Vainajain loitsuja

Vainajia/ Kirkkomaan väkeä on nostettu joko loitsijan avuksi tai vihamiesten kiusaksi mm. seuraavilla sanoilla:

"Nouskaa, homenokat,
Nouskaa sen vietävät,
Niin monta kuin teitä on,
Luokoa ylös ottamaan,
Minä vaadin teitä nousemaan!"

Vainajat olivat vakavaa sakkia, ja äkäisiäkin kun rauhaansa häirittiin, ja siksi taitavakin loitsija sai olla varpaillaan kuolleiden kanssa tai ne repivät kappaleiksi tai veivät mukanaan. Perinteisesti äkääntyneeltä ja nostajaansa vastaan käyneeltä kirkkomaanväeltä voi suojautua juoksemalla ristiin kynnetylle pellolle. Tarinoiden mukaan nostatettu kirkkomaan väki palasi kuitenkin aina leposijoilleen viimeistään kukon huutaessa, tai muutoin auringon noustessa. Kyseinen loitsu onkin tarkoitettu lähinnä asiansa osaaville tietäjille ja noidille, jotka tarvittaessa osaavat menetellä oikein nostettujen vainajien kanssa.

(Hugo Simberg: Kuoleman Puutarha 1986)

Uskottiin, että edesmennyt saattoi hautajaisista huolimatta palata kummittelemaan talonväelle. Tällaista on yritetty estää mm. piirtämällä ristejä kynnykselle ja sirottelemalla havuja tielle hautajaisista palattaessa. Tähän perustuu nykyäänkin tunnettu tapa viedä talvella havuja ja kynttilöitä haudoille. Kynttilä edusti kotiliettä; kodin sydäntä, jolla vainaja voisi lämmitellä kylmässä tulematta taloon. Vainajaa myös hämättiin kynttilällä, ja se ehkä luuli olevansa kotonaan tulen ääressä.

Tämän loitsun tarkoituksena on ollut päästä eroon häiriköivistä/levottomista vainajista, ja lähettää heidät takaisin lepopaikkaansa:

Kalmistoonmanaussanat

"Lienet kalman kammioista,
Manalaisien majoilta,
Noilta vattupenkereiltä,
Orjantappura turuilta,

Koivusilta kukkuloilta,
Viljavilta vainioilta,
Koita, konsa kotiosi,
Koita et elävän maille,

Käänny, kalpio kotios,
Konsa kalman kankahille,
Multihin muhajavihin,
Maihin liikuteltavihin,

Hiekkoihin hettehisihin,
Terhenisin karsikoihin,
Metehehisin mäkihin,
Turuhille kalman kankaan

Jossa kansa kaatununna,
Väki vahva vaipununna,
Suupuhtunna sukukunnat,
Perikunnat peitettyinä!

Hyvä siell' on ollessana,
Armas aikaelleksina,
Huonehessa honkasessa,
Petäjäisessä pesässä,

Kukut kullaisna käkenä,
Kuparisna kyyhkyläisnä,
Kodissasi komiassa,
Koriassa kartanossa."

Yksinkertaisuudessaan on hautausmailla tai hautausmaan ohi kuljettaessa siunattu:

"Lepo vainajille,
rauha eläville."

Erään, suomalaisen kansantarinan mukaan joku pastorismies oli kalmistoa ohittaessaan toivottanut "Olkoon teillä lepo rauhaisa", ja vastaukseksi joku vainajista kuului hautuumaalta huokailevan:

"Ne lepäävät, jotka levossa ovat,
Ne lentävät, jotka lennossa ovat"

"Näin on meille kirjoitettu", totesi pastori ja tihensi askeleitaan.
-Myytillisiä Tarinoita 1947 -

Tumma Mustikkapiirakka

Maukas mustikkapiirakka sopii hyvin niin loppukesän, kuin alkusyksynkin jälkiruokapöytään. Metsäisen tummaa sävyä maukas piirakka saa kaakaojauheesta.

Taikina:
125g Voisulaa
1 1/2 dl Hienoa sokeria
n.4 1/2 dl Vehnäjauhoa
1 tl Leivinjauhetta tai soodaa
1 rkl Tummaa kaakaojauhetta
n.3 dl  Täysmaitoa (miel.huoneenlämpöistä)
1 Kananmuna

Täyte:
n.150-200g Mustikoita (tuoreita tai pakaste)
1 rkl Sokeria

 -Laita uuni lämpeämään 220'C asteeseen
-Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao
-Vatkaa voisula ja sokeri kuohkeaksi
-Lisää n. puolet jauhoseoksesta, ja puolet maidosta, sekoita tasaiseksi
-Lisää kananmuna, vatkaa tasaiseksi
-Lisää loput jauhot ja loppu maito. Vatkaa tasaiseksi kunnes taikina on vanukasmaista. Lisää tarvittaessa hieman jauhoja tai maitoa
-Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja ripottele päälle mustikat, ja sirottele mustikoiden päälle vähän sokeria

-Paista 220'C n. 20-25 min, kunnes piirakka on saanut vähän väriä
-Nosta piirakka uunista ja anna jäähtyä n. 10 min.

*Tarjoile piirakka lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera :)

Kivet ja kristallit

Lisää arkipäiväisiä aiheita :) Ajattelin nyt kuitenkin kertoa näistä jotain, kun kerran postasin jo tietoa eteerisistä öljyistäkin. Mielestäni niillä on ainakin sen verran yhteistä, että niitä joko käyttää tai sitten ei. Kivien käyttö lienee tuttua jokaiselle magiaan perehtyneille, ja vaikkei noita tai sen sellainen olisikaan, onnenkivet ja amuletit lienevät tuttuja? Ja mistäs sen tietää, vaikka joku asiasta kiinnostunut saisi sivuilta hyvää infoa :O
Kivillä on monenlaista käyttöä, niillä voi koristella alttarin, ladata esineitä, ohjata ja maadoittaa energioita, parantaa, ja rauhoittaa. Mikäli teet loitsua ystävällesi, ja tarvitset jotain henkilökohtaista häneltä luodaksesi yhteyden, voi tietynlajinen kivi, vaikka hänen onnenkivensä, edustaa häntä.
Niin, en siis (ainakaan vielä, saa nähdä kuinka innostun kirjoittelemaan) aio kertoa lajeittain eri kivistä ja niiden yksilöllisestä käytöstä, vaan kivistä kivinä, niiden käsittelystä ja eri muodoista.

Omien kivien valinta

Kiviä on kaikkialla, eikä niitä hankkiakseen tarvitse nykyään olla mikään geologi. Kaikenlaisia jalo- ja puolijalokiviä sekä luonnonkiviä saa monista kivi- ja lahjatavaraliikkeistä kuin sisustuspuodeistakin, muotoilemattomina raakakiteinä ja -paloina, sekä erilaisilla tavoin käsiteltyinä; Hiottuina, heilureina, koruina.. jopa kellonrunkoina. Kaikkia kivilajeja saa liki kaikenmuotoisina valmisteina, ellei k.o. mineraali ole liian pehmeää tai haurasta hiottavaksi, tai muotoiltavaksi (esim. kalkkikivet, kalsiitti ja pyriitti), ja joita siksi saa lähinnä kiteinä. Poikkeuksena ehkä luonnon-/raakakiviin luokiteltavat, luonnon hiomat kivet (esim. rantakivi). Osa meistä tuntee vetoa hiottuihin korukiviin, jotka tuntuvat käsissä pyöreäpintaisilta ja tutuilta. Toiset taas pitävät hiomattomista raakakivistä, joista voi aistia luontoäidin työn ja aitouden. Kolmansien on saatava käyttöönsä pelkkiä kiteitä (kvartsista eli vuorikristallista tuttu muoto), ja neljäs ryhmä pitää epämuotoisista paloista. Usein se oikea kivi tuntuu miltei hyppäävän käteen jos vaikka huviksesi selailet kivimyymälän valikoimia. Kuulet sen melkeinpä sanovan "Ota minut mukaasi". Luonnossa liikkuessasi voi tapahtua samoin.
Valitse kivet jotka tuntuvat kotoisilta. Jos hienoja kristalleja metsästäessäsi tuntuu, että kotiin pitäisi viedä pari epämääräistä morkulaa kivimyymälän alelaarista, tee niin, ja jätä ne kristallit toiseen kertaan.

Etsitkö kiveä ehkä loitsun takia? Toki monet ohjeet ja loitsukaavat neuvovat meitä käyttämään juuri tietynlaista kiveä. Usein k.o. kivi on se oikea ja ehkä loitsuun sopivin, mutta jos sinulla ei ole mokomaa kiveä saatavilla, kokeile, tuntuuko jokin toinen kivi sopivan sillä hetkellä paremmin. Ohjeistetut loitsut eivät ole sinun laatimiasi, ja yksilönä saatat olla virittynyt erilaisille taajuuksille kuin loitsun laatija. Siksi monet loitsuissa mainitut kivet on mahdollista korvata yleiskivillä, kuten vuorikristallilla, ruusukvartsilla, savukvartsilla, akaatilla tai ametistilla. Jos sinulla on amuletti- tai maskottikivi, käytä ihmeessä sitä (se tuntee sinut parhaiten).

Kivien monet kasvot

Kuten siis jo mainitsin; Kiviä, etenkin kvartseja esiintyy vähän kaikenlaisissa muodoissa. Luonnollisina kiteinä ja paloina, sekä ihmisen muovaamina, tuttuina muotoina (kuten pallot, pyramidit ja eläimet). Eri muotoja voi käyttää eri tarkoituksiin, tässä muutamia:

-Yksikärkiset raakakiteet ovat monikäyttöisiä ohjatessa, ja vastaanotettaessa energioita, sillä ne ovat suojelevia, ja vahvistavat energiakenttiä. Tällaisilla kiteillä voi mm. stimuloida kohteen, kuten kehon, energiakenttiä. Yksikärkisen kiteen voi kiinnittää vaikka taikasauvan päähän ohjaamaan loitsijan voimaa ja energiaa.
-Kaksikärkiset kiteet ovat hyvin harvinaisia. Mikäli kiteen molemmissa päissä on kärkimuodostelma, se pystyy sekä lähettämään että vastaanottamaan energioita ja ajatuksia (enkä tarkoita mitään ajatustenlukua vaikka kiteitä onkin käytetty telepatiassa). Kaksikärkiset kiteet ovat tavallaan muuntajia, joiden avulla huonon energian voi muuttaa paremmaksi. Kaksikärkiset kiteet sopivat myös maadoitusavuksi aloittelijalle.

-Kidesykeröt (yllä) ovat yksikärkisten kiteiden ryhmiä joilla on yhteinen pohja. Kiteiden koko vaihtelee. Sykeröt edustavat yhteisöä, perhettä tai ystäväpiiriä, myös noitapiiriä, jossa jokainen kide on ryhmänsä edustaja; yksilö. Kidesykeröt puhdistavat tehokkaasti ympäristöään, ja kohottavat huoneen värähtelytasoa. Ne sopivat mainiosti yhteisiin tiloihin, kuten olohuoneeseen tai kokouspaikkoihin.
-Generaattorit ovat suuria kiteitä, tai suuria möykkyjä kyseistä kiveä. Kivien värähtelyille alttiille ihmisille näitä ei suositella, sillä ne ovat todella vahvoja. Generaattoreilla voi kuitenkin puhdistaa pienempiä kiviä, ja suurempia alueita, kuten oleskelutiloja.
-Kristallipallo lienee tunnetuin ennustajan apuvälineenä. Kivestä hiottu pallo on toki lasista tehokkaampi, ja sillä on voima selkiinnyttää omaa mieltäsi, ja auttamaan valinnoissa. Pallo on muotona rauhoittava ja ystävällinen. Pallon käsittely auttaa virkistymään, poistaa jännitystä ja stimuloi aivoja.
-Linnunmunien muotoiset kivet. Linnunmuna on palloa pehmeämpi ja äidillisempi muoto, ja on siksi tavallaan maanläheisempi. Tällaiset kivet rauhoittavat stressaantunutta mieltä, rauhattomia lapsia ja auttavat mietiskelijää keskittymään. Linnunmunakiviä käytetäänkin paljon koristeina.
-Kivipyramidit ohjaavat paikallista energiaa, inspiraatiota ja ennakkoaavistuksia, ja niillä on sanottu olevan säilyttäviä ominaisuuksia (muinaisessa egyptissä ylhäiset vainajat palsamoitiin ja laitettiin pyramidien sisään jotta ne säilyisivät ikuisesti). Jumalista riippuen useat Egyptiin päin kallellaan oleva suuntaukset suosivatkin useimmin pyramidia kuin esim. palloa.
-Kivieläimiä on kaikenlaisia, joten valinnanvaraa riittää. Lähinnä kivieläimet toimivat maskotteina, ja energian ohjaajina Feng Shuissa, mutta esim. lempieläimesi veistettynä onnenkiveesi voi antaa enemmän voimia vaikeina aikoina. Myös esimerkiksi alttarilla voi säilyttää omaa toteemieläintä, tai eläinjumalan kuvaa. Materiaali henkilön mukaan, tottakai :)

Kivien puhdistus

Kaikki kivet, joita hankit omiin tarkoituksiisi, oli kyse sitten loitsuista, Feng Shuista tai chakroista, kannattaa puhdistaa ennen kuin käytät niitä mihinkään. Monet kädet ovat käsitelleet sitä ennen sinua, ja se on pyörinyt varastoissa ja kuljetusautoissa. Kivi on ehkä riistetty väkivalloin äiti maasta, ja, vaikka voi kuulostaa oudolta, se voi olla ikäänkuin sekaisin tai shokissa. Kiven puhdistaminen rauhoittaa kiveä, ja tasoittaa sekä vahvistaa kiven luonnollista energiaa. Lisäksi kivi tulee ikäänkuin tutuksi siinä samalla.
Kivien puhdistukseen on olemassa kaikenlaisia ohjeita, mutta kaikkein paras olisi puhdistaa kivet luonnonhelmassa. Luonnonvedellä, tuulella, auringolla ja maalla. Itse näin kerrostalossa majailevana käytän usein elementtipuhdistusta;
-Ensin pesen kivet juoksevalla, kylmällä vedellä hanan alla tai vaikka suihkussa, tai jos olen luonnossa tai mökillä, luonnonvedellä tai kaivovedellä. Älä missään nimessä käytä pesuainetta ellet sitten pese multaisia luonnonkiviä (pesuaine ei varsinaisesti ole luonnonmateriaali, ja saattaa muuttaa kiven energiakenttää). Kuuma vesi puolestaan voi samentaa jotain kiviä, kuten Opaaleja. Lisäksi, kuumia lähteitä ehkä lukuunottamatta, luonnonvesi on yleensä kylmää.
-Sitten kokoan kivet vesikippoon alttarilleni, sytytän ilmalle suitsukkeen, tulelle kynttilän, ja lisään veteen joko jotain puhdistavaa yrttiä (kuten salviaa) tai suolaa, ja pidän vesikippoa pentaakkelin päällä. Annan suitsukkeen palaa loppuun, kaadan veden pois ja kuivaan kivet.

Huom. Todella hauraat kivet eivät välttämättä kestä liotusta, nopea huuhtelu riittää. Pehmeitä kiviä taas ei tulisi liottaa lainkaan. Jotkin kivisykeröt voivat hajota veden vaikutuksesta. Tällaisten kivien puhdistukseen on hyvä käyttää etukäteen vedessä ladattua Akaattilevyä, jonka päälle vesienergialla puhdistettavat kivet asetellaan. Akaatista voi muutenkin tehdä eräänlaisen latauskiven, jonka voi livauttaa puhdistettavien kivien joukkoon, tai säilyttää samassa paikassa esimerkiksi vuorikiteiden joukossa. Tällöin kiteitä ei tarvitse puhdistaa niin usein, riittää, että puhdistaa ja maadoittaa Akaatin aina silloin tällöin.

Kivien säilytys

Kiviä ja kiteitä voi säilyttää joko pussissa tai laatikossa, yleensä raakakivet, hiotut palat ja kiteet on hyvä säilyttää erillään niin löytää helpommin, mitä etsii. Laatikko tai rasia on mielestäni paras vaihtoehto, varsinkin, jos kiviä on paljon, ne eivät pääse hakkautumaan toisiaan vasten niin hyvin kuin pussissa, mikä voi olla haitallista jos kiviesi joukossa on pehmeämpiä mineraaleja tai kidesykeröitä.
Kivipussi, samoin kuin laatikkokin saisi olla valoa läpäisemätön, tai sitten kiviä olisi hyvä säilyttää pimeässä, etteivät liikkuvat energiat turhaan stressaa kiven energioita. Varsinkaan vuorikristalleja ei koskaan saisi altistaa auringonvalolle, sillä kyseessä on kuun energioista latauksensa saava kivi. Kvartsikristalleja onkin hyvä päästää välillä täydenkuun öinä kuukylpyyn, vaika ikkunalaudalle tai puutarhaan :)
Yleensä lämpimän tulen- ja maansävyiset kivet, punaiset, keltaiset, kultaiset, vihreät, jne. pitävät auringon energiasta, kun taas "kylmät kivet", valkoiset, läpinäkyvät, siniset ja violetit suosivat kuutamoa. Ota toki huomioon, että kaikilla väreillä on sekä lämmin, että kylmä sävynsä.

Kristalli vai kvartsi?

Kiviin viitaten puhutaan yleensä kristallikiteistä, vaikka moinen voi aiheuttaa paikoin myös seksaannuksia, sillä puhekielen terminä sana kristalli on vakiintunut monelle tarkoittamaan myös erityisiä lasiesineitä, etenkin lyijylasia; valoa kauniisti taittavaa lasiseosta, josta valmistetaan niin juomalaseja kuin kattokruunujen prismoja. Ajoittain vaan käy niin että kivimyymälästä kristalleja kysyessäsi myyjä tarjoaa kattokruunun prismoja.. Kristallipallot tosin tuntuvat aina olevan kristallipalloja, oli ne tehty sitten lasista tai kivestä ;D
Kide puolestaan on termi jolla tarkoitetaan muotoa, jonka mineraali ottaa kovettuessaan ja kasvaessaan, kuten suola tai kvartsi.
Kvartsi on kivilaji, tai tarkemmin kivilajien ryhmä. Kvartsin yleisin perusmuoto on juuri kristallina tai vuorikiteenä tunnettu läpinäkyvä kide; Vuorikristalli. Kvartsiryhmä kuitenkin käsittää laajan skaalan erilaisia kivilejeja, kuten Akaatit, Jaspikset ja Opaalit. Lisäksi kvartsiryhmään kuuluvat mm. tutut Maitokvartsi (aka Lumikvartsi ja Ukonkivi), Ametisti, Sitriini, Ruusukvartsi, ja Savukvartsi.

Onnenkiviasiat?

Onnenkivet puolestaan ovat tiettyihin horoskooppimerkkeihin liitettyjä kivilajeja. Lähteistä ja astrologista riippuen kivet vaihtelevat horoskoopeittain, ja monesti jo kahden eri horoskooppikirjan lukija voi joutua ymmälleen, ainakin, mitä onnenkiviin tulee. Heti alkuun mainittakoot, että vaikka onnenkivet soveltuvatkin mainiosti amuleteiksi, ne eivät tuo onnea (tyyliin; voitat pokerissa ja saat jättiperinnön). Onnenkiviä suosittelevat astrologit valitsevat onnenkivensä kahdella tavalla: Kivet, jotka tukevat k.o. horoskooppimerkin luonnollisia ominaisuuksia (esim. Ylpeä Leijona- Arvokas Timantti), ja kivet, jotka pyrkivät korostamaan k.o. horoskoopin taka-alalle jääviä ominaisuuksia (esim. Neuroottinen Neitsyt-Itsevarma Jade).
Onnenkivet voi myös valita horoskoopin edustaman elementin mukaan:

Ilma (Kaksonen, Vaaka, Vesimies): Läpinäkyvät, valkeat, vaaleansiniset ja violetit kivet
Vesi (Krapu, Skorpioni, Kalat): Violetit, siniset, sinivihreät ja vihreät kivet
Maa (Härkä, Neitsyt, Kauris): Vihreät, ruskeat, harmaat ja mustat kivet
Tuli (Oinas, Leijona, Jousimies): Mustat, punaiset, keltaiset ja läpinäkyvät kivet

Lisäksi osa onnenkivistä ei edes kuulu kiviryhmään, vaan ne luokitellaan lähinnä orgaanisiin jalokiviin, kuten Koralli, Helmi tai Simpukka. Nämä yhdistetään usein vesielementin merkkeihin; Simpukka Krapuun, Koralli Skorpioniin, helmi Kaloihin.
Mikäli siis aiot käyttää onnenkiveä, älä stressaannu niiden ylitarjonnasta merkeittäin. Oman horoskooppimerkkisi listasta todennäköisesti löytyy se kivi, josta olet pitänyt jo ennen kuin tiesit onnenkivistä mitään. Valitse kivi (tai enintään kolme kiveä) joista pidät, amulettisi tai maskottisi vakiintuu sitten myöhemmin, eivätkä samat kivet vaikuta aina yhtä kiinnostavilta. Kivillä on eri ominaisuuksia, ja tilanteen aina muutuessa meille silloin paremmin sopivat ominaisuudet omaavat kivet pyrkivät tavoittamaan meidät paremmin.

Uskomuksia:
-Akaatin kantaja ei voi valehdella.
-Akaattiamuletti antaa kantajalleen kyvyn muuttua näkymättömäksi.
-Akvamariini lisää kantajansa ennustajan lahjoja.
-Ametisti ehkäisee humaltumista ja juoppoutta.
-Aventuriini tuo arpaonnea kantajalleen.
-Berylli suojelee kantajaansa vahingolliselta magialta.
-Granaatti edesauttaa hedelmällisyyttä ja ehkäisee impotenssia.
-Naisen itselleen ostamat helmet tuovat kyyneleitä.
-Hematiitti eli Verikivi suojelee veritaudeilta.
-Jade lisää kantajansa älykyyttä.
-Käärmeenpureman päälle asetettu Jaspis imee myrkyn pois.
-Karneoli toimii vastamyrkkynä melkein mille tahansa myrkylle.
-Kolumbiitti on askeetin kivi, joka ei suo kantajalleen mitään elämäniloja.
-Koralliamuletti säännöllistää kuukautiset.
-Koralliamuletti suojelee myös tehokkaasti pahalta silmältä.
-Krysopraasi vetää puoleensa ystäviä ja suojelee sukupuolitaudeilta.
-Kuukivi auttaa pudottamaan painoa, jos sillä hieroo kehon ongelmakohtia.
-Kvartsikide suojelee ystävien tuottamilta pettymyksiltä.
-Lapis Lazuli vahvistaa luustoa.
-Lepidoliitti suojelee painajaisilta.
-Malakiitti varoittaa pirstoutumalla kantajaansa vaarasta.
-Magnetiitti ehkäisee kasvaimia.
-Meripihka suojelee flunsalta ja kuumetaudeilta.
-Nefriitti selkeyttää unia.
-Opaalit tuovat epäonnea muille paitsi Lokakuussa syntyneille.
-Kihlajaislahjaksi annettu opaali tuo onnettomuutta.
-Opaali tuo pettymyksiä itsekkäille ihmisille.
-Peridootti suojelee mielen sairauksilta.
-Pyriitti eli Rikkikiisu lievittää pettymyksiä.
-Rubiiniamuletti suojelee myrkyiltä ja pahoilta hengiltä.
-Rubiini muuttaa väriään jos sen kantajalla on terveysongelmia.
-Rutiilikvartsi parantaa lauluääntä.
-Safiirisormus suojelee kantajansa houkutuksilta ja paheilta.
-Smaragdia ei pidä saada tai ostaa Maanantaina, tai se tuo huonoa onnea.
-Salaa pidetty smaragdiamuletti houkuttelee rakkautta.
-Jos kumppani petti puolisoaan, petetyn smaragdi muuttui ruskeaksi.
-Tiikerinsilmä houkuttelee rahaa ja vaurautta.
-Timantti tekee kantajansa voittamattomaksi ja suojelee häntä kaikelta pahalta.
-Topaasi auttaa voittamaan pelot.
-Topaasi antaa kantajalleen kyvyn hallita eläimiä.
-Turkoosi karkottaa noitia ja suojelee kaikilta sairauksilta.
-Zirkoni suojelee varkailta, onnettomuuksilta, ja tarttuvilta taudeilta.

Ananaksen paistaminen

Tai oikeammin; "ananaan paistaminen", mutta ketä haittaa? Paistettu ananas sopii lisukkeeksi monenlaisiin ruokiin, kuten hampurilaisiin, salaatteihin, ranskalaisiin perunoihin ja likipitäen kaikkeen missä on mukana grilliruoan tuntua:

Tarvitset:
Ananasrenkaita
Rypsiöljyä
Paistinpannun (miel. Teflon)

-Valuta ananaat
-Lorauta vähän öljyä pannulle, kuumenna
-Laita ananaat pannulle, jätä kuitenkin tilaa kääntää ne. Standardikokoiselle paistinpannulle mahtuu kerrallaan paistumaan n.6-7 ananasrengasta

-Paista ananaita ensin n.5 min. ja käännä ne (Pinnan pitäisi näyttää vaalealta mutta paistuneelta). Paista vielä 5 min. ja käännä ne uudelleen (Pinta pitäisi nyt olla ruskeampi).
-Paista vaaleaa pintaa n. 3 min, sillä kun ananas alkaa ruskistua, se tekee sen todella nopeasti.
-Kun ananaat ovat valmiit, nosta pannu pois liedeltä ja nosta renkaat tarjoiluvadille tms.

*Ananaita ei ole tarkoitus kärtsätä pikimustiksi, sillä ruskeassa, liian paistuneessa ananaassa voi olla hieman katkera maku.

Noitapussit

Noitapussit ovat wanhan linjan noitien ja tietäjien suosimia, kankaasta tai nahasta valmistettuja pussukoita, jossa pussin omistaja säilytti tärkeitä ja voimakkaita tavaroitaan, kuten rohtoja, taikaesineitä ja amuletteja. Noitapusseja on erilaisia, ja niillä on monta käyttötarkoitusta. Erilaisilla noitapusseilla onkin maailmalla moninaisia nimiä, kuten massi, taikapussi, mojopussi, pussukka ja jopa fetissi (jolla ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole mitään tekemistä BDSM:n kanssa).

Noidan Kukkaro

Perus-noitapussi, eli taikapussi eli massi, on siis noidan henkilökohtainen "kukkaro", joka sisältää usein loitsijan henkilökohtaisia tavaroita, kuten hiuksia, hampaita tai kynnenpaloja. Pussista noita voi ottaa aineksia tarpeen mukaan ja lisätä uusia soveliaiden löytyessä (esim. kokon tuhkaa, luudanvarpuja, tms.).
Noitapussi on käyttäjälleen ehdottoman henkilökohtainen väline jota ulkopuolisten ei anneta käpälöidä.
Noitapussi edustaa maan elementtiä, ja sen pääasialliseen sisältöön kuuluvat yleensä luonnonesineet, kuten erilaiset siemenet, kivet, luut sun muut ruumiinosat, sekä metalliesineet, kuten kolikot, naulat tai neulat, vähän tarkoitusperän ja omien uskomusten/mieltymysten mukaan. Pussiin saattoi piilottaa vaikka rakkaudenkohteen/vihatun ihmisen hiuksia tai vaateriekaleita, jos halusi esimerkiksi rakastuttaa hänet tai päästä niskan päälle.

Pussia voi kantaa vyössä tai laukussa, tai sillä voi myös olla oma (salainen) paikkansa kotona, kuten vanhaan aikaan uunin takana tai oven päällä, josta pussi sitten otettiin käyttöön tarvittaessa, ja laitettiin aina takaisin. Nykyisin vastaavia paikkoja voisivat olla vaikka korulipas tai yöpöydän laatikko. Pussukan koko on tietenkin vaihdellut, mutta yleisesti sen tulisi olla "käteensopiva", eli ei mitenkään epäkäytännöllisen kokoinen säkki.
Noitapussukka voi olla napilla suljettava, mutta varmin tapa on sitoa pussin suu nyöreillä kiinni. Jos ei pelkää modernismia, niin kaipa pussiin voisi tehdä vaikkapa vetoketjukiinnityksen, joka ei tosin ole kovinkaan käytännöllinen mikäli noitapussi sisältää kovin hienojakoista sälää (ja kyllä, yleensä se sisältää).
Oman noitapussin voi myös kuvioida/koristella oman näköiseksi, ja sen voi valmistaa vaikka lempivärin värisestä kankaasta. Kukin voi pyhittää noitapussin omaan käyttöönsä parhaaksi katsomallaan tavalla, ja etenkin omat, henkilökohtaiset loitsupussit voidaan tarvittaessa hävittää loitsuesineille sopivalla tavalla.

Loitsupussit

Muiden henkilöiden loitsimiseen tarkoitetut, toisenlaiset noitapussit tunnetaan paremmin loitsu-, loitsimis-, tai taikapusseina (Eng: Conjure-bag / Hexbag). Loitsupussi on astia, jonka sisään loitsu rakennetaan/kätketään vähän samalla periaatteella kuin noitapulloissa. Pussiin rakennetun loitsun tarkoitus voi, taikojasta riippuen, olla joko suojeleva tai tuhoava, mutta myös lemmenpussukat tai henkilökohtaisia ominaisuuksia kehittävät pussit ovat suosittuja. Loitsupussi saattoi sisältää myös henkilökohtaisia asioita tavoittelevia loitsutavaroita, jolloin pussi muistuttaa amulettipussia (lue eteenpäin).

Pääasiassa loitsupusseja kuitenkin valmistettiin muille ihmisille/ muiden loitsimiseen. Loitsupussi koottiin huolella, loitsun tarkoitusperää ja sen saajaa silmällä pitäen. Positiivisia asioita tuottavat loitsupussit voitiin joko piilottaa taiottavan pihaan, kotiin tai tavaroihin, tai antaa suoraan taiottavalle, mutta negatiivisia asioita aiheuttavat pussit lähes yksinomaan jemmattiin piiloon. Suosituimpia loitsupussin jemmaustapoja olivat loitsittavan tavaroihin piilottaminen, tai hänen pihaansa hautaaminen, tai oven alle, yms. piilottaminen. Hoodoon piirissä nämä nyssäkät tunnetaan nimellä Gris-gris (vapaasti suomennettuna Harmaa-harmaa), mutta myös nimet Fetissi ja Mojo tulevat usein esiin tällaisista loitsimispussukoista puhuttaessa, vähän lähteestä riippuen.

Loitsimispussit, etenkin negatiivisia asioita tuottavat, on hyvä hävittää polttamalla, Mikäli loitsupussi on haudattu maahan loitsimistarkoituksessa, ei auta kuin kaivaa se ylös ja polttaa. Positiivisia asioita tuovat pussit taas on hyvä haudata maahan/jättää maan poveen kun niiden aikoma loitsu on toiminut.
Negatiivisia loitsupusseja vastaan voi kokeilla myös loitsupulloa, etenkin, jos pussin kyhääjä on amatööri.

Amulettipussit

Loitsupussi voi olla myös taikojalle itselleen henkilökohtainen amuletti, jolloin puhutaan amulettipussista tai fetissistä/fetissipussista. Amulettipusseja käytetään etenkin, jos amuletiksi aiotut materiaalit ovat hauraita, kuten kasvin lehdet, tai lukuisia ja pieniä, kuten kolikot tai siemenet. Amulettipusseja käytetään siis sellaisten amulettien kohdalla, joita olisi vaikea pitää kasassa ilman sopivaa suojusta (tässä tapauksessa pussia). Amulettipusseja voi valmistaa joko itselle tai lahjaksi ystävälle, mutta niitä käytetään pelkästään amuletteina, eikä niiden tarkoitus ole noitua ketään. Toki, amulettipussi voi olla myös huonoa onnea tuottava.. Amulettipussit lukeutuvat siis ennemminkin amuletteihin, kuin varsinaisiin loitsutavaroihin.

Eräs "mustan magian" tunnetuimmista amulettipusseista tunnetaan nimellä Borfi, joka on lyhenne sanasta Borfimah. Borfi on afrikkalainen, pahaa noitaa tai muuta pahantekijää suojeleva amuletti. Borfin sisältö oli usein aika hirtehinen, ja sisälsi usein niin ihmisruumiin, kuin kuolleiden eläinten osia.

Mansikkamaito

Pakko on esitellä taas vaihteeksi lapsuuden klassikko:

About desi tuoreita mansikoita
n. Pari desiä makeutettua mantelimaitoa tai soijamaitoa
1 rkl Hienoa sokeria
Ripaus vaniljasokeria tai pala vaniljatankoa

-Mikäli käytät vaniljatankoa, laita se maitoon jo etukäteen, vaikka edellisenä päivänä
-Perkaa mansikat, leikkaa isoimmat puoliksi tai neljään palaan
-Laita mansikat ruokailuastiaan ja kaada päälle maitoa
-Sirottele päälle sokeri ja ripaus vaniljasokeria
-Nauti tuoreeltaan. Maistuu parhaalta puutarhakeinussa nautittuna

*Tämä lieneekin ainoa mansikkaohje täällä.. Mansikka hapattaa maidon nopeasti, joten nauti tämä jälkiruoka aina tuoreena. Muistan syöneeni lapsuuteni kesinä mummin luona mökillä mansikkamaitoa, se jotenkin "teki kesän". Maitokin oli tuoretta suoraan Mansikista sillä mökkinaapurilla oli lehmiä ja haimme sieltä aina aamumaidon mummin kanssa. Nykyään olen yliherkkä mansikoille, olen luopunut maitotuotteista, mökkinaapurilla ei ole enää lehmiä ja mummikin on levännyt haudassa jo useamman vuoden. Sain silti tilaisuuden laittaa mansikkamaitoa rakkailleni, ja poimia mukaani mansikoita työpaikan takapihalta. Sain myös nokkosihottumat olkavarsiin asti, mutta hyvä mieli tuli silti lapsuuden nostalgisesta takaumasta. Mansikkamaitoni sai ruokailijoilta kehut vaikka itseltä jäikin maistelut väliin.
Mainittakoon vielä, että myöhäiskesän mustikkamaito syntyy samalla ohjeella, korvaat vain mansikat mustikoilla.

Ukonhattu (Aconitum Napellus)

A. Napellus tunnetaan myös Aitoukonhattuna, eli Puutarhaukonhattuna, ja sitä löytyykin vielä satunnaisesti menneiden isoäitien katoavista puutarhoista. Ukonhattuja on monia lajeja ympäri maailman, mutta Suomessa tavataan pääosin tarha- sekä lehtoukonhattua. Ukonhattu on monivuotinen, ja kukkien väritys vaihtelee lajeittain syvän sinivioletista liki läpikuultavan keltaiseen ja valkoiseen.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Ukonhattu on kaunis, mutta hyvin myrkyllinen, ja juuri tästä syystä hävitetty useista puutarhoista kokonaan. Ukonhattu on feminiininen noitien ja eläinyhteyden kasvi, joka liitetään vesielementtiin ja planeetta Saturnukseen. Kasvi on myös yhdistetty moniin alisen ja pimeän puolen jumalattariin, kuten Hekateen ja Proseprinaan. Kotimaisittain Louheen ja Loviattareen, ja onkin alisen pyhä kasvi.
Ukonhatulla on roolinsa myös rakkauden yrttinä, mutta pääosin juuri petollisen, riivatun, tai yksipuolisen rakkauden, josta sen myrkyllisyys varoittaakin. Mustasukkaiset ja kostonhimoiset puolisot ovat sekoitelleet ukonhattua uskottoman puolisonsa ruokaan arvatuin seurauksin.
Tämä kasvikunnan arsenikki on myös ollut apuna monelle päiviensä päättäjälle, ja onpa sillä päästy eroon vuodepotilaiksi ja talon taakaksi vanhentuneista sukulaisistakin. Myös tuomittuja vankeja kerrotaan teloitetun Ukonhattukoktaileilla.
Folkloresta Ukonhattu on tuttu rohto jota noidat lisäsivät lentovoiteisiinsa päästäkseen Kyöpelinvuoren pitoihin.

Ukonhatulla on myös yhteys metsänpetoihin, etenkin suteen, jota on jo ammoisista ajoista kammottu verenhimoisena petona. Karhu oli pyhä ja ansaitsi peijaiset, susi puolestaan epäpyhää manalan väkeä, kuten kasvikin. Ukonhatulla on paikkansa myös populaarikulttuurissa, ihmissusitarinoissa- ja elokuvissa. Sillä joko tapetaan tai parannetaan suden riivaama henkiö. Kasvin on kerrottu myös suojelevan sekä ihmissusilta ja vampyyreilta, ja sitä kannattaakin kokeilla energiavarkaita vastaan.
Metsästäjät tunsivat Ukonhatun Sudenmyrkyn nimellä, koska nuolenpäät kastettiin tai syötit höystettiin ukonhatulla susimetsälle lähdettäessä.

Ukonhatun juuria voi käyttää amuletteina, mutta myrkyllisyytensä vuoksi ne kannattaa säilyttää joko pussissa, rasiassa tai pullossa. Potporripusseihin voi lisätä vaaratta ukonhatun kukkia saadaksesi kesyttömän lehdon tuoksua liinavaatteisiisi.
Kotipuutarhassa ukonhattu suojelee vahtikoiran tavoin ja auttaa pääsemään yhteyteen eläinhenkien (etenkin metsän petojen) ja henkioppaiden kanssa. Ukonhatulla on silti enemmän yhteyttä tuonpuoleisen jumalattariin kuin varsinaisesti esi-isiin ja vainajiin. Jos olet sitomassa itsellesi MustaaKirjaa tai vastaavaa, voi kannen väliin sujauttaa vähän kuivattua Ukonhatun lehteä pitämään loitolla ei-toivotut selaajat.
Puutarhakasvina ukonhattu on helppo ja vaatimaton. Viihtyy kosteahkossa mullassa puolivarjossa, eivätkä sitä juuri vaivaa edes tuholaiset. Ukonhattu kasvaa hyvissä oloissa todella kookkaaksi ja tuuheaksi, ja esimerkiksi terassin tuntumassa tarjoaa vilpoista varjoa.

Nykylääketiede ja homeopatia käyttävät ukonhattua tänäkin päivänä mm. sydän-, särky- ja hermolääkkeenä rohdosnimellä Aconitum. Ukonhattu on rauhoittava ja lievittää kiputiloja. Homeopaattista Aconitum-rohtoa käytetään mm. lievittämään stressiä ja aamupahoinvointia, vaikkei kasvia itsessään suositella raskaana oleville (lue eteenpäin).

Huom: Ukonhattuun ei ole vastamyrkkyä. Ukonhattu on jopa tappavan myrkyllinen, joten älä yritäkään käyttää sitä omin päin rohtona sisäisesti tai edes ulkoisesti. Ukonhattu aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja hengityksen vajaatoimintaa. Ukonhatun myrkyt vaikuttavat erityisesti hermostoon, ensin stimuloimalla, ja sitten halvaannuttamalla. Kaikki kasvinosat sisältävät useita myrkyllisiä alkaloideja, kuten akotiinia ja napelliinia. Pitoisuudet itsessään kuitenkin vaihtelevat kasviyksilöiden koon ja iän mukaan. Myrkytysoireita ovat mm. pistely iholla, jäsenten puutuminen, hengenahdistus, aistihäiriöt, oksentelu, kouristelu, pyörrytys, ja ripuli.
Vaikeissa myrkytystapauksissa kuolema voi seurata jo alle tunnin sisällä, sydänhalvauksen tai hengityselimistön lamaantumisen myötä. Yleensä myrkyt kuitenkin hivuttavat hengiltä muutaman tunnin sisällä. Ukonhattumyrkytyksestä on jopa mahdollista selviytyä, mikäli sydämen ja keuhkojen toimintoja saadaan ylläpidettyä. Herkimmät ihmiset joilla on taipumusta yliherkkyyteen tai allergioihin voivat saada myrkytysoireita pelkästään koskettamalla kasvinosia, joten muista aina käyttää suojakäsineitä, tai pestä kädet hyvin kun olet ollut tekemisissä kasvin kanssa, sillä kaikki kasvinosat ovat, kuten jo mainitsin, myrkyllisiä.
Raskaana olevien, heikosta terveydentilasta kärsivien ja pienten lasten ei tulisi olla kosketuksissa ukonhattuun lainkaan.

Suomenkin metsistä tavattavaa Ukonsientä (Macrolepiota Procera) kutsutaan joskus virheellisesti Ukonhatuksi. Yllättävän usein tähän törmää juuri ruokapalstoilla, jolloin ruokaohje voi kehottaa lisäämään sapuskaan (niin ja niin paljon) Ukonhattua. Ole tarkkana, sillä kyse on puhtaasti asiavirheestä; ohjeessa tarkoitetaan siis tuota Ukonsientä, joka kuuluu ruokasieniin.

Uskomuksia:
-Ukonhatun on uskottu olevan vastamyrkky ihmissuden puremalle, mutta sitä piti ottaa täydelläkuulla.
-Täydenkuun aikaan kerättyä Ukonhattua pidetään maagisesti kaikkein voimakkaampana.

Happamanmakeat paprikat

Yksinkertaista ja herkullista :)

3 Eriväristä paprikaa (tässä vihreä, punainen ja keltainen)
1 tl Suolaa
2 rkl Tummaa riisiviinietikkaa
2 rkl Sokeria
Öljyä paistamiseen

-Perkaa ja suikaloi paprikat
-Kuumenna öljyä paistinpannulla ja lisää paprikat pannulle
-Lisää suola ja riisiviinietikka paprikoille, ja paista sekoitellen muutama minuutti
-Lisää sokeri ja käännä levy pois päältä. Paista sekoitellen kunnes levy jäähtyy
-Tarjoa paprikat tuoreeltaan lisukkeena.

*Tällaiset paistetut paprikat sopivat hyvin aasialaisten, eritoten kiinalaisten, ja vietnamilaisten ruokien lisukkeena. Nämä paprikat kuuluivat aikoinaan omiin ruokasuosikkeihin vaikken enää yliherkkyyksieni takia voikaan näitä syödä. Älä siis paista ja syö paprikoita mikäli olet niille allerginen tai yliherkkä.

Pakana, Noita ja Wicca

..menivät yhdessä baariin, ja baarimikko kysyi:
Ei nyt sentään ;D Jotenkin otsikkoni vaan aina vinksahtavat. Ajattelin kertoa teille jotain noituuteen yleisesti liitetyistä käsitteistä, ja niiden luomista mielikuvista, sillä saatananpalvojan lisäksi minut sekoitetaan usein myös wiccoihin. Pidän sitä yleensä loukkaavana, sillä Wicca on uskonto, ja noituus ei. Kuten olen aina sanonut, jokainen noita ei automaattisesti ole wicca, eikä joka wicca ole automaattisesti noita. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole paasata, vaan yritän kertoa asioista ainakin suurinpiirtein niin kuin ne ovat. Kuitenkin, wiccan sisäisissä uskontoasioissa kääntykää ennemmin wiccojen itsensä puoleen, sillä noidilta on turha kysellä teologisia yksityiskohtia mistään uskonnosta, samoin kuin esim. wiccoilta on turha kysellä mitään wanhasta noituudesta.

Valitettavan monet ihmiset vielä tänäkin päivänä kokevat noituuden uskontona, ja wiccalaisuuden noituutena, jopa osa noidista ja wiccoista itse. Noidat ja Noituus käsitteinä ovat kuitenkin vanhempia kuin monet uskonnot, kuten esim. kristinusko, kristiä sivuava saatananpalvonta ja uuspakanallinen wicca-liike, jolla on Amerikassa uskonnon status, toisin kuin meillä Suomessa.

Voi pakana!

Aloitetaan siis lyhyesti pakanoista. Pakana sanana tulee latinan "Paganus" -termistä, joka tarkoittaa kyläläistä tai maalaista. Kirkko oli aikoinaan vallalla kaupungeissa, kun taas maaseudulla ihmiset pääsivät vapaammin harjoittamaan wanhoja perinteitään ja tapojaan ilman kirkon tarkkaa valvontaa.
Lähtisin siitä ettei pakana ensiksikään kuulu mihinkään kirkkoyhteisöön tai valtauskontoryhmään. Eivät tosin monet ateistitkaan. Erona mainittakoon, ettei ateisti usko mihinkään "suurempaan universaaliin voimaan jumalana tai jumalattarena", sen kummemmin kuin kohtaloon tai muuhun sen sellaiseen ylimaalliseen "himphamppuun". Pakanankaan ei tarvitse olla erikseen juuri uskonnollinen, mutta pakanuus vaatii silti jonkinlaista "suuremman olevaisen" tunnustamista. Tässä mielessä esim. ateisteja ei voida pitää pakanoina.

Pakana on maanläheinen henkilö, joka ammentaa elämänkatsomuksensa perusasiat lähinnä esikristillisistä ajoista. Pakana voi siis hyvin olla niin luonnonuskovainen kuin muuten vain perinneihminen. Pakanalla on siis, jos ei yleisellä mittarilla uskonnolliseksi, niin ainakin liki uskonnolliseksi luokiteltava elämäntapa tai -vakaamus elämään, vaikka hän usein kuuluukin vähemmistöön vaikka sitten suomenuskovaisena, asatruna tai kelttinä. Peruspakanalla on usein, suuntauksestaan riippuen, monta jumalaa, tai sitten vain maa ja luonto ovat hänelle tarpeeksi jumalallisia. Jumalanpalvelus hänelle voi olla kevyt ja simppeli, kuten lasillinen viiniä tai olutta päivänseisauksena- tai tasauksena, tai vaikka Ukon Pyhänä.
Vaikka pakanuudessa voidaan ehkä maallikon silmin havaita jotain noituuteen samaistettavia piirteitä, pitäisin kuitenkin Noidan ja Pakanan termit erillään. Vaikka noidat useimmiten ovatkin pakanoita, kaikki pakanat eivät välttämättä ole noitia. Tietenkin pakanasta tulee termillisessä mielessä myös Noita, jos hän harjoittaa uskontonsa lisäksi noituutta; Lukee loitsuja, tekee taikoja, ja suorittaa maagisia rituaaleja (lue kuitenkin eteenpäin), mutta kuulumatta mihinkään valtauskontoryhmään, hän on yhä pakana.

Uuspakanat

Koska kirkko jossakin vaiheessa teki kaikkensa katkaistaakseen ihmisten siteet wanhoihin tapoihin ja uskomuksiin, wanha uskonto koki monissa paikoissa taantuman tai katosi kokonaan. Samoin monet wanhat juhlapäivät, joista valtaosa voitiin yhdistää wanhoihin pakanauskontoihin, kitkettiin pois ihmisten kalentereista, tai ne muutettiin aiheiltaan kristillisiksi. Nykyään, kirkkovallan hellittäessä otettaan modernisoituvassa maailmassa, uudempi sukupolvi on kuitenkin osoittanut kiinnostustaan wanhoihin, esikristillisiin tapoihin ja perinteisiin, ja he tuntevat yhteenkuuluvuutta pakanallisiin esivanhempiinsa. Ilmiö on osaltaan aloittanut vanhojen paikallisuskontojen, eli vanhan pakanuuden, rekonstruoimisen. Tällöin puhutaan uuspakanuudesta. Valitettavan usein uuspakanuus kuitenkin on, joko tietojen puutteellisuuden, tai jopa pakanan oman piittaamattomuuden vuoksi todella eklektistä, eikä siksi muistuta enää kovin suuressa määrin sitä alkuperäistä pakanauskontoa jota kulloinenkin uuspakanasuuntaus yrittää imitoida. Moni uuspakana myös kutsuu itseään nykyään vain pakanaksi.

Noituus ja Noidat

Niin, noita on siis henkilö joka harjoittaa noituutta. Noitia voi löytää eri ikäluokista, niin uskonnollisten yhteisöjen kuin eri kansakuntien keskuudesta. Vanhan linjan noituuden, eli perus-, eli perinnenoituuden, juuret löytyvät muinaisten pakanakansojen luonnonkunnioituksesta ja folkloren kansantaikuudesta. Noituutta puhtaimmillaan on siis vaikka piilotettu noitapussi, tilkka verta kakkupalassa tai hevosenkenkä oven yllä. Eli ei mitään New Age -hippeilyä. Noituutta on tavallisen elämänmenonkin seassa nykyisin niin monissa muodoissa, etteivät kaikki edes tiedä tekevänsä taikoja. Oletko ehkä koputtanut puuta tai suojautunut sylkäisemällä mustan kissan nähdessäsi?

Niin, nykyihmiselle tutut taikauskoiset tavat ovat folkloren ja perinnetiedon kautta juurtuneet jo niin syvälle mieliimme, ettemme juuri kiinnitä niihin mitään huomiota. Tiesitkö, esimerkiksi, että "Terveydeksi" oli alunperin taikasana, jolla aivastuksen ansiosta kehosta ulos lentänyt sielunpää saatiin takaisin kehoon? Se ei kuitenkaan itsessään ole vielä "noituuden harjoittamista", vaan kansantapoja ja taikauskoa. Taikauskon juuret löytyvät siis kansantaikuudesta, jota kautta ne voidaan yhdistää wanhan linjan noituuteen, niin oudolta kuin se voi kuulostaakin. Onhan erilaisten enteiden ja etiäisten kuulostelu tärkeä osa vanhaa noituutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen noita olisi taikauskoinen tai jokainen puunkoputtelija olisi noita. Ammoisina aikoina "noita" tarkoitti usein "viisasta" tai "vanhaa ja viisasta". Noituus ja noita on lähellä ihmistä. Noita saattoi hyvin olla parantaja, tietäjä, kaivonkatsoja tai ennustaja. Noita on, tai pyrkii olemaan yhteydessä luontoon ja maailmaan; olemaan osa energian kiertoa.

Tätä energiaa noita käyttää tehdessään taikoja. Voimia ei siis rukoilla jumalilta sen kummemmin kuin muiltakaan yliluonnollisina pidetyiltä olennoilta kuten esim. monissa järjestäytyneissä uskontoryhmissä tehdään. Noita ei ole luonnon tai muunkaan voiman välikappale vaan osa luontoa; oma yksikkönsä, jonka vahvuus vaihtelee yksilöstä riippuen. Taikojen, loitsujen, ja muiden konstien tarkoitus on saada aikaan toivottuja muutoksia vallitsevissa olosuhteissa. Noita on ehkä omistautunut noituudelle noidan valalla, joka vaihtelee lähteestä ja noidasta riippuen.
Hän voi toimia yksityishenkilönä, tai hänellä on oma noitapiiri; työryhmä, jonka kanssa esimerkiksi suuremmat taianteot toteutetaan. Usein piirit ovat kuitenkin pienemmät ja sisäänpäin lämpeävämmät kuin esim. ritualistiseen noituuteen suuntautuneilla ryhmillä. Erimerkiksi kaverukset voivat muodostaa työskentelypiirin. Tällaiset pienet piirit tapaavat toisiaan yleensä maagisissa merkeissä tilanteen sitä vaatiessa.
Sapattipäivät ovat perinnenoidalle oman maan kalenterista löytyviä vuotuisjuhlia, ja niitä voidaan viettää yhdessä, tai yksityisesti oman perheen kesken (kuten joulua).

Perusnoidat käyttävät magian ohjailuun apuvälineitä ja työkaluja siinä missä ritualistiset nykynoidatkin, mutta työskentelyvälineet ovat yleensä käsinkosketeltavia esineitä ja tavallisia taloustavaroita. Tikarina voi toimia pihviveitsi, patana kattila, ja taikasauvana kauha. Noituus on ikivanhaa, ja jos muistetaan että keittoastiat aikana ennen kattiloita olivat todella stereotyyppisia patoja, ja veitset enemmän tai vähemmän tikarimaisia, ymmärrämme, miksi monissa perinteisissä esineissä suositaan "wanhaa muotoilua". Nykyään niitä on vaan vaikea erottaa ritualististen harjoittajien rituaaliroinasta.. Noidalla voi olla kotonaan erillinen työskentelytila, mutta hän voi myös luoda sellaisen itselleen tarpeen vaatiessa vaikkapa kesämökille tai ulkotiloihin.

Wanhan linjan noituudenharjoittajat eivät välttämättä harjoita minkäänsortin jumalanpalvontaa, mutta voivat ihan hyvin kuulua esimerkiksi sosiaalisen ryhmänsä kirkkoyhteisöön tai johonkin muuhun valtauskontoryhmään. Tällöin esim. jumaltenpalvonta ja siihen liittyvät rituaalit ovat k.o. uskonnonsisäisiä, ennemmin opittuun malliin ja yksilön uskontoon kuin noituuteen itseensä liittyvää. Samoin esim. kristin kirkkoon kuuluvan noidan noituudenharjoittaminen ei kuulu mitenkään hänen. uskontoonsa vaan jää sen ulkopuolelle. Monet maagiset suuntaukset ovat toisaalta olosuhteiden pakosta rakentuneet uskonnonsisäisiksi, jolloin henkiolentoja voivat edustaa myös pyhimykset (kuten Voodoossa, Stregheriassa tai uudemmissa wanhasuomalaisissa loitsuissa). Tiettyyn uskontoryhmään kuuluvat noituudenharjoittajatkin siis ovat noitia, ja nykypäivänä jostakin uskontokunnasta eroaminen onkin kiinni lähinnä omasta itsestä ja vakaumustensa takana seisomisesta. Itse olen varmaan sukuni ensimmäinen kirkosta eronnut ;)

Nykynoita

Nykynoita puolestaan seuraa wanhan suuntauksen sijaan mm. Wiccan ja New Agen saataville saattamia, noituuden modernimpia, ritualistisia suuntauksia, kuten esim. kelttisapatteja, oman alueen ulkopuolisten jumalolentojen palvontaa ja täydenkuunjuhlia. Uuden ajan noita ritualistisine harjoituksineen sekoittuu valitettavan usein etenkin eklektiseen wiccaan, ja vielä valitettavammin usein onkin sitä. Suuntaukset ovat sekoittuneet toisiinsa jo vuosia wicca-liikkeen tulemisen ja sen eklektistymisen myötä, ja monet uusnoidat pitävät itseään wiccoina sen kummempia miettimättä.

Ritualistinen noita voi olla yksityishenkilö, tai hän voi toimia työskentely-, eli noitapiirissä muiden samanhenkisten noitien kanssa. Ritualistisen noituuden harjoittajat kutsuvat noitapiirejään usein englantilaisittain coveneiksi. Piirin, eli Covenin jäsenet tapaavat toisiaan yleensä sapatteina ja esbateina (=täydenkuunjuhla), suorittavat rituaaleja ja loitsuja, ja suunnittelevat muuten vain yhteisiä rientojaan. Ritualistisella noidalla on yleensä oma alttari; Pyhä, energinen tila, jonka äärellä hän työskentelee ja kanavoi energioita. Vertailun vuoksi esim. perinnenoidalle tällainen energialla latautunut työskentelytila voi olla vaikkapa oma keittiö, puutarha, tai koti yleensä.
Nykynoita työskentelee siis lähes aina alttarin äärellä, noudattaa vuodenkiertoa (usein niitä juuri mainittuja kelttisapatteja juhlapäivinään käyttäen), palvoo ja muistaa mahdollisia jumaliaan sapatteina, juhlii täysikuuta, lukee loitsuja, omistaa erilaisia, maagisia työkaluja ja kenties jumalkuviakin, ja käyttää magiaa tehdäkseen taikoja. Tällaista harjoitustapaa kutsutaan rituaaliseksi tai ritualistiseksi noituudeksi. Sitä on harjoitettu kauan ennen wiccaa, mutta perinnenoituutta vanhempaa se ei ole.

Nykynoidalla on usein myös erilaisia työkaluja tai välineitä, mutta ne voivat olla olemassa myös pelkällä mentaalitasolla. Esim. hyvän keskittymiskyvyn omaava ryhmä voi visualoida tarvittavan välineistön itselleen. Käsinkosketeltavat noidan välineet ovat usein ritualistisen noituuden välineitä, taidokkaan näköisiä, kauniita esineitä pakanuuteen ja noituuteen erikoistuneista nettikaupoista.
Moni nykynoita myös valitsee itselleen "noitanimen" jolla hän esiintyy jumalilleen, tai jolla piirin jäsenet tuntevat toisensa.

Jumalat ja Jumalhahmot edustavat niin nykynoidilla kuin wiccoillakin yleensä maailmanenergiaa ja kanavaa luontoon, ja vaihtelevat eri yksilöiden ja ryhmien mukaan. Nykynoita voi tulla toimeen myös ilman heitä. Nykynoita työskentelee jossain wanhan noituuden, Wiccan ja New Agen välimaastossa, ja pyrkii elämään sopusoinnussa niin henkien kuin jumalolentojenkin kanssa.

Monet nykynoidat voivat olla luonnonuskovia siinä missä wiccatkin, ja molempien pääjumala on yleensä jumalatar. Palvonnan pääkohde voi olla myös miespuolinen, vaikka moinen on harvinaista. Varsinaisen perinnenotuuden kanssa nykynoidilla on enää harvoin mitään tekoa, vaan nykynoita ja wicca muistuttavat toisiaan enemmän, tosin erojakin löytyy:
Wicca-suuntaus on ammentanut uskontoonsa paljon ritualistisesta noituudesta, mutta nykynoituudessa silti harvemmin on wiccalaisuudesta poiketen mitään yleispäteviä kaavoja, rituaaleja, jumaloppia tai sääntökoelmia joiden mukaan pitäisi elää että olisit "hyvä ihminen" tai "onnistunut noita", sillä noituus ei vieläkään ole uskonto, kuten mainittu Wicca.

