Sinappi (Sinapis)

Sinappi on sekä kasvi, että tämän kasvin siemenistä valmistettavaa maustetahnaa. Aion tässä siis kertoa jotain itse mausteesta, enemmän kuin kasvista.
Sinappia valmistetaan siis sekä tummista- että vaaleista sinapinsiemenistä, ja sitä on saatavana eri vahvuisina, erilaisissa keltaisen ja ruskean sävyisinä, ja näin Suomessa, eritoten joulun alla, erilaisin tavoin maustettuna; on konjakkisinappia, hunajasinappia, ja sen sellaista. Monille sinappi onkin tuttu juuri joulukinkun tai grillimakkaran kyytipoikana.

Sinappi on taistelijan kasvi. Sinappia on perinteisesti pidetty maskuliinisena, tulielementtiä edustavana miestenyrttinä, ja siinä on samanlaista vahvuutta kuin valkosipulissa ja suolassa. Se karkottaa ja torjuu negatiivisia asioita, ja lämmittää mieltä. Naisille, etenkin turhamaisille ja laiskoille on historiassa syötetty sinappia jotta heistä tulisi ahkeria vaimoja. Morsian on myös saattanut livauttaa sinapinsiemeniä kenkäänsä tai alusvaatteidenlaskoksiin, jotta talossa säilyisi "akkavalta".
Näin sinapinsiemenillä on yhteytensä myös kuuhun ja naistenvoimiin, ovathan sinapinsiemenet kuin pieniä kuunsirppejä.

Valkosipulin tavoin sinappi on voimakkaasti suojeleva ja tehokas ase esimerkiksi psyykkisiä vampyyreja vastaan. Erityisen voimakkaana maagisiin tarkoituksiin pidetään Mustasinappia (Brassica Nigra), ja lajien vaaletessa voimakin niin sanotusti vähenee. Mukanaan voi kantaa sinapin lituja tai siemeniä. Oikeuksiinsa sinappi pääsee lämpimän ja tulen sävyisissä amulettipussissa. Punaisessa pussissa kannetun sinapin sanotaan suojelevan myös lenssua vastaan.
Sinapinsiemenien sanotaan parantavan kantajansa nokkeluutta ja älyä, joten esimerkiksi noitapussissa niitä on hyvä kantaa mukana.

Sinapinsiemenillä ja sinappijauheella voi hoitaa kylmetystä ja vilustumista, lisää vain muutama ruokalusikallinen jauhettuja sinapinsiemeniä kylpyveteen tai jalkakylpyyn. Höyryhengitysveteen voi laittaa jauhettuja sinapinsiemeniä hoidettaessa yskää, köhää, keuhkoputkentulehdusta, poskiontelontulehdusta ja vilustumisoireita.
Hauteena sinappi sopii mm. niveltulehduksiin, iskiakseen, noidannuoleen, reuman lievittäjäksi, kylmänkyhmyille ja savipuolta vastaan. Haudetta käytetään aluksi päivittäin n. 20 min. viikon ajan, ja vähennetään joka toiseen päivään ja niin edelleen, tai jos vaiva uusii.
Sisäisesti nautittuna, esim. teenä, sinappi edistää ruoansulatusta, auttaa vatsavaivoihin ja tepsii ruokahaluttomuuteen.

Sinappia voi valmistaa ihan kotioloissakin, valmiista sinappijauheesta tai siemenet voi jauhaa itse. Kaupan sinappijauheessa ei tosin ole siemenenkuoria ja värikin on tasaisempi.
Kotitekoiseen sinappiin tarvitaan ainakin pari desiä sinappijauhetta, suolaa, sokeria, kermaa, öljyä, viinietikkaa ja mausteita. Jotkin reseptit sisältävät kananmunaa. Ainekset kiehautetaan kattilassa ja säilötään kuumennettuun lasipurkkiin. Internet on pullollaan kokeilunarvoisia ohjeita, ja sopivan perusreseptin löydettyäsi ei ole konsti eikä mikään oppia maustamaan se halutulla tavalla.
Suosittelen, että mikäli sinapin väri jää pliisuksi, lisää ripaus kurkumaa tai sahramia antamaan raikasta, keltaista väriä.

Suomen oloissa vanhoista, villiintyneistä puutarhoista voi löytää sinappikasveja, ja niitä voi kylvää myös omaan puutarhaan. Keittiöpuutarhassakin sitä kannattaa kokeilla, varaat vaan ison ruukun ja tarpeeksi valoa. Lehtiä ja lituja voi kuivattaa, käyttää tuoreina tai säilöä vaikka etikkaan. Tuoreet lehdet muistuttavat sinappikaalia eli rucolaa. Ei sinapinsiemeniä suotta löydy maustekurkkupurkeista ;)

Huom: Sinappia ei suositella pienille, alle kouluikäisille lapsille koska heidän elimistönsä on usein herkempi. Aikuisillakin liiallinen sinapinkäyttö voi aiheuttaa närästystä, vaurioittaa ruoansulatuselimistöä ja saada aikaan pahoinvointia. Kohtuus kaikessa. Sinappia ei myöskään suositella käytettäväksi ulkoisesti rohdoksena mikäli kärsii laskimovaivoista tai suonikohjuista.

Uskomuksia:
-Pelkotilat, luulotauti, apatia, mania ja sen sellaiset parantuivat juottamalla potilaalle kasvavalla kuulla pieniä kulauksia sinappivettä.
-Sinapilla on hoidettu mm. Lykantropiaa ja muita tiloja jossa potilas kuvitteli olevansa eläin.
-Suolan tavoin kynnykselle tai talon ympärille sirotellut sinapinsiemenet pitivät pahan poissa.
-Jos uneksit syöväsi sinappia, symboloi se hyvää terveyttä. Jos näet jonkun toisen syövän sinappia, hän puhuu sinusta selkäsi takana perättömiä. Sinappikasvi taas kertoo että joudut raatamaan leipäsi eteen.

Belladonna (Atropa Belladonna)

Belladonna tunnetaan myös nimellä Hekaten Alruuna, Hiljaisuuden yrtti, ja Lemmonmarja, joista jälkimmäinen viittaa hyvin sen ominaisuuksiin petollisena kasvina; kaunis, mutta myrkyllinen.
Belladonna on monivuotinen, pensasmainen kasvi joka liittyy kohtaloon, vesielementtiin, aliseen ja feminiinisyyden pimeään puoleen. Kasvi on pyhitetty monille noituuden ja alisen jumalattarille. Historiassa sillä on paikkansa sekä kavalana myrkkynä että salaperäisenä kauneuden tuojana.

(Kuva: Wikipedia)

Naiset kautta aikain ovat nauttineet mehua belladonnan marjoista, jolloin heidän pupillinsa laajenivat vietteleviksi. Sekoittamalla mehua alkoholipitoisiin juomiin on huumattu sekä toivottuja että ei-niin-toivottuja rakastajia, eikä vahingoilta aina vältytty; Rakastajan uni muuttui helposti ikuiseksi. Noidat sekoittivat usein belladonnaa huumaaviin voiteisiinsa joiden avulla saatiin mieli lentämään kyöpelin pitoihin.
Wanhan folkloren mukaan maagisiin tarkoituksiin poimittavaa belladonnaa piti kohdella kunnioittavasti; Poimittavalle/maasta nostettavalle kasville piti uhrata leipää, minkä jälkeen se on kerättävä alastomana, keskellä yötä Yrjön päivänä (23.4).

(Belladonna kukkii. Kuva: Wikimedia Commons)

Belladonnapensas kotipihassa suojelee sen asukkaita, voi houkutella yksinäiselle kosijoita, ja pitää vaalijansa kauneutta yllä. Kotiin, erityisesti makuuhuoneeseen sängyn ylle ripustettuna karkottaa pahat henget. Belladonna on yhdistetty sekä alisen- että akka-aspektin jumalattariin, kuten Hekateen, Kirkeen, Bellonaan ja Atropokseen. Sopii hyvin Samhainin yrtiksi, sillä sen avulla voi houkutella henkiä liittymään seuraan. Kasvin sanotaan myös olevan voimakkaammillaan juuri kuolleiden aikana.
Belladonna sopii myös lemmentaikoihin, erilaisiin potpurreihin ja amuletteihin. Belladonnasta sidottu juhannusyön seppele saa tarinan mukaan vanhankin naisen näyttämään neitoselta.
Voidaan käyttää myös suitsukkeissa (suitsukkeena sillä on vahva yhteys kuolleisiin), ja mm. rentouttavaan kylpyyn muiden yrttien sekaan voi lisätä ripauksen kuivattuja lehtiä tai marjoja.
Loitsuissa Belladonna voidaan tarvittaessa korvata tupakkakasvilla.

Nykyisinkin belladonnaa käytetään niin lääketieteessä kuin homeopatiassa kouristuksiin, kivunlievitykseen, sekä rauhoittavana ja rentouttavana rohtona. Sitä on käytetty myös vastamyrkkynä oopiumille sekä joillekin hallusinogeeneille.

(Belladonnan kauniit marjat. Kuva: Wikimedia Commons)

Huom: Toivon ettei kukaan saa päähänsä nauttia Belladonnaa sisäisesti, sillä Belladonna on myrkyllinen, jopa tappava, koska vaikuttavien aineiden määrä vaihtelee yksilöstä toiseen.
Belladonna vaikuttaa narkoottisesti. Ensin se aktivoi ja sitten lamauttaa keskushermoston. Kasvin myrkyt kiihdyttävät sydämen sykettä ja stimuloivat aivojen dopamiiniaktiivisuutta. Kasvi aiheutta putoamisen tunnetta ja illuusioita lentämisestä. Muiden koisokasvien tavoin koko kasvi sisältää hyoscyamiinia, atropiinia ja skopolamiinia, sekä mm. hyoskiinia, tropiinia, apoatropiinia ja belladonniinia. Myrkyt voivat imeytyä elimistöön myös ihon läpi, joten muista käyttää suojakäsineitä.
Myrkytysoireita ovat mm. Laajentuneet pupillit, suun kuivuminen ja nielemisvaikeudet, vapina, pahoinvointi, kiihtynyt pulssi, hyperventilointi tai hengitysvaikeudet, kuumotus, huimaus, erilaiset sekavuustilat, hallusinaatiot, ja halvaus. Oireilu voi tuntua jopa viikkoja, olon välillä helpottuen. Kuolema aiheutuu yleensä hengitysteiden lamaantuessa tai sydämen pysähtyessä.

Uskomuksia:
-Belladonnan mukana kannettu juuri tuo onnea rahapeleissä sekä rakkaudessa.
-Belladonna auttoi noitia muuttumaan eläimiksi.

Kesäillan Peruna-porkkanasalaatti

3-4 Keskikoista perunaa
3 Keskikokoista porkkanaa

Kastike:
1 1/2 dl Kasviöljyä
3 rkl Omenaviinietikkaa
2 rkl Sitruunamehua
1-2 rkl Vaaleaa siirappia
1/2-1 tl Suolaa
2 Hienonnettua valkosipulinkynttä
1-2 rkl Tuoretta, silputtua persiljaa tai ruohosipulia

-Sekoita kastikeainekset, maista, Lisää tarvittaessa suolaa, sokeria, sitruunamehua tai etikkaa.
-Laita kastike sivuun tekeytymään
-Kuori ja kuutioi porkkanat, keitä nippa nappa kypsiksi, siivilöi, laita kulhoon
-Keitä perunat kypsiksi tai käytä eilisiä keitinperunoita
-Kuori ja kuutioi perunat, laita kulhoon porkkanoiden sekaan. Sekoita hieman
-Kaada joukkoon kastike ja sekoita hyvin
-Tarjoile salaatti lämpöisenä tai huoneenlämpöisenä

*Tätä salaattia on hyvä kokeilla uusista perunoista ja porkkanoista. Sopii hyvin tarjottavaksi grilliruokien kyytipoikana, mutta maistuu myös paahtoleivän kera :)
Voit halutessasi laittaa salaattiin enemmänkin ja erilaisia yrttejä.

Sananen lemmentaioista

Monia ihmisiä noituus tuntuu kiinnostavan nimenomaan lemmentaikojen vuoksi. Elämä koetaan ahdistavana vain koska ihastuksesi ei pidä sinusta. Sen sijaan että voisimme hyväksyä tilanteen ja ehkä etsiä ihmistä joka olisi vähemmän nuiva, ripustaudutaan yksipuoleiseen rakkauteen ja pyritään parantamaan riutuvaa sydäntä lemmenloitsulla joka kääntäisi rakastamasi henkilön pään eduksesi. Moinen ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Miksi?
Kysy itseltäsi: Haluatko mieluummin löytää kumppanin joka huomaa sinut omana itsenäsi, rakastuu sinuun omasta tahdostaan, ja toivoo sinulle hyvää, vai kumppanin joka rakastaa sinua koska sinä haluat niin, eikä ymmärrä omia tunteitaan sinua kohtaan? -Niinpä. Tekolemmellä solmitut liitot ovat usein yksipuolisia ja onnettomia, sillä kumppanin tahto on tavallaan sinun taskussasi. Hän ei rakasta sinua oikeasti, muttei voi olla rakastamattakaan. Lemmenloitsu pitäisi myös uusia säännöllisin väliajoin, sillä tällaiset loitsut tuppaavat väljähtymään ja unelmien kumppani voi lopulta lähteä kävelemään. Jos lisäksi kerkesit kiintyä hänen zombiemaiseen läsnäoloonsa kärsit erosta todennäköisesti itse eniten.

Lemmentaiat voidaan lukea kahteen pääryhmään;
1.) Lempeä nostavat (eli positiiviset) lemmentaiat
2.) Lempeä kylmentävät (eli negatiiviset) lemmentaiat.
Molemmat kaksi pääryhmää voidaan jakaa edelleen kahteen alaryhmään;

-Lempeä nostavat loitsut voivat keskittyä sekä henkilökohtaisen lemmen nostatukseen, että tietyn, itsen ulkopuolisen kohteen lumoamiseen.
-Lemmenkylmennystaioilla taas voidaan kylmentää sekä ihmisten välisiä suhteita että henkilökohtaista lempeä. Käytännössä se tarkoittaa, että toisiinsa rakastuneiden välit voidaan turmella tai ihminen voidaan pilata niin ettei hän ikinä löytäisi rakkautta.
Kannattaakin miettiä, miksi joku haluaisi tehdä jotain sellaista? -Kateudesta? Kostoksi? Eikö kuulostakin kypsän aikuisen puheelta? (olin siis sarkastinen, älä edes ajattele että moinen olisi hyvä juttu).

Entä tulevan kumppanin kuvajaisen kurkistelu vaikkapa lähteensilmästä juhannusyönä, tai peilistä Vuodenvaihteessa?
Moiset metodit kuuluvat tulevaisuuden tarkastelun piiriin mutta eivät ole niin harmittomia kuin kristallipalloon tuijottelu, sillä tulevan puolison ennakkotarkastelu on huomattavasti radikaalimpi tapa; Puolisoa kurkisteltessa taiantekijä noudattaa annettua kaavaa tai ohjeita, ja tekee sopivat ennakkovalmistelut, jonka johdosta tuleva puoliso sitten näyttäytyy, k.o. taianteosta riippuvalla tavalla/paikalla. Tällöin ei kuitenkaan nähdä kultia itseään vaan hänen astraalikehonsa, joka taian ansiosta saadaan ilmestymään taiantekijälle. Pahimmassa tapauksessa astraalikeho pakotetaan irtoamaan isännästään vastentahtoisesti, minkä kerrotaan olevan taian kohteelle tuskallista. Tieto perustuu pääasiassa folkloreen ja kertomatietoon, mutten silti haluaisi kokeilla.
Vaikka suhde siis syntyisikin, en usko kumppanin ilahtuvan jos kerrot aiheuttaneesi hänelle viattoman oloisella lemmentaialla elämänsä tuskat vain jotta hän olisi nyt siinä pitelemässä sinua kädestä.
Mainitsen vielä, hyvä pitää mielessä että samaan aikaan vastakkaisilla tahoilla tehdyt loitsut saattavat kumota toisensa, esim. jos kaksi naista yrittää lumota saman miehen, ei kummankaan loitsu toimi.

Rehellisyys kunniaan

Jos kuitenkin olet tehnyt kumppanillesi lemmentaian, ja olet siksi suhteessa hänen kanssaan, suosittelen että kerrot hänelle lumouksesta. Eikös kaikkien ihmissuhteiden tulisi pohjautua rehellisyyteen?
Sitäpaitsi myönnettäköön, että joskus tekolemmestä alkaneet suhteet voivat muuttua aidoksi rakkaudeksi mikäli kumppani todellakin on se oikea.
Jos hän todella rakastaa, hän ei ehkä pahastu lemmentaikatunnustuksista, ja omatuntosi on moisen jälkeen puhtaampi.

Onko sitten olemassa turvallisia lemmentaikoja?

Toki. Parhaita lienevät taiat joilla pyritään houkuttelemaan toivotunkaltaista kumppania lähituntumaan, ja jotka eivät siis niinkään kohdistu johonkuhun tiettyyn, taianasettajan jo ennalta valitsemaan henkilöön, vaan pikemminkin satunnaistekijän valitsemaan, sinulle todennäköisimmin sopivaan henkilöön joka vastaa parhaiten asettamaasi kuvausta, kuten toivomiasi ominaisuuksia. Voit myös asettaa loitsun jolla toivomasi henkilö huomaa sinut, mikäli hän on aikaisemmin vaan kulkenut ohitsesi tai katsonut lävitsesi. Loppuhan on tavallaan hänestä kiinni, haluaako hän huomioida sinua jatkossa. Mikäli hän ei tunnu kiinnostuvan sinusta, haluatko todella lumota sellaisen tyypin?

Ohikiitäviin hetkiin keskittyvät "yhden illan loitsut" ovat lähinnä noidan omasta moraalista kiinni. Vaarana on että itse kiinnyt kumppaniisi joka ei kuitenkaan ole enää halukas tapaamaan sinua toiste, tai toisinpäin.
Tulevan kumppanin nimikirjaimia, vaatteiden väriä, ikää, tapaamispäivää, ja sen sellaista voi myös tiedustella aika turvallisin mielin.

Turvallisin tapa kurkistella tulevaa puolisoa puolestaan on yrittää nähdä hänet valvemaailman sijaan unessa ;)

Lemmennosto ja lemmenkylmennys

Molemmat itsessään kuuluvat myös lemmentaikojen saralle. Ennen vanhaan lemmeksi kutsuttiin seksuaalienergiaa, "sitä jotakin" jonka haluttu huomasi ja saattoi näin ollen löytää kumppaninsa.
-Lemmennostolla tarkoitetaan magiaa jolla sinusta tulee muiden silmissä viehättävämpi ja halutumpi, hiirulaisesta prinsessaksi (tai prinssiksi) niin sanotusti.
-Lemmenkylmennyksellä taas asetetaan/stopataan (laimennetaan) lemmennosto, tai tehdään kohteesta harmaa hiirulainen jota kukaan ei tahtoisi. Toisaalta, myös tekolempeä esimerkiksi on hoidettu kylmennyksellä. Lemmenkylmennys tunnetaan paikoin myös nimellä lemmenpilaus ( eli pilaaminen; "piluu"), joka on lähinnä se kateellisten versio aiheesta; suositun ja/tai kauniin henkilön lempi kylmennetään ja hänestä tehdään "tavis", näin nykytermeillä ilmaistuna.
 
Lemmenruoat ja Afrodisiakat

Rakkautta halutussa on pyritty jo vuosisatojen ajan herättämään ja säilyttämään erilaisilla ruoka-aineilla ja rohdoilla, ruumiin eritteistä eläinten sisälmyksiin. Nykyisellään lemmenrohdot eivät enää ole ihan noin hard-corea, ja kuka tahansa kotikokki uskaltaa varmasti turvallisin mielin tarttua artisokkaan. Sitäpaitsi monet yrtit (kuten valkosipuli) todistetusti edistävät verenkiertoa, ja ovat hyväksi hormonitoiminnalle. En tosin väitä että tuhdin valkosipulicoctailin jälkeen sinulle tarjotaan automaattisesti vihkisormusta, mutta oikein maustettu ruoka lämmittää varmasti oikeista paikoista. Tärkeintähän on, että lemmenruoat sun muut tarjottavat, jotka höystetään turvallisilla raaka-aineilla ovat maistuvia, ja rakkaudella valmistettuja. Onko siis niin väliä vaikkei se herättäisikään kokkia kohtaan kuin lämpimiä tunteita? Hyvä ruoka, parempi mieli, eikö?

Tarkoitukseni ei ole pelotella ketään ja saarnata "Älkää vaan tehkö lemmentaikoja!!!", vaan pyrkiä kertomaan syistä ja seurauksista asiallisesti. Itselläni on jopa muutama lemmentaikakirja, mutta se tarkoita että olen kokeillut jokaista niistä löytynyttä loitsua. Kirjoista saa tietoa ja vinkkejäkin loitsujen rakentamiseen, mikäli niitä tarvitsee, ikäänkuin keittokirjoista saa vinkkejä ruoanlaittoon. Olen toki tehnyt lemmentaikoja (kaksi elämäni aikana, jos tarkkoja ollaan), mutta ne ovat olleet tuota harmittomampaa lajia.
Pitäkää, loitsijat, mielessä, että mitä enemmän voimaa, sitä enemmän vastuuta. Noidat ovat ihmisiä, eivät jumalia.

Ja edelleenkin, kysyä saa jos nyt unohdin mainita tässä jotain kiinnostavaa, vastailen uteliaiden kysymyksiin ihan mielelläni :)

Kannattaa aiheeseen liittyen lukea myös: "Tekolempi ja Siitä Vapautuminen".

Sipulinen Voikastike Uusille Perunoille

Ihana ja yksinkertainen lisuke uusille potuille.

150-200g Voita (tai margariinia vegeille)
Nippu uusia sipuleita tai 4 keskikokoista sipulia
Vajaa 1 tl suolaa
Hienonnettua, tuoretta persiljaa ja/tai ruohosipulia maun mukaan

-Kuori/perkaa sipulit, suikaloi
-Hienonna yrtit
-Leikkaa voi tai markis suoraan kattilaan, lisää sipulisuikaleet, kuumenna kiehuvaksi
-Vähennä lämpöä ja hauduta sipuleita rasvassa kunnes ne pehmenevät ja muuttuvat läpikuultaviksi
-Mausta suolalla
-Lisää tuoreyrtit, käännä levy pois päältä, ja jatka hauduttamista kunnes seos ei enää poreile/osoita kiehumisen merkkejä
-Tarjoile uusien perunoiden kera

*Ja eikun syömään :) Uudet potut ovat kyllä herkkua ihan sellaisenaankin, markisnokareen ja suolan kanssa. Myös tilliä kannattaa kokeilla. Jos tilli ei heti herättäisikään luottamusta, kokeile sitä vaikkapa majoneesin, tämän kastikkeen höysteenä persiljan tai ruohosipulin sijaan, tai tsekkaa tillikastike uusille perunoille. Myös lipstikka ja kirveli sopivat tähän, mutta makusekamelskan välttämiseksi suosittelen maustamaan kastikkeen max. kahdella eri tuoreyrttillä.

Juhannus Ajallaan

Juhlia Vapusta Kekriin; Juha Nirkon toimittama, Suomen Kirjallisuuden Seuran kustantama teos sisältää nimensä mukaisesti tietoa kyseisistä juhlista erilaisina, ihmisiltä kerättyinä tarinoina eri vuosilta. Mikäli olet joskus rakastanut vanhojen ihmisten tarinointia "vanhoista hyvistä ajoista" saatat rakastua myös tähän kirjaan.
Tämä on taas yksi ihana kansanperinnekokoelma, ja sopiikin hyvin näin Vappupostaukseksi.

Kirja tarjoaa nostalgisen katsauksen menneiden vuosikymmenten juhlaperinteisiin ja ajan henkeen. Kirja sisältää eri ikäisten ihmisten omakohtaisia kertomuksia ja kokemuksia kyseisitä juhlista, ja teoksesta voikin löytää mm. reseptejä (näin Vapun alla myös sima- ja tippaleipäreseptin), laulunsanoja, vanhoja seuraleikkejä ja taikoja, sanontoja ja enteitä. Itse henkilökohtaisesti pidän eniten sotamiesten kertomuksista juoksuhautajuhannuksista.

"Juhannussalko

Juhannussalko, maistonki, on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä. Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli. Saman tavan omaksui Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi-, ja Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa. Esimerkkiä seurasi lähin suomenkielinen naapurusto; tosin jo 1700-luvulla länsisuomalaisissa herraskartanoissa oli pystytetty salkoja. Nykyään juhannussalko on maassamme leimallisesti suomenruotsalainen tapa."

Teos kuuluu samaan sarjaa SKS:n "Pääsiäinen" ja "Joulu Joutui" -kirjojen kanssa.
191 sivua. Kirjan lopussa kirjallisuusluettelo.

+Kirjan kuvituksena käytetty nostalgisia piirroksia, vanhoja valokuvia, ja mainoksia
+Ihmisten kertomat tarinat, etenkin sota-ajalta, ovat koskettavan lämminhenkisiä ja ajatuksia herättäviä
+Kovakantinen

-Loppuu nopeasti kesken
-Kätevän kokoinen mutta kummallisen muotoinen (neliö)

Näillä sanoin Kotonoita toivottaa kaikille riemukasta Toukojuhlaa ja Työläisten päivää :)

Kesäpäivän Seisaus ja Mittumaari

Kesän ydin; Kesäpäivänseisaus oli wanhassa Suomessa tärkeä Keskikesän, ja Ukko Ylijumalan Vakkajuhla, eli Kesäpäivä. Kansankielinen nimitys, Mittumaari (eli Mettumaari eli Mittu/Mettumaaria), tuleekin ruotsinkielen keskikesän juhlaa; eli samoin Kesäpäivää, tarkoittavasta Midsommar-sanasta, joka kääntyi kansan suussa muotoon Mitsu/Metsu.
Kesäpäivän ajankohta vaihtelee vuosittain 20-22 päivän välillä. Vertailun vuoksi, esim. Keltit tunsivat Kesäpäivän nimellä Alban Hefin. Wicca-perinteessä Kesäpäivää vietetään kiinteällä paikalla 21.6, nimellä Litha, wanhan druidijuhlan mukaan.
Kesäpäivän seisauksen elementti on Tuli.

Kesäpäivä piti ihmisten mielissä pintansa kirkon vallatessa alaa, ja koska sitä ei pystytty kitkemään kansasta pois, sille piti tietenkin antaa uusi, uuden uskonnon mukainen nimi ja merkitys. Kesäpäivä poistettiinkin wanhalta paikaltaan, ja siirrettiin uudelle, kiinteälle paikalle 24.6. Samalla vanha kristinjuhla, Johannes Kastajan Päivä (ennen 4.6) siirrettiin samalle päivälle, jotta pakanalliseen Kesäpäivään saataisiin kristillinen merkitys. Samalla Kesäpäivä muuttui Johanneksen mukaan Juhannus-nimiseksi. "Uusi" juhla, Juhannus, pysyikin paikoillaan vuoteen 1954. Seuraavana vuonna Juhannus siirrettiin Kesäkuun 20. ja 26. päivän väliselle Lauantaille, ja Kastaja seurasi mukana.

Ukon Juhla

Kesäpäivänä on wanhastaan kunnioitettu Ylijumala Ukkoa, jotta hän antaisi syksyllä hyvän sadon ja olisi ihmisille suopea. Ukolle uhrattiin ruokia, etenkin viljaa ja leipiä, sekä juomia, etenkin olutta ja viinaa. Juotiin Ukon Vakkoja, johon löyhästi pohjaa myös nykyinen tapa humaltua juhannuksena. Ukon uhreja kerättiin vähän joka sadosta vuoden mittaan, ja sitten leivottiin niistä leipää Ylijumalalle. Loitsuja luettiin ja yleisesti ilakoitiin. Perinteisesti Mittumaarina juhlittiin ja Ukkoa kunnioitettiin luonnon helmassa, edustihan luonto paitsi elämää ja ihmisen syntysijaa, myös jumalolentojen ja haltioiden kotia.

Kesäpäivänseisauksen ja juhannuksen välinen aika on keskikesän, tuoreuden, vihreyden, valoisien öiden, ilonpidon ja rakkauden aikaa, ja otollinen kaikenlaiselle kasvattavalle taikuudelle, kuten perinteisesti vilja-, lemmen-, ja hedelmällisyysloitsuille, ja moni pitääkin tätä sinkkujen luvattuna aikana. Myös enteitä on kuulosteltu Juhannuksena.
Ennen vanhaan tupa on jynssätty puhtaaksi, ja pihoja myöden koristeltu vehmailla oksilla, leikkokukilla, yrteillä ja heinillä. Ulkotiloihin portaiden molemmin puolin on ollut tapana pystyttää juhannuskoivuja (jollaisien vastineita nykyisinkin näkee koulujen juhlasaleissa kevätjuhlan aikaan). Koivuista tehtiin myös erityisiä lehtimajoja, joissa Mittumaarikahvit juotiin. Minulle puut ovat kuitenkin kauneimmillaan luontaisilla kasvupaikoillaan, samoin kuin joulukuuset :)


Juhlan koristeet kerättiin yleensä juhannusaattona, ja laitettiin paikoilleen juhannusyönä, että kaikki oli aamulla valmista eikä töitä niin paljon tarvittu. Jopa lehmien sarviin punottiin koristeita kaisloista ja kieloista. Siten karjaonnen on toivottu säilyvän, eikä karja eksyisi metsään tai kateellisten ihmisten käsiin.
Runsaiden juhannuskoristeiden tarkoitus oli korostaa kesän vihreyttä, runsautta ja rehevyyttä, jota sitten yltäkylläisyyden muodossa on toivottu myös ihmisille.
 
Lemmenkipeiden luvattu aika?

Juhannusyö taitaa tosin olla tunnetuin lemmentavoittelijoiden yönä. Pääasiassa Mittumaarin lemmentaikoja tekivät naimattomat, nuoret naiset, joskus myös nuorukaiset.
Yksi suosituimmista juhannustaioista lienee kerätä 9 (lähteestä riippuen 5, 7 tai 12) erilajista kukkaa, sitoa ne heinillä, hiuksilla tai lettinauhalla kimpuksi, ja laittaa yöksi tyynyn alle. Sitten unessa näkyisi tuleva armas. Tulevia, etenkin tulevia sulhasia, kurkisteltiin vedenkalvosta, kuten lähteensilmästä tai kaivosta keskiyöllä. Joskus kaivo kierrettiin ympäri alastomana kukat kädessä (joskus kaivo kierrettiin 9- joskus 7-kertaa, myötä- tai vastapäivään lähteestä riippuen), ja kurkattiin kaivoon jossa piti nähdä tulevan sulhon kuvajainen. Voimakkaimpina juhannuskukkina pidetiin mm. Kieloa, Rentukkaa ja Vuokkoa. Aina ei kukkiakaan tarvinnut, eivätkä kaikki häärineet nakuina juhannuksena. Mutta kuten aina tärkeitä taikoja tehdessä, alastomuus on valttia myös Mittumaarina.

(*Pappilan piika tekemässä juhannustaikoja lähteellä, Erkki Tuomen kuvitusta "Myytillisiä Tarinoita" -kirjaan vuodelta 1947)

Omasta kukkapenkistä eikä aina omalta tontiltakaan taikakukkia poimittu, vieraassa vara parempi. Oma pihakoivu rauhoitettiin samasta syystä kuin pihan kukatkin. Folklore kertoo myös, ettei juhannuskukan aina tarvinnut edes olla kukkakasvi, kuten esim. Sananjalka tai koivu. Mikäli taikoja esim. halusi nostaa lempensä, hän keräsi lemmenvastan yhdeksästä eri koivusta.
Omaa lempeä, eli haluttavuutta on nostettu myös kieriskelemällä pellossa alasti juhannusyönä, tai kuljettu alasti juhannussaunasta pihan poikki tupaan.
Juhannustaikojen tekijän on hyvä muistaa ettei todennäköisesti ole ainoa samoilla asioilla liikkuva, ja kannattaakin mukana pitää amulettia tai suojautua lehmien tavoin kieloseppeleellä ympäröiviltä taikojien teoilta.

Juhannustapoja

Juhannuksena on myös ollut perinteikästä polttaa kokkoa, joka tapana elää edellen. Kokko on alunperin symboloinut hyvää kuten hedelmällisyyttä, ja karkottanut pahoja juhannusyössä piileviä olentoja. Kokko oli koko kylän tapahtuma, johon ihmiset lahjoittivat poltettavia tavaroita. Juhannuskokontuhkaa saattoi kerätä erityiseen pussukkaan hedelmällisyysamuletiksi joko itselle, tai tuhkaa voi sirotella pellolle jotta vilja-onni kukoistaisi. Tuhkan vaikutusta saatettiin korostaa myös naisen väellä; nostamalla hameenhelmaa kylvökselle. Miksei juhannuskokon tuhka sopisi nykyäänkin, vaikkapa ruusupenkkiin ;)

Perinteisiä juhannuksenajan ruokia ovat olleet maito- muna- ja juustoruuat, kuten maitovelli ja uunijuusto. Myös juustopasteijat, juustokeitto, Mansikkamaito, tai maitovanukas marjakiisselillä ovat ihanan kesäistä :)
Juhannusjuomina tunnustusta ovat saaneet olut, sima, marjaisat viinit- ja mehut (etenkin mansikkaiset sellaiset), sekä perisuomalaisittain Koskenkorva-viina (kohtuus kuitenkin kaikessa).

..Ja taikoja

Maagiseen Mittumaariin on liitetty monia taianomaisia uskomuksia, esimerkiksi sananjalan on kerrottu kukkivan vain juhannusyönä. Toisen tarinan mukaan se kukkii juhannusyönä vain kerran sadassa vuodessa. Sananjalan siemenet haltuunsa saava henkilö oppii tarinoiden mukaan eläinten kielen, magian salat, ja jopa taidon muuttua näkymättömäksi. Siementen havittelijalta kuitenkin vaadittiin rautaisia hermoja ja ainakin jonkinasteista loitsutietoa, sillä metsänväki ei luopunut siemenistä hevillä, ja niitä havittelevan sanotaankin kohdanneen metsässä vaikka minkänäköistä mörköä. Siemeniä havittelevien metsänolentojen on mainittu esiintyvän karmaisevissa hahmoissa, joiden on tarkoitus pelotella pois siemeniä havittelevat ihmiset. Folklore mainitsee pelotavimmista hahmoista ainakin nyljetyt eläimet, sarvipäiset pirunkuvatukset, irvokkaat ihmiseläimet ja päättömät lapsenruumiit. Juhannusyö voi siis vetää varomattoman kalpeaksi..
Katolinen kirkko jopa kielsi sananjalan siementen metsästyksen vuonna 1612. Minulla ei ole tarkkaa, lainopillista tietoa, onko k.o. asetusta koskaan kumottu, joten olkaahan varovaisia siellä siemenmetsällä, ettette saa sakkoja..

(Sananjalkapensaikko metsän reunassa)

Luonnonlähteiden veden kerrottiin muuttuvan viinaksi juhannusyönä kello 12, aaveiden aikaan. Tarina on oletettavasti vanhempaa perua, jolloin juhannusyö tässä tarkoittaisi 24. ja 25. päivän välistä yötä, elleivät enteet sitten liiku juhlapäivien mukana? Tarina antaa myös olettaa että vesi muuttuu vain luonnonhelmassa, aktuaalissa lähteensilmässä, joten Evian-pulloa lienee turha korkata keskiyöllä väkijuoman toivossa. Toisen tarinan mukaan lähteen haltijalle olisi hyvä jättää vähän hopeaa maksuksi jos aikoo viedä lähteestä vettä/viinaa.

Juhannusyönä aarteenhaltijoiden kerrottiin polttavan hometta aarteistaan, ja metsässä saattoikin varovainen kulkija nähdä aarnivalkeiden palavan. Siltä kohdalta kun alkoi kaivaa, kummituksista välittämättä ja mitään kenellekään virkkamatta, sai haltuunsa aarteen, joka piti samoin, yhä ääneti kotiin viedä ja salata ("Kel onni on, se onnen kätkeköön"). Taakseen aarteenhakumatkalla ei myöskään saanut vilkuilla vaikka mitä olisi kuullut.

Juhannusaamun kastekin oli maagista, ja sitä oli tapana kerätä pulloihin vuoden varalle. Kasteella sitten paranneltiin kaikkea savipuolesta korvakipuihin. Jos kasteella pesi kasvonsa juhannusaamuna, sai kauneutta koko vuodelle. Kasteen juojan puolestaan luvattiin savan kauniin lauluäänen.

(Kielot ovat tuttuja ja kauniita juhannuskukkia)

Kesänjuhlaa voi nykyäänkin juhlia monilla eri tavoilla, kuten monet juhlivat sitä eri nimillä:

-Tervehdi aurinkoa Kesäpäivän seisauksena.
-Muista Esi-isiä vaikka pikku snapsilla.
-Kerää luonnonyrttejä talven varalle.
-Käy kävelyllä, ja kerää kotisi kaunistukseksi kukkakimppu.
-Käy juhannussaunassa, ui järvessä, tai ainakin huuhtele hiukset pesun jälkeen järvivedellä.
-Nosta lempesi.
-Lähde ystäviesi kanssa luontoon piknikille, tai juokaa koivikossa juhannuskahvit.
-Tee vauraus- tai hedelmällisyystaika.
-Kokeile jotain perinneruokareseptiä, muista viedä luontoon ruokauhri.

Ananasrelissi

n.200-300 g Tuoretta, kuorittua ananasta
1 Pieni sipuli
1-2 rkl Riisiviini-, tai omenaviinietikkaa
1 tl Suolaa
1-2 tl Sokeria
Rouhittua mustapippuria
Ripaus chiliä
1 rkl Hienonnettua minttua tai kirveliä
2 rkl Hienonnettua persiljaa

-Hienonna ananas mahdollisimman pieneksi silpuksi, valuta liika mehu pois. Hienonna sipuli
-Sekoita kaikki ainekset keskenään, tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria, suolaa tai etikkaa
-Anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua n.20 min.

*Ananasrelissi sopii lisukkeeksi salaattiin, grilliherkkujen keralle, tai vaikka leipien seuraksi.
Kesän vihreyden keskellä kannattaa tietenkin käyttää uusia sipuleita, tai vaikka ruohosipulia :)

Leppä (Alnus)

Leppä on sitkeähenkinen, varjoisissa paikoissa viihtyvä, koivukasvien heimoon kuuluva lehtipuu, eli tavallaan Koivun sukulainen. Suomessa luonnonvaraisena kasvaa kaksi lajia, Harmaaleppä (A. Incana) ja Tervaleppä (A. Glutinosa).
Lepällä on muutama erikoinen ominaisuus, joka tekee siitä helposti tunnistettavan. Ensiksikin, sen lehdet eivät syksyisin kellastu, sillä puu ei varastoi klorofylliään talveksi, ja toisekseen, vaikka leppä onkin lehtipuu, se tuottaa syksyisin pieniä käpyjä.
Kolmas erikoinen ominaisuus ovat puun juurakon "aivomaiset" kyhmyt, juurikasvannaiset. Kyseessä ei siis ole mikään tauti, vaan leppä on hyväksi ympäröivälle maalle, sillä juurikasvannaistensa avulla leppä sitoo maasta typpeä.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Valoisan koivun vastapainoksi leppä on Alisen voimapuu; Alisen koivu. Lepän nimi viittaa wanhasuomalaiseen, verta tarkoittavaan sanaan. Punaista kuorinestettä on pidetty verenä, jolloin puu liittyy näin osaltaan paitsi ihmiseen, myös naiseksi tulemiseen ja seksuaalisuuteen. Nuoret neidot saattoivatkin saunassa vihtoa itseään leppävastoilla löytääkseen kumppanin, ja lemmensauna onkin usein lämmitetty leppäpuulla. Leppää onkin verensä vuoksi pidetty ihmisenkaltaisena, tietoisena olentona; puuna, joka saattoi tuntea kipua.
Puun "veri" tunnetaan myös sudenveren nimellä, eikä leppää siksi käytetty suojeleviin karjataikoihin, paimenpilleihin, eikä -vitsoihin, sillä sen uskottiin tuovan onnettomuutta, kuten houkuttelevan metsänkoiria karjan kimppuun. Lepän voima täytyi siis tuntea, tai se saattoi käydä loitsijan omaan nilkkaan.

Folkloren mukaan maahiset ja pirut saattoivat myös valmistaa leppäpuusta vaihdokkaan, joka sitten äidin silmän välttäessä sujautettiin kehtoon ihmislapsen tilalle.

Lepän Jumalattaria ovat mm. Loviatar, Vammatar, Kiputyttö, Tuonetar, Louhi, Hel, Hecate ja Valkoinen neito. Leppä liitetään myös Kuuhun ja Uranukseen, sekä vesielementtiin. Toisaalta Lepässä on myös tulielementtiä, lähinnä puuaineksen punavärin vuoksi. Tulielementtiä edustaessaan leppä liitetään maskuliiniseen puoleensa; Miehiseen kainouteen/Nörtticharmiin, leppoisuuteen, ja henkisiin sekä runollisiin asioihin, sekä jumalista mm. Apolloniin, Braniin, Orfeukseen, Odiniin ja Lemminkäiseen.
Leppä liitetään läheisesti ihmisten lisäksi myös Alisen olentoihin, petoihin, maahisiin ja hiisiin. Folkloressa Leppä esitetäänkin pääasiassa juuri Alisen, pahojen henkien, ja noitien, yms. "pahojen" asioiden, ja -olentojen puuna.
Muinainen, kelttiläinen puukalenteri tuntee Lepän nimellä Fearn (tai Fern), ja se hallitsi 18.3-14.4 välistä aikaa.

Lepikot ovat kautta aikojen olleet mystisiä paikkoja, jonne varomattomien ihmisten väitetään kadonneen metsänpeittoon, haltijoiden tai keijukaisten käsiin, sekä pyhiä paikkoja, jonne on viety mm.ruokauhreja lepyttelemään ja kunnioittamaan henkiolentoja. Lepikkoon haudatut aarteet olivat parhaimmassa turvassa, ja tarvittiin taitava tietäjä nostamaan asetettu aarre lepikosta.
Leppä on liitetty myös ennakkoaavistuksiin ja toiseen näköön. Lepikot ovat sopivia paikkoja kurkistella tulevaisuutta, ja lepän käpyjä voi laittaa vaikka amulettiin edistämään intuitiota.
Leppä sopii erinomaisesti suojeleviin talismaaneihin, ja antaa voimia selviytyä vaikeuksista.
Valpurinyönä ovelle asetetut lepänoksat suojelevat kaikenlaisilta pahantekijöiltä ja vahingollisilta noituuksilta.
Erityisen voimakkaina lepän käyttöön pidettiin Lepälle pyhitettyjä päiviä, kuten Sunnuntaita, Valpuria, ja 1.3-15.4 välisiä päiviä. Muita leppärituaaleille sopivia aikoja olivat Tammikuu ja vuodenajoista syksy (eli Syys-, Loka-, ja Marraskuu).

Lepällä on enemmän maagisia ansioita, mutta myös kotikosmeettisia tai lääkinnällisiä arvoja löytyy jonkin verran; Nuorien leppien kuorta on käytetty keitteenä lievittämään kuumetta ja houretiloja, sekä puhdistamaan verta. Leppä myös poistaa nestettä ja hikoiluttaa.
Lepän lehtiä, siinä missä kuortakin, voi keittää vahvaksi teehauteeksi, ja sitten käyttää tällaista hauduketta suuhuuhteena tai juomana, suun ja nielun tulehduksiin. Leppä sopii näin käytettynä myös kihdin hoitoon.
Ulkoisesti käytettynä lepän lehdet lievittävät ihotulehduksia, haavaumia ja raapeumia, palovammoja, paiseita ja peräpukamia. Voit valmistaa lepänlehdistä voidetta, tai lisätä murskattuja lepänlehtiä vaikka kylpyveteen.

Huom: Liikaa sisäisesti nautittuna leppä voi rasittaa maksaa ja munuaisia.

Uskomuksia:
-Leppä on lemmon tekemä, haapa hiien kasvattama.
-Leppäpuu näkee sieluusi.
-Lepänoksilla voi hallita säätä.
-Leppäseppelettä Mittumaarina käyttävä saattoi vaaratta kulkea maahisten ja keijukaisten maailmassa, kunhan tuli kotiin ennen auringonnousua, tai hiisi vei.
-Lepän näkeminen unessa enteilee hyviä uutisia.

Kylmät Avokadonuudelit

Tämä aasialaisvaikutteinen nuudelihässäkkä on melkein kuin salaatti :)

300g Litteitä nuudeleita tai vermicelliä
2 Keskikokoista avokadoa
Sitruunamehua avokadoille
100g Tuoretta pinaattia
2-3 Kevätsipulinvartta
n.10 cm Tuorekurkkua
Thai- tai pyhää basilikaa
Vesikrassia

Lisäksi: n.2 dl Paahdettuja cashewpähkinöitä

Kastike:
1/2 Sitruunan mehu
2 rkl Tummaa riisiviinietikkaa
3 rkl Paahdettua seesamiöljyä
1 tl Chiliöljyä
1 Tuore chilipalko
1-2 Valkosipulinkynttä
1 tl Suolaa
2 tl Sokeria

-Poista chilistä kanta ja siemenet, ja hienonna chili ja valkosipulinkynsi kippoon
-Lisää sitruunamehu, etikka ja chiliöljy
-Kuumenna pannulla seesamiöljy, kunnes se alkaa tuoksua. Kaada seokseen
-Lisää suola ja sokeri, sekoita. Laita sivuun
-Kuutioi kurkku pieniksi, ja viipaloi kevätsipuli
-Poista pinaatinlehdistä pisimmät kannat, huuhtele, ja ryöppää pinaatti. Huuhtele kylmällä vedellä, laita sivuun
-Keitä nuudelit parahultaisen kypsiksi, siivilöi, ja huuhtele kylmällä vedellä että ne jäähtyvät
-Halkaise avokado, poista siemen ja kuoret, ja kuutioi hedelmäliha. Pirskota päälle sitruunamehua ja sekoita tasaiseksi
-Sekoita ryöpätty pinaatti,avokadokuutiot, kevätsipuli ja kurkku, ja revi joukkoon vesikrassia ja basilikaa.
-Kaada nuudelit tarjoiluastiaan, kaada päälle kastike, ja sekoita hyvin. Lisää kasvisseos, ja sekoita taas
-Tarjoile paahdettujen pähkinöiden kera.

*Tumman riisiviinietikan voi tarvittaessa korvata balsamicolla tai vaalealla riisiviinietikalla. Tumma riisiviinietikka on kuitenkin aromikkaampaa. Mikäli haluat miedomman makuisen kastikken, jätä chiliöljy pois. Vermicellin sijaan voit kokeilla litteitä riisinuudeleita tai ohuen ohutta Cappellini-spagettia.
Myös tuoretta sitruunamelissaa tai minttua voi myös lisätä joukkoon (etenkin jos valmistat ruokaa kesällä), se raikastaa mukavasti.

Hunaja (Mel)

Hunaja on pääasiassa mehiläisten valmistamaa, makeaa ja tahmaista nestettä jota saadaan hunajakennoista.
Hunajaa on saatavana sekä juoksevassa muodossa, että hieman jäykempänä ja massaisena. Tällainen kiinteämpi hunaja tuntuu usein hieman rakeiselta käsissä (ja hampaissa). Myös kaupan juoksevalla hunajalla on taipumus jähmettyä iän myötä.

Hunaja on antiseptinen, vitamiinipitoinen, parantava. Sopii sekä ulkoiseen että sisäiseen käyttöön. Hunajaa voi lisätä vaikka kylpyveteen tai hauteeksi esim. ärtyneen ihon hoitoon. Hunajaa voi sipaista ensiavuksi myös rohtuneille huulille. Jos lisäät hunajaan tuoretta valkosipulia, saat mainiota voidetta kaikenlaisille haavoille ja raapeumille. Makeudestaan huolimatta hunaja sopii myös tulehtuneelle iholle, koska hunajalla on alhainen; hapan pH johtuen glukonihaposta, joka estää hunajaa pilaantumasta, ja näin ollen estää bakteerien lisääntymistä.

Flunssanhoidossa hunaja on ihmeellinen apu, ja monet rohdot onkin parempi makeuttaa hunajalla kuin sokerilla. Hunaja lievittää kipeää kurkkua, parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta, ja on lisäksi ravitsevaa.
Paras flunssan ja tukkoisen olon lievittäjä on hunajalla makeutettu inkivääri-hauduke.
Mikäli olet nauttinut alkoholia, kannattaa krapulaa välttääksesi nauttia ruokalusikallinen hunajaa ennen nukkumaan menoa, sillä hunajan hapot polttavat pois vatsassa vielä mahdollisesti olevan alkoholin.

Hunajasta saa mainion pohjan erilaisille kasvonaamioille ja ihonkuorinta-aineille, tosin rakeutunutta hunajaa voi käyttää kuorijana ihan siltäänkin. Sokerin tavoin hunaja sitoo kosteutta, eikä kuivata ihoa. Parasta on silti juokseva hunaja. Kasvonaamiossa hunaja edesauttaa mustapäiden irtoamista, pehmentää ihoa, ja syväpuhdistaa.

Hunajakuorintaa varten hunajaan voi sekoittaa sopivaa iholle sopivaa ainetta suurimoista yrtteihin. Itse pidän yksinkertaisuudessaan sokerista ja suolasta; hienoa sokeria herkälle/ kuivalle, tai merisuolaa rasvaiselle/seka-iholle. Suolan ja sokerin karkeusastetta voi vaihdella sen mukaan, tuleeko kuorinta esim. kasvojen herkemmälle iholle, vartalon paksummalle iholle, vai jalkopohjien mursunnahkaan.
Jos haluat kuorinnasta täyteläisemmän, voidaan joukkoon sekoittaa haluttua kasvi- ja/tai tuoksuöljyä.

Myös hiuksia voi hoitaa hunajalla. Hunajaiset hiusnaamiot ravitsevat hiuspohjaa ja hillitsevät rasvoittumista.

Huom: Hunajan sisäinen nauttiminen voi aiheuttaa ristiallegiaa pujon kukkiessa.

Uskomuksia:
-Hunaja unessa symboloi yleensä ylellisyyden kaipuuta. Hunajasta uneksiva mies saattaa olla epävarma maskuliinisuudestaan, samoin hunajasta uneksiva nainen feminiinisyydestään.
-Jos nuorukainen halusi estää parrankasvun, piti hänen hieroa säännöllisesti leukaansa hunajan ja kanankakan seosta.

Helppo Couscous-salaatti

1 Punainen paprika
2 Kevätsipulinvartta
200g Silkkitofua

-Valuta ja kiehauta tofu
-Kuutioi valmis tofu, laita sivuun
-Huuhtele, perkaa ja kuutioi paprika,ja hienonna kevätsipuli
-Laita ainekset kulhoon

Couscousin valmistus:

3-4 dl Couscoussuurimoita
Vettä tai kasvislientä (yksi desi enemmän kuin suurimoita)
Suolaa
Cayennenpippuria maun mukaan
1 dl Aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
Öljyä tomaattipurkista

-Mittaa vesi laakealle pannulle kuumenemaan, ja lisää couscous. Sekoittele hissukseen
-Kun vesi alkaa kiehua, käännä levy pois päältä, ja nosta pannu levyltä jättäen suurimot turpoamaan rauhassa
-Hienonna aurinkokuivatut tomaatit
-Kun vesi on imeytynyt, nosta pannu takaisin levylle, lisää mausteet, aurinkokuivatut tomaatit ja pari ruokalusikallista öljyä
-Kuumenna jähmettynyttä couscousia koko ajan sekoitellen niin että seoksesta tulee irrallista ja tasaista
-Nosta sivuun jäähtymään

-Sekoita jäähtynyt couscousseos ja tofu salaattiaineksiin, ja tarjoile salaatti maukkaan kastikkeen kera.

*Jos käytät silkkitofua, se murentuu joukkoon hyvin äkiä, sekoita siis varovasti. Voit lisätä salaattiin myös erivärisiä paprikoita, tuorekurkkua, tai kirsikkatomaatteja. Jos skippaat juuston, saat vegaanisen ruoan. Kastikkeiksi tähän sopivat hyvin vegesmetana- tai jogurttipohjaiset kastikkeet :)
Tähteeksi jääneen salaatin voit, yllätys, paistaa pikaisesti pannulla pikkuruoaksi. Kasvissyöjät voivat paistaa mukaan vaikka kesäkurpitsaa tai munakoisoa.

Kateita ja kiroja vastaan

Hyvä loitsu ilkeiden ihmisten mieltä vastaan:

"Päästä luonto, päästä luoja,
Päästä ihte paremmaksi!
Kenen katse katsonoo,
kiero silmä keksinöö?

Silmä vettä vuotakoon,
Silmä vettä, toinen verta!
Suolavettä vuotanehen
Räntää se räpyttäköhön!

Etti kehno einehesi,
Kouta kokoa kalusi,
Joka porton povisilta,
joka huoran huolimesta!

Mie oon akka rautalakki.
Tempajan merestä miekan,
Terällä hampahat hajotan,
leukapielet ilveltä levitän!"

Vihreät Leivät

Pellin täydeltä graham-paahtista
Pari viipaletta Cheddar-tyylistä juustoketta per leipä
Jää- tai tammenlehtisalaattia
1/2 Tuorekurkkua
Pari uutta sipulia
Muutama mäkimeiramin oksa

Yrttilevite:
50g Huoneenlämpöistä margariinia
1 Hienonnettu valkosipulinkynsi
1 tl Kuivattua timjamia
2 rkl Tuoretta persiljasilppua
2 rkl Tuoretta basilikasilppua
-Sekoita ainekset keskenään

Piparjuurilevite:
1 rasiallinen maustamatonta, pehmeää tuorejuustoketta (esim. Tofutti)
1-2 rkl Raastettua, tuoretta piparjuurta
Ripaus sokeria
-Sekoita piparjuuri ja sokeri juustokkeeseen, anna tekeytyä jääkaapissa n.20 min.

-Liota ja huuhtele salaatti, viipaloi kurkku ja sipuli ohuiksi viipaleiksi
-Levitä parillinen määrä leipäviipaleita uunipellille, ja laita uuni lämpiämääm 250 asteeseen
-Voitele puolet viipaleista yrttilevitteellä, ja laita voidelluille viipaleille siivut juustoketta
-Paahda leipiä uunissa muutama minuutti, tai kunnes juustoke pehmenee
-Laita leiville salaattia, kurkkua ja sipulia
-Voitele paljaat leipäviipaleet piparjuurilevitteellä, ja aseta viipale täytetyn puoliskon päälle
-Paina leipää kevyesti käsin, ja leikkaa kulmittain kolmioiksi

*Omalle uunipellille mahtuu 9 palaa leipää vierekkäin , mutta parillisen määrän saadakseni käytin kahdeksaa palaa. Ohjeesta tulee siis kahdeksan kolmioleipää.
Leipien täytteeksi kannattaa kokeilla myös paistettuja kesäkurpitsaviipaleita.

Hammasmadon loitsu

Hammassärkyä ja sekalaisia leukaluun kolotuksia kutsuttiin ennen vanhaan tautiolennoksi nimeltä Hammasmato. Tässä yksi monista loitsuista jolla sitä pyrittiin karkottamaan:

"Poijes lukki leukaluista,
haihu hakki hampahista,
ilkeä ienlihasta;
Puremast, järsimäst,
hammasta hajottamasta,
leukaluuta luistamasta,
Tuonne heitä hernehesi,
Tuonne paiskoa papusi;
Koiran kiljuvan kitahan,
Tuonne hauin hampahisin,
Kauas hiitten kielten alle."

Tsatziki

2 dl Maustamatonta soijajogurttia
1 Keskikokoinen tuorekurkku
1 rkl Vaaleaa siirappia
2-3 Valkosipulinkynttä paloina
1 tl Sitruunamehua
Suolaa ja pippuria
1-2 rkl Hienonnettua, tuoretta tilliä

-Huuhtele kurkku, ja leikkaa se pituussuunnassa neljään osaan. Koverra siemenet pois
-Raasta kurkku, valuta hyvin
-Sekoita mausteet ja yrtit jogurttiin
-Puristele valutettu kurkkuraaste mahdollisimman kuivaksi, ja lisää se maustettuun jogurttiin
-Laita kastike tekeytymään jääkaappiin n.15-30 min. ennen tarjoilua.

*Tsatziki (myös Tsatsiki/Tzadziki/Taziki) on kreikkalainen, jogurttipohjainen kastike jota tarjoillaan myös muissa Välimeren maissa. Turkin alueella Tsatziki tarjoillaan kreikkalaisittain lisukkeena/kastikkeena esim. grilli-/varraslihan kanssa. Muissa välimeren maissa Tsatziki yleensä tarjoillaan alkupalana leivän kera. Tsatzikista on monia variaatioita niin Välimeren maissa kuin Itä-Euroopassa, tosin alueilta löytyy myös muita tsatzikia muistuttavia, jogurttipohjaisia kastikkeita. Reseptit vaihtelevat pääosin yrttien suhteen. Jotkin reseptit eivät sisällä mitään tuoreyrttejä, toisissa taas tillin lisukkeena on persiljaa, ja toisissa pelkkää minttua.

Loitsuja löylyyn

Terva ja viina ja sauna.. Sauna onkin ollut suomalaisille ikiaikainen pyhä paikka jossa on peseydytty, parannettu, synnytty, ja kuoltu. Hyvässä saunassa asui folkloren mukaan haltijatonttu, ja perinteisesti se oli tulen väen, eli voiman paikka. Saunottaessa voitiin tarvittaessa paikalle loitsia Autereinen, löylyä edustava, väkevä henkiolento, joka auttoi esimerkiksi parannettaessa.
Tässäpä pari iki-ihanaa värssyä vaikkapa juhannussaunaan :)

Ylistystä Autereiselle:

"Saunatuvat tuprunnevat,
kivikiukaat, lämmennevät,
Siellä löylyt lyötäköhön,
Siellä vedet viskattakoon!

Lämpö panun panemista,
Höyry saunan sammaloista,
Löyly kiuaskiven silmäst',
Räppänöistä henki heruu;

Henki löylyn Autereisen;
Löylynhaltian väkevän,
Saunojen iki-isännän,
Parhaan ongan pitomiehen.

Kipiäille koitokseksi,
Haavoillensa hautehiksi,
Voiteheksi vammoihinsa,
Vioille paranteheksi!"

Saunatervehdys:

"Terve sauna, terve löyly,
Terve tupa, pyhä paikka,
Veden henki, Tulen henki,
Löylyn henki, Autereinen

Terve, henki kekäleinen,
Terve, kiukanen kivinen,
Väkeväinen rautavatsa
Puisen pöllin pureksija.

Lämmöllä luitani vala,
Muotoani mukaele,
Lihojani lepyttele,
Syäntäni vahvistele.

Lauteen lauhassa levossa
Kivut kauas karkottuvat,
Mieli tehään tyytväiseks',
Olo vallan ehtoisaksi."

Parannettaessa:

"Autereinen, löylyn henki
Lyötä löyly lämpimäksi,
Inehmoinen parantele,
Vaivasia vaalittele.

Löylyttelen lehväsellä,
Saunottelen suloisella,
Koettelen koivusella,
Väkevällä vihtasella,

Apuseksi inehmolle,
Parannukseksi paralle,
Lihoille lepytykseksi,
Olevaiselle hyväksi.

Väkeväinen, voima vanha,
Autereinen, apu anna,
Saunotella sairauvet,
Laittaa ne Tuonen tuville.

Löylyn henki Autereinen,
Vaa'ita tulen väellä,
Panun puhdilla puhista,
Veden ahkeilla avusta."

Lentääkö noita?

..siis muuten kuin valomerkin jälkeen ;D
Saduista ja tarinoista, elokuvista, ja jopa sarjakuvista opimme, että noidalla on lentävä luuta joka kuljettaa häntä paikasta toiseen. Totuutta (lue: "totuutta") kuitenkin hieman kaunistellaan, jonka johdostakin perinteisestä noidastakin on tullut hilpeä luutatäti.
Ennen muinoin uskottiin, että noidalla oli "maagista" salvaa, jota hän hieroi vartaloonsa pystyäkseen lentämään noitasapattiin. Luutaa ei itse asiassa edes tarvittu, sillä matkalainen saattoi taittaa matkan vaikka pässillä, kissalla, sahapukilla tai hellahalolla, vain muutamia mainitakseni. Aina ei tarvittu niitäkään, ja jo lennettiin ilman halki kyyryssä vain polvia pidellen. Yleensä lento tapahtui alasti.
Suomalaisessa folkloressa taikavoiteistaan olivat kuuluisia etenkin trullit, jotka pääsiäisenä leikkelivät mm. lampailta villoja naapurin karjasuojassa, ja sitten kotonaan sivelivät itseensä maagista salvaa, sanoivat taikasanat, ja lensivät uuninpiipusta yötaivaalle viedäkseen saaliinsa paholaiselle veroina.

"Huut hiiteen, piisistä pihalle, eikä mihinkään kiinni!"

Totta toinen puoli. Siinä missä pohjoiset shamaanit kävivät alisessa viinan ja sienten voimalla, ja eteläiset poppamiehet nuoleskelivat sammakoita, toki herbalistit, joita kärkkäästi alettiin kirkon tultua kuvioihin nimittää noidiksi, olivat oppineet käyttämään mieltä nostattavia aineita työskennellessään myrkyllisten kasvien parissa, joita siihen aikaan käytettiin esim. kotilääkinnässä enemmän kuin nykyään. Oikean kasvin avulla sitten käytiin kaukaisissa paikoissa ja tehtiin ihmeellisiä asioita (kansankielellä lennettiin siis paholaisen sapattiin irstailemaan).

(Luis Ricardo Falero: The Vision of Faust, 1878)

Salvassa itsessään ei siis ollut mitään maagista, vaikka reseptit olivatkin aikoinaan myös inkvisitoreiden mielenkiinnon kohteena, ja niitä urkittiin mm. peukaloruuvin avulla. Monia reseptejä on saatu talteenkin, mutta niiden todenperäisyydellä ei liene aina uskottavaa pohjaa, oikeilla kidutuslaitteilla kun ihminen tunnustaa mitä halutaan, oli se sitten totuus tai ei.
Tällaisin epäinhimillisin apuvälinein onkin piinattu asianomaisista irti monenlaisia salaisia salvaohjeita, utarevoiteesta kenkärasvaan. Tarinat eivät myöskään kerro onko tällaisten rasvojen avulla kokeiltu lentämistä ;)

Vauvanrasvaa ja aasin keuhkoa

Taikavoiteet sisälsivät joko pari hassua ainesosaa, tai kymmenittäin toinen toistaan oudompia aineita. Pääasiallisesti käytettiin psykoaktiivisia kasveja, mutta mukaan lisättiin monesti esim. matkalaista lennolla suojelevia tai lihaskramppeja ehkäiseviä aineksia sekä kasvi- että eläinkunnasta. Esimerkiksi rupikonnan sylkeä saatettiin lisätä keitokseen mikäli matkalainen halusi pysyä näkymättömänä lennellessään. Rätvänän lehdet näyttivät suojelevilta käsiltä, ja niitä lisättiin usein keitokseen.
Yksi oudoimmista löytämistäni resepteistä sisälsi yrttejä, hämähäkkejä, iilimatoja, käärmeenlihaa, vainajan hiuksia ja kynsiä, sekä kastamattomien lasten aivoja. Seos pitää ohjeen mukaan kypsentää tammipuusta tehdyllä nuotiolla mestatun ryövärin pääkallossa.

Kastamattoman lapsen rasva, noki, haudanpöly ja erilaiset hallusinogeeniset kasvit tuntuivat olevan pääosissa lennättävissä taikavoiteissa, eikä tarvitse olla kummoinenkaan velho tajutakseen lensikö noita oikeasti taivaan halki vai oliko kysymyksessä pelkkä psykedeelinen kuvitelma.
Tällaiset trippikuvaukset aiheuttivat taikauskoisen väestön keskuudessa kuvitelmia, ja jopa silminnäkijähavaintoja lentävistä noita-akoista, eikä kestänyt kauaakaan kun erilaiset lentovälineet vuohesta leipälapioon astuivat kuvioihin ja luutamuori oli valmis.
Noitien voiteet sisälsivät paljon myrkyllisiä alkaloideja, pääasiallisesti koisokasveista, ja jotka ihon läpi verenkiertoon imeydyttyään aiheuttivat lievän myrkytystilan joka oireili mm. sydämen rytmihäiriöinä ja keskushermosto-oireina niin että voiteenkäyttäjä vaipui unenkaltaiseen tilaan ja kuvitteli lentävänsä. Tämä on helppo ymmärtää mikäli olet koskaan ollut niin päissäsi että huone tuntuu pyörivän vaikka makaisit paikallasi. Tällaiset kasvimyrkyillä hankitut tilat vain saattoivat kestää tuntikausia ja vielä oireilla myöhemminkin.

Taikavoiteiden tarkoitus oli siis tavallaan auttaa noita astraalimatkalle tai tietoiseen unennäköön. Tuoreet tai kuivatut kasvit sekoitettiin sopivaan voidepohjaan, kuten sianihraan, kermaan tai kananmunaan, minkä jälkeen vaatteet usein riisuttiin, ja voidetta hierottiin ihoon, erityisesti pulssipaikoille, joissa iho oli ohutta. Myrkyt olivat kuitenkin vahvoja eivätkä ainakaan pidentäneet käyttäjänsä elinikää. Öinen sapattimatka vaihtui helposti ikiuneen. Herbaliikan tajuiset noidat oppivat sekoittamaan ajan oloon suhteellisen turvallisia voiteita, ja kehon toleranssi tietenkin hieman kasvoi kuten nyt yleensä minkä tahansa huumaavan aineen pitkäaikaiskäyttäjillä.

Monet noihin aikoihin voiteissa käytetyt myrkylliset kasvit ovat tästäkin syystä ansainneet maineensa wanhoina noitayrtteinä. Perinneihmisenä olen muutamia niistä esitellytkin täällä blogissani, sillä monet näistä kasveista ovat kauniita, nostalgisia, vahvoja ja käytännöllisiä monilla muillakin tavoin kuin päänturvottajina. Haluankin lähinnä kertoa niistä vaihtoehtoisista ja turvallisista tavoista, enkä yllyttää ketään keittelemään kotikuroisia taikavoiteita (jälleen kerran, hävetkää jos edes ajattelitte moista).

(Francisco José de Goya "The Witches Sabbath")

Ajatus lentää

Nykyisin "noidan lento" eli astraalimatka on laajemmin tunnettu ilmiö, josta löytää tietoa mm. internetistä. Astraalimatkaa voi kokeilla turvallisesti kotioloissa ilman huumaavia voiteita tai yrttejä, mutta saattaa vaatia siitä huolimatta hieman harjoittelua; Harva onnistuu ensimmäisellä kerralla. Toki apuvälineitäkin saa käyttää, kunhan ne ovat turvallisia. Esimerkiksi kupillinen kamomillateetä rentouttaa kivasti hermoja, ja rentoutuminen ja keskittyminen ovatkin avainsanoja astraaliharjoituksissa. Muita hyviä ja turvallisia vaihtoehtoja ovat mm. lehmuksenkukkatee, kumina, laakeri, tai erilaiset tuoksuöljyt, kuten laventeli, pujo tai neroli (eli appelsiininkukka), voit joko polttaa niitä tuoksulampussa tai kääriä pari pisaraa nenäliinaan olkapäällesi, tai vierellesi tyynylle.

Yksinkertaisinta on opetella jokin helppo, hengitykseen pohjautuva rentoutumisharjoitus. Vasta-alkajan on paras olla joko puoliksi makuulla, tai puoli-istuvassa asennossa, hämärässä huoneessa, hengittää tasaisesti, ja ajatella; nähdä sielun silmin eteerisen kehon irrottautuminen lihasta jolloin sielu voi vaeltaa vapaasti. Tunne muistuttaa puutumisen tai venyttelyn jälkeistä kihelmöintiä kehossa. Jos koet leijumisen tunnetta, ei kannata vastustella, vaan mene virran mukana. Jalkoja ei kannata ajatella, sillä ne pitävät sinut maassa. Paitsi kun haluat palata kehoosi, kannattaa ajatella omia jalkojasi.