pistele foliolautasen pohjaan pari reikää, niin voit grillata rauhassa omat herkkusi ilman, että infektoitu grilliritilä koskettaa "tabu-ruokiasi".

*Grilliruokien kavereina toimivat erilaiset jääkylmät juomat, tuoreet hedelmät, sekä raikkaat salaatit. Esimerkiksi Kesälehmän salaattia, Peruna-, tai Peruna-porkkanasalaattia, tai pastasalaattia kannattaa kokeilla. Myös Viherlautanen pöydässä antaa mukavan, vihreän silauksen.
Noidankodon wanhat grillikastikepostaukset voi tietenkin luntata täältä ja täältä.
Suosittelen myös ostamaan (esim. Clas Ohlson:ilta löytyy) sellaisen kiharaisista, kapeista metallisuikaleista valmistetun, pörröisen pesusienen. Sillä ja Fairy-astianpesuaineella saa kärähtäneimmänkin grilliritilän puhtaaksi :)

("Ei niin pieniä pitoja, ettei kuokkavierahia")

Anyway, näihin sanoihin ja tunnelmiin Kotonoita vetäytyy  pienelle blogikesälomalle, ja toivottelee kaikille lukijoilleen mukavaa, mystistä, romanttista, ja taianomaista Kesäpäivää, Mittumaaria ja Juhannusta :D

Noidankodon Kootut Keittiöniksit

Ajattelin nyt joutessani kirjoitella näitä ylös, ties vaikka osoittautuisivat jollekulle ihan hyödyksikin.. Näiden jokapäiväisten ja hyväksi havaittujen konstejen lista on kokoelmani yleisniksejä sekalaisista lähteistä, osa lähtöisin äidiltä ja mummilta, osa on ihan omiakin. Silti, ainakin kotikeittiössä nämä ovat toimineet ja elämää helpottaneet, toivottavasti sopivat myös sinulle :)

*Omasta kokemuksesta monikäyttöisimpien keittiövälineiden top kolmeen kuuluvat hyvä veitsi, mortteli, ja raastinrauta. Listaa saattaisivat jatkaa tiheä verkkosiivilä, maidonvaahdotin, ja koukkunokan mallinen tölkinavaaja.

Ensiapua elintarvikkeille

-Eilispäivän jämähtänyt pasta elpyy kuin tuoreeksi, jos kaadat kattilaan vettä, lämmität sen kiehuvaksi, ja lisäät pastan hetkeksi, minuutti riittää, kiehuvaan veteen. Siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keität uutta pastaa vanhan jatkeeksi, keitä se liki kypsäksi, ja lisää vanha pasta kiehuvaan keitinveteen. Keitä n.2 minuuttia, siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keittoon tai pataan lorahtaa liikaa suolaa, lisää kuorittu, neljään osaan lohkottu peruna. Se imee liian suolan. Perunan sijaan voit käyttää myös pientä bataattia tai omenaa.

-Eiliset keitinperunat maistuvat edelleen kuorittuina ja uudelleen valmistettuina mm. perunasalaatissa, keitoissa, paistinperunoina ja ranskanperunoina, tai ne voi muhentaa esimerkiksi piirakantäytteeksi sellaisenaan tai kasvisten kera. Muhennetut, kylmät perunat ovat myös oiva lisä leipätaikinaan.

-Eiliset, kattilanpohjalle jämähtäneet puurot voi myös lisätä leipä- tai sämpylätaikinaan, etenkin jos laitat piimäsämpylöitä. Nam.

-Älä heitä leivänkannikoita tai kuivunutta leipää tai pullaa pois. Leipä kannattaa murustella morttelissa tai blenderissä korppujauhoiksi, joita voi säilyttää joko pussissa tai lasipurkissa. Tällaista kotikorppujauhoa voi käyttää sekä leivontaan että laatikkoruokien kuorrutuksiin, yms. kuten kaupan korppujauhoa.