Wicca

Sana "wicca" on alunperin anglosaksinen termi ja tarkoittaa "miespuolista noitaa". Naispuolista noitaa kuvaava sana oli "wicce". Myöhemmin sanat sulautuivat toisiinsa.
Nykyään tunnettu Wicca syntyi 1940-1960 lukujen aikana, ja luokitellaan uuspakanalliseksi luonnonuskonnoksi. "Tuoreudestaan" huolimatta Wiccalaisuus teeskentelee usein olevansa vanha suuntaus, mutta historiallisesti siitä on melko mahdotonta löytää vedenpitäviä todisteita jotka eivät sekoittuisi kieliopin hajanaisiin koukeroihin noita/wicce/wicca. Wicca-liikkeen oppi-isinä voidaan pitää Aradia-Noitaevankeliumin kirjoittajaa, Charles Lelandia, sekä Gerald Gardneria, joka lopulta muokkasi wiccan järjestöksi.
Wiccan rantautuessa aikoinaan Suomeen, se tarjosi "helpon" vaihtoehdon kristinuskolle, ja aiheen tiimoilta itseään toistavassa skenaariossa itseään ja polkuaan etsivä henkilö, joka "koki olevansa "pakana", erosi kirkosta ja ryhtyi heti wiccaksi. K.o. asetelmassa ei siis ollut kysymys varsinaisesta pakanuudesta, vaan pelkästään uskonnon vaihtamisesta toiseen. Wiccalla ei siis ole mitään tekemistä esim. kansantaikuuden, tai wanhan luonnon-,/perinnenoituuden kanssa.

Wicca-uskonnon opit todennäköisesti lainattiin, paitsi aikansa ritualistisen noituuden harjoittajien toimista ja seremonioista, myös kristityn kirkon liturgisista rituaaleista, mikä selittäisi tiettyjä yhtäläisyyksiä noitien, kirkon, ja wiccan välillä (kuten sapattien juhlinnan, viinin ja leivän rituaalin tai pyhän veden). Wiccojen vuosi käsittää neljä isoa sapattia, jotka on lainattu Kelteiltä (Imbolc, Beltane, Lugnasadh ja Samhain), tosin myös kristittyjen juhlat, kuten Lammas tai Candlemas, voivat olla edustettuina wicca-kalenterissa. Wiccoilla on lisäksi neljä pienempää sapattia jotka edustavat vuoden tasaus- ja seisauspäiviä, mutta joita juhlitaan yleensä kiinteällä paikalla, k.o. kuukauden 21. pvä. Näiden pikkusapattien nimet (Ostara, Litha, Mabon ja Yule), ja joskus myös viettotavat, on lainattu niin ikään Kelttiläisestä kalenterista.
Kahdeksan vuotuisjuhlan lisäksi wiccat juhlivat kuukausittain, nykynoitien tavoin, myös Esbat-nimistä täydenkuun juhlaa.

Jumaltenpalvonta sisältyy tietenkin keskeisenä osana Wiccalaisuuteen uskontona. Wiccojen maailmankatsomus perustuu naispuoliseen jumalolentoon, Jumalattareen, joka nähdään korkeimpana universaalina luojavoimana, sekä hänen puolisoonsa, Sarvipäiseen Jumalaan, joka ei kuitenkaan edusta kristinuskosta tuttua Paholaista vaan ainoastaan feminiinisen jumalattaren maskuliinista vastapuolta. Maailman kaikki muut jumalattaret ja jumalat nähdään vain näiden kahden pääjumaluuden eri ilmentyminä. Eri kulttuurien jumaluudet esiintyvät tästä syystä usein wiccojen rituaaleissa ilman että asiassa nähdään minkäänlaista uskontojen välistä ristiriitaa, etenkin jos kyseessä on eklektinen wiccan harjoittaja.
Edellä mainittuja sapatteja juhlistaessaan wicca juhlistaa jumalattarensa ja jumalan elämänkaarta, ja vaiheita, sekä niihin yhdistettyä, luonnon symbolista kiertokulkua.

Wiccan uskonnollinen säännöstö puolestaan tunnetaan Wiccan Redenä. Kyseessä on runomuotoon kirjoitettu sääntökokoelma, jossa ohjeistavasti kerrotaan luonnonpalvonnasta, energian kanavoinnista, sapateista, yrteistä, ja jumalattaresta. Redessä on 22 säkeistöä, ja monia ohjeita wiccan harjoittajille, vaikka nykyään useimmat wiccat pitävät kiinni vain sen viimeisestä kohdasta "Kun et vahingoita, tee mitä tahdot". Kyseinen rede kuitenkin esimerkiksi neuvoo kuinka mm. loitsujen pitää olla riimitettyjä, jumalattarelle pyhitettyä puuta saa polttaa, ja teoissaan on pidettävä mielessä kolminkertaistumisen laki.
Wiccat ovat jakautuneet erilaisiin ryhmiin ja suuntauksiin, samoin kuten esimerkiksi kristinuskossa on luterilaisia, katolilaisia, helluntalaisia.. Pääasiassa vanhan liiton wicca-liikkeet voidaan kuitenkin jakaa kahteen perusleiriin: Tällöin puhutaan Traditionaalisesta, eli Perinteisestä Wiccasta, joka jakautuu lähinnä Gardnerilaiseen ja Alexandrialaiseen suuntaukseen, jotka on nimetty niiden perustajien mukaan. 

Yksinkertaistettuna pähkinänkuoressa wicca uskoo vain hyvään. Wiccan teologiakin perustuu pitkälti vastavaikutukseen, ja liike käyttää opeissaan näkyvästi ajatusta pahuudesta hyvyyden vastavoimana. Pahuus wicca-liikkeessä nähdään luonnollisen tasapainon ja kiertokulun kannalta yhtä tarpellisena kuin hyväkin, sillä esiintyyhän mm. luonnossa ja elämässä asioita joita voidaan näkökannasta riippuen pitää joko hyvinä tai pahoina (esim. lintuemo hoivaa poikasiaan, kettu nappaa linnun ja syö sen, mikä on hyväksi ketulle, mutta ikävää linnun tai sen poikasten kannalta). Erillisen, puhtaan pahuuden olemassaoloa (kuten esim. Saatana kristinuskossa) ei kuitenkaan wiccassa erikseen tunnusteta. Wiccan teologiasta, tai siis, tealogiasta*, on siis vaikea löytää minkäänlaista, aktuaalia pahaa, koska Wiccassa uskotaan että kaikki on lähtöjään hyvää ja tasapainoista, tai että ainakin kaikesta voi tehdä sellaista. Utopistista, eikö? Käytännössä moinen tekee wiccasta aika rajoittavan uskonnon jossa liikkeen kovasti korostama luonnonmukaisuus loistaa poissaolollaan.

Koska wiccalaisuus ei vähättele ihmisen omia, fyysisiä tai psyykkisiä kykyjä tai yhteyttä luontoon, ja puhuu avoimesti rituaaleista "maagisina" ja rituaalisista teksteistä "loitsuina", wicca luokitellaan usein virheellisesti "noitauskonnoksi". Tämän vuoksi moni noituuteenpäin kallellaan oleva henkilö valitsee wiccan vain "oppiakseen taikoja ja loitsuja", kun kuvitellaan että toimiakseen noituus jotenkin vaatii taustalleen uskontoa.
Wiccan maagisina pidetyt harjoitukset eivät kuitenkaan juuri poikkea muiden uskontojen vastaavista; Jumaluuksia kunnioitetaan juhlapäivinä alttarin äärellä, ja heillä on usein omat ikoni-, tai vastaavat kuvat/alttaritaulut joiden välityksellä heitä palvotaan. Jumaluuksia rukoillaan paikalle rituaalin aikana, ja heitä rukoillaan, esim. toteuttamaan toiveita. Jumalolennoille uhrataan viiniä ja leipää osana uskonnollista rituaalia, ja isompaa, yhteistä seremoniaa johtaa papitar ja/tai pappi. Samanlaiset uskonnolliset harjoitukset toistuvat esim. kristinuskossa.

Noitauskonto wicca ei siis ole, sillä noituutta ei voida säännönmukaisesti yhdistää wiccan harjoittamiseen, sen kummemmin kuin muihinkaan uskontoihin. Taiat ja loitsut itsessään eivät kuulu jokaisen wiccalaisen elämään, sillä wicca ei ole synonyymi noidalle. Nykypäivänä sapattien juhlinta on usein ainoa, vähänkään maaginen tapahtuma Matti- ja Maija Meikäläisen wiccanharjoittajan kalenterissa, ja silloinkin on kysymys ennemmin uskonnollisesta rituaalista kuin loitsun langettamisesta.

Vanhan liiton Wiccat rituaalityöskentelevät usein muiden samaa uskontoa tunnustavien henkilöiden seurassa. Tällaisia, jäsenmääriltään hyvinkin vaihtelevia ryhmiä kutsutaan noituudesta lainaten coveneiksi. Nimi kuulostaa oudolta, etenkin, kun kyseessä ei ole noituutta, vaan uskontoa harjoittava ryhmä. Wicca-coveneilla on usein omat ryhmänsisäiset rituaalinsa ja sääntönsä, jotka voivat poiketa paljonkin muiden wicca-ryhmien vastaavista. Perinteisesti wicca-ryhmissä työskentelyä johtaa ryhmän keskuudesta valittu papitar ja pappi.
Wicca ei periaatteessa tee suurtakaan eroa miesten ja naisten välillä, ja sukupuolet nähdään mielellään tasa-arvoisina. Vaikkakin wicca-suuntauksista riippuen nainen voidaan nähdä jopa miestä korkeampiarvoisena olentona (lue eteenpäin).

Wiccaa pidetään siis yleisesti uskontona vaikka se ei enää nykyään opillisesti täytäkään hyväksyttyä dogmaattisten uskontojen määritelmää. Vaikka wicca sisältääkin joitain kiinteitä rituaaleja, kuten Vihkimys, Drawing Down the Moon tai Handfasting, siinä ei kuitenkaan ole kiinteitä dogmeja, ja se on pääosiltaan rakennettu lainaamalla näkemyksiä ja perinteitä muista uskonnoista ja pakanasuuntauksista, mistä hyvänä esimerkkinä vaikkapa edellämainitut, wiccan kulmakivinäkin pidetyt kelttisapatit.
Wiccoilla on toki uskonnollisiksi ohjeiksi luokiteltavia sääntökokoelmia, jotka nekin joko vaihtelevat ryhmittäin, tai sitten säännöistä valitaan vain parhaat palat. Wicca siis muuttuu kaavoiltaan, ja eklektistyy koko ajan, ja melkein jokainen yksityinen wicca harjoittaa uskontoaan eri tavalla kuin kollegansa. Meillä Suomessa wiccalaisuus on siksi jo lähtöjään liian eklektistynyttä saadakseen uskonnon asemaa sillä sen uskonnollisia dogmeja ja rituaaleja on vaikea määritellä jokaisen wiccan ollessa niistä vähän eri mieltä. Siksi nykypäivän wiccaa yleisesti pidetään vain uuspakanasuuntauksena, ja harvoin uskontona.

New Age

New Age on positiivisuutta uhkuva, erilaisten uuspakanuutta ja luononuskontoja sivuavien suuntausten alati muuttuva sekamelska, jonka harjoittajat voivat koota itse oman uskontonsa kuten haluavat, ja jossa traditionismille, eikä siten varsinaiselle uskonnolle, ole sijaa.
New Ageen yhdistetään vahvasti eri kulttuurien spirituaaliset harjoitukset ja käsitteet, kuten itämaiset tai-ji, feng shui, qi, jooga, chakrat, ja uudelleensyntymä, sekä kristillisen mytologian enkelit universumin lähettiläinä. New Agesta löytyy vähän kaikille kaikkea; enkeliterapiaa, delfiinien kanavointia, energiakenttiä, vaihtoehtoista lääketiedettä, puhdistavia ruokavalioita ja paastoja, mukaeltuja intiaanitansseja, henkioppaita, sielujumppaa tamburiinien tahdissa ja loputon määrä erilaisia huuhaa-hoitoja (hyvänä esimerkkinä korvakynttilät ja magneettikorut) joilla tavoitellaan niin fyysistä kuin psyykkistäkin puhtautta, jonka katsotaan tekevän ihmisestä henkisemmän olennon.
Tunnettua New Age -rekvisiittaa ovat mm. erilaiset kiteet ja kristallit, luonnonesineet, parantavat yrtit, detox-teet, aromakynttilät, terapiaöljyt, hoitomagneetit, ikonit, suojelusenkelit, rukousnauhat, natiivikorut, jumalpatsaat, pyramidit, tuulikellot, luonnonkansojen soittimet, parantavat helistimet, sormisymbaalit, suolakivilamput ja sen sellaiset energiakivet design-hippivaatteista nyt puhumattakaan.

Maailman eri uskonnoista lainatusta, ja vaikka mistä syistä pidetystä, uskonnollisesta rekvisiitasta ja muusta sen sellaisesta huolimatta New Age ei kuitenkaan sisällä sen kummemmin kiinteitä jumaluuksia kuin niiden palvontaakaan. Harva New Age -ihminen edes kutsuu itseään uskonnolliseksi, vaan puhutaan spirituaalisuudesta eli henkisyydestä. Erilaisia jumalankuvia kuitenkin hyysätään, usein juuri niiden edesauttaman "positiivisen/ universaalisen energian takia", kuin lautasantenneja. Jumalhahmo tuo omistajalleen onnea ja sielunrauhaa, tai parantaa tippurin jos sen valelee merivedellä rantajuhlassa kuunpimennyksen aikaan..

New Agessa kaikki on hyvää ja kaunista, ja pääpiirteittäin ihmisen elämäntehtävä on pyrkiä puhdistautumaan, ja valaistumaan, ja pääsemään yhteyteen universumin kanssa voidakseen lopulta palata valoon josta on syntynytkin. Toisin kuin pakanuus ja noituus, New Age hakee yhteyttä luontoon universumin kautta, ja uusilta tietoisuuden tasoilta, siinä missä noita tai pakana vain työntää sormet multaan :)

Neowicca

Wiccan maailmankuvan ollessa lähtöjään verrattaen moderni, se uskontona sallii kaikenlaiset muutokset suuntauksissaan, ja alkuperäisen wiccan rinnalle on nykyaikaan syntynyt termi "Uuswicca", eli "Neowicca", eli "Eklektinen wicca", johon kaikki uudemmat wiccan suuntaukset kuuluvat. Eklektisen nykywiccan synnyn ja nousun on aiheuttanut wiccan jäsenten salliva ajattelutapa rakentaa valitsemansa uskonto itselleen henkilökohtaisesti sopivaksi (saman sallii edellämainittu New Age -liike).

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos nykywicca vaikka kokee jonkin loitsun, rituaalin, rukouksen, tms. joko kokonaisuudessaan, tai osiltaan epämiellyttäväksi tai turhaksi, hän jättää sen pois harjoituksistaan tai keksii sopivamman tilalle. Tällaiset korvaavat harjoitukset poimitaan yleensä muista uskonnoista, kuten Druidien, Voodoon, Amerikan natiivejen tai muinaisten egyptiläisten pyhistä menoista kuin rusinat pullasta. Tästä syystä myös lähtöjään noituuteen, ja alkuperäiseen wiccaan kuulumattomat New-Age käsitteet, kuten enkelit, energiakivet ja erinäiset reiki-, ym energiahoidot voivat kuulua osana nykywiccan harjoittajan arkeen ilman että asiassa nähdään ristiriitaa.

Varsinainen uskontokin jätetään usein uuswiccan harjoittajien toimesta vähemmälle huomiolle, kun kaikenlainen jumaltenpalvonta nähdään pelkästään maagisina harjoituksina, tai sitten kyseinen harjoittaja vaan "tekee taikoja", rukoilee kaikkea itselleen, ja muuten vaan "unohtaa" tervehtiä jumaliaan sapatteina. Nykyään moni, vanhan uskontonsa jättävä, wiccasta kiinnostunut henkilö, yleensä suuntautuukin juuri uuswiccaan, sen ollessa usein (valitettavasti) helpoiten saatavilla oleva vaihtoehto. Uuswicca voi esikuvansa, ja noitien tavoin työskennellä yksityishenkilönä tai työskentelypiirissä, jota edelleen kutsutaan coveniksi, eli noitapiiriksi. Ei siis liene vaikea hoksata, miksi noituus ja wicca sekoitetaan usein keskenään :l

Nykywiccassa valitettavasti unohdetaan, ettei eklektismi ole loppupeleissä millekään uskonnolle hyväksi, sillä se aiheuttaa pidemmällä tähtäimellä varsinaisen uskonnon rappeutumisen, ja lopulta katoamisen. Wiccan eklektiset harjoittajat ovatkin jo onnistuneet karsimaan oman, alkuperäisen uskontonsa pelkäksi oksituksi torsoksi jossa mistään alkuperäisestä on liki mahdotonta saada selvää.
Tämä taas aiheuttaa vääjäämättä Wicca-uskonnon alkuperäisten sääntöjen ja dogmien muuttamisen pikku hiljaa tarpeettomiksi, kunnes ne lopulta unohtuvat. Näin Wicca elää ja muuttuu, ja siitä tulee koko ajan vaikeampi virallisesti määritellä alkuperäisen uskonnon vähitellen kadotessa monenkirjavan, näennäisesti mystisen hölynpölyn alle. Nykyinen uuswicca muistuttaakin enemmän eklektisyyttä korostavaa New Agea, kuin minkään sortin luonnonuskontoa.
Mikäli uskonnon edellytyksenä pidetty jumaltenpalvonta siis jonakin päivänä lopulta katoaa uuswiccasta, voidaan uuswiccaa pitää vain yhtenä New Age-suuntauksena.

Dianismi

Dianisti-liikkeen perustajana voidaan pitää Zsuzsanna Budapestiä joka kehitti dianismin 1970-luvulla wiccasta erilliseksi ryhmäksi. Wiccoista poiketen dianistit ovat poikkeuksetta naisia ja jumalattarenpalvojia. Dianismi näkee naisen miestä korkeampana olentona, jolle sukupuolten tasa-arvoisuus, yleinen hyvinvointi, ja yhteys luontoon ja jumaluuksiin on luonnollisempaa kuin patriarkaatista maailmanjärjestystä havitteleville, itsekkäille miehille (kyllä, lauseessa on tahallinen, dianismi-kuvaa selventävä paradoksi).
Miesjäsenille ja jumalille dianisteilla ei tunnu olevan sijaa, ja jos jumala on mukana, hänen katsotaan olevan vain yksi ilmentymä suuresta äitijumalattaresta, ei oma sukupuolensa. Kyseessä on siis oikeammin pelkkä feministiwiccojen ryhmittymä. Wicca-taustastaan huolimatta dianistit yleensä luokitellaan Wicca-järjestön ulkopuolelle, ikäänkuin välimaastoon ritualistisen noituuden harjoittajien ja wiccojen väliin. 

Elikkä?

Mikäs minä sitten olen? Itse olen pakana ja perinnenoita. Harjoitin noituutta jo nuorena leikeissäni, ja huomattuaan kiinnostukseni aiheeseen äiti alkoi neuvoa minua. Lopulta, erinäisten koukeroiden kautta minusta kasvoi suomenuskoon kallistuva pakana ja noita. Ilman äitiäni olisin varmaan hakenut tietoja yksin, ties mistä lähteistä, sillä olen huomannut kuinka leväperäisiä tiedot perinnenoituudesta tätä nykyä ovat. Saan siis kiittää äitini opetuksia paljosta, sillä hänkin oli äidiltään oppinut yhtä sun toista noituuteen liittyvää, mikä antoi minulle varmemman pohjan omalla polullani.
Noituus ja sen harjoittaminen, siinä missä uskonnot, kuten Wiccalaisuus tai kristinusko, voivat siis kulkea suvussa, mutta on yksilöstä itsestään kiinni haluaako hän seurata sukulaistensa jalanjälkiä vaiko ei. Sukulaissuhteet eivät kuitenkaan ole välttämättömiä, jos tunnet sisälläsi olevasi pakana, tai wicca, tai perinnenoita. Ole vaan tarkkana lähteistäsi, sillä ei todellakaan kannata uskoa kaikkea, mihin esim. täällä netissä törmää. Minä sain valita aika vapaasti, mille polulle lähden, eikä kasvatukseni kirkkoon (tavan vuoksi) kuuluvista vanhemmistani huolimatta ollut mitenkään erityisen kristillistä. Koulu hoiti myöhemmin sitten sen pakollisen kristintuputuksen ;(

Usein auktoriteettien, kuten koulun tai vanhempien tuputtama elämäntapakasvatus voikin tuntua ahdistavalta, ja siksi esimerkiksi kristittyjen lapsesta voi tulla isona pakana, tai wiccaperheen lapset voivat kääntyä vaikkapa Buddhalaisiksi.
Monet meistä ovat kuitenkin jo lapsuudestaan tunteneet vetoa noituuteen, toiset luonnonpalvontaan, ja kolmannet kirkkoihin. Samoin kuin ihminen voi jo nuorella iällä tuntea esimerkiksi ammatilliset kiinnostuksen kohteensa tai seksuaalisen suuntautumisensa. Omista valinnoista puhuminen on vain usein vaikeaa, varsinkin jos auktoriteettinä tunnetut vanhemmat edustavat eri aatesuuntaa ja voivat leimata sinut "saatanan riivaamaksi". Nykyään on kuitenkin vara mistä valita, eikä "väärän" uskonnon tai elämäntavan valitsemisesta enää joudu kirkonkiroukseen tai pyövelin pölkylle.

*No minä selitän: Teologia tarkoittaa siis jumaloppia, eli uskoa miespuolisesta jumaluudesta elämän lähteenä ja palvonnan pääasiallisena kohteena. Tealogia puolestaan tarkoittaa Jumalataroppia, eli uskoa naispuolisesta jumalolennosta elämän lähteenä ja palvonnan keskisenä kohteena.

Kasvisjambalaya

n.200g Härkäpapuja, tai isoja valkoisia papuja (säilyke)
1 Iso sipuli
3 Valkosipulinkynttä
1 Punainen paprika
1 Vihreä paprika
2 Sellerinvartta
1 tlk (n.500g) Tomaattimurskaa
2 Laakerinlehteä
1 rkl Chipotle-chilikastiketta
1 rkl (miel. savustettua) Paprikajauhetta
2 tl Kuivattua timjamia
2tl Oreganoa
Suolaa ja pippuria
Vettä
Öljyä paistamiseen
n.1/2 dl Tummaa rouxia

-Huuhtele pavut, laita sivuun
-Pese ja perkaa vihannekset, paloittele paprikat ja sipuli, viipaloi sellerinvarret ja hienonna valkosipulinkynnet
-Kuulota valkosipulia ja sipulia tilkassa öljyä, tosin ei haittaa jos sipuli hieman ruskistuu.
-Lisää paprikat ja selleri. Paista muutama minuutti kunnes vihannekset hieman pehmenevät
-Kaada joukkoon tomaattimurska ja huuhtele tölkki pannulle tilkalla tai parilla vettä
-Lisää pavut, ja laakerinlehdet, vähennä lämpöä, lisää mausteet ja hauduttele sekoitellen n. puoli tuntia kunnes valtaosa nesteestä on haihtunut. Tarkista suola, lisää tarvittaessa
-Lisää lopuksi joukkoon roux, ja sekoita hyvin

*Tarjoile keitetyn riisin tai ciabatta-leivän kera. Mikäli sinulta löytyy tuoretta chiliä, voit tietenkin lisätä myös sitä mukaan :)
Mikäli käytät kuivattuja papuja, laita ne kylmään veteen likoamaan jääkaappiin yön yli, ja keitä kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Yleisohjeella papuja keitetään 1-2h miedossa suolavedessä, siivilöidään kylmällä vedellä ja käytetään ruoanlaittoon.

Kodin Puhdistus

Jos ukonilmalla unohtuu ikkunat auki, voi asuntoon livahtaa kutsumattomia vieraita, mm. pahoja henkiä jotka pakenevat ukkosta.
Joskus taas kotona voi muuten vaan tuntua ahdistavalta, vanhoja juttuja jää pyörimään nurkkiin ja harteilla tuntuu taakka. Kotona kiertää negatiivista energiaa siinä missä positiivistakin, ja joskus mm. huono tuuli kasaantuu nurkkiin liikkumattomaksi.
Tässä hyvä resepti poistamaan negatiivisia vaikutteita talosta.

Tarvitset muutamia paperilautasia, keltasipuleita, tuoreita nokkosenlehtiä , suolaa ja suitsukkeen (esim. Salvia tai Santelipuu)

-Lohko keltasipulit neljään osaan. Laita yksi neljännes joka huoneeseen paperilautaselle, ja anna niiden pari tuntia imeä negatiivisuus itseensä.
-Poista sipulit huoneista, ja polta ne lautasineen ulkotiloissa. Älä käytä kodin tai kotipiirin uuneja tai tulipesiä tähän. Mikäli käytät esim. grilliä, älä grillaa mitään sipulinpolttotulella.
-Mikäli sinulla on omia, aiheeseen sopivia loitsuja tai runoja, voit tehostusmielessä lausua niitä nyt, katsellessasi sipulien palamista.
-Täytä ämpäri, tms. pesuvesiastia vedellä, ja revi siihen nokkosenlehdet. Avaa ikkunat.
-Pese lattiat nokkosvedellä.
-Lopuksi sytytä suitsuke, ja sulje ikkunat kun se palaa loppuun, ja piirrä suolaviiva ulko-ovien kynnyksille.

*Lattianpesun jälkeen voit myös pirskottaa asunnon vaikka suolavedellä (kolme pirskotusta joka nurkkaan), tai hieman hyppystellä suolaa lattioille, jos siltä tuntuu.
Vaikutusta voi vielä tehostaa ripustamalla asuntoon jotain karkottavaa yrttiä, vaikka tuoksuvia rosmariinin-, tai salvianoksia, valkosipulia, tai sirotella asuntoon minttua tai nokkosenlehtiä pahalaisten kiusaksi.
Pahojen henkien neutralointiin voi kokeilla myös sopivaa pulloa.

Roux

Roux on yksi Etelä-Amerikan ranskalaisväestöltä peräisin olevan Cajun-keittiön tärkeimpiä aineksia. Se on jauhoista ja öljystä valmistettava suurus, joka lisätään ruokaan joko haudutusvaiheessa tai lopuksi. Rouxissa on pehmeä, savuisen pähkinäinen maku, joka tavallaan tekee ruoasta "kylläisen" makuisen, jos nyt noin voi sanoa. Lämpimät, cajun-henkiset ruoat ovat sitä paitsi omiaan varsinkin tulossa olevilla, kylmenevillä syyssäillä.
Rouxin keittely muistuttaa tavallaan suomalaisen ruskean kastikkeen valmistusta, kun paistamme sipulin ja jauhot rasvassa ennen kuin lisäämme veden. Ajattelin siis lisätä rouxin ohjeen sivuilleni, koska siitä on ollut minulle hyötyä ruoanvalmistuksessa; sillä saa mm. tehtyä perussuomalaisista padoista ja kastikkeista mielenkiintoisia, kreolivivahteisia variaatioita :)

Rouxin valmistus kotona on helppoa ja sen voi tehdä kahdella tavalla: Joko sekoittelemalla monta tuntia miedolla lämmöllä, tai n.20 min korkealla lämmöllä. Itse teen tuota pikarouxia, mutta pidempään haudutettua versiota ohjeellani saa helposti laskemalla levylämpötilan noin puoleen.

Tarvitset:
Teräskattilan
Puulastan
Vehnäjauhoja
Kasviöljyä (rypsiöljy sopii hyvin).

-Kaada kattilaan päälle puoli desilitraa öljyä, ja lusikoi päälle pari ruokalusikallista jauhoja (=yksi annos rouxia). Käännä keittolevy päälle ja aloita sekoittaminen.
-Rouxia tulee sekoittaa lastalla pohjaa myöden tasaisesti ja koko ajan ettei seos pääse kärähtämään. Sekoita varovasti ettei seos roisku; se on todella polttavan kuumaa.
-Älä myöskään päästä rouxia tirisemään tai kiehumaan, muuten seoksesta tulee epätasainen ja se palaa helpommin.
-Kun roux alkaa tummua, se tummuu aika nopeasti. Nosta välillä kattila pois levyltä ettei seos kuumene liikaa.
-Rouxin voi jättää vaaleammaksi (kuva alla) jos ei halua kovin vahvaa makua. Nosta kattila levyltä, ja jatka sekoittelua kunnes seos ei enää vaikuta tummuvan.
-Vaalea roux syntyy kuumalla levyllä sekoitellen n. 10-15 minuutissa:

-Tumma roux on yleisimmin käytetty "oikea" roux. Onnistunut tumma roux muistuttaa sulatettua, tummaa suklaata, ja sillä on mieto, puumainen tuoksu.
-Tumma roux valmistuu kuumalla levyllä sekoitellen n. 15-25 minuutissa:

Huom:
-Anna rouxin jäähtyä rauhassa, äläkä esimerkiksi nosta kattilaa jäävesipaljuun jäähtymään.
-Palanut roux on kokkareista/epätasaista, ja käryää. Mikäli rouxisi kärähtää, heitä se pois ja valmista uusi. Palaneessa rouxissa on kirkerä, epämiellyttävä aromi.
-Rouxia voi valmistaa kerralla isomman erän, mutta on helpompi estää sitä palamasta jos keität sitä maksimissaan 2 dl kerrallaan.
-Yhteen ruokalajiin käytetään kerrallaan 2 rkl-1/2 dl rouxia. Lopun voi laittaa purkkiin, ja säilyttää jääkaapissa. Säilyy hyvänä n.2 viikkoa. Anna jääkaappi-rouxin lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen käyttöä.
-Käytä aina teräskattilaa ja puulastaa valmistaessasi rouxia. Seoksen lämpötilan noustessa esimerkiksi teflon-pinnoite ei kestä ja muovilasta alkaa sulaa.

Musta Raamattu

Kun nyt kerran tuosta Vanhasta Kehnosta oli puhetta, niin esittelenpä taas erään wanhan kirjaklassikon joka kuului ainakin 80-luvulla ehdottomasti jokaiseen asiansa tuntevan okkultistin kirjahyllyyn ja tunnutaan aika vahvasti yhdistettävän paholaiseen ;D
Esittelyssä tällä kertaa siis katu-uskottava Musta Raamattu:

Kuvassa näkyvä kappale on vuoden 1978-painos, eli ei ihan alkuperäinen, mutten voinut tätä keräilijänä sivuuttaa :) Äitini sai kirjan joskus tupaantuliaislahjaksi, ja pisti myöhemmin vahingon kiertämään ja antoi kirjan minulle (aa, nostalgie..). Alkuperäinen suomennos kirjasta taitaa olla vuodelta 1849, enkä tiedä paljonko sisältö on muuttunut uusien painosten myötä.
Musta Raamattu koostuu sisällysluettelonsa mukaan kuudennesta ja seitsemännestä Mooseksen kirjasta, eli taika- ja henkiopista jotka olisi aikoinaan poistettu itse Raamatusta. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta, sillä Mustan Raamatun sisältö on suhteellisen nuori varsinaiseen Raamattuun verrattuna. Musta Raamattu on n.1500-luvulta.

Musta Raamattu on grimoire, kabbalistisia loitsukaavoja ja henkienmanausohjeita sisältävä, pyhä loitsukirja. Kabbalistiseen tapaan kirjassa puhutaan paljon jumalasta ja hänen enkeleistään. Musta Raamattu yhdistetään helposti saatananpalvontaan, sitä kun pidetään käänteisenä raamattuna, ja onpa se sekoitettu myös noitien mustaankirjaan, jota joissakin wanhoissa lähteissä kutsutaan virheellisesti "mustaksi raamatuksi".
Folkloren tuntema, pelottava Musta Raamattu on kertomuksissa itse pääpirun, eli Paholaisen kirja, jonka kannet ja sivut ovat mustat, ja jota piru pitää mukanaan noitasapateissa, ja johon osallistujat kirjoittavat nimensä omalla verellään.
Olen kuullut ajoittain myös kaupunkitarinoita, joiden mukaan saatananpalvojilla olisi jotain omia mustia kirjojaan, jotka olisivat jotain pila-, tai häpäisyversioita kristittyjen raamatusta ja joissa kerrotaan/neuvotaan paholaisen kutsumisesta ja palvonnasta, sekä uhraamisesta paholaiselle. Tuskin ajatus ihan mahdotonkaan on, en ainakaan usko (Huom: Ei uskonnollinen viittaus vaikka lauseessa esiintyykin sana "usko") saatananpalvonnan olevan esteenä luku- ja kirjoitustaidolle?
Tarina myös kertoo, että se, jolla on Musta Raamattu, menettää järkensä! Ehkä minulla sitten on väärä yksilö kaikista Mustista Raamatuista tai olen jo valmiiksi tarvittavan pöpi ;D

Tämä Musta Raamattu vaikuttaa kuitenkin suhteellisen käyttäjäystävälliseltä. Teos on runsaasti kuvitettu, kaunis ja vaikuttavannäköinen, vaikka sen loitsukelpoisuudesta on paha sanoa mitään, kirjan mukaan loitsukaavoihin ja rituaaleihin kun tarvitaan jos jonkinlaista ainesta, kuten litroittain kaikenlaista verta, kuten nuorten kyyhkysten-, karitsojen- tai perhosten. Lisäksi ainakin aasintamman jouhia, ketunhampaita, pergamenttia, ja kaikenlaista muuta E-baysta tilattavaa.. Kirja kuitenkin perustuu kristittyjen jumalaan ja hänen enkeleihinsä, joten ehkä paholaista tällä lienee turha yrittää manata :)
175 sivua

+Vaikuttava kuvitus, mystiikka säilyy vaikkei hepreaa osaisikaan lukea
+Keräilijälle klassikkoteos
+Oiva lahjaidea kaikille jotka aikovat perustaa mystisen salaseuran herra-jumalan armosta ;)

-Pehmeäkantinen
-Sivut liimattu, kestää huonosti aikaa
-Ja kaikille okkultistinaluille siellä: Ei toimi varsinaisena loitsukirjana eikä saatananpalvonnan perusteoksena :)

Saatana Kiipeää Puuhun

200g Lasinuudeleita
200g Esikeitettyä seitania
3 rkl Hienonnettua, tuoretta inkivääriä
3 Hienonnettua valkosipulinkynttä
Tilkka tummaa soijakastiketta
1-2 rkl Soijakastiketta
1 tl Suolaa
1 rkl Sokeria
2 palaa Valkoista fermentoitua tofua
1 tl Hienonnettua, punaista chiliä tai chilijauhetta
Öljyä paistamiseen
n. 2 dl Vettä
 
Marinadi:
3rkl Soijakastiketta
3 rkl Seesami- tai pähkinäöljyä
2 rkl Riisiviinietikkaa

Lisäksi:
Hienonnettua, tuoretta kevätsipulia tai ruohosipulia

-Hienonna seitan pieniksi, jauhelihamaisiksi muruiksi. Sekoita marinadiainekset seitaniin, ja anna marinoitua n. puoli tuntia
-Kaada kattilaan ei-kovin-kuumaa vettä, ja laita kattila hellalle ja levy päälle. Laita nuudelit kattilaan. Kun vesi alkaa kiehua, siivilöi nuudelit ja huuhtele kylmällä vedellä
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, lisää valkosipuli, chili ja inkivääri, kuullota hetki
 -Lisää pannulle sokeri, suola, ja fermentoitu tofu. Lisää 1 dl vettä, kiehauta seos, sekoita kunnes tofu liukenee
-Lisää seitan, ja tilkka tummaa soijaa, niin että seitan saa vähän väriä
-Kaada joukkoon nuudelit, ja lisää vesi. paista sekoittaen kunnes nuudelit ovat kypsiä
-Mausta tarvittaessa soijalla
-Koristele ruoka kevätsipulisilpulla.

*Voit käyttää tähän joko itsetehtyä, tai kaupan seitania. Aasialaisesta kaupasta löytää monenlaisia gluteenisäilykkeitä, myös valmiiksi hienonnettuina. Valuta tölkkiseitan ja huuhtele kevyesti kylmällä vedellä. Valuta, ja käytä kuten ohjeessa. Mikäli tölkkiseitan on säilötty chiliöljyyn, ei chiliä tarvitse erikseen lisätä. Jos käytät valmiiksi maustettua tölkkiseitania, voit skipata tuon marinointikohdan.

Tämä on siis vegeversioni klassisesta ruokalajista; Ma Yi Shang Shu:sta, jonka nimi tarkoittaa puuhun kiipeaviä muurahaisia. Yleensä Ma Yi Shang Shu:hun käytetään hienonnettua lihaa, mutta koska käytin tähän seitania, eli vegesaatanaa, ymmärtänette hieman kieli poskessa annetun nimen ;)

Noituutta ja Saatanaa

Sanalla "Noita" tuntuu vielä nykyäänkin olevan todella huono kaiku. Minä törmäsin taas vanhaan ystävääni, Ennakkoluuloon, viikonloppuna.
Jokainen noita on elämässään, taatusti useammin kuin kerran joutunut vastatusten Saatana-kysymyksen kanssa; "Uskotko Saatanaan", tai "Palvotko Paholaista" -tyyliin. Yleensä kyseenalaistuksen hoitaa taho joka ei tunne maailmankatsomustasi tai edes sinua henkilökohtaisesti. Valitettavan usein elämänkatsomukseni kyseenalaistajat ovat kristittyjä. Olen huomannut myös, että usein meidät pakanat ja noidat kyseenalaistava taho on asian suhteen jo vankasti päättänyt pitää päänsä ja hyväksyä oman asenteensa ainoana oikeana selontekona. Teidän herkästi nokkiinne ottavien ei ehkä kannata jatkaa lukemista.
..tai sitten kannattaa lukea loppuun sen sijaan että laitatte minulle vaikka kommenttiboksiin aiheettomia syytöksiä :P

Vanha Vihtahousu..

Alan todellakin kyllästyä selittelemään tätä tietämättömille ihmisille, joten päätin laittaa tästä postauksen, ja näin toivoa että useammat ihmiset saisivat totuuspohjaa kuvitelmilleen.
Siis (taas kerran): Noituudella ei ole mitään tekemistä saatanan/sen palvonnan kanssa. Noituus pohjautuu alueensa muinaisiin luonnonuskontoihin ja luonnonenergian käsittelyyn eri muodoissaan, kun taas Saatana on kristillisessa mytologiassa esiintyvä, pahuutta edustava hahmo.
Saatana ilmestyi moraaliseksi pelätiksi kristittyjen kuvioihin jumalan jälkeen, ja hänelle keksittiin "Helvetti" -niminen paikka jonne jumalanpalvonnastaan harhautuneet sielut joutuisivat elleivät he jaksaisi kuluttaa ahkerasti kirkonpenkkiä. Saatanan pääasiallinen tehtävä aikana, jolloin myös yleinen noituuskäsite muodostui, tuntui olevan ihmisten elämän manipulointi ja heidän houkuttelemisensa pahuuteen, mm. lihallisiin iloihin. Ihmiset, jotka halusivat hankaloittaa läheistensä elämää, leimasivat kohteensa noidaksi, julistivat hänet paholaisen kätyriksi ja pakottivat hänet nimeämään muita noitia ennen kuin onnettoman maallinen matka päättyi teilipölkylle.
Vaikka noituus käsitteenä on saatananpalvontaa vanhempi, noidat leimautuivat Saatanan liittolaisiksi aikana, jolloin Saatana oli suurin ihmisen tuntema uhka, paha ja sielun vihollinen joka manipuloi ihmisiä. Noidilla oli tieto auttaa ja parantaa, ja koska tietoa pelättiin, ja vain jumala saattoi parantaa, oli kaikki tavallisuudesta poikkeava tietenkin Saatanalta saatua.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että monet folkloren tutut haltijaolennot, kuten lyylikäärmeet ja tietäjän apuhenget leimattiin demoneiksi eli "piruiksi". Kansa kuitenkin omi "piru"-sanan kirkolta, ja monissa vanhoissa runoissa ja taioissa mainitaan piruja. Sanalla usein tarkoitetaan kiusanhenkeä tai trullin apulaista. Sanonta "Piru sinut periköön", lienee kaikille tuttu.
Kun noidat työskentelevät henkien ja yliluonnollisten olentojen kanssa, etenkin kirkon mielestä kyseessä ovat automaattisesti "pahat henget" koska ne "eivät tule Jumalasta" tai "Oikeasta Jumalasta". Myönnän, etten tunne heidän jumalaansa kovin hyvin, mutta lähteekö hänestä henkiolentoja? Puhumattakaan, mistä me tiedämme mikä jumala todella on palvonnan arvoinen? Kyseisen jumalan hyvistä mainospuheista, vai k.o. jumalan seuraajiksi käännytettyjen vakuutteluista? On totta, etten palvele kristinuskon jumalaa, joten tuskin hänen henkiäänkään. Lisäksi on mielestäni naiivia näin ihmisenä, väittää, että kaikki jäljelle jäävät ovat "pahoja henkiä".

Oe, Hey, the Wicked-Witch!

Vaikka harvoin tulee syytä työskennellä minkäänlaisten henkien kanssa, jaan toki itsekin henkiolennot sekä hyviin että pahoihin, sillä asioilla on aina kaksi puolta. Luonto itse on sekä rakastavaa että julmaa samanaikaisesti, eivätkä noidat tai kristityt ole ainoita jotka jakavat asiat kahteen ryhmään. Kristityille Jumala edustaa absoluuttista hyvää, ja Saatana puolestaan absoluuttista pahaa. Tällä ajattelumallilla pelikentällä siis juoksentelee enemmän pahoja henkiä (eli "demoneita), sillä hyvät henkiolennot vaikuttaisivat ennemminkin olevan aspekteja itse Jumalasta kuin mitään itsenäisiä metsän tai ilmanhaltijoita. Poikkeuksena ehkä Jumalan luomat soturit; Enkelit, joita pidetään demonien vastakohtina. Ironista tosin, Raamatun tarinoiden mukaan Saatana itse olisi todellisuudessa Lucifer-niminen enkeli, joka karkotettiin taivaasta kun hän ei muiden enkelien tavoin suostunut kumartamaan jumalansa muovaamaa ihmisenkuvaa, sillä hänen mielestään Jumala, Luciferin luoja, oli ainoa kumartamisen arvoinen kohde.
Noitien ja pakanoiden Jumalattaren kolmoisaspekti, Neitsyt, Äiti ja Akka tunnetaan myös kristittyjen kesken Jumalan Isä, Poika ja Pyhä henki -aspektina. Ja mikäli jokin ei ole jumalaista perua, se on demonista ja pahaa.
Monilla muilla uskontoryhmillä, joilla on monia jumalia, itse jumalat voivat olla luonteeltaan hyviä tai pahoja. Silti heitäkin kunnioitetaan, koska he ovat jumalia. Kristittyjen jumalkavalkaadi on rajoittunut yhteen, joten jalansijaa itsenäisille hyville hengille ei juuri tuntuisi olevan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kristinuskon levittäytyessä sivistyneestä maailmasta monet pakanakansojen jumalat ja toteemit löysivät paikkansa kirjanoppineiden aina vaan kasvavilta demonilistoilta.

En väitä että moinen "hyvähenki" -kysymys olisi meille noidille sen helpompaa. Monet henkiolennot oikkuineen muistuttavat ihmisiä, joten niistä voi olla ensi alkuun vaikea päätellä, millä asioilla he liikkuvat. Henkiolennot, luonnonhenget, elementtien henget, aaveet ja kummitukset, eivät ole niinkään sidoksissa jumaliin kuin ympäristöönsä, eteeriin/energiaan, jossa he elävät ja vaikuttavat, vaikka henget mainitaankin usein jumalien yhteydessä, kuten suomalainen metsänruhtinas Tapio ja Sinipiiat, tai kreikkalainen kuunjumalatar Selene ja kuun pimennyksestä vastaavat kapee-henget. Kysymys on siis pikemminkin, päättääkö noita työskennellä henkien kanssa, ja millaisten henkien? Tai, millaisten jumalien?

Musta Raamattu?

Raamattu tarkoittaa kirjaa. Myös pyhää/pyhiä kirjoituksia sisältävää teosta, eli lain-kirjaa. Tunnetuin lienee kristittyjen pyhä kirja, joka tunnetaankin pelkkänä "Raamattuna", mutta samoin raamattuja ovat esimerkiksi hindulaisten Mahabharata, sekä suomalainen sankarirunoelma, Kalevala. Saatananpalvojilla sekä noidilla väitetään myös olevan oma pyhä kirjansa, eli Musta Raamattu. Itse kirjasta en nyt jaksa tarinoida, etten kovasti eksyisi asian ytimestä, tsekatkaa linkki.
Tarinakokoelmana pidän Kalevalasta, mutten oikeastaan seuraa mitään uskonnonsisäistä sääntökokoelmaa itsessään. Minulla ei siis ole minkäänväristä, varsinaista raamattua :)
Jokaisessa sääntökokoelmassa on aina jotain hyvää, ja olen itse pyrkinyt noudattamaan niitä, jotka parhaiten synkkaavat oman ajatusmaailmani tai uskomusteni kanssa, kuten noidan kolminkertaistumisen laki. Uskonnonsisäiset säännötkin ovat usein lähinnä ohjenuoria, "totuus asuu sydämessä". Enkä nyt tarkoita että jokaisesta bullasta kuoritaan kermat päältä ja kootaan siitä oma uskonto, kuten eklektistit usein tekevät ;(
Minulla on toki työkirja, Mustakirja, joka on kai arkisemmin noidan raamattu, sillä sitä käytetään työskenneltäessä. Noitana myös turvapaikkani, kirkkoni, on aina luonani, sillä voin halutessani hiljentyä jumalieni huomaan ilman salintäyttä ihmisiä ja pastoria. Jumalat asuvat luonnossa, ja luonto on kaikkialla.

Kristittyjen pyhä paikka, kirkko, on yleensä jollain tietyllä, kiinteällä paikalla, eikä mikä vain paikka kelpaa "puhäksi paikaksi". Omassa kirkossaan kristityt palvovat omaa jumalaansa, ja jumalanpalvelus sisältää myös maagisia rituaaleja; kuten symbolisen, pelastajan ruumiin nauttimisen ehtoollisella, ja jumalolennolle suunnatut rukoukset joiden avulla pyritään vaikuttamaan vallitsevaan tilanteeseen. Kirkossa on myös parannettu ja manattu pois demoneja, ja aikoinaan kirkko lukikin tällaisen valkoiseksi taikuudeksi, mutta myöhemmin viittaukset hyväntahtoisesta taikuudesta unohtuivat ja kaikki taikuus olikin äkkiä mustaa magiaa ja pahantahtoista noituutta, varsinkin, jos se oli kirkon ulkopuolista.

Etenkin Suomessa, jossa kansantaikuus on aina näytellyt kulttuurellisestikin suurta osaa, säilyivät mm. hedelmällisyystaiat ja pahoilta hengiltä suojautuminen ihmisten keskuudessa ja osana suuria juhlapyhiä vielä kauan kristillisen käännytystyön jälkeenkin. Kristityt muuttivatkin monia pakanakansan jo vuosisatoja juhlimia juhlia kirkollisiksi päiviksi pitääkseen lampaansa ruodussa tajuttuaan, ettei esimerkiksi mittumaaria saattanut kitkeä pois ihmisten mielistä pelkällä Helvetin uhalla.
Kaikenlaista taikojen tekemistä siis jatkettiin kirkosta huolimatta, ja sikäli, kun taikojat leimattiin noidiksi, he olivat kristittyjä. Käännytystyötä vastaan kapinoiva kansa piti siis oman päänsä, ja monet Raamatun pyhimyksistä saivat paikkansa suomalaisten loitsurunoissa. Jos ei riistaonnea esimerkiksi voitu rukoilla enää Metsänemo Raunilta, niin sitä rukoiltiin sitten Neitsyt Maarialta (Raamatun toisen päähenkilön, Jeesus Nasaretilaisen, äiti). Vanhimmissa loitsurunoissa pyhimyksiä ei siis juuri esiinny. Versoan itse tällaisesta "käännytettyjen" sukulinjasta, mutta yritän päivittäin avartaa tietoisuuttani meidän suomalaisten pakanallisista tavoista, jumalista ja elämästä ennen Ruotsin vallan aikoja. Vapaampana nykyaikana täysi-ikäiseksi tultuani saatoin siis tehdä jotain jota esivanhempani eivät; erosin kristillisen kirkon alaisuudesta ja pesin pois kristinkasteen. Hän ei ole minun jumalani.
Ymmärrän toki "Saatanan" käsitteenä, mutta minulle se on kuitenkin täysin toiseen uskontoyhteyteen kuuluva aspekti. Jos en siis palvo kristittyjen jumalaa, kuinka voisin palvoa heidän paholaistaan?

Noituus Aiheuttaa Sairauksia!

Niin myös virukset ja bakteerit jotka vasta maagisia ovatkin (sarkasmia, huom. Todellisuudessa viruksissa ja bakteereissa ei ole mitään maagista). Monta kertaa olen törmännyt yhtälöön, jonka mukaan noidat, tms. noituuden harjoittajat kärsisivät muita enemmän masennuksesta, huonosta itsetunnosta ja fyysisestä pahoinvoinnista kuten erilaisista kiputiloista, ja ovat muutenkin tavan tallaajia alttiimpia sairastamaan. Jaa-a. Mielestäni kaikenlaiset masennuskaudet ovat osa jokaisen ihmisen elämää, eikä kukaan jaksa hymyillä päivittäin (lisäksi olen gootti, on hymyiltävä harvoin, heh heh). Vai pitäisikö sitten olettaa että vain noidilla on oikeus olla välillä allapäin, kun se tuntuu muutenkin kuuluvan pakettiin?
Vertailun vuoksi voin mainita, että tuntemistani ihmisistä kristityillä on pahimmat mielenterveydelliset ongelmat. Itselläni ei ole koskaan ollut edes minkäänlaisia masennuslääkkeitä. Tapanani on käsitellä ongelmani itse, tai ystävien avustuksella. Samalla tavoin olen heidän tukenaan, jos heillä on paha olla.
Mitenkäs nuo fyysiset kivut? Rukoilu voi sattua ainakin polvilumpioihin, ja voi meitä noitia jotka saamme kärsiä etuoikeutetusti päänsärystä ja naistenvaivoista, vain muutamia mainitakseni.
Tietyssä vaiheessa sivistyneen ihmisen elämänkaarta mm. kuukautisia pidettiinkin paholaisen temppuina. Kristittyjen pyhän (aka.Raamattu) kirjan mukaanhan Jumala (k.o. teoksen päähenkilö) antoi Eevalle (ensimmäisen ihmisen, miehen, kylkiluusta luotu nainen) veren (ja synnytystuskat) rangaistuksena omenan syönnistä. Aikoinaan tavallisen kansan elinolot olivat huomattavasti nykyisiä niukemmat, ja painoindeksikin väistämättä pakkasen puolella. Etenkin naisväellä joka oli alituiseen raskaana. Kuukautiset olivat siis tarpeeksi harvinaiset vaikuttaakseen epätavallisilta.

Ehkä tuosta nyt voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kaikki kroonisista vaivoista enemmän tai vähemmän kärsivät ihmiset ovat noitia, tai ainakin paholaisen vallassa? Tai sitten noituus ei aiheutakaan keuhkosyöpää (vai oliko se tupakointi)?

Noidat kuuluvat käyttävän huumeitakin!!

Jotkut varmaan käyttävätkin. Jotkut eivät. Jotkut polttavat tupakkaa, jotkut eivät. Joillakin on ajokortti, toisilla ei. Joillakin on pähkinäallergia, toisilla ei. Jotkut jopa virkkaavat! Voi juku. Jumalamme todella vihaavat meitä ;D
Kotonoita kuuluu tupakoitsijoihin (hyi hyi) vaikkei päivittäin poltakaan, ja silloin tällöin otan myös alkoholia, ystävien kesken. Huumeita ja sen sellaisia en ole harrastanut, ihme, jos otan edes Buranaa (niihin kiputiloihin joita oletettavasti satanistinen elämäntapani saattaa aiheuttaa).. Enkä omista ajokorttia :)

Uskotaan myös, että koska noidat ovat pahantahtoisia olentoja, he aiheuttavat väistämättä, ja pelkästään pahaa. Myös sairauksia. Loitsuja luetaan ja taikoja tehdään päivittäin että naapurin Musti kuukahtaisi kihtiin eikä enää räksyttäisi Kauniiden ja Rohkeiden esitysaikana.
Suomalaisessa kansanperinteessä pahantahtoisia noitamuijia kutsuttiin "Trulleiksi". Euroopassa myrskyjä ja huonoja satoja aiheuttavat pahantekijät tunnettiin "Tempestareina". Historia siis tavallaan todistaa, että hyväntahtoisten karjataikojen ja lemmenloitsijoiden joukossa on ollut myös vähemmän mukavia noitia. Tosin, historiallisesti miehet tietäjinä tai okkultisteina edustivat yleensä hyvää, ja naiset noitina ja loitsuämminä pahaa.

Se, että henkilö edustaa jotain tiettyä asialiikettä, uskonnollista ryhmää tai muuta sellaista, ei mielestäni tee kenestäkään automaattisesti hyvää tai pahaa. Monet toki toimivat hyvässä uskossa, ja osa ihmisistä vaan tuntuu luonnostaan haluavan vähemmän hyvää toisille. Yleisesti nämä henkilöt tunnetaan "itsekkäinä" ennen kuin "pahoina". Pahuus siis tuntuu olevan noitien etuoikeus, itsekkäitähän me emme ole (vaikka naapurin Musti onkin usein aika ärsyttävä). Jos kysytään, pystyisinkö aiheuttamaan noituudella pahaa, tai pystyisinkö tekemään toista henkilöä vahingoittavan taian, uskoisin että kyllä pystyisin. Jos kysytään, tekisinkö sellaista, vastaus olisi; En. En pidä itseäni pahantahtoisena henkilönä, enkä näe mitään syytä toimia välikätenä muiden ihmisten välienselvittelyissä. Korkeintaan toivoisin heidän sopivan erimielisyytensä kaikessa sovussa.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, uskon, että kaikki tekemämme tulee meille takaisin kolminkertaisena, niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi usein harkitsen kaiken tekemäni tarkkaan, usein niin tarkkaan että ongelma kerkeääkin jo ratketa kuin itsekseen.. Hyvää karmaa, sitäpaitsi, naapurin Musti on oikeastaan ihan kiva hurtta :)

No kuka sitten palvoo Saatanaa?

Saatananpalvojat, tietysti. Stereotyyppinen saatananpalvoja pukeutuu mustaan, viiltelee itseään, herjaa kristiuskoa, meikkaa vahvasti ja kantaa symbolinaan joko käänteistä ristiä tai käänteistä pentagrammia.
Jaa-a.. Itse pukeudun melko mustiin, käytän joskus omaa vertani rituaaleissa, käytän pentagrammia, ja meikkaan. Enkä silti ole saatananpalvoja. En myöskään pukeudu mustiin korostaakseni mitenkään "noitamaisuuttani". Se lienee enemmänkin tällainen goottijuttu :)
Pentagrammiani kannan siinä missä kristitty ristiään, sillä vaikken kuulukaan mihinkään uskontoryhmään, pakanuus täyttää elämäni "uskonto"-lokeron. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että esimerkiksi noitien uskontona pidetty Wiccalaisuus on jo Amerikassa tunnustettu virallisesti uskonnoksi, sillä siinä on riittävästi uskonnon piirteitä, rituaaleineen ja jumalineen. Suomalaisittain puolestaan, näitä piirteitä ei ole vielä tarpeeksi. Amerikassa wiccat eivät siis enää ole pakanoita? Mutta asiaan:

Saatananpalvojien on tavallaan uskottava jumalaan, jos he kerran pystyvät palvomaan toista kristinuskosta tuttua hahmoa, Saatanaa. Kuten Jumalanpalvojat uskovat Saatanansa olevan todellinen. Olisi aika eklektistä valita uskonnosta vaan ne osat jotka itselle sopivat, vai? Saatana ei siis kuulu pakanalliseen noituuteen vaikka saatananpalvojat viettävätkin mustia messuja joiden kerrotaan sisältävän jonkinlaisia maagisia rituaaleja. Näkyvimpänä erona mainittakoon, että saatananpalvonna piirissä voimia tavoitellaan Saatana-nimiseltä yliluonnolliselta olennolta, kun taas noidan voimat ovat lähinnä omaa, henkilökohtaista energiaa jonka omaamiseen ei tarvita sen enempää jumalolentoja kuin henkiäkään.
On totta, että saatananpalvojat ja satanistit voivat suorittaa noituuden piiriin kuuluvia maagisia harjiituksia tai loitsuja, mutta kyse on yleensä yksilöiden omista mieltymyksistä. Samoin esim. kristitty voi koputtaa puuta tai omistaa tarokkikortit.
Toki on olemassa myös noitaryhmiä, jotka suorittavat rituaalejaan "Saatanan nimeen". He kutsuvat usein itseään "Mustiksi noidiksi", ja ovat siis saatanaa palvovia noitia, joista kuka tahansa kunniallinen wanhan liiton noita pesee kätensä ja nauraa päälle. "Satanistinoita" on jo käsitteenä sen verran ristiriitainen, että kuulostaa mätäkuun jutulta. Kiitos näiden Tuhat -eikun, Satanistinoitien, menee meiltä muiltakin maine ja krisset pääsevät haukkumaan väärää puuta.

Olen huomannut, että varsinkin ristin alla kulkevien ihmisten on hyvin vaikea edes yrittää käsittää maailmankuvaani, saati noituutta, sillä kristinopin mukaan noituus tarkoittaa, että saadaan voimia saatanalta. Olen törmännyt jopa käsitykseen jonka mukaan noituus olisi uskonto itsessään ;D Totuus on harmillisen usein kiinni yleisestä asennoitumisesta, ja sen asenteen meihin usein istuttavat tahot jotka eivät vaivaudu tutkimaan ennen hutkintaa, niin sanoakseni. Kuten sanotaa, "On vaikea nähdä taulua jos on itse kehyksissä".

Huh huh.. olikohan tuossa kaikki?

-Kaikkea Hyvää :)