Saduista ja tarinoista, elokuvista, ja jopa sarjakuvista opimme, että noidalla on lentävä luuta joka kuljettaa häntä paikasta toiseen. Totuutta (lue: "totuutta") kuitenkin hieman kaunistellaan, jonka johdostakin perinteisestä noidastakin on tullut hilpeä luutatäti.
Ennen muinoin uskottiin, että noidalla oli "maagista" salvaa, jota hän hieroi vartaloonsa pystyäkseen lentämään noitasapattiin. Luutaa ei itse asiassa edes tarvittu, sillä matkalainen saattoi taittaa matkan vaikka pässillä, kissalla, sahapukilla tai hellahalolla, vain muutamia mainitakseni. Aina ei tarvittu niitäkään, ja jo lennettiin ilman halki kyyryssä vain polvia pidellen. Yleensä lento tapahtui alasti.
Suomalaisessa folkloressa taikavoiteistaan olivat kuuluisia etenkin trullit, jotka pääsiäisenä leikkelivät mm. lampailta villoja naapurin karjasuojassa, ja sitten kotonaan sivelivät itseensä maagista salvaa, sanoivat taikasanat, ja lensivät uuninpiipusta yötaivaalle viedäkseen saaliinsa paholaiselle veroina.
"Huut hiiteen, piisistä pihalle, eikä mihinkään kiinni!"
Totta toinen puoli. Siinä missä pohjoiset shamaanit kävivät alisessa viinan ja sienten voimalla, ja eteläiset poppamiehet nuoleskelivat sammakoita, toki herbalistit, joita kärkkäästi alettiin kirkon tultua kuvioihin nimittää noidiksi, olivat oppineet käyttämään mieltä nostattavia aineita työskennellessään myrkyllisten kasvien parissa, joita siihen aikaan käytettiin esim. kotilääkinnässä enemmän kuin nykyään. Oikean kasvin avulla sitten käytiin kaukaisissa paikoissa ja tehtiin ihmeellisiä asioita (kansankielellä lennettiin siis paholaisen sapattiin irstailemaan).
(Luis Ricardo Falero: The Vision of Faust, 1878)
Salvassa itsessään ei siis ollut mitään maagista, vaikka reseptit olivatkin aikoinaan myös inkvisitoreiden mielenkiinnon kohteena, ja niitä urkittiin mm. peukaloruuvin avulla. Monia reseptejä on saatu talteenkin, mutta niiden todenperäisyydellä ei liene aina uskottavaa pohjaa, oikeilla kidutuslaitteilla kun ihminen tunnustaa mitä halutaan, oli se sitten totuus tai ei.
Tällaisin epäinhimillisin apuvälinein onkin piinattu asianomaisista irti monenlaisia salaisia salvaohjeita, utarevoiteesta kenkärasvaan. Tarinat eivät myöskään kerro onko tällaisten rasvojen avulla kokeiltu lentämistä ;)
Vauvanrasvaa ja aasin keuhkoa
Taikavoiteet sisälsivät joko pari hassua ainesosaa, tai kymmenittäin toinen toistaan oudompia aineita. Pääasiallisesti käytettiin psykoaktiivisia kasveja, mutta mukaan lisättiin monesti esim. matkalaista lennolla suojelevia tai lihaskramppeja ehkäiseviä aineksia sekä kasvi- että eläinkunnasta. Esimerkiksi rupikonnan sylkeä saatettiin lisätä keitokseen mikäli matkalainen halusi pysyä näkymättömänä lennellessään. Rätvänän lehdet näyttivät suojelevilta käsiltä, ja niitä lisättiin usein keitokseen.
Yksi oudoimmista löytämistäni resepteistä sisälsi yrttejä, hämähäkkejä, iilimatoja, käärmeenlihaa, vainajan hiuksia ja kynsiä, sekä kastamattomien lasten aivoja. Seos pitää ohjeen mukaan kypsentää tammipuusta tehdyllä nuotiolla mestatun ryövärin pääkallossa.
Kastamattoman lapsen rasva, noki, haudanpöly ja erilaiset hallusinogeeniset kasvit tuntuivat olevan pääosissa lennättävissä taikavoiteissa, eikä tarvitse olla kummoinenkaan velho tajutakseen lensikö noita oikeasti taivaan halki vai oliko kysymyksessä pelkkä psykedeelinen kuvitelma.
Tällaiset trippikuvaukset aiheuttivat taikauskoisen väestön keskuudessa kuvitelmia, ja jopa silminnäkijähavaintoja lentävistä noita-akoista, eikä kestänyt kauaakaan kun erilaiset lentovälineet vuohesta leipälapioon astuivat kuvioihin ja luutamuori oli valmis.
Noitien voiteet sisälsivät paljon myrkyllisiä alkaloideja, pääasiallisesti koisokasveista, ja jotka ihon läpi verenkiertoon imeydyttyään aiheuttivat lievän myrkytystilan joka oireili mm. sydämen rytmihäiriöinä ja keskushermosto-oireina niin että voiteenkäyttäjä vaipui unenkaltaiseen tilaan ja kuvitteli lentävänsä. Tämä on helppo ymmärtää mikäli olet koskaan ollut niin päissäsi että huone tuntuu pyörivän vaikka makaisit paikallasi. Tällaiset kasvimyrkyillä hankitut tilat vain saattoivat kestää tuntikausia ja vielä oireilla myöhemminkin.
Taikavoiteiden tarkoitus oli siis tavallaan auttaa noita astraalimatkalle tai tietoiseen unennäköön. Tuoreet tai kuivatut kasvit sekoitettiin sopivaan voidepohjaan, kuten sianihraan, kermaan tai kananmunaan, minkä jälkeen vaatteet usein riisuttiin, ja voidetta hierottiin ihoon, erityisesti pulssipaikoille, joissa iho oli ohutta. Myrkyt olivat kuitenkin vahvoja eivätkä ainakaan pidentäneet käyttäjänsä elinikää. Öinen sapattimatka vaihtui helposti ikiuneen. Herbaliikan tajuiset noidat oppivat sekoittamaan ajan oloon suhteellisen turvallisia voiteita, ja kehon toleranssi tietenkin hieman kasvoi kuten nyt yleensä minkä tahansa huumaavan aineen pitkäaikaiskäyttäjillä.
Monet noihin aikoihin voiteissa käytetyt myrkylliset kasvit ovat tästäkin syystä ansainneet maineensa wanhoina noitayrtteinä. Perinneihmisenä olen muutamia niistä esitellytkin täällä blogissani, sillä monet näistä kasveista ovat kauniita, nostalgisia, vahvoja ja käytännöllisiä monilla muillakin tavoin kuin päänturvottajina. Haluankin lähinnä kertoa niistä vaihtoehtoisista ja turvallisista tavoista, enkä yllyttää ketään keittelemään kotikuroisia taikavoiteita (jälleen kerran, hävetkää jos edes ajattelitte moista).
(Francisco José de Goya "The Witches Sabbath")
Ajatus lentää
Nykyisin "noidan lento" eli astraalimatka on laajemmin tunnettu ilmiö, josta löytää tietoa mm. internetistä. Astraalimatkaa voi kokeilla turvallisesti kotioloissa ilman huumaavia voiteita tai yrttejä, mutta saattaa vaatia siitä huolimatta hieman harjoittelua; Harva onnistuu ensimmäisellä kerralla. Toki apuvälineitäkin saa käyttää, kunhan ne ovat turvallisia. Esimerkiksi kupillinen kamomillateetä rentouttaa kivasti hermoja, ja rentoutuminen ja keskittyminen ovatkin avainsanoja astraaliharjoituksissa. Muita hyviä ja turvallisia vaihtoehtoja ovat mm. lehmuksenkukkatee, kumina, laakeri, tai erilaiset tuoksuöljyt, kuten laventeli, pujo tai neroli (eli appelsiininkukka), voit joko polttaa niitä tuoksulampussa tai kääriä pari pisaraa nenäliinaan olkapäällesi, tai vierellesi tyynylle.
Yksinkertaisinta on opetella jokin helppo, hengitykseen pohjautuva rentoutumisharjoitus. Vasta-alkajan on paras olla joko puoliksi makuulla, tai puoli-istuvassa asennossa, hämärässä huoneessa, hengittää tasaisesti, ja ajatella; nähdä sielun silmin eteerisen kehon irrottautuminen lihasta jolloin sielu voi vaeltaa vapaasti. Tunne muistuttaa puutumisen tai venyttelyn jälkeistä kihelmöintiä kehossa. Jos koet leijumisen tunnetta, ei kannata vastustella, vaan mene virran mukana. Jalkoja ei kannata ajatella, sillä ne pitävät sinut maassa. Paitsi kun haluat palata kehoosi, kannattaa ajatella omia jalkojasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti