Ochazuke

Ochazuke, eli lyhyemmin Chazuke on japanilainen, aromaattinen teekeitto, jota kannattaa kokeilla vaikkei teen ystävä varsinaisesti olisikaan ;)
Ohjeesta tulee yksi annos, mutta määrät on helppo esim. tuplata.

2 1/2 dl Kylmää vettä
1 rkl Hyvää vihreää teetä (miel. Japanilaista Genmaichaa tai Senchaa)
2-3 dl Keitettyä riisiä
n. 1/2 -1 dl Sopivaa täytettä (lue eteenpäin)
1 rkl Soijakastiketta
1 tl Sakea (voidaan jättää pois)
 
Täytevaihtoehtoja:
Paistettua/höyrytettyä Tofua (silkki- tai puuvillatofua)
Paistettua seitania
Abura-agea
Liotettuja siitakesieniä
Tuoreita talvijuurekkaita
Tuoreita tupaskynsikkäitä
Paistettua osterivinokasta
Keitettyjä/höyrytettyjä tai paistettuja juureksia/kasviksia
Kiinan-, tms. kaalin vihreitä lehtiä suikaleina
Mitsubanlehtiä
Lootuksenjuurta
Herneitä tai maissia (tuore tai pakaste)

Koristeeksi:
(Valitse kaksi sopivinta)
Norihiutaleita tai Kizami noria
Furikake-riisimaustetta
1-2 rkl Murusteltua riisikeksiä
Paahdettuja seesaminsiemeniä
Hienonnettua kevätsipulia
Wasabi-, tai karashinokare

Jos täytteet vaativat esikeittämistä, tai -haudutusta, voit hyvin käyttää tarkoitukseen dashia tai kasvislientä. Paloittele täytteet kypsennyksen jälkeen sopiviksi suupaloiksi. Täytteet laitetaan ruokaan yleensä mahdollisimman tuoreena, mutta voit esim. friteerata tofun ennen käyttöä. Jos haluat, voit myös marinoida täytteitä (esim. tofua, seitania, sieniä tai juureksia) muutaman minuutin ajan ennen kypsentämistä / ruokaan lisäämistä:

Marinadi:
2 rkl Soijaa
1/2 tl Miriniä tai sokeria
1 tl Sitruunamehua
Tilkka seesamiöljyä

Marinointi antaa liemellekin enemmän makua. Mikäli valitset marinoinnin, ei soijaa tarvitse erikseen lisätä ruokaan, sillä voit kaataa marinadin riisin kuoppaan täytteiden kanssa.
Perinteisiin Ochazuken täytteisiin kuuluvat erilaiset kalat tai merenelävät, mutta kotikeittiössä suosin ennemmin sienistä tai tofusta tehtyä vegeversioita :)

Lisukkeeksi:
Japanilaista pikkelsiä (Tsukemono), marinoitua retikkaa, wakamelisuketta tai etikoitua kurkkua.

-Laita riisit kiehumaan
-Laita vesi kiehumaan. Kun se alkaa poreilla, nosta kattila pois levyltä, ja nosta sivuun jäähtymään
-Tee tällä välin sopivat esivalmistelut valitsemallesi täytteelle, ja paloittele se sopiviksi suupaloiksi
-Kaada se edellä kiehauttamasi vesi teekannuun
-Valmistele norihiutaleet ja keksinmurut, ja odota että riisi on sopivaa
-Lisää tee kannun siivilään ja laita kansi päälle. Anna hautua seuraavien vaiheiden yli (alle pari min.)
-Annostele valmis riisi ruokakulhoon, ja muotoile lusikalla sopiva kuoppa riisin keskelle
-Laita täyte kuoppaan, lisää päälle soijaa, ja norilevää, ja sirottele lopuksi päälle valitut täytteet, kuten keksinmurut tai seesaminsiemenet
-Kaada kannusta riisin päälle (kuoppaan) vihreää teetä niin, että riisi melkein peittyy, ei kuitenkaan ihan kokonaan
-Tarjoile etikkaisen lisukkeen kera.

*Teeannos on n. 2 1/2 desille riisiä. Jos syöt esim. kolmisen desiä riisiä, lisää hieman vettä vesikattilaasi. Kaikkea teetä ei myöskään ole pakko käyttää, ja jos sitä jää yli, voit hyvin nauttia teenloput jälkiruoaksi.
Voit käyttää tähän myös eilistä, tähteeksi jäänyttä riisiä. Jos riisi on jääkaappikylmää, ota se huoneenlämpöön n. 1/2 h ennen ruokailua, tai lämmitä riisiannosta hetki vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. Riisin ei tarvitse olla polttavan kuumaa.
Valitse ruokaan yksi tai kaksi täytettä, liian monesta eri täytteestä seuraa vain makusekamelska. Itse suosin tässä kuivattuja siitakesieniä, nam :)
Annokseen sopivia riisikeksejä voi löytää ihan perusmarkettien snacksiosastoilta, etenkin itsepussitettavista hyllyistä. Valitse maustamattomia tai miedosti suolattuja keksejä. Myös wasabikeksejä kannattaa kokeilla ;)

Aasialaisia elintarvikkeita myyvistä liikkeistä voi löytää myös "Zukenori" tai "Ochazukenori" -nimellä valmiita maustesekoituksia Ochazukeen. Mausteseos sisältää yleensä mausterakeita, aamumurojen näköisiä, pieniä riisikeksejä ja Kizami Noria. Allergikkojen ja yliherkkien on kuitenkin syytä olla tarkkana, usein nämä valmissekoitukset sisältävät myös natriumglutamaattia. Valmissekoitukset ovat usein myös maustettuja, ja sisältävät suolan ja sokerin lisäksi esim. Kuivattua japaninaprikoosia (Umechazuke), Macha-, tai wasabijauhetta, ja/tai merilevää. Kannattaa olla tarkkana, joskus zukenori voi sisältää myös kalahiutaleita, mutta se ei kuulu "perinteiseen" ochazukemausteeseen, ja moisesta yleensä mainitaan erikseen. Mikäli käytät valmista sekoitusta, voit skipata reseptistä muut kohdat ja käyttää ainoastaan teetä ja riisiä.

(Ochazuke-valmismaustepusseja)

Aasialaisia elintarvikkeita myyvistä kaupoista voi löytää myös nimenomaan japanilaisten aterioiden lisukkeeksi ja koristeeksi tarkoitettuja, aamiaismuroja muistuttavia pikku riisikeksejä (bubu arare), jotka ovat kaikille ochazukeen nyrjähtäneille must-ostos. Bubu araren sijaan annokseen voi näin pohjoisen oloissa kokeilla vaikkapa Kellogg's Rice Crispies -riisimuroja.

Ochazuken eri versioissa liemeen laitetaan teen lisäksi dashia, tai dashi valmistetaan lähtöjään teehen, jolloin puhutaan chadashista. Ochazukea myös paikoin höystetään esim. liha-, kana-, tai kasvisliemellä, mutta yleensä soijan lisäys tai marinointi antavat kyllä riittävästi makua. Ochazuken "rinnakkaisversiossa" tee korvataan kokonaan dashilla (Dashizuke), tai kana- tai lihaliemellä, mutta silloin kyseessä ei tietenkään enää ole teekeitto. "Cha" tarkoittaa siis teetä japaniksi. "Zuke" puolestaan tarkoittaa ruokia jotka on liotettu tai marinoitu, ja voi hyvin tarkoittaa niin lämpimiä ruokia, marinoitua sashimia tai pikkelsiä.

Elämä sudelle

Adressit.com sivustolta löytyi sen verran mielenkiintoista asiaa että pisihän siitä tehdä postaus.. Kyseessä on siis nimenkeräys meikäläisen susikannan elvyttämiseksi ja harmaaturkin säilyttämiseksi osana Suomen eläimistöä.

(Susi, Canis Lupus. Kuva: Wikipedia)

Jokaisen vähääkään luonnosta ja eläimistöstä piittaavan kannattaisi edes vilkaista tekstiä:
Käy allekirjoittamassa adressi.

Aiheesta kiinnostuneille enemmän susiasiaa aina yhtä mainioilla Tunturisuden susisivuilla :)

-Siunausta-

Khao Pad - Riisiä ja vihanneksia

Herkullista jääkaapintyhjennysruokaa :)

Eilistä, keitettyä riisiä
Vihanneksia (esim. paprikaa, sipulia, kiinankaalia, kesäkurpitsaa..)
Säilöttyä kaalia, (esim. Kimchiä tai Tang chai:ta) tai säilöttyjä pavunituja
1 rkl palmu- tai ruskeaa sokeria
Suolaa tarvitaessa
Loraus soijakastiketta
Loraus vegetarian Stir Fry -kastiketta
Öljyä paistamiseen

Munakas:
3 Kananmunaa
1/2 tl Suolaa
Öljyä paistamiseen

-Sekoita kananmunat kulhossa kuohkeaksi, mausta suolalla
-Kuumenna pannussa öljyä, ja paista munakas tasaiseksi letuksi
-Kumoa munakas lautaselle jäähtymään, ja leikkaa suikaleiksi

Lisukkeet:
Kevätsipulisilppua
Tuoretta chiliä viipaleina (poista siemenet)
Limettiä tai sitruunaa lohkoina
Seesamöljyä

-Esikäsittele säilötty kaali, etenkin, jos käytät suolaan säilöttyjä versioita. Liota kaalia kylmässä vedessä n. 1/2 h, vaihda vesi ja toista käsittely. Kimchille riittää pelkkä suikalointi
-Perkaa ja suikaloi vihannekset
-Rouhi palmusokeri morttelilla hienoksi
-Kuumenna pannussa tilkka öljyä, paista vihanneksia hetki
-Lisää pavunidut tai suikaloitu kaali, tms, sekoita
-Lisää pannulle riisiä parissa erässä, lisää tarvittaessa öljyä
-Paista kunnes riisi on läpilämmintä ja jyvät irtoavat toisistaan
-Mausta maustekastikkeilla, sokerilla ja suolalla
-Lopuksi lisää munakassuikaleet, sekoita nostellen varovasti
-Tarjoile lisukkeiden kera

*Valmistukseen sopii tietenkin parhaiten wokkipannu. Voit lisäillä tähän aineksia, tai jättää niitä pois ihan oman tuntuman mukaan. Mausteethan tässä ovat avainasemassa. Mausta kuumennettava paistoöljy esim. hienonnetulla chilillä, inkiväärillä tai valkosipulilla ennen paistamista.
Munakkaan voi halutessaan jättää pois, tai korvata sen esim. esikäsitellyllä ja paistetulla, murustetulla tofulla.

Tyttöä luultiin noidaksi

On helppoa kuvitella että noitavainot olisivat vaipuneet historiaan taikauskoisena haihatteluna, mutta näköjään viattomia vainotaan nykyaikanakin ymmärtämättömien ihmisten ja kristittyjen taholta. Iltalehden sivuilta löytyi seuraavanlainen artikkeli:

Tyttöä luultiin noidaksi - Kidutettiin julmasti

(Noidiksi epäiltyjä naisia teloitetaan hirttämällä. Puupiirros 1600-luvulta)

Niin, mitäpä tähän enää lisäämään, mieli muuttuu vähemmästäkin mustaksi. Mikä saa ihmiset tekemään tällaista nykyäänkin?

Hups: Artikkeli itsessään on jo muutaman viikon ikäinen, ja julkaistiin 1.3.2012.
Tietokoneongelmani huomioiden en saanut aikaisemmin aikaiseksi laatia tästä postausta, ja Bloggerkin taas hieman nikottelee ;(

Vesikrassikeitto

1 Ruukullinen vesikrassia
n.1 l Kasvislientä
1 dl Kasvikermaa
2 Kevätsipulinvartta
Muutama lehti Lipstikkaa
1 Hienonnettu valkosipulinkynsi
2 rkl Sitruunamehua
n.2rkl Vegefraichea
Suolaa ja pippuria
Öljyä paistamiseen

Suurus:
2 rkl Vehnäjauhoja
1 dl Kasvikermaa

-Ota krassipuskasta talteen muutamia lehtiä tai oksia, ja hienonna loput (myös varret)
-Hienonna myös lipstikka
-Kuumenna hieman öljyä kattilassa, ja kuullota siinä hetki valkosipulia. Lisää kevätsipulisilppu, ja sekoita hyvin
-Kaada joukkoon liemi, lisää kerma, sitruunamehu, krassi ja lipstikka, anna seoksen kiehahtaa ja nosta levyltä
-Aja seos tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä (kaada takaisin kattilaan)
-Sekoita kerma ja jauhot, kaada seos ohuena nauhana keittoon koko ajan sekoitellen, ja hauduta seosta miedolla lämmöllä n. 15 min. kunnes keitto hieman saostuu
-Lopuksi sekoita joukkoon vegefraiche, ja mausta keitto suolalla ja pippurilla
-Koristele keittoannos krassinlehdillä

*Tämän pehmeän keväisen keiton kaveriksi sopii niin paahdettu leipä kuin paistettu patonki. Suosittelen tähän Oatlyn kaurakermaa :)

Vanhat Merkkipäivät

Jouko Hautalan toimittama, Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoama teos tarjoaa kattavan annoksen wanhoja suomalaisia merkkipäiviä vuoden varrelta. Kirja on jaoteltu kuukausiin, ja merkkipäiviä käsitellään ajastajan mukaisessa järjestyksessä.
Merkkipäivätieto on kerätty wanhan kansan suusta ympäri Suomea, ja joukkoon mahtuu niin lyhyitä sananparsia, kuin pidempiä juhlakuvauksiakin.

(Kuvassa seitsemäs painos vuodelta 2000)

"Ennen on ollut sellainen tapa, että ovat helluntaita vasten laittaneet kellon lehmän kaulaan."
-Kittilä-

Wanhoihin juhliin, niiden odotukseen, valmisteluun ja viettoon on mahtunut monenlaisia töitä, rutiineja ja velvollisuuksia. Juhlista vaiheineen kerrotaankin todella kattavasti, muistaen kuinka talo eli luonnon kierron kanssa käsi kädessä. Tiedettiin milloin nauriit piti istuttaa, halot hakata ja heinät niittää. Mahtuu vuodenkiertoon monenlaisia taikojakin; Kirja kertoo mm. miksi tunkiolla juoksenneltiin, saappaat rasvattiin, ohdakkeet istutettiin pellolle ylösalaisin ja akat söivät puuronsa eläinsuojassa..

"Jos juhannusyönä nukkuu, niin sitten nukkuu koko kesän."
-Kauhava-

On hyvä muistaa, että valtaosa kalenterin vuotuisjuhlista, niin ennen kuin tänäänkin, perustuvat kirkon asettamiin kristillisten pyhimysten sun muihin kirkon mytologian hahmoihin pohjautuvien henkilöiden päiviin, monia nimipäiviä myöden. Kirkkoa vanhemmat juhlat puolestaan poistettiin kalenterista tai ristittiin uudelleen. Kirkon vuoksi Raamatun tapahtumat siis vilahtelevat myös wanhasuomen perinteistä kertovassa kirjassa. Mariasta, Johannes kastajasta tai Jeesus-lapsesta huolimatta teosta on kuitenkin helppo lukea suomenuskovaisena tai pakanana, sillä wanhoilta ajoilta on säilynyt myös neutraalia juhlatietoa.
Koska suurimmat juhlat sulautuivat näin uusiin pienempien unohtuessa, on monista, wanhoista juhlamerkinnöistä löydettävissä yhtäläisyyksiä uudempien juhlien kohdalla. Esimerkiksi Tiernapojat eivät alkujaan juuri joulunaikaan vaellelleet, ja nykyinen joululeipä on lainattu suoraan Kekristä juhlan itsensä kadotessa.

"Tuomaanpäivän ja joulun välissä eo saa ottaa yhtään lastua puusta, että lehmät pysyisivät tervajalkaisina."
-Alavus-

Kirjan lopusta löytyy myös tietoa viikonpäiviin ja kuun vaiheisiin liitetyistä uskomuksista ja tavoista. 478 sivua. Teoksen kuvituksesta vastaa Erkki Tuomi (Myytillisiä Tarinoita ). Kuvitus on mustavalkoinen.

+Perinneteokseen mustavalkokuvitus sopii mainiosti.
+Uusissa painoksissa säilytetty alkuperäiskuvitus.
+Mainio teos kenellekään kansanperinteestä kiinnostuneelle.
+Itsekin opin tästä uutta.

-Moni merkintä alkuperäismurteella, joten asioiden sisäistäminen voi hieman tuottaa päänvaivaa tottumattomammalle lukijalle.
-Useimmat kirjassa esitellyt wanhat merkkipäivät voivat olla nuorille lukijoille tuiki tuntemattomia.

Keltainen Keitto

1 1/2 l Kasvislientä
1-2 Keskikokoista sipulia
4 Valkosipulinkynttä
2 Keltaista paprikaa
2-3 Porkkanaa
1 Pieni palsternakka
n.50-100g Juuriselleriä
1 tl Paprikajauhetta
1 tl Kurkumaa
Suolaa ja pippuria
Tilkka hyvää chilikastiketta
Öljyä paistamiseen
 
Lisäksi:
Persiljasilppua ja Patonkia

-Huuhtele, perkaa ja paloittele paprikat
-Perkaa ja kuori juurekset, sipulit ja valkosipulinkynnet, kuutioi kaikki kasvikset
-Kuumenna pannulla tai kattilassa tilkka öljyä kuullota kasviksia hetki
-Laita puolet kasviksista blenderiin, ja soseuta liemitilkan kanssa. Kaada kattilaan. Käsittele samoin loput kasvikset
-Lisää kattilaan loppu liemi, ja mausta paprikajauheella, kurkumalla, suolalla ja pippurilla (lisää kurkumaa mikäli haluat vielä keltaisempaa keittoa) ja hauduttele keittoa miedolla lämmöllä n.1/2 tuntia
-Mausta valmis keitto chilikastikkeella  ja tarjoile persiljasilpun ja patongin kera.

Persilja (Petroselinum Crispum)

Persiljaa on monta lajia; Korianteria muistuttavaa sileä-, ja perinteisempää kähärälehtistä lajia, sekä juuripersiljaa, joka muistuttaa hivenen palsternakkaa. Haluan puhua tässä pääasiassa noista lehtevistä persiljoista, kähärästä ja sileästä, jotka tunnetaan myös yleisnimellä "Lehtipersilja". Nykyään lähikaupan vihannesosastolta voi löytää kätevästi valmiita persiljapusikoita jotka säilyvät vesitilkan avulla tuoreina ikkunalla muutamia päiviä.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Persilja onkin hauskan näköinen, pörröinen yrtti joka tunnetaan lähinnä ruoanlaiton saralla. Suomessa persilja oli alkujaan"paremman väen" yrtti, mutta levisi hissukseen myös talonpojan ruokapöytään, ja höystää nykyään ruoat alkupaloista salaatteihin. Persilja on myös suosittu ruoka-annosten koriste.
Persilja sopii hyvin esim. tomaatin, perunoiden, avokadon, ja leivän kaveriksi. Parasta on tuore persilja, joskin kuivatussa persiljassa on totutumpi "yrttimäinen" aromi. Persiljasta käytetään yleensä lehdet, mutta myös siemenissä on oma arominsa, ja ne sopivat erityisesti keittoihin ja patojen höysteeksi.

Maagisesti persilja on maskuliininen, ilman elementtiin yhdistetty kasvi jota Saturnuksen ja Merkuriuksen energiat hallitsevat. Persilja on vaatimaton kasvi, mutta se on liitetty sekä maan että ilman, rakkauden ja kujeilun jumaluuksiin, kuten Paniin, Brigidiin, Dianaan, Afroditeen, ja erilaisiin luonnonhenkiin, kuten Nymfeihin, Sinipiikoihin, Menninkäisiin ja Maahisiin.
Kuten monilla kasveilla, myös persiljalla on yhteytensä kuolemaan, aliseen ja tuonpuoleiseen. Kreikkalainen taru kertoo Ophelteksesta, Nemean kuninkaan pojasta jonka käärme tappoi lastenkaitsijan neuvoessa tietä seitsemälle thebalaiselle sotilaalle. Seitsemän sotilasta hautasi pojan, ja antoivat tälle nimeksi Archemorus, joka tarkoittaa "Kuoleman ennettä" tai "Onnettomuuden tuojaa". Tarinan mukaan jumalat tästä syystä antoivat kasvaa haudalle persiljaa, onnea tuovaa kasvia. Persilja sopii mainiosti Marrasyrtiksi.
Muinoin hautajaisissa oli tapana tarjoilla persiljalla koristeltuja ruokia, ja sitä saatettiin istuttaa haudalle tuomaan onnea ja lohtua vainajalle tuonpuoleisessa. Persilja on pyhitetty myös alisen jumaluuksille, kuten Persefonelle, Hekatelle ja Charonille; Manalan lautturille. Keskiajan kristityt yhdistivät persiljan myöhemmin Pyhään Pietariin.

