Keväisin, pajujen pölytysaikaan, "koiraspuihin" puhkeaa pajunkissoja, joita moni kerää ulkona liikkuessaan mukaansa, viedäkseen ne kotiinsa koristeeksi.
(Kuva: Wikimedia Commons)
Paju on hento, feminiininen naispuu. Se yhdistetään vahvasti kuuhun ja vesielementtiin, ja se on myös silta tuonpuoleiseen. Monissa noitaryhmissä paju tunnetaan Lumouksen puuna (The tree of enchantment). Wiccoille paju on portti Kesänmaahan, joka on wiccassa eräänlainen kuoleman jälkeinen lepotila, ja paratiisi.
Jumalaspektissa Paju yhdistyy lähinnä hedelmällisyyden, kuun, ja kuoleman jumalattariin, kuten Proserpinaan, Cerekseen, Hekateen, Seleneen ja Artemikseen.
Pajua pidetään hyvänä ja suojelevana puuna folklorellisestikin (onkohan tuo edes sana..) eri kulttuureissa. Toisaalta katkaistujen pajunoksien on kerrottu symboloivan surua.
Kristittyjen omiessa vanhoja pakanajuhlia- ja tapoja, nousivat esiin kaikille tutut virpomavitsat. Niillä loitsittiin perinteisesti vaurautta ja terveyttä, ja ne yhdistettiin palmunoksiin, joilla kansa tervehti Jeesusta (kristittyjen vapahtaja) hänen ratsastaessaan aasilla Jerusalemin kaupunkiin.
Lisäksi pajun kerrotaan olevan puu joka soi vettä ja varjoa uupuneille matkalaisille.
Itämailla paju symboloi iloa ja naiskauneutta, ja erään japanilaisen tarun mukaan ensimmäisen ihmisen selkäranka tehtiin pajupuusta.
Pohjoisemmassa paju on lähinnä siveellisyyden, seksuaalisen pidättyväisyyden ja hyveiden puu.
Paju on myös pahaa ja negativiaa karkoittava puu, jota pahalaiset kammoavat. Wanha kansa on pajunvitsojen avulla myös karkottanut piruja ja pahoja henkiä, ja esimerkiksi vaatteita tai mattoja on saatettu pieksää vitsoilla. Ovatpa kurittomat lapsetkin saaneet vitsoista osansa.
(Nuori Pajunvesa)
Maagisesti paju on voimakas puu, mutta sen kerrotaan olevan voimakkain täydelläkuulla, etenkin koskemattoman naisen taioissa. Muutoinkin puu on suosiollisin naisille.
Hedelmättömien naisten vuoteiden alle voidaan laittaa kukkivia pajunoksia jotta paju parantaisi heidät.
Koska paju on siveä puu, liian kuumaverisen miehen saa rauhoittumaan lisäämällä hieman pajunlehtiä hänen juomaansa.
Paju sopii hyvin hedelmällisyys- , parannus-, kauneus-, toivomus-, ja unitaikoihin, mutta myös astraalimatkojen avuksi, ennustukseen, henkien kutsuntaan ja kuolemanriitteihin.
Pajua voi myös kantaa amulettina, ja pajuamuletin uskotaan mm. lievittävän kuolemanpelkoa. Paju on yhteydessä korkeampiin energiavirtoihin, ja on siksi ihanteellinen materiaali esimerkiksi luutaan tai taikasauvaan. Erityisen voimakkaan, kuuyhteyden sauvan saat kiinnittämällä pajusauvan kärkeen kristallikiteen.
Kosmeettisia ominaisuuksia pajulla ei juuri ole, ellei kauneustaikoja lasketa. Pajunlehtihuuhdetta voi kokeilla hiustensa kaunistamiseksi, etenkin jos hiuksesi ovat hennot tai kärsit hilseestä.
Paju sopii myös kylpyveteen, herkästä tai kuivasta ihosta, tai kutinasta kärsiville.
Lisäksi tuoreita, nuoria pajunlehtiä voi murskata oliiviöljyyn, ja valmistaa näin pajuöljyä. Pajuöljy vahvistaa ja kaunistaa kulmakarvoja. Öljyä hierotaan yöksi kulmakarvoihin ja pestään pois aamupesun yhteydessä tavalliseen tapaan. Ravitsevampaa öljyä vaikeammille tapauksille saadaan lisäämällä öljyyn pari viipaletta kuorimatonta inkiväärinjuurta.
Huom. Valmista öljyä kerrallaan pieniä määriä, sillä kosteiden ainesten lisääminen öljyyn heikentää öljyn säilyvyyttä.
Mitä paju kotikosmeettisesti häviääkin, niin se soveltuu mainiosti kotiapteekkiin. Pajun kuoressa ja lehdissä on runsaasti salisyylihappoa, joka on monille tuttu aine aspiriinista. Salisyylihappo lievittää särkyä ja alentaa kuumetta, ja pajunkuorikeitettä tai lehtiteetä voidaan hyvin nauttia vaikkapa flunssarohtona, päänsärkyyn, tai iskiakseen (ja sen sellaisiin kiputiloihin).
Pajunlehdet myös edistävät ja tasoittavat ruoansulatusta, ja sillä voi hoitaa mm. ripulia tai kovaa vatsaa. Sopii myös lääkkeeksi erilaisiin ruoansulatusteiden tulehduksiin.
Tällä luonnollisella, puusta saatavalla salisyylihapolla ei myöskään juuri tiedetä olevan sivuvaikutuksia (kuten mahaoireita), synteettisesti valmistetun salisyylihapon tavoin. Herkkävatsaisten olisi silti oltava varovaisia, sillä varsinkin pajunkuori sisältää myös limakalvoja ärsyttäviä parkkihappoja.
Pajunlehdet kannattaa poimia nuorina, varhain keväällä, ja kuivattaa pahan päivän varalle.
Pahasta hikoilusta, etenkin jalkahiestä, kärsivä voi kokeilla pajunlehtikylpyä- tai jalkakylpyä. Jalkakylpy kannattaa toistaa usein, säännöllisin väliajoin. Paju soveltuu myös erilaisten sieni-infektioiden, kuten jalkasilsan ja hiivasienen hoitoon.
Pajua voi myös käyttää ulkoisesti hauteena tai voiteena erilaisiin lihas- ja hermosärkyihin. Murskattua pajunlehteä kannattaa hieroa myös rupiin ja syyliin, yms. että ne katoaisivat. Näihin toki auttaa myös pajukylpy.
Ennen vanhaan sairaalta saatettiin viedä kynnenpaloja tai sylkeä pajun alle, jotta hän parantuisi.
Huom: Pajua ei suositella sisäiseen käyttöön raskaana oleville, eikä pitkäaikaiskäyttöön vanhuksille. Pajua ei myöskään tulisi käyttää salisylaattia sisältävien valmisteiden käytön yhteydessä, eikä myöskään, jos olet lääkekuurilla, jonka kanssa ei tulisi nauttia mitään salisylaattia sisältäviä valmisteita.
Uskomuksia:
-Pajun oksassa näkyvän solmun aukaiseminen tuo huonoa onnea ja voi suututtaa sen solmineet haltijat.
-Paju auttaa kaikenlaisia olentoja muodonmuutoksissa.
-Jos pajunvitsalla läpsäisee lasta tai eläintä, niiden kasvu pysähtyy.
-Paju ei pidä salaisuuksia, älä siis kerro niitä pajun alla.
-Pajusta uneksiminen enteilee surua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti