Vuohenputki on sarjakukkaiskasveihin kuuluva yrtti, jota voi tavata lähes koko maassa pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Vuohenputkea pidetään nykyään liki rikkakasvina, ja pyritään hävittämään puutarhoista joissa se esiintyy. Vuohenputki on kuitenkin syötävä hyötykasvi jota esivanhempamme arvostivat nykysukupolvia enemmän. Vuohenputki on suhteellisen helppo tunnistaa, vaikka se pikaisesti vilkaistuna muistuttaakin mitä tahansa putkikasvia. Vaikka monet maamme putket ovat myrkyllisiä, tarkkasilmäinen tunnistaja välttää kyllä vaaratilanteet:
(Kuva: Wikimedia Commons)
-Vuohenputki kasvaa n.30 -senttiseksi, ja kukkalatvat puolestaan venyvät n. metrin pituisiksi. Vuohenputki pysyy siis suhteellisen matalana muihin putkiin verrattuna, ja kasvaa mattomaisena lehtikasvustona tukahduttaen alleen jääneet kasvit valon puutteeseen.
-Lehtimatto-levittyminen johtuu Vuohenputken rönsyilevästä juurakosta, joka on narumainen, (puhdistettuna valkoinen) ja rönsyilevä, ja kasvaa vaakasuoraan mullan alla. Kukkavarsien juuri on usein vahvempi, ja hieman syvemmällä kuin lehdillä. Rönsyjuurakon vuoksi kasvia onkin vaikea hävittää puutarhasta. Helpoin tapa estää putken leviäminen on vaan kärsivällisesti repiä rönsyjuurakkoa maasta syksyllä, kesällä ja keväällä.
-Vuohenputken varsi on ohuehko ja solakka, väriltään kauniin vihreä, tyveen vaaleneva, ja punertaa hieman tyven juuresta. Kukkavarsi on ontto.
-Vuohenputken lehdet ovat kolmisormiset (=kolmihaaraiset), ja hieman epäsymmetriset. Yksi lehti koostuu seitsemestä lehdykästä, joista keskimmäisessä on kolme erillistä lehdykkää, ja reunimmaiset sen molemmin puolin ovat kaksiosaiset, ja muistuttavat hieman vuohensorkkaa. Vuohenputken latinankielinen nimi (Aix/Aigos=Vuohi ja Podos=Jalka) viittaakin lehtien sorkkamaiseen muotoon. Lehtien alapinta on sinertävän- tai vihertävänharmaa, ja hieman karvainen. Hyvä tunnusmerkki on kasvin lehtiruodin ura, joka muistuttaa räystäskourua:
Vuohenputki on maskuliininen, maa- ja vesielementtiin yhdistetty kasvi, jossa yhdistyvät terveyttä suojeleva Jupiter ja hoivaava Kuu. Kasvi on pyhitetty metsänjumaluuksille kuten Panille, Cernussokselle ja Sarvekkaalle Jumalalle.
Kasvi on suojeleva ja parantava. Sanotaan, että Vuohenputki on lempeä eikä se halua ihmiselle mitään pahaa. Tämä lienee totta, sillä kasvi on salaatin tavoin vaaraton käyttää, eikä sillä juuri ole sivuvaikutuksia, ellet syö kertaheitolla mahaasi niin täyteen että saat ähkyn.
Vaikka vaatimaton vuohenputki onkin nykyisin vähemmän tunnettu, on sillä paikkansa historiassa. Jo muinaiset roomalaiset sotilaat käyttivät vuohenputkea ruoanlaittoon, laajan kasvualueensa ansiosta kun sitä saattoi löytää syötäväksi pitkienkin marssimatkojen varrelta.
Vuohenputkea, etenkin sen juurta ja sorkan muotoisia lehtiä on käytetty jonkin verran myös lemmenrohtona. Toivotun pariskunnan hiuskiehkurat tai heitä esittävät nuket saatettiin rakkauden herättämisen toivossa sitoa yhteen vuohenputken narumaisella juurella. Juuresta on myös sidottu lemmenamuletteja. Lempeä nostatettiin myös viinillä, johon oli säilötty kasvin lehtiä tai kukkia.
Eräs miehille tarkoitettu intialainen resepti impotenssin parantamiseksi neuvoo paahtamaan pannulla vuohenputken ja tamarindihedelmän siemeniä, ja sekoittamaan paahdetut siemenet hunajaan ja maitoon. Seosta nautittiin ruokalusikallinen hetki ennen rakastelua.
Kasvi kannattaa opetella tunnistamaan, sillä Vuohenputki soveltuu mainiosti kotikeittiöön. Vuohenputki sopii hyvin erityisesti lasten ja maitoallergikkojen ruokavalioon, sillä se sisältää mm. Magnesiumia, rautaa, kalsiumia, karoteenia sekä C-vitamiinia. Keittiössä yms. kasvista käytetään vain lehdet, mutta juuret sopivat myös magiaan. Nuoret lehdet sopivat sellaisinaan, tuoreeltaan salaatteihin ja kastikkeisiin, mutta vanhemmissa lehdissä maku voi olla hieman vahvempi tai kitkerähkö, ja ne voikin esim. pinaatin tapaan ryöpätä ennen käyttöä. Vuohenputki sopii hyvin munakkaisiin, muhennoksiin, pastakastikkeisiin, pataruokiin ja keittoihin, etenkin perunan, porkkanan, tomaatin, sienten ja lihan kaveriksi. Lehtiä voi kerätä käyttöön sitä mukaa kuin niitä alkaa keväällä ilmestyä.
Kotikosmeettisia ominaisuuksia vuohenputkella on verrattaen vähän, mutta sitä voi kokeilla neutraalina "perustutotteena" iholle, esim. kasvovetenä, keitteenä, kylpynä, naamiona ja kuorinta-aineena. Kasvi on hellävarainen ja sopii kaikille ihotyypeille. Vuohenputki vahvistaa herkkää ihoa, ja lisää ihon kimmoisuutta. Vuohenputki myös puhdistaa ja tasapainottaa rasvaista ihoa. Ihoa voi sekä kuoria että puhdistaa rutistelemalla lehtiä palloksi, ja hieromalla lehtipallolla kosteaa ihoa. Huuhtele ja käsittele iho tavalliseen tapaan.
Vuohenputki käy hyvin myös kotiapteekkiin, ja sitä pidetään yhtä tehokkaana sekä syötynä että ulkoisesti käytettynä. Vuohenputki parantaa ruoansulatusta ja rauhoittaa ärtynyttä vatsaa sekä suolistoa. Murskatuilla vuohenputkenlehdillä voi hoitaa pieniä haavoja ja raapeumia myös aremmilla ihoalueilla. Ennen wanhaan vuohenputkella on hoidettu virtsarakon- sekä virtsateiden vaivoja ja tulehduksia. Vuohenputkitee tai lehtien pureskelu rauhoitti hermoja ja lievitti jännitystiloja. Väsymystiloihin puolestaan käytettiin vuohenputkikylpyä. Vuohenputkihauteella hoidettiin reumatismia ja kihtiä sekä sen sellaisia nivelvaivoja. Reumahauteissa kasvista käytettiin myös juurakkoa, kihtiin pelkkiä murskattuja lehtiä.
Huom: Vuohenputki on suhteellisen turvallista käyttää, mutta se tulee tietenkin jättää rauhaan mikäli olet allergikko. Vuohenputkiyliherkkyys voi tuntua siitepölyallergian kaltaisina oireina, mahakipuina tai iho-oireina, kuten nokkosihottumana.
Antamani tunnistusohjeet vaikkapa lehden muodon tai tyven punoituksen ollessa kyseessä voivat kasviyksilöstä riippuen vähän vaihdella (löysin kerran kasvien joukosta lehden, jonka keskimmäisen haaran lehdet eivät olleetkaan jakautuneet kolmeksi). Maaperän ravinnepitoisuus taas voi taittaa varren punerrusta ruskeaan tai vaaleanpunaiseen. Tärkeimpiä tunnusmerkkejä on kuitenkin viisi (Lehdet, varsikouru, kasvutapa, juurakko ja varren väri). Jos tunnusmerkeistä valtaosa (3-5) on oikein, kasvia voi kerätä turvallisin mielin. Jos vain yksi tai kaksi tunnusmerkkiä pitävät paikkansa, etkä voi olla varma tunnistuksesta, jätä kasvi poimimatta. Muistakaa myös, että nuoret versot ovat erinäköisiä kuin täysikasvuiset kasvit, joten kasvi kannattaa tunnistaa kasvupaikaltaan jo edellisenä vuonna. Vuohenputki on monivuotinen, ja suosii luotettavasti samaa kasvupaikkaa vuodesta toiseen.
Uskomuksia:
-Säikähdyksestä paranee jos nukkuu vuohenputken lehtiä tyynyn alla
-Kuiskaa toivomuksesi vuohenputken valkeille kukille, ja se toteutuu kun kukat lakastuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti