Ensimmäinen Sadonkorjuu ja Uutisleivän Päivä

Kesä kääntyy loppukolmannekseen, ja koittaa ensimmäinen sadonkorjuu, 1.8.
Tämä Mittumaaria seuraava sapatti on paitsi satojuhla joka avaa ihmisten sadonkorjuukauden, myös noidan vuosiympyrän viimeinen pääsapatti ja kuluvan vuoden ensimmäinen maskuliininen sapatti. Perinteisesti se on ollut iloinen ja runsas tapahtuma, jossa on iloittu ensimmäisestä sadosta, syöty, juotu, tanssittu, laulettu ja naurettu.

Ensimmäisen sadonkorjuun juhla tunnetaan eri nimillä eri yhteyksissä: Kelttiläisittäin juhla on Lugnasadh, Irlantilaisen auringonjumala Lughin mukaan, ja samaa nimeä juhlasta käyttävät myös monet Wiccat. Germaanien keskuudessa juhlan nimi puolestaan oli Herfest. Myös keskiajan kristityt tekivät pakanajuhlasta oman versionsa; Leivän juhlan, ja antoivat sille nimen Lammas, joka tarkoittaa leipien pyhitystä. Kristityn juhlan päivämäärä siirtyi 5. Elokuuta.

Wicca-uskonnossa elokuun ensimmäistä päivää juhlitaan siis kelttiläisellä Lugnasadh-nimellä. Juhla on eräänlainen Wiccojen kiitospäivä, jolloin jumaltenpalvontaan sisälletään asioita jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti kuluneena vuonna, ja niistä kiitetään. Kuten muissakin wiccasapateissa, rituaalissa käytetään tietenkin symbolista uhria, viiniä ja leipää. Leivän uhraus tunnetaan monissa pakanaryhmissä, ja tapa muistuttaa mm. muinaissuomalaista sadonkorjuutapaa viedä/jättää haltijapuulle, kukkarokivelle tai tontulle terveisiä uutissadosta.

Ennen wanhaan Elokuun tärkeimmät tapahtumat olivat ensimmäinen elonleikkuu ja rukiinkylvö. Kylvetty ruis korjattiin sitten vuoden lopussa, Kekrinä. Ensimmäistä elonleikkuuta vasten on ennen wanhaan juotu juustokahvit, eli kahvin kanssa on tarjottu leipäjuustoa. Alueittain ne on juotu myös viimeisen elonleikkuun yhteydessä nimellä "Sirpinkampiaiset".
Elokuussa saatiinkin ensimmäiset uutisleivät ja -puurot.

Yöt ovat pimenneet Kesäpäivästä lähtien, ja Elokuu onkin tunnettu hämärällä yötaivaalla nähdyistä elosalamoista eli elovalkeista; Salamankaltaisesta valoilmiöstä johon ei kuitenkaan kuulu jyrinää tai sadetta. Muinoin uskottiin elosalamoiden jouduttavan viljan kasvua ja parantavan sen laatua. Runsaat elosalamat olivat siis hyvä enne.
Luonnossa on myös havaittavissa ensimmäisiä syksyn merkkejä. Kukkivien kasvien kukat lakastuvat ja alkavat muuttua siemeniksi, marjoiksi ja hedelmiksi. Onnekas voi jo löytää metsästä mustikoita, ja etenkin sateisen kesän avulla jopa metsäsieniä..
Itä-Suomessa alettiin pelkäämään Hallaa Elokuun paikkeilla, joten syksy alkaa muistuttaa tulostaan viimeisenä kesäkuukautena.

Pitopöytään sopivat niin maito-, muna-, peruna-, ja viljaruoat, kuin erilaiset kasvikset, sienet, marjat ja hedelmät, erityisesti mustikat ja rypäleet. Puurot ja vanukkaat erilaisilla hedelmä- ja marjakiisseleillä kruunaavat juhlan. Kokeile juustotarjotinta kekseineen ja rypäleineen, tai paista kesän viimeiset muurikkaletut. Lihapuolelta kannattaa keskittyä lähinnä kalaan ja rapuihin. Erilaiset kukot, paistetut muikut, silakkapihvit, savusiika tai -lohi ovat mainioita, vaikkapa kanttarellikastikkeen kanssa. Mikäli haluat kokeilla jotain erilaista, testaa jotain keskiaikaistyylistä ruokaa. Mausta ruoka tuoreyrteillä. Aina parempi jos käytät luonnonyrttejä vielä kun niitä saa luonnosta. Juhlajuomiksi sopivat erilaiset mehut, viinit ja siiderit, sekä vaalea olut.
Päivälle sopivia mausteita ovat lipstikka, tilli, ruoho- ja valkosipuli, erilaiset pippurit, anis, fenkoli, muskotti, neilikka, kurkuma, kumina, juustokumina ja sinapinsiemenet.

Kynttilöiden väreiksi sopivat pehmeät ja raikkaat luonnolliset sävyt, kuten lämpimät viljan ja auringon, sekä muut luonnon värit, kuten metsänvihreä ja vadelmanpunainen.
Suitsukkeiksi sopivat lempeät yrtti-, kukkais-, ja hedelmätuoksut, kuten omena, vadelma, meirami, rosmariini, ja minttu, sekä vähän eksoottisemmat appelsiini, ylang ylang, jasmiini, kookos, sekä lootus.

Pientä puuhastelua:

-Leivo ruisleipää tai muuta tummaa leipää.
-Keitä juustokahvit ystävillesi.
-Vie ruoanlaistosta ulos ensimmäistä leipää ja/tai ruokaa ja juomaa uhriksi luonnolle ja tontulle.
-Leivo marjapiirakkaa
-Istuta puuntaimi
-Käy ulkoilemassa. Ota pussi mukaan, ja kerää samalla roskia ja/tai tyhjiä pulloja.
-Aloita neule- tai käsityö
-Pese ikkunat ja pyyhi pölyt
-Järjestele vaatekaappisi ja vie turhat tekstiilit tai kierrätykseen kirpputorille
-Kierrä pelto ympäri kiittäen sitä antimista. Tämä on myös oiva tapa lisätä omaa hedelmällisyyttä ja hyvinvointia.
-Keskity elementteihin.

Pilvihin On Piian Nännit

Marja Paasion teos esittelee nimensä mukaisesti Suomen kansan seksiperinnettä, jota on koottu teoksen sivuille niin sanontoina, wanhoina taikoina kuin erinäisinä vippaskonsteinakin, kunhan ne vaan liittyvät jotenkin seksuaalisuuteen. Kyseessä on kerrassaan lystikäs kokoelma wanhoja pikkutuhmia, ja vähän ronskimpiakin, sananlaskuja, uskomuksia ja lemmentaikoja.
Kirjan sisältö on jaettu selkeästi aihepiirien mukaan, ja selailtavaahan kirjasta löytyy; Lemmennostosta, miehistä, naisista, ehkäisystä ja naimisiinmenosta aina synnytykseen asti.

"Omena sen oma nimi on."

Vaikka seksuaalisuus kaikissa ilmenemismuodoissaan tuntuukin yhä nykyään olevan tabu meille aina yhtä sisäänpäinlämpiäville suomalaisille, muistuttaisin että ilmestyessään ensi kertaa (1985) teos nousi kirjakauppojen varastetuimmat -listan kärkeen. Teos siis kiinnosti tavattomasti monien suomalaisten uteliaita mieliä, mutta jostain syystä harvempi kuitenkaan ilkesi tämän ostaa ;D
 
"Eipä liha vihkimällä parane."

Kirjan sisältö on tallennettu alkuperäismuodossaan, wanhoja termejä ja kertojien murteita unohtamatta, mikä on yksityiskohtana omiaan lisäämään teoksen viehätystä.
Vaikka kirja sisältääkin paljon nykypäivänä hävyttömiksi miellettyjä sanoja ja sanontoja, teos ei itsessään ole mitenkään rivo tai siveetön. Vanhalle kansalle esimerkiksi vittu ei ollut samalla tapaa kirosana, kuten nykyisin. Moralismi elää siis lähinnä lukijan korvien välissä, ja jokainen paljaat varpaat tai olkapäät nähdessään herkästi pahastuva ummikko voi hyvin jättää tämän lukematta.

(Uudistettu painos vuodelta 2004. Kannen kuvittanut Erkki Tanttu.)

Teos ei myöskään ole mikään "Näin se pitää tehdä" -seksiopas, vaan folkloristinen kokoelma paikka paikoin jopa humoristisia kansantarinoita ja kaskuja aikuisten maailmasta. Kirjassa käsitellään tervettä seksuaalisuutta ja siihen liittyviä, moninaisia asioita jämptisti ja kansanomaisesti sen ihmeempiä punastelematta.
Kustannusosakeyhtiö Otava 1985. 265 sivua. Kovakantinen. Kannen kuvittanut Kari Nuutinen.

+Nostaa varmasti hymyn huulille
+Kätevän kokoinen
+Kattava

-Paikoin murteella tallennetut jutut voivat olla hieman hankalasti tulkittavia.
-Uusintapainoksesta valitettavasti puuttuu alkuperäisteoksen sivuja koristava, Kari Nuutisen maanläheinen kuvitus.

Lemmenkakkuset

Vanha naisten keino saada haluttu mieltymään. Tähän tarvitaan taikojaa vanhempi nainen avustamaan:

-Taikojan on itse leivottava nämä kakkuset. Ihan sama mitä pikkuleipiä teet, ihan vaikka mokkapalat tai lusikkaleivät käy. Kunhan sydän on mukana leivottaessa ja ajattelet haluttua.
-Varsinainen magia tapahtuu leivoksia uuniin laitettaessa; Taikoja asettuu jalat haarallaan uunin suun eteen, vaikka tuoleille seisomaan, ja vanhempi nainen, kuten oma äiti, isosisko tai vanhempi ystävä, työntää leivokset taikojan jalkojen alta uuniin ja samalla loitsii:

"Kuts' uuniin kuukerikakku,
läpi haarun lämmin leipä,
että muuttuu miehen mieli,
koska siitä palan nieli!"

-Leivokset paistetaan (ja koristellaan tarvittaessa) tavalliseen tapaan.
-Näitä leivoksia sitten tarjotaan halutulle.

Naisen Väki ja Vittuvoima

Väki tarkoittaa ihmisen voimaa ja energiaa, niin fyysistä kuin henkistäkin. Tietäjillä, velhoilla ja noidilla väkeä kuului olevan enemmän kuin tavan tallaajilla, vaikka perisuomalainen sisu lieneekin kaikille tuttu. Väellä on viitattu myös noitaukoilla palveluksessaan oleviin näkymättömiin olentoihin; henkiapulaisiin ja pikkupiruihin, mutta jätän ne kuitenkin tässä rauhaan :)

Miesvaltaisessa maailmassa Sisulla on aina viitattu lähinnä miesten väkeen; Miehiseen energiaan joka toi hyvää, lannisti pahoja asioita ja toi perheelle niin riistan metsästä kuin leivän pellosta.
Samojen miesten mielissä naisen väki puolestaan oli vittuvoimaa; pahaa ja kaunaista, ja turmeli asioita (lähinnä vain miesten asioita, kumma kyllä). Naisen "paha väki" ei kuitenkaan ole koko totuus vaikka naapurin kateelliset ämmät olivatkin pahalla silmällä mulkoilustaan kuuluja. Naisen väki on hedelmällistä ja vahvaa, ja sillä saattaa sekä kirota että parantaa asioita.
 
"Omena sen oma nimi on"

Wanhan kansan keskuudessa "vittu" ei ollut nykypäivän mallin mukaisesti laajalti viljelty huonokaikuinen kirosana, vaan talon arvokkaan naisen, esim. emännän, arvonimi, jonka tytär sitten peri synnytettyään tai äidin kuoltua. Vitulla, eli vulvalla tarkoitettiin myös luomisvoimaa aloittaa, synnyttää, ja kasvattaa. Se on kuin Maaäidin lahja naiselle; "voimapaikka/lovi", jossa naisen energia, eli väki, asuu.
Yleisesti tunnetuin tapa käyttää vittuvoimaa oli suojella tai parantaa asioita, esim. astumalla taiottavan esineen yli (Harakointi), tai nostamalla helmat ylös ja paljastamalla "voimapaikka" energialla ladattavalle / pahalta suojeltavalle kohteelle kuten kylvettävälle pellolle, istutettaville kasveille, tai vastasyntyneille kotieläimille, kuten vasikoille.

Muinoin sadonkorjuuseen ja kylvöön liittyi viljaltikin uskomuksia V-voiman käytöstä; oliko se soveliasta käyttää vaiko ei, ja jos oli, niin mihin aikaan ja mille kasveille ja milloin se ei olisi vahingollista tai liian vahvaa. Kaalit ja sen sellaiset maanpäälliset, pyöreät kasvit kasvoivat hyvin ja suuriksi jos niille vilautti vittua juhannusyönä. Nauriille ja lantuille ei saanut vilautella lainkaan, etteivät ne halkeilisi kasvaessaan. Täydelläkuulla voiman käyttö oli suorastaan kiellettyä, sillä se folkloren mukaan vauhkoonnuttaisi hevoset, kaivoihin ilmestyisi sammakoita ja kasvoihin kesakoita/aknea. Naisen voima oli niin vahva.

Kaunis aivopesijätär (Juice Leskinen 1987)

Nainen luo elämää; kantaa lasta, synnyttää, tuottaa maitoa vaikkei syö heinää ja vuotaa seitsemän päivää verta kuolematta. Nainen on myös ollut kaikessa seksuaalisuudessaan uhka mm.kirkon ylläpitämässä, patriarkaattisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Pahimmat kielet mainitsivat naisen olevan vammautunut, miehisyytensä menettänyt mies, jolta itse Paholainen oli leikannut peniksen irti ja näin aiheuttanut haavan naisen jalkojen väliin tehden hänestä heikomman osapuolen. Eniten V-voimasta tuntuivatkin aina kärsivän valtaa pitävät miehet, tai sitten he olivat vain kärkkäimpiä älähtämään ja syyttämään naisia kun asiat menivät, no; vituilleen. Jopa nykymaailmassa osa ihmisistä on näkemyksissään niin taantunut, että on valmis näkemään naisen ainoastaan äitinä tai huorana, etenkin, jos nainen on vahva, ja ajattelee omilla aivoillaan tajuten ettei hänen tarvitse menestyäkseen olla miehensä omaisuutta, sisäkkö, synnytyskone, tai maskuliinisuuden jatke.

Kirkon ja raamatunoppien myötä hedelmällinen nainen muuttuikin ilkeäksi noidaksi ja synnyttävä jumalatar syntiseksi portoksi. Kristin raamatun mukaan ensimmäisen miehen kylkiluusta hänen puolisokseen luotu nainen, Eeva, söi omenan, ja tuomitsi näin koko sukupuolensa kadotuksen. Kirkon oppien mukaan kun siveellisyys ja kaikenlaisista nautinnoista pidättäytyminen (eli askesia,) olivat tie pelastukseen. Ristiriitaista tosin, jos jokin oli miehen tekemänä hyväksyttyä, nähtiin sama naisen tekemänä jumalanvastaisena ja pyrittiin tukahduttamaan se alkutekijöihinsä, kuten vaikka avioliitosta pidättyminen, yksinhuoltajuus, tai kyky nauttia seksistä, ja elämästä yleensä.
Maallisemmissa asioissa, esimerkiksi sota-aikana, nainen, yhteisön tarpeen sitä vaatiessa, kunnostautui paitsi tehdastyöläisenä, rintamalla ja sairaaloissa, ja tuki menestyksekkäästi yhteiskuntaa miesten asein. Monikaan ihminen ei koe tarpeelliseksi ajatella kuka häärää kulisseissa jos kaikki miehet ovat tykinruokana etulinjassa? Aina tilanteen rauhoituttua nainen pyrittiin palauttamaan takaisin kodin seinien sisäpuolelle "hellan ja nyrkin" väliin, kuten sanonta kuuluu, ja heidän ansionsa miesten ja isänmaan hyväksi haluttiin haudata arkiaskareisiin ettei nainen ylpistyisi ja alkaisi kuvitella pystyvänsä samaan kuin miehet, tai pahempaa; alkaisi vaatia samoja oikeuksia kuin mitä miehetkin saavat! Vertailun vuoksi, naiset saivat Suomessa äänioikeuden v.1906, mutta vielä 1960-luvulla nainen ei saanut mennä anniskeluravintolaan nauttimaan alkoholia ilman esiliinaa (=miesseuralaista).
Naisten asemasta ennen wanhaan olen maininnut myös Kupin Kääntö -postauksen loppulöpinöissä, mutta Naisen historiaan voi perehtyä myös Kaari Utrion "Eevan Tyttäret" -teoksessa.

Tuntuu epätodelliselta, kuinka hämmästyttävän moni mies suostuu nykyäänkin näkemään naisen ainoastaan keittiössä tai makuuhuoneessa, synnyttäjänä tai kotiorjana, kun ajatus itsenäisestä, miehettömästä uranaisesta koetaan edelleen pelottavana, etenkin jos kyse on stereotyyppisen miehisinä pidettyihin ammatteihin (kuten sähköasentaja, koodaaja, kirurgi tai poliisi,) suuntautuneesta naisesta. Mikäli naiset pystyvät korjaamaan mekaanisia tai elektronisia laitteita, parantamaan vaikeita sairauksia, sotimaan sotia ja johtamaan miljoonakonsernia, niin mihin miehiä sitten tarvittaisiin? No, myönnettäköön, spermanluovuttajiksi meistä ei ole, mutta.. Jos nainen sittenkin hylkää kotilieden, kuka laittaa miehelle makaronilaatikkoa, silittää työvaatteet tai parsii sukat? Moni mies valitettavasti luulee kuolevansa nälkään ilman naisia..

Vai josko tämä "miehisten miesten" pelko kohdistuu sittenkin kakkavaippoihin ja tuttipulloihin? Kun otetaan huomioon, kuinka naiset ovat kunnostautuneet vuosisatoja useimmilla elämänsaroilla kuin miehet, niin meneehän siinä sormi suuhun jos pojat luulevat joutuvansa naistentöihin rouvan istuessa illat pitkät yhtiökokouksissa. Mikä siinä on, että kun naiset jotenkin todistavat riippumattomuutensa miehistä, ja kykynsä ikkunan takaisessa maailmassa, miehet alkavat kuvitella että me jotenkin viemme heiltä työpaikat ja kivekset, verhoilemme ferrarit Barbie-pinkkiin, korvaamme grillikyljykset tofulla, teemme karvanpoistosta pakollista ja saamme baarit tarjoilemaan enää pelkkiä makeita litkuja joissa on paperipäivänvarjo? Vaikuttaa pikemminkin että "naisuhan" sijasta se "vahvaluontoinen perusmies" todistaa korkeintaan pelkäämäänsä heikkouttaan pelätessään moista?
Niinpä.. Naisen voima on määrittelemätön ja mystinen tänäkin päivänä, ja maailmaa on selvästi mahdollista hallita pelkillä maitorauhasilla..

"Nainen on kylmä, nainen on kuuma
Nainen on miehelle lemmenhuuma
Nainen on elämä, nainen on hauta
Nainen on voimakas magneettirauta
Nainen on elämän riemu ja risti
Ja piru sen miehelle piinaksi pisti"

(Tuntemattomasta lähteestä lainattu runonvärssy enoni sotapäiväkirjasta 1940-luvulta. Mikäli alkuperäinen lähde joskus löytyy, muutan tästä lähdetietoja tai poistan runon alkuperäislähteen niin halutessa.)

Nainen, naisellinen nainen (Juice Leskinen 1980)

Koska epävarman, valtaa pitävän perheenpään (eli wanhaan malliin siis miehen,) itsetunto on tunnetusti maailman hauraimpien asioiden top-listalla, alettiin naisen väestä jo varhain puhua harakointina; Naisen suorittamana toimena joka toi pahaa. Harakoinnilla aiheutettu paha tunnettiin myös Naisen vihoina, eli -nenänä, mikä siis tarkoitti suoranaista sairautta. Näin siis epäsuorasti tunnustettiin, että naisella on jalkojen välissä jotain, jolla on voima suistaa miehet ja näiden mukana myös yhteiskunta, raiteiltaan. Oliko ihmekään että sitä kehotettiin pitämään piilossa?
Nainen ei saanut astua miehen metsästys- eikä kalastusvälineiden yli sillä se harakoisi pyyntionnen, eikä lapsen yli, sillä se tyrehdyttäisi tämän kasvun. Jos nainen astui puukon tai veitsien yli, nämä ruostuivat tai tylsyivät. Harakoitu kirves purisi miestä jalkaan, eikä harakoidulla asella ammu kuin ohi. Toki naisen väen voimaa käytettiin myös pyyntionnen parannukseen. Muistutettakoon tässä vielä että nuo uskomukset ovat vanhempia kuin myöhemmin yleistyneet pikkuhousut, jotka tuntuvat, kumma kyllä, suojaavan harakoinnilta.

Jos mies näki, edes vahingossa, naisen voimapaikan oman aviovuoteensa ulkopuolella, oli mies "tietenkin" sidottu lemmenkahleisiin, ja orjana kyseessä olevan naisen vallan alla kunnes nainen vapautti hänet pahasta, viettelevästä noituudestaan. Ei ollutkaan tavatonta, että männävuosien siveyskäsityksiin kahlitut, kuumaveriset ja pillunkipeät miehet hakivat aikoinaan vapautusta kuvittelemaansa harakointiin myös oma-aloitteisesti, niin väkivallalla kuin väkisinmakuulla. Näitä kauheita tekoja sitten seliteltiin täysin omasta tahdosta riippumattomiksi, olihan heidät noiduttu ja he olivat vain loitsun alaisia orjia. Noitanaisen syy se oli, ei heidän itsensä. Valitettavan usein näitä selkärangattomia miesyksilöitä myös kuunneltiin, ja nainen tuomittiin, jos nyt ei noituudesta, niin haureudesta tai muusta huoruuteen viittaavasta. Naisen elämä ei siis ollut herkkua ennen wanhaan, etenkään, jos sinun uskottiin kerjäävän kontaktia vilauttelemalla estottomasti salakatselijalle (jonka paikallaolosta ei mitenkään voinut tietää).

Vertailun vuoksi, nykyaikanakin joissakin kulttuureissa tunnetaan äärimmäisenä haistatuksena sukupuolielinten paljastaminen häväistävälle. Koska sukupuolielinten julkinen vilauttelu tuomitaan nykyisinkin ankaralla otteella, näytellään maailmalla (etenkin ohituskaistalla) pääasiassa keskisormea. Keskisormesta onkin fallossymbolina tullut miehenväen nykypäiväinen vastine. Samoin kuin hameenhelman nostelun ja aktuaalin vilauttelun sijaan nainen voikin verbaalisesti joko haistattaa oman voimapaikkansa toiselle, tai näyttää etu- ja keskisormen muodostamaa V:tä kämmenselkä ulospäin. Nykypäivän asetelmasta huvittavan tekeekin se tosiseikka että jopa miehet haistattelevat toisillaan vittua vaikkeivät moista omista ;D

Aikuinen nainen (Paula Koivuniemi 1982)

Naisen väki on vanha käsitys, mutta kuitenkin paikoin jo liki unohtunut juuri "vittu" -sanaan kohdistuneen negatiivisen hävyttömyyden leiman ja mainitun haistattelupainotteisuuden vuoksi.  Maailma, yhteiskunta, tarvitsee kuitenkin molempia sukupuolia menestyäkseen. Surullista kyllä, maskuliinisuutensa puolesta pelkäävät miehet ovat uurastaneet vuosisatojen halki tehdäkseen maailmasta omansa, ja alistaakseen naissukupuolen voiman valtaansa, ja juuri heidän takiaan myös kaikkien asiallisten miesyksilöiden maine on vaarannettu.
Miehet tuntevat naisen voiman, ja hatunnostoni hänelle, joka ei pelkää tunnustaa sitä. Tänäkin päivänä nykynaista varjostaa vuosisatojen väheksyntä, herjaaminen, ja hyväksikäyttö, jotka ovat edelleen, niiden valtaa pitävien pelkurien takia, valitettavan totta monissa maissa. Unohdamme usein, että se samainen historia varjostaa myös nykymiestä, vallanpitäjän, väheksyjän, ja sortajan roolissa, joka myös on, edellä maituista syistä, edelleen valitettavan totta monissa maissa. Ei kuitenkaan koskaan pitäisi olla syytä joutua häpeämään sukupuoltaan jonkun toisen henkilön mielipiteiden vuoksi, oli se tai hän sitten mikä tai kuka hyvänsä!

Nykyään jokainen naiseudestaan nauttiva nainen voi soveltaa V-voiman käyttöä luovasti niin maalla kuin kaupungissa, mm. vihannesmaalle, istutetuille kukkasipuleille, kakkupellilliselle, ruokapadalle tai sen sellaisille voi vilauttaa voimapaikkaa kotoisissa naistentöissä, joissa toivoo hedelmällistä kasvua parempien tulosten saavuttamiseksi. Myös Juhannus- ja lemmentaioissa moisesta voi olla apua, hedelmällisyysamulettiin tai lemmenjuomapikariin voi näin ladata sen syvimmän naiseuden.
Yksi wanha, hyvä, ja yksinkertainen Naisen Väen loitsu kuului seuraavasti:
"Katto tuota ja tule vahvaks!"

Jos jokin asia sinua naisena arastuttaa, tai muuten hermostuttaa/pelottaa, on myös hyvä vain yksinkertaisesti ajatella että "Minulla on pillu/vittu". Se on hyvä mantra meille kaikille naisille, koska se, mitä jalkojesi välissä on, ei tee sinusta mitenkään heikompaa ja tiedät sen ;)
Voit tietenkin keksiä myös oman vastaavan loitsun/hokeman.

-Voimia meille kaikille naisille-

Sitruunainen Riisi

Raikas, kullankeltainen riisi sopii hyvin lisukkeeksi, niin kasvis-, kuin liharuokiin.

Keitettyä riisiä
1 Sitruunan raastettu kuori
1/2 dl Paahdettuja, tummia seesaminsiemeniä
2 rkl Vege-gheetä tai tilkka öljyä

Mausteseos-ehdotelma
1 tl Kurkumajauhetta
1/2 tl Jauhettua jeeraa
1/2 tl Jauhettua korianteria
1/4 tl Rouhittua kardemummaa
1/4 tl Jauhettua valkopippuria
1 tl Suolaa
1 tl Hienonnettua valkosipulia

Mausteseos-ehdotelma #2
2 tl Suunmukaista curryjauhetta
1 tl Hienonnettua valkosipulia

-Käytä jompaakumpaa mausteseosta
-Lisää mausteseos riisinkeittoveteen ja keitä riisi kypsäksi ohjeen mukaan
-Sekoita kypsään riisiin sitruunankuori, seesaminsiemenet ja Ghe tai öljy
-Peitä riisikattila kannella, anna tekeytyä n. 10 min.

*Voit myös keittää riisin kasvisliemessä. Myös minttu antaa mukavan säväyksen riisille.
Vege-gheetä voi löytää itämaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista.

Mielen ja Rakkauden Kasvit

Sinikka Piipon ja Ulla Salon yhteistyössä laatima teos on tavallaan "yleisbotanistisempi" kuin Piipon aiemmin esittelemäni Kasvien Salaiset Voimat, joka on kirjoitettu enemmän lähinnä maagiseen herbalismiin suuntautuneille. Mielen ja Rakkauden Kasvit -teoksessa lähestymistapa on selkeästi lääketieteellisempi ja sisältö noituuden sijaan biologisempi.

Seuraajansa tavoin tämä kirja kuitenkin jakaa ja esittelee kasvit käyttötarkoituksensa/statuksensa mukaan mm.virkistäviin, kuntoa parantaviin, lempeä nostattaviin ja huumaaviin kasveihin. Esittelyissä kerrotaan hyvin k.o. kasvin biologiasta, historiasta, kasvin vaikuttavista aineista ja käyttötarkoituksesta, sekä mahdollisista erityisominaisuuksista tai kasviin liittyvistä vaaratekijoistä kuten myrkyllisyydestä, jne. Kuten Kasvien Salaiset Voimat, Mielen ja Rakkauden Kasvit ei kerro mitenkään erikseen kasvien maagisista ominaisuuksista, vaikka folkloreen ja kansanuskoihin liittyviä viittauksia voikin löytyä kasvin esittelystä itsestään.

Teoksen lopussa kerrotaan hieman shamanismista ja noituudesta, joihin löytää viittauksia jo sisäsivuilta. Lisäksi kirjassa on valaiseva kappale ihmisen hermoston toiminnasta, jolla selitetään helppolukuisesti mm. eri kasvien vaikutustapoja, ja miksi lääkekasvi tehoaa vaivoihin.
Koska kirjassa esiintyy paljon lääketieteellisiä termejä, kirjan lopusta löytyy maallikoiden iloksi myös kattava sanasto ja lähdeviittaukset.
WSOY 2006, 432 sivua.

Äsh, tämä esittely menee ihan nurinkurisesti, sillä tämä ilmestyi ennen Kasvien Salaiset Voimat -teosta.. Pahoittelen viivästystä ;)
+Kaunis, värikäs ja runsas kuvitus.
+Tekstinpaljoudesta huolimatta teos on selkeä ja asiallinen.
+Kovakantinen

-Melkoisen töpäkkä, sidottu painavalle paperille.
-Kaikista kirjassa esitellyistä kasveista ei ole kuvia.

Herkkusienipasta

Onpas taas joku ihme pastavaihe päällä o_O om-nom-nom-nom..

250 g Suunmukaista kuviopastaa
1 Rasia (n.200g) herkkusieniä
2 dl Kaurakermaa
1-2 rkl Ravintohiivahiutaleita
1 Sipuli
2 Valkosipulinkynttä
Pari kevätsipulinvartta
1/2 tl Kuivattua timjamia
1/2 tl Kuivattua meiramia
Suolaa ja pippuria
Öljyä paistamiseen

-Keitä pasta kypsäksi, valuta ja huuhtele. Laita sivuun
-Nosta kerma huoneenlämpöön, kuori ja suikaloi sipuli, hienonna valkosipulinkynnet ja kevätsipuli
-Kuumenna pannulla tai kasarissa tilkka, ja lisää valkosipuli ja sipuli. Kuullota kunnes sipuli muuttuu hieman läpikuultavaksi
-Lisää pannulle sienet ja paista pari minuuttia
-Kaada pannulle kerma ja keittele sekoittaen miedolla lämmöllä kunnes seos sakenee. Lisää juusto, sekoita hyvin
-Mausta yrteillä, suolalla ja pippurilla
-Lopuksi sekoita kastikkeeseen kevätsipulisilppu
-Kaada kastike pastalle ja sekoita varovasti

*Tarjoa lisukkeena esim. salaattia tai patonkia. Voit käyttää tässä maidottomia metsäsieniä, tai säilykeherkkusieniä. Kuivatut yrtit voi kesäkaudella vaihtaa tuoreisiin, laita tuoreita yrttejä ruokalusikallinen kutakin. Kevätsipulinkin voi korvata ruohosipulilla. Ravintohiiva lisää pöperön ruokaisuutta, mutta sen voi myös halutessaan jättää pois.
Ja kylläpä näkyy sienet huonosti kuvassa, näyttää ihan purkkiherkkiksiltä ;(

Mustapippuri (Piper Nigrum)

Mustapippuri on erään köynnöskasvin kuivatuista marjoista saatava mauste kuten vaikka viher- ja valkopippurikin. Mustapippurit poimitaan raakoina ja vihreinä ja kuivataan auringossa ruskeiksi. Valkopippuri poimitaan kypsänä, ja viherpippuri pakastekuivataan raakana jotta väri säilyy. Pippuria on aasian alueilla käytetty mausteena jo yli 4000 vuotta, mutta länsimaihin se saapui vähän myöhemmin. Keskiajalla pippiri oli arvokas mauste jota käytettiin jopa maksuvälineenä, mutta nykyisin mustapippuria, siinä missä muitakin suvun lajeja, saa jo lähikaupasta kaikenlaisissa muodoissa; Kokonaisina, rouheena, ja jauheena.

(Kuva: Wikipedia)

Mustapippuri on maskuliininen, tulielementtiin ja Mars-planeettaan liitetty mauste. Pippuri on pyhitetty mm. soturijumalille, veijarijumaluuksille ja muille elämän taistelijoille. Mustapippurilla maustettujen ruokien, on sanottu antavan syöjälleen rohkeutta ja sitä kansankielessä ilmentävää "sisua", eli "munaa".
Pippuri onkin siinä mielessä omiaan, jos halutaan karkottaa, manata, tai puhdistaa jotakin mistään negatiivisuudesta ja/tai pahasta. Kaikki varmaan tuntevat manauksen: "Painu sinne missä pippuri kasvaa", eli mahdollisimman pitkälle :) Mustapippuri myös suojelee pahalta silmältä, ja kademieleltä.
Pippuria voi laittaa amulettipussiin, lisätä kylpyveteen, tai ja sirotella ateriaan tai viinipikarilliseen, tai talon nurkkiin.

Parasta on tottakai myllyllä tai morttelilla vastajauhettu mustapippuri, joten pippurit kannattaa aina ostaa kokonaisina. Mikäli kotoa ei löydy morttelia, tai maustemyllyä, laita pippurit muovipussiin ja tasoita kaulimella, kasarinpohjalla, lihanuijalla tai vaikka vasaralla halutuksi rouheeksi.

Pippureila on ansionsa myös lemmensaralla, tunnetaanhan ne oivina lemmenmausteina.. Pippuria on kautta aikain mm. hierottu sukupuolielimiin nostamaan potenssia, ja parantamaan seksuaalista kylmyyttä. Avioparin ruokiin lisättiin usein hääaterialla pippuria että he pysyisivät toisilleen armaina ja lapsilykky olisi taattu. Impotenssia, siinä missä mainittua lapsilykkyäkin, on parannettu hieromalla penistä mustapippurin ja hunajan sekoituksella..
Mikäli haluaa höystää lemmenjuomansa pippurilla, kannattanee sitä vähän pehmentää vaikka kanelilla tai sitruunamelissalla, mikäli aikeet eivät ole ihan niin vakavat. Eli mieti tarkkaan etsitkö elämäsi rakkautta vai yhden yön juttua..
Eräs mielenkiintoinen afrodisiakaohje kertoo, että tummaan (väh. 70%), sulatettuun suklaaseen lisätään kookoshiutaleita ja rouhittua mustapippuria. Sitten seos kaadetaan leivinpaperille, jäähdytetään, ja leikataan paloiksi. Tällaisen karkin pitäisi nostaa halua ;)

Terveydellisesti mustapippuri on hyväksi vatsan toiminnalle, ja se parantaa ruokahalua ja vähentää mm. ilmavaivoja. Pippuri lievittää myös pahoinvointia, ja sitä voi suositella jopa merisairauteen. Aalloilla nautittavien annosen päälle kannattaa siis rouhia reippaasti pippuria ;)
Mustapippurin eteeristä öljyä voi tos-puikolla töpötellä ikeneen ensiavuksi hammassärkyyn. Kylpyveteen lisättynä mustapippuri on lämmittävä, ja siitä on apua esim. reumaattisiin kipuihin.
Eräs vanha ohje kertoon, että nautittuna manteleihin ja maitoon sekoitettuna mustapippuri vahvistaa hermoja.

Mustapippurin eteeristä öljyä suositellaankin hermostuneille, ja pelokkaille ihmisille, jotka tarvitsevat ehkä rohkaisua esim. työhaastatteluun tai treffeille. Pari tippaa eteeristä pippuriöljyä paperinenäliinaan, ja liina pussiin. Tätä voi sitten nuuhkaista pari kertaa jos alkaa jännittää ;)

Huom: Liiallinen mustapippurin maustekäyttö voi ärsyttää ruoansulatuselimistöä ja aiheuttaa mm. närästystä. Liiallinen pippurointi voi johtaa myös maku- ja hajuaistin heikkenemiseen. Älä myöskään käytä pippuria mikäli olet allerginen..

Uskomuksia:
-Mustapippurien syömisen kerrotaan ajavan demonit pois kehosta.
-Pippureista uneksiminen kehoittaa sinua pitämään puoliasi ja seisomaan omilla jaloillasi.
-Noitapussissa pippurinmarjat suojelevat huijareilta ja karkottavat pahan

Vihreä Tofusalaatti

2-300g Maustamatonta tofua
2 Vihreää paprikaa
Pari uuden sadon/kevätsipulia varsineen
1 Tuorekurkku
Tuoreita yrttejä, esim. Basilikaa, mäkimeiramia ja persiljaa

Kastike:
1/2 dl Oliiviöljyä
2 rkl Balsamicoa
1 Murskattu valkosipulinkynsi
1/2 tl Sokeria
Suolaa ja pippuria

-Sekoita ainekset jossain kipossa, laita sivuun odottamaan

-Valuta, kuutioi ja kiehauta tofu, huuhtele kylmällä vedellä, valuta ja jäähdytä
-Huuhtele sipulit, paprikat ja kurkku. Perkaa paprikat
-Suikaloi paprikat ohuiksi suikaleiksi, paloittele kurkku, viipaloi sipulit ja kaislat. Laita kasvikset kulhoon odottamaan
-Lisää jäähtynyt tofu kulhoon kasvisten sekaan
-Revi yrtit sopivan pieniksi osiksi ja lisää kulhoon. Kaada kastike tasaisesti ainesten päälle ja sekoita hyvin ja tarjoile tuoreeltaan.

*Salaattiin voi lisätä myös vihreitä villiyrttejä- ja vihanneksia, kuten Vuohenputkea, Lipstikkaa, tai vaikka suolaheinää. Mitä nyt takapihalta sattuu löytymään. Hieman erilaisen, tulisemman salaatin vaikka grilliruokien lisukkeeksi saat lisäämällä tähän hieman viipaloitua, vihreää chiliä ;)

Yksinkertainen Hunajakuorinta

Tämä on ihan perus-resepti kuorintavoiteen tekoon. Turvallinen käyttää myös kaupunkiasunnossa, sillä ainekset liukenevat veteen eivätkä näin ollen tuki viemäreitä.
Yksi annos riittää suurinpiirtein koko vartalolle:

2 dl juoksevaa hunajaa
1 dl sokeria tai suolaa (tässä käytin suolaa)
n.3 rkl oliiviöljyä

-Sekoita ainekset keskenään.
-Kuorittava iho-alue tulisi olla kuiva ja puhdas.
-Levitä kuorittavalle iho-alueelle tasaisesti hieroen kuorintavoidetta. Voit antaa sen vaikuttaa hetken, ja pese pois lämpimällä vedellä.
-Käsittelyn jälkeen on hyvä hieroa ihoon vielä oliiviöljyä, tai jotain lotionia, tms. käsitellä iho tavalliseen tapaan.

*Tämä resepti sopii normaalille, vähän rasvoittuvalle ja sekaiholle. Kasvoille tarkoitettuun kuorintaan kannattaa käyttää hienorakeista suolaa tai sokeria ja vartaloon vähän karkeampaa, ihon paksuudesta riippuen.
Reseptiä voi muunnella omaan käyttöön sopivaksi esim. vaihtamalla oliiviöljyn avokadoöljyyn, lisäämällä ehkä eteeristä tuoksuöljyä (tai rohdosöljyä) tai korvaamalla suolan/sokerin vaikka leseillä tai kaurahiutaleilla, etenkin, jos ihosi kärsii kuivuudesta.
Juokseva hunaja on tähän parasta, mutta mikäli käytät jähmettyneempää, öljyä kannattaa laittaa vähän enemmän ettei mössö puuroudu täysin.

Egyptiläinen Hummus

Egyptiläinen hummus on maukas, mutta perinteinen variaatio perus-hummuksesta muinaisten faaraoiden maasta:

250g Keitettyjä kikherneitä
1/2 Sitruunan mehu
2-3 Hienonnettua valkosipulinkynttä
4 rkl Tahini-tahnaa (=seesamitahna)
1 tl Jauhettua kuminaa
Suolaa ja pippuria
n.2 dl Vettä

Lisäksi:
Hyvää Oliiviöljyä
Paprikajauhetta

-Ota sivuun muutamia kokonaisia herneitä
-Laita herneet blenderiin tms. ja lisää 1 dl vettä, sitruunamehu, tahini ja valkosipuli. Aja seos tasaiseksi massaksi, lisää väliin vettä tarvittaessa
-Valmis tahna ei saa olla juoksevan vanukasmaista, vaan ennemminkin puuromaisen sakeaa
-Lopuksi sekoita joukkoon kumina ja mausta seos suolalla ja pippurilla maun mukaan
-Kaada hummus tarjoiluastiaan, tasoita pinta ja paina keskelle tahnaa pieni syvennys
-Sirottele hummuksen reunoille (ei syvennykseen) paprikajauhetta, ja laita syvennykseen alussa sivuun laittamasi, kokonaiset kikherneet. Kaada herneiden päälle oliiviöljyä
-Tarjoa hummus pehmeän leivän, rapeiden keksien tai tuoreiden vihannesten kera.

Kikherneiden keittäminen:

-Liota herneitä yön yli kylmässä vedessä, huuhtele herneet hyvin
-Laita herneet kattilaan ja kaada niille vettä niin että ne peittyvät
-Keitä herneitä miedolla lämmöllä 1-2 tuntia kunnes ne pehmenevät. Siivilöi ja huuhtele kylmällä vedellä.
-Jäähdytä herneet tarvittaessa, käytä halutulla tavalla

*Vastoin yleistä uskomusta, yleisimmin hummus valmistetaan egyptissä härkäpavuista eikä kikherneistä, mutta tämä on tällainen kerrostaloversio :) Kikherne tunnetaan myös nimellä kahviherne (eng. Chickpea), ja se kuuluu hernekasveihin. Kikherne sisältää haitallisia proteiineja, mikä vuoksi se tulisi aina keittää ennen käyttöä. Kikhernettä käytetään mm. intialaisessa keittiössä ja lähi-idän maissa sellaisenaan, tai esim. Falafel-pyöryköiden raaka-aineena. Hummus on mm. Libanonissa, Israelissa ja Syyriassa tunnettu levite/dippi, jota tarjoillaan usein meze-pöydissä lisukkeena leivän, kuten pitan tai rotin, kera.
Jos muuten haluat enemmän arabian keittiöitä mukailevaa (lähi-itä) hummusta, jätä kumina pois reseptistä. Joka maassa on kuitenkin vähän oma versionsa reseptistä. Esim. Jordaniassa tahini voidaan korvata jogurtilla (kokeile soijajogurttia), Palestiinassa hummus koristellaan mintunlehdillä, ja Egyptiläisittäin hummus maustetaan kuminalla. Tähän voit hyvin käyttää myös valmiiksi keitettyjä säilykekikherneitä jotka jouduttavat työtä merkittävästi. Valmiit herneet voi myös muhentaa käsin esim. morttelissa, mutta se vie vähän enemmän aikaa.

Hummuksen voi hyvin valmistaa jääkaappiin odottamaan seuraavana päivään. Hummus on todella hyvää illanistujaisruokaa, sillä sen maku vain paranee huoneenlämmössä. Suosittelen pitaleivän, tms. itämaisen leivän sijaan kokeilemaan myös suomalaisia ruissnacksejä, tai -sipsejä, joko perus-, tai valkosipulimaustettuja. Herkullista :)

Suosittelen lisäksi ottamaan säilykekikherneiden liemen talteen johonkin tiiviisti suljettavaan purkkiin, sillä sitä voi käyttää vegeleivonnassa esim. piirakoiden ja pasteijoiden voiteluun kananmunan tapaan. Liemi säilyy about viikon jääkaapissa. 

Omena-Mustikkapiirakka

Tulihan taas leivottua.. Tätä taikinaa voi käyttää monenlaisten makeiden piirakoiden pohjana, itse löysin pakastimestani vajaan pussillisen mustikoita, ja väsäsin tällaisen. Oli hyvää, varsinkin pitkän ulkoilurupeaman päätteeksi.

125g Markissulaa
1 dl Hienoa sokeria
n. 4 1/2 dl Vehnäjauhoa
1 tl Leivinjauhetta tai soodaa
1tl Vaniljasokeria
n. 3 dl (miel.huoneenlämpöistä) Mantelimaitoa
1 Kananmuna

Täytteeksi:
n.1 1/2 -2 Hapahkoa omenaa
150g Mustikoita (tuore tai pakaste)
1 rkl Kanelia
2 rkl Hienoa sokeria (vähän vähemmän, jos käytit tuoreita mustikoita)

-Aloita kuorimalla ja viipaloimalla omenat syvälle lautaselle. Peitä kostealla pyyhkeellä tai serlalla, etteivät omput tummu.
-Aseta uuni lämpiämään
-Sekoita markissula ja sokeri.
-Sekoita jauho, leivinjauho ja vaniljasokeri
-Lisää n. puolet jauhoista sokeriseokseen. Sekoita hyvin ettei jää paakkuja
-Lisää puolet maidosta, sekoita tasaiseksi
-Lisää kananmuna, vatkaa hyvin
-Lisää loput jauhoista, ja loppu maito
-Valmis taikina muistuttaa paksua vanukasta. Jos taikina jää liian jähmeäksi, lisää tilkka manteliaitoa. Jos taikina vaikuttaa liian vetiseltä, lisää jauhoja
-Kaada taikina laakeaan vuokaan. Mikäli käytät lasivuokaa, voitele se ensin margariininokareella
-Laita n. kourallinen mustikoita sivuun, ja ripottele mustikat tasaisesti taikinan pintaan, lisää vähän sokeria päälle.
-Lisää omenat mustikoiden päälle, ripottele kaneli omenoiden päälle.
-Sirottele vielä ylimääräiset mustikat omenoiden päälle, lisää tarvittaessa pinnalle vielä hienoa sokeria.
-Paista 220'C n.20 min. (25 min. jos haluat kullanruskean pinnan).

*Anna piirakan asettua lieden päällä n.5 min. kun olet ottanut sen uunista. Yliherkät ja allergikot voivat tietenkin käyttää mantelimaidon sijaan myös muita kasvimaitoja, kuten soijaa tai riisiä.
Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.
Jos haluat mustikkapiirakan, jätä vain omenat ja kaneli pois.
Omenapiirakkaa tällä reseptillä syntyy jättämällä vain mustikat pois :)

Omena (Malus)

Omenapuu lienee hedelmistään kaikkein tunnetuin, ja omenat lienevätkin kaikille tuttuja ainakin lähikaupan hedelmätiskiltä. Omenoita saa vihreinä, keltaisina ja punaisina, sekä, lajikkeesta riippuen, näiden välimuotoina. Makeimpia maultaan ovat yleensä keltaiset, hapokkaimpia vihreät omenat.
Omenat ovat monikäyttöisiä sekä keittiössä ja kotikosmetiikassa, ja se on lisäksi noidille arvokas hedelmä.

 (Kuva: Wikimedia Commons)

Omena on kevyttä, terveellistä syötävää, sillä siinä on paljon vitamiineja ja flavonoideja. Omenan maku on raikkaan hedelmäinen, ja sopii siksi myös lasten välipalaksi. Omena on parhaimmillaan jälkiruoissa ja makeissa syötävissä, kuten piirakassa tai hedelmäsalaatissa. Omena sopii toki vaikka broilerin tai kalkkunan täytteeseen, tai curry-ruokiin. Omenaa voi kotioloissakin kuivata naposteltaviksi lastuiksi joko uunissa, tai erityisellä omena/kasvikuivurilla.
Omenista valmistetaan myös erilaisia mehuja, siidereitä ja viinejä, joita voi käyttää rituaaleissa perus-viinin sijaan, etenkin syksyyn omenat sopivat. Jos koristelet syksyisen alttarisi omenilla, saat näyttävyyden lisäksi pehmeää omenatarhan tuoksua kotiisi. Samhainiin omenat sopivat myös, sillä kuolleiden kerrotaan pitävän omenoista. Lisäksi, ainakin puukalenterin mukaan, Kuolleiden aika on omenapuulle pyhitettyä aikaa. Yleensä Samhainin omenat on ollut perinteistä haudata maahan, ravinnoksi uudelleensyntyville, sillä omena symboloi myös sielua.

Omenapuu yhdistetään maan-, ja omenat maan-, ja veden elementtiin. Omenapuut ja omenat ovat feminiinisiä, ja yhdistetään energioiltaan Venus-planeettaan. Omenapuu hedelmineen on pyhitetty monille hedelmällisyyteen, rakkauteen, kauneuteen, viisauteen ja luontoon yhdistettyihin jumaluuksiin, kuten Afroditeen, Freijaan, Seleneen, Taweretiin, Saraswatiin ja Luontoäitiin.
Omenat ovat, kuten jo mainitsin, myös yksi noitien pyhistä kasveista, onhan niiden hedelmien siemenkodassa nähtävillä suojeleva pentagrammikuvio; viisi aistia. Rituaaliomenoiden syömisen onkin sanottu parantavan selvänäkökykyä.
Wiccoille omena on hedelmällisyyssymboli, jota käytetään mm. parantavissa ja suojelevissa rituaaleissa.
Kristityt taas suhtautuvat omenaan epäillen, sillä heidän raamattunsa kertomuksen mukaan Lilith houkutteli käärmeen asussa Aatamin ja Eevan (tarinan ensimmäinen mies ja toinen nainen) ensimmäiseen syntiin, eli syömään paikallisen, kielletyn omenapuun hedelmiä. Tähän pohjaa myös sanonta "kielletty hedelmä".

-Omenapuulla, kuten oksilla, on yhteytensä tuonpuoleiseen ja se on liitetty mm. kuolemattomuuteen. Kelttien puukalenteri tuntee omenapuun nimellä Quert (lähteestä riipuen myös nimillä Queirt ja Gort), ja se hallitsee 30.9-27.10 välistä aikaa. Omenapuu on hyvä taikasauvamateriaali positiivisiin ja hyvää tarkoittaviin rituaaleihin.
Omenapuu puutarhassa tuo onnea ja vaurautta talolle, mutta tuo huonoa onnea poimia siitä kaikki omenat pois. Jotain pitää jättää eläimille ja hengille.
-Omenan kukat puolestaan symboloivat raikkautta, neitseyttä, viattomuutta, nuoruutta ja syntymää, mutta valkoisen värinsä vuoksi ne sopivat myös kuolleille. Morsiuskimpussa omenankukkien saotaan lujittivan tulevan parin välistä sidettä.
-Omena itse symboloi oikeastaan vähän kaikkea; viisautta,terveyttä, uskollisuutta, naiskauneutta ja yltäkylläisyyttä, mutta myös viettelystä, seksuaalisuutta ja haluja. Omenat on yhdistetty myös kypsyyteen, ikääntymiseen, ja kuolemaan, alkaahan haavoitettu omena nopeasti tummua pilalle. Punaiset omenat on liitetty rakkauteen, mutta myös kuolemaan verenpunaisen värinsä vuoksi, vihreät omenat vaurauteen ja hedelmällisyyteen, ja keltaiset maineeseen, perheeseen ja onneen. Omenaa voi siis maagisesti käyttää vähän kaikkeen. Vain mielikuvitus on rajana.
Rakkauteen ja lempeen liitettäessä omenalla voi vaikka hieroa rituaalikynttilät.
Halutun sai tarinan mukaan rakastumaan jos tarjoat hänelle puolikkaan omenasta, ja syöt itse toisen puolen. Helpon, rakkautta houkuttelevan amuletin voi valmistaa myös laittamalla pieneen pussukkaan seitsemän omenansiementä ja hieman orvokinjuurta.

Tuoreet omenat ovat hyväksi myös ruoansulatukselle ja suolentoiminnalle, ja hedelmänä omena sopii hyvin myös kotiapteekkiin. Säännöllisesti nautittujen omenoiden kerrotaan jopa puhdistavan ihoa, ja helpottavan esimerkiksi aknea.
Omenamehu voi lievittää vatsan liikahappoisuutta, ja auttaa sappivaivoihin. Omenalla on hoidettu myös kipuja ja syyliä; Sairasta kohtaa on hierottu vähenevän kuun alla omenanpuolikkaalla, jonka jälkeen puolikas on joko poltettu tai haudattu maahan. Syyliin on muutenkin suositeltu laitettavaksi happaman, tai raa'an omenan mehua kolmesti päivässä. Konstin vaikutus perustuu oletettavasti hedelmähappoihin.
Tauteja tai vaivoja on visualoitu ulos kehosta pitelemällä omenamehu- tai siiderilasillista käsissä, ja johdatattu vaiva lasiin. Tämän jälkeen mehu on kaadettu lasista maahan.
Omenan tuoksu virkistää väsynyttä mieltä, ja onkin erinomaista tuoksuterapiaa stressaantuneelle. Tuoreet omenat ovat parhaita, sillä useimmat valmiit omenatuoksut ovat synteettisiä.

Kotikosmeettisestikin omena on hyödyksi. Päänahan hilseilyä voi hillitä omenamehuhoidolla ennen pesua. Omenamehun hedelmähapot laittavat hilseen kuriin. Anna vaikuttaa n. 15 min.
Samalla tavoin ne pehmentävät ja hoitavat ihoa, ja esimerkiksi kylpyveteen voi lisätä omenamehua, tai vaikka omenankuoria.
Kasvoilla omena hillitsee talineritystä ja supistaa hieman ihohuokosia. Omenaraastetta voi sitoa vaikka kaurahiutaleilla että se pysyy paremmin naamassa.

Puutarhaan istutettaville kasveille olisi hyvä antaa hieman omenamehua, sillä sen kerrotaan rohkaisevan taimea kasvamaan. Se myös neutraloi haitalliset aineet mullasta.

Huom: Pese, varsinkin ulkomaiset, omenat mikäli haluat syödä ne kuorineen. Vahamainen, liukas pinta tarkoittaa, että omena on suojattu sienikasvustoja ja hometta estävällä aineella ennen kuljetusta. Voit käyttää pesuun karheahkoa perusientä ja esim. tiskiainetta. Myrkytön Fairy -astianpesuaine sopii hyvin myös hedelmien pesuun. Ylenpalttinen omenien natustelu, etenkin happamien tai raakojen, omenien, voi aiheuttaa pahoinvointia, vatsanväänteitä, vatsan pehmenemistä, ripulia tai ilmavaivoja. Allergikkojen ei tietenkään tulisi nauttia omenoita sisäisesti. Omenien syöminen voi aiheuttaa allergiasia oireita koivun kukkiessa. Kyse on tällöin ristiallergiasta. Siitepölyallergikot voivat saada oireita myös omenankukista.

Uskomuksia ja sanontoja:
-Ei omena kauas puusta putoa
-Omena päivässä pitää lääkärin loitolla
-Mikäli uneksit syöväsi omenoita, voi se olla alitajunnan kehotus keskittyä terveyteesi.
Muutoin omenoiden näkeminen unessa ennustaa hyvinvointia, pitkäikäisyyttä ja hedelmällisyyttä/monia lapsia.
-Miehillä on kaulallaan ulkoneva kilpirusto nimeltään aataminomena. Nimi viittaa samaan kristillisen mytologian tarinaan, jossa Eeva tarjosi Aatamille kiellettyä omenaa. Aatamin haukkaama omenanpala juuttui kuitenkin kurkkuun, ja näkyy siellä tänäkin päivänä muistutuksena omenansyömisen synnistä.

Makisushi

Tulipa sitten tekemisen puute, ja noita pani sushiksi ;) Käytin apuna viuhkaa riisin jäähdytyksessä, ja sushimattoa käärimiseen, mutta esim.bambutablettia, leivinpaperia, tai keittiöpyyhettä voi kokeilla. Ainoa "hieno" keittiöväline, jonka tarvitset tähän, on hyvä, terävä veitsi.

(Lohi- eli Shakemakia lautasella)

Tarvitaan:
Sushiriisiä (Lue eteenpäin)
Muutama arkki nori-levää
Täytteitä; valitse 1-3 täytettä per rulla. Kuvan versioissa tuoretta lohta ja kurkkua paloina

Sumeshiin, eli Sushiriisiin tarvitaan:
Japanilaisittain keitettyä riisiä
sekä:

Etikkaseos riisille:
1/2 dl Riisiviinietikkaa
Vajaa 2 tl suolaa
4 rkl Sokeria

-Nosta kattila levyltä, ja anna valmiin riisin tekeytyä kattilassa n. 20 minuuttia
-Valmista riisin tekeytyessä etikkaseos. Sekoita ainekset pikkukattilassa, ja käännä levy päälle. Sekoittele, kunnes sokeri ja suola liukenevat. Etikka ei saa kiehua. Kun etikka meinaa keihua, nosta kattila levyltä, ja käännä levy pois päältä. Jäähdytä seos
-Kumoa riisi laakealle vadille, valele etikkaliemi päälle, sekoita ja jäähdytä riisi nopeasti (vaikka viuhkalla).

Huom: Pese ja kuivaa kädet hyvin ennen aloitusta. Mikäli valmistat Makia ensi kertaa, tai käytät rullaamiseen leivinpaperia tai pyyhettä, joudut todennäköisesti klähmimään sushikääröä enemmän kuin olisi tarpeen. Hygienia on siis hyvästä, etenkin jos aiot tarjota sushiasi muille!
Vältä myös kiusausta "maistella" sushitarpeita rullaillessasi, tai pese ainakin kädet uudestaan jos sormet sattuvat eksymään suuhusi..

Sushin kokoaminen:
-Aseta norilevy sushimatolle karheampi puoli ylöspäin, niin että arkilla näkyvät "viivat" ovat pystysuunnassa sinuun nähden, ja levitä sumeshia itsestäsi poispäin levän päälle n. sentin kerros niin että riisi kattaa hiukka yli puolet levälevystä:

(Alkuasetelma; Riisi on levitetty noriarkille. Huomaa tarkoituksellinen, tyhjä tila yläreunassa)

-Painele kevyt, vaakasuora ura riisiin täytteitä varten, itseäsi lähinnä olevaan reunaan
-Aseta yksi (Hosomaki), kaksi-kolme (Chumaki), tai useampi (Futomaki) valittu täyte uraan yhdeksi nauhaksi:

(Kuvassa tuorekurkkua; kappa)

-Rullaa tasaisesti puristaen, sushimattoa apuna käyttäen, itsestäsi ulospäin tiukka ja tasainen sushikäärö. Pikkusormilla voi painaa kääriessä takaisin sisään mahdollisesti pursuavat, liukkaat täytteet

(Rullaa itsestäsi poispäin)

-Puristele sushirulla tasaiseksi sushimaton sisässä. Älä kuitenkaan purista liikaa, tai rulla voi revetä
-Leikkaa käärö terävällä veitsellä n. 3cm. leveiksi paloiksi, asettele tarjoilulautaselle. Päätypalat ovat usein epäsiistin näköisiä, älä siis laita niitä tarjolle, voit syödä ne vaikka samantien.

(Paloittele terävällä veitsellä. Veitsen terä kannattaa kastella, niin riisi ei tartu siihen kiinni niin helposti)

-Japanissa, kuten muissakin aasian maissa kunnioitetaan riisiä. Japanilaisen uskomuksen mukaan jokaisessa riisin jyvässä asui seitsemän jumalaa. Hyvä sushinrullaaja käyttää riisin kunnioittavasti; viimeistä jyvää myöden.

*Makisushin kanssa ei välttämättä tarjota soijaa, jos täytteenä on maustettuja tai etikoituja aineksia. "Maustamattomien" makien lisukkeena voi kuitenkin tarjoilla Sushisoijaa tai soijakastiketta.
Koreassa on tapana sekoittaa vähän wasabia soijakastikkeeseen, vaikka Japanissa moista pidetäänkin häväistykenä. Perinteisiä lisukkeita ovet myös gari, eli säilötty inkivääri, ja wasabi. Garilla tai wasabilla on tarkoitus puhdistaa makunystyrät ennen seuraavaa palaa, etenkin jos tarjolla on eri tavoin täytettyjä susheja. Wasabi ei siis varsinaisesti ole täyte, vaikka nykyisin wasabia toljataankin joka paikkaan o_O

Sushirullat syödään perinteisesti sormin, mutta niitä voi syödä myös puikoilla. Nykyään se lienee vähän tottumiskysymys. Jos dippaat makia soijaan, älä "ravista" sitä dippauksen jälkeen. Tapaa pidetään moukkamaisena sillä se muistuttaa miesten vessatapoja. Ravistuksen sijaan voit puolihuomaamattomasti vain kääntää sushipalan asentoa niin että soija valuu sen reunoja ja ehtii suuhun ilman tahroja pöytäliinassa ;)

Täytteitä valitessa kannattaa valita 2-3 täytettä, joiden maut eivät pahasti riitele keskenään, esim. Tuore kasvis tai hedelmä, ja ehkä maustettu lisuke kuten säilykepaprika tms. Esim. Avokado, kiehautetut juurekset ja sienet sopivat tähän hyvin. Jos käytät kuivattuja sieniä (esim. siitakkeita), liota ne kylmässä vedessä miel. yön yli jääkaapissa, ennen käyttöä.
Neojapanilaisessa keittiössä sushitäytteisiin voidaan lisätä myös hieman majoneesia, wasabia, chilikastiketta tai ruohosipulia.

Nippelitietoa makisushista:

Maki tarkoittaa rullaa. Makisushi on siis rullasushia. Tunnetaan myös Makizushina.

Hoso-maki - Yhden täytteen yksinkertaiset makit tunnetaan Hoso-makeina. Hoson täyte vaihtelee suuresti kasviksista kalaan. Mikäli hoso-makin täyte on etikoitu tai muuten maustettu, ei makia dipata lainkaan soijaan vaan syödään sellaisenaan.

Kappa-maki - Kuvan kurkkumaki on klassinen Hoso-maki, yhden täytteen sushi joka tunnetaan nimellä Kappa-maki. Kappa tarkoittaa tuorekurkkua.

Chumaki - Hoson ja Futon välimuoto, eli kahden tai kolmen täytteen maki. Syödään yleensä yhtenä suupalana.

Futo-maki - Tarkoittaa isoa makia, eli neljän tai useamman täytteen makisushia. Futomaki voi olla leikkauspinnaltaan todella koristeellinen. Todella suuria Futomakeja ei ole tarkoitus työntää kerralla suuhun, vaan ne voidaan syödä parilla, kolmella haukkauksella.

Ehou- maki - Tarkoittaa pitkää rullaa. Se on tavallinen, kokonainen makirulla jota ei viipaloida tai leikata rullauksen jälkeen, yleensä vain päät siistitään. Joskus Ehou-maki leikataan puoliksi, etenkin, jos se pakataan evääksi. Ehou-maki onkin suosittua haukattavaa esim. Bentorasioissa.

California-maki - eli California-sushi tarkoittaa avokadotäytteistä makirullaa. Vaikka usein luullaankin, seesaminsiemenillä pinnoitettu makirulla jossa riisi on päälläpäin ja Nori rullan sisässä ei ole California-maki, vaan Ura-maki, eli käänteinen rulla.

Narutomaki - Narutomaki on paitsi japanilainen kalakakku, myös Uramakille sukua oleva sushi, jossa sushi kääritään norin sijasta johonkin muuhun, yleensä munakkaaseen, tuorekurkkuun, loheen, tai vihreisiin lehtiin. Kääremateriaali määrittelee narutomakin lajin, josta se saa nimensä. Esim. Munakkaaseen rullattu naruto on nimeltään Datemaki.tms. Muuten täytteet ovat samanlaisia kuin normi-makissa.

Datemaki - Datemaki kuuluu narutomakeihin, eikä sitä kääritä noriin, vaan ohueen munakkaaseen. Datemaki-munakas valmistetaan samoin kuin tamagoyaki, mutta munakasmassaan lisätään usein teelusikallinen maissitärkkelysjauhoa. Muuten täytteet ovat samanlaisia kuin normi-makissa.

Sasamaki - On myös narutomaki; Se rullataan norin sijasta bambun lehteen. Muuten täytteet ovat pitkälti samanlaisia kuin normi-makissa.

Temaki - Temaki kääritään usein itse käsin ja täytteet katetaan pöytään erikseen. Temakia ei rullata samoin kuin perus-makia, vaan se kääritään tötteröksi vähän tortillan tapaan.

Gimbap - Koreassa tunnetaan myös makisushia muistuttava ruoka, Gimbap/Kimbap. Sushista poiketen kimbap-riisiin ei laiteta etikkaseosta, ja monet korealaiset itse asiassa pitävät Kimbapia ennemminkin voileivän paikallisena vastineena kuin sushina. Muutoin täytteet ovat hyvin vapaamuotoiset, joskin erilaiset, esikypsennetyt, tai aterialta tähteeksi jääneet lihat, etikoidut ja tuoreet kasvikset, ja munakkaat ovat tyypillisimpiä täytteitä. Neokorealaisittain Gimbap voi sisältää esim. kimchiä tai juustoa. Gimbapin seurana voidaan tarjota kimchiä, tai makeaa tai tujakkaa chilikastiketta, tms, mutta se tarjotaan todella harvoin totuttujen sushilisukkeiden, kuten wasabin ja garin, kanssa. 

Taikojen ja Loitsujen kirja

Nicola De Pullfordin hauska teos esittelee nimensä mukaisesti erilaisia taikoja ja loitsuja elämän varrelle. Taiat on jaettu laatunsa mukaan kappaleisiin menestyksestä ja perheestä lomiin ja onnentuojiin.
Kirjan sisältämät loitsut ja taiat on poimittu eri kulttuureilta ja kansoilta ympäri maailmaa, ja tarjoaakin ihan piristävän, joskin suppean, katsauksen erilaisiin taikuudenharjoittamistapoihin.

Teos ei ole kovin vakavahenkinen loitsukirjaksi, ja sopii hyvin vaikka tyttöjen iltaan ohjelmanumeroksi. Kirja on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan loitsukirja, enkä kiellä etteikö asiaan vihkiytynyt voisi saada tästä ihan kivoja vinkkejä tai piristystä omiin taiantekoihin. Teos on tarkoitettu ilmeisen hilpeille noidille :)
128 sivua.

+Kaunis, runsaasti kuvitettu teos
+Kirjan sivussa kivat nauhat, joilla kirjan saa sidottua kiinni.

-Vähän turhan leikkimielellä tehty
-Kirjan sisältö on hieman kärsinyt käännöksessä

Marinoidut herkkusienet

200g Säilöttyjä, kokonaisia herkkusieniä (kuvassa), tai 300g pieniä, tuoreita herkkusieniä

Marinadi:
Loraus balsamicoa
1-2 rkl Sokeria
n.1 tl Suolaa
1/2 tl Mustapippuria
1/4 tl Valkopippuria
1/4 tl Viherpippuria
2 Hienonnettua tai puristettua valkosipulinkynttä
1/2 dl Tuoretta, hienonnettua persiljaa
1/2 dl Hienonnettua, tuoretta ruohosipulia
Loraus rypsi- tai oliiviöljyä

-Huuhtele tölkkisienet, puristele vaikka keittiöpyyhkeellä kuiviksi. Tuoreille sienille riittää kevyt huuhtelu, leikkaa kannasta kuiva osa pois ja rapsuttele mahdollinen multa lakista. Laita sienet kulhoon
-Sekoita etikka, mausteet, yrtit ja öljy sienten sekaan tasaisesti. Tuoreille sienille kannattaa lorauttaa vähän enemmän öljyä ja etikkaa, sillä ne ovat säilykesieniä kuivempia ja imevät nestettä kuin, no, sienet
-Laita sienet kannelliseen astiaan, ja anna maustua jääkaapissa välillä sekoitellen minimissään pari tuntia tai yön yli. Tuoreita sieniä kannattaa marinoida vähän pidempäänkin.

*Tarjoa sienet esim. leipätarjottimen tai grilliherkkujen lisukkeena, välipalana, tai muuten vaan pääruoan kera. Marinoidut sienet antavat myös mukavasti makua salaatille ja ilmettä eväsrasioihin.

Riimukivien Valmistus

Riimukivet on helppo valmistaa itse. Itse suosin luonnonmateriaalista, kuten kivestä tai puusta tehtyjä riimuja, mutta niiden tekemiseen kotona tarvitsee ainakin sahan ja dremelin. Kaiverretut symbolit kun yleensä kestävät maalattuja paremmin. Laitan nyt silti tähän pari ohjetta kotiaskartelijoiden varalta :)

Riimut kovettuvasta askartelusavesta tai paperimassasta:
Savi leivotaan pötköksi, paloitellaan tasakokoisiksi kappaleiksi, kappaleet pyöritellään palloiksi, ja pallot muotoillaan sopivaan riimukivimuotoon. Muovailuvaiheessa kuvion voi painaa savenpalaan, tai sen voi maalata kuivuneeseen palaan.
Mikäli savimassan pinta tuntuu epämiellyttävältä, lakkaa riimukivet huonekalulakalla.
Paperimassaan kuvion voi oikeastaan vain maalata, mutta riimun itsensä voi maalata ja lakata halutunlaiseksi.

*Riimumateriaaliksi ei oikeastaan pitäisi valita mitään synteettistä muovimassaa, kuten Fimoa tai Cernitiä, sillä niistä on luonnollisuus kaukana. Monista askartelukaupoista saa nykyisin erilaisia kivi- ja kipsimassoja, joiden valmistukseen ei ole juuri käytetty akryylia tai muita keinoaineita. Massariimun luonnollisuutta voi lisätä leipomalla vaikka valikoituja kasvinosia (esim. puun kaarnaa tai kuivattuja kasvinlehtiä) riimun sisään.

Oksasta tai sarvesta:
Materiaali viipaloidaan sahalla makkaran tavoin sopiviksi viipaleiksi. Valmiit palaset hiotaan ja maalataan. Kuvion voi myös kaivertaa vaikka dremelillä tai polttaa kolvilla. Varoitan kuitenkin, että luuaineksen hiominen, saati poltto haisee todella pahalta.
Joistakin askartelukaupoista voi löytää valmiita puuviipaleita jotka ovat käteviä käyttää sellaisenaan.

Kivistä tai lasikivistä:
Valitse sopivia luonnonkiviä, tai hiottuja koristekiviä. Voit yhdistellä eri kivilajeja ja värejä, tai käyttää keskenään samanlaisia kiviä. Kiviin voit maalata tai kaivertaa dremelillä (muista kiviterä) kuviot.
Kaiverretut kuviot voi jälkikäteen maalata, tai jättää sikseen, joskus hiotut kuviot näkyvät sellaisinaan.
Litteisiin lasikuvioihin merkki kannattaa kaivertaa/maalata alapinnalle, jolloin kupera lasipinta toimii suurennuslasin tavoin.

Kastanjariimut:
Kastanjapudokkaista saa ihania ja persoonallisen näköisiä riimusettejä. Kerää vaikka puistosta sopiva määrä kastanjoita, ja huuhtele ne. Kastanjat jätetään huoneenlämpöön kuivumaan (n.2 viikkoa), ja halutut symbolit maalataan kastanjoiden pintaan. Maalattu kirjain kannattaa viimeistellä askartelu- tai huonekalulakalla.

*Ohjeet vain yksityiseen kotikäyttöön :)

Sinappinen Kermakastike

2-3 dl Kasvislientä
2 dl Kaurakermaa
1-2 rkl Dijonin sinappia
1 rkl Vaahterasiirappia
1 tl Pippurisekoitusta
1/2 tl Hienonnettua, kuivattua timjamia
 
Suuruste:
3/4 dl Haaleaa vettä
2-3 rkl Vehnäjauhoja
-Sekoita jauhoja veteen kunnes seos muistuttaa löysää tapettiliisteriä

-Kuumenna liemi kattilassa ja sekoita siihen kerma
-Hauduta hetki miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen
-Lisää sinappi, siirappi ja mausteet, sekoita hyvin, keittele hetki
-Lisää kastikkeeseen suurustetta vähän kerrallaan, kunnes saat halutun paksuista kastiketta. Kaikkea suurustetta ei siis tarvitse tässä käyttää

*Mikäli valmistat kastiketta jonkin uunissa kypsennetyn ruoan lisukkeeksi, voit käyttää myös vuokaan valuneen nesteen kastikeliemenä.
Kokeile pippurisekoituksen sijaan laittaa kastikkeeseen vain yhtä pippuria (kokeile viher-, mauste-, tai rosépippuria).
Erilaisia vivahteita saat myös korvaamalla timjamin kuivatulla basilikalla, tai kuivatulla rakuunalla.