tiistai 9. elokuuta 2016

Lapsisauna, Varpajaiset ja Rotinat

Minun on pitänyt kirjoittaa lapsisaunasta, ja ajattelin yhdistää tähän myös pari muuta tapaa, jotka ovat sukua mainitulle lapsisaunalle, kuten Varpajaiset ja Rotinat.

Lapsisauna

Synnyttäminen oli entisaikaan, etenkin ensisynnyttäjille kova paikka, jota pelättiin, jos mahdollista, enemmän kuin nykyään, sillä lapsivuodekuolleisuus oli lapsikuolleisuuden ohella korkeampi kuin nykyisin. Entisaikaan synnytys tapahtui usein saunassa, joka edusti ennen wanhaan kenties hygieenisintä saatavilla olevaa paikkaa. Saunassa myös vesi oli helppo pitää kuumana. Koska miehet aikoinaan, vaikka saunovatkin usein, harrastivat kuitenkin harvoin "akkojen juttuna" pidettyä alapesua, ja lauteet olivat syystäkin saastaiset. Lauteet siksi joko pestiin ja kuurattiin hyvin synnyttäjää varten, tai synnyttäjän alle laitettiin jokin liinavaate, kuten lakana tai pyyhe suojaksi.

Paikalla synnytyksessä oli synnyttäjän lisäksi kätilö, ja jotain muuta naisväkeä, kuten synnyttäjän äiti, sisar tai talon piika, avustamassa kätilöä ja synnyttäjää. Sauna lämmitettiin miellyttäväksi, folkloren mukaan kaikki puut piti laittaa uuniin aina paksumpi pää edellä, jotta lapsi syntyisi helpommin, pää edellä. Lopuksi äiti ja vastasyntynyt pestiin saunan lämmössä. Voipunutta äitiä ja herkkää lasta ei tietenkään saunotettu yhtä ronskilla kädellä kuin terveitä aikaihmisiä, mutta heidät siistittiin parhaan mukaan. Lapsikuolleisuuden kulta-aikoina oli myös heti syntymän jälkeen tapana pyyhkiä vastasyntynyt jälkeisillä, etteivät taudit olisi lapseen pystyneet.
Paikoin äiti pestiin, siistittiin ja huolehdittiin kuntoon ennen lasta, sillä näin menettelemällä uskottiin että lapsesta kasvaa hyväluontoinen, ja kärsivällinen ihminen. Kun äiti oltiin saateltu sijoilleen, huolehdittiin lapsi puhtaaksi ja kuntoon, ja hänet tuotiin äitinsä huomaan.

Synnytyksen jälkeen, kun äiti ja lapsi oli autettu tupaan, ja synnytyssauna siistitty, saunottiin lapsisauna. Itä-Suomalaisittain lapsisaunaa, eli saunajaisia, tai saunojaisia harrastettiin varpajaisten sijaan. Jos varpajaisista puhuttiin, tarkoitettiin sillä juuri lapsisaunaa. Pääasiassa lapsisauna olikin miesten puuhaa, sillä, kuten sanottu, äiti ohjattiin pesun jälkeen lepäämään ja huolehtimaan jälkeläisestään. Saunoessaan miesväki ei myöskään ollut naisten jaloissa kun uuden äidin ja pienokaisen oloja järjestettiin tuvassa ja kamarissa.
Lapsisaunan yhteydessä tuore isä tarjosi usein myös ryypyt ja ruokaa ystävilleen. Synnytysuutisista kuulleet tuttavat ja tutut naapurit sanoivatkin usein lähtevänsä "saunaleiville".

Myös synnytyksessä avustaneet naiset ovat voineet saunoa urakan päätteeksi, ja tärkeät tehtävänsä suoritettuaan, ja myös samoin nauttia ryypyt ja leivät lapsen kunniaksi. Alueittain he ovat saattaneet myös ottaa porukalla yhden kupin kahvia, tai yhden kakkusen/leipäpalan, ja poistua saunaan, jossa synnytys oli tapahtunut. Lauteiden alla synnytyksessä avustaneet naiset sitten yhdessä nauttivat sen yhden kahvikupillisen tai leipäpalansa; jokainen hörppäsi tai haukkasi vuorotellen. Tämän oli tarkoitus suojella lasta, ettei hänestä kasvaisi ahnetta ja kateellista ihmistä. Myös lapsen äiti on voinut osallistua rituaaliin, jos hän vain synnytettyään jaksoi.

Alkoholin yhdistäminen lapsen syntymään voi kuulostaa nykykorvaan vastuuttomalta, mutta on hyvä muistaa, että ennen wanhaan alkoholia pidettiin hyvänä, ja vahvistavana aineena, jonka uskottiin paitsi edesauttavan synnytystä, myös lievittämään synnytystuskia ja helpottavan jälkeisten poistumista kehosta. Puhumattakaan, että alkoholi todella on tehokkaasti desinfioiva aine. Synnytysprosessi itsessään voi hankalissa tapauksissa kestää jopa vuorokauden, ja synnyttävälle äidille tarjottu alkoholimäärä oli yleensä sen verran vähäinen, että alkoholi paloi synnyttäjän erittämän adrenaliinin vaikutuksesta elimistössä tehokkaasti. Alkoholilla lääkitty synnyttäjä ei ollut humalassa, eikä alkoholi esim. vaikuttanut äidinmaitoon millään tavoin. Puhumattakaan, että äidit ovat itsekin paikoin naukkailleet mietoja alkoholijuomia/pikku snapseja imetysaikanaan lisätäkseen maidontuotantoaan. Tavan on uskottu myös suojelevan lasta koliikilta.
 
Rotinat

Rotinat puolestaan on wanha, lähtöjään Karjalainen perinne, jonka nimi tulee meille ilmeisimmin venäjän kielen lapsivuodetta tarkoittavasta Rodiny-sanasta, tai synnyttämistä tarkoittavasta Rodit-sanasta. Kuulostaa loogiselta, ovathan rotinat ennen kaikkea tuliaisia synnyttäneelle äidille. Myöhemmin tällainen synnyttäneen äidin huomiointi on vaihtunut pääasiassa varpajaisiaan juhlivan isän kestitsemisen, ja rotinat itsessään ovat, surullista kyllä, päässeet miltei unohtumaan.

Ennen wanhaan oli siis tapana, muutama päivä, tai about viikko synnytyksen jälkeen, että tuoreen äidin ja isän ystävät ja sukulaiset tulivat katsomaan lasta ja tervehtimään tuoreita vanhempia. Jos lapsi syntyi kotona, vierailtiin talossa muutaman päivän kuluttua synnytyksestä, ja jos lapsi syntyi sairaalassa, odotettiin päivä tai pari äidin ja lapsen kotiutumisen jälkeen.
Mukanaan vierailijoilla oli tapana tuoda ruokatarjoilua, sekä lahjoja (= Rotinat), äidille ja lapselle. Rotinoiden tarkoituksena on ollut antaa tuoreelle äidille aikaa rentoutua ja keskittyä lapseensa, kun vieraat toivat itse mukanaan lapsen juhlissa tarjottavat ruoat jottei tuoreen äidin tarvitsisi rasittaa itseään kestitsemällä vieraitaan.
Rotinat olivat tavallaan äitiysversio morsiussaunasta, jossa kunniavieraan ei tarvinnut laittaa rikkaa ristiin; Rotinoita tuovat vieraat huolehtivat talossa samalla itse kattaukset, sekä muille vieraille että tuoreelle äidille, pakkasivat sivussa äidille tuomansa ruoat, tms. elintarvikkeet kaappeihin, hoitivat muiden vieraiden kestityksen, ja siivosivat lopuksi myös jälkensä lähtiessään.

Ennen wanhaan varpajaiset vietettiinkin usein rotinoiden yhteydessä; Naispuoliset vieraat keskittyivät äitiin ja lapseen, ja tuore isä saattoi tällöin vaihtaa kuulumisia ja sosialoitua omien ystäviensä kanssa sivummalla, ja näin kaikki saattoivat juhlia samassa talossa. Tuore isä saattoi tarjota lapsen kunniaksi pikku tömpsyt ystävilleen, mutta, toisin kuin usein nykyään, varsinaisesta juopottelusta ei kuitenkaan ollut kysymys.
Näiden mainittujen varpajaistarjottavien lisäksi vierailijat, etenkin naispuoliset sellaiset, toivat lisäksi ruokalahjoja vanhemmille ja kankaita/vaatteita lapselle. Moisten tuomisten turvin tuoreella äidillä, oli, tuomisten runsaudesta riippuen, hieman helpompi alku lapsen kanssa, kun ei tarvinnut murehtia ruoasta ja kokkailuista, eikä ruokakuluistakaan, heti erikseen.

Äiteys on ennen wanhaan ollut, ja on monelle pelottava tapahtuma nykyäänkin, minkä vuoksi rotinat ovat paitsi käytännöllinen ja taloutta helpottava, myös psykologisesti voimistava tapa. Tuore äiti sai pyytämättä tarvittua tukea sukulaisilta ja ystäviltään uudessa tilanteessa, ja pystyi luottamaan siihen, että he olivat tarvittaessa hänen tukenaan lapsiasioissa jatkossakin.
Nykyaikana, jolloin miehetkin jo osallistuvat lastenhoitoon, rotinat auttavat, ja rohkaisevat varmasti molempia vanhempia elämänmuutoksen kynnyksellä.
 
Varpajaiset

Varsinaiset Varpajaiset ovat siis todennäköisimmin kehittyneet Rotinatavasta, sillä nykyään, juhlan nimi on paikoin jo sekoittunut tarkoittamaan Rotinoita. Varpajaisten nimi vaihtelee alueittain, ja tapahtuma tunnetaan myös Varpaisina, Varpaksina tai Varpahaisina.

Varpajaiset lienevätkin monelle nykyihmiselle rotinoita tutumpi tapa, joka yhdistetään ennen kaikkea miehiin; Vastaleivottuun isään ja hänen ystäviinsä. Varpajaiset ovat siis juhla, jossa tuore isä juhlii vastasyntynyttä lastaan lähipiirinsä/ystäviensä kanssa. Tällaiset miesten varpajaiset sisältävät usein (vaihtelevia määriä) alkoholia, ja niitä juhlitaan joko miehen tai hänen ystäviensä kotona tai/ja baarissa tuoreen äidin vielä toipuessa synnytyssairaalassa tai levätessä kotona. Uusi isä itse ei nykyisin enää välttämättä tarjoa juhlissa väelleen snapsia, vaan ystävät tarjoavat hänelle juotavat onnittelumielessä. Monet Varpajaiset saattavatkin polttarityyliin venähtää helposti pikkutunneille..
Mikäli tuore äiti oli jo kotona, hänen ystävänsä ovat voineet käydä häntä tervehtimässä ja pitää seuraa miesten juhliessa.
Aina näin ei kuitenkaan ole ollut, ja alkujaan Varpajaiset olivat raittiimpia, sillä, kuten mainittua,  niitä vietettiin Rotinoiden aikaan kotioloissa, synnyttäneen äidin ollessa paikalla hoivaamassa lastaan. Näin vieraat saattoivat ihailla lasta ja äitiä paikan päällä ilman, että tapahtuma aiheutti mainittavaa krapulaa kenellekään.

Myös nykyiset Varpajaiset voivat olla riehakkaasta juopottelusta poiketen myös rauhallisempia, miesten keskeisiä saunailtoja, jotka voidaan nähdä ikäänkuin nykyversioita wanhasta Lapsisaunasta. Muiden juhlavien, miestenkeskeisten, saunailtojen tavoin näihin moderneihinkin lapsisaunoihin kuuluu tietenkin usein vähän alkoholia, kuten saunakaljat, tai pikku tuikut, sekä suolainen saunapala, kuten makkara, pyttipannu tai pitsa. Nykyään ei myöskään ole tavatonta, että ainakin joku seurueen miehistä kokkaa juhlissa jotakin tuoreelle isälle ja seurueelle.
Nykyvarpajaisten suurin ongelma kuitenkin usein on, että isän hävitessä juhlimaan syntymää, synnyttänyt äiti jää puolestaan yksin lapsen kanssa, sillä moniko tuo enää rotinoita tuoreelle äidille? Korkeintaan alkuillasta koko suvun asioita vahtiva Merja-täti soittaa toipilaalle, ja haluaa tietää synnytyksestä kaiken, koska kun hän oli synnyttämässä esikoistaan, silloin, ja siinä sairaalassa, ja aamupäivällä satoi vettä kun mentiin torille hakemaan kalaa, ja et usko kun se lapsivesi.. o_O

Rotinalahjat ja -tuomiset

Rotinalahjat olivat siis erilaisia lahjoja nimenomaan äidille ja lapselle; Pääasiassa valmiita ruokia ja ruoka-aineita, jotka oli tarkoitettu tuoreelle äidille, sekä erilaisia perustarvikkeita, jotka oli tarkoitettu vastasyntyneelle, kuten lapsenvaatteita, kankaita vaatteisiin, ja hammasrahaa. Lahjat pakattiin perinteisesti koriin, jota nimitettiin rotinakoriksi. Alueittain rotinat saatettiin myös laittaa leikkuulaudalle ja kääriä pyyhkeeseen, tai, etenkin tyttölapsen ollessa kyseessä, kääriä liinapaitaan, josta tulisi siten alku tytön tuleville kapioille. Rotinoita saattoi tuoda useampi henkilö, mutta lähinnä ne olivat tuoreen äidin lähipiirin harrastama juttu. Rotinalahjoiksi vietiin usein puuroja, laatikoita, piirakoita ja muita valmiiksi kokattuja, lämpimiä ruokia joita oli helppo syödä. Maito-, ja munaruokia, juustoja ja rasvaista lihaa suosittiin rotinalahjoina, sillä niitä pidettiin yleisesti vahvistavina ja terveellisinä elintarvikkeina. Nykypäivään sopivia, hyviä ruokalahjoja lämpimien ruokien ohella ovat etenkin pitkään säilyvät elintarvikkeet, kuten riisit, pastat, ryynit, kuivatut palkokasvit, mausteet, ja erilaiset säilykkeet.

Rotinatuomiset puolestaan olivat sekalaista, vierailun itsensä yhteydessä tarjottavaksi ja syötäväksi tarkoitettua ruokapuolta. Perinteisiä rotinatuomisia olivat erilaiset, makeat ja suolaiset leivokset, mm. karjalan-, yms. piirakat, rinkelit, kakut, kakkarat ja leivät. Nykyisin rotinatuomisiksi voi kokata tai leipoa melkeinpä mitä tahansa mitä juhlissa voi tarjota (muista ottaa huomioon mahdolliset allergiat, yliherkkyydet ja mahdollinen erityisruokavalio). Leivo esim. leipä tai tee kakku, keitä keitto tai puuro, tai laita vaikka voileipiä ja salaattia, tai osta kahvipöytään vaikka puodista piirakat kahvipaketin kera. Ajatus on tärkein.

Mikäli mietit rotinoita, valitse tuoreelle äidille paljon rautaa, jodia, kalsiumia ja vitamiineja (etenkin D ja C -vitamiinia) sisältäviä ruokia. On hyvä muistaa, että esim. maito/maitotuotteet hidastavat tärkeän raudan imeytymistä elimistöön, kun taas C-vitamiini edesauttaa sitä. Synnyttäneelle sopivia, vahvistavia elintarvikkeita ovat esim. Ruis, Kokojyvätuotteet, Tattari, Tofu, Täysjyväriisi, Punajuuri, Pinaatti, Lehtikaali, Merilevät, Kuivatut sienet, Herneet, Pavut ja Linssit, Pähkinät, Kurpitsansiemenet, Ruusunmarja, Karpalo, Banaani, Appelsiini, Sitruuna, vitaminoidut Kasvimaidot, Pellavaöljy, ja Raakakaakao.
Seuraavat kasvit ja mausteet puolestaan edistävät sekä äidin itsensä, että äidinmaidon kautta myös lapsen terveyttä: Tilli, Persilja, Selleri, Nokkonen, Poimulehti, Tähtianis, Mustapippuri, Kardemumma, Kurkuma, ja Inkivääri.

Syntymäpäivistä

Lapsen syntymäpäivistä kertoo wanha, kristillissävytteinen, loru seuraavaa:

"Monday's child is fair of face,
Tuesday's child is full of grace,
Wednesday's child is full of woe,
Thursday's child has far to go,
Friday's child is loving and giving,
Saturday's child works hard for a living,
But a child that's born in sabbath day
is blithe and bonny, good and gay"

Vapaasti suomennettuna lorussa kerrotaan, että Maanantaina syntynyt lapsi on kaunis kasvoiltaan, Tiistain lapsi taas mukava ja hyväluontoinen. Keskiviikon lapsi on täynnä suruja, Torstain lapsi taas tavoitteita. Perjantain lapsi on rakastava ja antelias, kun taas Lauantain lapsi joutuu tekemään paljon töitä elantonsa eteen. Sen sijaan lapsi, joka syntyy Sunnuntaina (kristittyjen sapattipäivänä), on hyvä, iloluontoinen ja hilpeä. Tuossa Maanantain ja Tiistain rinnastuksissa tarkoitetaan ulkoisen ja sisäisen kauneuden eroja.

Suomalaisittain syntymäpäivistä on uskottu mm. seuraavaa:

Maanantaina syntyneet tietävät mitä haluavat, mutta he eivät osaa pitää salaisuuksia.
Tiistaina syntyneet kasvavat suurikokoisiksi ja vahvoiksi.
Keskiviikkona syntyneet ovat puheliaita. Heidät mainitaan myös epäluotettaviksi.
Torstaina syntyneillä on kyky nähdä rajojen taakse, eli nähdä esim. kuolleita tai tautiolentoja. Myös etiäiset kuuluvat olevan vahvoja Torstaina syntyneillä.
Perjantaina syntyneet ovat elämässään onnettomia. He ovat huono-onnisia, masentuneita, tai joutuvat raatamaan ylimääräistä leipänsä eteen. Perjantaina syntyneillä on myös mainittu olevan kyky nähdä kummituksia ja henkiolentoja.
Lauantaina syntyneet ovat epäsiistejä ja yleisesti huolettomia. Sanotaan, etteivät he myöskään osaa suhtautua asioihin tarvittavan vakavasti.
Sunnuntaina syntyneistä tulee rikkaita, tai isoja herroja, tai silloin syntyneillä on parhaat edellytykset tulla papeiksi.

Tapoja ja Taikoja Lapsista ja Synnytyksestä:

-Kun lapsi syntyy, ensimmäisenä pitää lapsen isän ottaa lapsi syliin siitä mihin se syntyi, pestä, ja kääriä peittoon, niin tulee rauhallinen lapsi joka nukkuu yönsä hyvin.
-Synnyttävän naisen vuoteen alle kannattaa laittaa katkoa suojelemaan synnyttäjää, ja pelottamaan pois pirut ja pahalaiset jotka vaanivat vastasyntynyttä.
-Sielun on uskottu etsiytyvän pienokaisen lähituntumaan heti synnytyksessä ja kiinnittyvän ihmiseen tämän kasvaessa. Sielun kiinnittymisen ajankohta vaihtelee tarinoittain, sielun uskotaan kiinnittyvän lopullisesti nimenantojuhlassa, tai viimeistään lapsen täyttäessä ensimmäisen ikävuotensa. Uskottiin, ettei lapsi saanut nähdä itseään peilistä ennen nimenantoa, tai muutenkaan ensimmäisen ikävuotensa aikana, tai sielu kiinnittyi lapsen sijasta peiliin ja katosi kuvan mukana jolloin lapsi menetti sielunsa ja saattoi jopa kuolla.
-Synnytyksen jälkeisenä aamuna on äidin otettava jokin pukimensa ja laitettava se lattialle. Vaatteen päälle asetetaan vastasyntynyt, ja tuoreen äidin on sitten hypättävä lapsen yli kolme kertaa. Näin lapsesta tulee hyvä nukkuja ja öisin rauhallinen lapsi.
-Vastasyntynyt pitää tuoda kotiin jalat edellä, kuin ruumis. Siten eivät pahat henget tai -noituudet pysty lapseen sen ensimmäisenä elinvuonna.
-Vastasyntyneen makuusijaan, kuten kehtoon, tms. voidaan piirtää tai kaivertaa suojeleva symboli, kuten Hannunvaakuna, jaloillaan seisova pentagrammi, tasasivullaan seisova, myötäpäivään kiertävä hakaristi tai perus-risti (+). Kärjellään seisova pentagrammi, kantillaan seisova tai vastapäivään kiertävä hakaristi tai ruksi puolestaan ovat negatiivisia symboleja, jotka voivat houkutella pahoja henkiä tai muuten aiheuttaa lapselle negatiivista energiaa.
-Lapsella pitäisi nimenantoon saakka olla aina mukana/lähellä jotain rautaista, jotteivät pahat henget pystyisi lapseen.
-Lapsen makuusijan patjan alle laitettu puukko suojeli lasta tämän ensimmäisinä elinkuukausina. Puukko piti aina asettaa aina terä pääpohjiin päin.
-Jos Pitkäperjantaiaamuna suvun vanha nainen (mitä vanhempi, sen parempi) vähän "natusteli" salaa kapalovauvan varpaita hampaattomilla ikenillään, ei lapsi koskaan loukannut jalkojaan ja sai terveet ja vahvat jalat.

Uskomuksia ja Taikoja Rotinoista ja Lapsisaunasta:

-Vastasyntynyt löysi myöhemmällä iällä helpommin mieluisan puolison, jos lapsisauna lämmitettiin työntämällä puut pareittain, eli kaksi kerrallaan, saunan uuniin.
-Vastasyntynyt tytär pääsee myöhemmällä iällä rikkaisiin naimisiin, jos lapsisauna lämmitetään riihen parsipuusta hakatuilla klapilla.
-Tyttö kasvaa kauniiksi kun lämmittää lapsisaunan pelkästään lehtipuista hakatulla klapilla.
-Mitä isommat hammasrahat lapsi rotinoina saa, sitä vahvemmat hampaat hän saa aikuisena.
-Jos ensimmäinen rotinavieras on mies, tulee lapsesta erityisen onnekas.
-Hammasrahat laitetaan lapsen patjan alle kolmeksi päiväksi, tai ensimmäisen kuukauden ajaksi, suojelemaan lasta. Tavan uskottiin myös suovan lapselle vaurautta aikuisiällä.
-Ensimmäinen hammasraha laitettiin lapsen pesuveteen, niin hänestä tuli aikuisena rikas.
-Jos ensimmäinen hammasraha oli hopeaa, siihen tehtiin reikä, ja ripustettin lapsen kaulaan suojelemaan pahalta. Amulettia pidettiin, kunnes lapselle oli annettu nimi.
-Kun äitinsä pesettää vastasyntynyttään, pitää äidillä aina olla jotain rautaista tai teräksistä mukana, esim. taskussa. Näin lapsesta kasvoi raudan/teräksenluja ihminen, joka pärjäsi asioissa. Metallia pidetään mukana aina lasta pestäessä, kunnes lapselle on annettu nimi.
-Lapsen ensimmäinen pesuvesi piti viedä kenenkään näkemättä ulos, kaataa piilonviereen, ja peittää mullalla, niin lapsesta kasvaisi fiksu ja hyväluontoinen.
-Ensi kertaa kun lasta kylvetettiin saunassa, kylvetettiin tyttöä lanteikkaaksi/muodokkaaksi ja poikaa harteikkaaksi.

*Hammasraha on wanhan kansan tapa tuoda vastasyntyneelle, esim. rotina-, tai ristimälahjaksi kolikoita. Tapana on näin ollut toivottaa onnea ja menestystä uudelle ihmiselle, ja antaja on näin todistanut olevansa hyvissä aikeissa tervehtiessään lasta, eikä joku kateuttaan lasta kehuva katalus. Puhumattakaan, että lisäsuun myötä lisärahalle varmaasti on perheessä käyttöä. Kysymys ei ollut kolikoiden nimellisarvosta, vaan kolikoita annettiin siksi, että metalli oli kovaa ainetta, jonka toivottiin antavan myös lapselle lujat hampaat. Usein hammasrahat pistettiin jemmaan pahanpäivän varalle, tai sitten niistä maksettiin myöhemmin pientä taskurahaa lapselle. Joskus hammasrahaa annettiin lapselle lahjaksi ensimmäisen hampaan puhkeamisesta, mistä tavan nimikin juontuu. Tällöin hammasraha oli etenkin lapsen mummien harrastama tapa.
Ennen wanhaan on myös uskottu, ettei lapselle saa laittaa/tehdä mitään vaatetta ennen syntymää. Tämän vuoksi rotinat sisälsivät ennen myös kankaita ja lankoja, joista äiti sitten voi ommella/neuloa lapselle päällepantavaa.
Joo, lainailin tässä myös paikoin vanhoja postauksiani..

Ei kommentteja: