Seitankinkku

Tofupaistin lisäksi tai sijaan voidaan Talvipäivä-/Joulupöytään tietenkin valmistaa seitankinkku.
Tämän vuoden kinkkuresepti ei kuitenkaan ole omani, vaan esittelen tässä seitankinkun valmistuksen valmisaineksista. Monista eko-, ja vegekaupoista löytää Joulukuussa erinäköisiä vegekinkkuaineksia, pakattuna ruskeaan paperipussipakkaukseen. Itselläni tässä esittelyssä Ekolo-kaupan "Sika Säkissä":

Seitankinkkuaineksia on monen merkkisiä, mutta ostin tämän koska pakkaus oli mielestäni hauska.
Pussi sisältää gluteenijauhoseoksen, johon on lisätty erilaisia mausteita ja yrttejä. Sopivaa seitankinkkua valitessa kannattaa allergikkojen ja yliherkkien tietysti olla tarkkana. Tuoteseloste näissä on kuitenkin yleensä hyvin näkyvillä (och samma på svenska):

Vaikka itse rosmariinia kammoankin, niin ei se kyllä tässä kinkussa maistunut. Joskin tuoteselosteiden ainekset ovat yleensä järjestyksessä "enimmästä määrästä vähimpään".
Seitankinkkujen pakkauksissa on myös selkeä käyttöohje kaikkia ensikertalaisia ajatellen. Eli tämän kääntöpuolelta löytyy seuraavaa kahdella kielellä:

Seitankinkkujen valmistusohjeet vaihtelevat vähän tuotteen mukaan. Joissakin neuvotaan lisäämään mausteeksi soijakastiketta tai tomaattipyrettä, mutta yleensä seitanjauhekinkkujen valmistusohje pohjaa perus "lisää vaan vesi (ja öljy)" -metodiin:
-Pussin sisältö sekoitetaan kulhossa
-Tietty määrä vettä sekoitetaan tiettyyn määrään öljyä, ja seokset sekoitetaan keskenään tasaiseksi taikinaksi:

-Jos taikina on liian kuivakkaa, lisää tilkka vettä. Jos taas liian tahmeaa, kokeile lisätä vähän vehnä-, tai riisijauhoa
-Taikina muotoillaan öljytyin käsin sopivaksi kinkuksi, ja kääritään paistamisen ajaksi folioon:

(Valmis, vaivattu ja muotoiltu seitankinkkutaikina)

-Paistolämpötila ja -aika löytyvät kinkkukohtaisesti pakkauksesta.

Valmis vegeskinkka näyttää vähän limpulta, mutta maistuu hyvin kinkkumaiselle. Uunista tulleen kinkun voi tietysti paistamisen jälkeen kuorruttaa halutuksi (folioon ei enää tarvitse kääriä).
Seitankinkun kuorrukkeeksi sopii hyvin jo-esittelemäni tofupaistin kuorrutus.

(Paistettu, kuorrutusta vaille valmis seitankinkku)

Tarjoile valmis kinkku kastikkeen, ja sopivien lisukkeiden, kuten keitinperunoiden tai muusin, jouluisten laatikoiden, ja salaattien kera :)

*Jos haluat tällaiseen esimerkkikinkkuun vahvempaa rosmariinin makua, niin kaadettuasi jauhoseoksen kulhoon, lisää 1-2 tl kuivattua rosmariinia ennen sekoitusta.
Jos ostat saman seitankinkun joka vuosi ja haluat jotain erilaista, seitanjauheeseen oppii kyllä lisäämään itse erilaisia mausteita, kuten valkosipuli-, tai sipulijauhetta, inkivääriä, tomaattipyrettä, paprikajauhetta, timjamia, tms, tuomaan uusia, tai vahvempia vivahteita.
Hieman erilaista makua saat myös lisäämällä ohjeessa mainittuun öljyyn ruokalusikallisen paahdettua seesamiöljyä.

Seitankinkulle kastikkeiksi sopivat esim. Maustettu ruskeakastike (lisää esim. vaahterasiirappia, sinappia, konjakkia, ja/tai kaurakermaa), sienikastike, tai sinappinen kermakastike.

Perinteinen Riisipuuro Kahdella Tavalla

Valkoinen riisipuuro on suomalaisittain tunnettua juhlaruokaa. Valkoiset jyvät olivat aikoinaan hienoja ja kalliita, joten ne olivat tarpeeksi juhlavia Joulun ja Kekrin tunnelmiin. Riisipuurolla oli oma sijansa juhlapöydässä Juhlaleivän, Paistin/kinkun, ja Uunikalan seurana. Puhumattakaan, että kuoleman värinä valkoinen (ja nykypäivänä jo hyvin kukkaroystävällinen) riisipuuro on omiaan myös niukan Talvipäivän pitopöytään.

2 dl Puuroriisiä
2 dl Kylmää vettä
1 l Täysmaitoa
Suolaa

-Mittaa vesi ja riisi laakeaan kattilaan ja kiehauta, kunnes riisi imee veden. Käännä levyä vähän pienemmälle
-Lisää kattilaan n. puolet maidosta, ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes riisi imee nesteen

-Jatka hauduttelua miedolla lämmöllä maitoa lisäillen kunnes riisi imee maidon ja kypsyy pehmeäksi

-Lopuksi mausta puuro kevyesti suolalla, riippuen tietenkin, tarjoiletko puuron suolaisena pääruokana vai makeana jälkiruokana
-Nosta puuro liedeltä, ja anna tekeytyä vielä kannen alla n.15 min. ennen tarjoilua.

Perinteinen Riisipuuro Maitoallergikoille ja Vegaaneille:

-Korvaa maito vastaavalla määrällä vettä tai kasvimaitoa, esim. Riisi- tai mantelimaito toimivat tässä hyvin
-Valmista puuro muuten annetun ohjeen mukaan.

*Perinteinen riisipuuro on sekä suolainen että makea syötävä. Makean riisipuuron kanssa tarjoillaan tutuimmin sokeria ja kanelia, joita sirotellaan kevyesti puuroannoksen pinnalle. Myös erilaiset mehukeitot, marjakiisselit ja sekametelisoppa sopivat hyvin puuron makeiksi kaveriksi.

Suolaisena lisukkeena tarjottavan puuron kanssa on perinteisesti tarjoiltu vain iso nokare voita. Nokare laitettiin sulamaan puuroannoksen keskelle. Sulava voinokare tunnetaan tänäänkin "Voisilmänä". Ennen wanhaan voisilmä oli myös talon vaurauden merkki, ja etenkin juhlapäivinä hyvä puuro suorastaan lainehti voista.
Allergikoille ja vegaaneille sopiva vaihtoehto on tietenkin nokare vegaanista margariinia :)

Riisipuuro oli monissa, etenkin vauraimmissa perheissä usein myös arkiruokaa. Peruspulliaiset söivät riisipuuroa arkena yleensä vain juhlapäivien rääppäisistä, vaikka olikin harvinaista että pidettyä puuroa olisi jäänyt tähteeksi. Mikäli tähteitä jää, säilö se pakasterasiassa tai kannella peitetyssä kattilassaan jääkaappiin. Perinteisesti tähdepuuro lämmitetään sitten seuraavana päivänä vuoassa uunissa:

Uunipuuro:

Aterialta jäänyttä riisipuuroa
Markis-, tai voisulaa
Maitoa, tai Kasvimaitoa tai -kermaa tarvittaessa
Suolaa tarvittaessa

-Voitele sopivankokoinen uunivuoka tai -pata markis-, tai voinokareella, ja laita uuni lämpeämään 175'C asteeseen
-Maista kylmää puuroa. Jos se tuntuu suolattomalta, lisää halutessasi vähän suolaa, etenkin, jos et aio nauttia uunipuuroa makeiden lisukkeiden kera
-Jos puuro tuntuu kuivakalta, lisää tilkka maitoa tai kermaa, ja notkista puuro sekoittamalla. Kaikesta huolimatta puuro saa koostumukseltaan olla tankeaa
-Lusikoi puuro uunivuokaan, painele ja tiivistä puuro tasaiseksi, ja voitele pinta markis-, tai voisulalla
-Paista about 1/2 h per 5 dl, ja sekoita, satsin suuruudesta riippuen, n. 15-30 min. välein paistamisen aikana, ja voitele pinta aina uudelleen sulalla rasvalla
-Jos haluat kauniin kuoren, ota vuoka uunista, ja nosta uunin lämpotila 250'C asteeseen, ja paista voideltua puuroa hetki vastusten alla, kunnes se on kauniin kullanruskeaa

*Uunipuuron seuraksi sopivat siis sekä makeat että suolaiset lisukkeet. Perinteisiä lisukkeita suolaiselle arkipuurolle olivat mm. perus- ruisleipä, haudutetut juurekset (etenkin lanttu), suolakala ja keitetyt perunat. Myös limppua, saaristolaisleipää, rieskaa, kinkunkastiketta, jotain kasvis-, soija-, tai lihapalakastiketta, ja haudutettuja kasviksia, kuten herneitä, kannattaa kokeilla.

Uunipuuron makeiksi lisukkeiksi sopivat äsken mainitsemani sokeri ja kaneli, hillo ja vaniljakastike, sekä mehukeitot, marjakiisselit sekä sekameteli-, tai väskynäsoppa.

Jos haluat uunipuuroosi rapeamman kuoren, sirottele puuron pintaan viimeisen sekoituksen ja voitelun jälkeen hieman korppujauhoa.
Tämä esittelemäni uunipuuroresepti sopii myös muille suurimopuuroille, kuten ohra-, ja spelttipuurolle :)

Bataattilaatikko

About 1 kg Bataattia
2-3 dl Kaurakermaa
3-4 rkl Vehnäjauhoja
Iso loraus vaahterasiirappia
3 rkl Appelsiinimehua hedelmälohkosta
1 tl Suolaa
1/2 tl Pomeranssia
Ripaus kanelia
Ripaus Mustapippuria
Margariinia voiteluun ja kuorrutukseen

-Kuori ja perkaa bataatit, poista kannat
-Kuutioi bataatti, ja keitä 15-25 minuuttia, kunnes bataatti pehmenee
-Siivilöi, huuhtele kylmällä vedellä, ja muussaa bataatit tasaiseksi vaikka haarukalla
-Sekoita bataattisoseen joukkoon vähän kaurakermaa, ja loput ainekset, ja sekoita hyvin. Lisää kermaa vähän kerrallaan kunnes saat tasaisen, notkean seoksen
-Maista. Lisää tarvittaessa siirappia tai mausteita
-Kaada valmis massa voideltuun uunivuokaan, ja tasoita pinta sopivaksi. Jos haluat, piirrä haarukan piikeillä kuvioita laatikon pintaan
-Kuorruta laatikko korppujauhoilla, ja viipaloi esim. juustohöylällä muutama lastu/nokare margariinia korppujauhokuorrutuksen päälle
-Paista 150'C asteessa n 1h 20 min, ja nosta lämpötila 250'C asteeseen, ja jatka paistamista kunnes pinta on saanut kauniin värin.

*Bataatit ovat yleensä aika suuria mukuloita, joten kaksi keskikokoista/pientä, a' 500g painavaa mukulaa riittää tähän hyvin. Eikä haittaa jos paino menee vähän yli, täytyyhän bataatit kuitenkin kuoria ennen käyttöä.
Mustapippurin voi hyvin korvata myös muskotilla, vaikka se vaikuttaakin hieman makuun.

Tofupaisti

Herkullinen tofupaisti on helppo ja ruokaisa vaihtoehto kinkulle, puhumattakaan, että se on myös paremman makuinen. Lisukkeineen yksi tofu riittää kolmelle, miksei neljällekin henkilölle, mutta mikäli ruokailijoita on useampia, kannattaa valmistaa tietysti useampi tofu :)

1 Kiinteä tofu (200-300g)
Öljyä paistamiseen

Kuorrutus:
1 rkl Dijonin sinappia
Vajaa 1 rkl Vaahterasiirappia
1 tl Maissi-, tai perunatärkkelysjauhoa
Korppujauhoa
-Sekoita sinappi, siirappi ja maissitärkkelys kipossa tasaiseksi tahnaksi

-Huuhtele ja valuta tofu, taputtele pinta kuivaksi esim. keittiöpyyhkeellä
-Laita uuni lämpenemään 250'C asteeseen
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, ja paista tofuun sivu kerrallaan väriä kunnes se on kauttaaltaan ruskistunut
-Siirrä tofu pannulta foliolla vuorattuun uunivuokaan. Mikäli tofu on valuvan rasvainen, taputtele liikaa öljyä pois sen pinnasta vaikka serlalla
-Levitä tofun päälle sinappikuorrutusta, ja sirottele lopuksi päälle korppujauhoja. Sivut voivat olla hankalia korppujauhottaa, mutta homma helpottuu, jos kallistat vuokaa vähäsen sirotellessasi
-Laita vuoka lopuksi kuumaan uuniin, ja paista about 10-15 minuuttia, vähän tofun koosta riippuen, kunnes kuorrutus on saanut kauniin, kullanruskean sävyn:

-Ota valmis tofupaisti uunista, ja anna sen vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua
-Leikkaa valmis tofupaisti tarjolle about 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi, tai kata tarjolle terävä leikkuuveitsi, ja anna ruokailijoiden leikata itse.
-Tarjoile tofupaisti esim. keitinperunoiden, muusin, tai keitetyn riisin, ja esim. höyrytettyjen kasvisten kera.

*Jos valmistat useamman tofun, voit käsitellä ne yksitellen ja paistaa yhdessä, mutta voit myös laittaa kaksi tofua yhteen ja käsitellä sitä kuin yhtä isoa tofua.

Tofupaistin kyytipojaksi sopivat myös erilaiset kastikkeet, kuten maustettu bechamel-, tai ruskeakastike, mutta myös sinappista kerma-, tai sienikastiketta kannattaa kokeilla. Lisukkeena kannattaa tarjota pikkelöityjä kasviksia, kuten hillosipuleita, etikkapunajuuria- tai kurkkuja, tms. Tämä on hyvää myös rosollin kera.
Ylemmässä kuvassa lautasella on myös etikkapunajuuria, mutta ne näköjään maastoutuivat mustaan lautaseeni :)
Tähän sopivat kaikki kiinteät puuvillatofut, niin maustamattomat kuin maustetut. Mikäli käytät tähän savustettua tofua, ei sitä tarvitse erikseen valuttaa, senkun taputtelet tofun kuivaksi huuhtelun jälkeen.

Kinkkuasiaa ja -apuja

Elikkäs, tämä on jatkoa wanhalle kinkkupostaukselleni, mitä tehdään kinkun paistinliemelle, kinkunrasvalle tai kuinka paistetaan kinkku ilman mittaria? Näin:

Kinkun tähteiden käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun, ja etenkin liotetun kinkun, poistetun, pehmeän nahan voi kattaa ulos lintuystäville tai oraville. Jos asut metsän likellä, kovempi nahka kelpaa varmaan isommillekin vilistäjille, kuten supikoirille, näädille, tai ketuille. Muuten kinkunnahka kuuluu biojätteisiin.
Voit myös säilöä nahan esim. pakastimeen, ja polttaa sen seuraavassa Juhannukokossa houkutellaksesi ruoka-onnea ja vaurautta taloosi (muista laittaa nahka mahdollisimman pohjalle, muiden materiaalien alle, sillä rasva voi kuumetessaan räiskyä ja paukkua).

-Kinkun luusta voi vielä keittää lihaliemen keittopohjaksi. Myös koirasi, tai vaikka naapurin koira varmasti ilahtuu uudesta purulelusta. Muutoin myös kinkun luu kuuluu biojätteisiin.
Maagisesti ajatellen, jos olet rakentamassa uutta eläinsuojaa, voit haudata luut sen perustuksiin. Tavan on uskottu takaavan eläinten hedelmällisyys. Voit myös polttaa luun edellisen tavoin Juhannuskokossa.

-Ylijäänyt kinkku, eli lihat (sekä raa'at että kypsät), itsessään voidaan hyvin pakastaa tulevaa käyttöä varten. Kinkun voi kätevästi pakastaa viipaleina tai paloina sopivan kokoisiin valmis-annoksiin, joko pakasterasioihin tai minigrip-pusseihin.
-Kinkun rääppeet sopivat erilaisiin keittoihin (esim. lihalisäksi niin herne- kuin lihakeittoon), sekalaisiin paistoksiin ja kastikkeisiin, pannariin, salaatteihin, uunileipien täytteeksi ja sekalaisiin vuokaruokiin, kuten rääppäislaatikkoon tai kiusauksiin ja niin edelleen. Käytä vain mielikuvitustasi. Esikypsennä raaka kinkku tarvittaessa.
-Jos kinkun tähteet ehtivät mennä pilalle, kääräise ne esim. serlaan ja hävitä biojätteen mukana. Mikäli asut metsän lähellä ja tykkäät vaellella metsissä, voi kinkkupaloja jättää sammalikkoon eläimille, tai haudata maahan. Voit myös pakastaa lihat kesää varten, sillä nisäkkäiden lisäksi myös linnut ja erilaiset hyönteiset (kuten komeat turkkilot,) pitävät vähän pilaantuneesta lihasta.

Kinkun rasvaliemen käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun rasvaliemi kannattaa ottaa talteen, ja käyttää sitä myöhemmin, esimerkiksi lihaliemen korvikkeena, tai patojen tai kastikkeiden höystönä. Maukas kinkkuliemi sopii mainiosti myös peruna- ja kaaliruokien mausteeksi, ja sitä voi käyttää höystämään esim. Tapaninpäivän ruokia; paistia, kastiketta tai keittoa. Kinkkuliemi säilyy käyttökelpoisena jääkaapissa viikon-pari (vähän sen suolaisuudestaan riippuen), mutta se on myös helppo pakastaa tulevaa käyttöä varten, joko pakasterasioissa tai minigrip-pusseissa.

-Liemi ja laarsi erotellaan toisistaan kaatamalla kinkkuliemi sopivaan kippoon, ja jäähdyttämällä se jääkaapissa yösn yli. Laardi hyytyy liemen pinnalle helposti poistettavaksi kerrokseksi, ja voit säilöä sen omaan rasiaansa ja pakastaa tulevaa käyttöä varten (Lue myös seuraava kohta).

-Kinkun hyytynyt laardi sopii paistamiseen, ja esim. pyttipannusta tulee täyttävää ja maukasta jos paistat ainekset kinkun rasvassa. Myös erilaiset (sian)lihakastikkeet saavat wanhan tyylin mehevyyttä kun ruskistat rasvattomaksi tehotuotetun possuvainaan parhaat palat aidossa, pulskemman lajikumppaninsa laardissa. Mikäli sinulla ei siis jostain syystä ole esim. läskisoosiin muuta kuin vähärasvaista sikaa, paista siis lihat joulun jälkeen pakastamassasi kinkunrasvassa. About 1 dl laardia riittää yhteen annokseen.
-Hyytynyt ihra sopii myös hyvin valurautakaluston, kuten esim. muurikkapannun ja wokin hoitoon. Jos läski edelleen kammottaa, voi jähmettyneen rasvan myös tarjoilla eläimille. Sulata rasvan joukkoon hieman puurohiutaleita ja linnunsiemeniä, ja hyydytä jääkaapissa. Laita siemenkakku tarjolle lintulaudalle. Rasvan joukkoon voi sulattaa myös hienonnettuja, kuivattuja hedelmiä, marjoja ja/tai rusinoita.

-Mikäli kuitenkin aiot heittää kinkun "sivutuotteet" roskikseen, muistathan, että tähteeksi jäänyt kinkun rasva hävitetään oikeaoppisesti biojätteen mukana. Hyydytä rasva kipossa jääkaapissa, kääräise serlaan ja vie asianmukaisessa pussissa bio-roskikseen, tai metsän siimekseen eläimille sellaisenaan..

*Kaiken, kinkusta tavalla tai toisella ylijäävän, biologisen materiaalin voi myös kuopata omalle tontille maan poveen, tai polttaa pahoja henkiä sun muita karkoittavassa kokossa, jos ei muuten niin Vuodenvaihteessa. Kaikenlaiset rääppeet säilyvät kyllä pakastimessa siihen saakka. Mikäli aiot rovioida kinkun rasvan, imeytä se sitä ennen esim. vanhoihin riepuihin tai sanomalehtiin ja asettele ne poltettavan kokon keskelle ennen kuin reunoille.

Kinkku valahti lattialle:

-Nou hätä. Huuhtele kypsentämätön kinkku juoksevan veden alla, ja taputtele kuivaksi vaikka keittiöpyyhkeellä.
-Jos kinkun narut katkesivat pudotuksessa, sido kinkku uudelleen kostutetulla puuvillanarulla.
-Mikäli paistettu, kypsä kinkku putoaa lattialle, huuhtele samoin.
-Jos kerkesit jo kuorruttaa kinkun, suosittelen vanhan kuorrutuksen poistamista, kinkun huuhtelua, ja uudelleenkuorruttamista. Tällöin kinkkua ei tarvitse erikseen kuivata, kosteus haihtuu kyllä uunissa ja mehevöittää kinkkua.

Särkynyt Kinkkumittari:

-Mikäli elohopeaa sisältävä kinkkumittari jostain syystä särkyy paistamisen aikana, ja mittarin elohopea valuu kinkkuun, heitä kinkku pois. Elohopea on myrkyllistä, ja imeytyy lihaan nopeasti. Älä siis yritä pelastaa kinkusta mahdollisesti syötäviä osia jotka eivät ehkä ole myrkyttyneet, vaan hävitä kinkku sellaisenaan. Älä missään nimessä tarjoa elohopeakinkkua perheellesi, lemmikillesi tai metsän eläimille. Se ei myöskään sovellu kompostiin. "Saastunut", kinkku ei myöskään kuulu biojätteeseen, vaan oikeaoppisesti se pitäisi toimittaa paikalliseen Vaarallisten Aineiden Käsittelylaitokseen (kannattaa Googlettaa). Sinne kannattaa myös soittaa ja kysyä tarkempia ohjeita elohopeakinkun käsittelyyn.
-Useimmat "nykymittarit" eivät kuitenkaan sisällä elohopeaa, vaan värjättyä petrolituotetta tai liuotinta. Tällaisen mittarin särkyminen ei tee kinkusta syömäkelvotonta, vaikka liha saattaakin särkymäkohdasta värjäytyä (Ole silti tarkkana mahdollisten tikkujen kanssa).

-Mikäli mittari on hajonnut esim. huonon säilytyksen seurauksena, eikä neula reagoi vesitestiin, tms. Mittaria ei tietenkään voi käyttää paistamiseen, vaan se kuuluu hävittää edellisen kohdan ohjeiden mukaan. Myrkyttömän nykymittarin oikeaoppiseen hävittämiseen kannattaa varuilta kysyä ohjeita paikalliselta kierrätyskeskukselta (kannattaa Googlettaa).

-Mikäli jouduit heittämään kinkkusi menemään, älä huolestu. Nykyisin moni kauppa on auki jouluisinkin, ja hyvässä lykyssä saat ostettua uuden kinkun tilalle. Jopa huoltoasemilta voi joulunaikaan tuurilla bongata vaikka valmiita, esipaistettuja kinkkurullia jotka välttävät paremman puutteessa (c'moon, halusin kokeilla tänä jouluna jotain erilaista.. ;)
Voit myös tunnustaa jouluvieraillesi suoraan mitä on tapahtunut, ja kysellä, jos heillä olisi tuoda mukanaan jotain ylimääräistä paistia joulupöytäänne? Hätätilassa omakin pakastin tarjoaa avun, ja tuskin kukaan alkaa nurista kinkunpuutteesta esim. jouluisen lihamurekkeen äärellä (mausta vaikka neilikalla, inkiväärillä tai piparkakunmuruilla, ja täytä esim. limppukuutioilla, riisillä, karpaloilla tai luumuilla).

-Mikäli saat hankittua uuden kinkun, mutta et saa H-hetkeen lainattua tai ostettua mistään uutta mittaria, katso seuraava kohta.

Kinkun paistaminen ilman Paistomittaria:

Mikäli sinulla ei ole paistomittaria, tai paistomittari on rikki, tai muuten vaan teillä tietymättömillä.. öö.. ikävä kuulla. Paistaminen ilman mittaria on vähän tuuripeliä, mutta mikäli sinulla on minkäänlaista, positiivista uuninkäyttökokemusta keittiössäsi, olet vahvoilla:

-Suorita esivalmistelut ohjeiden mukaan, mutta skippaa se mittarikohta
-Seisota ensin ohjeiden mukaan sulatettua kinkkua huoneenlämmössä n.3-5h kinkun koosta riippuen, että kinkun sisälämpötila ehtii tasaantua
-Paista kinkkua sen koosta riippuen, mainittujen ohjeiden mukaan 1h/kg
-Kun H-hetki koittaa, nosta kinkku uunista, ja leikkaa se kylmästi kahtia paksuimmasta kohdastaan. Jos sisus näyttää raa'alta, kursi kinkku taas yhteen kääräisemällä ympärille pätkä kostutettua puuvillanarua, ja paista kinkkua vielä 1/2-1h, ja tarkista leikkauskohta, jne, kunnes kinkku on kypsää
-Sitten, poista nahka ja kuorruta kinkku ohjeiden mukaan. Jos kinkku ei meinaa pysyä kasassa leikkauskohdastaan, kietaise taas kinkun ympäri vedellä kasteltua puuvillalankaa, mutta vain vaakasuoraan, öh, päiväntasaajan ympäri, ettei lankaa jää kuorrutuksen alle
-Kun kinkku on valmis, poista lanka, ja tarjoile kinkku niin, että viipaloit sen toisen puoliskon siitä puolitetusta kinkusta, ja asettelet kinkkuviipaleet samalle vadille sen ehjän puoliskon kanssa, jolloin näyttää, kuin olisit vain viipaloinut tarjoiluvalmiiksi puoli kinkkua. Ehkä kukaan ei huomaa mitään ;)

Palanut Kinkku:

-Jos kinkku kärähtää, no, tämän takia kinkku on aina hyvä paistaa nahan kanssa, sillä vaikka nahka vähän palaisikin, senkun kuorit sen pois valmiista kinkusta ja voilà, kinkku on hyvä taas.
-Jos ilman nahkaa paistamasi kinkku kärähtää, anna kinkun hieman jäähtyä, ja leikkaa varovasti ohuella veitsellä (fileerausveitsi on hyvä) palaneet osat pois kinkun pinnasta, ja pirskota päälle vähän vettä tai kinkun rasvalientä, ja kuorruta kinkku tavalliseen tapaan.

-Jos kuorruttamasi kinkku kärähtää, sinulla on hyvä olla lisää kuorrutusaineksia. Kuori pois palanut kuorrutus, tee uusi, ja kuorruta kinkku nyt varovaisemmin, miedommalla lämmöllä ja kauempana uunin vastuksista.
-Hävitä poistetut, palaneet kohdat biojätteessä tai kompostissa. Voivat ne metsän elukoillekin kelvata.

Levinnyt Kinkku:

-Jos kinkku leviää paistovadille (eli poistit sen verkon vastoin ohjetta), ja se on yhä puoliraaka, sido kinkku heti kasaan kostutetulla puuvillanarulla (kannattaa kysyä apuja tähän, toinen kääntelee kinkkua esim. haarukoiden avulla ja sinä käärit narua), ja jatka paistamista normaalisti.

-Jos kinkku on jo kypsää, paras tapa pelastaa se on tarjoilla kinkku valmiiksi viipaloituna. Erottele levinnyt kinkku ensin veitsellä paloihin vähän leviämisen, eli lihasryhmien mukaan. Viipaloi nämä palat sitten terävällä leikkuuveitsellä viipaleiksi. Joo, viipaleista tulee väistämättä pienempiä kuin miltä kokonaisen kinkun viipaleet näyttäisivät, mutta nou hätä. Asettele pikkuviipaleet hienosti tarjoiluvadille, ja koristele vaikka tuoreyrteillä ja höyrytetyillä vihanneksilla. Kastikkeen voit kattaa vadin keskelle. Ruoka näyttää tarkoituksella tehdyltä ja hyvässä lykyssä trendikkäältä, -"Jotain erilaista ajattelin tänä vuonna laittaa." ;)

Liian suolainen kinkku:

-Toivottavasti sinulla on iso kattila. Toistaiseksi ainoa tietämäni keino poistaa liikaa suolaa jo-paistetusta kinkusta on laittaa se kattilaan muutaman kuoritun perunan kanssa ja keittää sitä miedolla lämmöllä n.1/2-1h. Maista kinkkua välillä, ja vaihda perunat tarvittaessa uusiin
-Nosta kinkku kattilasta, kuivaa se, ja kuorruta tavalliseen tapaan. Käyttämäsi perunat voit käyttää perunamuusiin. Tällöin suolaa ei tarvitse erikseen lisätä niin paljoa.

Rasvapalo:

-Ihan ensimmäinen ohje kaikkiin rasvapaloihin: Älä missään nimessä yritä sammuttaa sitä vedellä!!! Vesi saa rasvan vain räiskymään, ja höyry palon leviämään.
-Toinen ohje: Pidä pää kylmänä ja pysy rauhallisena!

-Monesti kinkku leimahtaa liekkeihin vasta kun olet kerennyt nostaa sen uunista. Se on, uskokaa tai älkää, tavallaan hyvä asia, sillä liedellä oleva rasvapalo on helpompi sammuttaa:
1.) Uuni/levy pois päältä ja sopiva kansi/kupu, tai kostutettu, märkä vaate/peitto palavan astian päälle jotta liekit tukahtuvat.
Pienen rasvapalon tukahduttaa kotioloissa myös kaatamalla reilusti (kilo tai pari) suolaa sen päälle (Tämänkin vuoksi suola on paras ostaa aina perhekoon tetroissa sirottimien ja annospussien sijaan).
2.) Huuhtele suolalla sammutettu kinkku juoksevan veden alla, ja katso kohta "Palanut kinkku".

-Usein rasvapalo syttyykin vasta kun uuni avataan, ja sinne tulvii happea. Syynä uuninsisäiseen kinkkupaloon ovat usein yritys paistaa liian isoa kinkkua pienessä uunissa, kinkku osuu vastuksiin, tai sitten paistolämpätila on lähtöjään liian korkea. Myös ilman nahkaa paistettu kinkku todennäköisemmin roihahtaa, sillä se tihkuu rasvaa enemmän kuin nahalla suojattu.
-Sulje uuninluukku, käännä virta pois päältä, ja lue eteenpäin:

-Jos rasvapalo syttyy uunissa, se usein myös tukahtuu muutamassa minuutissa, kun suljetun paistotilan happi palaa loppuun. Uunin tiivisteet voivat tietysti sulaa ja alkaa fuskata, jolloin savu leviää asuntoon.
-Älä avaa uunia jos siellä on palavaa ruokaa. Jos avaat uunin luukun heti palon sammuttua, uuniin tulvii happea joka voi saada ruoan leimahtamaan liekkeihin uudestaan, puhumattakaan, että pikku palo voi karata kasvoille.
-Käännä uuni pois päältä, ja anna tukahtuneen uunipalon jäähtyä itsekseen. Tarkista vahingot vasta kun vuoka ja uuni ovat huomattavasti jäähtyneet.
-Jos kinkkupalo ei tukahdu itsekseen, about 5-10 minuutissa, soita palokunta paikalle. Palokunnan tavoittaa hätänumerosta (112).

-Pelastuslaitos suosittelee muutenkin sammutuspeitteen hankkimista keittiön hätätapauksia varten, mutta sen puuttuessa mikä tahansa paksu peitto tai vaikka matto käy liekkien tukahduttamiseen. Tekstiili joutaa ikävä kyllä sammutustöiden jälkeen jäteastiaan, mutta ainakin keittiösi pelastuu isommilta vahingoilta. Roihun voitettuasi on hyvä avata ikkunat ja paikalliselle Paloasemalle on myös hyvä soittaa ja kysellä lisäohjeita.
-Älä yritä sammuttaa rasvapaloa kemiallisella sammuttimella, sillä sammutusaine voi saada kuuman rasvan roiskumaan ja palon leviämään.

-Mikäli saat kinkun sammumaan itse ilman isompia vahinkoja, avaa ikkunat jotta turha käry tuulettuu pihalle.

*Tuleekos teille mitään kinkkukämmejä mieleen? Vinkkaa tähän, ja jatkan listaa tarvittaessa kinkun ensiapunikseillä :)

Sekametelisoppa

Eli Sekahedelmäsoppa kuului lapsuuteni jouluperinteisiin, ja on kenties ainoa asia mikä saa minut laittamaan hieman ällöämääni riisipuuroa ;)

500-700g Kuivattuja sekahedelmiä
2-2 1/2 l Kylmää vettä
Sokeria

Suurus:
Vajaa 1 dl kylmää vettä
2-3 rkl Perunajauhoa

(Voi näyttää pahalta, mutta maistakaapa!)

-Jos kuivahedelmät ovat kovin isoja, voit paloitella niitä hieman (puoliksi tai kolmeen osaan), mutta älä silppua niitä pieniksi. Kokonaiset taatelit tai luumut antavat ilmettä keitolle, ja sattumia saa olla mukana
-Kaada kattilaan kylmää vettä, ja lisää sekahedelmät. Lisää tarvittaessa vettä, sitä tulisi olla niin paljon, että hedelmät mahtuvat "uimaan" vapaasti. Voit laittaa hedelmät likoamaan jo aamulla, niin soppasi valmistuu sitten illalla nopeammin
-Kuumenna vesi kiehuvaksi, ja hauduttele hedelmiä miedolla lämmöllä about 1/2-1h kunnes hedelmät ovat pehmeitä, ja vesi-hedelmäsuhde on hyvä. Jos laitoit hedelmät veteen jo aamulla, keittoaika lyhenee tietty huomattavasti
-Sekoittele keittoa aika ajoin, lisää tarvitaessa vähän vettä
-Kun soppa alkaa olla valmista, maista lientä, ja lisää sokeria tarvittaessa niin, että saat sopivan makean keiton

(Omenat kelluvat aina..)

-Sekoita suurus jossain kipossa. Käännä levy pois päältä, mutta älä nosta kattilaa levyltä
-Kaada suurusta vähän kerrallaan ohuena norona koko ajan sekoittaen kattilaan niin, että soppa vähän paksunee. Mitään kiisseliä sopan ei tarvitse olla, joten kaikkea suurustetta ei tarvitse kaataa kattilaan.
Sitä muuten kutsutaan osanestesuurustamiseksi. Muista myös, että jäähdyttyään keitto paksunee lisää.

*Tarjoile sekametelisoppa lämpimänä tai jäähtyneenä riisi- tai esim. ohrapuuron kanssa jälkiruokana tai välipalana.
Jos sinulla on jotain mehua tai hilloa, voit laittaa myös niitä makeutukseksi keittoon. Voit lisätä rusinoita, tai kuivattuja karpaloita luumuja, tai ihan mitä kuivahedelmiä kaapistasi löytyy.
Perunajauhon voi hyvin korvata maissitärkkelysjauholla. Annostelu säilyy samana.

Jos korvaat kuivahedelmät rusinoilla, saat tietenkin perinteistä rusinasoppaa. Jos taas käytät pelkkiä luumuja, syntyy väskynäsoppa :)

Paahdetut Kastanjat ja Sitruuna-Valkosipulivoi

Vaikka olenkin jo Siementen ja pähkinöiden paahtamista täällä käsitellyt, ajattelin laatia vielä näistä herkuista; Kastanjoista, oman postauksensa, koska kastanjoiden valmistus poikkeaa hivenen muiden pähkinöiden paahtamisesta. Itse paahdan kastanjat mieluiten uunissa, mutta laitan tähän ohjeet myös pannulla paahtamiseen.

Valitse paahdettavaksi kiinteitä, painavia kastanjoita, joiden kuori on ehyt ja sileä. Huonot, kuivahtaneet kastanjat ovat kevyitä, ja tuntuvat "ontoilta". Jos tuoreus epäilyttää, laita kastanjat kulholliseen vettä. Hyvät kastanjat painuvat pohjaan, kuivat kelluvat.

(Kastanjoiden "kantaosan" kuuluukin näyttää mattamaisen karhealta)

Kastanjoiden paahtaminen uunissa:

-Tee kastanjoiden terävään päähän risti/tähtiviilto ennen kypsennystä, niin kuori ei räjähdä. Kuori voi olla sitkeä ja kova, joten käytä terävää veistä ja ole varovainen. Ristiviillon sijaan voit viiltää kastanjan kuperalle sivulle ison pystyviillon. Paahda kastanjat tällöin viilto ylöspäin, kevyesti kallellaan
-Pohjusta pieni uunivuoka merisuolalla, tai pienillä kivillä, tms. Tämän tarkoitus on vain pitää kastanjat pystyssä paistamisen aikana, joten esim. suola ei vaikuta makuun. Älä kuitenkaan käytä kastanjoiden vuoraukseen sokeria, sillä, kuten tiedämme, sokeri sulaa uunissa.

-Asettele kastanjat vuokaan, erilleen toisistaan, terävä pää ylöspäin
-Paista kastanjoita 225'C asteessa uunin keski-, tai toiseksi ylimmässä tasossa n.20-25 min uunin tehosta riippuen. Tarkkaile kastanjoidesi paahtumista, niin saat parhaan tuloksen eivätkä kastanjat pääse kärähtämään. Kastanjat ovat valmiit kun niiden väri on syventynyt ja kastanjat tuoksuvat pähkinäisiltä. valmiin kastanjan sisus on pehmeä, joten voit esim. kokeilla kypsyyttä puhtaalla hammastikulla.
-Ota valmiit, tuoksuvat kastanjat uunista ja anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Tarjoile mahdollisimman kuumina.
-No siksi että sisempi kuoriosa irtoaa parhaiten kun kastanja on yhä höyryävän lämpöinen. Jäähtyessään se tarttuu uudelleen kiinni.

(Kastanjoiden paahtuessa niiden viillot alkavat avautua)

Kastanjoiden paahtaminen pannulla:

-Tee kastanjoiden terävään päähän risti/tähtiviilto ennen kypsennystä, niin kuori ei räjähdä
-Koska kastanjat ovat isoja, niitä voi laittaa pannulle vähän paksummaksi kerrokseksi
-Lunttaa paahto-ohjeet tuolta "Siementen ja Pähkinöiden Paahtaminen" -postauksesta
-Laita valmiit kastanjat paahtamisen jälkeen kulhoon ja peitä keittiöpyyhkeellä. Anna kastanjoiden tekeytyä teltassaan about 10-15 min, ja ne ovat valmiita syötäväksi
 
Sitruuna-Valkosipulivoi:

100g Voita tai margariinia
1-2 Valkosipulinkynttä
1 rkl Raastettua sitruunankuorta
Ripaus suolaa

-Kuori valkosipulinkynsi. Hienonna se tai käytä puristinta lisätessäsi valkosipulin markikseen (lue eteenpäin)
-Sulata rasva pienessä kasarissa miedolla lämmöllä, ja mausta hyvin kevyesti suolalla
-Lisää voihin valkosipuli ja sitruunankuori, ja nosta kattila levyltä
-Anna tekeytyä n. 5 minuuttia välillä sekoittaen
-Kallista kattilaa ja lusikoi markissulaa sopiviin annoskippoihin, ja tarjoile hieman jäähtynyt voi paahdettujen kastanjoiden kera.

(Odota että valkosipuli ja sitruunankuoret painuvat kasarin pohjalle ennen kuin lusikoit voin tarjoiluastiaan)

*Herkulliset, paahdetut kastanjat sopivat sellaisinaan naposteltavaksi tai esim. salaatin kanssa välipalaksi. Voit paahtaa kastanjat myös aterian, kuten seitanin tai tofun, pastan, riisin, couscousin, bulgurin, tms, lisukkeeksi.
Älä mielellään käytä paahtamiseen teflon-pannua, sillä pannun kuumetessa pinnoite voi kärsiä. Muuten pinnoitetun pannun ollessa kyseessä, pyyhi pannu ennen käyttöä kevyesti öljyyn kastetulla serlan- tai pyyhkeenkulmalla. Kevyt öljyäminen suojaa pannun pinnoitetta.

Perinteiset Svastika-, eiku.. Tähtitortut

Noidan keittiössä syntyi siis pikatorttuja valmistaikinasta, mutta taikinan voi tehdä itsekin jos ei liikaa laiskota :)

1 kg Torttutaikinalevyjä
300g Paistonkestävää luumuhilloa tai -marmeladia
1 Kananmuna voiteluun
*Jos olet allergikko tai vege, korvaa kananmuna kikhernesäilykkeen liemellä.

-Nosta taikinapakkaus sulamaan n.1/2 h ennen leivontaa
-Laita uuni lämpeämään 225'C asteeseen
-Katso kuva:

1.) Leikkaa jokainen taikinalevy keskeltä kahtia
2.) Leikkaa näin syntyneiden neliöiden kulmiin pienet viillot vastapäistä kulmaa kohti
3.) Laita kuvion keskelle about 2 tl luumuhilloa
4.) Aloita vasemmasta yläkulmasta, oikeanpuoleisesta sakarasta ja taita se sisään
5.) Taita näin joka toinen sakara ja purista sakaranpäät yhteen ja paina kiinni keskiöön

-Voitele tortut vatkatulla munalla tai kikhernekliemellä, ja paista 225'C asteessa kunnes saavat kauniin kullanruskean pinnan

En ole leiponut torttuja vuosiin, mutta hakaristikohu oli niin mehevä että nyt oli pakko. Jo siitäkin syystä että kyllähän ne sittenkin, toinen silmä suljettuna ja kauempaa nopeasti vilkaistuna todella muistuttavat Svastikaa, eli hakaristiä. Kohun ansiosta leivonnaiset saivat meillä Suomessakin epävirallisen, kieli poskessa annetun liikanimen "natsitortut".
Itse olen vain aina nähnyt tähtitortut hyrrän muotoisina, tiedättehän, vapputoreilla lapsille myytävät muovihäkkyrät, joissa tähtitortun muotoiset hyrrät pyörivät tuulen osuessa niihin. En tarkemmin ajatellen taida tuntea ketään, joka olisi nähnyt tähtitortut hakaristeinä? Ehkä se svastika onkin katsojan silmässä?

Heh, vaikkei olisikaan, mitä pahaa Svastikassa, eli hakaristissä on? Nimi "svastika" tulee sanskritinkielestä, ja tarkoittaa hyvinvointia. Myötäpäivään kiertävä hakaristi on ollut eri kulttuureissa jo vuosituhansia onnen, yltäkylläisyyden, pitkäikäisyyden ja energian symboli. Hakaristi edustaa myös vuodenkiertoa, neljää ilmansuuntaa ja neljää elementtiä. Hakaristin avulla on paitsi suojauduttu pahoilta hengiltä, myös tavoiteltu noitavoimia. Myötäpäivään kiertävän hakaristin vastavoimana vastapäivään kiertävä hakaristi puolestaan edusti tuhovoimaa, purkamista, lopetusta ja köyhyyttä. Hakaristejä on siis erilaisia, joissakin on vain kolme sakaraa, vain mainitakseni. Itä-Euroopan alueilla taas hakaristin keskiön tyhjiin alueisiin piirretään usein pisteet suojaamaan pahalta silmältä. Intiassa tasasivullaan seisovia hakaristejä näkee esim. paikallisissa kevätjuhlissa alttareilla tuomassa onnea ja rakkautta. Alttarien hakaristit piirretään yleensä hiekalla, tai sommitellaan kevätkukista. Suomalainen, wanha svastika seisoo myös tukevasti tasasivullaan, ja koristaa mm. monia vanhoja sotilasparakkeja niin pihakivetyksessä kuin koristeleikkauksissa. Natsien käyttämä, "huonossa maineessa" oleva hakaristi seisoi kärjellään koska Hitler halusi symbolinsa näyttävän dynaamisemmalta kuin se vanha pakanaversio.

Niin, natsit taas.. Hakaristiviha on mielestäni vähän liioiteltua, vain ja ainoastaan, koska yksi surullisenkuuluisa diktaattori valitsi sen symbolikseen muutamia vuosikymmeniä sitten ja suoritti kansanmurhaa sen suojissa, on kauniin symbolin merkitys muka muuttunut iäksi? Tarkoitukseni ei ole mitenkään väheksyä Hitlerin julmuutta ja hänen toimeenpanemiaan ihmisoikeusrikoksia, ei todellakaan, mutta onko tuolla ihmisvihaajalla todella tänäkin päivänä niin paljon valtaa että ajattelemme svastikan nähtyämme vain ja ainoastaan sotilaita, vainoja ja kaasukammioita, vai tarvitsemmeko jotenkin erityisesti juuri hakaristia muistaaksemme natsien hirmutöitä?
Jokaisella symbolilla on varjopuolensa jo lähtöjään, mutta valitettavan usein ne leimautuvat vasta käyttäjänsä  mukaan. Käyttäväthän saatananpalvojatkin pentagrammia (tosin käänteisenä), ja kristityt kahvallista ristiä (kuoleman symboli)? Ikävää, että yksi ihminen voi keikauttaa asiat niin päälaelleen. Hyvä muistaa että Svastika on Hitleriä vanhempi, eikä hyvän symbolin todellista merkitystä pitäisi unohtaa yhden mädän omenan tähden..

Kuorrutettu Joulukinkku ja Konjakkikastike

Joulukinkulla juhlaruokana on Suomessa pitkät perinteet. Vaikkei joulua varsinaisesti juhlisikaan, harva puhuu "Talvipäiväkinkusta"? Kinkku on kuitenkin vakiintunut talvijuhlaperinteeksi useassa kodissa, ja tänä vuonna sitä valmistettiin mieheni toivomuksesta myös noidan keittiössä. Tämä ohje sopii parhaiten 4-9 kg:n kinkuille, joissa nahka on yhä tallella:

Tarvitaan:
Kinkku-, eli Paistomittari
Paistinvati
Puukko tai teräväkärkiset sakset
Ja tietenkin, muheva biitti sian persusta eli kinkku.

*Kinkkumittari on hyvä etsiä käsille jo ennen kinkun hankintaa. Tarkista että se toimii kuten pitää tekemällä mittarille vesitesti. Jos mittari ei toimi, sinulla on hyvää aikaa joko ostaa uusi, tai lainata kaverilta.
Luuttomat kinkut ovat yleensä sidottuja tai verkossa kuten kuvassa. Älä poista verkkoa ennen paistamista, tai kinkkusi leviää uuniin.
Perinteinen suomalainen kinkku on kuitenkin luinen ja verkkovapaa. Luulliset kinkut ovat yleensä hieman suurempia, ja kun syöjiä ei nyt ollut laumaksi asti, ohjeistuksessa tällä kertaa mallina tällainen luuton sikavainaa. Kinkkuohjeeni sopii kuitenkin myös perinteiselle, luiselle kinkulle ilman että luuta tarvitsee erikseen alkaa poistamaan tai kinkkua sulloa narupakettiin :)

(Kuvassa sulatettu ja valuettu, 4 kg:n luuton kinkku)

Kinkun Sulattaminen:

-Nappaa paistomittari käden ulottuville
-Ota jäinen kinkku jääkaappiin sulamaan, vähän painosta riippuen, 2-5 vrk ennen paistopäivää. Isompi kinkku vaatii aina pidemmän sulatusajan.
-Sulata kinkku aina lautasen/vadin päällä, sillä muovipakkaus voi fuskata ja jääkaappisi lainehtii pian verensekaisesta lihasnesteestä. Tällaisen verikökkönesteen voi kaataa viemäriin tai WC-pönttöön, sillä se on pääasiassa pelkkää veristä suolavettä.
-Poista sulanut kinkku mahdollisesta muovipakkauksestaan, ja huuhtele ja kuivaa kinkku (vaikka keittiöpyyhkeellä)
-Leikkaa sulaneesta kinkusta puukolla tai saksilla huomaamattomasta kohdasta pieni koepala (alempi kuva), paista ja maista. Jos liha tuntuu kovin suolaiselta, liota kinkkua kylmässä vedessä 1-3 tuntia, edelleenkin koosta riippuen. Oikein isoja, voimakassuolaisia kinkkuja (yli 7kg) voi joutua liottamaan jopa 12h tai yön yli
-Muista myös, että kinkusta poistuu suolaa myös paistettaessa.
-Nosta sulanut (ja kuivaa mahd. liotettu) kinkku huoneenlämpöön (edelleen, muista asetti) about 6-12 tuntia ennen paistamista jotta sisälämpötila ehtii tasaantua ja liika neste valua pois. Isompi kinkku vaatii tässäkin tapauksessa pidemmän "tasoitusajan".

(Paras kohta ottaa kinkusta näytepala on sen leikkuupinnoilla. Verkkokinkun verkkoa ei tarvitse erikseen repiä auki, vaan esim. kinkun sivusta, verkon suulta saa yleensä leikattua hyvän palan ilman että kinkun ulkonäkö tai verkko kärsii)

Esivalmisteluja:

-Etsi kinkusta paksuin kohta: Leikkaa kinkku mielessäsi sen leveyssuunnassa kahteen osaan, ja katso leikkauspinnasta lihaisin kohta kinkun keskipisteeseen nähden
-Tuikkaa puukolla sian nahkaan pieni reikä, ja työnnä mittari siihen lihaisimpaan, eli paksuimpaan kohtaan, mieluiten vähän vinoon sivuun kuin kohtisuoraan ylös. Mittari ei myöskään saa nojata mahdolliseen luuhun tai se näyttää paistuessa omiaan.
Mittarin varsi on pitkä, ja usein pidempi kuin matka pikkukinkun keskustaan. Mallaa taas mielessäsi halkileikkaus kinkusta, ja työnnä mittaria kinkkuun vain tarvittava määrä. Loput mittarista voi hyvin jäädä ulkopuolelle. Kun kinkun sisälämpötila näyttää huoneenlämmössä vähintään +10'C, enintään +15'C astetta, kinkku on valmis uuniin.

Kypsennys:

-Uunivuoka on kätevämpi paisteja kypsennettäessä kuin iso pelti, jossa lihasta valuva neste haihtuu tai kärähtää. Uunipelti on kätevä vain jos kinkkusi on liian iso vuokaan. Mikäli käytät uunipeltiä, muotoile/taittele pellille foliosta kinkulle oma "vuoka" johon paistineste valuu ilman että koko pelti lainehtii.
-Älä poista kinkun nahkaa ennen paistamista. Nahan alle jäävä ihrakerros suojaa kinkkua kuivumiselta, ja pitää lihan mehevänä (lue eteenpäin).
-Optimaalinen paistolämpötila kinkulle, myös uunisi tehosta riippuen, on 150-200 'C. Mikäli kinkkusi on yli viisikiloinen, voit laskea lämpöä paistamisen aikana 125'C asteeseen, että kinkku kypsyy tasaisesti.
Muista kuitenkin, että liian alhaisessa lämpötilassa kinkku paistumisen sijaan paahtuu kuivaksi koppuraksi, ja liian kova paistolämpötila taas edistää nesteen poistumista lihasta ja kinkku kuivuu/palaa uuniin.
-Nosta kinkku mittareineen nahkapuoli ylöspäin foliolla vuorattuun uunivuokaan, niin, että voit tarkkailla kinkkumittarin lukemia paistamisen aikana (lue eteenpäin), ja laita paistikas uuniin alatasolle.
-Käännä vuokaa n. tunnin välein, jolloin paistotulos on tasaisempi (joka uunin takaosa yleensä paistaa paremmin kuin etupuoli). Mittaria ei tarvitse, eikä pidäkään käännellä paistamisen aikana, älä siis koske siihen. Paista kinkkua n.1 h/kg, kunnes mittari näyttää 75-80'C astetta. Jopa tosi snadi, kilon kinkkukin paistuu tunnin ajan, jolloin näet mittarin koko ajan. Kaikkia isompia kinkkuja kääntäessäsi näet mittarin lukemat aina kääntäessäsi vuoan, joten älä suotta hermoile.
-Kuvien neljän kilon löllykkä paistui mureaksi päälle neljässä tunnissa.

*Mikäli paistamisen aikana vuokaan tai kinkun alustastiaan valunut rasvaliemi alkaa käryämään paistamisen aikana, kaada vuokaan pari desiä kylmää vettä. Jos taas kinkun pinta alkaa kärytä, ota kinkku hetkeksi uunista, laita kinkun selkään joku pakastepussi tai kylmä-kalle, ja käännä lämpöä vähän pienemmälle (5-10'C astetta). Älä vielä poista palanutta kohtaa kinkusta, vaan lue eteenpäin.

(Kuvassa nahka on poistettu ja kuorrutettu kinkku odottaa uuniin pääsyä)

Kinkun kuorruttaminen:

-Nosta valmis kinkku vuoasta ja kaada paistinneste talteen (lue eteenpäin).
-Laita kinkku takaisin vuokaan mutta anna sen tekeytyä huoneenlämmössä n. tunti ennen kuorrutusta.
-Leikkaa, ja poista nyt varovasti mahdollinen verkko irti kinkusta, sillä se on tarpeeton, ja voit heittää sen roskikseen.
-Aloita poistamalla nahka kinkusta. Tässä vaiheessa kinkun pinnasta katoavat myös ne ikävät palojäljet: Jos nahka on pehmeä, nostele paistihaarukalla nahkaa hieman kinkun toiselta sivulta, ja rullaa nahka irti haarukkaa pyörittäen. Kypsän kinkun nahka kuoriutuu irti helposti kuin post-it lappu.
Jos kinkun nahka on kovettunut kypäräksi, työnnä haarukka nahan reunan alle, ja "leikkaa" haarukalla nahan reunat irti kinkusta, myötäillen kovan nahan reunoja, ja nosta nahkakuori irti kahta haarukkaa apuna käyttäen.
-Nyt kaikki kalorikammoiset voivat rapsutella sen valkean töhkän nahan alta pois. Se kun on sitä pelättyä, hirveän kamalaa ihraa, eli sian rasvakudosta, elikkäs pläskiä :) Suosittelen kuitenkin jättämään ihran sikseen, se mehevöittää kinkun ja estää lihaa kuivumasta paistamisen aikana.
-Nosta uunin lämpötila 250'C asteeseen

*Kinkkumittarin vesitesti on helppo tehdä: Ennenkuin tuikkaat mittarin kinkkuun, käytä sitä hetki kylmän tai kuuman juoksevan veden alla, ja katso, liikkuuko neula haluttuun suuntaan. Mikäli viisari ei värähdäkään, sinulla voi olla viallinen mittari. Toivottavasti sinulla on kuitti tallessa, myymälä varmasti vaihtaa mittarin uuteen.

Kuorrutus:
3 rkl Dijonin sinappia
1 Kananmunan keltuainen
1 rkl Maissitärkkelystä tai perunajauhoa
1 rkl Sokeria
1 rkl Viikunahilloa

Jauhoseos:
50/50% Vehnä- ja ruisjauhoja

-Sekoita ainekset keskenään, ja sivele seosta kinkun pintaan. Viikunahillon sijaan voit kokeilla esim. omena- tai luumuhilloa
-Viimeistele sirottelemalla jauhoseosta päälle. Tässä vaiheessa voit myös tökkiä kinkun pintaan mausteneilikoita, mikäli haluat mausteisempaa kinkkua. Itse jätin neilikat sikseen.
-Paista kuorrutettua kinkkua 250'C asteisessa uunissa n.15-30 minuuttia, kunnes kuorrutus on kauniisti ruskistunut
-Mahdollisesti pinnalle jääneet jauhokertymät voit varovasti harjata pois vaikka pullasudilla
-Nosta kinkku tarjoiluvadille ja leikkaa halutessasi viipaleiksi. Itse leikkaan valmiiksi vain muutaman viipaleen, ja katan pöytään kinkunveistimet, jolloin kukin ruokailija voi itse leikata nälkänsä mukaisesti kinkkua lautaselleen

Kinkun kruunaa tietenkin hyvä kastike. Kastikeohje on tuolle 4 kg:n kinkulle, mutta määrä on helppo kertoa kahdella.

Ihana Konjakkikastike:

2 dl Kinkun paistirasvalientä
1 dl Vettä + 1 1/2 dl vehnäjauhoa
Mustapippuria myllystä
4 rkl Ruskeaa sokeria tai fariinisokeria
Loraus hyvää konjakkia
Loraus kuohukermaa tai kaurakermaa

-Maista kinkkulientä. Jos se on kovin suolaista, ohenna lientä vedellä. Mikäli rasvaliemi on kovin kokkareista, siivilöi se ennen käyttöä
-Mittaa rasvaliemi kattilaan, käännä levy päälle ja lisää jauhovesi. Sekoita hyvin
-Lusikoi sekaan sokeri ja rouhi mukaan pippuria (n.1- 1 1/2 tl) koko ajan sekoitellen
-Kun kastike sakenee, käännä levy pois päältä
-Kun kastike meinaa alkaa kiehua, nosta kattila levyltä  ja lisää konjakki ja kerma. Sekoita hyvin, tarjoile kinkun kaverina

*Muista tarkistaa suola. Kinkkuliemi on kuitenkin yleensä tarpeeksi suolaista maustamaan kastikkeen. Kastikeeseen saat wanhaa tuntua myös korvaamalla mustapippurin maustepippurilla (pienempi määrä riittää). Noidankodon keittiössä kastikkeeseen laitettiin Vsop:n Meukow-konjakkia, jota saa Alko:sta juuri leivonta-, ja kokkauskätevissä minipulloissa.
Konjakkikastike muuntuu helposti esim. absolutisteille sopivammaksi, hunajakastikkeeksi, jos korvaat konjakin lorauksella juoksevaa hunajaa.. Kokeile reseptiin sokerin sijaan myös vaahterasiirappia ;)

Mikäli kastike jää kokkareiseksi tai siinä lilluu erinäistä lihasta irronnutta sakkaa, siivilöi se tarjoilukulhoon ennen tarjoilua. Kinkun kaveriksi sopivat paitsi jouluiset laatikot ja puuro, myös perunamuusi, höyrytetyt/keitinperunat, tai paistetut perunat. Perunoihin on turha erikseen lisätä suolaa, kinkku on usein kastikkeineen varmasti tarpeeksi suolaista.
Kaikkia kotikokkeja suosittelen lukemaan myös postaukseni kinkunpaisto-ongelmista :)

Kotonoita toivottelee kaikille lukijoilleen Talvipäivää (hieman myöhässä), rauhallista joulunaikaa, sekä maagista talvea :)

Perinteiset pasteijat

Omiin Talvipäivän perinteisiini on kuulunut leipoa tällaisia, ihania pasteijoita:

1 Paketti valmista voi-, tai Lehtitaikinaa
1 Kippoon vatkattu kananmuna
Näppikippo kylmää vettä
Pullasuti

Riisi:
3 1/2 dl Puuroriisiä
8 dl Kasvislientä

-Mittaa kattilaan vesi, ja kiehauta. Lisää riisi ja hauduta miedolla lämmöllä kunnes vesi on imeytynyt. Lisää tarvittaessa vettä

Lihatäyte:
400g Jauhelihaa
2 Keskikokoista sipulia
2-4 Valkosipulinkynttä
1 tl Kuivattua timjamia
1/2 tl Kuivattua meiramia
1/2 tl Maustepippuria
Suolaa ja pippuria
2 Kananmunaa

-Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet
-Paista jauheliha kypsäksi mielellään teflonpannulla, näin rasvaa ei erikseen tarvitse lisätä ja täytteestä tulee kiinteämpi
-Kun rasva alkaa irrota lihasta, lisää sipuli ja valkosipuli, mausta suolalla ja mausteilla maun mukaiseksi
-Sekoita riisi ja lihaseos, jäähdytä
-Lopuksi sekoita joukkoon raa'at kananmunat

(Lihatäyte pannulla)

Peruna-juustoketäyte vegeille:
4 Perunaa
1 Iso sipuli
2 Valkosipulinkynttä
1/2 tl Kuivattua timjamia
1/2 tl Kuivattua meiramia
Suolaa ja pippuria
2 rkl Vegaanista tuorejuustoa (esim. Tofutti)
Vajaa 1 dl Suumukaista juustokeraastetta
Tilkka öljyä

-Keitä perunat kypsiksi. Kuori perunat, ja muussaa haarukalla tasaiseksi massaksi. Sattumat eivät haittaa
-Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet
-Kuumenna öljy pannulla, ja kuullota siinä sipulia ja valkosipulia kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi
-Valuta öljy pois
-Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita sipuliseos perunoiden joukkoon
-Lisää loput mausteet, ja juustokkeet, ja sekoita hyvin. Lisää tarvittaessa tilkka vettä notkistukseksi

*Annetut määrät tässä perunaohjeessa on tarkoitettu sekoitettavaksi annettuun riisiannokseen. Jos käytät perunatäytettä sellaisenaan, kannattaa määrät siis tuplata. Erilaisia variaatioita täytteistä saat lisäämällä mukaan jotain erilaista maustetta, kuten esim. paprikajauhetta, neilikka, kuivattua salviaa, tomaattipyreetä tai dijonin sinappia. Kasvissyöjät voivat myös hyvin tuossa ensimmäisessä reseptissä korvata jauhelihan myös vegefärssillä. Lihattomiin täytteisiin voi myös lisätä juustoketta tai vihanneksia maun mukaan. Vegaanit voivat samassa korvata kananmunat 2 rkl maissitärkelys-, tai perunajauhoa ja reilu 1/2 dl vettä -seoksella.

Pasteijoiden leipominen:

-Kaulitse taikina jauhotetulla leivinpöydällä litteäksi, n. 1/2 sentin vahvuisiksi levyiksi ja paina pyöreällä muotilla keskeltä ympyrä. Nosta taikinanreunat sivuun ja nostele valmiit taikinakuviot leivinpaperille odottamaan
-Leivo taikinanreunat taas levyksi, jne.
-Laita jokaisen taikinakuvion keskelle n.2 rkl täytettä
-Sipaise puolet reunasta veteen kastetulla sormenpäällä, taita puolikuun muotoon, ja rypytä tiukasti kiinni. Asettele pasteijat leivinpellille.
-Yhden pellillisen valmistuttua voitele valmiit pasteijat kananmunalla, töki muutama reikä pasteijankuoreen (vaikka haarukalla) ja paista 225'C -asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, tai kunnes pasteijat saavat kauniin, kullanruskean sävyn
-Valmista sillä välin seuraava pellillinen, ja niin edelleen

Vegaaneille:
Voitele pasteijat öljyllä, kevyesti suolatulla vedellä, tai kikhernepurkin liemellä.

*Voit muunnella täytevaihtoehtojen maustevalikoimaa mielesi mukaan, mutta pysy kohtuudessa, onhan ruoan hyvä maistua muultakin kuin pelkiltä mausteilta. Muotiksi tähän sopii halkaisijaltaan n. 15 cm:n levyinen muotti. Mikäli et omista sopivaa valmismuottia, improvisoi; Itse käytin tähän(kin) punaisen Dronnigholm-hillopönikän muovikantta.

Perinteinen Makaronilaatikko

Makaronilaatikko lienee yksi stereotyyppisin esimerkki suomalaisesta kotiruoasta, joka on paitsi edullista, myös herkullista. Perinteiseen makaronilaatikkoon ei laitettu lihaa, vaan lihaversiot ovat uudempia keksintöjä, 1950-luvun tienoilta. Perinteisesti tällaiseen lihattomaan laatikkoon laitetaan myös lehmän tissimaitoa, mutta vaikka keittiöni vegaaninen makaroniloota ei olisikaan kovin perinteinen aineksiltaan, niin maku on autenttisen herkullinen ja koostumus mehevä :)
 
400g (1 pussi) Tavallista sarvimakaronia
1 Iso tai kaksi keskikokoista sipulia
Markista tai öljyä paistamiseen
Vettä keittämiseen
Korppujauhoa kuorrutukseen
Markista kuorrutukseen ja voiteluun
Sumutuspullo kylmää vettä
 
(Makaronilaatikko maistuu sellaisenaan, mutta sen kaveriksi sopivat esim. kasvispihvit)

Tofumaito:
1 Silkkitofu (350g)
3 rkl Maissitärkkelysjauhoa
2 1/2 dl Kaurakermaa
5 dl Kasvimaitoa
3 rkl Sokeria
2 tl Suolaa
1 tl Maustepippuria
-Kiehauta tofu, valuta ja jäähdytä
-Murustele tofu sekoituskippoon, lisää loput ainekset, ja aja blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi
-Laita sivuun

-Voitele sopivankokoinen uunivuoka markiksella
-Hienonna sipulit, laita uuni lämpeämään 200'C asteeseen
-Sulata pannulla rasva ja kuullota siinä sipulisilppua. Ei haittaa vaikka sipuli vähän ruskistuisikin
-Mausta sipuleita paistamisen aikana kevyesti suolalla
-Kiehauta makaronit kevyesti suolalla maustetussa vedessä n. pari minuuttia, ja siivilöi makaronit heti, kun ne aloittavat kypsymisen
-Kaada makaronit voideltuun vuokaan. Lisää sipulit, sekoita hyvin ja kaada tofumaito joukkoon. Älä huolestu vaikka määrä näyttäisi paljolta. Makaroni kyllä imee nesteen itseensä ja ruoka pysyy mehevänä
-Sekoita kevyesti, ja laita vuoka uuniin

-Paista laatikkoa ensin puoli tuntia, ja nosta uunista. Sekoita makaroniseos uudelleen sekaisin, niin että paistunut pintakerros jää kosteamman massan alle
-Laita vuoka taas uuniin ja paista vielä puoli tuntia. Nosta uunista
-Käännä uuni 250'C asteeseen ja kuorruta makaronilaatikko korppujauhoilla. Sumuta kevyesti vettä korppujahoille, mutta älä kastele niitä liikaa
-Vuole lopuksi juustohöylällä muutama lastu markista korppujauhokerroksen päälle
-Paista kunnes kuorrutus saa kauniin, kullanruskean värin, ja nosta vuoka uunista
-Laita uuni pois päältä ja anna laatikon hetki tekeytyä liedellä. Ruoka on valmista kun kihinä ja poreilu lakkaa

*Tällainen lihaton makaronilaatikko, eli tuttavallisesti pelkkä makaronilaatikko, oli ennen wanhaan lisuke perunoiden tapaan, ja sitä valmistetaan edelleen paikoin joissakin osissa maata, ainakin Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, ja Varsinais-Suomessa, sokerilla makeutettuna vuoden talvipuoliskon juhliin, kuten jouluksi tai laskiaiseksi. Makeaa makaronilaatikkoa syödään kinkun ja muiden juhlaruokien kera lisukelaatikkona. Makaronit saatettiin makeaa laatikkoa varten myös esikeittää maidossa. Tällöin munamaidon määrä puolitettiin, ja makaronien keitinmaito lisättiin vuokaan mukaan. Jos haluat todella juhlavan sapuskan, lisää tofumaitoon ripaus muskottia.

Jos haluat valmistaa tällä ohjeella makeaa makaronilaatikkoa, puolita tofumaidosta suolan määrä, lisää vielä 2-3 rkl sokeria, ja korvaa maustepippuri muskotilla.

Täytetyt maustemuffinssit

Tässä lisää Talvipäivänä leipomiani:

Taikina:
n.5 dl Vehnäjauhoja
2 tl Leivinjauhetta
2 tl Vaniljasokeria
1 tl Kanelia
1 tl Tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl Suolaa
150 g Markissulaa
2 dl Sokeria
1 Kananmuna
2 1/2 dl Huoneenlämpöistä maitoa

-Sekoita jauhot ja mausteet keskenään
-Vatkaa voisula ja sokeri. Lisää kananmuna, sekoita tasaiseksi.
-Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa kunnes taikina on tasaista ja hieman jähmeää.
 
Täyte:
n.1 1/2 dl Paistonkestävää aprikoosihilloa tai -marmeladia
1 Hapahko omena. Kuori, poista siemenkodat ja viipaloi.

-Paistamiseen tarvitset ison, kuusipaikkaisen muffinssipellin. Voitele pellin muffinssikupit voilla ennen käyttöä.
-Annostele ensin jokaiseen kuppiin n.2 rkl taikinaa. annostele joka kuppiin taikinan keskelle kukkurainen ruokalusikallinen hilloa.
- Kuutioi pari omenaviipaletta, ja laita omenanpaloja marmeladin päälle.
-Peitä marmeladi lusikoimalla taikinaa päälle. Ole varovainen, ettei hillo leviä vuoan reunoihin vaan pysyy keskellä muffinssia. Lusikoi loput taikinasta vuorotellen joka kuppiin.
Ei haittaa jos kupit näyttävät jäävän vajaiksi, taikina kyllä kohoaa uunissa.
-Asettele joka muffinin päälle pari omenaviipaletta, ja sirottele päälle hieman kanelia ja hienoa sokeria.
-Paista 200'C n.25-30 min.

-Anna muffinssien jäähtyä rauhassa otettuasi ne uunista, ja nostele muffinssit vuoasta, vaikka kahta haarukka apuna käyttäen, tarjoiluvadille.
(Pahoitteluni, etten saanut otettua kuvia työvaiheista, mutta oli hieman kameran paristojen kanssa ongelmia.)

*Täytettä voi muunnella maun mukaan, esim. omena- tai appelsiinihillolla saa maukkaita tuloksia. Kokeile myös sekoittaa taikinaan hieman muussattua banaania.

Miksi paistonkestävää hilloa?
-Okei, tämä ei ole supervälttämättömyys. Tavallista hilloa voi yrittää käyttää, mutta se kannattaa löyhästi sekoittaa taikinaan, tai sekoittaa siihen vähän vehnäjauhoja ennen paistamista. Tavallisella hillolla, ja varsinkin marmeladilla on taipumus nesteytyä korkeissa lämpötiloissa, jolloin täyte valuu ulos leivoksesta. Vaihtoehtoisesti, etenkin vuokaleivosten ollessa kyseessä, hillo painuu taikinan läpi vuoan pohjalle ja kärähtää, tai estää taikinaa kypsymästä. Lykkyä tykö ja hyvää Talvipäivänseisausta (vaikkakin myöhässä) kaikille lukijoilleni :)