-Hieman kuivahtaneet leivät ja pullaviipaleet ovat käyttökelpoisia sellaisinaankin. Esimerkiksi leipävanukkaaseen ne sopivat mainiosti. Niillä voi suurustaa keiton tai kastikkeen, tai kuorruttaa laatikkoruoan. Kuivat leipäpalat voi myös kuutioida terävällä veitsellä ja paahtaa krutongeiksi soppaan tai salaattiin.

-Hieman kuivahtanut leipä tai pulla muuttuu taas pehmoiseksi, jos laitat sen muovipussiin, ja sumutat pussiin hieman vettä. Sulje pussin suu niin että sisään jää ilmaa, ja lämmitä pussia mikrouunissa täydellä teholla n.10-20 sekuntia. Tämän voi tehdä myös uunissa, mutta se on hieman hankalampaa: Lämmitä uuni 250'C asteeseen, ja kuumenna sumutettuja leipiä paistopussissa n.5 min.

-Aukijääneessä pussissa pehmenneet perunalastut, yms. snacksit saa uudelleen rapeiksi laittamalla snacksit ensin tiiviiseen Mingrip-pussiin tai Tupperware -kippoon. Laita lastujen joukkoon pussiin usein vaatteiden tai uusien kenkien mukana tulevan "Silica Gel" -paketti. Huom, älä avaa "Silica Gel"-pakettia, laita vaan sipsien joukkoon sellaisenaan. Anna imeä kosteutta pari tuntia tai seuraavaan päivään.

-Kokkareisen kastikkeen voi siivilöidä paremmaksi.

-Maidonvaahdottimella saa helposti sekoitettua tasaiseksi esim. salaattikastikkeet, ja mm. seesamitahnaa tai maapähkinävoita sisältävät kastikkeet.

-Jämähtänyt fariinisokeri, tai kovettunut, kaulittava kakkukuorrutus pehmenee, jos kuumennat niitä mikrossa 10-20 sekuntia, tai kiedot (ilman pakkausta) alumiinifolioon, ja lämmität 150'C asteisessa uunissa 5-8 minuuttia

-Nuupahtaneet yrttikimput, salaatit ja kasvikset elpyvät jos laitat ne hetkeksi likoamaan kylmään veteen.

-Fairy sopii hyvin myös hedelmien pesuun. Ulkomaiset hedelmät on usein suojattu sienikasvustoja ja hometta estävällä aineella ennen kuljetusta. Tästä merkkinä vahamainen, liukas pinta. Voit käyttää pesuun karheahkoa pesusientä kuten tiskatessa.

Tee se itse:

 -Maustesekoitukset kannattaa tehdä itse. Osta pippurit ja siemenet kokonaisina, jauha ne morttelissa erikseen, ja sekoita mausteseoksiksi. Säilö lasipurkkeihin, liimaa etiketti toiselle, ja resepti toiselle kyljelle. Näin saat hyviä, allergiavapaita ja lisäaineettomia sekoituksia, joiden suolapitoisuudesta voit itse päättää. Mikäli et ole varma reseptistä, voit luntata ainekset kaupan purkeista. Voit myös säilöä omat mausteesi kaupan purkkeihin jolloin etikettikin on jo valmiina.

-Mikäli kotoisat maustesekoituksesi meinaavat paakkuuntua purkeissaan, laita purkkiin pari hiottua kiveä. Hölskyttele purkkia varovasti ennen käyttöä. Mausteen möykyt jauhautuvat taas hienoksi, kivet painuvat pohjalle, ja voit taas annostella maustetta.
Pari kristallia myös puhdistaa ja tasapainottaa mausteen jolloin se sopii myös rituaaliaterioiden maustamiseen.

-Laita keväällä mäkimeiramia kasvamaan, niin voit kesällä kuivattaa omaa oreganoa. Peittoaa mennen tullen kaupan valmistuotteen :)

-Tuoreyrtit voi yksin tai sekoituksina sekoittaa blenderillä tahnaksi pienen vesitilkan kanssa, ja sitten pakastaa jääpalamuoteissa. Näin saat helposti ruokaan lisättäviä, valmiita yrttikuutioita.

-Jos käytät ruoanlaitossa tuoreyrteistä vain lehdet (esim. basilika, persilja, tilli, korianteri), laita lehdettömät, mehevät varret kattilaan, lisää hieman pippuria, tms. haluamaasi maustetta, ja hauduta itsellesi herkullista yrttilientä pakastimeen. Siivilöi jäähtynyt, valmis liemi minigrip-pusseihin tai pakasterasioihin, ja laita keitetyt yrtit ja mausteet biojätteeseen.

-Jos tarvitset sitruunasta vain mehun, raasta sen kuori ensin talteen, ja laita ilmavaan astiaan erilaisten pippureiden kanssa. Kun sitruunan kuori on kuivaa, lisää hieman merisuolaa ja sokeria, ja rouhi seos morttelissa. Näin saat hyvää ja lisäaineetonta sitruunapippuria.

-Toinen tapa tehdä kotona sitruunapippuria on seuraava: Raasta yhden sitruunan kuori valmiiseen pippurisekoitukseen. Lisää 1 tl suolaa, ja 1/2 tl sokeria. Sekoita, levitä leivinpaperille, ja kuivata yön yli pimeässä ja lämpimässä. Purkita uudelleen.

-Voit säilyttää sitruunankuoria myös pelkässä sokerissa tai suolassa, jolloin saat tietenkin sitruunasokeria/-suolaa :) Mustan teen ja hunajan kera sitruunasokeri on todella hyvää
(Samalla menetelmällä saat tehtyä vaniljatangosta vaniljasokeria).

-Raikasta juotavaa saat näin: Kaada kannuun kylmää vettä, ja lisää veteen ylijäänyt sitruunamehu, ja sitruunanpuolikkaat. Peitä kannu vaikka lautasella tai Elmu-kelmulla ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi. Parasta tällainen sitruunavesi on kuitenkin seuraavana päivänä.

-Öljymarinadiin säilöttyjen salaatti- tai fetajuustokuutioiden, sienien, tai aurinkokuivattujen tomaattien lientä ei kannata heittää pois. Lisää desiin öljymarinadia muutama ruokalusikallinen omena- tai balsamiviinietikkaa, ja saat pikaista salaattikastiketta.

Korvikkeita

-Leivottaessa makeita leivoksia, yleensä vain puolen sokerimäärän puuttumisen huomaa. Jos sokerimäärä jää hieman vajaaksi, ei siis kannata huolestua. Leivonnassa pärjää hyvin jo kahdella kolmasosalla reseptisuosituksen sokerimäärästä.
Mikäli ohjeessa lisätään nestettä, kuten maitoa, voi sokerinpuutetta lievittää korvaamalla osa nesteestä jollain makealla, kuten mehulla, limonadilla, tai hedelmäsäilykkeen liemellä.

-Rasva on leivonnassa pehmentävä ja kuohkeuttava aine. Hätätilanteessa voin voi korvata öljyllä, jota lisätään taikinaan vain puolet alkuperäisestä reseptisuosituksesta (1dl voisulaa=1/2 dl öljyä). Käytä rypsiöljyä, sillä ei ole niinkään omaa makua kuin auringonkukka- tai oliiviöljyllä.

-Rasvaa ja jauhoja voi jatkaa leivonnassa myös muussatulla banaanilla, edellämainitulla keitinperunalla, tai omenahillolla, jos ei piittaa makumuutoksista.

-Leivonnassa jauhoja voi hätätilanteessa jatkaa korppujauholla, perunajauholla, tai puurohiutaleilla, jne.

-Maissitärkkelyksen voi niin makeissa kuin suolaisissakin pöperöissä korvata perunajauhoilla. Ja toisinpäin.

-Korppujauhot voi korvata millä tahansa karkeilla jauhoilla, kuten hirssillä. Myös keksinmurut, puurohiutaleet ja -ryynit ja vehnäjauhot käyvät, ainakin, jos kyse on kakkuvuoan vuorauksesta.

-Kananmuna on leivonnassa yleensä pelkkä sidosaine. Helpon kananmunankorvikkeen saat kaikenlaisiin taikinoihin murskaamalla morttelissa 1-2 rkl pellavansiemeniä, ja lisäämällä vähän kylmää vettä. Sekoita, ja käytä seos kananmunan tapaan. Toinen keino on sekoittaa vesitilkkaan 1 rkl soijajauhoa. Kananmunan voi leivonnassa korvata myös etikalla (vajaa 1 rkl per muna).
Ruoanlaitossa, kuten vuokaruoissa, pihveissä tai pullissa kananmunaa ei välttämättä tarvita ollenkaan, mutta voit sitoa ruoan rakenteen sekoittamalla pari ruokalusikallista maissitärkkelystä tai perunajauhoa ruokaan ennen paistamista.
Voitelukananmunan voi korvata sokerivedellä, öljyllä, tai kikhernesäilykkeen liemellä.

-Tuoreet, anista maultaan muistuttavat tuoreyrtit voidaan hätätilanteessa korvata muiden maustekasvien, kuten aniksen tai fenkolin, kuivatuilla siemenillä. Rouhi n.1 tl siemeniä morttelissa ja lisää ruokaan n.10 minuuttia ennen sen valmistumista.

-Valmiiden liemikuutioiden sijaan suosi juurikkaita ja vahvan makuisia kasviksia (joista olemme kumma kyllä vieraantuneet), kuten selleriä, juuriselleriä, kyssäkaalia, piparjuurta..jne. Huuhtele ja kuori vihannekset, ja kuutioi pieniksi. Tee kuutioista omat liemijuuressekoitukset vaikka pakastimeen, josta voit kätevästi lisätä niitä ruokaan muhimaan.
Kokonaiset vihanneskuutiot antavat enemmän makua kuin pelkkä liemi. Lisäksi ruoka on tällöin runsaampaa.

Ohoh?

-Hanki keittiöösi metallisieni (tunnetaan myös ravintola- tai kokkisienen nimellä). Kyseessä on n. nyrkinkokoinen, kikkaraisista terässuikaleista valmistettu, pehmeä hankaussieni. Tällaisella sienellä kaikenlaiset keittiön ja keittiöastioiden pintojen pohjaanpalamat, pinttymät, kovettumat ja kuivettumat irtoavat kuin taikaiskusta. Vähän astianpesuainetta sieneen, ja kevyttä hankaamista. Kaikkein pehmeimmille pinnoille, kuten muoville, metallisieni ei sovellu, mutta monikäyttöinen se on. Useimmat tarvikekaupat myyvät niitä, ainakin Clas Ohlsonissa olen nähnyt niitä kahden pakkauksissa.

-Jos kuumalle keittolevylle palaa muovia, käännä levy pois päältä, ja raaputa muovinjämät heti pois voiveitsellä. Kaada muovijälkien päälle reilusti suolaa, ja kuumenna levy kostealla metallisienellä hangaten. Pyyhi puhdas levypinta nopeasti pyyhkeellä.

-Munakasmassaan eksynyt kananmunankuoren pala on helpoin poistaa kapeakärkisillä syömäpuikoilla kuin sormenpäillä.

-Ylijääneitä sitruunanpuolikkaita ei kannata heittää heti pois, vaan voit puhdistaa niillä leikkuulaudan; Tiristä sitruunasta mehua leikkuulaudalle, sirottele päälle suolaa ja anna tekeytyä hetki. Hankaa leikkuulauta sitten sitruunanpuolikkaalla, ja pyyhi kuivaksi esim. pyyhkeellä. Sitruunan sijaan voit kokeilla myös etikkaa.

 -Punajuuritahrat taas irtovat puisesta leikkuulaudasta, jos puolitat sipulin, ja laitat leikkuupinnat tahroja vasten. Anna tekeytyä muutaman tunnin ajan, ja nosta sipulit pois. Punajuuritahrat ovat imeytyneet sipuleihin.

-Käytetyn sitruunanpuolikkaan voit myös laittaa jääkaappiin pariksi päiväksi ennenkuin heität sen pois. Tuoksu raikastaa jääkaapin ja poistaa ummehtuneet hajut.

-Kalanhaju ja punajuuren väri lähtee käsistä jos hankaat käsiä sitruunalla tai etikalla ennen pesua.

Lisää kotitalousniksejä Etikka -postauksessa :)