Persilja on onnea ja elämäniloa tuova kasvi, jolla on helppo tuoda raikasta vihreää sekä talvipuutarhaan että keittiöön. Perhe-, ja juhla-aterialla persiljalla maustetut ruuat poistavat jännitystä ja auttavat ihmisiä kommunikoimaan keskenään. Välimeren alueilla elää uskomus, jonka mukaan lapseton nainen voi tulla raskaaksi helpommin, jos hän onnistuu istuttamaan itselleen persiljapensaan siemenestä.
Persiljanoksa ruoassa poistaa myös negatiivisia vaikutuksia, ja estää onnettomuuksia.
Persiljakylvyn on sanottu ehkäisevän epäonnea, esim. peilin rikkomisen tai mustan kissan jäljiltä. Persiljavesi myös karkotti pahan ja purki kylpijän ylle langetetun loitsun tai kirouksen.
Persilja sopii hyvin amuletteihin, esim. pieni persiljansiemenpussukka mainitaan hyväksi raha-amuletiksi.
Persiljaa on pidetty vastamyrkkynä myös erilaisille sairauksille sekä mm. käärmeenpuremalle. Uskomus pohjautunee kasvin sisältämiin vitamiineihin, jotka ovat ainakin suojelleet syöjäänsä keripukilta.
Suojelevana kasvina persilja pitää poissa pahan ja kaksinaamaiset ihmiset. Esim. kynnysmaton alle voi laittaa hieman kuivattua persiljaa, tai oven päälle voi ripustaa nipun.
Persilja on myös rakkauden kasvi, jonka on uskottu herättävän mm.lämpimiä tunteita toisilleen luvatun parin välillä. Persilja liitetään myös vahvasti sukupuolisiin himoihin ja seksiin, onhan sen katsottu muistuttavan häpykarvoitusta, mikä tekee siitä voimakkaan imitatiivisen afrodisiakan, kuten fallosmainen parsa tai naisen intiimipaikkaa muistuttava osteri. Säädyllinen nainen ei persiljaan kajonnut lainkaan, sillä persiljalla höystettyjä ruokia miesvieraalleen tarjoavalla naisella oli väistämättäkin "pahat" mielessä.
Muun muassa tästä syystä persiljalla on myös arveluttava puolensa luvattoman, tai rahanalaisen rakkauden kasvina, onhan persilja ollut aikoinaan, ennen ehkäisyvalmisteiden keksimistä, myös enkelintekijöiden suosiossa.

Kotikosmeettisesti persilja sopii mm. kasvovesiin ja kylpyihin. Persiljavesi tasapainottaa rasvoittuvaa ja sekaihoa. Persiljamössöllä voi myös haihduttaa iholta kesakoita.
Persilja poistaa kuona-aineita, ja esim. Persiljahaudetta tai -kuorintaa voi kokeilla myös selluliittiin, näppylöiden tai raskausarpien hoitoon. Ihan herkkähipiäisimmille en persiljaa kuitenkaan suosittele, sillä liikakäyttö voi ärsyttää herkkää ihoa.
Sisäisesti nautittuna persilja tekee ihmeitä hennoille hiuksille ja heikoille kynsille, eli yksi hyvä syy syödä lautaselta se turhan oloinen persiljakoriste ;)
Persiljan pureskeleminen lisäksi raikastaa hengityksen ja peittää nielun pahoja hajuja.

Persilja sisältää sekä proteiinia että hiilihydraattia, mutta myös kaliumia, kalsiumia, natriumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, sekä A-, C-, ja K-vitamiinia.
Persiljaa on nautittu mm. edesauttamaan ruoansulatusta, ja lievittämään "kivi vatsassa" -tunnetta ja pahoinvointia. Persilja myös parantaa ruokahalua, ja lievittää ilmavaivoja. Persilja vahvistaa elimistöä, ja sopii hyvin nautittavaksi esim. ruokamyrkytyksen jälkeen. Ennen wanhaan persiljalla on tasapainotettu kuukautiskiertoa ja edesautettu kuukautisia.
Persilja on varteenotettava antioksidantti, joka auttaa elvyttämään soluja, tasoittamaan korkeaa verenpainetta, ja puhdistamaan kehon tärkeitä "suodattimia", kuten maksaa ja erityisesti munuaisia. Elimistöä puhdistettaessa persilja kannattaa yhdistää sitruunaan, punajuureen ja/tai varsiselleriin.
Persiljalla on myös diureettisia ominaisuuksia, ja sitä kannattaa nauttia esim. turvotukseen tai virtsatie-infektioihin. Erityisen tehokasta se on jälkimmäisessä tapauksessa yhdistettynä Sianpuolukkaan.
Persilja ehkäisee ja lievittää kramppeja ja kouristuksia, ja sillä on hoidettu mm. kihtiä ja reumatismia. Ennen muinoin myös noidat nauttivat persiljaa ennen ylimaallista sapattimatkaansa, ehkäisemään kramppeja lentomatkatripin aikana.
Miehet puolestaan uskoivat persiljan parantavan potenssia ja sitä syötiin usein rakkausaterialla.
Ulkoisesti käytettynä persiljasta saa ihania hauteita erilaisille haavoille, raapeumille, mustelmille ja ihottumille. Syylään tai känsään voi kasvin varresta puristaa pari tippaa mehua ennen nukkumaan menoa ;)
Wanha kotikonsti neuvoo tekemään murskatuista persiljansiemenistä hauteen hiuspohjaan mikäli päätäit, tms. ulkoloiset vaivaavat.

Huom: Mikäli olet allerginen koivulle tai pujolle, voit niiden kukkiessa saada allergisia oireita myös persiljasta. Tällöin on kyse ristiallergiasta. Älä myöskään käytä persiljaa mikäli kärsit munuaistulehduksesta.
Persiljaa ei suositella raskaana oleville, sillä se stimuloi kohtua ja aiheuttaa mm. supistelua. Tuoretta persiljaa on käytetty aikoinaan lapsenlähdetykseen, eli ei suositella raskaana oleville, sillä se voi runsaasti nautittuna aiheuttaa keskenmenon. Liiallinen persiljan nauttiminen voi aiheuttaa hermostohäiriöitä, nykimistä, pahoinvointia, huimausta, ja jopa hallusinaatioita. Eteerinen persiljaöljy on vahvempaa kuin tuore persilja, eli kohtuus kaikessa. Eteerinen öljy voi aiheuttaa ihottumaa tai allergisia reaktioita herkille ihmisille.

Muutamia Persiljareseptejä:

Paras Perunasalaatti
Pasta-Punajuurikeitto
Peruna-Tofusalaatti
Sinappinen Yrttikastike
Tortellini-Krassikeitto

Uskomuksia:
-Unessa nähty persilja varoittaa vaanivasta vaarasta. Jos syöt unessa persiljaa, kielii se tulevasta onnenpotkusta. Kuivattu tai huononnäköinen persilja kehottaa kiinnittämään huomiota terveyteesi tai ihmissuhteisiisi.
-Persiljapenkistä löydettyjä kiviä voi pitää onnenkivinä, etenkin, jos kivet ovat yksivärisiä.
-Vain noidat pystyvät menestyksellä kasvattamaan persiljaa.
-Mitä paremmin vaimon persilja kukoistaa, sitä pahemmin mies on tossun alla
-Persiljaseppele päässä auttoi näkemään kummituksia.
-Lahjaksi annettu persiljapusikko tuo huonoa onnea.
-Ulko-oven viereen istutettu persiljapusikko pitää loitolla niin valehtelijat, siipiveikot, kuin turhat kaupparatsut.
-Maagisiin tarkoituksiin persilja on kerättävä Perjantaiyönä kasvavan kuun aikaan.
-Persiljanoksa taskussa tai lompakossa tuo raha-onnea jos ostat vaikka arpaa itsellesi.

Pot Stickers

Eli vapaasti suomennettuna Pannun pohjaan tarttujat.. Niin, aikaisemmin esittelinkin Jiaozi-nyytit, joista tämä ruokalaji jalostuu. Erillistä ohjetta tähän ei sen kummemmin tarvita, vain paistinpannu ja öljyä. Suosittelen että käytät pinnoitepannua, sillä nämä todella tarttuvat uudelleen lämmitettyinä kiinni pannuun.

-Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla, ja asettele eiliset Jiaozi-nyytit pannulle niin, että niillä on tilaa paistua
-Paista nyyttejä hetki niin, että ne saavat vähän väriä, ja kaada pannulle 2-3 dl vettä niin, että n. 1/3 nyytin pinnasta jää veden alle
-Kun vesi kiehuu, aseta päälle kansi josta höyry pääsee ulos, ja jatka paistamista kunnes neste haihtuu
-Tarjoile Jiaozin tavoin dippikastikkeen keralla. Esim:

Chilidippi (kuvassa):

1 rkl Paahdettua seesamiöljyä
1 rkl Chiliöljyä (esim. Lee Kum Kee)
3 rkl Soijakastiketta
2 rkl Hienonnettua, tuoretta ruohosipulia

-Sekoita ainekset kipossa
-Paahda öljy kuumentamalla pannussa, ja nosta jäähtymään. Sekoita öljy viimeisenä kastikkeeseen
-Lisää halutessasi hieman fariinisokeria

Ihana Inkivääridippi:

1/2 dl Soijakastiketta
1 rkl Inkiväärimehua
2-3 Hienonnettua valkosipulinkynttä
2 rkl Seesamiöljyä
1 rkl sokeria
1 rkl Vettä

-Raasta palanen inkivääriä, ja purista mehu sekoitusastiaan. Lisää valkosipuli
-Kuumenna seesamiöljyä kattilassa niin että se alkaa tuoksua
-Kaada öljy sekoitusastiaan
-Lisää sokeri, soija ja vesi, sekoita hyvin
-Anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

Vanhaksipiiaksi Kyöpelinvuorelle?

"Kun auringon paisteella sataa,
silloin vanhatpiiat kylpevät Kyöpelissä"
-Wanha sanonta-

Useimmille Kyöpelinvuori on saduista, folkloresta ja myyteistä tuttu paikka jonne noidat ja trullit lensivät pääsiäisyönä taikavoiteen voimalla viettämään sapattia. Vuorellaan harvahampaiset takkutukat sitten keittelivät taikajuomia mustissa padoissa, söivät kärpässienikeittoa ja lietsoivat rajuilmoja väkevillä loitsuilla. Mustat kissat kuuluivat tottakai asiaan uskollisina seuralaisina. Folkloretotuudesta moiset satukirjakuvitelmat kuitenkin ovat aika kaukana..

Kyöpelinvuorella on toki pelottava nimi. Sanana kyöpeli juontuu vanhasuomalaisesta, levotonta/kolistelevaa kummitusta/räyhähenkeä tarkoittavasta sanasta "Kööpeli" (paikkakunnittain myös "Köpeli", "Köppeli" tai "Kömpeli"). Kyöpeli kertoo surullisesta kohtalosta, olihan se kummitus joka jäi kummittelemaan jos se oli eläessään tehnyt rikoksia, teloitettu, tai muuten kokenut väkivaltaisen kuoleman. Vapaasti käännettynä Kyöpelinvuori tarkoittaa siis kummituksenvuorta.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kolistelevan ja meuhkaavan Kööpelin moninaisista murreasuista juontuu myös mämmikouraisista taipumuksista kertova jokapäiväinen termi "Kömpelys", eli kömpelö :)

Kansan käsitykset (folklore) Kyöpelinvuoresta vaihtelevat, mutta kaikkein vähiten se on koskaan ollut minkään sortin noitien kokoontumispaikka. Kyöpelinvuori oli eräänlainen paratiisi/onnela, jonne varsinkin kirkon piirissä uskottiin hurskaiden neitsyiden pääsevän. Kansan keskuudessa Kyöpeli oli paikka jonne kunnialliset vanhatpiiat pääsivät viettämään vanhuudenpäiviään jos eivät miestä eläessään löytäneet. Uskomus on kotiutunut meille Ruotsista, mutta myös venäläisillä on samansuuntaista folklorea.
Ennen vanhaan naimaton, Etelä-suomalainen tyttö joutui vanhanpiian kirjoihin jo 25-vuotiaana, pohjoisempana ikäraja saattoi olla 30-, ja jopa 40-vuotta, ainakin jos asiaa katsoo nykypäivän vinkkelistä, jolloin naimisiinmenoikäkin on korkeampi mikäli avioon edes päätetään astua.
Ainakin yksi määritelmä kertoo 27-vuotiaan naimattoman tytön (ja pojankin) joutuvan Kyöpelin ensimmäiselle portaalle, ja alkoi jo olla kiire naimisiin. Kyöpeli siis odottaa molempia sukupuolia. Kyöpelinvuorella vanhatpiiat sitten paistoivat pannukakkuja ja kehräsivät lankaa siinä missä vanhatpojat kutoivat verkkoja. Kerrottiin myös että vanhatpojat vetäisivät kelkalla vanhatpiiat kyöpeliin, toisen tarinan mukaan juuri vanhatpiiat olisivat vetojuhtina.
 
Puulasta konttiin

Kyöpelinvuori kuitenkin kuvataan aina vuoreksi; Korkeaksi, vaikeapääsyiseksi vuoreksi. Kipuamista vaikeuttivat lasiset, jäiset, tai lasisen sileät/liukkaat seinämät joita eivät sukupuolisiin nautintoihin langenneet kyenneet nousemaan. Mahdollisia, tulevia vanhojapiikoja saatettiinkin uhkailla "Kyöpelin taakalla", sillä nousu oli vaikea, etenkin jos ei ollut siveä, ja seinämää piti nousta suolakontti tai hiekkasäkki selässä. Joidenkin lähteiden mukaan kipuajalla piti olla pata selässä ja jalassa tuohivirsut. Virsuissa kulkevia vanhojapiikoja kiusoiteltiinkin paikoin huutelemalla: "Missäs on patas?".
Erään tarinan mukaan itse Paholainen kolmen mustan härän avulla vetäisi uhrit ylös pystysuoraa seinämää kyöpeliin, jolloin käsitys "paratiisista" saattaa vääristyä, tai sitten pirulla näin peloteltiin pois kaikki vähemmän hurskaat tai jo neitsyytensä menettäneet. Vuorenkuvetta hinattavat istuivat tarinassa kissannahkaisilla tyynyillä, tuohisormus peukalossa ja puinen lasta kainalossa. Lastalla käännettiin sitten vuorella paistettavia pannukakkuja.

Kyöpeliin joutuminen on siis ollut sekä rangaistus kelpaamattomuudesta, että palkinto siveydestä. Jopa miesten kanssa eläneiltä sanottiin evättävän pääsy kyöpeliin. Miten asian laita olisikaan nykyisin, kun avioliitto on vapaavalintaisempi, ja susiparit entisaikoja yleisempiä?
Tällaisista "langenneista" sanottiin: "Ettei tuo kelvannut Kyöpeliin", tai naurettiin: "Oliko liukkaat raput?"
Voidaankin miettiä hinkuiko kansa naimisiin Kyöpelin pelossa, vai jäätiinkö naimattomiksi tieten tahtoen jotta tuonpuoleisessa saavutettaisiin utopia?
Mikäli vanhapiika kuitenkin sattui pääsemään naimisiin, hänen sanottiin palanneen Kyöpelistä, tai Kyöpelin eteisestä. Näin sanottiin myös vanhimmalle sisarukselle jos nuoremmaiset olivat päässeet naimisiin ennen häntä.

Liikapäivä?

Karkauspäivää vietettiin ennen vanhaan 24. Helmikuuta, mutta vakiintui myöhemmässä vaiheessa vuoden ylimääräiselle päivälle; 29. Helmikuuta. Karkausvuosi toistuu joka neljäs vuosi. Nyt, 2012 on Karkausvuosi, ja seuraavan kerran se osuu vuoteen 2016.
Suomalaisessa folkloressa Karkauspäivä onkin tunnettu mm. "Vanhojenpiikojen päivänä", jolloin nainenkin saattoi kosia haluttua miestä jos ei tämä itse ymmärtänyt tehdä aloitetta. Mikäli kosijanainen sai pakit, kuului hyviin tapoihin että pakit antanut mies sitten osti naiselle hamekankaan. Kenties kosinnan odotettiin vastaisuudessa onnistuvan paremmin uudella, kauniilla hameella, tai sitten uuden hameen uskottiin houkuttelevan kosijoita. Karkauspäivä siis tavallaan toi toivoa kaikille kyöpeliä pelkääville.
Mikäli se oma ylkä on kuitenkin jo löytynyt, voi sitten Karkauspäivänä paistaa sille vaikka niitä pannukakkuja ;)

Painukoot Hiiteen

Tiivistettynä voitaisiin siis päätellä, että alkuperäiselle Kyöpelinvuorelle noidilla ei ollut mitään asiaa. Eikä kenelle muullekaan sen puoleen, ainakaan jos ei omistanut virsuja ja puulastaa ;)
Pohjoismaisissa tarinoissa mainitaan noitien kokoontumipaikaksi Blåkulla -niminen paikka. Blåkullan nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Sinistä kukkulaa", jonne noitavainojen aikaiset lapsitodistajat kertoivat noitien lentävän Saatanan pitoihin irstailemaan. Blåkullan ajateltiin olevan luoto, saari tai kaukainen maa jossain Baltian tai Öölannin liepeillä. Tämä Blåkulla on sitten virheellisesti kääntynyt suomalaisten suussa Kyöpelinvuoreksi
Myönnettäköön että padan ja Vanhan Vihtahousun esiintyminen suomalaisissa tarinoissa on on ollut omiaan vaikuttamaan myytin syntyyn juuri Kyöpelistä noitien paikkana.

Missäs noidat sitten kokoontuvat jos eivät Kyöpelinvuorella? Vaustaukseksi sanottakoon että: Muualla. Suomalaisessa folkloressa noitien kokouspaikkana on palvellut mm. Hiisi, alisenväen, vuorenpeikkojen ja hiisien (usein maanalainen) valtakunta jossakinpäin metsänpeittoa.
Suomalaisittain Kyöpelinvuorta tunnetuimpia ja perinteikkäimpiä pakanapaikkoja ja alttareita ovat kuitenkin olleet erilaiset kuppi- ja seitakivet sekä uhrilehdot, jotka eivät kuitenkaan olleet niinkään noitien kokouspaikkoja, vaan luonnonpyhättöjä joissa palvottiin ja kunnioitettiin muinaisia jumalia, mutta kristinuskon saadessa jalansijaa monet näistä lehdoista hakattiin hellapuiksi.

Jokaisella noitapiirillä ja -ryhmällä on tietysti nykyisinkin jokin oma, salainen tapaamispaikkansa joko luonnonhelmassa tai sisätiloissa. Myös historia tuntee noitaryhmiä jotka ovat suosineet tapailua tietynlaisessa "voimapaikassa" kuten tienristeyksissä, luodoilla, kallioilla, tai korkeilla luonnonpaikoilla, joita tästä syystä on sitten seurannut virheellinen "Kyöpelinvuori" nimitys.
Myös nykyisissä noitapiireissä jäsenten keskuudessa voidaan vitsikkäästi viitata tulevaan kokoontumiseen sanomalla "mennään Kyöpelinvuorelle".

Onkos oikeita Kyöpelinvuoria?

No onhan niitä ympäri Suomenmaata. Tavallaan. Kyöpelinvuorta on käytetty paikannimenä mm. Savossa (Mäntyharju ja Suonenjoki), Hämeessä (Hattula ja Hauho), Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
"Varsinaisia" Kyöpelinvuoria löytyy kumma kyllä useammin seuduilta, joilla ei tunnettu paljoakaan tarinoita lentävistä noita-akoista. Yksi tunnetuimmista lienee Pohjanmaan Isokyrössä sijaitseva Kuivilanvuori.
Noitien Kyöpelinvuorina on tunnettu mm. seuraavia paikkoja: Arpaharju (Rautalampi), Kalpankirkko (Lieksa), Konkonkallio (Punkalaidun), Perkausperän Kyöpelinvuori (Kivijärvi), Tuohisvuori (Viitasaari), ja Simpsiönvuori (Lapua).
Onhan niitä enemmänkin, mutta nämä vaan muutamia mainitakseni ;)