Kasvisten itkettäminen

Itkettäminen on suolakäsittely, jolla, paitsi poistetaan vahvanmakuisista kasviksista vahvaa makua tai liikaa nesteitä, myös pehmennetään kovien kasvisten rakennetta poistamalla niistä nestettä. Tunnetuinpia itketettäviä kasviksia lienevät juuri kurpitsat ja kurkkukasvit. Itketyksessä käytettävä suola saa kasvikset "hikoilemaan", jolloin neste (ja sen mukana outo maku) nousee pintaan ja voidaan huuhtoa pois. Yleensä itkettämistä suositellaan tuoreisiin tai paistettaviin ruokiin tarkoitetuille, vahvan makuisille ja kosteille kasviksille, etenkin munakoisolle ja kesäkurpitsalle, mutta esim. kylmiin kastikkeisiin lisättävät (kosteat) kasvikset, kuten tuorekurkun, voi itkettää jotta kastikkeesta ei tule liian vetistä. Itketyskäsittely myös vähän ennaltaehkäisee kasvisten räiskymistä esim. pannulla paistamisen aikana.
Tässä esimerkkiohjeessa käsittelyn alla kesäkurpitsa, mutta muutkin kiinteät kasvikset, kuten munakoiso, käsitellään samoin:

-Huuhtele kasvis, tässä tapauksessa siis kesäkurpitsa, poista kantapala ja leikkaa halutuiksi kappaleiksi, kuten viipaleiksi, suikaleiksi, kuutioiksi (kuvassa), tai pihveiksi

-Asettele valmiit palat siivilään yhdeksi kerrokseksi, ja sirottele päälle kerros suolaa. Lisää toinen kerros vihannesta, ja taas suolaa, jne
-Jos teet kuutioita tai suikaleita, voit ravistaa ne sekaisin siivilässä suolan kanssa jotta ne suolaantuvat kauttaaltaan. Viipaleet on paras suolata kerroksittain, ja esim. paksut pihvit rinnakkain ensin toiselta, ja sitten toiselta puolelta.

-Anna palasten muhia suolassa n. 20 minuuttia. Voit nähdä nestepisaroiden nousevan pintaan
-Huuhtele itkeneet palat kylmällä vedellä, jolloin myös ylimääräinen suola huuhtiutuu pois.

-Puristele valmiit kuutiot kuivaksi, ja kuivaa loput keittiöpyyhkeellä tai serlalla. Viipaleet on helppo puristaa varoen siivilän reunoihin

*Valmiit, itketetyt palat ovat valmiita käytettäväksi, ja tällaisenaan ainakin kesäkurpitsa on paistettuna herkullista :)
Muista olla tarkkana lisätessäsi suolaa ruokiin joissa käytät kertaalleen itketettyjä kasviksia.

Itketys keittämällä:

Samoin paloiteltu kasvis voidaan "itkettää" kiehauttamalla vedessä. Tämä muistuttaa ryöppäystä parilla erolla;
-Sekoita vahva suolavesi kylmään veteen. Lisää kasvis kylmään suolaveteen, ja laita levy päälle
-Kun vesi kiehuu, kiehauta kasvis (alle minuutti riittää), siivilöi, ja huutele/puristele kylmän veden alla jotta nesteet ja liika suolaisuus häviää.

*Keittoitketys sopii erityisesti keittoihin/muihin nesteessä hauduttamalla kypsennettäviin, vahvanmakuisiin kasviksiin ja juuriin.
Monet nykyiset munakoisot ja kesäkurpitsat on jalostettu suhteellisen miedoiksi/mauttomiksi, mutta jos epäröit, tarvitseeko k.o. kasvista itkettää, maista siitä pala tuoreeltaan. Jos maistat vanhat sukat tai haavatulehduksen, itketä kasvis :)

Syötäväksi Kasvatetut

Tässä on kirja jota on odotettukin; Teos kotimaisten ruokaeläinten oloista ja elämästä syntymästä teurastamolle asti. Kirjoittaja, Elina Lappalainen, kertoo kirjassaan itse olevansa sekasyöjä, joten teos ei todellakaan ole mikään Telaketjuvegaanien syyllistävä käännytysteos.
Päivastoin, Lappalainen pohti asialliseen sävyyn ja kiihkoilematta, sekä eläinten syönnin etiikkaa, että siihen mahdollisesti sisältyviä moraalisia ja yhteiskunnallisia näkökohtia. Miksi ihminen on ottanut eläimet ruoaksi, onko lihansyönti mitenkään oikeutettua, tai voiko mikään eläin itsessään todella ansaita ruokaeläimen kohtalon?

Onko eläimellä, ja varsinkaan ruokaeläimellä, elämässään minkäänlaista oikeutta perustarpeidensa tyydyttämiseen, eli hyvinvointiin, vaikka me ihmiset omalla kohdallamme pidämme moista itsestäänselvyytenä (virallinen termi sille on "ihmisoikeudet"), ja jos eläimillä on oikeus oikeuksiinsa (öö, "eläinoikeuksiin"), niin millä perusteella? Kuka puhuu eläintä tarpeeksi hyvin tietääkseen tunteeko eläin kipua, yksinäisyyttä tai syyllisyyttä samalla tavoin kuin me ihmiset, ja mitä eläin haluaisi elämällään tehdä tunteakseen todellista onnellisuutta? Päätyyko eläin lautasillemme siis silkkaa omaa tyhmyyttään, meidän tyhmyyttämme, vai vain, koska sillä on erilaiset perustarpeet, kun se ei lottoa tai keitä puuroa jouluisin? Eettisiltä pohdinnoiltaan kirja muistuttaakin vähän Helena Telkänrannan "Millaista on Olla Eläin" -teosta.

Joka tapauksessa moni unohtaa, viimeistään sen mikrossa lämmitetyn, helpon kinkkukiusauksen äärellä, että eläin samoin on tunteva ja tiedostava olento, jonka hyvinvoinnista "luomakunnan kruunuksi" itseään nimittävä ihminen yleensä on vastuussa. Mutta Ymmärtääkö kuluttaja tämän sen paremmin kuin aktivisti tai tehotarhaaja?
Lappalainen lähtee selvittelemään asiaa siitä faktasta, että jokaisen lihaa ravintonaan käyttävän ihmisen on kestettävä kuva siitä tapetusta, nyljetystä, ja kauppoihin pakkaamista varten paloitellusta eläimestä jonka kaulavaltimosta on laskettu veri pois. Olen samaa mieltä. Turha siis yhtään tekopyhistellä sen pihvin ääressä ja yrittää kieltää mistä se on maailmaan tullut.
Teoksessa käsitellään yleisimpiä Suomessa kasvatettavia hyöty- ja lihaeläimiä, kuten Munituskanaa, Broileria, Sikaa, Lypsylehmää ja Lihakarjaa.

Olen kauhistellut maailman tehotuotantoeläinten oloja aikaisemminkin, mutta tämä teos vastasi parhaiten kysymykseen lihaeläinten oloista meillä Suomessa. Ovatko eläinten olot meillä yhtä epäinhimillisesti vinksallaan kuin muualla maailmassa, vai onko jokin toisin, saako Suomesta eettistä lihaa ja voinko valinnoillani vaikuttaa eläinten oloihin ilman, että täytyy heittää mokkakengät roskikseen ja alkaa tuhria rikkaiden tätejen turkkeja spraymaalilla?
Toisaalta, miksi sitten söisin tehotuotettua lihaa joka on kasvatettu kenties hämärissä olosuhteissa? Haluanko omalle, tai lasteni lautaselle, stressattua, rääkättyä pihviä, tai alaikäistä, lisääntymiskyvytöntä frankenbroileria joka on kasvatettu vain ja ainoastaan rahanhimon huumassa? Mikä on Suomen kanojen tilanne?

Kirjailija kertoo teoksessaan hyvin myös aiheeseen liittyvien tietojen hankinnan vaikeudesta. Suomessa ja muualla eläinaktivistit yrittävät tehdä parhaansa valottaakseen maallikoille realistista kuvaa tehotarhauksesta, usein liioitellun radikaalein keinoin. Valitettavan usein aktivistit ovat monien ääriryhmien tavoin jo valmiiksi asennoituneita  aatteessaan, ja hyväksyvät harvoin oikean totuuden tasapuolisena näkemyksenä. Millainen kuva meille välittyy salaa yökähmässä kuvatuista kamaluuksista? Totta toinen puoli.. Ennenkuin totaalisesti teilaan (kotimaisen) lihatuotannon, mainittakoon että Suomessa esim. kanan nokkaa ei typistetä, ja luomu- ja virikekanaloiden nimeä kantavissa paikoissa kanojen seurana on myös kukkoja. Kukot astuvat kanoja kuten luonnossakin, ja höyhenet taatusti pöllyävät. Usein niskastaan ja ahteristaan/sivuiltaan kalju kana on vaan.. no, "saanut paljon..." köh, on saanut paljon. Aktivistien levittämät kuvat tällaisista hyvin astutuista kanoista sitten levittävät meille "faktaa" huonosti kohdelluista stressikanoista jotka syövät omansa ja toisten höyhenet. Omaa asiaansa ajavat tahothan eivät tunnetusti valehtele, vai miten se nyt oli.. Aktivistitkin ovat vain ihmisiä, ja kyllä, valitettavasti ihminen osaa halutessaan valehdella. Joskus se on tässä mädännäisessä maailmassa välttämätöntä, mutta sen ei pitäisi olla elämäntapa. Valehteleehan osa huonoista tarhaajistakin meille eläintensä voivan hyvin, ja maitokin tulee laseihimme lehmistä jotka "tekevät mitä tahtovat"..

Toki, on eläinten puolustajien kannalta ymmärrettävää, että koska uskomme (huom, ei uskonnollinen viittaus vaikka lauseessa esiintyykin sana "usko")  näin sopivan yksiselitteisiltä näyttävien kuvien myötävaikutuksella eläinten käsittelyn "todellisuuteen", muutamme tottakai tapojamme ja odotamme asioiden myös kotimaassamme paranevan rehuja järsimällä.
Meillä Suomessa valitettavan usein juuri eläinaktivistit ovat syypäitä "tietojen salailuun". Monet lihantuottajat ja teurastamot kun eivät jo-valmiiksi-asennoituneiden hippien pelossa ole kovin luottavaisia eläinten oloista kiinnostuneiden toimittajien suhteen, koska epäilevät tottakai joutuvansa, vaikka valheellisestikin, huonoon valoon, ja siksi perus-kuluttajan on vaikea löytää esim. netistä mitään totuudelta haiskahtavaa, rehellistä tietoa kanaviillokkinsa alkuperästä. En puolustele tässä tarhaajia sen kummemmin kuin aktivistejakaan, sillä mustia lampaita löytyy kyllä molempien riveistä. Sitäpaitsi, ei se ongelma ole niissä tuotajissa, vaan kuluttajissa, jotka ostavat näiden tuottajien, no, tuotteita.
Lappalainen on tehnyt kuitenkin hyvin työtä kirjansa eteen, ja moneen nykykuluttajaa vaivaavaan, eettiseen pulman löytyykin kirjasta ratkaisu. Myönnän itsekin pitkään, lapsesta asti, uskoneeni, että eläimet tapetaan sillä surullisenkuuluisalla naulapyssyllä ennenkuin niiden kaulat viilletään auki ja veri lasketaan ulos. Oli järkyttävää aikoinaan oppia kuinka naulapyssy vain tainnuttaa eläimet, ja moni niistä herääkin kaulavaltimoidensa katkaisuun o_O

Otavan Kirjapaino Oy, 2012. 355 sivua. Kirjan lopussa lähdeluettelo ja kiitokset. Kuvat, taulukoita lukuunottamatta, ovat kirjassa kahtena väriliitteenä erikseen.

+Kirja joka jokaisen lihaa syövän kuluttajan tulisi lukea.
+Kattava ja monipuolinen teos.
+Ajatuksia herättävä.
+Voi vaikuttaa vähentävästi omaan lihankulutukseen.

-Pehmytkantinen, nuhraantuu helposti varomattoman käsissä.
-Kuvat olisivat voineet olla sivuilla tekstin seassa.

Raikas Jogurttikastike

Tämä kastike on keittiöni muunnelma Tsatzikista, ja sopii mainiosti esim. salaattien kaveriksi.

4 dl Maustamatonta soijajogurttia
1/2 Tuorekurkkua
2 rkl Tuoretta basilikaa hienonnettuna
2 rkl Tuoretta minttua hienonnettuna
1 Hienonnettu valkosipulinkynsi
1 tl Sokeria
Suolaa ja pippuria

-Huuhtele kurkku, ja hienonna silpuksi
-Nosta kurkku lävikköön, ja ripottele päälle hieman suolaa. Anna tekeytyä n. 15 min, ja huuhtele kurkkusilppu
-Sekoita mausteet ja yrtit jogurttiin
-Puristele kurkku kuivaksi joko käsin, tai pyyhkeen avulla, ja lisää kurkku jogurttiseokseen
-Laita kastike jääkaappiin tekeytymään n.15-30 minuutiksi ennen tarjoilua.

*Ole tarkkana suolan kanssa, sillä itketettyyn kurkkuun voi jäädä suolaa huuhtelusta huolimatta. Tällöin suolaa ei välttämättä tarvitse erikseen lisätä. Hieman venäläistyylisen version saat lisäämällä kastikkeeseen hienonnettua maustekurkkua. Tällöin voit korvata mintun rakuunalla tai tillillä.

Maito (Lac)

Maito eli kansanomaisemmin Mjölkki, eli Mölö, eli Paskahännän liemi, on nisäkäsnaaraiden maitorauhastaan erittämää ravintonestettä, joka poistuu rauhasesta nisässä sijaitsevien maitotiehyiden kautta. Maidon tarkoitus on jälkeläisten ravitseminen, mistä syystä maidosta puhutaan sekä rintamaidon-, että äidinmaidon nimellä. Muihin kehon eritteisiin verrattuna pidämme maitoa kenties miellyttävimpänä, eikä siihen liity samanlaisia negatiivisia mielikuvia kuin hikeen tai virtsaan.
Koska maito pilaantuu helposti kehon ulkopuolella, ennen wanhaan karjatalouksissa pihan maitohuone oli kaikkein suojelluin paikka, jossa työskentelijän oli seurattava tarkkoja hygieniavaatimuksia. Maitoastioiden lisäksi käsien ja vaatteiden piti olla puhtaat. Lapsia ei koskaan päästetty maitotupaan, etteivät maitoastiat vahingossakaan vaarantuisi lialla tai pöpöillä.

Maaginen Maito

Maito yhdistetään veden ja maan elementteihin, äiteyteen, hedelmällisyyteen, puhtauteen, kauneuteen ja ikuisuuteen. Maito on pyhitetty useille neito- ja äitiaspektin jumalattarille, kuten Brigitille, Bastetille, Anulle, Isisille, Taweretille, Meskhenetille, ja Gaialle, mutta myös hyvinvointia, seksuaalisuutta ja vaurautta edustaville jumalille, kuten Ganeshalle, Cupidolle, Poseidonille ja Dionysokselle. Maito toimii parhaiten naisten taianteoissa.
Maagisesti maito on parantava, rauhoittava ja kaunistava aines, jonka mainitaan olevan voimakkaimmillaan kasvavalla kuulla. Maito on tärkeä aines monissa kulttuureissa, sillä se yhdistetään hedelmällisyyteen, syntymään ja elämään. Esim. muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa maito oli tärkeässä asemassa mm. juhlavissa rituaaleissa. Nykyään maito on pyhää mm. hinduille, ja sitä uhrataan usein jumalille juhlapäivinä.

Maito on yksi kehon eritteistä, mikä tekee siitä hyvin henkilökohtaisen aineksen. Koska vain naaraat tupttavat maitoa, maito on tavallaan maskuliinisen sperman feminiininen vastine, jota voi käyttää erilaisissa taianteoissa veren tai hien tapaan. Tietyn eläimen maidolla on myös yhteytensä sekä sen erittäneeseen eläimeen, että k.o. eläimeen yhdistettyihin jumaluuksiin, esim. Lehmänmaito/Lehmä ja Hathor-jumalatar.

Tuoretta maitoa pidetään hyvänä ja parantavana, ja esim. syylien sanotaan häviävän, jos kaadat lasiin maitoa, ja uitat siinä sormeasi, jossa on syylä, sanoen "Tämän annan sinulle", ja juotat maidon jollekulle toiselle, juoja saa syyläsi ja sinulta ne katoavat.
Pilaantunut maito sen sijaan sopii pääasiassa negatiivisiin ja suojeleviin taiantekoihin, kuten pilaamiseen ja karkotukseen. Vertailun vuoksi, hyviin taiantekoihin on yleensä käytetty ihmisen-, ja pahoihin taiantekoihin eläimenmaitoa. Esim. koiranmaito on hyvä jos halutaan sortaa lempi, tai tehdä jostakin uskoton. Toisaalta taas, tammanmaidon on uskottu tekevän juojastaan vahvan kuin hevonen. Tammanmaidolla on myös parannettu sairaita, kuten keuhkotautia, horkkaa ja erilaisia lastentauteja.

Voi voi

Mainittakoon myös sananen voista. Voita valmistetaan maidosta ja kermasta perinteisesti kirnuamalla. Voi on siis tavallaan hyvin tiivistettyä maitoa. Ennen wanhaan Suomessa voi tunnettiin myös lemmenrohtona, jonka syömisen uskottiin parantavan impotenssia, sekä naisten seksuaalista kylmyyttä. Paikoin voista pitäviä naisia pidettiinkin epäilyttävinä, sillä heidän kuviteltiin olevan kevytkenkäisiä. Miesten sitä vastoin oikein odotettiin syövän voita, terveytensä, ja perheensä lapsilykyn tueksi, totta kai.

Kotioloissa maagisiin tarpeisiin voi valmistaa voita vatkaamalla voimakkaasti pieni määrä kermaa. Tällaista kotivoita voi sekoittaa esim. steariiniin kynttilöitä varten, tai sitä voi tarjota uhrilahjana haltioille (tykkäävät varmasti).

Pyhä Äiti

Kun ajattelemme maitoa, emme oikein voi olla ajattelematta rintoja, utareita ja nisiä. Vaikka pienokaistaan imettävä äiti jakaa nykyisin mielipiteitä puolin ja toisin, on perusasetelma siitä huolimatta nähty kautta vuosisatojen seesteisenä, ja luonnollisena. Maito liittyykin erityisesti äitiin ja lapseen. Imettävä äiti on rakastettu ja kunnioitettu olento monessa kulttuurissa ja uskonnossa. Synnyttänyt nainen on täydellistynyt naisena, ja luonut uutta elämää. Nyt hän tuottaa ravintoa lapselleen, joka aikanaan jatkaa sukuaan äitinsä tavoin. Vertailun vuoksi, kristinuskon pyhän kirjan naiskuvasta huolimatta myös kristityt kunnioittavat äiti-lapsi asetelmaa uskontonsa keskeisen Jeesuslapsi -myytin vuoksi. Jeesus-hahmon äiti nähdään "ainoana puhtaana naisena", koska raskaus oli tarinan mukaan lisäksi neitseellinen.

Ihmisen äidinmaitoa on pidetty erityisen voimakkaana, etenkin, jos se oli peräisin ensimmäisestä yhdynnästä johtuneesta raskaudesta. Oman veren ohella oma rintamaito on maagisesti voimakkain henkilökohtainen uhri. Mikäli et ole nainen, tai et muuten satu erittämään maitoa, etkä näin ollen anna aiottua maitouhria itsestäsi, kannattaa, jos mahdollista, käytettävään maitoon sekoittaa tippa tai pari omaa verta.

Ennen wanhaan uskottiin, että hedelmätön nainen saattoi parantua juomalla äidinmaitoa, tai kylpemällä siinä. Samoin syntiset uskoivat voivansa puhdistua, jos he saivat äidinmaitoa.
Imettävän äidin uskottiin olevan myös haavoittuva, ja altis etenkin pahalle silmälle. Pahan silmän kohteeksi joutuneen äidin sanottiin ehtyvän, tai hänen maitonsa muuttui verensekaiseksi, tai lapsi kieltäytyi nisästä. Mainittakoon, että myös noidan läsnäolon on sanottu saavan maitoa sillä hetkellä erittävät lennot heruttamaan verta.

Kaunistava Maito?

Maidon kaunistavaan voimaan on uskottu jo tuhansia vuosia, ja maitotuotteet todella tekevät hyvää iholle, kun niitä käytetään ulkoisesti. Egyptin kuuluisa hallitsijatar, Kleopatra, kylpi päivittäin hunajalla ja öljyllä höystetyssä aasinmaitokylvyssä säilyttääkseen ihonsa nuorekkaana ja pehmeänä. Hän olikin kuuluisa heleästä hipiästään. Tässä voi olla perääkin, sillä maito kosteuttaa ja ravitsee ihoa.
Myös lapsia, etenkin pikkuvauvoja, on ennen wanhaan kylvetetty maidossa, jos lapset ovat kärsineet ihottumista, tms. kapaloiän sairauksista.

Kaikki maidot ja maitotuotteet sisältävät maitohappoa, johon niiden kosmeettinen teho pääasiassa perustuu. Maitohappo sitoo kosteuttaa, tasapainottaa ihon pH:ta ja suojaa ihoa. Maitohappo myös supistaa ihohuokosia ja suojaa ihon omaa bakteerikantaa. Kotikosmeettisesti maidolla ja kermalla on samanlaisia ominaisuuksia kuin alkoholilla, sillä niiden avulla on mahdollista sekoittaa esim. eteerisiä öljyjä veteen. Tämä toimii hyvin kotitekoisia kasvonpuhdistusaineita ja kylpyjä ajatellen.

Kerma on maitoa paksumpaa ja rasvaisempaa ainetta, joka vastalypsetyssä maidossa nousee maidon pintaan. Ennen wanhaan kerma kuorittin lusikalla, nykyään kerma erotetaan maidosta separoimalla.
Wanha kansa käytti kermaa paitsi kahvin höystämiseen, myös ihonhoitoon. Kerma sopii eritoten ikääntyvälle ja kuivalle iholle.
Eräs resepti ryppyjen siloittamiseen sisältää yhden munankeltuaisen ja kermaa, ja kuuluu seuraavasti: Sekoita keltuainen, ja sivele se (esim. pullasudilla) joko keraamiselle tai puiselle, tasaiselle pinnalle. Anna keltuaisen kuivua, ja rapsuttele se sitten irti niin että saat kuivattua keltuaisjauhetta. Lisää tähän jauheeseen tipoittain hyvää kermaa niin, että muodostuu tahnaa. Käytä tätä tahnaa ryppyvoiteen tavoin joko iltapesun, aamupesun, tai saunan jälkeen, erityisesti silmänympärysiholle ja ylähuuleen.

Maito ja Terveys

Ihminen on silti eläinkunnan ainoa laji, joka juo maitoa imeväisikänsä jälkeen. Puhumattakaan, että vieläpä täysin eri lajin maitoa, ja useimmat tuntuvat pitävän ajatusta moisesta täysin luonnollisena. Sen sijaan ajatus oman lajimme äidinmaidon juomisesta aikuisiällä ällöttää monia.
Moni myös kuvittelee maidon sopivan ihan hyvin alle kouluikäisten lasten ruokavalioon, sillä lapset sietävät laktoosia yleensä teini-ikäisiä ja aikuisia paremmin. Esim. lehmänmaito kuitenkin mm. rasittaa lapsen munuaisia ihmisenmaitoa pahemmin. Eläinten maito voi lisäksi aiheuttaa lapselle ruoansulatusvaikeuksia, jotka yleensä oirehtivat erilaisten mahakipujen muodossa.

Elimistö alkaa usein vanhemmiten hylkimään laktoosia luonnostaan. Kyseessä on eräs evoluution tulos jonka tarkoitus on auttaa jälkeläistä vieroittautumaan nisästä. Laktoosi-intoleranssikin voi kehittyä oireiltaan huomattavaksi vasta myöhemmällä iällä.
Intoleranssi on sukua yli-herkkyydelle; Mitä enemmän ajan kanssa altistut sairastuttavalle tekijälle, sitä enemmän oireet pahenevat. Siksi esim. ylenpalttinen maidon juonti lapsena voi kasvattaa intoleranssiriskiä myöhemmällä iällä. Moni maitotuotteita sisäisesti käyttävä voi kärsiä myös esim. huonosta ihosta, atooppisesta ihottumasta, elottomista hiuksista ja pahanhajuisista suolikaasuista, mutta yhdistää oireita harvoin maidonkäyttöönsä.

Koska ihminen on käyttänyt eri maitoja ravintonaan jo tuhansia vuosia, on monelle nykyihmiselle kehittynyt siitä johtuvan evoluuttisen mutaation seurauksena paremmin maitoa sietävä elimistö. Maidonsietäjät kuuluvat silti vähemmistöön, sillä valtaosa väestöstä on n.k. "Laktoosi-intolerantikkoja", mikä käytännössä tarkoittaa, ettei heidän elimistönsä pysty pilkkomaan maidon hiilihydraatteja, kuten maitosokeria eli laktoosia, eli heiltä puuttuu sen maitoa sietävän väestöosan biologinen poikkeama. Maito ei kuitenkaan oikeasti ole sisäisesti nautittuna kovin terveellistä, mainittakoon, että esim. osteoporoosiluvut ovat korkeimmat maissa joissa juodaan eniten maitoa. Näissä maissa myös Laktoosi-intoleranssi ja vastasyntyneiden maitoallergia ovat yleisiä.

Meijerit ja maidontuottajat kannustavat silti ihmisiä maidonjuontiin muka kalsiumin saannin turvaamiseksi, mutta todellisuudessa voittomarginaalin vuoksi. Unohdamme helposti, ettei maito ole ainoa kalsiumin lähde. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esim. Appelsiini, Broccoli, Lehtikaali, Mantelit, Soijapavut, Tofu, Valkoiset pavut, Viikunat, ja useimmat tummanvihreät lehtikasvikset ovat hyviä kalsiumin lähteitä. Maitotuotteiden ulkoinen käyttö on kuitenkin yleensä turvallista esim. intolerantikoille. Maitoallergikot puolestaan voivat saada ulkoisestakin käytöstä ihottumaa, joten olkaa varovaisia. Vältä maitotuotteiden sisäistä käyttöä myös, mikäli kärsit atooppisesta ihottumasta, sillä maitohappobakteerit voivat ärsyttää atopiaa. Keittiössä rintamaito kannattaakin korvata herkullisilla kasvimaidoilla :)

Huom: Kun puhutaan maidosta, monille tulee mielikuva ennemmin niityllä laiduntavista lypsylehmistä kuin muista maitoa tuottavista olennoista. Nykykuluttajien käyttöön lehmänmaito tulee lähinnä teollisilta maitotiloilta, erityisesti jalostetuista lehmistä, joiden vasikat erotetaan emistään syntymän jälkeen, jotta emän maito voidaan ottaa ihmisten tarpeisiin. Samasta syystä lypsylehmiä pidetään jatkuvasti raskaana. Emistään erotettuja vasikoita ruokitaan juottorehulla, ja lehmävasikoista tulee aikanaan uusia lypsylehmiä, kun taas maidoneritykseen kykenemättömät sonnivasikat päätyvät teuraiksi, eli naudanlihan raaka-aineiksi, parin vuoden ikäisinä. Lypsylehmät tuottavat maitoa hyvin about viiden vuoden ikään saakka, minkä jälkeen lehmät päätyvät teuraiksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että lehmän luonnollinen elinikä voi olla jopa yli 20 vuotta. Vertailun vuoksi myös; 90% lihateollisuuden naudanlihasta tulee maitotiloilta.

Uskomuksia:
-Maito unessa symboloi äitiä ja äiteyttä. Pilaantuneet maitotuotteet unessa kehottavat tarkkailemaan terveyttäsi ja varoittavat petollisista ystävistä.
-Noidan läsnäolo hapattaa maidon ja saa lehmät lypsämään verta.
-Maitokylpy uudella kuulla nuorentaa.

Lushui Zhi

Mestarinkastike/Mestarikastike eli Master Sauce/ Master stock (Lushui Zhi) on perinteinen, kiinalainen liemi/kastike, jolle ei oikeastaan ole olemassa yhtä "oikeaa", tarkkaa reseptiä, vaan kastike syntyy kussakin keittiössä erikseen kokkailun lomassa. Mestarinkastike ei myöskään ole tarkka käännös, vaan kiinalainen termi Lu tarkoittaa ennemminkin "haudutettua" tai "ruoaksi valmistettua". Oikeampi termi saattaisi siis olla Haudutusliemi/-kastike?

Mestariliemi syntyy, kun ruoan valmistuksessa käytetty käytetty liemi (etenkin liharuoan sellainen), otetaan talteen ja käytetään aina uudelleen, yhdistäen se kokkaillessa muihin paistin- ja keitinliemiin, jolloin se hautuu, voimistuu ja saa makua. Mestarinkastiketta käytetään sekä liemenä että mausteena:

-Lientä ei tarvitse siivilöidä, mutta kuori liika rasva pois
-Jatka tarvittaessa vedellä, tai hauduta kasaan.
-Säilö kastike pakastimeen käyttökertojen välillä. Näin se säilyy pisimpään.

Oikein käytetty kastike on vähän kuin taikinajuurileipä, eli ei lopu koskaan, vaikka sen määrä ja maku voivatkin hieman vaihdella vuosien varrella.
Ehtaa mestarikastiketta ei myöskään koskaan pakasteta, vaan sen säilyvyys perustuu täysin kastikkeen jatkuvaan käyttöön. Eli liemi, jota haudutellaan/keitellään koko ajan, ei ehdi pilaantua.

*Yleensä lehmälle ja possulle, kanalle, ja kalalle/vedeneläville on omat liemensä, joita harvemmin sotketaan keskenään. Aasialaisia elintarvikkeita myyvistä kaupoista voi löytää valmiita kastikeaineksia (Master Sauce Mix), mutta se ei vielä tee master-kastiketta/-lientä. Master Sauce Mix on pelkkä mausteseos, jolla valmistettava liemi on tarkoitus maustaa. Master siitä tulee vasta useamman kokkauskerran jälkeen.

Etikka (Acetum)

Etikka on useimmille tuttu kasvisten, vihannesten ja sienten säilönnässä käytetty, pistävänhajuinen hapan neste. Etikkaa valmistetaan alkoholista istuttamalla siihen hapettumisen aiheuttavia bakteereita.
Etikoita on monensorttisia, vaaleita ja tummia, maustettuja ja maustamattomia, ja moni tuntee varmasti ainakin omenaviini-, punaviini-, ja väkiviinaetikan. Eksoottisempia tuttavuuksia monille ovat siideriviini-, riisiviini-, ja palmuviinietikka, puhumattakaan hunaja- tai rusinaetikasta o_O
Etikka on todella, Todella, monipuolinen aines, etenkin kodinhoidossa, kotiapteekissa, keittiössä, sekä kotikosmetiikassa, ja siitä voisi helposti kirjoittaa sivun jos toisenkin, mutta yritän kertoa tässä etikoiden monipuolisesta käytöstä pähkinänkuoressa, ja ennen kaikkea, muuallakin kuin keittiössä.
 
Väkiviinaetikka Kotona ja Keittiössä

Väkiviinaetikka on tunnetuin perusetikka. Mikäli sinulla ei ole muuta etikkaa, käytä tätä. Väkiviinaetikka on vahvempaa kuin viinietikat, joten käytä korvikkeena laimennettuja (1/3, tai 1/4, ja tarvittaessa laimeampia) seoksia. Muutoin käyttötavat ja -tarkoitukset ovat hyvin samanlaisia.
Väkiviinaetikka sopii mainiosti kodinhoitoon, niin keittiössä kuin pyykkituvassa. Laimentamaton Väkiviinaetikka irrottaa hyvin myös ruostetta ja kalkkitahroja. Äläkä vierasta etikan pistävää ominaishajua, se ei ole tarttuvaa ja haihtuu nopeasti.

-Kodinhoidossa etikka on hyväksi myös tekstiileille. Se poistaa tahrat, pinttymät, ja pehmentää kovat kankaat.
-Etikkaa kannattaa kokeilla ennen pesua vaikeiden tahrojen poistoon luonnonmateriaaleista. Laimenna tarvittaessa vedellä ja sumuta tahralle. Vaikeissa tapauksissa hiero ensin tahra ruokasoodalla.
-Liota ruosteista esinettä (esim. sakset) hetki (tarvittaessa laimennetussa) etikassa, pyyhi teräsvillalla, ja viimeistele pinta ase- tai ruokaöljyllä.
-Kaikenlaiset tummentumat ja mustat sormenjäljet katoavat kun hankaat niitä etikkaan kastetulla pumpulitupolla.
-Ummehtuneen, tms. epämiellyttävän hajun saa pois vaatteista lisäämällä niiden pesuveteen kupillisen etikkaa.
-Etikkahuuhtelu irrottaa myös hikitahrat paremmin kuin pelkkä pesuaine. Kokeile etikkaa hikitahroihin etenkin jos käytät pesupähkinöitä.
-Pesukone on helppo puhdistaa ryönästä, ja tunkkaisen hajunkin saat pois, jos pyörität pesuohjelman kone tyhjänä, ja käytät pesu- ja huuhteluaineen sijaan laimentamatonta etikkaa.
-Suihkusuutin on helppo puhdistaa irrottamalla se ensin letkusta, ja upottamalla se muutamaksi tunniksi etikkaan. Kun kalkkeumat alkavat pehmetä, rapsuttele esim. hammastikun avulla suurin puhtaaksi kalkista, pese ja huuhtele.
-Kahvinkeitinkin puhdistuu kun keität sillä pannullisen etikkavettä (fifty-fifty -seos). Keitä tämän jälkeen vielä kerta pelkällä vedellä.

Kodinpuhdistuksessa etikka sopii parhaiten luonnonkuiduille ja kestäville keinomateriaaleille. Käytä tahranpoistoon ja yleiseen puhdistukseen etikkaa joko raakana, laimeana seoksena (1 dl vettä, 2 rkl etikkaa), tai vahvana seoksena (50/50%). Esim. puulle ja kivipinnoille kannattaa aina käyttää laimennettua seosta. Sitkeitä tahroja useimmista pinnoista voi poistaa hankaamalla laimentamattomalla etikalla, jonka jälkeen pinta pestään tai pyyhitään vedellä puhtaaksi.

-Lattianpesuveteen lisätty etikkakupillinen poistaa lattiasta pinttymät, jättää raikkaan tuoksun, ja tekee hyvää puu- ja parkettilattian pinnalle.
-Etikka on hyvä puhdistusaine myös kaakelipinnoille.
-Tukkeutuneelle viemärille ensiavuksi kaada viemäriin purkillinen ruokasoodaa, ja pari-kolme desiä etikkaa. Seos kuohuu paljon, joten kannattaa painaa vaikka kumista säilyketölkin kantta (mikäli viemäriin ei ole korkkia) viemäriaukkoa vasten kuohunnan ajan.
-Leivinlauta on helppo desinfioida pyyhkimällä etikalla kostutetulla liinalla.

-Teräskattiloiden tummentumat katoavat samoin jos kiehautat vahvaa etikkaseosta kattilassa. Samalla myös keittiö raikastuu. Myös pohjaan palanutta ruokaa voi kattiloista liottaa ensin etikalla ennen hankaamista.
-Etikka kiillottaa myös kristallit: Käytä siis etikkaa puhdistaessasi kristalliastioita tai -koruja.
-Peilit (myös auton peilit) pysyvät kirkkaana pidempään jos pyyhit ne etikalla. Auton tuulilasin voi myös suojata pakkaselta sumuttamalla puhdistettuun lasiin laimennettua etikkavettä (yksi osa vettä, kaksi osaa etikkaa).
-Auton kromiosat kannattaa puhdistaa/kiillottaa etikalla, ja ne pysyvät puhtaina pidempään.
-Etikka sopii mainiosti myös feminiinisten (kuten malja ja kello) rituaaliesineiden puhdistukseen.

Etikalla Raikkaaksi

Etikka paitsi poistaa likaa, myös imee itseensä, ja neutraloi kaikenlaisia epämiellyttäviä ja ummehtuneita hajuja. Esim, jos unohdat leivän loman ajaksi leipälaatikkoon, saat homeen hajun pois pesemällä leipälaatikkosi etikalla ja tuulettamalla yön yli. Samalla myös jäljellä olevat homeitiöt kuolevat, sillä etikka myös desinfioi ja puhdistaa.

-Jos haju on todella pinttynyt, jätä vielä suljettuun leipälaatikkoon yöksi lasillinen etikkaa.
-Jääkaappi raikastuu jos laitat sinne yöksi lasillisen etikkaa.
-Pilaantuneen ruoan tai tupakanhaju häviää huoneesta samoin (tosin vähän isommalla kulhollisella etikkaa).
-Lavuaarit ja suihkun viemäri on helppo raikastaa kaatamalla sinne pari desiä etikkaa.
-Etikka on myös omiaan poistamaan kissan-, tms. eläimen pissan hajuja niin lattioista, tekstiileistä kuin vaikka eläimen kuljetuskopasta. Lisää pesuveteen etikkaa, tai kaada/sumuta suoraan tahralle ja anna vaikuttaa.

Etikka Talossa ja Puutarhassa

-Puutarhassa etikka on mainio apu lisäämään maan happamuutta.
-Etikalla voi myös tappaa ei-toivottuja rikkaruohoja ja sienikasvustoja, kaatamalla etikkaa suoraan niiden päälle. Mikäli rikkaruoho on monivuotinen, nyppää kasvi irti ja lorauta vähän etikkaa sen jättämään kuoppaan.

-Etikkavedellä (yksi osa vettä, kaksi osaa etikkaa) kannattaa myös sumuttaa kirvoja ja aikuisia ansarijauhiaisia (siis jos haluat niistä eroon).
-Etikka sopii ensihoidoksi myös vihannespunkkien hävitykseen. Etikka ei valitettavasti hävitä vihannespunkkeja kokonaan, mutta hidastaa vähän niden leviämistä, kunnes ehdit hankkimaan tepsivämmät rohdot (vihannespunkeille suosittelen chililiuosta tai neem-öljyä).
-Mikäli muurahaiset kiusaavat, kannattaa niiden poluille sumutta etikkaa.
-Ötököiden vaivaamat kuivakaapit on hyvä tyhjentää (heitä pois saastuneet kuivatarvikkeet), pestä, ja sitten lopuksi sumuttaa ja pyyhkiä kaappi etikalla.
-Ököjä voi kokeilla karkottaa myös jättämällä kaappiin etikkapullon auki.
-Etikkapurkki puolestaan toimii ötökkäansana vaikka piknikillä. Aseta etikalla puolilleen täytetty, kapeasuinen törppö ruokalautasen tuntumaan.
 
-Sumuta hieman etikkavettä lemmikin turkkiin, niin punkit ja kirput pysyvät paremmin loitolla. -Nisäkkäille voi antaa myös ehkäisevän ötökkäkyvyn; lorautat vain lemmikinpesuveteen hieman etikkaa.
-Mainittakoon, että myös punkki kuuluu irtoavan paremmin, jos ihoa liottaa etikassa (folkloretiedon mukaan myös viinassa, saapasrasvassa tms. vaseliinissa, tai silmäboorivedessä). Tiedä häntä, itse suosittelisin, että käy aina näyttämässä punkin puremaa lääkärille. Borrelioosin riski on aina olemassa vaikka saisitkin ötökän omin avuin irti, etenkin jos punoitus/turvotus/kutina ei katoa muutamassa tunnissa tai uusiutuu purema-alueella muutaman päivän sisään.

Parantava Etikka

Väkiviinaetikka sopii hyvin myös kotiapteekkiin. Etikkaa on käytetty kotihoitoon pitkälti samoin kuin viinaa, varsinkin kun viinanpoltosta tuli laitonta v.1866, eikä kaikilla ollut varaa pulloon. Etikka myös lääkinnällisesti puhdistava ja desinfioiva, kuin myös ihmishajuja poistava. Ensimmäisessä maailmansodassa etikka oli lääkärien tärkeä aines rintamalla sotilaiden haavojen hoidossa. 1800-luvulla etikkaa käytettiin hieman deodorantin tavoin poistamaan ei-toivottuja hajuja, ja Mustan Surman niittäessä ihmiset hieroivat etikkaa ihoonsa suojautuakseen ruttotartunnalta.

-Höyryhengitysveteen lisättynä pari lusikallista etikkaa avaa flunssaiset röörit ja auttaa poistamaan limaa poskionteloista.
-Känsiä, syyliä ja finnejä voi koettaa kuivata pyyhkimällä etikalla muutaman kerran päivässä.
-Jalkasientä voi taltuttaa lisäämällä jalkakylpyyn etikkaa.
-Erilaisista iho-ongelmista, kuten psoriasiksesta, kärsivä voi saada helpotusta kylpemällä päivittäin etikkavedessä. Sekoita vain peri desiä etikkaa kylpyveteen.
-Etikasta on myös tehty kuumia hauteita, joilla on lääkitty erilaisia ihottumia, naarmuja, reumaa, kihtiä, venähdyksiä, nyrjähdyksiä, ja kipeitä hartioita. Saunan löyly ja kuumuus ovat lisänneet etikan tehoa.
-Etikkahaude sopii ensiavuksi myös kaikenlaisiin hyönteisten puremiin ja pistoihin (kuten paarman, ampiaisen tai hyttysen), ja sitä voi käyttää ensiapuna myös meduusan polttamiin (samoin kuin tuoretta virtsaa).
-Etikkaa voi lisätä kylpyveteen, jos kärsit sieni-infektioista. Jalkakylpyyn lisätty etikka pitää silsan kurissa, ja alapesuun lisätty etikka taistelee hiivaa vastaan, ja auttaa naisilla tasapainottamaan myös emättimen luonnollista pH-arvoa. Huom. Käytä naistenvaivoihin miel. mietoa etikkaseosta. Jos alapäässä on esim. hiivatulehduksen aiheuttamaa limakalvoherkistymää, tai raapimisesta/hiertymistä aiheutuneita avohaavoja, seos voi kirvellä. Samoin, jos etikkaliuoksesi on liian vahvaa. Jos kirvely limakalvoilla ei lakkaa laskiessasi hitaasti kymmeneen, huuhtele etikalla huuhtelemasi paikat runsaalla juoksevalla vedellä. Etikkaseos ei ehkä sovi sinulle.
-Muistutan myös, että erilaiset luonnonpesusienet, kuten Spongia Officinalis ja Luffa Aegyptiaca, on helppo ja hyvä puhdistaa ajoittain kevyesti vedellä laimennetulla etikalla. Kostuta sieni etikkavedessä, ja anna tekeytyä about kymmenisen minuuttia. Huuhtele ja purista kuivaksi.

Sisäisesti etikalla on ehkäisty mm. krapulaa. Wanha ohje neuvoo suikaloimaan keräkaalin mahdollisimman ohueksi, ja maustamaan sen oliiviöljyllä, suolaripauksella ja etikalla. Syö näin syntynyttä salaattia niin paljon kuin jaksat ennen lähtöäsi, köh; viihteelle. Ennen wanhaan etikkaa mm. lisättiin monenlaisiin sisäisesti nautittaviin rohtoihin, sillä sitä on pidetty vahvistavana ja vastustuskykyä parantavana.
Patikkaretkelläkin jaksat paremmin, jos lisäät vesipulloon tilkan etikkaa (1/2 tl etikkaa/1l vettä).

Omenaviinietikka

Väkiviinaetikkaa miedompaa, ja makeampaa omenaviinietikkaa käytetään perusetikan tavoin vähän kaikkeen, sisältäähän se aminohappoja, beta-karonoideja, pektiiniä, vitamiineja (kuten B9 ja B12), ja kivennäisaineita, kuten magnesiumia, kaliumia ja piitä. Se myös auttaa raudan ja kalsiumin imeytymistä elimistöön.  Länsimainen lääketiede tutkii omenaviinietikan mahdollisuuksia mm. Alzheimerintaudin, sydäntautien, syövän, ja kaihin hoidossa. Omenaviinietikan mainitaan myös tasoittavan kolesteroliarvoja, stimuloivan aineenvaihduntaa ja suojaavan verisuonia.

Omenaviinietikka sopii myös kotiapteekkiin. Ulkoisesti se sopii erilaisten sieni- ja hiivainfektioiden hoitoon, sekä lihaksille tavallisen etikan tavoin.

-Hiivatulehdusta voi parantaa ottamalla intiimikylvyn vaikka pesuvadissa joka on täytetty etikkavedellä. Lisää lämpöiseen kylpyveteen hieman etikkaa (about dl per l) ja huljuttele alakertaa viitisentoista minuutta.
-Vaivaisenluitakin voi lievittää omenaviinietikkahauteella.
-Hilseen torjuntaan ja hoitoon sopii laimea etikkahuuhtelu shampoopesun jälkeen.
-Sisäisesti omenaviinietikkaa voi kokeilla vatsatautiin, närästykseen ja ilmavaivoihin. Myös virtsateiden ja -rakon tulehdukseen.
-Ulkoisesti omenaviinietikalla voi myös lievittää auringonpolttaman ihon kirvelyä.

Omenaviinietikka sopii parhaiten kotikosmetiikkaan, etenkin hiusten hoitoon.
-Huuhteluveteen lisätty omenaviinietikka auttaa hilsettä ja hiustenlähtöä vastaan. -Omenaviinietikkahuuhde sopii erityisesti vaaleille hiuksille, ja kirkastaa hiusten luonnollista väriä. Lisäksi se tekee hiuksista kiiltävät ja sileät.
-Kuohkeuttavan hiushoidon saat sekoittamalla yhden keltuaisen, 1/2 dl olutta ja pari ruokalusikallista omenaviinietikkaa.
-Kuivuneille, karheille hiuksille voi kokeilla manteliöljyn ja omenaviinietikan seosta. Anna vaikuttaa parikymmentä minuuttia, ja pese hiukset tavalliseen tapaan.
-Hipiällekin omenaviinietikka sopii, parhaiten kasvovetenä (fifty-fifty -seos). Se tasapainottaa ihon pH:ta, ja sopii esimerkiksi ikääntyvälle, rasvoittuvalle-, ongelma-, ja akneiholle.

Erilaisia Etikoita

-Valkoviinietikka on hyvä apu keittiösiivouksessa. Se sopii astianpesuveteen, ja kirkastaa niin juomalasit kuin teräsaterimet.
-Balsamiviini- ja riisiviinietikka sopivat kotipuutarhassa banaanikärpästen torjuntaan. Laita kapeasuiseen astiaan pohjalle vähän jompaakumpaa etikkaa, niin pikku kiusankappaleet menevät sinne hukkumaan.

Etikkavinkkejä Ruoanlaittoon

-Lihan marinadiin kannattaa lorauttaa etikkaa. Se tekee sitkeästäkin lihasta mureaa.
-Nuudelit pysyvät keitettäessä paremmin kasassa jos lisäät keitinveteen ruokalusikallisen etikkaa (miel. kirkasta riisiviinietikkaa).
-Kun esikeität soijasuikaleita tai -paloja maustevedessä, lisää joukkoon hieman balsami- tai punaviinietikkaa. Näin koostumus paranee, ja maku on aavistuksen "lihamaisempi".
-Uppomunat pysyvät paremmin kasassa jos lorautat hieman etikkaa, tai viinietikkaa keitinveteen.
-Keittäessäsi valmiiksi kuorittuja perunoita, lorauta keittoveteen hieman etikkaa, niin pottuihin ei muodostu niljaista pintaa niiden jäähtyessä.
-Aasialaiset, höyrytetyt pullat saavat myös paremman pinnan jos lorautat höyrytysveteen hieman (miel. kirkasta riisiviini-)etikkaa.
-Paisti pysyy mehevänä jos lorautat paistinliemeen pari ruokalusikallista etikkaa.
-Kalan haju lähtee ihosta, ja kodin pinoista, pesemällä etikalla.
-Mauste-etikoita on helppo tehdä kotona. Lisäät vain etikkapulloon muutaman oksan haluamaasi yrttiä, tai kourallisen mausteita. Anna kuivilla mausteilla höystetyn etikan tekeytyä pimeässä viileässä huoneenlämmössä n. viikon ajan välillä sekoittaen.

Huom: Raakana, tai vahvana seoksena ja säännöllisesti nautittuna etikka (myös etikkasäilykkeet) voi syövyttää hampaiden kiillettä ja näin altistaa kariekselle. Lisäksi etikka voi ärsyttää ruoansulatuskanavaa, etenkin jos olet yliherkkä hedelmähapoille. Etenkin omenaviinietikka voi olla huono valinta yliherkille ja allergikoille. Omenaviinietikkaa mainostetaan ajoittain täydellisenä laihdutuslääkkeenä ja "lähes kaiken parantavana" aineena. Silti, järki käteen, mainosmiehiin ei aina ole luottamista. Todellisuudessa voit saada pahoja terveysoireita, etenkin, jos ruokavaliosi muuttuu radikaalisti niukaksi ja happamaksi. Aliravitsemuksen oireisiin yhdistettynä etikka voi aiheuttaa mm. päänsärkyä, vatsanväänteitä, ja vatsakramppeja/oksentelua.

Herkkäihoiset voivat myös saada oireita (punoitus, kutina, ihon kuivaminen/kuoriutuminen tai polttelu, vesikellot, ihottumat ja erilaiset, kutisevat näppylät) laimentamattomasta, etikasta, ja herkimmät jopa laimennetusta sellaisesta. Mainitunkaltaiset oireet ovat yleensä merkkejä yliherkkyydestä tai allergiasta, eikä etikkaa tällöin pidä tietenkään käyttää.. Yliherkät ja alergikot voivat saada iho-oireita myös nautittuaan etikkaa sisäisesti. Tällöin voi ilmetä myös vatsanväänteitä, pahoinvointia tai näppylöitä/punoitusta suun limakalvoille.
Ylenpalttisen runsas etikan käyttö voi lisäksi aiheuttaa hypokalemiaa, eli veren kaliumvajetta tai lisätä vanhemmiten riskiä sairastua osteoporoosiin. Mauste- ja kohtuullinen rohdoskäyttö on yleensä turvallista. Etikan sisäistä käyttöä kannattaa kuitenkin välttää, mikäli sinulla on osteoporoosi tai kaliumvajetta.
Älä myöskään syötä lemmikillesi etikkaisia ruokia, tai muuten anna lemmikille etikkaa sisäisesti, sillä etikka rasittaa mm. koiran ja kissan maksaa ja munuaisia.

Sekalaista:

-Etikka on yhdistetty pitkäikäisyyteen ja terveyteen.
-Etikka liitetään Veteen, Tuleen ja Ilmaan. Maagisesti etikka on voimakkaimmillaan täydelläkuulla.
-Etikka on yksi vanhimmista mausteista. Etikan uskotaan alkujaan syntyneen ihmisille vahingossa, hapantuneesta mehusta tai viinistä. Etikan alkuperäismaana pidetään Italiaa tai Kiinaa.
-Etikka tunnettiin jo muinaisessa Babyloniassa.
-Viinietikan valmistus kehitettiin 1670-luvulla Ranskassa.
-Etikka on miedosti hapanta. Sen pH on 2-5.
-Unessa etikka on yleensä hyvä enne, ja kehottaa heittämään pois turhat taakat.
-Etikka liuottaa aidot helmet.
-Muinaisen Egyptin hallitsijatar, Kleopatra, uskoi niin etikan voimiin että nautti aperitiivina etikkaan liotetun helmen tai pari.
-Legendaarisen Troijan Helenan kerrotaan kylpeneen etikassa rentoutuakseen.
-Japanissa Samurait ovat perinteisesti vahvistaneet itseään juomalla etikkaa.
-Balsamiviinietikkaa, eli Balsamicoa ei valmisteta viinistä, vaan rypälemehusta. Lähikaupan Balsamico on todennäköisimmin rypälemehulla maustettua etikkaa, eli vain sujuva ruokaväärennös. Aidon Balsamicon etiketissä on maininta "traditzionale". Se on hieman hintavampaa, mutta myös makuisampaa.
-Etikkamuseo löytyy Amerikoista. Se sijaitsee Roslynissa, Etelä-Dakotassa.

Inari-sushi

Ohjeesta syntyy 12 palaa.

Tarvitaan:
Annos sushiriisiä
1/2 annosta dashia
1 pkt Abura- tai Inari-agea (6 kokonaista tai 12 puolikasta)

Lisukkeiksi:
Sushisoijaa tai japanilaista soijakastiketta
Wasabitahnaa
Garia

(Inari-sushia lautasella. Taustalla näkyy hieman garia kipossa. Lautasen keskelle kuuluisi wasabi-kippo, mutta se nyt jäi kuvasta pois..)

-Abura-age on yleensä hyvin rasvaista, joten jos käytät Abura-agea, kiehauta tofulevyt ensin kattilassa suolattomassa vedessä, huuhtele hyvin, ja puristele palat kuiviksi pesusienen tapaan.
-Mikäli tofulevyt ovat kokonaisia, leikkaa ne puoliksi. Valmiiksi puolitetuissa on kyllä leikkauspinta näkyvillä
-Sushiin käytettävät tofulevyt voi valmistaa kahdella tavalla. Paistettu Inari on perinteisempi tapa valmistaa tätä sushia, mutta miedomman ja kevyemmän version saat keittämällä.

Paistettu Inari Inari-Agesta:
-Leikkaa pehmeät Inari-age levyt puoliksi
-Laita tofupalat pannulle, ja kaada tofupakkauksessa mukana ollut neste pannulle
-Lisää 1-2 dl dashia, niin että tofuilla on nestettä mutta ne eivät peity
-Kuumenna liemi, ja hauduta tofuja miedolla lämmöllä kunnes dashi haihtuu, valuta ja nosta jäähtymään
-Mikäli lientä jää kummassakaan tapauksessa yli, sen voi vaikka pakastaa, ja käyttää uudelleen kun seuraavan kerran valmistat Inari-sushia

Paistettu Inari Abura-agesta:
-Kiehauta Abura-age pikaisesti kattilassa niin että se pehmenee, ja valuta palat
-Leikkaa pehmenneet Abura-age levyt puoliksi
-Mittaa pannulle:
2 dl dashia
3 rkl sakea
3 rkl miriniä
-Hauduta edellisen ohjeen mukaan

Keitetty Inari:
-Kuumenna dashi kattilassa, ja kun se kiehahtaa, lisää abura-age, 1/2 dl soijaa, 3rkl sakea ja 3 rkl miriniä
-Jos käytät Inari-Agea, kaada vaan se liemi tofupaketista kattilaan, ei tarvitse maustaa erikseen
-Keitä parin minuutin ajan, ja nostele valmiit tofut reikäkauhalla lautaselle. Anna jäähtyä hetki

(Abura-age dashissa)

*Toivottavasti minun ei nyt tarvitse erikseen mainita, että peskää kätenne huolellisesti ennen kuin alatte käsittelemään ruoka-aineita sormin!

-Tofulevyjen jäähtyessä muotoile sushiriisistä kämmenkupissasi pieniä, soikeahkoja palloja. Apuna kannattaa käyttää kylmävesiastiaa jossa välillä kastelet näppejä, Näin riisi ei niin helposti tartu käsiin
-Asettele 12 riisipalloa leivinpaperille sitä mukaa kun ne valmistuvat, ja aloita sushin teko:

(Avattu tofutasku ja riisipallo)

-Purista tofupalaa kevyesti kuin pesusientä, jotta liika neste irtoaa
-Avaa tofupala varovasti taskuksi, ja ujuta sisään riisipallero. Abura-agen avaamiseen voit tarvita avuksi pientä veistä tai lusikkaa, Inari-age avautuu usein helpommin.
-Paina tofutaskua varovasti jotta riisi asettuu sisälle hyvin eikä heti putoa ulos
-Asettele valmiit Inari-sushit lautaselle, riisipuoli alaspäin, of course, ja tarjoile sushisoijan, wasabin, ja garin kera. Nam :)

*Abura-Age tarkoittaa valmiita, friteerattuja tofulevyjä, joita myydään yleensä vakuumipakattuina. Inari-Age taas on tarkoitettu "ketturuokiin", kuten Inari-sushiin, ja Kitsune-udoniin. Inari-Age levyt on friteeraamisen jälkeen haudutettu valmiiksi kastikeliemessä tai pakattu siihen. Valmiille Inari-Age levyille riitääkin usein kevyt lämmitys pannulla (eli kunnes neste alkaa poreilla). Sekä Abura-, että Inari-Agea löytää monista Aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneista myymälöistä. Abura-age tunnetaan myös Aburagena, ja Inari-age Inariagena.

Japanilaisessa kulttuurissa Inari on mm. hyvinvoinnin, hedelmällisyyden, yltäkylläisyyden ja riisin henkilöitymä. Inari esitetään joko naisena, miehenä, tai sukupuolettomana olentona. Inarin palvelijoita ja sanansaattajia ovat ketut (erityisen pyhiä olivat valkeat ketut), joiden kerrotaan olevan erityisen mieltyneitä paistettuun tofuu, ja Inari-sushi onkin saanut nimensä juuri tofupalan ketunkorvia muistuttavista kulmista. Inari-sushi poikkeaa myös muista susheista siinä, että se on makeahko.

Inari-sushi on suosittu ruoka myös Koreassa, jonne se on kulkeutunut Japanilaisen kolonisaation vuoksi. Koreassa syödään sekä tätä perus-Inaria, että myös sen variaatiota nimeltä Yubu Chobap, joka on hieman arkisempi herkku kuin Japanin Inari. Yubu Chobap myös poikkeaa hieman reseptiltään, sillä täytteeseen laitetaan usein erilaisia, hienonnettuja vihanneksia, kuten porkkanaa, sipulia tai retikkaa, sieniä, ja/tai merilevää, eikä täytteeseen kuulu laittaa sushiriisiä, vaan riisinä käytetään ihan perus-keitettyä riisiä, joka maustetaan tavalliseen tapaan suolall,a ja joskus seesami-, tms. kasviöljyllä. Seos on myös usein maustettu korealaisittain joten esim. Gochugaru-chilijauhe ei ole vieras mauste "Korean Inarissa" ;) Lisäksi Yubu Chobap tarjoillaan ylösalaisin, niin että riisipuoli näkyy.

Tämä esittelemäni resepti on suppea perusohje. Etenkin juhlapäivinä Inari-sushin riisiin saatetaan sekoittaa desi paahdettuja, tummia tai vaaleita seesaminsiemeniä. Joskus Inariin lisätään korealaiseen tapaan kasviksia tai sieniä, kalaa tai esim. rapua, mutta tämä on harvinaista eikä kovin perinteikästä. Japanilaisittain voitkin tarjoilla vihannekset (ja/tai kalan) erikseen lisukkeena omilta lautasiltaan.
Mikäli käsillä ei ole sushisoijaa, sitä on helppo tehdä itse.

Noita kiittää myös ystäväänsä Millaa, joka tuurasi valokuvaajaa viimeisessä kuvassa. Itse on vaikea kuvata kun on hyppyset sushissa :D

Nainen Poltettiin Noitana

Päivän postauksen otsikko ei siis ole parisataa vuotta vanha, vaan kyseinen "noidan" roviointi tapahtui viime Keskiviikkona, 6.2.2013. Helsingin Sanomat ja Iltalehti otsikoivat kauheasta tapauksesta seuraavaa:

Nainen poltettiin noitana Papua-Uusi-Guinealla

Nainen poltettiin noitana


(Kuva: Iltalehti)

Että nykyaikana tällaista. Tänä päivänä.. Taas!! Onhan maailmasa julmia ihmisiä, ja julmia tekoja, kuten murhia, mutta vastaavan motiivin luusisi kuolleen jo aikoja sitten. Jotenkin väistämättä tulee mieleen etteivät vaan lähetyssaarnaajien opit olisi kantaneet hedelmää tässäkin asiassa? Voi helv..
Mukavaa Maanantaita vaan lukijoilleni, poistun sytyttämään kynttilän.

Ryöppääminen ja Keittäminen

Ryöppääminen ja keittäminen ovat tapoja käsitellä ruoka-aineita kiehuvassa vedessä. Ryöppäys tehdään pääasiassa sellaisille ruoka-aineille, joita olisi haitallista nauttia tuoreeltaan (kuten esim. maitosienet ja korvasienet), kun taas keittämisellä pyritään vaikuttamaan lähinnä k.o. ruoka-aineen rakenteeseen, kuten pehmentämään esim. perunoita tai juureksia.

(Pinaatin lehdet kiehuvat miedossa suolavedessä. Tuore pinaatti sisältää nitraatteja, jotka elimistöön päästessään hapattavat veren sisältämän raudan, ja vaikuttavat pidemmän päälle mm. elimistön hapenottokykyyn)

Keittäminen

Keittäminen muistuttaa todella paljon ryöppäystä, mutta sitä tehdään tuoreena turvallisille ruoka-aineille, kuten juureksille, mukuloille ja kaaleille, joista ei ole tarkoitus poistaa haitta-aineita, vaan pehmentää k.o. ruoka-aineen rakennetta, tai parantaa aineksien säilyvyyttä ennen pakastusta.

Rakenteen pehmennykseen tarkoitettu ryöppäys ei siis oikeastaan ole ryöppäystä, vaan pelkästään kiehauttamista tai keittämistä. Keittämisen varsinainen ero ryöppäykseen on, että kaikkien myrkyttömien, yms. haitta-aineettomien kasvien keitinveden voi hyvin käyttää myöhemmin ruoanlaittoon, sillä se on vain myrkytöntä kasvislientä, kun taas haitta-aineilla kyllästynyt ryöppäysvesi kaadetaan aina pois.
Voit lisätä juuresten tai kaalin, tms. keitinveteen myös kuivattuja yrttejä, ja keittää lientä kasaan miedolla lämmöllä, jolloin saatu maustettu liemi voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Juureksia tai mukuloita keitettäessä keitinveteen voi myös lisätä hieman suolaa (Kevyt suolaus: n.1tl/l, ja vahva suolaus n.1 rkl/l).

Ryöppääminen

Ryöppääminen eli Ryöppäys tarkoittaa siis jonkin tuoreena haitallisen, tai ikävästi voimakkaan makuisen ruoka-aineen kiehauttamista/keittämistä vedessä ennen käyttöä. Ryöppäyksen tarkoitus on poistaa k.o. ruoka-aineeta erilaisia haitta-aineita, kuten karvasaineita, epäpuhtauksia, happoja tai myrkkyjä (esim. parsakaali, pinaatti, bambunversot, soijapavunidut, ja monet palkokasvit), ja/tai miedontaa niiden makua (esim. juuret ja rauhaset).
Koska ryöpättävän ruoka-aineen haitta-aineet liukenevat ryöppäysveteen, ei ryöppäysvesi sovellu elintarvikekäyttöön keitinveden tavoin, vaan se tulisi kaataa pois. Ryöppäysveden voi hävittää oikeaoppisesti kaatamalla se tiskialtaaseen, vessanpyttyyn, tai vaikka tunkiolle. Mainittakoon tosin, että esim. nokkosen ryöppäysvesi sopii mainioksi typpilannoitteeksi esim. puutarhakasveille.

Ryöppääminen sopii etenkin sellaisille ruoka-aineille, joiden sisältämät haitalliset aineet ovat vesiliukoisia, eikä esim. rasvassa kypsentäminen tällöin riittäisi poistamaan haitta-aineita. Tällaisia ruoka-aineita ovat mm. korva- ja maitosienet, monet palkokasvit (kuten kikherne ja härkäpapu), sitkeävartiset, tai paljon oksaalihappoa sisältävät kasvikset (kuten pinaatti, punajuuren/nauriin lehdet, suolaheinä, nokkonen ja raparperi).

Ryöppäys kannattaa myös hoitaa ennen pakastamista tai säilöntää, jolloin mm. haitalliset mikrobit kuolevat, ja pilaantumista edistävä entsyymitoiminta hidastuu. Ryöppäys ennen säilöntää tekee hyvää etenkin juureksille.

Ryöppäämisen perusasiat:

-Huuhtele ja perkaa ryöpättävä ruoka-aine. Paloittele tarvittaessa.
-Liota maitosienet ensin kylmässä vedessä esim. yön yli. Myös raparperia kannattaa ensin liottaa pari tuntia.
-Kaada kattilaan niin paljon vettä, että ryöpättävä aines peittyy, ja mahtuu "uimaan" vedessä vapaasti. Älä siis ahtaa kattilaa täyteen vaan keitä runsaammat ryöpättävät ennemmin useammassa erässä.
-Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää ryöpättävä aines, vähennä lämpöä, ja  anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen.
-Lopuksi siivilöi ryöpätty aines, ja huuhtele kylmällä vedellä. Käytä normaaliin ruoanlaittoon haluamallasi tavalla.

(Ryöpättyä, valutettua pinattia kulhossa)

Jotain ryöppäys/keitinaikoja:

-Keitä juurekset ja kaali sopivan kokoisina paloina niin pitkään, että ne pehmenevät. Kokeile kypsyyttä esim. puhtaalla hammastikulla. Yleensä 10-30 minuuttia riittää, kasviksesta ja keitinpalojen koosta riippuen.
-Lehtivihanneksille riittää usein pikainen, 1-4 min. kiehautus. Mitä hennompi kasvi ja pienempi annos on kyseessä, sitä lyhyempi ryöppäysaika.
-Tuoreet bambunversot on hyvä ryöpätä vasta viipaloinnin jälkeen. 3-5 min. miedossa suolavedessä riittää.
-Raparperia kannattaa keittää vähän pidempään, +/- 10 min.
-Maitoisat metsäsienet, kuten rouskut kannattaa keittää kahdessa vedessä. Keitä kerrallaan 5-10 min.

Korvasienten Ryöppäys:

-Isot sienet kannattaa leikata pienemmiksi esim. leivinpaperin päällä, ennen ryöppäystä. Ole varovainen, sillä kypsentämättömät korvasienet ovat aika hauraita rakenteeltaan. Pese ryöppäämättömien sienten käsittelyyn käytetyt välineet hyvin.
-Keitä korvasienet kolmessa vedessä. Keitä kerrallaan 5-10 min, tietenkin sienten koosta ja määrästä riippuen.
-Ryöppäystilassa kannattaa avata ikkuna. Vältä hengittämästä ryöppäyshöyryjä, sillä korvasienten myrkky; Gyromitriini, kaasuuntuu kuumennettaessa, ja voi näin aiheuttaa korvasienimyrkytyksen vaikkei ryöppäämättömiä sieniä olisikaan syöty.
-Huuhtele valmiiksi ryöpätyt sienet aina hyvin ennen käyttöä.

Huom: Älä käytä mitään ryöppäysvettä koskaan ruoanvalmistukseen, vaan kaada se pois. Muistathan myös, että monet sienioppaat, yrttikirjat ja keittokirjat sisältävät tarvittaessa kasvikohtaista tietoa k.o. sienelle tai kasville tarvittavan ryöppäyksen hienouksista.

Muistathan myös, etteivät ryöppäys ja höyrykypsennys tarkoita samaa. Höyryttäminen säilyttää ruoan ravintoaineet keittämistä paremmin, eli toisin kuin ryöppääminen, se ei näin ollen poista niitä haitallisia aineita ruokatarvikkeista, toisin kuin ryöppääminen.

Doufu Li Ji Hui Fan

Eli Tofua Currykastikkeessa kiinalaisittain. Tämä on muunnokseni kiinalaisravintoloiden tutusta annoksesta, eli currykanasta (Gai Li Ji Hui Fan).

300g Kiinteää tofua
1 Sipuli suikaloituna
2 Valkosipulinkynttä viipaloituna
2-3 rkl Curryjauhetta
1 tl Raastettua inkivääriä
1 tl Tuoretta chilipalkoa tai cayennenpippuria
1 tl Fariinisokeria
1/2 -1 tl Suolaa
Seesamiöljyä
Öljyä paistamiseen

Suurustukseen:
2 rkl maissitärkkelystä
Vajaa dl vettä

Lisäksi:
Hienonnettua kevätsipulia
Keitettyä riisiä

-Valuta ja kuutioi tofu
-Kuumenna öljy pannussa, ja laita tofu paistumaan. Mausta kevyesti suolalla paistamisen aikana, ja paista tofuihin hieman väriä. Nosta sivuun, ja pirskottele valmiille tofulle hieman seesamiöljyä
-Lisää tarvittaessa öljyä pannulle, ja kuullota siinä hetki inkivääriä, valkosipulia ja chiliä/Cayannea
-Lisää sipuli ja loput mausteet, kuullota hetki
-Sekoita joukkoon tofu, kaada suuruste pannulle, kiehauta, ja sekoita hyvin
-Tarkista suola ja sokeri, lisää tarvittaessa. Tarjoile keitetyn riisin kera

*Mikäli kastikkeesta tulee liian paksua, lisää hieman vettä. Sopiva paksuus on vanukasmainen, notkeahko kastike. Tofun ei kuitenkaan ole tarkoitus uida kastikkeessa. 

Henkisille kivuille ja pahaa mieltä vastaan

Tuonelan kolmesta sisaruksesta vanhin on Vammatar, joka hallitsee erilaisia ihmisten psyykkisiä vaivoja ja mielisairauksia. Muut ovat Loviatar, keskimmäinen, joka hallitsee ihmisten fyysisiä sairauksia ja tauteja, ja Kivutar, eli Kiputyttö,  joka hallitsee ihmisten kipuja ja tuskia, fyysisiä ja henkisiä.
Tämä loitsu on tarkoitettu hillitsemään mielen järkkymistä, surua, ja epäluuloja.

"Vammatar, vaikea vaimo,
Neito, kalsa luonnoltansa,
Pohjasta turuille tullut,
Tuonesta sijansa saanut

Tuskan tuonet muo'ottoman,
Tauin laitat lihattoman,
Pään sisälle pistät,
Mielen pilaat parhaimmankin.

Osaat ou'ot ihmiselle,
Annat kalseat sydämet,
Houreet heität heikommille,
Pahoille pimeät mielet,

Vammatar, vaikea vaimo,
Mustamuotoinen emäntä,
Katala kipujen pitäjä,
Hourehien huolehtija,

Hellitä otteesi minusta,
Saanut olen jo osani.
Verta itken vaivoissani,
Hikoilen henkitoreissa!

Anna armo inehmolle,
Kalman kaunat karkottele
Päästä vähäinen pahasta
Omasi ota takasin!

Vammatar, vaikea vaimo,
Yksi kolmesta kovasta,
Mielen vaivan vaalitsija,
Ahistaja ajatusten;

Vejä väkes vaivaamasta,
Kolkko, kylmä, kalvamasta,
Henki auta ahingosta,
Päästä jo mieleni minun!

Kyynälöiset kuivattele,
Pelko karkota kiville
Vahvista ruoto ruojan,
Anna akalle/ukolle apua!"

Currymauste kiinalaisittain

Curryruoat ovat saapuneet kiinalaiseen keittiöön länsimaista, ja ne ovat pitkälti jalostuneet kaikkien tuntemasta, englannin-intialaisesta curryjauheesta. Vaikka itämainen keittiö (esim. Thaimaa) onkin tunnettu mausteisista currytahnoistaan, käytetään itämailla myös englannincurrya melko alkuperäismuodossaan lähinnä Malesian ja Singaporen keittiöissä. Kiinassa käytettävä curryjauhe on kuitenkin koostumukseltaan erilaista englantiin nähden, koska se sisältää merkittävimpänä erona tähtianista, mutta k.o. mausteesta on taatusti monia eri variaatioita vähän keittiön mukaan. Seuraava resepti on aina toiminut hyvin omassa kotikeittiössä:

3/4 dl Kurkumaa
1 rkl Sinappijauhetta
5-6 tl Valkopippuria
3-4 tl Kanelia
5 tl Korianterinsiemeniä
5 tl Tähtianista
1 tl Inkivääriä

-Käytä valmiiksi jauhettuja mausteita tai rouhi mausteet morttelissa
-Laita mausteet sopivaan purkkiin, sekoita hyvin
-Käytä kiinalaistyylisiin curryruokiin tavallisen englannincurry-jauheen sijaan

Erilaisia variaatioita kiinancurrysta saa lisäämällä siihen kardemummaa, kuminaa tai anista. Kiinancurryn tulisuus tulee perinteisesti valkopippurista, mutta reseptistä riippuen mausteseos voi sisältää myös chiliä tai setsuaninpippuria.

*Tuntemamme "aito" curryjauhe kehittyi Intian ollessa Englannin siirtomaa 1800-luvulla. Curry-nimi tulee intialaisesta pata/kastikeruoasta joka maustetaan tavallisimmin kardemummalla, pippurilla, jeeralla ja korianterilla. Tähän ajatukseen pohjaten englantilaiset siirtomaaisännät kehittivät tunnetun länsimaisen curryjauheen. Se oli herrasväen ruokapöytiin sekoitettu yhdistelmä useimmissa intialaisissa curryryruoissa käytettäviä, yleisimpiä kuivamausteita. Keltaisen värinsä curryjauhe saa kurkumasta. Yleensä englannincurry sisältää kurkuman lisäksi korianteria, jeeraa, mustapippuria ja sarviapilaa. Vähän tuottajasta riippuen mukana voi olla fenkolia, sinapinsiementä, suolaa, inkivääriä tai yrttejä.

Hyvä englannincurry on aromaattinen ja kätevä mauste, mutta saa kaikki länsimaiset koticurryt maistumaan samalta. Intialaisessa keittiössä suhteutetaan mausteseokset joka ruokaan erikseen, ja niiden aineet vaihtelevat luoden näin mitä erilaisempia makusinfonioita perusmausteilla. Puhumattakaan, etteivät kaikki intialaiset ruoat ole curryja.
Aidot itämaiset curryjauheet ovat samoin vaihtelevia koostumukseltaan, tulisuudeltaan ja aromiltaan, ja niitä voi löytää etnisistä elintarvikekaupoista. Meille tutuin, keltainen curryjauhe on siis mausteseos ja kuuluu ennemminkin englantilaiseen, kuin intialaiseen keittiöön.
Aasialaiset, etenkin Thaimaan keittiöissä käytetyt chilistä valmistetut currytahnat ovat puolestaan oma lukunsa, eikä niillä ole mitään tekemistä intialaisen currypadan kanssa. 

Kurkuma (Curcuma Longa)

Köyhän-, tai Intian Sahraminakin tunnettu juuri on monelle tuntemattomanakin tuttu kasvi, onhan se luonnollisen, keltaisen värin puhtain lähde. Kurkuma tunnetaan itämaissa myös nimellä Haldi. Suomalaisittain murtaen Kurkumaa kuulee joskus kutsuttavan myös Turmenikiksi, joka on suora väännös kasvin englanninkielisestä "Turmenic" -nimestä. Kurkuma on inkiväärin sukuinen ruohokasvi, joka kasvaa pääosin Etelä-Aasiassa ja Intiassa. Vanhimmat maininnat kasvista löytyvät muinaisesta, assyrialaisesta kasviosta vuodelta n. 300 ennen ajanlaskumme alkua. Useimmille kurkuma on tutuin englannin-intialaisen, keltaisen curryjauheen ainesosana, joka antaa mausteelle sen kauniin värin. Kurkumaa voi löytää lähikaupasta valmiina jauheena, mutta toisin kuin inkivääriä, tuoreita juuria ei välttämättä myydä lähikaupassa. Tuoretta kurkumaa kannattaa metsästää luomu/ekokaupoista, Afro/Asian -marketeista, ja kauppahalleista.

(Kuva: Wikipedia)

Kullankeltainen kurkuma on lähinnä keittiössä käytetty, hiilihydraattipitoinen maustekasvi, joka sisältää mm. Natriumia, Niasiinia, Magnesiumia, Kaliumia, Rautaa, Sinkkiä, B6-, E-, ja C-vitamiinia, sekä paljon Proteiinia. Kurkuma on lempeäarominen mauste, jolla esimerkiksi riisiruoat voi värjätä kauniin keltaisiksi. Pysy kuitenkin kohtuudessa, sillä kurkuman maku voimistuu kypsennettäessä. Kurkuma on kuitenkin hyvin riittoisa mauste, jota ei tarvita paljon; jo lusikankärjellinen riittää syvänkeltaiseen sävyyn. Kurkumaa voikin käyttää värjäyksessä sahramin sijaan, tosin ruoanlaitossa sama ei toimi, sillä kasvit maistuvat liian erilaisilta. Kurkuma muistuttaa maultaan etäisesti rucolaa, sinappia tai pippuria.
Elintarviketeollisuus käyttää kurkumasta erotettua väriainetta, kurkumiinia (E100, luontainen lisäaine), mm. valmisjogurttien, mehujen, makeisten, juustojen, naksujen, valmisruokien, kanatuotteiden, levitteiden, kastikejauheiden, salaattikastikkeiden, majoneesin, sinapin, jne. värjäykseen. Kurkumaa on siis vähän kaikkialla. Kurkumaa käytetään myös tekstiilivärjäyksessä. Intiassa ja Bangladeshissa naisten sari-asut on värjätty kurkumalla, ja perinteisesti myös Buddhalaismunkkien kaavut. Kurkumasta saakin kestävää väriä joka ei heti haalistu.

Kurkuma on feminiininen naistenkasvi, eräänlainen inkiväärin vastakohta. Kurkuma liitetään tuoreena vesielementtiin ja kuuhun, kuivattuna tuleen ja aurinkoon, sekä äiti- ja soturijumaluuksiin. Näitä ovat mm. Durga, Mut, Hathor, Tawerett, Sekhmet, Anahit, Parvati, Shairaputri ja Mahakali. Intiassa Kurkuma on pyhitetty myös menestyksen jumala Ganeshalle sekä aurinkojumala Suryalle. Kurkuma kuvastaakin vahvaa, itsetietoista naista, joka on kauhistus monissa patriarkaarisissa kulttuureissa. mm. Intiassa kurkuma on yleinen rituaalikasvi, ja varsinkin hääjuhlassa morsiuspari saatetaan värjätä kurkumatahnalla juhlavan kullanvärisiksi.

Kurkuma soveltuu hyvin sekä karkottavaan että hoivaavaan magiaan. Kurkuman auringonkulta karkottaa negativian ja kaikenlaiset pahalaiset. Kurkuma rohkaisee tarttumaan haasteisiin, ja vakuuttaa ettei maailma syö sinua elävältä. Kurkuman tuoksu antaa rohkeutta sekä eroottista itsevarmuutta. Kurkuma on myös hyvä nostamaan sinua vastaan asetetut taiat ja loitsut.
Rakkauden saralla Kurkuman maine on hiukan kyseenalainen, sillä sen avulla nainen saattoi sitoa miehen orjakseen, tai ainakin taivuttamaan tahtoonsa. Kurkumalla maustettua jogurttia, joka tarjoillaan pistaasipähkinöiden kanssa pidetään intohimoa nostavana lemmenruokana joka saa veren kiertämään.

Intiassa Ayerveda-lääketiede on käyttänyt kasvia jo tuhansia vuosia. Kurkumaa on käytetty mm. anemian, ruokamyrkytyksen ja mahavaivojen hoitoon, ja sillä on myös häädetty sisäloisia. Kurkuman sanotaan myös auttavan laihduttajia. Naiset ovat raskaana ollessaan syöneet kurkumalla maustettuja kikherneitä ja jogurttia ehkäistäkseen aamupahoinvointia. Kurkuma tasapainottaa synnytyksestä toipuvan kehon, auttaa kohtua puhdistumaan, ja lisää imettävän äidin maidontuotantoa. Kurkumaa on annettu myös miehille sillä se lisää siittiöntuotantoa ja parantaa siemennesteen laatua.
Länsimainen lääketiede käyttää kurkumasta erotettuja aineita mm. Alzheimerin taudin, rintasyövän, aivokasvainten, haiman vajaatoiminnan, ja erilaisten maksan sairauksien, kuten kirroosin ja hepatiitin, hoidossa. Kurkuman on havaittu aiheuttavan syöpäsoluissa solukuolemaa, ja kurkuman uskotaan ehkäisevän myös melanoomaa.. Lisäksi kurkumiinin on pidemmän päälle todettu ehkäisevän aikuisiän diabetestä.

Kurkuma soveltuu myös hyvin kotiapteekkiin. Se on lievästi antiseptinen, puhdistaa verta, ja lämmittää. Kurkumatee (1/2 tl kurkumajauhetta yhteen, n. 2 dl:n kupilliseen kuumaa vettä) lievittää ilmavaivoja, kihtiä, ja erilaisia sisäelintulehduksia.
Kurkuma myös vahvistaa maksaa, nopeuttaa maksa-aineenvaihduntaa, ja lievittää tulehduksia. Jos maksa vaivaa, kurkumaa voi lisätä muutaman päivän ajan vaikka terveyspirtelöihin, tms. Myös esim. toipuva alkoholisti voi saada apua kurkumasta.
Kurkuma myös ohentaa verta. Maitoon keitettynä kurkumasta saa avun moniin naistenvaivoihin, esimerkiksi epäsäännölliseen kuukautiskiertoon ja kramppeihin. Kurkumamaitoa kannattaa juoda myös jos olo tuntuu kuumeiselta, tai kuin olisit sairastumassa.
Ulkoiseen käyttöön kurkumajalkakylpy hoitaa kylmiä jalkoja, ja saa veren kiertämään. Paleltumiin voi kokeilla ensiapuna kurkuman ja voin/ihran sekoitusta, jota hierotaan voiteen tavoin paleltuneille alueille. Ei kuitenkaan liian voimakkaasti, etteivät paleltuneet pintaverisuonet kärsi.
Kuivuneille ja halkeileville jalkopohjille hyvän avun saa sekoittamalla kurkumaa kookosrasvaan, ja hautomalla sillä jalkoja. Rasvaa jalat hyvin seoksella, ja kääri jalat kankaaseen tai laita muovipussiin (jätä muovi säärien kohdalta auki jotta iho saa hengittää). Upota jalat lämpöiseen veteen ja anna vaikuttaa parikymmentä minuuttia. Pidä vesi lämpimänä, toista käsittely tarvittaessa.
Ayerveda suosittelee Neem-öljyn ja kurkuman seosta voiteeksi kaikenlaisille ihottumille, myös psoriasikseen. Kurkumatahnaa on sivelty ihoon myös erilaisten rokkojen vaivatessa, sillä se vähensi arpia.

Kotikosmeettisiakin ominaisuuksia kurkumalla on verrattaen runsaasti; Kurkuma syväpuhdistaa ongelmaihoa, ehkäisee näppylöitä, ja kirkastaa hipiää. Kurkuma lievittää myös turvonneita silmänalusia, ja tasoittaa couperosa-ihon punoitusta. Lisäksi, kuten edellä jo mainitsin, Kurkumaa on käytetty myös häiventämään näkyviä arpia, ja Kurkumahaudukkeella/-tahnalla voi myös kokeilla kuivattaa finnejä ;)
Kurkumaa voi käyttää sellaisenaan, veden kanssa sekoitettuna tahnana, tai sitä voi sekoittaa kasvonaamioihin, Hyviä naamiopohjia kurkuman kanssa ovat erilaiset hedelmäsoseet, puurot, hunaja ja viili, smetana tai jogurtti. Kurkuma-kookosrasvaseosta taas kannattaa levittää iholle karvanpoiston jälkeen. Näin iho pysyy sileänä pidempään.

Kurkumatahna:
Kurkumaa
Vettä
-Lusikoi hieman kurkumaa kippoon, ja lisää vähän vettä
-Sekoita hyvin, lisää tarvittaessa taas vähän vettä, kunnes saat notkean tahnan
-Anna tahnan tekeytyä kannella peitettynä n.5 min (kurkuma turpoaa), ja lisää lopuksi tarvittaessa vähän vettä jotta tahna taas notkistuu
-Käytä ihonhoitoon.

Kurkuma sopii hyvin myös ikääntyvälle iholle. Hyvä resepti on sekoittaa kurkumajauhetta kerman kanssa voiteeksi (kuin tuo edellinen tahnaresepti, mutta käytä veden sijasta kermaa), ja hiero silmien ympärille. Tämä auttaa häivyttämään juonteita ja tummia silmänalusia.

Kurkuman jäljiltä iho voi pintapuolisesti vähän kellertää, mutta väri lähtee kyllä vedellä ja saippualla. Kuitenkin, ulkoisesti käytettynä Kurkuma sopii parhaiten tummalle ja päivettyneelle iholle, eli meille olmeille en suosittele tätä pidempiaikaiseen ihonhoitoon, sillä se voi pidemmän päälle kellastaa ihoa.

Kurkumaa on myös jonkin verran käytetty myös hiushuuhteissa, se ehkäisee hilsettä ja syventää ruskeiden ja punaisten hiusten väriä. Kylpyveteen lisätty kurkumajauhe syventää rusketusta. Kosmetiikkateollisuus käyttää kurkumiinia mm. aurinko- ja itseruskettavissa voiteissa sekä hiusväreissä.

Blogillani kurkumaa käytetään esim. seuraavissa resepteissä:

Aurinkoinen CousCous
Bataatti-Linnsikeitto
Kiinalainen Currymauste
Kukkakaalikastike
Ratan Pulao

Huom: Älä tietenkään käytä kurkumaa mikäli olet sille yliherkkä tai allerginen, tai jos sinulla on verenohennuslääkitys tai verenhyytymishäiriö. Koska kurkuma on ajoittain niittänyt kyseenalaista mainetta lisäaineväittelyissä, sitä pelätään usein turhaan. Lisäaineiden mahdollisia haittavaikutuksia vähättelevät ihmiset kun käyttävät jsoatin syystä vastaväitteenään juuri Kurkumaa, jonka liikakäyttö on todella pahasta, ja voi kuulemma altistaa jopa syövälle. Ensiksikin, samat ihmiset väittävät Absinttia hallusinogeeniksi ja ihmistä lihansyöjäksi. Nykylääketiede kuitenkin tutkii kurkuman sisältämiä aineksia juuri syövän hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.
On totta, että kurkumalla on haittavaikutuksensa, mutta eihän mikään aine ole hyväksi ylenpalttisesti käytettynä, ei edes vanha kunnon H2O. Mielestäni on turhaa lähteä vertaamaan keinotekoisia lisäaineita luonnonantimiin, sillä pointtihan on juuri siinä, että luonnollisten aineiden maustekäyttö on yleensä turvallista (anteeksi, allergikot), mitä keinotekoisten lisäaineiden vastaava harvoin on. Haittavaikutuksia saadakseen kurkumaa pitää syödä useampia satoja grammoja päivässä, mikä on hankalaa jos muistetaan että kurkuma todellakin on mauste eikä mikään ravintolisä.
Maineestaan huolimatta kurkumaa voi käyttää rohdoksena myös raskauden aikana ainakin viidennelle kuulle asti. Kurkuma stimuloi kohtua ja voi aiheuttaa supistelua. Naiset ovat nauttineet kurkumarohtoja myös viimeisillään, sillä sen on sanottu edistävän synnytystä. Kurkuman tavallinen-, eli maustekäyttö (kurkumaa sisältävät ruoat) on turvallista myös raskauden viime metreillä.

Uskomuksia:
-Kurkuman syöminen unessa kehottaa sinua kuuntelemaan piilotajuntasi viestejä. Kurkumamaustepurkki taas neuvoo tarkkailemaan terveyttäsi.
-Kurkumanjuuri tyynyn alla voi auttaa uneksimaan enneunia.