"Tämä kirja on katsaus siihen, mitä tiede tällä hetkellä tietää eläinten älykkyydestä, tunne-elämästä ja kokemusmaailmasta. Tiedot on koottu tutkimustuloksista eri puolilta maailmaa, mukana myös suomalaisten tutkijoiden havaintoja. Kirjan sisältö vastaa vuoden 2014 lopussa vallinnutta tieteellisen tiedon tasoa. Suuri osa tiedosta on siis sen verran uutta, ettei se ole vielä ehtinyt esimerkiksi koulujen oppikirjoihin. Tutkimustulosten lisäksi tutustutaan myös siihen kuinka tiedot on saatu."
"Helena Telkänranta on eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja palkittu tiedetoimittaja"
-Suora lainaus takakannesta-
Kirjassa siis tarkastellaan ja kerrotaan kuinka eläimet kokevat asiat, joita me ihmiset pidämme itsestäänselvyyksinä ja jopa perusteltuina "ylemmyyden" merkkeinä alati jatkuvassa kiistassa ihmisten ja eläinten välisistä eroista. Teos valottaa niin eläinten aistimaailmaa, sielunelämää, ja tietoisuutta, sekä virallisten tutkimusten että havainnollisten esimerkkien avulla.
Teos on jaettu kahdeksaan kappaleeseen, jossa käydään asia kerrallaan läpi mm. eläinten erilaisia aisteja, oppimiskykyä, kipuaistia ja sosiaalisia taitoja. Teoksessa keskitytään pääasiassa selkärankaisiin, kuten lintuihin, nisäkkäisiin ja matelijoihin, mutta se tarjoaa kohtalaisen runsaasti tietoa myös muista tähän saakka tutkituista lajeista. Kirjasta opimme mm. että taskurapu pystyy tuntemaan kipua.
"Mitä on tietoisuus? Sille ei ole yhtä yksittäistä virallista määritelmää. Melko laaja yksimielisyys vallitsee kuitenkin siitä, että tietoisuutta on olemassa monenlaista. Yksi tietoisuuden muoto on kyky teoreettisiin filosofisiin pohdintoihin, toinen taas on tunteiden kokeminen aitoina elämyksinä, mihin ei tarvita kykyä järkeilyyn. Pienen vauvan tietoisuus on erilainen kuin lentokapteenin tai aivokirurgin. Harva äiti tai isä epäilee iloisena jokeltavan tai paniikissa parkuvan nyyttinsä tunnekokemuksen aitoutta, vaikka se ei vielä osoittaisi merkkiäkään kyvystä rationaaliseen järkeilyyn."
Teoksen sisältö ei missään nimessä ole mitään "vegeaktivistipropagandaa", jolla yritetään syyllistää ja käännyttää kaikkia lihansyöjiksi itseään väittäviä ihmispoloja rehulinjalle, vaan kyseessä on vakavasti otettava tieteellinen tutkielma niistä eläinten perusasioista, joita emme välttämättä tule ajatelleeksi, tai jotka vain tulkitsemme virheellisesti, ajatellessamme kuinka se oma lemmikkikoira on tottakai yhtä fiksu kuin omistajansa.
Voinkin lämpimästi suositella tätä teosta paitsi kaikille lemmikinomistajille, myös eläintenystäville yleensä, ja tietenkin, ei tämän lukeminen ole pahitteeksi kaikille lihaa ravintonaan käyttäville ihmisyksilöillekään.
"Lajien väliset suuret erot älykkyydessä eivät tarkoita että joidenkin lajien evoluutio olisi epäonnistunut. Evoluutio ei mitenkään erityisesti pyri maksimoimaan juuri älykkyyttä, vaikka ihmislajin jäsenenä olisi houkuttelevaa ajatella niin. Muinaisten esi-isiemme ja heistä etenkin pystyihmisen olemassaolon aikana sattui vain olemaan ainakin kaksi sellaista tilannetta, pari miljoonaa vuotta sitten ja puoli miljoonaa vuotta sitten, että heidän silloisessa elinympäristössään ja silloisilla elintavoillaan älykkyydestä oli erityisen paljon hyötyä. Siksi luonnonvalinta suosi älykkäimpien yksilöiden eloonjäämistä ja lisääntymistä. Joidenkin toisten lajien elinympäristöt ja elintavat ovat puolestaan sellaisia, että luonnonvalinta kohdistuu samalla tavalla esimerkiksi juoksunopeuteen, tarkkaan kuuloon tai vaikka kykyyn muuttaa lentosuuntaa nopeasti."
Kirjan alussa lyhyt johdanto, ja lopussa jälkisanat, kiitokset, viitteet, sekä henkilö-, että asiahakemisto. Kuvitus väriliitteenä kirjan keskivaiheilla.
Suomen Kirjallisuuden Seura 2015, 293 sivua. Kuvassa toinen painos.
+Seikkaperäinen ja mielenkiintoinen.
+Akateemisesta otteestaan huolimatta teksti ei ole tylsää tai kuivakkaa, vaan sujuvaa ja helposti ymmärrettävää.
+Koskettava, antaa ajattelemisen aihetta.
-Kuvitus olisi saanut olla runsaampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti