Kirjainlaudat, Ouija ja Spiritismi

Kirjain-, Aakkos-, eli Ouijalaudat lienevät jokaiselle tuttuja, ainakin elokuvista ja kirjoista. Ajattelin kertoa täällä aiheesta jotain, sillä minulta on joskus aikaisemmin asiasta kyselty, ja toivon vain että osaan kertoa tästä tarpeeksi kattavasti ettei sitten kenellekään tule mieleen kokeilla tätä hupijuttuna, sillä niin ei nimenomaan pitäisi koskaan tehdä.

Suomessa Aakkoslaudat olivat pinnalla ja "in" vielä 80-luvulla, etenkin nuorison keskuudessa, surullisenkuuluisan "Spiritismi-pelin" vuoksi. Spiritismi tuntuu edelleenkin nostavan suosiotaan aina kymmenisen vuoden välein, ja mainittakoon nyt ihan alkajaisiksi, että "spiritismi" on terminä tässä virheellinen, ja pelin nimi on pelivälineen (tässä tapauksessa pelilaudan,) mukaisesti korrektisti vain Ouija. Nimi tulee Ranskan ja Saksan kielen "Kyllä" sanoista, ja äännetään muodossa wiija.
Pelien nimet ovat kuitenkin ymmärrettävästi sekoittuneet keskenään aikojen saatossa, onhan Spiritismi "ennustusmuotona" Ouijan tavoin sukua nekromantialle, eli kuolleista ennustamiselle/kuolleilta kysymiselle. Onhan se aakkoslautojenkin perimmäinen tarkoitus.

*Ennustamisella tarkoitan tässä siis salattujen, ja rajantakaisten asioiden tulkitsemista ja tarkastelua, enkä sitä mielikuvien ja toiveiden suoraa uutisvirtaa siitä mitä sinulle tulee kirjaimellisesti tapahtumaan jokaisella kellonlyömällä ennustushetkestä eteenpäin.

Ouija Pähkinänkuoressa

Historiallisesti tarkastellen nykyisten kirjainlautojen esi-isät ovat peräisin kiinasta, n. vuodelta 1100 eaa. Spiritistiset istunnot itsessään olivat suosionsa huipulla 1800-1900-lukujen taitteessa. Tällaisissa istunnoissa pääesiintyjä, eli meedio, kanavoi henkiä ja keskusteli vainajan omaisten kanssa hengen välikappaleena. Istuntoihin osallistujat joutuivat usein maksamaan päästäkseen mukaan "aitoon" kummituskokemukseen. Sisäänpääsymaksu oli tietysti sitä suurempi, mitä kuuluisampi meedio istuntoa johti. Nämä wanhan ajan viihdyttävät istunnot olivat kuitenkin pelkkää etukäteen suunniteltua humpuukia, ja suunniteltu lähinnä vain keventämään osallistujien lompakoita. Tällaisissa istunnoissa "meedioilla" nimittäin oli usein omat, ennalta valkatut salatut avustajat, jotka piileskelivät istuntotilan pimeimmissä nurkissa, pöytien alla tai verhojen takana, ja tarvittaessa maustoivat showta henkimaailman äänillä ja viesteillä meedion pitäessä vakuuttavasti yllä jännittävää tunnelmaa kanavoidessaan kuviteltuja henkiä. Istunnoilla oli paitsi show-arvoa, joskin ne tarjosivat myös arveluttavaa lohtua läheisensä menettäneille; sopivalla summalla jokainen toivottu, edesmennyt sukulainen lähetti varmasti terveisensä tuonpuoleisesta..

Itse laudat tulivat mukaan peliin vasta myöhemmin, ja nykyään kirjainlaudat yhdistetään kuin automaattisesti, spiritistisiin istuntoihin. Ouija-laudat tunnetaankin myös spiritismi- tai haamu/henkilautoina (eng. Spirit-board); Kirjainlaudoissa on kaksi osaa: Aakkoslauta ja osoitin. Lautoja on eri mallisia, yleisimmin suorakaiteen muotoisia, mutta esimerkiksi pyöreitä ja kulmikkaita löytyy. Laudan voi myös tehdä itse. Kuten aikoinaan, kirjainlautoja tänäänkin käytetään yhteydenottoon kuolleisiin ja kommunikointiin vainajien ja erilaisten eteeristen olentojen kanssa.

Yksinkertaisuudessaan laudalla pyritään vain saamaan yhteys tuttuihin henkiolentoihin, edesmenneisiin sukulaisiin ja ystäviin, tai kenties löytämään vastauksia vielä piilossa oleviin asioihin ja kysymyksiin. Ehkä luonasi kummittelee tuntematon taho, tai ehkä toivot vastauksia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta? Asiallisesti, toimivan ryhmän kanssa käytettynä aakkoslaudasta voi saada avun yhteen jos toiseenkin arkipäivän pulmaan.
Parhaimmillaan Ouija voi auttaa käyttäjäänsä pääsemään tietynlaiseen ymmärrykseen rajatiloista, opettaa kuuntelemaan omaa alitajuntaa, ja jopa lujittamaan ihmisten välisiä suhteita, joissa luottamus on usein avainsana. Usein se myös auttaa edesmennyttä kertomaan viimeisen sanomansa elossa olevalle läheiselleen tässä maailmassa ennen siirtymistään eteenpäin.

Ouija ja Paholainen

Ouijan tarkoituksena ei siis ole pelottelu tai jännityksenhaku, vaikka onkin ymmärtämättömien ihmisten, ja etenkin nuorison, keskuudessa suosittua juuri siitä syystä. Jokainen on varmasti kuullut sen pakollisen urbaanilegendan siitä kumminveljenkoiranpuruluunkaimasta, joka pelasi spiritismiä, näki haamun tai hirviön istunnon aikana, ja tappoi itsensä, vietti loppuikänsä mielisairaalassa, tai hurahti kristinuskoon palastautuakseen paholaisen padalta. Kyse on klassisesta opetustarinasta, jolla halutaan pelotella ihmiset pois arveluttavassa maineessa olevan asian ääreltä. Ikävä kyllä, moisilla kauhukertomuksilla tuntuu usein olevan peloteltavien mieliin juuri päinvastainen vaikutus.

Spiritismistä Ouijaa onkin yleisesti, vaikkakin virheellisesti, pidetty "Paholaisen"-pelinä, ja itse Vanhan Vihtahousun uskottiin liikuttelevan osoitinta. Pieleen mennyt peli sitten poikii hiuksianostattavia tarinoita siitä mitä pelaajille tapahtuu kun hiisi vie, pöö..
On hyvä pitää mielessä, ettei henkimaailma itsessään ole mitenkään "paha" tai "saatanallinen", sen kummemmin kuin meidän elävienkään vastaava. Eli joo, kyllähän molemmista maailmoista löytyy hyviä ja pahoja puolia, mutta esim. meille eläessä rakkaat, hyvät ihmiset eivät muutu kuoltuaan sadistisiksi demoneiksi tai muiksi pahoiksi hengiksi, eikä jokainen kohtaamanne kummitus halua syödä sielujamme tai syöstä meitä ikuiseen kadotukseen.

Muista kuitenkin, että samoin kuin on olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä, on tietenkin myös hyviä ja pahoja henkiolentoja. Kuitenkin, koska "pelottava" pelikokemus kiehtoo monen mieltä, moni harmillisen usein unohtaa, että, koska laudan tarkoitus on toimia kanavana/porttina henkimaailmaan, on aina mahdollista, että etenkin tottumattomampi pelaaja tulee houkutelleeksi paikalle jonkin pahantahtoisen hengen, jonka sitten joukolla kuvitellaan olevan joku Saatana.
Useimmiten Piruiksi sun muiksi itseään tituleeraavat olennot ovat vain pahojen, kieroutuneiden edesmenneiden veemäisiä, ilkeitä henkiä jotka haluavat uhkailla, pelotella, ja jopa satuttaa ihmisiä vielä kuoltuaankin. Oikean, pahantahtoisen henkiolennon kohtaaminen pelissä onkin todennäköisempää, kuin törmääminen mihinkään aktuaaliin demoniin. Ja sen pahankin hengen kohtaaminen on sekin harvinaista, ja useimmat "pahahenki-kokemukset" ovat vain mielikuvituksen, joukkohypnoosin ja hysterian aiheuttamaa kuvitelmaa.
Lue kuitenkin eteenpäin:

Tee-Se-Itse Aakkoslauta

-Laudan valmistus kotioloissa on helppoa: Kotikuroisiin pelilautoihin kuulee usein suositeltavan pergamenttia tai leivinpaperia, mutta ihan perus-kirjoituspaperikin sopii, sille on lisäksi helpompi kirjoittaa.. Suosittelisin myös jäykempiä materiaaleja, kuten kartonkia tai pahvia, sillä ohut paperi voi kupruilla ja etenkin rullasta otettua leivinpaperia on todella hankala saada pysymään suorassa. Jos pelkäät paperin kupruilevan, kannattaa se kiinnittää vaikka jäykempään pahvilevyyn esim. kontaktimuovin avulla. Paperin voi myös liimata pahville, mutta kuivata se hyvin, ja tasaisen painon alla, sillä liimassa on aina tarpeeksi kosteutta, joka voi vääntää tasaisenkin pahvialustan kuperaksi. Paperilaudan voi liimata myös puulevylle, tai vain ujuttaa sen kirjoitusalustan läpinäkyvään muovitaskuun. Muista, että materiaalia tärkeämpää on, että pelialustan merkinnät näkyvät selkeästi kaikille pelaajille, ja että kirjainlaudan pinta on sileä ja tasainen, sillä osoittimen pitää pystyä liikkumaan sillä esteettä.

-Kirjoita laudalle aakkoset A-Ö, numerot 1-0, selkeät "Kyllä" ja "Ei" sekä "Näkemiin". Kirjoita ne selkeisiin riveihin, tai sikinsokin. Kumpi vaan tuntuu sopivammalta. Esim. Joissain valmiissa laudoissa henkiolennon poistumista indikoivan "Näkemiin" (eng. Goodbye, ransk. Au revoir/Adieu) -sanan rinnalla on myös sana "Hello" (ransk. Bonjour), eli "Hei/ Tervehdys", jonka tarkoituksena on indikoida hengen saapumista. Sen lisääminen omaan lautaan ei kuitenkaan ole välttämätöntä, koska "Kyllä" vaihtoehto usein kattaa sen (Kuten esim. kysymyksessä "Onko täällä läsnäolijoita rajan takaa?"). Monissa ulkomaisissa, esim. ranskankielisissä, laudoissa erilliset "Hello" ja "Näkemiin" onkin usein korvattu molempia toivotuksia vastaavilla sanoilla, kuten ranskankielen "Salut", tai "Adieu".

*Lautaan kuulee usein neuvottavan piirtämään pentagrammi, mutta se ei ole pelin onnistumisen kannalta mitenkään ehdotonta eikä välttämätöntä. Jos kuitenkin oletat että se auttaa sinua keskittymään henkiin paremmin, en näe sen piirtämiselle estettä. Kunhan ei ala teinejä liikaa pelottamaan kun on niin Saaaatanallisia symboleja pelissä että... hui, ihan sydämestä ottaa ;D

-Laudan osoitin on yleensä pyöreähkö tai nuolen muotoinen, pieni ja kevyt esine. Se on usein keskiöstään ontto tai läpinäkyvä, mutta se voi olla myös umpinainen nuoliosoitin tai muu sopiva esine. Nuoliosoittimen kirjain/viesti tulkitaan sen mukaan, mitä kirjainta osoittimen kärki laudalla osoittaa, ja keskiöstään onttojen osoitinten kirjain/viesti tulkitaan siitä keskiöön jäävästä reiästä. Kotioloissa osoittimena voi käyttää esim. pahvista leikattua kuviota (esim. askartelukaupoista löytyy kaikenlaisia somistekuvioita, joissa on kätevästi reikä keskellä), litteää lasinpalaa, optista linssiä, riipuskorua tai sormusta (perinteisesti vihkisormusta), tyhjää snapsilasia, pientä purkin- tai tölkinkantta, tuikkukynttilän suojuskuppia, tai jotakin toivotulle hengelle tämän eläessä kuulunutta esinettä, jne. Vaihtoehtoja on monia. Tärkeintä on, että osoitin liikkuu/liukuu esteettä pelilaudan pinnalla, ja peittää/osoittaa yhden tulkintavaihtoehdon kerrallaan.

*Loppupeleissä ei ole juuri väliä, ostatko kalliin design-laudan nettipuodista vai käytätkö itsetehtyä pahvia, sillä laudan, kuten muidenkin ennustusvälineiden kanssa, on pääasia että se tuntuu omalta, sitä on luontevan tuntuista käyttää, ja että pystyt tulkitsemaan laudan merkkejä selkeästi ja esteettä. Tuohon viimeiseen kohtaan liittyen, kaikki erikoisfonteilla printatut valmislaudat voivat kuitenkin käytännössä aiheuttaa tulkintaongelmia mikäli et ole tottunut k.o. fonttiin, sai komea kirjasin sitten lautasi näyttämään "kuinka päheeltä" hyvänsä.

Huomioitavaa

-Jos aiotte järjestää istunnon, kaikkien paikallaolijoiden olisi paras osallistua peliin, koska Ouija ei ole yleisölaji. Olan yli kurkkivat sivusta seuraajat, vieressä Tekkeniä luukuttava kämppis, tai alituiseen kännykkäänsä räpläävä kaveri aiheuttavat häiriöitä paitsi pelaajien keskittymisessä, myös yleisessä atmosfäärissä.
Mikäli naapurissa siis raikuvat vaikka kotibileet, perheriita tai kisakatsomo, kannattaa istuntoa suosiolla siirtää rauhallisempaan päivään tai paikkaan.

-Aakkoslautojen käyttämiseen ei oikeastaan ole olemassa mitään "parasta" aikaa, mutta yleensä iltaa/yötä, tms. muuta hämärän/pimeän aikaa pidetään yleisesti parhaana, sillä hämyisä ympäristö on henkiolennoista yleensä miellyttävämpi ja muutenkin rauhallisempi kuin hälyisä ja aktiivinen päiväsaika ja auringonvalo. Etenkin klo: 22.00-03.00 välisenä aikana henkien sanotaan olevan aktiivisimmillaan.
Myös tietyt vuodenajat voivat olla toimivampia henkien kanssa kommunikointiin, kuten Syksy ja Talvi, etenkin Jakoajan ensimmäisestä päivästä (28.10) alkava pimeän jakso, joka on voimakkaimmillaan Talvipäivänä ja päättyy Talvennapaan; Tammikuun keskimmäisellä viikolla. Lisäksi tulevia ja salattuja asioita on Suomalaisittain tulkittu pääasiassa suurimpina juhlapäivinä, kuten Tasaus-, ja Seisauspäivinä.

-Sulkekaa verhot, oli ulkona sitten valoisaa tai pimeää, sillä etenkin kaupungissa myös öisin voi ulkoa tulla häiritseviä valoja jotka rikkovat pelirauhan. Sammuttakaa valot, ja sytyttäkää kynttilä/t. Kynttilän valo on lämpöistä ja pehmeää, ja miellyttää henkiolentoja enemmän kuin kylmä sähkövalo. Älä kuitenkaan muuta asuntoasi tulimereksi; Yksi, kaksi, tai kolme kynttilää pöydällä on sopiva määrä, ja pääasia on, että voitte selkeästi nähdä pelilaudan ja sen mahdolliset viestit. Ensikertalaisille suosittelen tukevia pöytäkynttilöitä tai tuikkuja lyhtykupeissa, jotka eivät heti kaadu nurin jos joku vaikka pelästyy ja täräyttää polvensa pöytään. Älä myöskään käytä tuoksukynttilöitä (lue eteenpäin).

-Jos ulkona on meluisaa, sulkekaa ikkunat, samoin kuin kaikki muutkin mahdolliset häiriötekijät, kuten televisio, radio, kännykät, yms.
Peilit, sun muut voimakkaasti heijastavat pinnat ympäriltänne kannattaa myös pelirauhan nimissä peittää. Peilien peittäminen nimittäin ennaltaehkäisee tehokkaasti erinäisiä väärinkäsityksiä; Kun kynttilän liekki ja omat liikkeenne heijastuvat k.o. pinnoista, voi kynttilän valossa silmäkulmassa nähty vilahdus olla virheellisesti tulkittavissa henkiolennon (tai sen kuvitellun pirun) läsnäoloksi.

-Edellä mainitusta syystä vaihda myös liehuvahihaiset paidat ja suuret, helposti kilisevät korut käytännöllisempiin asusteisiin ennen pelin aloittamista. Suuret riippuhihat voivat paitsi tarttua laudankulmaan ja tempaista sen pöydältä, myös ottaa tulta kynttilästä, ja mitäs sitten? Syytätte tietysti jotain piruparkaa jos paita palaa..
Erilaisten asusteiden jatkuva korvissa kaikuva kilinä ja helinä on myös omiaan rikkomaan keskittymistä, puhumattakaan, että kilisevillä koruilla ja kelloilla on karkotettu kummituksia jo iät ja ajat..

-Vastoin yleistä uskomusta, uskontoosi, tai yleensä uskontoihin, liittyviä esineitä ei tarvitse poistaa pelitilasta, mutta esim. kaikki henkiolennoilta suojaavat ja kummituksia karkottavat amuletit sun muut voivat vaikeuttaa yhteydenottoa.
Erilaiset kristalliesineet puolestaan auttavat ohjaamaan henkiä pääsemään läpi rajatiloista. Mikäli istunto on ensimmäisenne, voitte asettaa laudan viereen tai lähettyville esim. kristallikiteen tai -pallon helpottamaan henkien kanavointia.
Jos haluatte yhteyden johonkin tiettyyn henkeen, voitte asettaa laudan viereen myös jotakin hänelle kuulunutta, henkilökohtaista omaisuutta, kuten korun, vaatekappaleen, kuulolaitteen tai hiuskiehkuran. Toivotulle hengelle kuulunut esine voi siis hyvin olla myös uskonnollinen, kuten esim. rippiristi tai vihkiraamattu, kunhan se oli edesmenneelle rakas. Myös valokuva kyseisestä henkilöstä sopii hänen henkensä kanavointiin.

-Mainittakoon vielä, että edesmenneitä eläimiä, olivat ne kuinka rakkaita hyvänsä, on yleensä turha tavoitella laudan avulla. Ensiksikin siksi, että eläinkehoissa asuneet sielut siirtyvät yleensä nopeammin eteenpäin kuin ihmiset, ja toisekseen, eläin ei kommunikoi ihmisten tavoin kuoltuaankaan. Se ei opi kuoltuaan puhumaan tai liikuttelemaan osoitinta. On toki mahdollista, että eläinhenki, kuten äskettäin kuollut lemmikki voi piipahtaa istunnossa, mutta tämä on harvinaista, ja lemmikkiä pitää yleensä osata erikseen kutsua/pyytää paikalle. Eläimiin palatakseni, lue kuitenkin eteenpäin.

*Eräs wanha, aakkoslautoihin liittyvä uskomus on, ettei sitä koskaan pitäisi käyttää omassa asunnossa/talossa. Totta on, että jos saatte yhteyden ei-toivottuihin henkiin, niitä voi olla hankalampa häätää omista nurkista, minkä vuoksi paitsi pelin asiallinen lopettaminen, myös asunnon puhdistus pelin jälkeen on paikallaan, varsinkin jos olette törmänneet pahantahtoisiin tai muuten ei-toivottuihin henkiin,(lue loppuun). Toisaalta, mikäli yritätte vaikka ottaa selvää kotonasi mahdollisesti olevista hengistä, voi se olla vaikeaa jos ette pelaa k.o. asunnossa. Mikäli aakkoslauta omassa kodossa huolestuttaa, voi joku kodin ulkopuolinen ystävä "johtaa" istuntoa (tuoda laudan, kutsua henkiä, jne.) kotonasi, kunhan hän vaan tietää miten homma toimii.

Laudan Käyttäminen ja Henkien Kanssa Kommunikointi

-Käytä lautaa aluksi toisen ihmisen kanssa. Sellaisen henkilön, johon katsot voivasi luottaa. Pidä mielesi avoinna, ja suhtaudu lautaan yhtä vakavasti kuin muihinkin ennustusvälineisiin; Laudan on tunnuttava omalta, siihen on maltettava tutustua, ja kärsivällisyys on todellakin hyve. Tuloksia heti-ja-nyt odottavat, kärsimättömät, keskittymiskyvyttömät, ad/hd- tapaukset ja ihmiset, joiden energia ryöppyää joka suuntaan, eivät yleensä saa lautaa toimimaan. Samoin lautaherkkyyteen vaikuttavat erilaiset päihteet, jännitys, väsymys, ja esim. juuri koetut huonot/odottamattomat uutiset.
Muutaman onnistuneen istunnon jälkeen voit yrittää käyttää lautaa tarvittaessa myös yksiksesi.

-Pelilauta asetetaan pöydälle tai lattialle pelaajien keskelle tai heidän polvilleen. On erittäin tärkeää osata keskittyä. Rentoutukaa, hengittäkää syvään ja rauhallisesti, ja ajatelkaa mukavia asioita. Ei ole mitään kiirettä, eli älkää hätäilkö. Kun tunnette kaikki olevanne valmiita ja vastaanottavia, koskettakaa kaikki kevyesti osoitinta yhdellä kädellä; Joko vasemman-, tai, kirjoituskätenne sormilla. Käyttäkää osoittimen koskettamiseen pelkkiä etusormia, tai etu- ja keskisormea. Voitte myös koskettaa osoitinta molemmilla käsillä jos se tuntuu teistä luontevimmalta.
Kaikkien pelaajien ei siis tarvitse koskettaa osoitinta samalla kädellä, mutta energiavirran tasapainoa ajatellen osoittimella olisi kuitenkin hyvä pitää sama määrä sormia kultakin pelaajalta.

-Jos haluatte yhteyden johonkin tiettyyn henkeen, keskittykää ajattelemalla häntä (tämän takia se valokuva on kätevä). Puhutelkaa häntä nimeltä, ja pyytäkää henkeä liittymään seuraanne. Yrititte sitten tavoittaa sukulaisia, ystäviä, tai vaikka julkkiksia, teidänkin kannattaa esitellä itsenne; olkaa ystäviä ystäville.
Jos ette tiedä tavoittelemanne hengen oikeaa nimeä tai ette ole siitä varma (joskus wanhojen sukulaisten kohdalla voi käydä niin), käyttäkää vain etu- tai sukunimeä, tai kuvailkaa ääneen k.o. henkilöä, minkä ikäinen ja näköinen hän oli, kenelle hän on sukua, kenen kanssa hän oli naimisissa, mitä hän ehkä teki työkseen, tai milloin (päivämäärä) hän kuoli (kuolintavan mainitseminen vaikuttaa moukkamaiselta ja voi loukata, tai pelottaa henkeä).

-Kynttilän äkillisesti lepattava liekki kielii yleensä henkiolennon saapumisesta (samoin auki jääneestä ikkunasta tai jännityksestä henkeään haukkovasta pelaajasta). Myös pitkälle ylöspäin kurottavan, kohtisuoran, (ja sinertävän) liekin kerrotaan paljastavan hengen paikallaolon. Sanotaan myös, että kynttilän sammuminen tai yllättävä kaatuminen itsestään kertoo pahantahtoisesta hengestä.
Hengen läsnäolo, olennon omasta energiasta riippuen, voi tuntua myös fyysisinä aistimuksina, kuten kevyenä, puhalluksen kaltaisena tuulena, kihelmöintinä, tai kosketuksen kaltaisina tuntemuksina iholla, sekä erilaisina tuoksuina tai lämpötilan vaihteluina. Toiset ovat herkempiä näille aistimuksille kuin muut. Muista toki, että myös ylenpalttisen jännityksen aiheuttama "kananliha" voi saada ihon kihelmöimään.

-Kannattaa tietenkin aina aloittaa kysymällä, onko teihin yhteyttä ottava henki hyväntahtoinen vai ei, etenkin, jos on kyse ennestään tuntemattomasta hengestä.
Kysykää, onko henki kotoisin valosta vai pimeydestä? Suopean hengen ollessa kysymyksessä on mahdollista myös tiedustella hänen nimeään. Yleensä hyväntahtoisilla olennoilla ei ole salattavaa, ja he ilmoittavat nimensä sitä kysyttäessä. Mikäli henki ilmoittaa nimensä, voitte käyttää tuota nimeä keskustellaksenne hengen kanssa. Pahantahtoiset tai vältettävät henget eivät yleensä suostu ilmoittamaan nimeään tai kuittaavat kysymyksen ympäripyöreästi termeillä "Joku", "Minä", "Hän", jne, tai selvästi tekaistuilla nimillä, kuten vaikka sitten "Piru", "Herra", "666", "Rjglpjofdtriuyf" tai esim. eläinten tai tavaroiden nimillä. Epäilylle on sijaa myös jos selkeästi vierasmaalaista nimeä käyttävä henki keskustelee kanssanne teidän äidinkielellänne omansa sijaan. Tällaisten huijarihenkien kanssa ei pitäisi edes yrittää keskustella, ja teidän pitäisi pyytää (tai käskeä) heitä poistumaan.

-Ole kohtelias. Saapunutta, toivottua henkeä voi, ja on kohteliastakin, tervehtiä, ja hengen läsnäoloa saa kysyä, olinpaikkaa ei. Vai voitko väittää ettei sinua pelottaisi jos henki kertoisi olevansa takanasi? Tämä voisi rikkoa keskittymisen. Kutsutuilla hengillä kun on taipumus viihtyä ihmisen auran/energiakentän lähituntumassa. Samasta syystä henkeä ei myöskään kannata pyytää näyttäytymään (mitä luulet että käy keskittymiselle kun, sanotaanko, silvottu tai paiseruttoon menehtynyt edesmennyt näyttäytyy?)
Tutustuaksesi henkeen voit myös kysellä häneltä tavallisia, jokapäiväisiä asioita, kuten kuinka vanha hän on/oli, missä hän asui, oliko hän naimisissa, tai oliko hänellä lemmikkejä. Ole ystävällinen, ja yritä rohkaista henkiolentoa juttusille (lue kuitenkin eteenpäin).

-Omasta, tai sen puoleen kenenkään osanottajan kuolemasta ei tulisi esittää kysymyksiä. Ne ovat asioita joita ihmisten ei tulisi tietää, puhumattakaan, että tieto omasta kuolemasta voisi myös häiritä keskittymistä. Peruspulliaisten henget eivät muutenkaan välttämättä omaa sen tason tietoa, ja kuolemasta tietävät yleensä eniten juuri ne vältettävät "pahat henget" (lue eteenpäin).
Älä myöskään jankkaa samaa kysymystä uudelleen eri muodoissa saadaksesi haluamasi vastauksen. Itsestäänselvyyksiä, kuten "Nouseeko aurinko aamulla?" tai "Olenko mies/nainen?" ei edes testimielessä kannata kysyä, koska se on loukkaavaa. Vältä myös kysymyksiä joihin et välttämättä, tarkemmin ajatellen, tarvitse henkimaailman apua, kuten "Tykkääkö se-ja-se minusta?", "Kannattaako minun ostaa se-ja-se uutuuskännykkä?", tai "Saanko juuri hakemani työpaikan?".

-Yhteyden henkeen katkaiset nostamalla sormesi osoittimelta, ja peliä voi jatkaa koskettamalla osoitinta uudelleen. Peli lopetetaan oikeaoppisesti ja kohteliaasti "Näkemiin" kohdan kautta. Voit myös pelin lopuksi sytyttää valot, avata verhot, ja pitää eräänlaisen väliajan jotta kaikki mahdollinen negatiivisuus tilasta pääsee haihtumaan ennen mahdollista uutta yritystä.

*Muistakaa, että kenenkään osallistujan ei kannata lopettaa peliä kesken. Koska aloititte henkien kutsumisen yhdessä, on parasta myös lopettaa peli yhdessä. Esim. "käyn äkkiä vessassa" -tyyliset katkokset kesken kaiken rikkovat keskittymisen ja heikentävät yhteyttä rajan taakse. Jos olette jo saaneet yhteyden henkeen, ja joku lopettaa pelin yhtäkkiä, heikentää se yhteyttä henkeen. Puhumattakaan, jos kaikki eivät yhdessä asiallisesti keskeytä peliä ja hyvästele henkeä, voivat rajat tavallaan jäädä raolleen, mikä voi ajan oloonalkaa aiheuttaa kaikenlaisia häiriöitä ympäröivässä energiassa ja pelitilassa jos vääränlaiset henget yrittävät päästä läpi teidän jättämistänne "aukoista".
Jos joku pelaajista esim. sattuu syystä tai toisesta vaikka pyörtymään kesken istunnon, ei huolta, tajuttomuus katkaisee hänen yhteytensä henkiin ja peliin ikäänkuin automaattisesti, ilman häiriöitä. Muut pelaajat voivat (ja heidän jopa täytyy) tällöin nostaa omatkin sormensa osoittimelta, ja keskittyä auttamaan tajutonta. Voitte lopettaa pelin kun kaikki ovat taas tolpillaan..

-Älä ole ylimielinen, äläkä loukkaannu, vaikka vastaukset vaikuttaisivat puutteellisilta tai vaikeaselkoisilta. Toiset henget ovat meihin paremmin yhteydessä kuin toiset, ja yhteyden vahvuudesta riippuen kommunikointi voi olla vaikeaa. Muista, että henget ovat heijastuksia ihmisistä joita he kerran olivat, joten vastauksiin voi vaikuttaa paljon paitsi vastaajan ikä, myös hänen henkinen kapasiteettinsa (onko hän lapsi vai aikuinen, ujo vai seniili). Jos sukunne erakko haistatti sinulla pitkät ollessaan vielä elossa, kuinka suurella todennäköisyydellä luulet tavoittavasi hänet henkimaailmasta?

*Lisäksi etenkin lähiaikoina kuolleet voivat olla vielä liian hämmentyneitä uudesta olomuodostaan artikuloidakseen selkeästi. Samoin he voivat olla surullisia, vihaisia, tai turhautuneita. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos kesken arkisen elämäsi muuttuisit yhtäkkiä eteeriseksi olennoksi, ja sitten huomaisitkin olevasi vieraana spiritistisessä istunnossa tuntemattomien finninaamojen kysellessä sinulta koska he tulevat kuolemaan?
Ole siis kiitollinen jos sinulle ylipäätään vastataan.

-Lopettaessanne muistakaa kiittää henkeä saamistanne tiedoista, ja voitte antaa hänelle luvan poistua. On kohteliasta lopettaa keskustelu hyvän hengen kanssa ystävällisesti, kuin lopettaisit puhelun. Tässä voitte käyttää laudan "Näkemiin" kohtaa; viekää osoitin sen päälle lopettaessanne. Voitte myös samalla sanoa "Näkemiin". Rentoutukaa, hengittäkää syvään sisään ja ulos ja nostakaa sormenne osoittimelta.
Henkiolennolta itseltään ei pelinlopetuslupaa siis tarvitse erikseen kysellä, sillä teidän on tarkoitus hallita henkiä, eikä toisinpäin. Moni tekee tässä virheen, ja peliä pelataan heittäytymällä täysin henkien armoille pelinlopetuslupaa odotellen. Tällöin todennäköisyys saada juttukumppaniksi joku petollinen pahahenki on entistä suurempi.

-Istunnon päätyttyä sytyttäkää valot, sammuttakaa kynttilä/t, avatkaa verhot (ja ikkuna jos kynttilän käry häiritsee), jne. Jatkakaa normaalisti. Vastoin yleistä uskomusta myöskään pelilautaa ja osoitinta, tai mitään muita pelissä käyttämiänne välineitä, kuten kynttilöitä tai isomummun perintökorua ei tarvitse polttaa, rikkoa, tai muuten hävittää istunnon jälkeen, vaan voit käyttää niitä uudelleen tarvittaessa (lue kuitenkin eteenpäin).

-Mikäli aiotte uusia istunnon, toistakaa annetut ohjeet. Mikäli edelliskerralla saitte yhteyden johonkin suopeaan henkeen, kannattaa yhteyttä otettaessa kysyä hänen läsnäoloaan ensin. Onhan hän jo "virittäytynyt taajuudellenne". Ja jos saapunut henki vähänkin epäilyttää teitä, pyytäkää häntä kertomaan nimensä uudelleen. Näin varmistutte ettei kyseessä ole pahantahtoinen teeskentelijä. Kohtaamanne hyvän hengen kautta voitte sitten yrittää tavoittaa myös muita henkiä, ja ehkä se toivottu sukulainen tai ystäväkin sieltä ennen pitkää ilmaantuu. Muistatte vain aina olla varovaisia ja erotella hyvät pahoista.

(Oma Ouija-lauta. Taustapuolelle olen piirtänyt pentagrammin elementteineen.)

Muutama Varoituksen Sana

Mikäli joku siis aikoo järjestää syystä tai toisesta istunnon, älkää olko liian totisia. Ei pidä luovuttaa vaikkei homma toimisikaan ekalla kerralla. Kanavointi ottaa usein oman aikansa, eikä henki ehkä "pääse läpi" ensi yrittämällä. Pidemmän päälle säännöllinen laudan käyttäminen yleensä heikentää elävien ja kuolleiden välistä rajaa pelipaikalla, ja vahvistaa kanavaa henkimaailmaan helpottaen näin yhteydenottoa henkiolentoihin.

Olkaa varovaisia, kaikesta huolimatta, ja pitäkää mielessä että joka kerta, kun avaatte kanavan henkimaailmaan, avaatte kanavan myös kaikille ikäville henkiolennoille, jotka voivat päästä läpi, etenkin, jos käytätte lautaa vain "kokeeksi", nähdäksenne toimiiko se, ja kyselette umpimähkään ties mitä henkiä ottamaan teihin yhteyttä. Puolivakavalla hupipelaamisella lisäätte vain riskiä houkutella paikalle niitä ei-toivottuja henkiolentoja. Se voi olla vaarallistakin, jos ette kykene pitämään hermojanne hallinnassa, tai ette osaa karkoittaa kutsumianne henkiä; Jos henkiolento, hyvä tai paha, onnistuu virittäytymään taajuudellenne kerran, se voi tehdä sen uudelleen ja vahvistaa näin yhteyttään elävien maailmaan (lue eteenpäin).

Mainittakoon vielä, että suopeat ja asialliset henget etsiytyvät usein juttusille myös muiden henkien läsnäollessa, eli parhaimmillaan keskustelunhaluisia kummituksia voi olla paikalla useampia, etenkin jos kanavoitte henkiä summamutikassa. Ikävät, ja pahantahtoiset henget taas yleensä karkottavat muut henkiolennot tiehensä jo pelkällä läsnäolollaan, koska ne haluavat kanavoijien kaiken huomion itselleen ja rohmuavat energiaa. Huolestukaa siis jos kaikki muut paikalla olevat henget yhtäkkiä katoavat jonkin uuden tuttavuuden tieltä..
Myös paikalla olevien lemmikkieläinten äkillinen, pelokas käytös tai panikointi on yleensä varoitusmerkki pahan hengen saapumisesta. Kannattaa siis huolestua, jos esim. kissa pelästyy ja alkaa sähistä tyhjää, tai juoksee karkuun, koira alkaa murista tai haukkua tyhjää, tai häkkieläimet saavat varoittamatta hepulikohtauksen.

Joskus pahantahtoiset henget turhautuvat, jos kieltäydytte puhumasta heidän kanssaan, ja voivat käydä kärsimättöminä jopa agressiivisiksi. Voimakkaat pahat henget suosivat läsnäolonsa ilmaisussa erityisesti ääniä, kuten nyyhkytystä tai itkua, hyräilyä/laulua, epätoivoista valitusta, huutoa, eläinten ääniä, koputuksia tai askeleita, joko voittaakseen pelaajien sympatiat tai pelotellakseen heitä jatkamaan keskustelua (vahvistaakseen yhteyttään elävien maailmaan). Vahvat henget voivat kyetä myös imitoimaan tuulta, tai liikuttamaan/kaatamaan esineitä. Käytännössä moisen hengen kohtaaminen on todella äärimmäisen harvinaista, mutta jo tästäkin syystä pitäkää oma päänne, ja katkaistaa aina yhteys pahantahtoiseen henkeen välittömästi, älkääkä koskaan jääkö neuvottelemaan.

Pelaajien on siis hyvä pitää päänsä kylmänä ja mielensä rauhallisena, tapahtui mitä tahansa. Korostan: Mitä tahansa. Hosuminen, hätäily ja yleinen panikointi ei ole ikinä eikä koskaan hyväksi, ja mahdollisia oikeita henkiäkin on paljon helpompi hallita heti kun pysytte itse kasassa.
Illan emäntä (tai isäntä) voi myös etukäteen järjestää käsille jotain pikku tarjoilua, kuten kylmää mehua ja pikku purtavaa illan lopuksi/väliajalle, jotta vieraat voivat rentoutua ja jakaa tuntemuksiaan mikäli kokemus on ollut hyvin jännittävä.

Mikäli hengen, ja etenkin ei-toivotun hengen, läsnäolo tuntuu vahvana vielä pelin lopettamisen jälkeen, kannattaa suorittaa jonkin kodin puhdistusrituaalin, pirskottaa pyhää-, tai katajavettä, tai polttaa hieman puhdistavaa/karkottavaa suitsuketta (esim. valkosalvia, santeli, palo santo, lohikäärmeenveri, frankinsensi, mirha, tai mänty ja terva ovat hyviä) ajaaksenne turhat energiat pois pelitilasta. Voitte myös tarvittaessa puhdistaa istunnossa käyttämänne esineet ei-toivotuista energioista tai suorittaa perus-maadoituksen pelin jälkeen tasapainottaaksenne omat energianne. Istuntoa ei kannata uusia ennenkuin kaikki osallistujat tuntevat ikävän hengen läsnäolon kokonaan kadonneen. Uusi istunto kannattaisi tällöinkin järjestää toisessa tilassa. Ajan myötä rajat kuitenkin taas vahvistuvat myös kanavointipaikoilla, eivätkä kummitukset enää pääse läpi niin helposti. On siis välillä hyvä pitää taukoa Ouijan käyttämisen kanssa..
Joka tapauksessa, en todellakaan halua pelotella ketään; Todennäköisintä todella on, että ensikertalaisille vilisee nurkissa ennemminkin niitä kuvitelmia kuin mitään oikeita henkiä ;)

Järki Käteen

Vaikka pikku hömpsyt hermojen rauhoittamiseksi houkuttelisivatkin, kannattaa raskaat viinakset sun muut jättää toiseen iltaan, sillä jännittyneenä, pelokkaana, ja vielä päihtyneenä kun Ouijaa ei ole hyvä edes yrittää pelata, koska mielikuvitus tekee yleensä henkiolentoja enemmän tepposia. Myös, ihmiset, jotka ovat taipuvaisia pelkotiloihin, jotka ovat vasta kokeneet jotain traumaattista, ovat päivän uuvuttamia, tai jotka muuten vaan ovat luonnostaan arkoja, kannattaa jättää pelin ulkopuolelle jo sympatiasyistä. Älä myöskään ruinaa, taivuttele, kiristä tai uhkaile ihmisiä peliseuraksesi, koska pelaamisen täytyy olla kaikilta osallistujilta täysin vapaaehtoista.
Skeptiset, ivalliset, epäilyttävät, tai muuten epäluotettavat henkilöt on myös hyvä unohtaa peliryhmästä, koska heillä on valitettavan usein taipumusta paitsi vähätellä Ouijaa ja sen pelaajia, myös huijata pelissä vain omaksi huvikseen; Heistä voi olla lystikästä muiden huomaamatta liikutella osoitinta, matkia henkiääniä, tai muuten vain valehdella tuntemuksiaan henkien oletetusta läsnäolosta, pelkästään pelotellakseen hyväuskoisia paikallaolijoita. Parhaassa tapauksessa he ajattelemattomuuttaan pilaavat kaikilta paitsi kivan illan, myös mahdollisen tilaisuuden kohdata aitoja henkiolentoja.

Jännityksenhakuinen spiritismi leikittelee myös ihmisen pimeällä puolella, vainajainpelolla ja "yliluonnollisen" kokemisella. Spiritismin, Nekromantian, Ouijan, ja yleisesti vainajien kanssa pelleily helposti altistaa tottumattomat laudankäyttäjät tarttuvalle, itse aiheutetulle hysterialle ja siitä juontuvalle joukkohypnoosille; Tällöin alkuperäisen säikähdyksen syyn lisäksi pelaajien reaktioihin vaikuttavat myös seurassa olevien ihmisten reaktiot, mikä vahvistaa henkilöiden alkuperäisiä tuntemuksia niin että jokainen alkaa nähdä kuviteltuja piruja kaikkialla, ja touhu vetää kalpeaksi kovimmankin karjun. Käytännössä tämä tarkoittaa että kaikki hiljaisessa, kynttilöin valaistussa hämyisässä ympäristössä ja pienellä joukolla koetut tuntemukset, ennen kaikkea pelkotilat ja jännitys, vahvistuvat yhteisessä, sympaattisessa vuorovaikutuksessa, ja voivat vaikuttaa jokaiseen paikallaolijaan todella vahvasti ja peruuttamattomasti.

Mielikuvitusta ei tulisi koskaan aliarvioida, sillä ihmismieli on hyvin voimakas väline luomaan harhoja tyhjästä. Esimerkiksi, jos pidät ajatusta ötököistä epämiellyttävänä, ja näet vaikka televisiosta lauman kiemurtelevia juoksujalkaisia, tai hirvikärpäsiä kuhisevan hiuspehkon, sinua alkaa syyhyttää joka puolelta koska tunnet torakoiden vilistävän pitkin kehoasi pikku jaloillaan, vaikka kyseessä on pelkkä tv-kuva.
(tai kirjoitus, taisit juuri raapia itseäsi..)
Ymmärtämätön pilailija ei yleensä tule ajatelleeksi moista tajutakseen pikku sabotaasinsa mahdollisia seurauksia etukäteen, tai ei vain välitä. Muista, että kaikenlainen piittaamaton häiriökäyttäytyminen saattaa aiheuttaa kenelle tahansa pelaajalle syvästi traumaattisen kokemuksen josta sinä voit olla vastuussa.

Maukkaat juustokakkuset

Valmistin näin Jakoajan alkamisen kunniaksi tällaisia pieniä, herkullisia juustokakkusia:

n. Kahteen pellilliseen tarvitaan:

4 dl Vehnäjauhoa
1 tl Soodaa (tai leivinjauhetta)
1 tl Suolaa
1 rkl Sinappijauhetta
1 rkl Kuivattua timjamia
1/2 -1 tl Cayennepippuria
2 Murskattua valkosipulinkynttä
50-70 g Voimakasta juustokeraastetta (parmesan-, tai cheddartyylistä, miel. savustettua)
100 g Kylmää markista
Kylmää kaurakermaa
1 rkl Pellavansiemeniä
Tilkka kylmää vettä

-Rouhi pellavansiemenet morttelissa, ja lisää tilkka vettä, niin, että saat vähän "limaisenoloisen" seoksen. Laita sivuun
-Sekoita jauhoihin sooda ja mausteet
-Nypi joukkoon markis, kunnes seos muistuttaa leivänmuruja
-Lisää valkosipuli, juustokeraaste ja pellavaseos, sekoita
-Lopuksi lisää kaurakermaa pari-kolme ruokalusikallista, jotta saat pehmeän ja notkean taikinan
-Kääräise taikina Elmu-kelmuun tai muovipussiin, ja jäähdytä jääkaapissa vähintään 1/2 tuntia

-Kaulitse kylmä taikina n.1 cm:n paksuiseksi levyksi, ja painele levyyn pyöreällä muotilla kuvioita. Nostele valmiit taikinaympyrät leivinpellille, ja pistele niihin pari reikää haarukalla (tai leikkaa kuviot pintaan veitsellä kuten kuvassa).
-Paista 200'C n. 15 minuuttia, tai kunnes leivokset ovat kauniin kullankeltaisia.
-Käsittele samoin loppu taikina.

*Lisää taikinaan hieman kurkumaa, mikäli haluat syvemmän, keltaisen värin. Kuvan kurpitsamuoto on muotoiltu käsin pyöreällä muotilla tehdystä aihiosta. huomioi, että taikina turpoaa uunissa.
Nämä leivokset säilyvät pussissa huoneenlämmössä n.5 päivää, jääkaapissa parikin viikkoa, ja voidaan halutessa lämmittää vaikka mikrossa ennen tarjoilua. Parhaimmillaan nämä ovat vasta seuraavana päivänä leivonnasta, kun maut ovat kerenneet oikein tekeytyä.
Perunasosekeiton kanssa nämä maistuvat taivaallisilta :)

Paju (Salix)

Paju on kosteassa maassa viihtyvä lehtipuu. Pajun lehdet ovat kauniin soikeat, päältä raikkaan vihreät ja alapinnaltaan hopeanharmaat. Pajun puuaines on pehmeää ja oksat taipuisia. Pajusta punotaan tänäkin päivänä koreja, ja valmistetaan pajupillejä. Parhaat taikavarvut joiden avulla mm. kaivoja katsotaan, on valmistettu pajunoksista.
Keväisin, pajujen pölytysaikaan, "koiraspuihin" puhkeaa pajunkissoja, joita moni kerää ulkona liikkuessaan mukaansa, viedäkseen ne kotiinsa koristeeksi.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Paju on hento, feminiininen naispuu. Se yhdistetään vahvasti kuuhun ja vesielementtiin, ja se on myös silta tuonpuoleiseen. Monissa noitaryhmissä paju tunnetaan Lumouksen puuna (The tree of enchantment). Wiccoille paju on portti Kesänmaahan, joka on wiccassa eräänlainen kuoleman jälkeinen lepotila, ja paratiisi.
 Jumalaspektissa Paju yhdistyy lähinnä hedelmällisyyden, kuun, ja kuoleman jumalattariin, kuten Proserpinaan, Cerekseen, Hekateen, Seleneen ja Artemikseen.
Pajua pidetään hyvänä ja suojelevana puuna folklorellisestikin (onkohan tuo edes sana..) eri kulttuureissa. Toisaalta katkaistujen pajunoksien on kerrottu symboloivan surua.

Kristittyjen omiessa vanhoja pakanajuhlia- ja tapoja, nousivat esiin kaikille tutut virpomavitsat. Niillä loitsittiin perinteisesti vaurautta ja terveyttä, ja ne yhdistettiin palmunoksiin, joilla kansa tervehti Jeesusta (kristittyjen vapahtaja) hänen ratsastaessaan aasilla Jerusalemin kaupunkiin.
Lisäksi pajun kerrotaan olevan puu joka soi vettä ja varjoa uupuneille matkalaisille.
Itämailla paju symboloi iloa ja naiskauneutta, ja erään japanilaisen tarun mukaan ensimmäisen ihmisen selkäranka tehtiin pajupuusta.
Pohjoisemmassa paju on lähinnä siveellisyyden, seksuaalisen pidättyväisyyden ja hyveiden puu.
Paju on myös pahaa ja negativiaa karkoittava puu, jota pahalaiset kammoavat. Wanha kansa on pajunvitsojen avulla myös karkottanut piruja ja pahoja henkiä, ja esimerkiksi vaatteita tai mattoja on saatettu pieksää vitsoilla. Ovatpa kurittomat lapsetkin saaneet vitsoista osansa.

(Nuori Pajunvesa)

Maagisesti paju on voimakas puu, mutta sen kerrotaan olevan voimakkain täydelläkuulla, etenkin koskemattoman naisen taioissa. Muutoinkin puu on suosiollisin naisille.
Hedelmättömien naisten vuoteiden alle voidaan laittaa kukkivia pajunoksia jotta paju parantaisi heidät.
Koska paju on siveä puu, liian kuumaverisen miehen saa rauhoittumaan lisäämällä hieman pajunlehtiä hänen juomaansa.
Paju sopii hyvin hedelmällisyys- , parannus-, kauneus-, toivomus-, ja unitaikoihin, mutta myös astraalimatkojen avuksi, ennustukseen, henkien kutsuntaan ja kuolemanriitteihin.
Pajua voi myös kantaa amulettina, ja pajuamuletin uskotaan mm. lievittävän kuolemanpelkoa. Paju on yhteydessä korkeampiin energiavirtoihin, ja on siksi ihanteellinen materiaali esimerkiksi luutaan tai taikasauvaan. Erityisen voimakkaan, kuuyhteyden sauvan saat kiinnittämällä pajusauvan kärkeen kristallikiteen.

Kosmeettisia ominaisuuksia pajulla ei juuri ole, ellei kauneustaikoja lasketa. Pajunlehtihuuhdetta voi kokeilla hiustensa kaunistamiseksi, etenkin jos hiuksesi ovat hennot tai kärsit hilseestä.
Paju sopii myös kylpyveteen, herkästä tai kuivasta ihosta, tai kutinasta kärsiville.
Lisäksi tuoreita, nuoria pajunlehtiä voi murskata oliiviöljyyn, ja valmistaa näin pajuöljyä. Pajuöljy vahvistaa ja kaunistaa kulmakarvoja. Öljyä hierotaan yöksi kulmakarvoihin ja pestään pois aamupesun yhteydessä tavalliseen tapaan. Ravitsevampaa öljyä vaikeammille tapauksille saadaan lisäämällä öljyyn pari viipaletta kuorimatonta inkiväärinjuurta.
Huom. Valmista öljyä kerrallaan pieniä määriä, sillä kosteiden ainesten lisääminen öljyyn heikentää öljyn säilyvyyttä.

Mitä paju kotikosmeettisesti häviääkin, niin se soveltuu mainiosti kotiapteekkiin. Pajun kuoressa ja lehdissä on runsaasti salisyylihappoa, joka on monille tuttu aine aspiriinista. Salisyylihappo lievittää särkyä ja alentaa kuumetta, ja pajunkuorikeitettä tai lehtiteetä voidaan hyvin nauttia vaikkapa flunssarohtona, päänsärkyyn, tai iskiakseen (ja sen sellaisiin kiputiloihin).
Pajunlehdet myös edistävät ja tasoittavat ruoansulatusta, ja sillä voi hoitaa mm. ripulia tai kovaa vatsaa. Sopii myös lääkkeeksi erilaisiin ruoansulatusteiden tulehduksiin.
Tällä luonnollisella, puusta saatavalla salisyylihapolla ei myöskään juuri tiedetä olevan sivuvaikutuksia (kuten mahaoireita), synteettisesti valmistetun salisyylihapon tavoin. Herkkävatsaisten olisi silti oltava varovaisia, sillä varsinkin pajunkuori sisältää myös limakalvoja ärsyttäviä parkkihappoja.

Pajunlehdet kannattaa poimia nuorina, varhain keväällä, ja kuivattaa pahan päivän varalle.
Pahasta hikoilusta, etenkin jalkahiestä, kärsivä voi kokeilla pajunlehtikylpyä- tai jalkakylpyä. Jalkakylpy kannattaa toistaa usein, säännöllisin väliajoin. Paju soveltuu myös erilaisten sieni-infektioiden, kuten jalkasilsan ja hiivasienen hoitoon.
Pajua voi myös käyttää ulkoisesti hauteena tai voiteena erilaisiin lihas- ja hermosärkyihin. Murskattua pajunlehteä kannattaa hieroa myös rupiin ja syyliin, yms. että ne katoaisivat. Näihin toki auttaa myös pajukylpy.
Ennen vanhaan sairaalta saatettiin viedä kynnenpaloja tai sylkeä pajun alle, jotta hän parantuisi.
 
Huom: Pajua ei suositella sisäiseen käyttöön raskaana oleville, eikä pitkäaikaiskäyttöön vanhuksille. Pajua ei myöskään tulisi käyttää salisylaattia sisältävien valmisteiden käytön yhteydessä, eikä myöskään, jos olet lääkekuurilla, jonka kanssa ei tulisi nauttia mitään salisylaattia sisältäviä valmisteita.

Uskomuksia:
-Pajun oksassa näkyvän solmun aukaiseminen tuo huonoa onnea ja voi suututtaa sen solmineet haltijat.
-Paju auttaa kaikenlaisia olentoja muodonmuutoksissa.
-Jos pajunvitsalla läpsäisee lasta tai eläintä, niiden kasvu pysähtyy.
-Paju ei pidä salaisuuksia, älä siis kerro niitä pajun alla.
-Pajusta uneksiminen enteilee surua.

Marinoidut paprikat

3-5 Punaista ja keltaista paprikaa
Öljyä paistamiseen

Makea Balsamicomarinadi:
1-2 Murskattua valkosipulinkynttä
3 rkl Vaahterasiirappia
2 rkl Balsamicoa
1/2 tl Merisuolaa
1/2 tl Pippurisekoitusta
1/2 dl Perus kasviöljyä

-Huuhtele ja perkaa paprika. Leikkaa n. sentin paksuisiksi suikaleiksi
-Kuumenna pannulla pari ruokalusikallista öljyä, ja ruskista paprikoita n.10 min, kunnes paprikat ovat läpipehmeitä ja saaneet väriä
-Sekoita marinadiainekset jossain kipossa, ja nostele jäähtyneet, mutta yhä lämpöiset paprikat kulhoon. Kaada paprikoille marinadi, ja öljyliemi pannulta
-Sekoita paprikat marinadiin, anna marinoitua vähintään tunnin ajan välillä sekoittaen.

* Lähes kaikki mietoaromiset kasviöljyt sopivat tähän hyvin, eli ainakin oliivi-, pähkinä-, tai perus-rypsi-, tai rapsiöljyä voi kokeilla. Äläkä kokeile pähkinäöljyä mikäli olet yliherkkä tai allerginen pähkinöille!
Paprikat kannattaa laittaa marinadiin jo edellisenä päivänä jotta ne ehtivät oikein makuistua. Paprikat sopivat hyvin niin lämpimien ruokien, salaattien, kuin voileipienkin kyytipojaksi.

Paprikoiden marinadia kannattaa samalla ohjeella kokeilla myös kesäkurpitsalle, parsalle, munakoisolle, sienille ja erilaisille sipulille.

Savipuolta vastaan

Ihottumaa, eli savipuolta vastaan on tunnettu ennen vanhaan monia parannuskeinoja ja loitsuja. Yksi suosikeistani on tämä latinankielinen loitsu jonka löysin lapsuudessani jostakin vanhasta kirjasta jonka nimeä en nyt valitettavasti muista :(

"Noven glandulae sorores.
Octo glandulae sorores.
Septem glandulae sorores.
Quinque glandulae sorores.
Quattuor glandulae sorores.
Tres glandulae sorores.
Duae glandulae sorores.
Una glandulae soror.
Nulla fit glandula."

Loitsussa kerrotaan lastenlorun tapaan yhdeksästä pikkuterhon sisaresta, jotka katoavat yksi toisensa jälkeen.
Hyvä yrtti ihottumaa vastaan on nokkonen, etenkin sen nuoret versot. Käyt nokkos haudetta, tai hauduta nokkosesta öljyä ja teetä, ja lue loitsua voidellessasi ihottumakohtaa parantavalla nokkosöljyllä, tai lue loitsu teelle ennenkuin juot sen.

Yrttinen pähkinärisotto

3 dl Riisiä (kuten Basmati tai Jasmiini)
n.8 dl Kasvislientä
1 Iso, hienonnettu sipuli
3 Valkosipulinkynttä hienonnettuna
Vajaa rkl kuivattua Timjamia
1 tl Tuoretta tai kuivattua Salviaa
Ripaus Cayennenpippuria
1 dl Sekalaisia, rouhittuja pähkinöitä
2 rkl Ravintohiivahiutaleita
Öljyä
Suolaa ja pippuria

Lisäksi:
Paahdettuja kurpitsansiemeniä

-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, ja kuullota siinä hetki sipulia ja valkosipulia
-Lisää pannulle riisi, ja sekoittele, kunnes riisi on kauttaltaan rasvaista
-Lisää reilu pari desiä lientä, kuivatut yrtit, mausteet ja puolet pähkinärouheesta
-Kiehauta, ja hauduta miedolla lämmöllä kunnes neste on melkein imeytynyt, ja lisää taas reilu pari desiä lientä ja jatka hauduttelua jne. kunnes riisit ovat pehmeitä, ja ruoan koostumus sopivan napakka
-Nosta kattila levyltä, lisää ravintohiivahiutaleet, loput pähkinärouheesta, ja loraus öljyä kattilaan, ja sekoita hyvin
-Peitä kannella ja anna tekeytyä n.10 min.
-Tarkista suola, ja lisää tarvittaessa
-Tarjoile paahdettujen kurpitsansiementen kera

*Lisukkeeksi sopii hyvin patonki, tms. vaalea leipä sekä raikas, hedelmäinen salaatti.
Mikäli sinulla on kevätsipulia (2 vartta riittää), kokeile ihmeessä sitä sipulin sijaan. Myös parilla sipulinkaislalla saat ruokaan kaunista vihreää, itselläni oli nyt vain tavallista sipulia. Punasipulilla saat tietysti kivaa, liilaa sävyä. Mikäli kotoasi löytyy aurinkokuivattua tomaattia, sitä voi lisätä mukaan hautumaan, nam :)
Vaikka maapähkinä on palkokasvi, se sopii myös tähän mainiosti (ellet ole yliherkkä tai allerginen). Kurpitsansiemenet voi korvata esim. paahdetuilla pinjansiemenillä tai krutongeilla.

Kotimaan Luonto-opas

Kauniisti kuvitettu tiiliskivi esittelee suomalaisen luonnon kirjoa jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle tavan tallaajalle.
Teoksella on monta kirjoittajaa, ja eri asiantuntijoiden tietämyksellä esittelyt hoituvat kappaleittain kasveista, linnuista ja eläimistä mineraaleihin, alajakoja, kuten sammalet, jäkälät, sammakkoeläimet ja matelijat, unohtamatta.
Eri lajeista kerrotaankin kattavasti, vaikka tekstiala on suppeahko. Joka aukeamalla esitellään kahdesta neljään lajia. Joka kohdassa mainitaan myös lajin englannin-, latinan- ja ruotsinkielinen nimi.

Kirja ei ole mikään kaiken kattava ensyklopeedia, ja mm. muutama itselleni tärkeä kasvi puuttuu kokonaan luettelosta. Haitta ei kuitenkaan ole suuren suuri vasta perusasioita opiskeleville.
Kirjan lopussa sisällysluettelo lajien sekä suomen- että latinankielisten nimien mukaan.
549 sivua.

+Oiva lahjaidea ja hyvä hankinta kaikille luonnosta kiinnostuneille.
+Kuvituksena hienot värivalokuvat.
+Kirja sisältää paljon helposti omaksuttavaa tietoa. Sopii siis hyvin myös lapsiperheen luonto-oppaaksi.

-Hankalankokoinen tiiliskivi.

Kotonoidan maustekakku

Runsas 2 dl sokeria
2 dl Huoneenlämpöistä kaurakermaa
1 dl Margariinisulaa
1 tl Etikkaa
Vajaa desi mantelirouhetta
1/2 dl Raastettua, tummaa suklaata
2 dl Vehnäjauhoja
1 1/2 dl Korppujauhoja
2 tl Leivinjauhetta
2 tl Vaniljasokeria
1 tl Kanelia
1/2 tl Kardemummaa

-Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mausteet
-Korppujauhota rengasvuoka rasvaamalla sen sisäpuoli margariinilla ja sirottelemalla päälle korppujauhoa.
-Laita uuni lämpeämään
-Vatkaa kulhossa sokeri, etikka ja 1 dl kaurakermaa
-Lisää seokseen jäähtynyt markissula koko ajan sekoittaen
-Lisää mantelirouhe ja puolet jauhoseoksesta. Sekoita hyvin
-Kaada sekoittaen joukkoon loppu kaurakerma, ja loput jauhot, sekoita hyvin
-Jos taikina tuntuu liian paksulta, lisää 1/2 dl vettä tai kaurakermaa. Lopuksi sekoita joukkoon suklaaraaste ja kaada taikina kakkuvuokaan
-Paista 200'C asteessa ensin 15 min, ja käännä lämpö 175'C:n. Paista n.40-50 min. Kokeile vaikka kypsyyttä hammastikulla.

Noidaksi Tuleminen

"Kuinka voi tulla noidaksi?" Kuulee paikoin kyseltävän vaikka minkälaisissa yhteyksissä internettiä myöten. Usein asia kiinnostaa ihmisiä, koska aihetta, eli noituutta yleisesti, pidetään mystisenä ja jännittävänä, ja sen avulla voi vaikuttaa vallitsevaan asiantilaan. Buffy Vampyyrintappajan, Charmedin  ja Harry Potterin kiitos, sehän on ajoittain jopa "in". Jösses..

Asialla onkin kaksi puolta; Osa ihmisistä sanoo ettei noidaksi tulla, noidaksi synnytään. Toinen puoli taas sanoo ettei noidaksi synnytä, noidaksi tullaan. Moiseen sanoisin itse, että noituutta harjoittaneiden vanhempien jälkeläisillä on tietenkin paremmat edellytykset periä "yliluonnollista" herkkyyttä erinäisten maagisina pidettyjen asioiden suhteen, samoin kuin heillä on myös mahdollisuus saada täsmällisempää oppia. Käytännössä tämä vaihtoehto kattaa tuon "noidaksi syntymisen". Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei sinun koskaan tarvitsisi opetella mitään noituudesta, vaan ainoastaan sitä, että sinulla on paremmat lähtökohdat omaksua ja käyttää tarjottua tietoa. Noidaksi syntynyt on usein herkempi aistimaan yliluonnollisia asioita tai hänellä voi olla vahva taipumus enneuniin tai etiäisiin. Hänellä voi myös olla synnynnäisiä kykyjä saada asioita tapahtumaan esimerkiksi tahtonsa avulla (Ja se ei tarkoita samaa kuin ruinata väsytystekniikalla vanhemmiltasi uutta puhelinta nin pitkään että he lopulta ostavat sen sinulle).

Kyllähän siis melkein kenestä tahansa voi halutessaan tulla noita. Karu totuus vain on että osa ihmisistä on lähtöjään maagisesti aktiivisempia kuin muut. On kuitenkin teennäistä ja läpinäkyvää nimittää itseäsi noidaksi, jos et kerran osaa tai tiedä aiheesta yhtään mitään. Vähän samoin, kuin mitä lahjattomimmista tuhertelijoista voi nykyään tulla tunnustettuja "taiteilijoita". Silloin on kuitenkin ennemmin kyse vain hyvästä PR:stä, oikeanlaisesta markkinoinnista ja suhteista, eikä sillä ole (selvästikään) mitään tekemistä oikeiden kykyjen kanssa. Vaikka posereita onkin moneen junaan, on omat kyvyt hyvä tiedostaa alalla kuin alalla, ja pitää mielessä, että sinusta tuskin voi tulla taksinkuljettajaa jos et osaa ajaa autoa, tai ornitologia jos olet sokea. 
Niin tai näin, oma vastaukseni on että "Noidaksi tullaan opiskelemalla ahkerasti, omaksumalla tietoa ja kuuntelemalla vanhempiasi mikäli he ovat noitia." Edelleenkin, kiitos, äiti, kaikesta mitä minulle opetit :)

Noituus kiinnosti minua lapsena, jo ennen kuin oikeastaan ymmärsin mitä se tarkoittaa. Noitamuori oli lapsuuden leikeissä turvallinen, usein toistuva hahmo, ja siitä kai se kiinnostus lähti; Polullani olen pysynyt. Aloin jo varhain lukea ja tutkia noituutta sen erilaisissa muodoissa, ja oman polun kehittyminen on tuntunut välillä jopa takkuiselta, kun on selkeäsi tiennyt menevänsä eteenpäin, muttei ole nähnyt, minne. Olen erilainen noita kuin äitini, joka oli erilainen noita kuin hänen äitinsä. Kaikki lähinnä kansanloitsijoita kristin alla. Synnyin siis kristityksi, mutta äitini opetukset mielessäni syvennyin niin kansanperinteeseen, perinnenoituuteen, ja, krististä piittaamatta myös suomalaiseen uskontoon.

*En siis wanhoista uskomuksista huolimatta ole tavannut vanhaa Vihtahousua tien risteyksessä tai luvannut sieluani Saatanalle saadakseni yliluonnollisia voimia. Saatana on sitäpaitsi kristitty käsite, muistakaakin se. Kuitenkin, kansantarinoissa ja wanhojen ämmien jutuissahan noitanoviisi on perinteisesti vaihtanut sielunsa tai esikoisensa yliluonnollisiin noitavoimiin, ja folklore ympäri maailmaa on täynnään vastaavia kertomuksia. Väistämättä liki kaikkien keskeisenä hahmona on Paholainen. Ja vaikkei olisikaan, eihän se kristittyjen kertomuksissa voi olla kukaan muukaan, kaikkein vähiten hyväntahtoinen epäjumalolento tai haltiahenki, sillä kristin kirkon näkemysten mukaan kaikenlainen rajantakainen henkimaailma tuntuu olevan vain ja ainoastaan paha ja ilkeä demonien valtakunta o_O
Eihän kaikkea ole pakko uskoa, sillä loreen kuin loreen mahtuu paljon höpöhöpö -juttuja. Jotkin wanhoista tarinoista voivat kuitenkin olla hauskojakin. Haluankin siis esitellä tässä suosikkejani muutamista wanhoista folklore-uskomuksista, joiden avulla kuka tahansa saattoi, ainakin tarinoiden mukaan, saavuttaa niitä himoittuja "noitavoimia" ;)

(Istuja alasti kosken kivellä. Erkki Tuomen kuvitusta kirjaan "Vanhat Merkkipäivät")

Kuinka noidaksi sitten tullaan?

Tai ainakin, miten sen uskotaan tapahtuvan:
Yksi suosikeistani on tarina, jonka mukaan noitakokelaan, eli noviisin, täytyy noidaksi tullakseen pakata itselleen evästä, ja mennä eväät mukanaan Juhannusyönä istumaan kivelle keskelle koskea. Lähteestä vähän riippuu, tuliko tämä suorittaa alasti vai saiko olla vaatteet päällä. Eväät on sitten tarkoitus kattaa kivelle eräänlaiseksi uhriateriaksi Koskenhengelle.
-Koskenhengen kerrotaan ilmestyvän paikalle nuoren, kauniin neitosen hahmossa, jolla on mukanaan kaksi kirjaa; Toiseen kirjaan noitakokelas kirjoittaa nimensä, ja toisen, Noidan Aapisen, Henki antaa kivellä odottelijalle mukaan.
-Vuoden kuluttua, seuraavana Juhannusyönä kokelaan pitää mennä takaisin samalle kivelle, kattaa ateria, ja odotella taas Koskenhenkeä. Tällä kertaa kokelaan pitäisi saada mukaansa Noidan Kirjan.
-Kolmantena Juhannuksena kokelaan on mentävä vielä kerran koskenkivelle eväineen, jolloin Koskenhenki antaa kokelaalle oikean Noidan Raamatun, josta löytyvät kaikki tarvittavat taikakeinot.
Jännittävää, eikös olekin? Varokaa vilustumasta jos päätätte lähteä kahlailemaan..

Hampaita ja Vainajia

Suomalainen folklore myös mainitsee, että noidalla tai pohuilla piti olla kaikki hampaat tallella, tai hänen taikansa ei toimi. Hampaattomalla noidalla saattoi olla myös avustaja; noitanoviisi, joka loitsi noidan sanelun mukaan noidan puolesta.
Muutoinkin uskottiin, että noidilla on tiedot "hampaan raossa". Hampaiden määrä ja koko oli tavallaan rinnastettavissa tietojen määrään. Suurihampainen noita jolla oli vahvat, hyväkuntoiset hampaat oli automaattisesti uskomuksen mukaan vahvempi kuin huonohampainen kollegansa.

Muutenkin, suomalaiset "niksit" noidaksi tulemiseen ovat suhteellisen helpon oloisia. Hiuksianostattavia ehkä, mutta helpohkoja. Noidan voimat saattoi saavuttaa esim. ryyppäämällä tiettyä nestettä vainajan pääkallosta. Taikaan vaadittava neste oli lähteestä riippuen äidinmaitoa, vasikkamaitoa, tammanmaitoa, aamukastetta, ruumiinpesuvettä, viinaa, tervaa, jne.. Nou hätä, harvemmin verta sentään..
Toinen samanlainen konsti kehottaa halaamaan haudasta kaivettua vainajaa kolmesti.
Tällaiset kammotuskonstit viittaavat lähinnä luonnon karaisuun, sillä äitinikin aina sanoi, että "Noidalla on oltava hyvät hermot".

Logan Rock

Suomen rajojen ulkopuolelta löytyi tällainen hauska noitatreeni:
Englantilaisen folkloren mukaan, n. kilometri Treenin kylästä Cornwallissa sijaitsee keikkuva Logan-kivi (Logan Rock) jolla uskotaan olevan maagisia voimia. Tarinan kertoo, että kuka tahansa nainen, joka koskettaa kiveä yhdeksän kertaa keskiyöllä, saa noidan voimat.
Toisen samalla tavoin maagisen, keikkuvan kiven, väitetään olevan Giant's Rock, Zennorin kylässä (Cornwall, England). Giant's Rockin päälle on kiivettävä yhdeksän kertaa ilman että kivi liikahtaa. Tehtävän luulisi olevan hankala, sillä Giant's Rockin kerrotaan keikkuvan enemmän kuin Logan-kiven :)

Taikauskon Parhaat Palat

Monet, kuten erikoisen ulkonäön tai käytöksen edesauttamat taikauskoiset luulot ja uskomukset ovat myös kautta aikain olleet omiaan leimaamaan ihmisiä noidiksi. Sitäpaitsi, jos kerran sait noidan leiman, sinulta itseltäsi ei paljoa kyselty, kun lynkkausjoukko päätti että tietenkin sinulla oli noidan voimia, ja sinut saatettiin mestata ilman sen suurempia lainopillisia ongelmia. Siinä missä tulevan vampyyrin tai täydelläkuulla raivoavan susimiehen uskottiin olevan tunnistettavissa ulkoisista merkeistä, myös noita oli helposti havaittavissa. Tällaisia noidan merkkejä olivat, vain muutamia listatakseni, mm. seuraavat:

-Luonnostaan punaiset ja/tai kiharat hiukset
-Vihreät silmät
-Syylät, luomet tai ruvet käsissä tai kasvoissa
-Luomi, josta kasvaa karvoja
-Pälvikalju naisella
-Mansikkaluomi, etenkin jos se löytyy rinnoista, takapuolesta tai häpyalueelta
-Ylimääräinen nänni
-Isovarvasta seuraava varvas on pidempi isovarvasta
-Vasenkätinen
-Avioton lapsi
-"Huonon naisen" lapsi
-Syntynyt perätilassa
-Syntynyt Maaliskuussa
-Keskiyöllä, Perjantaina, Sunnuntaina, tai kirkkopyhänä, tai sellaisen aattona, syntynyt
-Jos on syntyessään hammas/hampaita suussa
-Yrtti-,/kasvituntemus/kiinnostus rohdoksiin
-Ilkeä-,/Erakkoluonne
-Omistaa kotona pidettävän lemmikkieläimen, aina epäilyttävämpää, jos eläin on musta.

Mitähän tuohon siis pitäisi sanoa.. hmm.. minulla on vihreät silmät, ja punapigmenttiä ja luonnonkiharaa hiuksissa, kasvoissa on kolme luomea, ja joo, löytyy myös yksi luomi josta kasvaa karvaa (ei kasvoissa sentään..). Ja isovarpaani ovat hitusen lyhyemmät seuraavia varpaita. Olen livenä aika epäsosiaalinen, minulla on ollut kaksi kissaa, ja yksi elävä on tälläkin hetkellä, ja olen aina ollut kiinnostunut kasveista ja rohdoksista.. Ja vanhempani olivat naimisissa. Ohoh.
Olisinkohan minä sitten synnynnäisesti joutunut tuomiolle vai en o__O

Stigma Diaboli

Aina oli tietysti parempi jos kotoa löytyvä lemmikkieläin oli kissa tai sammakko. Myös kaniinit, kukot tai kanat ja koirat olivat tuomitsijoista tarpeen tullen epäilyttäviä.
Erilaiset luomet, syntymämerkit, ylimääräinen nänni ja muut vastaavat olivat erityisen ikäviä omata, sillä niiden uskottiin tietenkin olevan paholaisen työtä. Stigma Diaboli ("Paholaisen merkki", vap. suom.) oli leima jolla paholainen merkitsee oman noitalaumansa, ja tällainen merkki saattoi olla juuri tällainen erikoinen luomi tai syntymämerkki, tai jopa punkin purema. Uskottiin, että tällaisesta merkistä paholainen, tai hänen lähettämänsä apuhenki imee verta tai maitoa noidasta. Tästä syystä ylimääräinen nänni oli siis aina pahempi, todistihan se aukottomasti että Saatanalla oli uhrissaan oma maitohana! Noidan sukupuolella ei tietenkään ollut tässä suhteessa mitään merkitystä, vaan piru sai vissiin halutessaan miehetkin heruttamaan maitoa..

Ruma tai kaunis ei myöskään erikseen ollut noita, mutta kateelliset alkoivat helposti panetella kauniita noidiksi, sillä hyvä ulkonäkö oli tietysti saavutettu paholaisen avulla. Ruma taas oli noita, etenkin kristittyjen kesken, koska noidat ovat rumia sillä kristin jumala ei tietenkään sallinut heidän näyttää kauniilta. Aina parempi, jos k.o. henkilöllä oli jokin pysyvä, fyysinen vamma. Uskottiin (huom, ei uskonnollinen viittaus, vaikka lausessa vilahtaakin sana "usko") nimittäin, että silloin paholainen hyvitti ihmiselle (kristin jumalan kiusaksi) kehon puutteita noidan voimilla.
Wanhassa suomessa tosin uskottiin, ettei kaunis ja fyysisesti miellyttävä ihminen voinut noitua tai trullata menestyksekkäästi. Rumuus antoi siis ilmeisestii myös katu-uskottavuutta noidalle :)

Paha noidankehä ;D

Maissileipä

Myöhäissyksyn ja jakoajan tarjottaviin maissi kuuluu mielestäni ehdottomasti, ja tämä leipä on yksi juhlasuosikeistani, vaikka sitä tuleekin leivottua vain aina Kekrin kynnyksellä ;)

3 1/2 dl Vehnäjauhoja
2 1/2 dl Maissijauhoja
1/2 dl Maissitärkkelysjauhoja
1 tl Ruokasoodaa tai leivinjauhetta
1 tl Suolaa
1/2 dl Sokeria
3 3/4 dl Huoneenlämpöistä mantelimaitoa
1 dl Markissulaa

-Sekoita kuivat aineet keskenään taikinakulhossa
-Sekoita mantelimaitoon 3/4 dl markissulaa voimakkaasti vatkaten
-Laita uuni lämpeämään 175' asteeseen
-Lisää maitoseos jauhoihin koko ajan sekoittaen. Taikinan tulee olla löysähköä ja pehmeää. Pienet kokkareet taikinan joukossa eivät haittaa
-Voitele laakea, suorakulmion muotoinen, teflonpinnotteinen/tarttumaton uunivuoka voilla (tai vuoraa sopiva vuoka leivinpaperilla), ja kaada taikina vuokaan
-Paista n.25 min 175'C. Nosta vuoka uunista, pistele pari reikää leivän kuoreen, ja voitele lopulla voisulalla. paista vielä n.15 min, kunnes leivän pinta on kauniin ruskea.

-Nosta pelti uunista, (ja leivinpaperi leipineen tasaiselle alustalle jäähtymään) anna leivän jäähtyä.
-Leikkaa leipä kahdeksaan palaan. Tarjoile.

*Maissileipä on maukas tuulahdus Amerikan mantereelta, ja mukavaa vaihtelua tutulle vehnäleivälle. Maultaan tämä hieman makea leipä muistuttaa hieman bageleita.
Hyvää voin tai hillon kera, tai lisukkeena esim. keittojen ja paistettujen liharuokien höysteenä. Jos Leipää jää yli, voi sitä käyttää esim. korppujauhoina. Suosittelen tähän makeutettua mantelimaitoa.

Luonnonesineet

Vaikka ihminen on peräisin luonnosta, monet ovat vieraantuneet siitä tahtoen tai tahattomasti. Silti nykypäivänä voi aistia ihmisen ikävän luontoäidin syliin. Tämä voi näkyä erilaisina sisustusesineinä, kuten kellokukiksi muotoiltuina lampunkupuina tai sammalpeitemäisenä mattona. Myös koriste-esineet henkivät usein luonnonläheisyyttä, kuten risuisa ovikranssi tai kahvimuki jonka kyljessä hehkuvat punaisina pihlajanmarjat. Ihmisenkin kautta luonto yhä yrittää puhua meille, etenkin ahdistavimpina hetkinämme. Apu olisi lähellä, jos vielä muistaisimme kuunnella.

Metsässä, luonnossa ja missä vain asuntosi ulkopuolella on monia esineitä ja asioita, joista voi löytää apua jos mieltä askarruttaa jokin tietty asia. Luonnoesineillä voi myös koristaa alttaria, tai povailla tulevaisuutta.

Metsä on rauhallinen luonnonpyhättö, jossa vaeltava voi edes hetkeksi rentoutua. Luonnossa ihminen voi ottaa lomaa elämästään, eikä murehdi maksamattomia laskuja, naapurin alituiseen möykkäävää perhettä tai paino-ongelmia. Vaikka ei täysin tietäisi, mitä metsästä etsii, on usein löytänyt sen palattuaan kotiin.

Kulje luonnossa miettien asiaa, johon haluaisit vastauksia. Lopulta löydät jotain, joka kiinnittää huomiosi ja tavallaan kutsuu sinua luokseen. Se voi olla kivi, kellahtanut puunrunko, kuolleen eläimen jäännökset, tai vesilammikko louhonkolossa. Mene esineen luo, ja hiljenny sen ääreen. Rentoudu ja tyhjennä mielesi niin hyvin kuin osaat. Jos jokin ruokous, laulu, tai rituaali auttavat sinut hyvään meditaatiovireeseen, suorita ne. Kun sinusta tuntuu, että esine haluaa vastata, ala tarkastelemaan sitä; Näkyykö sen pinnassa ehkä juonteita tai reikiä? Väreileekö vedenpinta, havisevatko oksat? Herättääkö esineen väri tai muoto sinussa ajatuksia? Miksi juuri tämä esine veti sinua puoleensa?

Koeta tulkita muistikuviasi, ajatuksia, ja assosiaatioita, joita esine sinussa herättää. Miten ne ehkä liittyvät ongelmaasi? Tarkastele esinettä, ja mieti kysymystäsi niin monta kertaa kuin koet tarpeelliseksi. Pohdi samalla, kuinka voisit liittää saamasi ajatukset ja vastaukset yhdeksi kokonaisuudeksi. Vastaus ongelmaasi löytyy siitä.
Kiitä lopuksi esinettä.

Joskus luonnossa kulkiessasi saatat törmätä esineisiin, kiviin, oksiin, käpyihin, tms. jotka tuntuvat kuuluvan sinulle, vaikket keksisikään siihen syytä. Poimi tällainen esine mukaasi, ja pidä sitä lähelläsi, alttarilla, kirjahyllyssä, taskussa, jne. niin kauan kun se tuntuu mieluisalta ja kiinnostavalta. Usein tällaiset esineet auttavat meitä katsomaan sisimpäämme, ja avaamaan mielemme solmukohtia Luontoäidin avulla.

Pidä kuitenkin tärkeät taikaesineesi piilossa muilta, etteivät niiden energiat häiriintyisi. Voit säilyttää niitä vaikka pussukassa tai rasiassa. Ota se esiin kun siltä tuntuu, ja käsittele ystävänä.
Kun esine ei enää kiehdo sinua, vie se takaisin metsään, ja kiitä kohteliaasti joko esinettä, tai Maaäitiä lainasta.

Syyspannari

Syyskauden aloituksen jääkaapintyhjennyksestä tulee usein pannukakku..

Laita uuni lämpeämään 200'C asteeseen.
 
Täyte:

n. 100-200g Maidottomia metsäsieniä
1 Isohko sellerinvarsi
Pari senttiä purjon valkoista osaa
2-4 Palaa pakastepinaattia
2 Hienonnettua valkosipulinkynttä
1/2 dl Hienonnettua, tuoretta ruohosipulia
Rouhittua mustapippuria
2 dl Uunikelpoista juustokeraastetta
Nokare markista paistamiseen

-Perkaa sienet ja leikkaa sopiviksi paloiksi
-Viipaloi selleri ja purjo ohuiksi viipaleiksi. Lisää purjoa tarvittaessa, niin että sitä on suunnilleen yhtä paljon kuin selleriä
-Sulata markis pannulla ja lisää sienet. Paistele niitä kunnes neste alkaa irrota, ja lisää purjo, selleri ja valkosipuli, ja kuullota aineksia hissukseen niin, että ne pehmenevät ja neste haihtuu
-Käännä levy pois päältä ja lisää pannulle pinaatti. Sekoittele kunnes pinaatti sulaa
-Valmista taikina sillä välin kun täyte jäähtyy

Taikina:
1 dl Lientä kikhernepurkista
2 dl Kaurakermaa
1 dl Vettä
3 dl Vehnäjauhoja
2 rkl Maissitärkkelysjauhoa
2 tl Ruokasoodaa
1 tl Kuivattua timjamia
1/2 tl Suolaa
Nokare margariinia

-Voitele esim. piirakkavuoka markiksella
-Sekoita jauhot, timjami, suola ja sooda
-Sekoita kaurakerma ja vesi kulhossa
-Lisää kikhernepurkin liemi, sekoita hyvin
-Sekoita jauhoseos nesteisiin, vatkaa tasaiseksi ja kaada taikina vuokaan

Pannarin kokoaminen:

-Lusikoi täytettä taikinan päälle, ja ripottele päälle tasaisesti vielä ruohosipulia, rouhi pinnalle mustapippuria, ja kuorruta komeus juustokeraasteella
-Laita vuoka uuniin ja paista ensin  200'C asteessa n. 10 minuuttia, ja käännä lämpö 225'C asteeseen, ja paista vielä 10 minuuttia, kunnes pannari saa vähän väriä

*Kokeile esim. kanttarelleja, suppilovahveroita tai ruskeita herkkusieniä, korvasieniä tai rouskuja (muista esikäsittely), tai vaikka tuoreita siitakesieniä.
Voit myös lisätä erilaisia yrttejä ja kasviksia, tosin, etenkin juurekset ja perunat kannattaa myös paistaa ennen käyttöä pehmeiksi, tällöin ne imevät itseensä vähän rasvaa ja mehevöityvät.

Viralliset Druidit

Helsingin Sanomat otsikoi eilen sangen hienosta aiheesta:

Druidit saivat uskonnon aseman britanniassa

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Kuten jo linkkiotsikosta voi päätellä, yli 2000 vuotta vanha kelttitraditio on vihdoinkin tunnustettu omaksi uskonnokseen. Mitäpä tästä sen kummempia kirjoittelemeen, asia puhuu puolestaan.

(Mikäli tuo linkki ei jostain syystä toimisikaan, tässä tuo teksti vielä erikseen:)

Lisää Druideista Wikipediassa :)

Lämmin Tofusalaatti

1 pkt (n.200g) Maustamatonta tofua
1 Keskikokoinen kesäkurpitsa
1 Vihreä paprika
2-3 Salaattisipulinvartta
n.150g Pitkiä vihreitä papuja (pakaste)
3 Valkosipulinkynttä
n.2 rkl Hienonnettua, tuoretta inkivääriä
1-2 Vihreää chiliä
1 rkl Fariinisokeria
2 rklVegetarian Stir Fry -kastiketta
1-2 rkl Soijakastiketta
Suolaa
Öljyä paistamiseen

Marinadi tofulle:
n.3 rkl Soijakastiketta
1 rkl Riisiviinietikkaa
Ripaus sokeria
n.3 rkl seesamöljyä

-Huuhtele, valuta ja kuivaa tofu. Leikkaa kuutioiksi
-Sekoita ainekset tofuun, ja anna marinoitua n.15 minuuttia

-Huuhtele ja perkaa vihannekset. Suikaloi paprika ja kesäkurpitsa, leikkaa salaattisipuli n.3 cm:ä pitkiksi paloiksi ja viipaloi chilit ja valkosipulinkynnet
-Laita kesäkurpitsasuikaleet lävikköön ja ripottele päälle suolaa. Anna tekeytyä n.15 min ja huuhtele kylmällä vedellä, puristele varovasti kuivaksi

-Taputtele tofukuutiot kuiviksi marinadista
-Lorauta pannulle (korkeareunaiselle paistinpannulle tai wokkiin) öljyä ja friteeraa tofu
-Kun tofut ovat saaneet kauttaaltaan kauniin kullanruskean pinnan, nosta ne sivuun johonkin kippoon odottamaan
-Lisää pannulle hieman öljyä, ja lisää siihen inkivääri, valkosipuli ja chilit. Sekoita
-Lisää pannulle paprika ja pavut, kuullota n. 5 minuuttia
-Lisää joukkoon kesäkurpitsa ja salaattisipulit, kuullota vielä 3 min
-Lopuksi lisää mausteet, sekoita hyvin, nosta liedeltä
-Annostele lautasille kasviksia, ja koristele annos friteeratulla tofulla. Tarjoile keitetyn riisin ja soijakastikkeen kera.

Encyclopedia Horrifica

Vapaasti suomennettuna "Kauheuksien ensyklopeedia" :)
Joshua Geen hieman erilainen tietokirja on mukaansatempaava kokoelma niin yliluonnollisia ilmiöitä, sekalaisia outoja otuksia kuin arkipäivän mysteerejä, ja sopii niin lapsille kuin lapsenmielisille.

Teos on jaettu selkeästi kappaleittain, ja nimensä mukaisesti teos esittelee kaikenlaista yliluonnollista ja mystistä. Kirjassa vertaillaan niin tosielämän, kuin folkloren- ja elokuvien hirviöitä, ja tutkitaan niin aaveidenmetsästystä kuin taikauskoisia tapoja. Kirja on englanninkielinen, mutta suhteellisen helppolukuinen, ottaen huomioon ettei kaikki teksti ole yhtenä pötkönä.

Teoksen sivuille on myös ujutettu hauskana yksityiskohtana ESP-kortit, joiden avulla jokainen voi testata psyykkisiä kykyjään.. Samoin kirjasta löytyy kaikenlaisia trivioita yliluonnollisesta, kuin myös pieni dekkaripähkinä kaikille kotisohvan Sherlokeille.
Kirja sisältää kaikille mysteereistä ja yliluonnollisesta kiinnostuneille vähän kaikkea laidasta laitaan, ja kirjaa tuntuu olevankin liki mahdotonta lukea heti kerralla läpi ilman, ettei mitään jää huomaamatta.

Kirjan lopussa lähdeviittauksia, kuvalähteet, sisällysluettelo ja trivioiden vastauksia.

+Kovakantinen
+Runsas ja monipuolinen värikuvitus
+Komea hologrammikansi
+Säilyttää tyylinsä loppuun asti

-Hankalankokoinen