Tomaatti (Solanum Lycopersicum)

Kultaomenana, tai Perun omenana tunnettu tomaatti on lähtöjään kotoisin todennäköisimmin Meksikosta, ja tämän, nykyään kasvin tuntevat varmasti kaikki. Tomaatti kasvaa köynnöksenä, joka muistuttaa lehdiltään ja varreltaan vähän perunakasvia. Kuitenkin perunasta poiketen tomaattikasvista käytetään ravinnoksi juurikin sen marjat, mitkä vastaavat perunalla ovat myrkyllisiä. Kypsät tomaatit on helppo tunnistaa helakan punaisesta, tai, lajikkeesta riippuen, kullankeltaisesta väristään, kun taas raa'at yksilöt ovat kauniin vihreitä.

Tomaatti on useimmille meistä kulinaarisella saralla tuttu, sillä harva keittiö ei käytä tomaattia ruoissaan. Etenkin Meksikon, Etelä-Amerikan ja ja Välimeren maiden (kuten Italian) keittiöt ovat tomaatinkäytöstään kuuluja. Monille tomaatti on kuitenkin tunnetuin paitsi tomaattiketsupista, myös italialaisesta pizzasta, ja pastan kanssa tarjottavasta marinara-, tai bolognesekastikkeesta :) Tomaattia käytetään nykyisin melkein kaikkialla maailmassa hyvin monipuolisesti, niin pääaineksena kuin höysteenä, niin tuoreena kuin kypsennettynä, ja se sopii vähän kaikenlaisiin ruokiin, kuten patoihin, muhennoksiin, paistoksiin, keittoihin, kastikkeisiin, ja tietenkin voileiville ja salaatteihin. Tomaattia käytetään usein mausteen ominaisuudessa esim. perunalastuissa, tms. snackseissä. Tomaattiin voi siis törmätä vähän kaikkialla ja kaikenlaisissa ruoissa, mikä on kaikille allergikoille ja yliherkille tietysti harmistus ;(

Tomaattia on nykyisin saatavilla lähikaupoista ympäri vuoden, ja tottakai, mitä erinäisimpinä lajikkeina. Tutun, about tennispallonkokoisen perustomaatin lisäksi kaupoista löytyy mm. n. golfpallonkokoisia terttutomaatteja nipuissa, vieläkin pienempiä kirsikkatomaatteja, hieman munanmuotoisia, makeita luumutomaatteja, pienempiä miniluumutomaatteja, ja jättimäisiä pihvitomaatteja. Tomaatteja saa myös säilykehyllystä niin paseerattuna, pyreenä, hakkeluksena (=Tomaattimurska), eri tavoin maustettuna, ja tietenkin aurinkokuivattuna. Tomaatti on myös yleinen makuaine monissa mausteseoksissa (allergikot ja yliherkät siis tarkkana niiden tuoteselosteiden kanssa). Keskityn kuitenkin tässä tekstissäni vain noihin tuoretomaatteihin, ellei toisin mainita :)

(Viipaloitu tomaatti leikkuulaudalla)

Magiansävyttämään koisojen kasvisukuun kuuluva tomaatti tietenkin omaa itsekin maagisia ominaisuuksia. Tomaatti on feminiininen, Veden elementtiin ja Venus-planeettaan yhdistetty kasvi, joka on pyhitetty mm. Luoja-, ja Rakkaudenjumalattarille, kuten Afroditelle/Venukselle, Heralle ja Gaialle. Tomaatti tunnetaan myös Lemmenomenan nimellä, ja se sopiikin loistavasti paitsi rakkaus-, ja lemmentaikoihin, myös hedelmällisyyttä tavoitteleviin konsteihin, mutta myös suojeluun, ja vaurauden tavoitteluun. Aikoinaan tomaattia on pidetty jopa niin vahvana lemmenkasvina, että halutun uskottiin rakastuvan jos tälle sai ruoan tai juoman seassa syötettyä salaa pisarankin tuoreesta tomaatista puristettua mehua.
Totta toinen puoli; Tomaattimehu on itse asiassa loistava pohja kaikenlaisille lemmenjuomille ja himoa herättäville drinksuille. Tomaatinsiemenet puolestaan ovat hyvä lisä rakkautta houkutteleviin amulettipusseihin. Lapsia tahtovalle runsaslukuinen terttutomaatti on, btw, taiantekoihin loistovalinta.
Sisätiloissa kasvatettava tomaatti (sopii hyvin amppeliin) karkottaa negatiivista energiaa.

Lempeä ja rakkautta tavoittelevan kannattaa yhdistää tomaatin energiat stimuloivan Sipulin ja/tai lemmenkasvinakin tunnetun Basilikan ja/tai rohkaisevan Mustapippurin kanssa. Tomaatti sopiikin hyvin lemmenaterialla tarjoiltuihin ruokiin.
Suojelevissa taianteoissa tomaatti on hyvä yhdistää suojelevaan Basilikaan, voimakkaasti karkottavaan Valkosipuliin, tai pahaa torjuvaan Sitruunaan. Yksinkertaisimmin kaikki ainekset on helppo yhdistää (arvasitte oikein-) melkeinpä missä ruoassa tahansa, kuten salaatissa, pastassa, keitossa, tai vaikka voileivän päällä.

Tomaatilla on muiden koisokasvien tavoin myös pimeämpi puolensa. Roomalainen lääkäri/filosofi Galen uskoi, että tomaatin avulla voi karkottaa susia, tai että tomaatit olisivat susille myrkyllisiä. Tomaatti saikin nimen "Lycopersion", eli sudenkarkotin. Tomaatin saapuessa länsimaihin 1500-luvulla, sitä pidettiin myrkyllisenä, ja väitetyn ruokakasvin ominaisuudessa siihen suhtauduttiin kauan epäillen. Asiaa ei auttanut pieni käännösvirhe, sudenkarkottimen kääntyessä muotoon "Lycopersicum". Se nimittäin tarkoittaa Sudenpersikkaa. Uudempi nimitys viittaa kuitenkin suden sijaan ihmissusiin, ja juontaa juurensa rivikansan taikauskosta ja ennakkoluuloista koisokasveja kohtaan. Muistuttavathan esim. Belladonnan tai Perunan marja, ja nuori, raaka tomaatti siinä määrin toisiaan, että tomaatin oli tietenkin pakko olla Paholaisen kasvi..
Koisojen sukuun kuuluvat kasvit ovat muutenkin olleet suosittuja ainesosia noitakeitoksissa, joilla paitsi lennettiin, myös muututtiin eläimiksi, ja yleisimmin ihmissusiksi, joten tomaatti ei voinut tietää hyvää. 1600-luvun lopulla Kuningas Ludvig XIV:n hovibotanisti Joseph Pitton de Tournefort käytti lopulta tuota uudempaa käännöstä kasvioppaassaan, ja kutsui tomaattia (hieman humoristisesti) nimellä "Lycopersicum Rubro Non Striato", eli "Sudenpersikka ilman kylkiluita" (koska vaikka tomaatti on persikan kokoinen, sen siemenet ovat pieniä), ja loppu on historiaa. Mainittakoon, että alkujaan tomaatti tunnettiin nimellä Lycopersicum Esculentum, joka tarkoittaa syötävää, tai ravinnoksi käytettävää Sudenpersikkaa :)
Kansa oli silti epäilevää, sillä tomaatin syömisen uskottiin lisäävän ihmissudeksi muuttumisen riskiä..

(Tomaatinsiemenet ovat suunnilleen tulitikunpään kokoisia ja kellertäviä, ja ne löytyvät marjamaiseen tapaan hedelmän sisältä, mehukkaan kudoksen suojista)

Kotikosmeettisia ominaisuuksia tomaatilla on niukasti,mutta sitä voi kokeilla kasvonaamioihin kirkastamaan ihoa, ja poistamaan mustapäitä:

Tomaattinen kasvonaamio epäpuhtaalle iholle
Soseuta 1 kypsä tomaatti, 1 tl hienoa sokeria, ja 1/3 dl karkeaa kaura-, tai riisijauhoa tasaiseksi tahnaksi. Levitä näin syntynyttä tomaattitahnaa ihon epäpuhtaille alueille, ja anna vaikuttaa about 10 min. Huuhtele iho puhtaaksi, ja hoida tavalliseen tapaan.

Iho-ongelmia voi tavallaan välttää myös istuttamalla esim. kuistille tomaattia. Monet, pistävät ja verta imevät ötökät nimittäin inhoavat tomaattikasvin hajua. Myös tomaatin sisältämän lykopeenin mainitaan olevan hyväksi iholle. Lue eteenpäin..

Kotiapteekkiin tomaatti ei varsinaisesti sovi, sillä kyseessä ei ole rohdoskasvi. Tomaatti on silti vitamiinipitoinen, terveellinen syötävä, jonka säännöllisellä nauttimisella on todettu olevan positiivisia terveysvaikutuksia, lähinnä se sisältämän Lykopeenin vuoksi. Lykopeenin mainitaan mm. ehkäisevän sydäninfarktia ja umpisuolentulehdusta, tasapainottavan verenpainetta, ja jopa vähentävän riskiä sairastua tiettyihin syöpiin. Allergikoille ja yliherkille kuitenkin tiedoksi, että tomaatin tavoin esim. Guava, Mango, Papaija, Parsa, Porkkana, Punakaali, Ruusunmarja, ja Verigreippi ovat myös hyviä Lykopeenin lähteitä :)
Koska lykopeeni on antioksidantti, se puhdistaa kehoa, ja tekee siten hyvää myös iholle.
1600-luvun Italiassa tomaatteja suositeltiin nauttimaan vilustumiseen tai flunssaan, tuoreena, etikalla maustettuna.
Mainittakoon myös, että krapulaa voi ehkäistä juomalla illalla ennen nukkumaanmenoa lasillisen tomaattimehua, tai syömällä pari tuoretta tomaattia.
Ulkoisesti käytettynä tomaatilla voi lievittää auringonpolttamia. Viipaloi jääkaappikylmää tomaattia palaneille ihoalueille hauteeksi.

Mainittakoon tähän vielä pikku niksi; Tomaatista valmistettava ketsuppi sopii mainiosti poistamaan tummentumia niin teräspinnoilta, kuin hopeasta. Levitä ketsuppia puhdistettavalle pinnalle (joko käsin, tai vaikka hammasharjalla), anna vaikuttaa 5-10 minuuttia, ja pese pois vedellä ja saippualla. 

Huom: Äläkä tietenkään käytä tomaattia sisäisesti äläkä ulkoisesti, mikäli olet sille allerginen tai yliherkkä. Jos olet allerginen tai yliherkkä jollekin muulle koisolle, kannattaa myös välttää kasviosien käsittelyä, tai pese ainakin kädet hyvin sen jälkeen. Jos olet allerginen pölyttäville heinille tai koivulle, voit saada niiden kukkiessa allergisia oireita myös tomaatista. Tällöin on kyse ristiallergiasta.
Tomaattikasvi on muiden koisojen tavoin myrkyllinen, eikä sitä pitäisi nauttia sisäisesti. Kaikki tomaatin vihreät osat sisältävät Tomatiini-nimistä, myrkyllistä glykoalkaloidia minkä vuoksi ne olisi hyvä jättää rauhaan. Myös raa'at tomaatit voivat aiheuttaa lieviä myrkytysoireita herkimmille, pikkulapsille ja eläimille.
Tomaattimyrkytyksen oireet muistuttavat perunamyrkytystä.
Tomaatti sisältää raparperin tavoin oksaalihappoa, minkä vuoksi se ei ole suositelluinta pupellettavaa mikäli sinulla on osteoporoosi. Tomaatin säännöllistä nauttimista ei myöskään suositella, mikäli kärsit niveltulehduksesta.

Kokeile tomaattia kotikeittiössä esim. Seuraavissa resepteissä:

Insalada Caprese
Marinarakastike
Mulligatawny Soup
Pastaa ja Pieniä Tomaatteja
Punainen Pesto

Uskomuksia:
-Unessa nähdyt, kypsät tomaatit povaavat sinkkunaiselle naimakauppoja, ja naineelle perheonnea. Jos nainen syö unessaan vihreitä tomaatteja varoittaa se lapsellisen luonteen omaavasta ihailijasta. Jos syöt unessa kypsiä, punaisia tomaatteja, kertoo se hyvästä terveydestä. Pilaantuneet tomaatit taas enteilevät sairastumista.
-Puutarhassa kasvava tomaatti houkuttelee vaurautta.
-Oviaukkoon tai ikkunalle sijoitettu tomaatti pitää niin pahalaiset, kuin pahat taiatkin, loitolla.
-Inspiraatiota hakevan kannattaa syödä tomaatteja ajatellessaan.
-Kotona takanreunukselle, tms. "paraatipaikalle" sijoitettu, virheetön, täydellisen punainen tomaatti houkuttelee vaurautta. Nahistumaan alkavan tomaatin tilalle kannattaa aina vaihtaa uusi ettei vauraus katoa.

Misteli (Viscum Album)

Misteli on ikivihreä pensas, joka kuuluu Santelien sukuun, ja on näin ollen mm. Santelipuun ja Hämähäkinruohojen, tuotanoin, serkku. Misteli on monille juuri joulusta tuttu kasvi, joka muistuttaa oksaa tai pientä pensasta. Mistelin tekeekin erikoiseksi juuri sen kasvutapa. Misteli on puoliloinen, joka elää lehtipuiden oksilla. Mistelin suosimia puita ovat Vaahtera, Lehmus, Pihlaja ja Poppelit. Misteliä esiintyy myös Tammessa, mutta se on harvinaista. Puoliloisena mistelillä ei ole omia juuria, vaan eräänlaiset kiinnikkeet, kuin napanuora, jonka avulla misteli kiinnittyy isäntäkasvin kaarnaan, saa ravintonsa isäntäpuustaan, eikä menesty ilman sen apua. Toisin kuin varsinaisista loiskasveista, ei mistelistä ole todistetusti mitään haittaa isäntäkasville. Päinvastoin, joissain tapauksissa isäntäpuu voi jopa hyötyä seuralaisestaan.
Misteli ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, mutta Paraisilla kuuluu yksityispuutarhassa olleen yksi, omenapuussa kasvava misteli, joten ehkä, hyvällä tuurilla mistelin saisi versomaan meilläkin. Muuten lähimmät luonnonvaraiset mistelit löytyvät Tukholmasta, Ruotsista. Näin joulun alla misteliä voi kuitenkin kysellä puutarhamyymälöistä ja sen sellaisista.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Jos olette muuten koskaan miettineet, että kuinka se misteli päätyy puun oksille kasvamaan, mainittakoon, että mistelin marjat sisältävät paljon liima-aineita, jotka ovat mistelille tärkeitä juuri lisääntymisen kannalta. Kun linnut syövät mistelin marjoja, ne samalla tietenkin syövät myös kasvin siemenet. Kun linnut sitten ulostavat, uloste onkin tahmaista, eikä irtoa linnun peffasta normaaliin tapaan. Niinpä Mistelimarjoja syönyt lintu joutuu "pyyhkimään" liimaisen ulosteen peffastaan puun oksaan, jolloin mistelinsiemen kiinnittyy kaarnaan, ja saa kyytipojakseen lintukuriirin ansiosta vielä luonnon omat lannoitteet. Mikäpä siinä versotessa.
Monien muiden kasvien tavoin myös mistelillä on kaksi sukupuolta. Misteli voi olla naispuolinen, eli emikasvi, tai miespuolinen, eli hedekasvi. Kuitenkin vain naispuoliset mistelit tekevät marjoja.

Maagisesti misteli on maskuliininen, ilman elementtiin yhdistetty kasvi, jossa yhdistyvät Auringon ja Jupiterin planeettaenergiat. Ikivihreä misteli on yhdistetty mm. pitkään ikään ja kuolemattomuuteen, ja etenkin talvella on helppo ymmärtää miksi misteliä pidetään jopa jumalaisena kasvina. Kun puut ovat pudottaneet lehtensä, loistaa misteli vihreänä emäpuunsa oksalla, kuin vastapainona talven kuolema-teemaan. Misteli on maagisesti voimakas kasvi, johon liittyy monenlaista symboliikkaa. Misteli mm. karkottaa pahaa, lisää mieskuntoa, parantaa sairaat ja toimii vastamyrkkynä kaikille myrkyille. Jupiterin energioiden vuoksi kasvi on yhdistetty myös rahaan ja omaisuuteen, ja sitä käytetäänkin paikoin mm. vauraustaikoihin. Talonpojat keräsivät suurina juhlapäivinä, etenkin Talvipäivänä, misteliä koristeeksi karjasuojien sisäänkäyntien päälle. Tavan oli tarkoitus ajaa pois pimeässä vaanivat pahat henget ja -noidat, ja näin suojella pihan eläimiä. Sisäkoristeena mistelin on uskottu suojelevan taloa tulipaloilta ja salamaniskuilta, mutta myös taudeilta.
Englannissa misteliä on annettu vahvistukseksi poikineille lehmille.
(Misteliä. Kuva: Wikimedia Commons)

Mistelillä on paikkansa monen alueen folkloressa, traditioissa ja taruissa.
Druidit kokoontuivat mistelin suosimissa pyökki- ja tammimetsissä. Samalla druidit keräsivät maagisia mistelinoksia seremonioihinsa. Erityisen voimakasta misteli oli, jos se kerättiin kasvavalla kuulla, ja kasvoi tammessa. Myös eläinuhreille syötettiin misteliä kun eläin pyhitettiin jumalille.
Muinaisille kelteille Misteli puolestaan oli niin pyhä, että nimen antaminen sille oli tabu; kielletty. Monien pyhien ja tärkeiden kasvien tavoin sillä oli kuitenkin paikkansa sekä Puukalenterissa että Oghamissa, missä se jakaa paikkansa arkisemman Kanervan (Ur) kanssa. Pyhää Misteliä juhlistettiin erityisesti Talvipäivänseisausta seuraavana päivänä. Misteli ja Kanerva yhdistettiin vahvasti myös Imbolciin, Juhannukseen, sekä ensimmäisen Sadonkorjuun juhlaan; Lugnasadhiin.

Kenties tunnetuin misteliin liittyvä tarina on puolestaan kotoisin Pohjoismaista. Kyseessä on Aasa-taru, joka liittyy Baldur-jumalaan, joka mainitaan Aasoista pidetyimmäksi. Baldurin äiti, rakkaudenjumalatar Frigga, rakasti poikaansa niin että vannotti koko luomakuntaa koskaan vahingoittamasta häntä. Frigga ei kuitenkaan huomannut oksien seassa kasvavaa pientä misteliä, eikä näin ollen saanut siltä lupausta. Kun ilkikurinen Loki hoksasi mitä oli tapahtunut, hän huijasi Baldurin sokean veljen, Hodrin, ampumaan mistelistä valmistetun nuolen, joka osui Baldurin sydämeen. Friggan surressa poikaansa hänen kyyneleensä muuttuivat valkeiksi mistelinmarjoiksi, ja misteli herätti Baldurin eloon. Kiitollisena vaatimattomalle mistelille sen teosta, Jumalatar teki mistelistä rauhan ja rakkauden kasvin, ja lupasi siunata suudelmalla jokaista joka ohittaisi puun jossa misteli kasvaa, eli jokaiselle, joka kulkisi "mistelin alta".
Kenties Baldurin tarinastakin johtuen, Misteli on monin paikoin tunnettu pyhänä rauhan kasvina, eikä sen nähden tapeltu tai pidelty aseita. Niin veriviholliset, kuin keskenään sotivat joukot/armeijatkin pitivät välirauhan aina saapuessaan mistelipitoiseen metsikköön.

Myös muinaiset roomalaiset arvostivat kaunista kasvia, ja pyhällä rauhan kasvilla oli erityinen sijansa muinaisessa Saturnalia-juhlassa. Misteli oli tärkeä koriste Saturnalian hedelmällisyysriiteissä, ja pidettiin erityisen suotuisana, jos mistelinoksien alla harrastettiin seksiä. Nykyjoulu, etenkin englantia puhuvissa maissa on adoptoinut mistelin Saturnaliasta jouluiseksi kasviksi, ja on "perinteistä" jakaa, no, ei vuodetta sentään, mutta suukko mistelinoksan alla. Aikasemmin mainitsemaani talonpoikaisperinnettä mukaillen misteli ripustetaan yleensä tänäkin päivänä suojelevasti oviaukkoon.
Tämä muinaisista hedelmällisyysrituaaleista myöhemmin kehittynyt pusuttelutapa kuuluu silti edelleen hedelmällisyystaikuuden piiriin, vaikkei jokainen mistelin alla suukkoa vaaniva romantikko ajattelisikaan itselleen lapsikatrasta. Mistelinoksan alla suutelun tarkoitus oli taata joutuisat naimakaupat tytöille etteivät he jäisi vanhoiksi piioiksi. Mikäli tyttö ei saanut suudelmaa, hän ei päässyt naimisiin koko alkavana vuonna. Mikäli yksikään mistelinoksan alla suudelleista pareista taas ei mennyt naimisiin, poltettiin huonon onnen oksa joko kokossa tai takassa. Lapsia toivova neito nappasi suukon saatuaan marjan mistelistä, ja otti sen hedelmällisyysamuletiksi vuoden varalle. Mitä enemmän marjoja hän sai kerättyä, sitä suuremmat olivat mahdollisuudet tulla raskaaksi vuoden aikana. Mistelipusuttelua on perusteltu myös jumalatar Friggan lupauksella; Siunaava suudelma jokaiselle joka kulkee mistelin alta :)

Jopa kristityillä on oma myyttinsä mistelistä, vaikkakin tarina kuulostaa vain yritykseltä mustamaalata pakanoille tärkeä, pyhä kasvi; Mainitaan nimittäin, että risti, jolle Jeesus ristiinnaulittiin, olikin tehty mistelipuusta (kyllä, toisessa tarinassa se oli haapapuuta). Rangaistuksena osallisuudestaan murhenäytelmään misteli alennettiin puusta loiskasviksi, ja sen piti versoa itseään paremmilla puilla kuin almuja kerjäten. Kristityssä mytologiassa misteli siis esitetään halpa-arvoisen ja alhaisen kasvin roolissa. Mainittakoon, että mistelialueilla kirkko aikoinaan kielsi mistelioksien tuomisen kirkkoon, ja niiden käyttämisen koristeena kirkoissa. Nykyäänkin asiasta ollaan aika tarkkoja kristin piirissä..

Koska misteli kasvaa "maan ja taivaan välissä" sillä on myös yhteytensä rajatiloihin ja kuolemaan. Kuolema, tai kuoleman voittamisen symboliikka näkyy myös tuossa Aasa-tarussa. Siinä mistelinmarjat herättivät jumalan kuolleista.
Misteli sopii sekä alttarikoristeeksi, että amuletteihin.

Mistelillä ei ole kotikosmeettista arvoa, mutta mistelillä on kautta aikojen hoidettu jos jonkinlaisia vaivoja, kuten sisäloisia, rauhasongelmia, ihovaivoja, ja jopa syöpäkasvaimia ja epilepsiaa. Nykylääketiedekin ja homeopatiakin käyttää misteliä jonkin verran, mutta kotiapteekkiin misteli ei kuitenkaan myrkyllisyytensä vuoksi sovellu.

Huom: Misteliä on monia lajeja, joista osa on myrkyllisempiä kuin toiset. Siitä huolimatta misteli kuuluu myrkyllisimpiin joulukasveihin. Mistelien pääasialliset myrkyt ovat Phoratoksiini ja Viskotoksiini, pitoisuudet vaihtelevat kasviyksilöiden mukaan, joskin marjojen myrkkypitoisuus on suurempi kuin lehdissä. Mistelin myrkyllisin osa on tietenkin marjat. Yliherkät voivat saada mistelinkäsittelystä nokkosihottumaa, vaikka tämä onkin harvinaista. Mistelin marjat voivat myös särkyä varomattomiin käsiin, joten pese käset hyvin mahdollisten vahinkojen jälkeen. Kannattaa siis jättää sisäinen mistelin käyttö sikseen, ja tyytyä ihastelemaan misteliä vain koristekäytössä.
Vaikka mistelimyrkytys onkin harvinainen, voi se myös olla vaikea havaittava, sillä marjat ja lehdet sisältävät eri aineita, jotka aiheuttavat eri oireita. Marjojen aiheuttamia myrkytysoireita ovat mm. kohonnut verenpaine ja -syke, huimaus ja heikotus, ja lehtien aiheuttamia oireita puolestaan ovat pahoinvointi, vatsakivut, kouristukset, ripuli, väsymys, hidastunut syke ja verenpaineen lasku. Vakavia perusoireita ovat mm. näkökyvyn hämärtyminen, ja ajoittainen sokeus. Lopulta misteli aiheuttaa kuoleman, yleensä sydämenpysähdyksen muodossa.
Vaarallisin misteli on tottakai pienille lapsille ja vanhuksille. Mistelimyrkytys viittaa yleensä siihen, että kasvinosia on nielty, jolloin kannattaa ottaa yhteys myrkytystietokeskukseen.

 Uskomuksia:
-Mistelinoksan on oltava naispuolinen ja marjaisa että se toimisi ja toisi onnea.
-Misteli kasvaa vain salaman iskemässä puussa.
-Kuusenhavuista kyhätyt, jouluiset "pusupallot" tunnetaan paikoin, joskin hieman virheellisesti, mistelinoksan nimellä. Termi on toki ymmärrettävä, harrastetaanhan pusupalloja pääasiassa alueilla joilla misteli ei kasva.
-Mistelinoksa karkottaa ihmissusia.

Hukanputki (Aethusa Cynapium)

Hukanputki kuuluu maamme paitsi kauneimpiin, myös myrkyllisimpiin putkikasveihin, joten esittelen tämän lähinnä vertailukohtana villivihanneksiksi kelpaaville, syötäville sarjakukkaiskasveille, sillä mikäli harrastat luonnonkasveja ja villivihanneksia, tämä on syytä opetella tuntemaan erehdysten välttämiseksi.
Kasvin kansanomaisemmat nimet Hullunkumina tai Myrkkypersilja muistuttavat tunnistusriskeistä. Kasvin epäluotettavuuteen viittaavat myös englanninkieliset "Dog's parsley" (=Koiranpersilja) ja "Fool's parsley" (=Tyhmyrinpersilja tai Hullunpersilja). Nimiviittaukset susiin tai koiriin tulevat kasvin latinankielisestä "Cynapium" nimestä.

(Kuva: Wikipedia)

Hukanputkia kasvaa Suomessa tiedettävästi vain yksi ainoa laji, joka on kuitenkin eri kasvualueidensa mukaan jalostunut vähän toisistaan poikkeaviksi, erinäköisiksi muunnoksiksi. Suomessa elää siis ainakin neljä erilaista Hukanputkimuunnosta, jotka eivät kuitenkaan ole omia lajejaan, eivätkä edes alalajeja. Maamme neljä Hukanputkea ovat Isohukanputki (A. Cynapium var. Gigantea), Pikkuhukanputki (A. Cynapium var. Agrestic), Rikkahukanputki (A. Cynapium var. Cynapium) ja Tarhahukanputki (A. Cynapium var. Domestica).

Hukanputken tunnistamista vaikeuttaa, kun se tietenkin muistuttaa muita sukulaisiaan sarjakukkaisperheessä, kuten Kirveliä, Kuminaa, Koiranputkea ja Myrkkykatkoa. Hukanputki on kuitenkin helposti tunnistettavissa kukkiessaan:
-Hukanputken kauniin kukkatertun jokaisen pikkusarjan reunassa on kolmen suojuslehden (eli verkkolehden) ryhmä pitkiä, kapeita lehtiä, kuin kynnet; Hukankynnet. Nämä kynnet ovatkin ehkä paras tunnistuskeino tämän kasvin kohdalla. Olkaa tarkkana, sillä olen törmännyt jopa luonnonyrttejä esittelevään keittokirjaan, jossa syötävän putken ja Hukanputken kuvat olivat väärillä paikoilla, ja "syötävää" putkea esittävässä kuvassa komeilevat tutut hukankynnet..
-Kukat ovat yleensä aina valkeat, mutta voivat joskus punertaa, vähän maaperästä riippuen.
-Hukanputkien päävarsi on ontto, ja usein haarainen. Kasvin lehtiruodit ovat räystäskourumaisen uurteiset samaan tapaan kuin Vuohenputkella.
-Hukanputki ei myöskään tuoksu yhdeltäkään maustekasvilta, johon sen voisi sekoittaa. Hukanputki itsessään on melko hajuton, ja kasvin tuoksu saadaan esiin rikkomalla lehdistä solukkoa. Hukanputkessa on sinappimainen, etäisesti sipulinperkeitä tai vähän mädäntyvää sipulia muistuttava, tympeän makeankirpakka tuoksu. Hajua voisi verrata jopa vähän Neem-öljyyn.

(Hukanputki kukkii. Huomaa hukankynnet. Kuva: Wikimedia Commons)

Hukanputki viihtyy asutusten liepeillä ja sitä voi löytää vanhoista, autioituneista pihapiireistä, pelloilta ja joutomailta. Hukanputken löytyminen usein tarkoittaakin että paikalla on jossain vaiheessa ollut asutusta.
Hukanputki on yksivuotinen, ja aloittaa kukintansa loppukesällä, Heinä-Elokuussa. Hyvällä kasvupaikalla Hukanputki voi alkaa kukkia jo juhannuksen paikkeilla, vaikka tämä onkin harvinaista. Tällöin vaarana on sekoittaa kasvi Koiranputkeen, joka aloittaa kukkimisensa Kesäpäivän paikkeilla.
Talvisaikaan hukanputken kasvupaikkoja on vaikea paikantaa, sillä Koiranputken tavoin kasvin kukkaterttu kuolee ja lakastuu kukinnan loputtua, eikä Hukanputki monien muiden putkien tapaan jätä törröttäjää talveksi.

Hukanputki on feminiininen, maahan ja vesielementtiin yhdistetty kasvi. Joka liitetään Kuuhun ja Merkuriukseen. Wiccat ovat yhdistäneet Hukanputken kukat koukkukynsimäisine suojuslehtineen Jumalattaren Akka-aspektiin. Kristityssä mytologiassa Hukanputken sanotaan olleen kirottu kasvi, jota versoi paratiisista karkotettujen ihmisten jalanjälkiin.
Kasvi ei ole erityisesti noitayrtin maineessa, ja sitä pidetään hyödyttömänä rikkakasvina. Hukanputki muistuttaa maagisesti hieman Katkoa, mutta sen energia on oikukkaampaa ja heikompaa.
Myrkyllisyytensä ansiosta hukanputki sopii tietenkin vaikka alttarikoristeeksi kaikille ilkeille noidille, ja "Hukka" -nimensä ansiosta myös Aliseenpäin suuntautuneille, etenkin, jos Susi kuuluu jumalolentojesi joukkoon. Hukanputken kukkien "kynnet" voidaan nähdä myös pahaa karkottavina terinä, joten kukista saa kivan lisän niin maljakkoon kuin kasvitauluihinkin.
 
Hukanputkella on myös vähän ansioita lemmensaralla; lähinnä rakkaudessa ja seksissä. Asiot ovat kasvin maineen tapan ikävähköjä; Kukkien kielessä Hukanputki tarkoittaa, ettei kasvin ikkunalleen asettanut osapuoli ottanut toista vakavasti tai piti tätä liian hupsuna vakavaan suhteeseen. Pettynyt tai petetty rakastajatar saattoi myös käyttää Hukanputkea näivettääkseen miehen seksihalut ja tehdä hänestä impotentin. Oikea annostelu oli kuitenkin vaikeaa, eikä naisen sotajuonten kohteeksi joutunut mies aina selvinnyt pelkällä halujen menetyksellä..
Kasvi on joskus yhdistetty myös shamaaneihin, lähinnä, koska se kasvaa Siperiassakin, mutta varsinaisesta shamaaniyrtistä ei kuitenkaan ole kysymys.

(Hukanputki. Kuva: Wikimedia Commons)

Kotikosmetiikkaan hukanputki ei myrkyllisyytensä vuoksi sovellu, mutta sitä voi sitoa oksan esim. Juhannusseppeleeseen, viestimään ettet ole ihan niin tosissasi sulhasjahdissa. Hukankynnet ovat myös omiaan karkottamaan sinua uhkaavien kilpailijoiden ja pahanaikojien loitsuja.

Hukanpukella on ennen wanhaan hoidettu erilaisia vatsavaivoja, kuten ruokamyrkytystä ja ripulia, mutta myös pakkasenpolttamia, vaihdevuosia, Horkkaa ja Koleraa. Hukanputki on ollut myös yksi enkelintekijöiden käyttämistä rohdoksista. Kotiapteekkiin Hukanputki ei kuitenkaan myrkyllisyytensä vuoksi sovellu.

Huom: Koko kasvi on hyvin myrkyllinen, eikä sitä pitäisi koskaan nauttia sisäisesti. Herkimmät voivat saada oireita jo koskettaessaan kasvinosia. Hukanputken myrkyt vaikuttavat etenkin ruoansulatuskanavaan ja hermostoon. Myrkytysoireita ovat suun limakalvojen ja nielun kuumotus, turvotus ja siihen liittyvät kiputilat, vatsakipu ja -krampit, Huimaus, pahoinvointi/oksentelu, päänsärky, näön hämärtyminen sekä raajojen kylmeneminen, puutuminen tai jäykistyminen.
Hukanputki on myrkyistään huolimatta harvoin hengenvaarallinen, ellei kasvia ole nielty suuria määriä. Suomessa on rekisteröity muutamia kuolemaanjohtaneita Hukanputkimyrkytyksiä, mutta ne ovat silti hyvin harvinaista. Erityisen vaarallinen kasvi on lemmikkieläimille, pienille lapsille ja vanhuksille. Lapsia nyt aina voi, ja kuuluukin, opettaa ettei jokaista näköpiiriin osunutta kasvia pidä laittaa suuhun vaikka olisi kuinka kasvissyöjäperhe, mutta mikäli pihassa on esim. koiria tai kissoja vapaana, kannattaa hukanputket kitkeä suosiolla kompostiin, sillä lemmikkieläimet syövät putkea siinä missä muitakin heiniä. Kissat syövät Hukanputkea harvemmin, mutta syötyään yleensä oksentavat sen välittömästi ulos (kuten muutkin syömänsä "huonot" heinät).

Uskomuksia:
-Hukanputken varresta valmistetulla taikasauvalla voi saada yhteyden pahantahtoisiin henkiolentoihin.
-Hukanputken kukka korvan takana tekee kantajansa näkymättömäksi.
-Laita juhannusyöksi hukanputken kukka maljakkoon sänkysi viereen, ja jos heräät yöllä koirien haukuntaan, povaa se vanhaapiikuutta.

Sananjalka (Pteridium Aquillina)

Kirjoitetaanpas muutama rivi tästä mystisestä juhannuskasvista..
Sananjalka kuuluu maamme komeimpiin saniaisiin, ja levittäytyy hyvällä kasvupaikalla isoina mattoina rönsyillen. Sananjalka on helppo tunnistaa, sillä se on ainoa suuri saniainen, jolla on lehvät haarautuvat kuin erillisiksi oksiksi. Sananjalan varsi on sileä ja kova, ja kasvi itsessään jämäkkä.
Sananjalka, ja etenkin sen versot tunnetaan myös nimellä Kuolleen Koura, lähinnä keväisten versojen takia. Nehän muistuttavat vähän mullasta nousevaa, nyrkkiin puristunutta kättä.

(Kuva: Wikipedia)

Sananjalka on saanut hauskan nimensä vanhasta juhannustaiasta. Sen mukaan kasvin varren juhannusyönä leikkaava näkee leikkauspinnalla tulevan heilansa nimikirjaimet. Siis juhannuskasvi jos mikä ;D
Salaisia viestejä ja vihjeitä tulevasta on myös etsitty sananjalan juurakosta.

Sananjalan versoja, eli Kuolleen kouria käytetään myös ruoaksi aasialaisessa keittiössä. Erityisesti Japanissa ja Koreassa niitä pidetään herkkuna, ja kuolleen kouria saa sekä säilykkeenä, valmiiksi ryöpättynä, että tuoreena toreilta. Täysikasvuinen sananjalka on kyllä myrkyllinen, mutta Kuolleen kourissa myrkkyjä on vähemmän. Lisäksi sananjalan myrkyt ovat vesiliukoisia. Kuolleen kourat ryöpätään miedossa ruokasoodavedessä ja niitä voidaan nauttia parsan tapaan. Kuitenkin, kovin perso Kuolleen kourille ei kannata olla, sillä nuoreenkin Sananjalkaan jää haitallisia aineita, jotka eivät kaikki liukene ryöppäysveteen, ja jotka voivat aiheuttaa mm. vatsa- ja suolistosyöpää. Mainittakoon, että vaikka monet aasian maat ovat lähes vapaita länsimaita piinaavista "perussyövistä" (kuten keuhko-, eturauhas- ja rintasyövästä), on vatsasyöpä kuitenkin sielläpäin tilastojen kärjessä. Syyksi veikataan usein kansan suosimia, etikoituja tai muuten säilöttyjä lisukkeita, mutta itse olisin valmis arvaamaan vatsasyöpätilastojen syyksi juuri tätä pikku saniaista..

Sananjalka on maskuliininen, ilmaan ja vesielementtiin yhdistetty kasvi. Sananjalka on liitetty myös Merkurius-planeettaan, mikä yhdistää kasvin viisauteen ja salaisuuksiin. Kuuluvathan saniaiskasvit jo sukuna planeettamme vanhimpiin eliöihin. Sananjalkojen keskellä ihminen voi rentoutua, ja saada ajatuksensa järjestykseen. Ota vaikka termospullo mukaan, ja käy juomassa kahvit Sananjalkapellolla. Muiden saniaisten tapaan Sananjalka tuottaa tehokkaasti happea, mikä vuoksi ilma Sananjalkapusikossa voikin tuntua erityisen raikkaalta.

Sananjalan parhaat ansiot ovat lähinnä magiassa, ja kaunis kasvi on monipuolinen apu noidalle. Sananjalka on suojeleva kasvi, joka auttaa katsojaa näkemään näkymättömän, ja avaa portit maagiseen maailmaan.
Sananjalkakimppu maljakossa suojelee pikkupahalaisilta ja  esim. oven päälle ripustettu kimppu paljastaa vierailijat joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan; He kompastuvat tai aivastavat kynnyksellä (tms.), tai eivät lainkaan tule peremmälle.

Sananjalka on yksi voimakkaimmista Mittumaari-, eli Juhannuskasveista. Sananjalan lehvän tai parin juhannusseppeleessä sanotaan auttavan loitsijaa muuttumaan näkymättömäksi, tai löytämään aarteita. Sananjalan lehvä tyynyn alla taas antaa enneunia, mutta saniaisen juuri tyynyn alla näyttää unessa ratkaisun ongelmaasi. Maagisen juhannussaunan taas puhdistaa ylimääräisistä vaikutteista heittämällä kiukaalle vähän Sananjalan lehviä tai liottamalla Sananjalkaa löylyvesikiulussa.

(Tiheä sananjalkakasvusto peittää metsänpohjan tehokkaasti)

Folklore kertoo Sananjalan maagisesti kukkivan Juhannusyönä, Juhannusaattoyönä, tai Juhannusyönä, vain kerran sadassa vuodessa. Uskomus on sen verran wanhaa perua, että Juhannusyöllä tarkoitetaan tässä vanhaa Juhannusta, eli 24.6.
Sananjalan siementä on myös pidetty maagisena taikakaluna, jonka avulla toiveet toteutuivat, ja taikoja saattoi muuttua näkymätömäksi, oppia eläinten kielen, tulla vahingoittumattomaksi ja voittamattomaksi, parantaa sairaita ja saavuttaa jopa kuolemattomuuden, ja niin edelleen.
Kovin helpolla ei metsän väki siemenistä luopunut, ja niiden tavoittelijan mainitaankin kohdanneen metsässä jos jonkinmoista, mörköä, ja toinen toistaan kamalampia ilmestyksiä..

Folkloretiedon mukaan siemeniä tavoitteleva loitsija voi suojautua tilli- tai kieloseppeleellä, ja omilla taikakaluilla. Loitsijalla piti olla mukanaan lakana. Sitten piti samota sananjalkametsikköön ääneti, eikä saanut pelästyä vaikka mitä näki. Lakana levitettiin sitten Sananjalkojen keskelle, ja loitsijan piti asettua sille makaamaan, ja odottamaan kukintaa ääneti. Lähteistä riippuen siementen havittelijan piti olla alasti, tai pukeissa, tai vain vasen tai oikea sukka jalassa, tai mukana piti olla säilytysastiakin siemenille.
Mainitaan, että kukkaan puhkeavan Sananjalan saattoi nähdä vain muodostamalla O:n vasemman käden etusormesta ja peukalosta, ja kurkistelemalla sen läpi, mielellään vasemman olan yli. Naiset ovat tähystelleet sananjalan kukintaa myös jalkojensa kaaren ali. Tuomen tai Lepän oksasta tehty sormus tai -silmukka, tai luonnollinen reikäkivi- tai oksa on myös ajanut saman.
Perimätiedon mukaan sananjalan siemenet tipahtavat kukinnan päätyessä lakanalle, josta ne oli heti siepattava ennenkuin pikkupirut tai keijukaiset kerkesivät ne omimaan.

Kirkko yritti pakanoita vähentääkseen tietenkin omia saniaisen pyhäksi kasvikseen, ja kirkkoisät väittävät nähneensä kasvin varren leikkauspinnassa vapahtajansa symbolin, nimikirjaimet tai nimen. Tästä syystä sananjalan on mainittu myös karkottavan niin noitia kuin pirujakin.. Lisäksi yhdenkin Suomalaistetun raamatuntarinan mukaan ne olivatkin juuri Sananjalat kun auttoivat Jeesusta (kristin jumalan poika) piileskelemään vainoojiltaan ja verhosivat tämän lehdillään. Samoin näissä tarinoissa Jeesusta auttoivat myös Kuusi ja Hämähäkki..
Lopulta juhannustaikojiin kyllästynyt Katolinen kirkko kuitenkin kielsi v.1612 sananjalan siementen metsästyksen vuonna. En osaa sanoa, onko pykälää konsaan kumottu. Mikäli kukaan Suomen lakia tunteva henkilö lukee blogiani, toivoisin päivitettyä tietoa tuosta wanhasta pykälästä vaikka tämän postauksen kommentteihin. Päivitän sen sitten tänne tekstiin kiitoksen keralla :)

Jos keräät Sananjalkoja maagisiin tarkoituksiin, tai muutenkin, jätä paikalle vähän rahaa, tupakkaa, hopeaa tai leipää uhriksi oksista. Leikkaa varret veitselläsi, ja kerää oksat ääneti. Sananjalan lehvistä ei tarvitse kiittää eriksen, uhri riittää. Sananjalan maagisia voimia kuuluu vahvistavan jos et kiitä, ja teeskentelet "varastavasi" saniaiset. Kuten muidenkin taikayrttien voimia, myös Sananjalan energiaa vahvistaa jos poimit sen alastomana ja/tai täydenkuun alla.

Syksyn tullen Sananjalka muuttuu kauniin kullanväriseksi. Sananjalka sopiikin myös Jakoajan ja Kuolleiden päivän kasviksi, sillä muiden saniaisten tavoin se yhdistetään myös vainajiin. Saniainen on mm. suosittu haudoille istutettava kasvi. Sananjalat ovat hallanarkoja, ja niiden kuihtuminen onkin yleensä ensimmäisiä merkkejä saapuvasta syksystä ja talvesta. Vuoden, ja kasvukauden lopussa sananjalkapensaikot ovat tavallaan portteja kuolleiden maailmaan; Vainajalaan ja Aliseen. Lisää suitsukkeeseen hieman kuivunutta sananjalkaa, jos haluat kommunikoida kuolleiden kanssa.

Kotikosmeettisia ominaisuuksia Sananjalalla ei ole, ellei mukaan lueta valheellista, noitavoimien avulla saavutettua kauneutta ja lumousta, jota neito saattoi, etenkin juhannuksena saavuttaa sitomalla sananjalan lehviä hiuksiinsa tai huuhtelemalla kasvonsa aamuisella kasteella Sananjalkapensaikosta. Erilaisia saniaisia, myös Sananjalkaa, on toki käytetty meillä Suomessakin rohdoksena, sillä on mm. häädetty sisäloisia ja lähdetetty ei-toivottuja lapsia. Myrkyllisyytensä vuoksi en kuitenkaan voi suositella kasvia kotiapteekkiin.

(Sananjalkakasvusto varjostaa tehokkaasti metsänpohjaa, ja näkymä sananjalkametsiköstä on kuin esihistoriallisilta ajoilta. Valoa sananjalkojen varjossa riittää vain pienille kasveille, ja kuvassa sananjalkojen varjossa viihtyy Ahomansikka)

Huom: Sananjalka on myrkyllinen kasvi, eikä sitä tulisi koskaan nauttia sisäisesti. Sananjalkayksilöiden myrkyllisyys vaihtelee kasvin iän ja kasvupaikan mukaan, muta muista silti pestä kädet käsiteltyäsi kasvia.
Sananjalkamyrkytys vaikuttaa lähinnä keskushermostoon. Lievä myrkytys aiheuttaa pahoinvointia, ja huimausta, ja vaikeammat tapaukset mm. näköhäiriöitä/sokeutumista, mahdollisia aistiharhoja (eli hallusinaatioita, lähinnä näkö-, tai kuulohäiriöitä/-heittoja), ja lopulta tajuttomuuden. Sananjalan myrkyt ovat lisäksi karsinogeenisia. Tarpeeksi paha myrkytys ilman hoitoa voi johtaa kuolemaan. Myrkytyksen oireet ovat tietenkin aina sitä pahempia, mitä enemmän kasvinosia on syöty, eli mitä enemmän kasvin myrkkyjä on imeytynyt elimistöön.  Kuitenkin, tappavan annoksen saadakseen pitää sananjalkoja märehtiä aika suuret määrät.. Vaarallisin sananjalka onkin pikkulapsille.
Sananjalka, muiden saniaisten tavoin, on kasvitieteellisesti itiökasvi, joka ei kuki saati siemennä, mutta ehkä ihmeitä tapahtuu juhannusyössä.. Mainittakoon, että myös sananjalan itiöitä pidetään karsinogeenisinä, joten pölyttävät kasvit kannattaa jättää rauhaan.

Uskomuksia:
-Sananjalan näkeminen unessa kertoo ongelmien helpottavan. Jos keräät sananjalkoja unessa, kertoo se ihailijasta, tai tulevista huolista perhepiirissä.
-Sananjalka on voimakkaimmillaan juhannusyönä.
-Sananjalan/saniaisten polttaminen tuo sateen.
-Sananjalat maadoittavat maasäteilylinjoja

Lupiini (Lupinus)

Lupiinit ovat palkokasveja, ja kuuluvat herneiden sukuun, minkä havaitsee jo kasvin siemenpalkoja katsellessa. Lupiinien suku on laaja ja värikäs, mutta kasvi itsessään voidaan jakaa kahteen pääryhmään; Karvas-, ja Makealupiineihin. Makealupiinit ovat hybridejä, niin kutsuttuja "ruoka-, eli rehulupiineja", mutta karvaslupiinit puolestaan ovat syömäkelvottomia.
Karvaslupiineista tunnetuin lienee pihoja ja tiepientareita kesäisin kansoittava Komealupiini (L. Polyphyllus) eli Tarhalupiini, joka paikoin myös Sudenkukkana tunnetaan. Lupiini, ja etenkin sen sininen värimuunnos, muistuttaakin jossakin määrin Ukonhattua, ainakin komean kukkaterttunsa, ja susilorensa osalta.
Keskityn tässä kuitenkin pääasiassa karvaslupiineihin, mutta sitä ennen pari sanaa myös Makealupiinista:

Makealupiinit sopivat siis keittiöön, ja ovat esimerkiksi kasvissyöjälle tai vegaanille mitä mainioin proteiininlähde, sillä niiden proteiinipitoisuus on lähes sama kuin soijapavuilla. Makealupiinia pidetään jopa jossain määrin soijapapua parempana ravintona, sillä se sisältää verrattaen vähemmän rasvaa, on gluteenitonta, kuitupitoista ja sisältää paljon aminohappoja sekä antioksidantteja. Makealupiinia voidaankin siis suositella myös soija-allergikoille. Makealupiineista käytetään ruoaksi vain siemenet, jotka muistuttavat vähän herneitä tai papuja, ja ne voidaan valmistaa vähän samalla tavoin. Syötäviin lupiininsiemeniin viitataan joskus "suden papuina". Makealupiinin siemenet on muiden papujen tavoin myös aina ryöpättävä ennen käyttöä (10-15 min.). Ruokapöytään lupiinia kannattaa etsiä useimmista eko-, ja luontaistuotekaupoista, eikä koskaan pihoilta tai tienpientareilta.

(Keltalupiini. Kuva: Wikipedia)

Lupiini on feminiininen, shamaanien, pohu-ukkojen, Alisen ja Suden kasvi, joka yhdistetään vesielementtiin, Venukseen ja Marsiin. Ehkäpä juuri sotaisan Marsin vuoksi lupiinin jumaluudet ovatkin hieman epäilyttävässä maineessa. Heitä ovat mm. Mars ja Ares, Loki, Sukkamieli, Halla, Bellona, Vammatar ja Valkea neito.
Toisaalta, kasvin siniset ja vaaleanpunaiset kukat on yhdistetty rakkauteen, Afroditeen, Venukseen ja Cupidoon, ja valkeat muodot (kuten Valkolupiini, Lupinus Alba) puolestaan susiin ja villikoiriin, kuten Skölliin ja Hatiin, Anubikseen, Tanukiin, Metsän Herraan, ihmissusiin, ja, valkoisena tietenkin, myös kuolemaan.
Lupiini onkin saanut nimeensä susiviittauksen latinan "Lupus" -sanasta. "Lupinus" tarkoittaa susimaista tai ahnetta (kuin tarinoissa susi on aina ahnas peto). Koska kasvi on sitkeä ja leviää nopeasti, sen uskottiin köyhdyttävän maaperän ravinteista, ja ahnehtivan pellot tyhjiksi kuin folkloren pelätty peto. Polyphyllus taas viittaa kasvin suuriin, monijakoisiin lehtiin.
Wicca-perinteessä lupiinista on vaikea ottaa selvää, koska osa yhdistää Lupiinin Jumalattareensa, ja osa Jumalaansa. Wiccoille Lupiini onkin sekä maskuliinisen kiivauden että feminiinisen tyyneyden kasvi ilman että on kysymys tasapainosta a la yin ja yang.

Lupiinilla on rajoitetusti maagisia ominaisuuksia. Kasvi toimii parhaiten Aliseen päin suuntautuneiden noitien käyttämänä, mutta silloin sitäkin paremmin. Mainittakoon tosin, että myös horoskoopeista esim. maa- ja vesimerkit voivat saada sillä hyviä tuloksia.
Kukkien kielessä Lupiini kuvasi mielikuvitusta ja ahneutta, ja lemmenkipeät neidot käyttivätkin kukkaa viestiäkseen kosijoilleen, useammillekin, halusta pieneen lemmenseikkailuun.. Lupiinissa elää vapauden henki, ja rajojen rikkominen, joten lupiini sopii hyvin itsenäistymiseen, suojeluun ja karkotukseen. Lupiini katkoo energiavampyyreilta hampaat ja imee itseensä vieraiden, sinuun asetettujen taikojen voiman, pitäen energiakenttäsi puhtaana ikäviltä vierailijoilta. Valkea lupiini voi auttaa myös pääsemään yhteyteen kuolleiden kanssa.
Lupiinilla voi myös saada avun jos koirasi sairastuu. Joku aina kuuntelee jos rukoilet lupiinin alla.

Talven ajaksi/varalle Alisen seuraajien kannattaa valmistaa itselleen susipussi; Ompele juhannuksen aikoihin itsellesi sopivasta, kestävästä kankaasta pussukka (kuin tyynyliina tai hernepussi). Kerää syksymmällä lupiineista siemenkotia, ja kuivata ne. Talven kolkuttaessa Jakoaikana täytä pussukka lupiininsiemenillä/paloilla ja ompele umpeen. Pidä pussukkaa mukanasi hyvänä mojona tai laita se alttarisi viereen antamaan hyvää susienergiaa. Halutessasi voit myös piirtää tai ommella sudenkuvan tai -merkin pussukkaasi, mutta se ei ole välttämätöntä. Kevään tullen voit polttaa pussukan Kevätpäivän tai Valpurin kokossa.

Kotikosmeettisia ominaisuuksia lupiinilla ei juuri ole, joskin neito voi ennen sosiaalisia rientojaan pyytää lupiinia ottamaan hänen vikansa yhdeksi yöksi. Etenkin Kesäpäivänä lupiinilla saattoi kalastella valheellista kauneutta ja ikuisen nuoruuden illuusiota, ainakin siihen saakka kunnes aurinko taas nousi taivaalle..

Lupiini ei myrkyllisyytensä vuoksi juuri sovellu kotiapteekkiin, mutta nykylääketiede käyttää lupiinista eristettyjä aineita esim. nesteenpoistolääkkeissä, sekä sydäntautien ja aivohalvauksen hoitoon, ja se on myös monien rauhoittavien-, sekä unilääkkeiden ainesosa.
Wanhan kansan lääkekaapissa lupiinilla oli paikkansa erilaisten syöpäläisten hoidossa. Lupiinikeitteellä karkotettiin ulkoisesti päätäitä ja sisäisesti mm. lapamatoa ja suolinkaisia. Lupiinikeitettä on tarjottu myös hermojännitykseen ja hysteriaan. Keitetyillä ja murskatuilla lupiininsiemenillä on ulkoisesti hoidettu myös savipuolta, pahoja mustelmia ja suonikohjuja.

(Mantukimalainen, Bombus Lucorum, ruokailee lupiinissa)

Puutarhassa lupiinit houkuttelevat runsaasti pölyttäjiä, mistä on hyötyä myös muille kasveille, erityisesti hedelmäpuille. Lepän tavoin myös lupiini sitoo juurillaan typpeä maaperästä, ja parantaa näin maaperää monille muille kasveille. Lupiinilla on myös mainittava kyky suodattaa radioaktiivista säteilyä, minkä vuoksi sitä on istutettu usein säteilykatastrofialueiden (kuten Tshernobylin) ympärille.
Kasvimaakin kannattaa reunustaa lupiineilla, sillä kanit ja jänikset vierastavat lupiininhajua.
Alisen kasvina lupiini myös sietää hallaa ja kuivuutta paremmin kuin useimmat muut pihakasvit.

Uskomuksia:
-Unessa nähdyt lupiinit kertovat että joku uhkaa reviiriäsi.
-Kuivatuilla lupiininkukilla täytetty tyyny tuo Alisenmielisille enneunia
-Laita lupiinia juhannuskimppuun, ja unessa sinua varoitetaan huonoimmasta kumppaniehdokkaasta.
-Lupiini on voimakkaimmillaan täydellä- ja uudellakuulla.
-Jos poltat (esim. nuotiossa) lupiinia, näet sen savun läpi ihmissuden oikeat kasvot, mikäli sellainen istuu seurassasi nuotiolla.

(Villiintyneet Komealupiinit ovat nykyisin valitettavan tuttu näky tienvarsilla)

Huom: Vaikka rehulupiinit sopivatkin elintarvikekäyttöön, voi niillekin olla allerginen tai yliherkkä. Jos olet allerginen muille palkokasveille, kuten maapähkinöille tai herneille, voit olla allerginen myös rehulupiineille.
Suomessa kasvaa villinä tällä hetkellä kolme lupiinilajia (Komealupiini, Sinilupiini ja Keltalupiini), joista kaikki ovat myrkyllisiä, eikä niitä pitäisi koskaan nauttia sisäisesti. Karvaslupiinit sisältävät myrkyllisiä alkaloideja, ja jo kasvin käsittely voi aiheuttaa oireita herkkänahkaisimmille allergikoille, joskin pitoisuudet itsessään vähän vaihtelevat, kasviyksilöstä riippuen. Yleensä lupiinimyrkytys kuitenkin viittaa siihen että kasvinosia on syöty enemmänkin. Lupiinimyrkytyksen oireita ovat mm. Suupielten/kasvojen ihottuma/vesikellot, kielen turpoaminen, lisääntynyt syljeneritys, hengenahdistus/hengitysvaikeudet, huimaus/tasapainohäiriöt, pyörtyily, rytmihäiriöt, pahoinvointi, vatsanväänteet, kouristukset, virtsanpidätysvaikeudet sekä ripuli, jossa voi olla seassa verta suoliston ärtymisen vuoksi. Lupiinin alkaloidit iskevät pääasiassa hermostoon ja sydänlihakseen. Oireiden voimakkuus on, allergioita ja yliherkkyyksiä ehkä mukaan lukematta, suoraan verrannollinen siihen kuinka suuria määriä lupiinia on syöty.
Etenkin raskaana olevien on hyvä vältellä lupiinia (myös ruokalupiineja), sillä äiti voi välttyä myrkyiltä sikiön imiessä ne itseensä. Lupiinin alkaloidit voivat aiheuttaa sikiölle kehitysvaurioita, etenkin varhaisimpina raskauskuukausina. Lupiinin myrkyt ovat vaarallisia erityisesti pienille lapsille ja vanhuksille.

Lupiini on kaunis kasvi, mutta hyvä muistaa että meillä Suomessa lupiini on haitallinen, liian hyvin kotiutunut, vieraslaji. Pohjoisen lajina lupiini leviää meidän ilmastossamme turhankin hyvin, rehevöittää maaperää ja peittää muutamassa vuodessa alkuperäiskasvillisuuden esim. niityiltä ja tienpientareilta. Tämän kasvillisuuden kuollessa myös niistä riippuvaiset hyönteiset (mm. perhoset) katoavat, joka taas vaikuttaa eläimiin, jotka voivat olla riippuvaisia hyönteisistä. Hyvä muistaa, että lupiinin lannistaman alkuperäiskasvillisuuden joukossa on usein myös jo-valmiiksi-uhanalaisia lajeja.
Lupiini saapui maahamme Pohjois-Amerikan vuoristoista puutarhojen koristekasviksi, ja on levinnyt hoitamattomista puutarhoista samoin kuin Jättipalsami ja Jättiputki. Pieni lupiinipensas pihassa on nätti, puutarhan vallannut lupiinipelto ei. Hyviä keinoja hävittää pihasta lupiinit muutamassa vuodessa on kukkalatvojen katkominen, tai niittäminen ennen kuin kasvi siementää, ja juurien kaivaminen maasta. Lupiinin siemenlatvat voi hävittää polttamalla. Pidä siis pihasi lupiinikanta kurissa, sillä kasvia on todella hankala hävittää ja se valtaa alaa vuosi vuodelta..

Mäkikuisma (Hypericon Perforatum)

Mäkikuisma (Ajosheinä, Juhannuskukka, Teeheinä, Viinaheinä, Veriheinä) on monivuotinen ruohokasvi jola on kirkkaankeltaiset kukat. Mäkikuisma on myös yksi vahvimmista ja tunnetuimmista noitayrteistä, vaikka nykyisellään liekin painunut hieman unholaan.. Suomessa Kuismia kasvaa neljä lajia (Särmä-, Karva-, Vuori-, ja Mäkikuisma), joista Särmäkuisma muistuttaa eniten Mäkikuismaa. Mäkikuisman kuitenkin tunnistaa parista eroavaisuudesta; Särmäkuisman varsi tuntuu neliömäisen kulmikkaalta, ja on vartensa yläosasta ontto, kun taas Mäkikuisman varsi tuntuu pyöreältä, on monihaaraisempi ja kukinto runsas. Mäkikuisman lehdet esiintyvät varressa kaksittain vastatusten, kun taas särmäkuisman lehdet nelittäin, kuin ristinä. Lisäksi kukan terälehtien pikku täplät ovat Mäkikuismalla enemmän lehtien kärjissä.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Mäkikuisma on maskuliininen, tulienergiaa edustava kasvi, jonka viisilehtiset, keltaiset teriöt suorastaan säteilevät auringon voimaa. Mäkikuisma onkin pyhitetty sekä auringon- että sotilasjumaluuksille, kuten Baldurille, Heliokselle, Taiyang Shenille, Aresille ja Sekhmetille. Mäkikuisma on myös horoskooppimerkki Leijonan onnenkukka. Kasvilla on parantajien, yrttimuorien ja noitien yrttinä myös yhteytensä Aliseen ja mielen pimeään puoleen, mm. Hekaten, Proserpinan ja Kiputytön kasvina.
Kristitty kirkkokin otti kasvin omakseen nähtyään kuinka kiintyneitä ihmiset olivat kasviin. Wanha noitarohto sai uuden merkityksen kun se yhdistettiin Johannes kastajaan (Eng. St. John's Wort/ John the Conqueror) mm. demoneja karkottavana kasvina. Kasvi tunnetaankin myös nimellä "Fuga Demomum", eli paholaisen pako, ja sitä on mm. poltettu Juhannuskokoissa pitämään pahalaiset ja tautiolennot loitolla, ja takaamaan hyvän onnen niin rakkaudessa kuin viljelyssä.

Mäkikuisma onkin yksi vahvoista juhannuskukista, onhan sillä yhteytensä myös romanssiin ja toiseen näköön. Kasvi auttoikin tyynyn alle laitettuna näkemään tulevia, etenkin rakkausasioita, unessa. Mäkikuisma on myös yksi kelttien pyhistä kasveista. Mäkikuisma-amuletti suojeli sotilaita taisteluissa, ja antoi voimaa ja rohkeutta. Mäkikuismalla on myös kumma kyllä, karkotettu noitia, vaikka se on juuri noitien suojeleva kasvi. Viidessä terälehdessä voi nähdä pentagrammin symboliikkaa, ja Mäkikuisma suojelikin noitia näiden yöllisillä retkillä, teki kantajansa näkymättömäksi ja avasi silmät näkymättömälle maailmalle. Mäkikuisma sopii amuletteihin ja esim. noitapussiin, mäkikuisman varsista puolestaan voi sitoa vaikka pentagrammin. Mäkikuisma auttaa karkottamaan pahat henget ja ikävät asiat.

(Kuva: Wikispecies)

Kotikosmeettisia ominaisuuksia Mäkikuismalla ei juuri ole, mutta se on monipuolinen rohdoskasvi jo antiikin ajoista lähtien, ja sitä on käytetty sekä sisäisesti että ulkoisesti. Mäkikuismasta käytetään rohtona vain pelkät kukat.
Vielä 1900-luvun alussa tunnettu yleisrohto oli Hyperici Oleum eli Kuismaöljy (tunnettiin myös Juhannus- tai Johannesöljynä sekä kirkon piirissä kristuksen verenä). Sitä saatiin säilömällä Mäkikuisman kukkia oliiviöljyyn, ja seisottamalla seosta aurinkoisella paikalla pari viikkoa. Näin saatua, punaista öljyä (toinen hyvä tuntomerkki, vain Mäkikuismasta irtoaa punaista väriä) käytettiin ulkoisesti ihon hoitoon, palovammoihin, auringonpolttamiin, issiakseen, reumatismiin, sekä muihin nivel- ja lihaskipuihin. Sisäisesti tropilla parannettiin mm.korvatulehdusta. Kuismaöljyn sanottiin myös häiventävän ryppyjä..
Ennen wanhaan Juhannuksena mäkikuisman kukkia kerättiin viinaan, ja liotettiin niitä pari viikkoa. Näin syntynyttä punaista viinaa (Mäkikuismatipat) käytettiin kaikenlaisiin vaivoihin, kuten kurkkukipuun, hengitystieongelmiin, ruoansulatushäiriöihin virtsatietulehduksiin, haavoihin ja erilaisiin tulehduksiin. Kautta aikojen Mäkikuismahauduke tai tee on ollut suosittu masennuslääke, ja kasvin on uskottu lievittävän masennusta ja auttavan apatiaan. Todellisuudessa kuismateessä ei ole niin paljon vaikuttavia ainesosia, ja auttaakseen masennukseen mäkikuismateetä pitäisi tankata sen verran ahkerasti, että myrkytysraja rikottaisiin kirkkaasti. Se ei kuitenkaan liene se toivotuin tulos masennusta hoidettaessa..

En siis oikein voi suositella Mäkikuismaa kotiapteekkiin, ainakaan sisäisesti, sillä Mäkikuisman myrkyllisyydestä on kiistelty jo aikojen alusta. Tottuneelle yrttienkäsittelijälle Mäkikuisma on kuitenkin turvallinen rohdoskasvi kotonakin. Kasvi stimuloi serotoniinin eritystä, mikä taas edesauttaa elimistöä tuottamaan kipua lievittäviä aineita, kuten oksitoniinia.
Mäkikuismatee rentouttaa, ja auttaa unentuloon. Mäkikuismateestä voi siksi löytää avun myös migreeniin. Salviaan yhdistettynä Mäkikuismahauduke helpottaa vaihdevuosioireita, kuten rauhattomuutta ja hikoilua. Mäkikuismalla on myös jonkin verran desinfioivia ominaisuuksia, ja se tunnettiin Suomessa parhaiten yleisrohtona, viina- ja haavayrttinä, mutta sillä myös ajettiin ulos sisäloisia. Höyryhengityksenä kasvilla lievitettiin mm. keuhkoputken- ja poskiontelon tulehdusta.
Nykyään kasvia käytetään esim. masennuksen, kiputilojen, lihasjännityksen ja sädehoidon sekä leikkausten jälkeisten kiputilojen hoitoon. Mäkikuisma edistää ruoansulatusta, sapen eritystä, maksan toimintaa, ja haavojen paranemista. Mäkikuismasta erotettuja, viruksia ja bakteereita tappavia tehoaineita (Hyperisiinejä) testataan myös HIV:in ja syövän hoidossa.

Huom: Mäkikuisma on kaikesta huolimatta myrkyllinen. Lapsille, yliherkille ja allergikoille kahta myrkyllisempi, joten kasvinosien syömisellä tai vastuuttomalla käytöllä ominpäin voi olla ikävät seuraukset. Myös ihokosketus kasvin nesteiden kanssa voi aiheuttaa poltetta ja kirvelyä herkimmille. Mäkikuisma sisältää mm. Tanniineja, Parkkiaineita, Ksantofyllia, sekä Floroglusinoleja. Mäkikuisma voi altistaa ihon auringolle, ja lisäksi heikentää samanaikaisesti käytettävien lääkeaineiden, kuten  Digoksiinin, Digitaliksen, E-pillereiden, HIV-lääkkeiden, Teofylliinin, sekä joidenkin Kolesteroli-, ja Verenohennuslääkkeiden tehoa. Mäkikuisma kiihdyttää pulssia, ja mikäli sinulla on MAO-estolääkitys, se voi lisäksi aiheuttaa kohonnutta verenpainetta. Mäkikuismaa ei suositella sisäiseen käyttöön raskaana oleville eikä imettäville naisille. Liiallinen mäkikuisman käyttö voi aiheuttaa mm. närästystä ja pahoinvointia, väsymystä, levottomuutta, heikotusta, ja yliherkkyysreaktioita kuten nokkosihottumaa. Pitkäaikainen Mäkikuisma-altistus voi aiheuttaa ihottumaa, masennusta muistuttavia oireita, kuten välinpitämättömyyttä ja ruokahaluttomuutta, myrkytys puolestaan pahoinvointia, ripulia ja heikotusta, vaikka Suomessa ei tunnetakaan yhtään myrkytystapausta. Mäkikuisma on myös haitallista etenkin karjaeläimille.
Muistathan myös että Suomessa Mäkikuisma on alueittain, etenkin Pohjois-Suomessa uhanalainen eikä sitä pitäisi mennä keräilemään ominpäin.

Uskomuksia:
-Mäkikuisma makuuhuoneessa karkottaa painajaisia.
-Mäkikuismateen uskotaan parantavan vuoteenkastelijat.
-Maagiseen käyttöön tarkoitettu Mäkikuisma tulisi poimia täydenkuun alla.
-Juhannuksena täydenkuun alla kerätty Mäkikuisma on erityisen voimallista.

Peruna (Solanum Tuberosum)

Peruna, maapäärynä, kartohka, potaatti eli pottu, on jokaiselle tuttu syötävä mukula, jolla on monta nimeä. Perunakasvi kuuluu, usein huonossa maineessa olevien koisokasvien perheeseen, ja muistuttaa sukulaistensa tavoin lehdiltään hieman munakoisoa ja tomaattia. Perunakasvi on muiden koisojen tavoin myrkyllinen, tosin toisin kuin tomaatilla tai munakoisolla, perunan syötävä osa, eli mukula, kasvaa mullassa maan alla, ja maanpäälliset osat ovat myrkyllisiä. Perunakasvit tekevät myös marjoja muiden koisokasvien tavoin (niin, tomaatit ja munakoisot ovat siis koisokasvin marjoja), ja turha mainitakaan, perunanmarjat ovat myrkyllisiä.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Peruna on ikivanha viljelykasvi, ja kotoisin Etelä-Amerikasta, Andien alueilta. Eurooppaan peruna saapui 1500-luvulla Espanjalaisten mukana. Perunan nimi (eng. potato/potatoe) juontuu espanjan kielen bataattia (=batata) tarkoittavasta sanasta. Selkeyden vuoksi, bataatti on englanniksi "sweet potato". Perunaa pidettiin pitkään myrkyllisenä tietämättömien ihmisten maistellessa vanhasta tottumuksesta kasvin maanpäällisiä osia, eli perunan marjoja. Myös kirkko alkoi vastustamaan perunaa pakanallisena ruokana koska sitä ei mainittu Raamatussa (kiristittyjen pyhä kirja). Alkuhankaluuksistaan huolimatta potaatti piti pintansa, ja Suomessa peruna syrjäytti aikansa tärkeimmän viljelykasvin, nauriin, 1700-luvun lopussa.
Perunan mukulat ovatkin hyvää ja ravitsevaa syötävää, ne sisältävät proteiinia, vitamiineja ja hivenaineita, kuten rautaa, magnesiumia, kaliumia ja fosforia. Useimmille meistä peruna onkin tutuin kulinaarisista ansioistaan, sillä peruna on keittiössä hyvin monipuolinen valmistettava. Kukapa ei olisi syönyt vaikkapa keitinperunoita, perunamuusia, perunaröstiä, ranskalaisia perunoita tai perunalastuja eli sipsejä?

Peruna on feminiininen, maaelementtiin yhdistetty kasvi. Peruna on liitetty pyöreän muotonsa vuoksi myös vahvasti kuuhun ja veteen. Perunan jumaluudet ovat maan, hedelmällisyyden ja sadonkorjuun jumalattaria ja olentoja, kuten Ceres, Demeter ja Gaia, sekä, etenkin naispuoliset, tontinhaltijat. Peruna symboloi runsautta, kasvaahan yhdestä mukulasta monta, ja sato moninkertaistuu. Siksi peruna sopiikin hyvin esim. vaurautta, hedelmällisyyttä ja runsautta käsitteleviin taikoihin.

Perunan voi äkkiseltään tuntua oudolta omaavan minkäänlaisia taikayrtin piirteitä, mutta muiden koisokasvien tavoin perunalla on voimakas maaginen aura, ja siitä voi löytää avun yhteen jos toiseenkin jokapäivän pulmaan, esim. pihaan ulko-oven viereen istutettu peruna suojeli talon asukkaita ja vaurautta.
Peruna sopii hyvin myös kaikenlaisiin parantaviin ja suojeleviin loitsuihin. Perunaan voi myös yhdistellä eri yrttejä vähän tarkoitusperien mukaan vahvistamaan loitsua. Perunankuoren tavallisin väri on keltainen tai ruskea, mutta värejä löytyy myös, lajikkeesta riippuen, pinkistä siniseen. Perunoita voikin käyttää työskenneltäessä myös värin mukaan. Esim. vaaleanpunaista perunaa tehokkaampaa rakkauskasvia saa hakea. Peruna voi olla myös vihreä, mutta se tarkoittaa vain että mukula on huonosti mullattu ja raaka. Vihreät perunat, samoin kuin homehtuneet tai muuten pilaantuneet perunat sopivat pahantahtoisiin, vahingoittaviin, ja omaa etua itsekkäästi tavoitteleviin taikoihin.

Loitsuissa ja taioissa peruna, kuten esim. kananmuna, voi nuken tavoin toimia symbolisena kohteena loitsulle. Peruna, joka alkaa itämään sopii hyvin hedelmällisyystaikoihin. Peruna saattoi edustaa myös vastasyntynyttä lasta. Perunalle luettiin loitsut ja laitettiin talteen, jottei lapsi kuolisi ennen aikojaan. Myös lapsen kehtoon on voitu laittaa peruna suojaksi. Jostain syystä pahat henget sun muut erehtyivät luulemaan perunaa lapseksi, ja veivät sen mukanaan piltin sijaan o_O
Perunaa voi myös kantaa mukana amuletin tavoin; Kokonaiset perunat tai perunanpalaset suojelivat kantajaansa erilaisilta nivelvaivoilta, kolotuksilta ja säryiltä, sekä kulkutaudeilta.
Perunaruokien on lisäksi uskottu parantavan lemmentuskat ja särkyneen sydämen. Etenkin maustettua perunamuusia pidetään viimeksi mainittuun erityisen tehokkaana.
Perunan maanpäälliset osat liittyvät Aliseen ja tuonpuoleiseen kuten useimmat muutkin koisokasvit. Perunan kukat ovat kauniin valkeita (kuoleman väri), ja edestäpäin katsottuna kelomaisessa teriössä voi nähdä jaloillaan seisovan pentagrammin muodon, mikä on omiaan lujittamaan perunan statusta noitayrttinä. Eri kukat voivat pottulajikkeesta riippuen olla myös vaaleanpunaisia tai violetteja, mikä kannattaa ottaa huomioon loitsun tarkoitusperissä, jos siis käytät taianteoissasi perunankukkia. Kuivatut perunanmarjat amulettipussissa taas auttavat saamaan yhteyden henkiolentoihin ja näkemään kummituksia.

(Perunan kukkia. Kuva: Wikipedia)

Perunasta on hyötyä myös talouden hoidossa. Tummat sormenjäljet irtoavat ovenkarmeista ja seinistä, jos pyyhit niitä kypsentämättömällä, halkaistulla perunalla. Metallisten keittoastioiden tummentumat katoavat jos keität niissä perunankuoria.
Keittiövinkkinä mainittakoon, että ruoissa peruna imee tehokkaasti suolaa. Liian suolainen ruoka, kuten keitto, voidaan pelastaa laittamalla joukkoon kuorittu perunanpuolikas. Perunaruoista on myös helppo tehdä salasuolaisia turhan huolimattomalla suolan käytöllä, ole siis varovainen.

Kotikosmeettisia ominaisuuksia perunalla ei juuri ole, mutta ryppyjä on aikoinan hoidettu pyyhkimällä ongelmakohtia kypsentämättömällä perunaviipaleella. Perunan mainitaan auttavan samoin kesakoihin.

Peruna soveltuu myös kotiapteekkiin. Perunankeitinvettä on käytetty sekä sisäisesti että ulkoisesti kihdin hoitoon, ja syylien sanotaan katoavan jos raastat niiden päälle hauteeksi kypsentämätöntä perunaa. Eräs wanha kotikonsti neuvoo hieromaan syyliä kypsentämättömällä perunanpuolikkaalla täydenkuun alla, ja sitten hautaamaan perunan salaiseen paikkaan. Kun peruna lahoaa maassa, syylät katoavat. Kaikkein tehokkaimmaksi syylänpoitajaksi mainitaan kuitenkin omin luvin otettu, eli varastettu peruna. Perunankuoria on käytetty myös palovammahauteina, ja perunaviipaleella pyyhkimällä voi myös lievittää savipuolta ja sen sellaisia ihottumia. Tikku nousee pintaan, ja irtoaa helpommin, jos haudot sitä kypsentämättömällä perunaviipaleella niin, että iho kosteutuu.
Sisäisesti nautittuna peruna tasapainottaa vatsan toimintaa. Esim. Tunnetun "köyhäinruoan"; perunankuorikeiton, sanotaan ehkäisevän mm. vatsahaavaa, ja auttavan suoliston toimintaa.

Huom: Perunan maanpäälliset osat sisältävät solaniinia, eli ovat näin ollen myrkyllisiä. Herkimmät ihmiset voivat saada iho-oireita pelkästään koskettamalla perunakasvin lehtiä tai varsia. Myös perunan marjat ovat myrkyllisiä ja ne tulisi jättää rauhaan. Myös vihreät perunat sisältävät samoja myrkkyjä, joten älä syö niitä.
Perunamyrkytys on mahdollinen, mutta harvoin mitenkään hengenvaarallinen. Perunamyrkytys (enkä nyt puhu allergiasta,) viittaa aina siihen, että kasvin maanpäällisiä osia on nielty. Perunamyrkytyksen oireita ovat mm. kurkun/nielun kutina/kiputilat, veden tarve/jano, rintakipu, lämmön nousu/kuume, pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, ripuli, heikotus, näköhäiriöt ja tajunnan heikkeneminen. Oireet alkavat yleensä 2-3 tunnin, tai jopa vuorokauden kuluttua altistumisesta myrkyllisille kasvinosille, ja usein myös lievittyvät kasvimateriaalin poistuessa elimistöstä esim. oksentamisen seurauksena.

Perunaa kannattaa kotikeittiössä kokeilla esim. seuraavissa resepteissä:

Gamja Jeon
Köyhäilypotut
Paistinperunat
Peruna-Tofusalaatti
Vichysoisse

Uskomuksia:
-Maagisiin tarkoituksiin perunat on nostettava täysikuulla.
-Unessa peruna kehottaa huomioimaan sisäisen lapsesi. Mikäli kaivat perunoita maasta, povaa se menestystä. Jos kokkaat perunaruokaa unessa, kehottaa se haaveilun sijaan tarttumaan toiveen täyttääksesi unelmasi. Perunamuusin syöminen puolestaan kertoo asioiden helpottuvan jos luotat perheen tukeen.
-Jos haluat nähdä unta tietystä henkilöstä, kaiverra hänen nimensä perunaan, ja laita se tyynysi alle nukkumaan mennessäsi.
-Joka sai ensimmäisenä sadosta maistaa uutisperunoita, ja esitti toiveen, toive toteutui.

Katko (Conium Maculatum)

Katko tunnetaan ehkä paremmin nimellä Myrkkykatko, joka ehkä kuvaakin paremmin tätä klassista noitayrttiä. Katko on typpipitoisessa ja kosteassa maassa, kuten vesistöjen tuntumassa viihtyvä sarjakukkainen putkikasvi. Kasvin voi tavata myös vanhoilta laitumilta tai autiotalojen pihoista. Sen voi helposti sekoittaa syötävään koiranputkeen tai myrkylliseen myrkkykeisoon, mutta on kuitenkin helppo tunnistaa:

-Katko haisee hieman virtsamaiselle, etenkin helteellä.
-Kasvin varsi on haarakas, sileä, karvaton ja ontto, paitsi nivelten kohdalta.
-Lehdet muistuttavat kirvelin tai koiranputken lehtiä.
-Kasvin tyviosa on punaisten tai ruskeiden täplien peitossa ja näyttää yleensä hieman homeiselta (etenkin, jos kasvi on vanha).
-Muista putkikasveista poiketen katkon juuriosa on ontto ja näyttää lokeroiselta.
-Myrkkykatkon siemenet ovat pitkulaisia ja kiiltävänmustia, ja säilyttävät itämiskykynsä todella pitkään.

(Kuva: Wikipedia)

Kasvi on todella myrkyllinen, ja tunnetaan historiassa yhtenä niistä kasveista, joita noidat sekoittelivat taikavoiteisiinsa. Katkolla onkin siksi huono maine, ja onhan kasvi myös samaistettu sekä itseensä Paholaiseen ja ilkeämielisiin noita-akkoihin, kuin myös ihmisen pimeään puoleen, viettelykseen, itsetuhoon ja turmioon.
Muinaisessa Kreikassa katko liitettiin myös Alisen jumaliin ja jumalattariin, kuten Hekateen ja Haadekseen.
Katko edustaa tavallaan myös viikatemiestä, sillä sen myrkyt ovat olleet mm. salamurhaajien suosiossa kautta aikain. Itsensä Sokrateen juoman myrkkymaljan kerrotaan sisältäneen katkoa.

Vaikka katkolla onkin huono maine, asioilla on aina kaksi puolta; Kasvi edustaa vesielementtiä, naista noitana, ja jumalattarien aspektia vanhana akkana. Jumalista katko liitetään lähinnä politiikkaa ja kaupankäyntiä edustaviin henkilöitymiin, onhan kasvilla Saturnuksen voimat puolellaan. Siksi kasvi edustaa myös sinnikkyyttä ja oikaudentajua.

(Katko kukkii. Kuva: Wikimedia Commons)

Loitsuissa katko on voimakas avunantaja.
Voimakkaasti suojelevan amuletin saa keräämällä muutamia katkon kukkia ja lehtiä kauniiseen lasipurkkiin. Purkkia voi säilyttää vaikka ulko-oven päällä tai piilonvieressä pääsisäänkäynnin ulkopuolella.
Katko on myrkyllisyydestään huolimatta kaunis kasvi, ja sen lehtiä voi lisätä vaikka kukkatauluun, jolloin kasvin suojelevat ominaisuudet saadaan mukaan.

Ennen wanhaan synnyttävien naisten vuoteiden alle saatettiin laittaa katkoa suojelemaan synnyttäjää ja pelottamaan pois pirut jotka vaanivat vastasyntynyttä vaihtaakseen lapsen omaansa.
Katkoa kasvatettiin myös talojen seinustoilla ja puutarhassa, jotta se imisi asukkaita vaivaavat sairaudet ja myrkyt itseensä.

Vaikka katkolla ei juuri ole lääketieteellistä käyttöä nykyään, ennen muinoin katkoa käytettiin myrkyllisyydestään huolimatta erilaisten kouristusten ja kramppien, myös epilepsian, hoidossa. Katko on tunnettu myös parannettaessa kuppaa, ja sitä on suositeltu hieromaan sukuelimiin lievittämään himoja.
Kasvista on aina käytetty pääasiassa lehtiä.

(Yksityiskohta kasvin varresta. Kuva: Wikimedia Commons)

Huom: Katko on tappavan myrkyllinen, ehkä myrkyllisin suomessa tavattava, luonnonvarainen kasvi, eikä sitä pitäisi missään nimessä nauttia sisäisesti!
Kasvin kaikki osat ovat myrkyllisiä, ja kasvinosia käsiteltäessä olisi hyvä käyttää suojakäsineitä, sillä myrkky voi imeytyä myös ihon läpi. Katko sisältää mm. koniinia, joka on hengitysteihin vaikuttava myrkky, ja aiheuttaa yleensä tukehtumisen ennen kuin sydän pysähtyy.
Myrkytystapauksiin kuuluu myös halvaantuminen, joka alkaa jalkojen kylmenemisestä ja jatkuu puutumuksena leviten raajoista ylöspäin. Katko voi aiheuttaa julman kuoleman; Halvaantumisesta huolimatta tietoisuuden taso säilyy ennallaan, ja myrkytyksen uhri pysyy tajuissaan tukehtuessaan kuoliaaksi.

Hullukaali (Hyoscyamus Niger)

Hullukaali on monien "noitayrttien" tavoin koisojen sukuinen kasvi, ja tunnetaan myös nimellä Villikaali, vaikkakin pääosin homeopatian yhteydessä.
Hullukaali tunnetaan myös Kyläkaalin tai Kylähullukaalin nimellä, ja englantilaisittain kasvi on nimeltään Stinking Nightshade, sekä Henbane, joista jälkimmäinen (vapaasti suomennettuna "Kanakirous") voi olla osasyynä miksi Hullukaalia nimitetään joskus virheellisesti Kanan kaaliksi. Kanankaali, Barbarea, on kuitenkin ihan eri kasvi, joten ole tarkkana.
Hullukaali on parivuotinen kasvi joka voi kuitenkin viihtyä hyvällä kasvupaikalla useampiakin vuosia peräkkäin, vaikka sen kohtaaminen luonnonvaraisena onkin harvinaista.
Hullukaali on hyvin myrkyllinen, ja helppo kukkiessaan tunnistaa lehtivarsien päihin puhkeavista, kauniista kellomallisista kukista. Lisäksi hullukaali haisee voimakkaan raatomaiselta, etenkin kostealla säällä.

(Kuva: Wikipedia)

Hullukaali on feminiininen, vesielementtiä (lähteestä riippuen myös ilmaa,) edustava kasvi, sekä nuorekas, itsetietoinen shamaaninainen.
Hullukaalin jumaluudet ovat sekä voitokkaita, ovelia taistelijoita, sekä viisaita alisen olentoja, kuten Pallas Athene, Bellona, Valkyyriat, Proserpina, Hekate ja Vammatar. Jumalista lähinnä Tyr, Baldur, Apollon, sekä manalankoirat Kerberos ja Garm.
Kasvilla on vahva side tuonpuoleiseen, kuolemaan, ja kuolleiden juhlintaan, kuten Samhainin viettoon.
Hullukaali on yhdistetty myös säätiloihin, säänhallintaan, ja sitä käytetään satunnaisesti nykyäänkin säämagiaan. Ulkosalla poltetun kasvin sanotaan tuovan sateen. Toinen keino oli ripotella kasvin lehtiä virtaavan veteen.

Monissa muinaisissa kulttuureissa hullukaalia pidettiin jumalten lahjana; voimakkaana yrttinä joka on saatu muinaisilta olennoilta auttamaan ihmiskuntaa. Vasta myöhempien vuosien taikausko ja kristillinen käännytystyö leimasivat hullukaalin paholaisen ja noitien kasviksi, jolloin se yhdistettiin myös ihmismielen pimeään puoleen, kavaluuteen, mustaan magiaan, tahtoon taivutteluun sekä hulluuteen. Eräänkin lähteen mukaan noitien hullukaalia sisältävät juomat saivat poloisen uhrin ulisemaan ja vaahtoamaan vesikauhuisen koiran tavoin. Tällä voi olla asiayhteys shamanismiin, jossa poppamies mm. hullukaalia apuna käyttäen saavutti eläinyhteyden susihengen, tai muun eläinhengen kautta.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Hullukaalilla, monien muiden myrkkykukkien tavoin on oma, erikoinen historiansa niin myrkkynä, afrodisiakana, sekä rohtona, ja se on ollut tärkeä kasvi monissa kulttuureissa. Arabit käyttivät hullukaalisuitsuketta ajaakseen tiehensä pahoja henkiä, ja Kiinassa kasvin siemeniä sekoitettiin riisiviiniin, jonka nauttiminen auttoi saamaan yhteyden henkimaailmaan. Muinaisille Germaaneille hullukaali oli pyhä kasvi, jonka voimat saatiin oikeuksiinsa vain jos alastomat neidot keräsivät sitä henkien ohjaamana. Hullukaali oli myös yksi germaanioluen ainesosista. Kansanparantajat käyttivät hullukaalia lääkitsemään mm. erilaisia kiputiloja, melankoliaa, hysteriaa ja epilepsiaa (jota ei vielä kunnolla tunnettu), mutta noitavainojen aikaan kasvin hallussapito oli todiste noituuden harjoittamisesta. Keskiajan Euroopassa hullukaali oli yleinen huumausaine sekä lemmenrohto kansan parissa, ja sitä käytettiin mm. oopiumin korvikkeena. Kylpylöihin luotiin euforista tunnelmaa polttamalla kasvin siemeniä, mikä lopulta hermostutti kirkon edustajat kasvia vastaan. Shakespearen kuuluisassa "Hamlet" -näytelmässäkin tarinan päähenkilön (Hamletin) isä, kuningas surmattiin kaatamalla hänen korvaansa hullukaalin mehua.
Erilaiset näkijät, ennustajat sekä oraakkelit ovat luottaneet hullukaalin psykedeeliseen vaikutukseen, joka tuottaa näkyjä. Nykyään hullukaalia saatetaan käyttää suitsukkeena, vaikka ennen nukkumaanmenoa, enneunien saamiseksi (lehti tai pari riittää).

Hullukaali sopii mm. amuletteihin, sekä siemeninä että juurina, ja niitä voi pitää amulettipussissa mukana, tai vaikka kodin suojeluksi säilyttää esim. oven yllä tai lipaston laatikossa.
Kaikenlaiset rituaalivälineet voidaan puhdistaa ei-toivotuista energioista huiskimalla niitä kasvinoksilla.
Kotipuutarhaan versonutta hullukaalia voidaan uskomuksista riippuen pitää joko siunauksena tai kirouksena jumalilta, kerrotaankin, että kasvi menestyy vain joko haaveilevien uneksijoiden tai kostoa hautovien ihmisten puutarhoissa.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Hullukaali on myös yksi niitä kasveja, joita noitien lentovoiteet kuuluvat sisältäneen. Hullukaali aiheuttaa näkö-, haju-, kuulo-, ja liikehallusinaatioita, jotka vaivuttavat syvään uneen, eikä asianomainen yleensä muista kokemuksistaan mitään. Tila muistuttaa syvää humalatilaa. Hullukaalia on käytetty rohtona monenlaisiin sairauksiin, mm. unettomuutta on hoidettu hullukaalijalkakylvyllä. Iholle asetellut Hullukaalin lehdet puolestaan vähensivät turvotusta ja lievittivät kipua ja tulehduksia, kuten imettävien naisten rintarauhastulehdusta. Myrkyllisyytensä vuoksi hullukaali ei kuitenkaan sovellu kotiapteekkiin vaikka nykylääketeide käyttääkin hullukaalia mm. astman ja muiden sen sellaisten keuhkoputkiongelmien lievitykseen, sekä koliikin ja ripulin hoitoon. Hullukaalista eroteltuja aineita käytetään myös matkapahoinvointilääkkeisiin.

Huom: Hullukaali on hyvin myrkyllinen, eikä sitä pitäisi koskaan nauttia sisäisesti!
Herkimmät ihmiset voivat saada oireita pelkästä kosketuksesta, joten muista käyttää suojahansikkaita käsitellessäsi kasvia. Myös poltetun kasvin savu on myrkyllistä ja huumaavaa, joten esimerkiksi suitsukkeena käytettäessä ei kannata liioitella määrän kanssa. Hullukaalimyrkytys muistuttaa pitkälti Marjakuusimyrkytystä, mutta marjakuuseen verrattuna oireet etenevät nopeammin, etenkin jos kasvinosia on nielty. Hullukaalimyrkytys aiheuttaa mm. näköhäiriöitä (kuten ajoittaista sokeutta), kouristuksia, lisääntynyttä syljeneritystä (johon liittyy mm. kuolaamista), halvaantuminen (kokonaan tai osittain), ripulia, alavatsa/vatsakipuja sekä hulluuskohtauksia. Hyvä merkki myrkytyksestä ovat myös laajentuneet pupillit. Hullukaali samoin on myrkyllinen myös pihan eläimille, kuten koirille, kissoille, hevosille, lehmille, vuohille ja lampaille.

Uskomuksia:
-Maagisiin tarkoituksiin käytettävä hullukaali on kerättävä auringon noustessa, alastomana, ja yhdellä jalalla seisten.