"Terve Aconitum!
Olen aika ajoin käynyt seurailemassa blogiasi ja olisi mielenkiintoista herätellä keskustelua täällä blogissasi tai miksei minunkin blogissani (apostolicnetwork.blogspot.com) noituuden ja kristinuskon törmäyskurssista, ja jakaa ajatuksia siitä puolin ja toisin. Harvat asiat avaavat silmiä nimittäin paremmin kuin keskustelu ihmisten kanssa, joilla on asioihin erillaiset näkökulmat."
Vaikka kommentoija myöntääkin olevansa kristitty, arvostan tällaista lähestymistapaa enemmän kuin ylemmyydentuntoista sormenheristelyä ja käännytystyötä vanhoihin postauksiin. Niistä on tarpeeksi ikäviä kokemuksia. Kuitenkin, kuten olen jo sanonut, en mielelläni ruodi uskonnollisia, saati näin turhia aiheita, mutta vaivaudun tällä kertaa vielä vähän kirjoittelemaan jotta saadaan edes postaus viikonlopulle. Elikkä siis, aloitetaan A:sta:
Sanavalinta "törmäyskurssista" todellakin herätti minussa ihmetystä. Kuulosti siltä kuin kyseessä olisi kaksi keskenään kilpailevaa näkemystä jotka kohtaisivat tuhoisasti tulevaisuudessa. Tämä ihmetyttää suuresti, sillä noituus tai noituuden harjoittaminen itsessään eivät ole sidoksissa uskontoihin, vaan ovat täysin sen ulkopuolinen aihe. Vai onko kristinkirkko nykyisin jotenkin kallellaan noituuteen päin? Millaista törmäystä kysyjä sitten viestissään kammoaa? Uutta noitavainoa? Umbra vs. Lumen sotaa? Televangelistinoitia?
Kuulostaa pelottavalta. Vai voisiko noituuden tilalla törmäyskursseilemassa sitten olla vaikkapa hip-hoppaus, kasvissyöjät tai virologia, koskapa eri uskonnot, kuten esim. shintolaisuus tai hinduismi eivät tunnu koskaan sopivan kristityille vastaavanlaisiksi vertailukohteiksi.
Vai rinnastetaanko noituus tuossa uskontoon vain koska se pitää saada paremmin esille ja kenties näyttämään uhkaavammalta? Tuskin sentään, silloinhan kommentin sisällössä olisi kysymys tiettyä ihmisryhmää vastaan yllyttämisestä, ja siihenhän kristityt eivät koskaan ole syyllistyneet (=sarkasmia)..
Vaikuttaisikin taas wanhaan malliin, että kysyjällä on jo valmiiksi jokin oma näkemyksensä tuosta oletetusta "yhteentörmäyksestä". Itse en kuitenkaan tunne yhtään noitaa tai kristittyä, jotka näkisivät toisensa mitenkään uhkana itselleen/maailmankatsomukselleen, enkä itse myöskään koe kristin kirkon, sen kummemmin kuin minkään muunkaan uskonnollisen suuntauksen uhkaavan elämäntapaani noitana. Miksi kristin kirkko siis pitäisi meitä noitia uhkana tänäkin päivänä? Vai pitääkö? Kommenttihan tuli yksityishenkilöltä, joka tuskin puhuu kaiken kristikunnan nimissä. Epäilyttävää on, että kun noituus esiinnostetaan suvaitsevaisuudelle aina yhtä huonon maineen antavien kristittyjen toimesta, ja kun noituutta ollaan näinkin räikeästi rinnastamassa uskontoon, unohdetaan valitettavan usein, että noituus voi hyvin olla myös uskonnosisäistä (koska noidan ei tarvitse olla ateisti). Vaikka kyseinen noituudenharjoittaja sitten olisi julkisesti/uskonnoltaan esim. hindu tai taolainen, tai mitäs jos olisi uskonnoton, tulisivatko kristityt yhä heristelemään sormea?
Ihan ulalla
Niin, kilpaillakseen asioiden pitäisi ensin olla lähtökohdiltaan samalla viivalla. Ymmärtäisin kysymyksen ytimen huomattavasti paremmin jos pitäisin yllä johonkin tiettyyn hengelliseen suuntaukseen tai -valtauskontoon perustuvaa uskonnollista blogia. Kuten pituushyppääjä harvoin ottelee mekaanikkoa vastaan. Noituus ei ole uskonto kuten vaikkapa shintolaisuus tai kristinoppi, sillä kuten jo mainitsin, noituutta harjoitetaan kohtalaisen runsaasti myös eri uskontoa edustavien yhteisöjen sisällä ilman, että kyse olisi salaseuroista. Olen kyllä tietoinen yleisestä, kristillisestä paheksunnasta noituutta kohtaan, kun heidän oppiensa mukaan noituuden harjoittaminen kaikissa muodoissaan on heidän jumalansa vastaista, ja siksi kristityt harvemmin noitailevat. Vertailun vuoksi,vastaavanlaista noitakielteisyyttä on myös mm. Islamin opeissa. Miksi noituutta silti kuitenkin pitää väkisin väittää uskonnoksi?
Suomalaisten kristittyjen mielipiteistä ei edes aina ota selvää että mikä on noituutta ja mikä ei. Yksi tuomitsee kynttilöiden polton pakanallisena tapajäänteenä siinä missä perinteiset kalevalakorut edustavat heille epäjumalien palvontaa ja kerettiläisyyttä. Toisaalta kristitty voi omistaa tarot-kortit, käyttää onnea tuovaa amulettia tai olla samaa mieltä asioista noidan tai toista uskontokuntaa edustavan ihmisen kanssa. Moni peruskristitty voi olla myös taikauskoinen, vaikka wanhat kansantavat ovat iso osa vanhan linjan noituutta.
En halua myöskään sortua tässä yleistyksiin. Tiedän kokemuksesta, ettei noituus ole vaikea aihe jokaiselle kristinuskovalle, vaan kristittyjenkin joukossaan todella on myös aidosti suvaitsevia, uudistusmielisiä, ja omilla aivoillaan ajattelevia, fiksuja ihmisiä, eikä tämä postaus mitenkään koske heitä.
Kuitenkin valitettavan monet kristityt ovat edelleenkin niin keskiaikaisiin käsityksiinsä jämähtäneitä, että ovat noitavihassaan liki valmiit tukeutumaan raamattunsa neuvoon "Velhonaisen älä salli elää" (2.Moos, 22:18). Muistuttaisin kuitenkin että kielitieteilijöiden mukaan kyse alunperin on huomattavasta käännösvirheestä; Lauseen "Velhonainen" on alkuperäiskielellään tarkoittanut ennemminkin myrkynkeittäjää, eli pahantekijää. Puhumattakaan, että alkuperäiskielisessä virkkeessä puhutaan vain yhteisöstä karkoittamisesta, eikä suinkaan murhasta! Pistää miettimään, mitä muuta raamatussa on käännetty päin seiniä.. Yleensä siis vain nämä kiihkokristityt älähtävät haistaessaan oletettua noituutta, kokevat tarpeelliseksi alkaa julistaa uskontoaan suu vaahdoten, ovat käännyttämässä vääräuskoisia vaikka väkipakolla ja pykäävät roviota pystyyn mikäli sanoma ei menekään perille tyhmän pakanaressukan päähän toivotulla tavalla.
Huomioni kiinnittyi myös kommentoijan mainintaan, jonka mukaan harva asia avaa silmiä paremmin kuin keskustelu erilaiset näkökulmat omaavan ihmisten kanssa. Niinhän sen pitäisi ollakin. Myönnän kuitenkin kasvaneeni ennakkoluuloiseksi kristittyjen suhteen, näiden kiihkokristittyjen kiitos, sillä vahvasti totuutena pitämänsä asian takana seisova ihminen omaa usein hämmästyttävän suppean katsantokannan, ja hänellä on uskomaton taito kääntää asiallinen keskustelu monipuolisine näkökantoineen ja hyvin perusteltuine argumentteineen vain toissijaisiksi väittämiksi, mustamaalaajien valheiksi ja tyhmien ihmisten kuvitelmiksi, koska hänellä itsellään on asiasta oman yhteisönsä hyväksymä mielipide jonka hän uskoo olevan ainoa totuus (usein ilman järkeviä perusteluja tai edes todisteita), ja jota hän itse ei ole valmis muuttamaan millään muotoa, vaikka sitävastoin odottaa vastapuolen taipuvan oman mielipiteensä edessä (kuten mainitsin jo täällä) ilman, että sitä tarvitsisi mitenkään perustella. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että esimerkiksi narsistisen persoonallisuushäiriön omaavat ihmiset toimivat juuri samanlaisen ajatusmallin mukaisesti, eikä kiihkoilija niin sanotusti suostu näkemään metsää puilta. Muistakaa, että maalausta on vaikea nähdä kokonaisuudessaan jos olet itse kehyksissä.
Noitia Aina Vainotaan
Vaikka noituuden uusiin suuntauksiin sisältyisikin jonkinasteista jumaltenpalvontaa, on noituus itsessään turhan eklektistä täyttääkseen mitenkään uskonnon ehtoja. Yleensä tällöin on myös kysymys jo-mainitsemastani uskonnonsisäisestä noituudesta ja rituaaleista.
Vaikka jokin pakanauskonto (kuten Asatru, Suomenusko tai Voodoo) siis täyttäisi elämän "uskonto" -lokeron ja tähän k.o. uskontoon sisältyisi esim. wanhoja kirjoituksia, taikasanoja, loitsukaavoja tai rituaaleja, joita moni kristitty voisi pitää noituuden harjoittamisena, olisi heidän hyvä muistaa, että edellämainitut kuuluvat myös jokaiseen valtauskontoon. Myös kristin jumalanpalvelus sisältää rituaaleja ja loitsuja, vaikka niistä puhuttaankin messuina ja liturgioina, rukouksina ja siunauksina. Edellisiin seikkoihin viitaten myös kaikenlaista uskonnonharjoittamista voitaisiin ulkopuolisen silmin pitää noituutena!
Näkisin noituuden itsessään lähinnä elämäntapana. Joo, hieman tökerö ilmaus, mutta varmasti moni täällä ymmärtää mitä tarkoitan. Olet noita tai sitten et ole. Voisin ihan yhtä hyvin olla ammattikalastaja, elämäntapahippi, vaatturi, Zen-puutarhuri tai Feng Shui-sisustaja (ja olla vielä noitakin siinä sivussa). Elämänalan/aatteen, josta ihminen ammentaa hyvinvointinsa, ei tarvitse olla saumattomasti sidoksissa uskontoon.
Vertailun vuoksi, esim. goottien tai hevarien (alakulttuureja) kuvitellaan usein olevan satanisteja (elämänkatsomus), koska he pukeutuvat pääasiassa mustaan. Toki he voivat olla elämänkatsomukseltaan satanisteja, mutta pelkän ulkonäön perustella on mahdotonta olettaa kenenkään edustavan jotain tiettyä uskontoa tai elämäntapaa. Voitko esim, katsoessasi vierasta ihmistä bussipysäkillä, päätellä kierrättääkö hän, onko hän kasvissyöjä, tai käykö hän kirkossa Sunnuntaisin? Samoin esimerkkini gootti ja hevari voivat olla ateisteja tai vaikka kristittyjä, sillä alakulttuuri, elämäntapa ja elämänkatsomus eivät ole toisiaan pois sulkevia määritelmiä. Vaikeampaa olisi olla vaikka hoppari ja hippi, tai Buddhalainen ja Hindu samaan aikaan, jos ymmärrätte mitä tässä tarkoitan.
Sivuhuomautuksena tosin mainittakoon, että Wiccaa, joka on uskonto, ei ole tunnustettu suomessa uskonnoksi, sillä se on nykyään liian eklektistä. Amerikoissa wiccoilla taas on uskonnon status. Noituutta taas ei ole tunnustettu uskonnoksi missään, koska se ei ole sellaista lähtöjäänkään.
Niin.. miksi noituutenharjoittaminen sitten pitää nostaa esille krissejen puolelta jopa 2000-luvulla? Väistämättäkin mietityttää, että uhkaammeko me noidat todella jollakin tavalla kristittyjen asemaa nykymaailmassa, vai onko kyseessä jonkinlainen kristittyjen vainoharha? Mikäli kuitenkin uhkaamme, niin miten me sitten eroamme vaikkapa ateisteista, anarkisteista, satanisteista, homoseksuaaleista tai New Age-hörhöistä? Eikös kristin kirkko koe kaikki edellämainitut jotenkin ongelmallisiksi aatteensa kannalta? Onko, vaikkapa tuo edellä mainittu anarkismi, myös ehditty jo määritellä noituuden tavoin uskonnoksi kristittyjen toimesta?
Ateistilandia
No, vitsit sikseen, oletetusti ongelmaksi koetaan juuri tämä nykymaailman, tai no, puhutaan nyt paikallisemmin, Suomen; vapaan ajattelun ja uskonnonvapauden tila. Kenenkään ei tarvitse kuulua tiettyyn uskontoryhmään vastentahtoisesti, ja uskontopiiristä, kuten seurakunnasta, voi halutessaan erota ilman lisämaksua. Vanhat noidanmetsästyslait on uuden sivistyksen nimissä kumottu, emmehän elä keskiajalla, joten on myös melko turvallista tunnustaa olevansa julkinoita. Moni tuleekin ulos luutakaapistaan, tai ainakin kysyttäessä myöntää elämänkatsomuksensa.
Tekeekö nykymaailmasta vannoutuneen uskovaisen silmissä pelottavan tai epämieluisan juuri se seikka, että koska kenenkään ei tarvitse kuulua johonkin määriteltyyn, uskonnolliseen ryhmään ollakseen täydellinen ihmisenä, uskonto itsessään ei enää olekaan välttämätön, hyvin toimivan yhteiskunnan edellytys.
Tuntuukin, että juuri tuosta syystä kirkossa oletetaan että jos ihmiset hylkäävät kirkon, he sortuvat heti syntiin ja päätyvät kadotukseen. Luullaan että heistä tulee automaattisesti noitia tai ateisteja, ja happopäitä rikollisia, ja he menevät heti naimisiin joko veljensä tai naapurin koiran kanssa.
Hyvä muistaa, että noituus on vanhempaa kuin kristinusko, joka myös on jo aika vanhaa. Sivistyksen aamuhämärissä uskonto nousi opastamaan ja rankaisemaan ihmisiä heidän elämänsä varrelle ja kansa lapsenkengissään antoi sen tapahtua. Elinolosuhteiden ollessa saastaiset, keskimääräisen eliniän ollessa hädintuskin 50 vuotta ja lapsikuolleisuuden ollessa korkea ihmisiä oli helpompi paimentaa ja pelotella. Jumala oli ankara, ja lapset kuolivat perisyntiin. Kun ihmisen elinolosuhteet lopulta paranivat, yleinen keski-ikä nousi ja kuolleisuus vähentyi, ihmisillä oli varaa alkaa ajatella itseään. Kun ihmisen tietoisuus omista tarpeista lisääntyi, keksittiin yksityisyys, ja koitti hygienian aikakausi. Kirkon valta horjui sillä vanhoillisille käsitteille synninteon seurauksista ihmisen kurjuuden lähteenä ei ollut juuri käyttöä enää siinä vaiheessa kun esimerkiksi taudinaiheuttajat löydettiin ja tehokkaammat viljelytavat opittiin. Itsenäinen ajattelu on jatkunut meidän päiviimme. Kirkko oli vapaata ajattelua vastaan, sillä, kuten moni on huomannut, yksilö ei aina ajattele yhteisön parasta. Diktaattorit lienevät tästä paras, ja huonoin esimerkki.
Niin, ateistisessa yhteiskunnassa jumaltenpalvojille ei uskontojen kadotessa olisi enää sijaa, toisin kuin noidille, sillä mm. parantaminen tai energioiden ohjailu kun eivät ole uskon asioita, kuten tiedämme. Ihmiset vain tuntuvat ylipäänsä pitävän uskontoa luonnollisena tai oikeana vaihtoehtona, koska meille opetetaan niin jo pienestä pitäen uskovien vanhempiemme taholta; tapa joka saa uskonnottoman ihmisen vaikuttamaan oudolta ja vieraalta, ja jopa vääränlaiselta. Uskonto, tai tarve uskoa johonkin maallista suurempaan on monien filosofienkin määritelmissä ollut yksi niistä seikoista mikä erottaa ihmisen eläimistä (vertailun vuoksi; yksi on kuolemanpelko), ja monilla meistä on taipumusta esimerkiksi avaruuden äärettömyyttä pähkäillessään miettiä mikä lieneekään se suunnaton, universaali energia joka on aikaansaanut tämän kaiken? Ja energiaa se on takuulla vaatinut, niin ettei kenenkään aivokapasiteetti riitä tajuamaan moista (paitsi ehkä Stephen Hawkingin?). Tällaisen energian henkilöimme sitten jumalaksi. On myös helpompaa jakaa se pienempiin osiin, tai antaa energian osille myös nimi tai jopa hahmo, ja kiistellä loputtomasti kuinka meidän energia on se oikea ja todellinen siinä missä teidän ei ole. Loppupeleissä jo ihminen itse vaikuttaa jumaliensa pystyvyyteen. Ilman ihmistä ei jumalillakaan ole valtaa. Miksi uskonnon puuttuminen siis kaataisi funktionaalisen yhteiskunnan?
Uskonnolla on ollut paikkansa historiassa, kun ihmiskunta lapsenkengissään on ollut vielä naiivi ja taikauskoinen. Vanhat käsitykset pitävät hyvin pintansa, ja kun ne on kerran saatu juurrutettua ihmisten mieliin niistä on helppo pitää kiinni ja niiden kanssa on helpompi ja totutumpi elää kuin vaihtoehtoisten käsitysten.
Energia on silti olemassa erilaisine ilmenemismuotoineen, ja mielenharjoittaminen voi auttaa saamaan siitä kiinni. Esimerkiksi intialaiset joogit, Himalajan mietiskelijät, ja noidat, tietävät sen.
Sammakoita
Ymmärtäisin tässä kristittyjä ehkä paremmin mikäli olisi kyse vaikkapa saatananpalvojien tai muun kristinuskon vastakohtana pidetyn suuntauksen äkillisestä lisääntymisestä (mutta sehän oli niitä 90-luvun trendejä), ja kuinka he uhkaisivat kunnon kristittyä elämäntapaa, saatana kun kuuluu olevan heidän jumalansa vastakohta. Ai niin, eihän niillä tainnut juuri olla eroa noitiin useimpien jeesustelijoiden mielestä, sillä heille opetetaan pienestä pitäen että noita on paha, ja liitossa saatanan kanssa. Miten se antaa kristityille luvan häiritä toisinajattelijoiden jokapäiväistä elämää ilman seurauksia esim. kotirauhan rikkomisesta? Muutama kristitty on kerennyt kommentoida blogilleni "rukoilevansa minun/kaltaisteni puolesta että näkisimme valon ja löytäisimme oikean tien". Uskomatonta tekopyhyyttä! Jos julistaisin kristityille rukoilevani heidän pelastustaan oman jumalansa kynsistä, saisin varmaan haasteen raastupaan kunnianloukkauksesta ja heidän uskontonsa herjaamisesta.
Sehän tässä juuri ottaa eniten päähän. Minulla ei lähtöjään ole mitään eri uskontoja tai niiden edustajia vastaan, ymmärrättehän, "Elä ja anna toistenkin elää", mutta siinä vaiheessa kun on ottanut vastaan tarpeeksi negatiivista palautetta yhden ja saman uskontokunnan edustajilta, niin kyllähän siinä vähän maailmankatsomus muuttuu, ainakin sitä tiettyä uskontoryhmää kohtaan, ja melkeinpä väistämättä alkaa yleistää kaikki kristinuskojat kiihkoileviksi, umpimielisiksi käännyttäjiksi kun ei halua ottaa riskiä joutua taas turhaan väittelyyn samasta, läpikolutusta aiheesta, saati kuulla joka kerta, että olen väärässä ja käristyn Helvetissä, tai kuinka minulla on toivoa, sillä Jumala rakastaa minua, blaa blaa ja niin edelleen..
Mieleeni muistuu moisesta takavuosina Apu-lehden vitsipalstalta bongaamani aforismi "Jeesus-hyvä, säästä minut seuraajiltasi." Miksi kristityt siis väen vängällä ja vastoin tervettä järkeä käyttäytyvät kuin urakkapalkkiostaan sokaistuneet puhelinmyyjät ja auttavat siinä sivussa rakentamaan itsestään todella kapeakatsantoista ja umpimielistä kuvaa? En itse esimerkiksi näe mitään hyvää syytä lähteä nakertamaan pohjaa jonkun toisen uskomasta asiasta vain siksi että en itse usko samaan tai koe toisen väittämää totuutta omakseni. Onko siis outoa jos asenteeni kristittyjä kohtaan on hieman nuiva?
Kristittyjen keskuudessa myös usein ihmetellään miksemme juuri me noidat halua kääntyä kristityiksi? Niin, Me Noidat taas!! (siinäpä, btw, vänkä nimi aikakausilehdelle) Kuinka esimerkiksi kirkkoon kuuluva, papilta kasteen saanut noituudenharjoittaja voisi enää tulla kristityksi? Onko tämä sitten sitä noituuden korottamista uskonnoksi tilanteen sitä vaatiessa, ja näin ollen, kysyttekö te samaa taolaisilta ja muslimeilta kanssa (koska ne sentään ovat ihan oikeasti uskontoja)?
Vai onko niin että koska kristityjen jumala kieltää noituuden kaikilta palvojiltaan, olette ottaneet tehtäväksenne kiusata erilaiset valinnat elämässään tehneitä ihmisiä pelkästä kiusaamisen riemusta? Kuten se kouluruokalan tyttö joka kaataa mustikkasopan toisen tytön syliin kateuttaan, kun toisella tytöllä on hieno, punainen hame jollaista sopankaatajan vanhemmat eivät nuukuuttaan omalle tytölleen osta?
Menkää te kristinpalvojat omaan itseenne ja miettikää miksi te ette halua jättää omaa kirkkoanne ja jumalaanne ja lähteä vaikka joogakouluun Intian takamaille, tai paastoamaan buddhalaismunkkina Tiibetiin? Miksi lähtöjäänkään suostutte näkemään noituuden vain ja ainoastaan pahana ja Saatanallisena ja tuomitsette meidät muka jumalanne oikeuttamana ja vieraannutatte samalla meidät ja ystävämme omalla käytöksellänne. Ennemmin minäkin vaikka ajelisin pääni, kääriytyisin lakanaan ja alkaisin soittamaan tamburiinia metroasemalla kun ryhtyisin palvelemaan ristilläriippujaa. Mutta tämä on tietenkin vain minun yksityinen mielipiteeni, eikä siis pidä yleistämän että jok'ikinen noita olisi yhtä, tuota, kettuuntunut :)
Noita on noita on noita on noita..
Uskonnosta on tullut nykymaailmassa niin vapaaehtoinen asia että moni on tajunnut tulevansa loistavasti toimeen ilman jumalia. Kaikenlaisia uskovia maailmassa sentään tuntuu riittävän, niin että tuskin kirkollakaan vielä hätää on. Sitäpaitsi, jos kirkko lakkautettaisiin kannattamattomana, en usko että kaikki tuon oletetun Jeesuksen sydämessään tuntevat vain lakkaisivat yks-kaks uskomasta..
Eihän noitiakaan vainoilla kitketty. Tuntuu melkeinpä ironiselta ajatella kuinka noituus kuuluu nyt nostaa päätään, ihan kuin wanhan vainolaisen kiusaksi ;)
Niin, miksi kukaan sitten valitsee noituuden? Miksi joku valitsee kasvissyönnin tai hybridiauton, tai napatanssiharrastuksen? Omasta polustani olen puhunut useinkin, uskonnosta mitä nyt kerran, mutta yleisesti tuohon saattaa vastata kysymyksellä: Miten kukaan valitsee oman uskontonsa/aatteensa (yleinen harhaluulo tuntuu olevan että noita ei voi kuulua mihinkään uskontoryhmään erikseen koska noituus on uskonto)? Joskus se valitsee meidät. Totuus on, että niin monta mieltä kuin miestä, eikä sama ole kaikkien suusta hyvää.
Toivoisin toki saavani tähän myös muiden blogiani lukevien pakanoiden ja noitien mielipiteitä, kun en osaa vastata kaikkeen kaikkien puolesta. Kaikki ne, jotka sain paasauksellani taas takajaloilleen, voivat lohduttautua ajatuksella että väärässä ollessani vietän kuitenkin ikuisuuden käristyen hiljaisella tulella helvetin lieskoissa kärsien ylimaallisen kamalia tuskia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti