Gunkan Maki

Gunkan on simppeli, mutta näyttävä sushilaji. Nimestään "maki" huolimatta Gunkan on sukua Nigirille. Gunkan keksittiin alunperin irtonaisten, murenevien, tai muuten vaikeasti tarjottavien täytteiden tarjoiluun.

(Juhlavaa sushia: Cavi-Art -Gunkan, Kappamaki, ja Shiitake-Obi-Jime)

Tarvitaan:
Japanilaisittain keitettyä riisiä
Etikkaseos riisille
Norileväarkkeja
Sopivia täytteitä (lue eteenpäin)
Näppikipon kylmää vettä
Sakset

Lisäksi:
Wasabia
Garia
Sushisoijaa

-Muista pestä kädet hyvin ennen aloitusta
-Valmista sushiriisi linkin ohjeen mukaan
-Leikkaa noriarkit suikaleiksi niiden valmiita viivoja mukaillen. Käytä tähän vain leveät keskipalat
-Kostuta kädet kylmässä vedessä ja nappaa about. suupala riisiä kämmenellesi. Lunttaa muotoiluohjeet edellä mainitusta nigirilinkistä, mutta muotoile hieman pienempiä palloja/soikioita:

-Perinteisesti Gunkanin riisipallot ovat siis vähän soikeahkoja, ja helpointa muotoilla soikea Gunkan on aloittaa pyöreästä perus-riisipallosta
-Ota leikattu norisuikale, ja kääräise se riisipallon ympärille kuin lahjanauha. Leikkaa ylimääräinen nori pois saksilla. Voit myös käyttää tipan vettä liimaamaan norisuikaleen kiinni:

-Muotoile Gunkan sopivaksi, vähän soikeahkoksi, ja painele tarvittaessa riisipalloa etusormella, että se asettuu hyvin norin sisään
-Lopuksi lusikoi valmiille Gunkan-pohjille vähän haluttua täytettä. Esim. Ensimmäisen kuvan gunkanien mukaiseen Cavi-art sushiin voi listätä vähän esimaustettua (esim. piparjuuri, valkosipuli, ruohosipuli, wasabi), notkistettua tuorejuustoketta riisin päälle, ennen levämädin lisäämistä

(Täytetyt ja täyttämätön Gunkan-maki)

-Voit koristella Gunkanin esim. tuoreyrteillä, pippurilla, kevätsipulilla, garilla, wasabilla, kurkulla tai chilillä maun mukaan, tai tarjoilla makit sellaisenaan
-Kata lisukkeeksi sushisoijaa, wasabia ja garia

*Suositun tarinan mukaan Gunkan Maki syntyi, kun erään sushiravintolan asiakas mainitsi kokille haluavansa nauttia mätiä sushissa. Kekseliäs kokki rullailikin riisistä ja norista pienen korin, johon mäti annosteltiin. Uusi klassikko oli syntynyt :)
Gunkan on japania, ja tarkoittaa "Taistelulaivaa". Nimenä sekä Gunkan-maki että Gunkanmaki ovat hyväksyttyjä muotoja. Tapa kääriä riisipalloja noriin ja asetella täytteet sen päälle tunnetaan Kakomina, tai Kakomi-sushina.
Gunkanille sukua on Funamori (joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin veneen kääriminen). Funamori on yleensä soikeampi ja pitkulaisempi kuin kevyesti ovaali tai pyöreä gunkan, ja sisltää usein enemmän täytteitä, kuin yhden-kahden täytteen perus-gunkan. Joskus sushiannoksen nimi voi olla Funamori, jolloin tarjoiluastia on usein hauskasti veneen muotoinen, ja annos sisältää pääasiassa meren antimista valmistettuja, erilaisia sushipaloja.
Sushi on siis saanut nimensä alkuperäisestä, hivenen soikeahkosta muodostaan joka muistuttaa venettä.

Gunkan-makit syödään perinteisesti sormin kuten makirullatkin, ja niiden kanssa voi samoin tarjota soijaa, etenkin, jos täytteet ovat  maustamattomia. Mikäli täytteet ovat maustettuja, kuuluu sushi syödä ilman mausteita.
Hyvien tapojen mukaisesti sushipalaa ei myöskään kuulu "ravistaa" mahdollisen dippauksen jälkeen, sillä se muistuttaa vain miesten vessakäyttäytymistä. Lisäksi gunkanin täytteet voivat ravistellessa hailahtaa "yli laidan". Ravistuksen sijaan voit dipata gunkanin kauimmaisen laidan soijaan, ja siten puolihuomaamattomasti vähän kääntää sushipalan asentoa niin että soija valuu sen reunoja ja ehtii suuhun ilman tahroja pöytäliinassa ;)

Gunkanien täytteet ovat siis yleensä hienonnettuja, kermaisia, valuvia, tai muuten vaikeasti kasassa pysyviä, jotka tarjoillaan "norikarsinasta" juuri siksi etteivät ne leviäisi ympäri tarjoiluvatia..
Erilaiset mädit, maidit, merisiili ja hötöinen ravunliha ovat perinteisiä Gunkanin täytteitä, mutta neojapanilaisessa keittiössä Gunkaniin laitetaan niin vihannes/kasvisraasteita, kuin kermaviili- tai majoneesipohjaisia kasvis-, liha-, ja kala/merenelävätahnoja, raaste-, ja einessalaatteja. Myös herneitä, maissia, ituja, tölkkikalaa, raejuustoa, ja erilaisia pikkelsejä voi tarjota Gunkanina. Yleensä Gunkan maki sisältää yhden täytteen, mutta myös useamman täytteen Gunkaneja tunnetaan. Tällöin lisätäytteet ovat yleensä gunkanin koristeita, kuten tuoreyrttejä tai pikkelsejä, sopiviksi leikattuja vihanneksia, tai tofua tai kalaa, mädin ja/tai sen majoneesihässäkän kanssa. Eri mätilaatuja ei kuitenkaan koskaan tarjoilla samassa gunkanissa. Joskus, neojapanilaisessa keittiössä Gunkan voidaan koristella myös wasabilla tai garilla.

Vuodenvaihteen Taikaohjelma

Itse noudatan paljolti suvussa kulkeneita tapoja, mutta ajattelin kirjoittaa tähän väliin taas vähän omia juttuja, sekalaisia wanhoja taikoja ja uskomuksia nykyaikaan mukailtuna.. Tässä siis pähkinänkuoressa teidän Kotonoidan Uuden Vuoden -perinteitä, joita voi esim. omissa Vuodenvaihteen juhlissakin kokeilla:

-Uuden vuoden juhlintaan on paras suhtautua aina pienellä varauksella. Pikku purtavaa, ja tarvittaessa kohtuullinen alkoholitarjoilu.
-Pyydä ystäviäsi etukäteen varaamaan mukaan valuvahan tai sokerin (lue eteenpäin), raketit, jos aiotte tulittaa, sekä oman, henkilökohtaisen amuletin, mikäli heillä sellainen on.
-Juhliin kannattaa myös pukea jotain äänekästä, kuten kilisevät rannerenkaat, avainniput ja -ketjut, kolikkohuivit tai kopisevat korot ovat hyvä valinta.
-Myös korvarenkaat ovat suositeltava asuste vuodenvaihteeksi. Ennen wanhaan uskottiin mm., että paha henkiolento saattoi tunkeutua kehoon korvan kautta. Korvarenkaita käytettiin siis huijaamaan kaikenlaisia henkiolentoja, jotta ne menisivät korvan sijasta renkaan läpi.

-Avaa aamulla ikkuna, jotta hyvä onni pääsee sisään.
-Voit koristella asuntosi hyvää onnea, ja vaurautta tuovilla, ja pahaa karkoittavilla kasveilla, kuten Männyn-, Marjakuusen-, tai Katajanoksilla, Mistelillä, Inkiväärillä, Kanelilla tai Omenoilla.
-Leivo aamulla amulettikakku (tai muffinssit,) ja järjestele kahvitus osanottajille:

Amulettikakku:

Amulettikakku on wanha mutta hauska perinne. Resepti on kuitenkin aina vaihdellut; Joku käyttää pohjana vanhaa, suvussa kulkenutta maustekaakkureseptiä, siinä missä toinen kokeili jotain uutta ja erikoista, kuten vaikkapa käpykakkua. Perusidea kuitenkin oli, että taikinaan laitettiin ennen paistamista metallisia, kivisiä tai puisia amulettikuvioita, joista sitten ennustettiin sen tulevaisuus, kuka sattui saamaan kuvion kakkupalaansa.

Hyviä amulettisymboleja olivat esim:
Kolikko: Vaurautta
Rahasymboli: Vaurautta
Hevosenkenkä: Onnea
Neliapila: Onnea
Avain: Koti, tai perheonnea/-uutisia
Tutti: Perheonnea/-uutisia
Kivi: Köyhyyttä
Nappi: Köyhyyttä
Risti: Suru-uutisia
Ruumisarkku: Suru-uutisia
Sormus: Häitä
Kruunu: Häitä
Jne..

Nykyversiota ajatellen voit käyttää myös onnenkiviä, joista tulkitaan tulevaisuus kivien energiamerkityksen ja/tai värin perusteella.
Vaihtoehtoisesti voit leipoa vaikka amuletti-muffinsseja (1 amuletti-per-muffinssi), jolloin varmistetaan, että jokainen osallistuja saa ennustuksen. Yksi muffinssi on hyvä jättää ilman amulettia, jos haluaa mukaan skenaarion tylsästä vuodesta. Laiska tai kiireinen ostaa muffinssinsa tietty lähikaupasta ;)

*Jos laitat amuletit kakkuusi ennen paistamista, valitse materiaaleja jotka kestävät uunin kuumuutta ilman palamista/sulamista.
Jos taas tökit amuletit kakkuun/leivoksiin päältäpäin, töki ne sisään pohjan kautta. Jos muffinssit ovat valmiissa paperivuosissa, on amuletit pakko tökkiä sisään päältäpäin, mutta kuorruta muffinssit tällöin vaikka kermavaahdolla tai sulatetulla suklaalla, tms. Muista myös ajoissa mainita kakussa piilevistä sattumista, ja siitä, saavatko vieraat pitää löytämänsä amuletit, vai keräätkö ne lopuksi talteen seuraavalle vuodelle.

Jos haluat järjestää esim. erilaisten enteiden kurkistelua/kuulostelua mahdollistavaa toimintaa, kuten kynttiläkamarin (joko peili-, tai sormusvaihtoehdolla), laita välineet paikoilleen rauhalliseen tilaan, vaikka makuuhuoneeseen:

-Jätä huoneeseen kynttilöiden luo tulitikut, ja paloturvallinen alusta käytetyille tikuille etukäteen.
-Jätä myös peili- tai sormustilaisuuteen käden ulottuville vesisanko, kaiken varalta. Mainitse k.o. vesiastian paikka aina uusille kurkistelijoille.
-Ole varovainen kynttilöiden kanssa, ja kehota kurkistelijoita aina sammuttamaan kynttilät poistuessaan huoneesta.
-Järjestä myös kuppien kääntö esim. olohuoneeseen, tai johonkin syrjäisempään huoneeseen, iltaa varten.

Puolisen tuntia valmisteluaikaa yleensä riittää kun olet saanut kakun uunista. Sen jälkeen olet valmis vastaanottamaan vieraasi. Uutta vuotta on hyvä valmistautua vastaanottamaan ajoissa, ja nauttia samalla päättyvän vuoden viimeisistä hetkistä.

-Keitä kaikille perinteiset pannukahvit (ja/tai irtolehtiteet), ja voitte tulkita kakusta paljastuneiden amulettien lisäksi kuppiin jääneitä poroja/teenlehtiä.

Sisätiloissa

-Illan kuluessa voidaan, wanhaan malliin, hyvin tehdä taikoja, kääntää lautasia, ja kuulostella enteitä. Illan kuluessa halukkaat voivat myös käydä kurkistelemassa tulevia etukäteen järjestämästäsi kynttiläkamarista. Voitte myös arpoa vuorot.

-Perheen, tai hyvän kaveriporukan kesken voitte myös käydä Vuodenvaihteen saunassa. Vuodenvaihteen saunalla voi olla yhteinen teema, kuten parantaminen, vanhasta irtipäästäminen, tai vaikka sinkkujen kesken vanhastapiikuudesta / -poikuudesta pääseminen. Saunokaa siis asioita, joista joko haluatte päästää irti, tai unohtaa, tai joita haluatte parantaa/voimistaa, tai saavuttaa tulevana vuonna. Samalla keho puhdistuu myös symbolisesti vanhan vuoden taakasta, ja harmit ja kivut on hyvä heittää kiukaalle kauhallinen kerrallaan. Hyviin tapoihin tottakai kuuluu myös heittää tömpsyt teräviä saunan haltijalle.
Muistakaa, että taloyhtiöissä saunavuorot sovitaan yleensä erikseen, ja yleisiin saunoihin aika pitää varata hyvissä ajoin etukäteen. Muistakaa jättää yleiset saunatilat siistiin kuntoon, ja viekää mahdolliset roskat (esim. naksupussit tai makkarapaketit) mukananne. Niin seuraavalla saunojalla on myös miellyttävä saunakokemus eikä hän ajattele teitä "sikalaumana".

-Keskiyön lähestyessä on perinteisesti annettu uudenvuoden lupaukset. Omalla porukalla olemme yleensä jokainen kirjoittaneet anonyymisti paperilapuille lupauksemme, ja laput laitetaan kulhoon ja sekoitetaan. Jokainen osallistuja nostaa sitten sokkona lapun kulhosta. Tämän jälkeen laput luetaan ääneen. Tämä on hauska, ryhmähenkeä lujittava tapa, lupaus on helppo lukea, koska se ei ole oma. Silti jokainen tietää lupauksensa, ja voi jopa tehdä lisää huomioita elämäntilanteensa parantamiseen (koska ihmiset lupailevat eri asioita).

Ulkona

-Lupauksien jälkeen on hyvä pistäytyä ulkona haukkaamassa happea, katselemassa ilotulitusta, ja vaikka ampua omat raketit (ota joku muovipussi mukaan roskia varten). Jokaisen on hyvä pitää mukanaan henkilökohtaista amulettia, tai illan tinakenkää, sekä houkuttelemaan henkilökohtaista onnea, että suojelemaan, etteivät ympäristön loitsijoiden asettamat taiat häiritse tai pilaa teidän iltaanne. Kilisevät asusteet ja korut pitävät myös pahat henget loitolla. Mikäli teiltä jää rakettijätettä, korjatkaa se mukaanne ja laittakaa roskikseen.

-Vuoden vaihduttua palataan hetkeksi sisätiloihin ja on valuennustusten aika. Nykyisin kielletyn  Lyijytinan valamisen sijaan voitte kokeilla esim. vahaa tai sokeria (postaus tulossa). Jokainen valaa tinansa, ja vesisaaviin solahtaneen tinakuvion merkitys tulkitaan tarkastelemalla sen varjoa kynttilänvalossa.

-Lopuksi viekää valuvesi ääneti kolmen tien risteykseen, ja hiljentykää kuuntelemaan enteitä. Kuunnelkaa, kuuluuko mitään erikoista. Tiukujen kilinä enteili häitä, nauru ilonaiheita, itku hautajaisia, sireenit onnettomuuksia, kellojen soitto ristiäisiä/vauvauutisia, ja musiikki rahaa/vaurautta, ja näin nykyaikana; moottorin äänet tai laivan huuto, matkaa.
Puhukaa vasta kun olette taas neljän seinän sisällä.

-Illan päätteeksi (tai seuraavana päivänä) voitte vertailla saamianne amuletteja, enteitä ja ennustuksia, ja laatia sen perusteella kuvan tulevasta vuodesta.

*Noidankoto toivottaa kaikille lukijoilleen Riemukasta Vuoden Vaihdetta ja Parempaa Uutta Vuotta :D

Uppopaistaminen

Uppopaistaminen on loppupeleissä aika helppo ruoanlaittotapa, joka sopii useimmille ruoka-aineille, kasviksille, tofulle, piirakoille, kääryleille, jne. Koska uppopaistamiseen liittyy kiehuvaa öljyä, se vaatii myös taitoa ja kärsivällisyyttä. Jos leivität, tai dippaat paistettavan taikinassa ennen uppopaistoa, sitä kutsutaan friteeraukseksi.

Tarvitset:
Hyvän, laakean teräskattilan tai korkeareunaisen wokkipannun
Kannen paistopannulle
Pari litraa hyvä kasviöljyä, kuten Rypsi, Rapsi, tai Auringonkukkaöljyä
Hyvät, kuumuutta kestävät ottimet
Aluslautasen, tms. ottimille
Lautasia paistettaville
Serlaa lautasten vuoraukseen ja kaikenlaiseen pyyhintään/kuivaukseen

-Valmistele ensin kaikki tarvittavat käsille, ettet joudu valmistelemaan työvaiheita erikseen enää siinä vaiheessa kun herkkusi porisevat öljyssä.
-Pannu, jonka reunalle voi kiinnittää valutusritilän, on oivallinen uppopaistoon. Se on myös yksi syy miksi suosin wokkia.
-Kaada öljyä pannuun n. 2/3, ja aseta pannun mahdollinen ritilä paikoilleen. Muista, että koska paistettavat imevät itseensä öljyä, voit aina lisätä öljyä tarvittaessa.

-Anna öljyn kuumentua n.5-7 minuuttia
-Kokeile öljyn kuumuutta joko taikinanokareella, leipäpalalla, tai puisella syömäpuikolla. Jos se alkaa poreilla, öljy on sopivan kuumaa paistamiseen
-Laita paistettavat varovasti kuumaan öljyyn yksi kerrallaan, niin, ettei öljy räisky. Ne alkavat yleensä poreilla saman tien.
-Älä ahda pannua täyteen paistaessasi, sillä se voi jäähdyttää öljyä jolloin paistotulos on rapean sijaan pehmeä. Paista 2-4 nöttöstä kerrallaan, sekä paistettavien, että pannun koosta tietenkin riippuen, ja anna paistettaville tilaa "uiskennella" öljyssä, ja mahdut myös paremmin kääntämään ne ympäri
-Kun paistettavan alapinta alkaa muuttumaan kullankeltaiseksi tai kullanruskeaksi, käännä paistettava ympäri, ja paista toisellekin puolelle väriä
-Syötävät kypsentyvät öljyssä todella nopeasti, esim. yksi nyrkin kokoinen paistinpiirakkakin kypsyy parissa minuutissa.

-Paistamisen alussa paistettavat jäävät usein pinnaltaan vaaleammiksi, kuin myöhemmät paistettavat. Tämä johtuu siitä, että öljy todella jatkaa kuumenemistaan koko ajan, ja tämän vuoksi uppopaistolevy kannattaa aina välillä kääntää pois päältä, öljy ei nimittäin hetkessä jäähdy.
-Jos paistettava ruskistuu liian nopeasti, öljy on liian kuumaa. Tarkoitus kuitenkin olisi, että myös paistettavan sisus kypsyisi samaa tahtia pinnan kanssa.
-Jos öljysi pääsee kuumenemaan liikaa, käännä levy pois päältä, nosta pannu levyltä, ja pidä pieni väliaika. Odota, että öljy ja levy vähän jäähtyvät ennekuin jatkat paistamista.
-Tiettyyn pisteeseen kuumennut uppopaistoöljy on myös herkempi leimahtamaan liekkeihin. Mikäli öljykattilasi roihahtaa, käännä levy heti pois päältä, tukahduta liekit paistokattilan kannella, ja nosta pannu pois levyltä. Anna öljyn jäähtyä rauhassa ennen kannen poistamista.
-Kaikessa varovaisuudessa, lue varuilta myös öljypalosta vanhasta kinkkupostauksestani. 

-Nostele valmiit paistetut ruoat pannun reunaritilälle valumaan, ja laita uusi satsi paistumaan. Kun uudet paistettavat ovat kypsiä, nostele ritilältä valustuneet ruoat serlalla vuoratun lautasen päälle, ja nostele ruoat öljystä ritilälle, jne.
-Kun olet paistanut kaikki tarvittavat, käännä paistolevy pois päältä, nosta pannu kylmälle levylle, ja anna öljyn jäähtyä rauhassa.

Huom:

-Älä käytä paistamiseen voimakkaan makuisia öljyjä, kuten oliivia tai seesamia, sillä ne voivat vaikuttaa liikaa ruoan makuun. Oliiviöljy myös kestää huonosti kuumentamista.
-Jos hellasi on vesipisteen vieressä, vältä vedellä lotraamista paistamisen aikana, ja pyyhi käsiä ennemmin serlaan, kuin että pesisit niitä koko ajan, sillä vesipisteestä voi räiskyä vettä kuumaan öljyyn, mikä taas saa öljyn räiskymään.
-Mikäli sinulla on esim. tilanpuutteen vuoksi vielä, sanotaan, toinen puoli taikinasta leipomatta, pyydä jotakuta avuksi. Uppopaistettavien paimentaminen ei ole kovin vaikeaa, ja saat sujuvasti leivottua loput taikinasta paistamista odottelemaan :) 
-Mikäli paistettavasi eivät ole esim. taikinakuoren suojissa, kuivaa ne aina hyvin ennen paistamista, sillä vesi saa öljyn räiskymään.
-Huoneenlämpöiset paistettavat paistuvat tasaisemmin kuin jääkaappikylmät

Öljyn hävittäminen:

-Käytetyn, jäähtyneen uppopaistorasvan voi hyvin kaataa takaisin pulloon, ja käyttää uudestaan ihan perus-ruoanlaitossa.
-Uppopaistorasvan voi myös kierrättää uudestaan uppopaistoon, mutta se soveltuu siihen maksimissaan kolme kertaa, jonka jälkeen se kannattaa heittää pois.
-Älä koskaan kaada paistoöljyä viemäriin tai vessanpönttöön.
-Oikeaoppinen tapa hävittää kaikenlaiset paistorasvat on joko kaataa ne suljettavaan maitotetraan, tai imeyttää ne sanomalehtiin, ja viedä biojätteeseen. Hitaampi tapa on säilöä öljy, ja sitten kun biopussi täyttyy, lurautat sinne sitä öljyä, ja imeytät sen niihin bioihin, biopussillinen kerrallaan, ennenkuin viet pussin bioroskikseen.
-Mikäli asut lähellä luontoa, pienen määrän kasviöljyä voi myös kaataa kompostiin tai pöpelikköön johonkin pensaan juurelle, tai lirutella kinttupolun varteen, sillä se kyllä maatuu.

*Muistakaa, että uppopaistettu ruoka on tietysti hyvin rasvaista, eikä pidemmän päälle kovin terveellistä. Pieni herkuttelu silloin tällöin ei kuitenkaan ole pahasta, ja uppopaistaminen on ihan hyvä perustaito osata keittiössä ;)

Sekalaisia Taikoja ja Konsteja Vuodenvaihteeseen

Uuden Vuoden taika-aika käsittää kaksi päivää ja yhden yön. Uudenvuoden aaton (31.12) eli Vuodenvaihteen, sitä seuraavan Uudenvuoden yön (31.12-1.1), ja viimeiseksi Uudenvuoden Yötä seuraavan Uudenvuodenpäivän (1.1). Ennen wanhaan uuden vuoden ensimmäinen päivä, eli Uudenvuodenpäivä tunnettiin alueittain myös Uudenjoulunpäivänä. Kristilliseen sävyyn Uudenvuoden aatosta puhuttiin usein myös Sylvesterinä tai Sylvesterinpäivänä pyhän Sylvesterin mukaan.

Muistutan jälleen, etteivät vuotuisjuhlataiat ole perustaikoja kummempia, vaan tavallisia, perinteisiä tai talokeskeisiä juttuja aina tilanteeseen sopien. Vapun alla nostettiin hedelmällisyyttä, Juhannuksena keskityttiin lemmentaikoihin, ja Jouluna keskityttiin pääosin vaurauteen.
Vuodenvaihteessa kuulosteltiin enteitä kuten Kekrinä, mutta myös karkotettiin pahalaisia ja yritettiin vuoden varalle saada onnea varastoon, vaikka vilunkikonstein. Trullit olivat siis jälleen liikkeellä, kuten Juhannuksen tai Joulun korvilla.

Sää

-Alkavan vuoden säät on perinteisesti ennustettu Tammikuun kahdestatoista ensimmäisestä päivästä. Kylmää vai leudompaa, sataako vai ei, pilkistääkö aurinko..
-Vuodenvaihteen lumisade povasi Loppiaiselle pakkasta.
-Vuodenvaihteen kirkas tähtitaivas povaa hyvää satovuotta.
-Vuodenvaihteen pakkaset lupaavat halla-, ja katovuotta.
-Jos vuodenvaihde on sumuinen, tiesi se hallaa Heinäkuussa.
-Lauha vuodenvaihde povasi Helmikuulle pakkasia.
-Jos aurinko paistaa Uudenvuodenpäivänä, tulee hyvä ohrasato.
-Kirkas sää Uudenvuodenpäivänä povaa poutaa Juhannukseksi.
-Aamurusko Uudenvuodenpäivänä povaa runsaslumista talvea. Iltarusko puolestaan vähälumista.
-Jos Vuodenvaihteessa on sumua, tulee halla Heinäkuussa.
-Tammikuun tasapäivät (eli leudot ilmat) Maaliskuussa muistetaan (eli pakkasta samoina päivänä).

Vauraus

-Uudenvuoden päivänä ei saanut siivota, tai ihmisestä tuli äksy ja onni ei viihtynyt talossa.
-Kun Uudenvuodenpäivän aamuna lakaisee tuvan ovelta huoneen perälle, ja sitten vaikka kihvelillä kantaa roskat ulos, pysyy onni talossa.
-Joka Uudenvuoden kirkosta ensin ehtii kotiinsa, saa se talo hyvän voi-onnen.
-Uudenvuoden yönä piti isännän ennen keskiyötä ottaa aitastaan joka lajia viljaa yksi kourallinen, ja sitten keskiyön lyönnillä heittää jyvät kattoon ja huutaa: "Kasvakoon viljani tänä vuonna noin korkealle!"
-Uudenvuodenyönä piti kurkistaa keskiyöllä kaivoon. Jos näki viljaa, tuli vauras vuosi.
-Aura nostettiin Uudenvuoden aattona pellon laitaan, ja Uudenvuoden päivänä katsottiin aamulla ikkunasta auraa. Jos nähtiin pirun, tms. mörön istuvan auralla, tuli katovuosi.
-Kierrä Uudenvuodenaattona peltosi sirppi olalla, niin tulee hyvä sato.
-Juhannuksena koristeina käytetyt lehvät ja vastat syötettiin Uudenvuodenpäivänä karjalle kerppuina ja toivotettiin eläimille hyvää Uutta Vuotta. Näin karja-onni säilyi talossa.
-Uudenvuodenaattona on isännän syötävä yhdeksän kertaa, niin talo pysyy vauraana ja tulee hyvä vilja-onni.
-Jos Uudenvuodentarjoilut loppuvat kesken, tietää se köyhyyttä taloon.
-Uudenvuodenyönä poltettiin ulkona pieniä tulia, jotta Halla ei veisi viljaa alkavana vuonna.

Trullaus

-Kun Uudenvuodenyönä menee toisen lampolaan, leikkaa lampailta otsakruunut, ja piilottaa ne amuletiksi kotiinsa tai omaan lampolaansa, saa hyvän lammasonnen.
-Kun Uudenvuodenyönä onnistuu naapurin parhaalta lehmältä leikkaamaan vähän karvoja utareista, ja ne piilottaa oman kirnun pohjiin, saa hyvän voi-onnen.
-Voi-onnen varasti naapurilta, jos hänen parhaasta lehmästään kävi leikkaamassa karvoja Uudenvuodenyönä, ja sitten leipoi ne kakkaraan, jonka syötti omalle lehmälle, mieluiten Uudenvuodenpäivänä.
-Kun Uudenvuoden aattoyönä käy vähän lypsämässä naapurin paraslypsyistä lehmää, ja keittää puuron siihen maitoon, ja syöttää sen sitten omalle lehmälleen Uudenvuodenyönä, toivottaen lehmälle hyvää Uutta Vuotta, saa naapurin voi-onnen.
-Jos onnistut Uutena Vuonna juhlien isännältä tai emännältä näpistämään kolikon, pidä se onnenrahana alkavana vuonna, niin saat raha-, ja pelionnea.
-Kun Uudenvuodenyönä ensin alasti lakaisi tuvasta rikat keskelle huonetta, ja vei ne sitten naapurin lammaskaukaloon, ruoan sekaan eläinten syömisiksi, katosi naapurista lammas-onni.
-Kun onnistui uudenvuodenyönä viemään vähän ruokaa toisen aitasta omaan aittaan, niin oma aitta pysyi täytenä koko vuoden.
 
Suojelus

-Ennen wanhaan on Vuodenvaihteen aikana, etenkin Uudenvuodenyönä, hakattu kattiloita ja yleisesti metelöity, ammuskeltu ilmaankin, jotta pahat henget pysyisivät kaukana. Nykyisin ilotulitusraketit ovat korvanneet kattilat, mutta kaikenlainen meteli on edelleen hyvä keino karkottaa kaikenlaisia piruja. Kokeile esim. kiliseviä ja heliseviä asusteita tai koruja.
-Kun navetan kynnyksen alle uudenvuodenaattoyönä laittaa kolme tippaa elohopeaa, eivät trullit pääse sisään tekemään pahojaan.
-Jos eläinsuojan oven päälle, sisäpuolelle, laittaa uudenvuodenaattoiltana kypsentämättömän perunan, ja se on aamulla pudonnut, niin trulli on käynyt eläinsuojassa.
-Eläinsuojan oven viereen laitettiin isompina juhlina luuta, jotta pahat noidat pysyivät poissa. Uskottiin, että luudan nähtyään noita kuvittelee kollegansa jo ehtineen apajille ja lähtee pois.
-Käytä Vuodenvaihteen yli kaikenlaisia kiliseviä koruja ja asusteita, joiden meteli karkottaa pahoja henkiä.
-Isot korvarenkaat suojelevat lentäviltä pahoilta hengiltä, jotka yrittävät päästä ihmiskehoon suojaan.
-Pidä Vuodenvaihteen yli mukanasi henkilökohtaista amulettia, jos sinulla sellainen on.
-Pahalaisia karkotettiin piirtämällä ristejä (+) ovien pihtipieliin Uudenvuoden aattona.

Rakkaus

-Naimaton henkilö saattoi  Uudenvuoden yönä juuri ennen keskiyötä sytyttää kynttilän. Kun vuosi vaihtuu, kynttilä sammutettiin, ja katsottiin, mihin suuntaan kynttilän sydän taipui. Siellä suunnassa oli tuleva puoliso.
-Jos Uudenvuoden yönä ennen nukkumaanmenoa syö yhdeksän suolaista muikkua, tulee tuleva puoliso tuomaan unessa vettä.
-Jos laittaa lusikan uudenvuodenyöksi tyynynsä alle, niin unessa näkyi tuleva puoliso.
-Uudenvuoden aattoiltana heitetään kenkä jalasta ulko-ovelle. Mihin suuntaan kärki osoittaa, siellä suunnassa on tuleva puoliso.
-Naimattomat tytöt näpistivät Uudenvuoden aterialta leipäkakut, ja sitten sikalassa yhtä aikaa tarjosivat niitä possulle. Jonka palan sika ensin söi, pääsi alkavana vuonna naimisiin.
-Uudenvuodenyönä naimattomat kävivät sikalassa kysymässä sialta, joko tulevana vuonna pääsi naimisiin. Jos sika mitenkään vastasi, pääsi kysyjä naimisiin.
-Uudenvuodenaamuna naimattomat kävivät naapurilta varastamassa sylyksen halkoja. Puut napattiin pinosta nopeasti umpimähkään, ja juostiin kotiin. Tuvassa puut sitten laskettiin. Jos oli parillisen määrän onnistunut nappaamaan, pääsi halkovaras naimisiin vuoden kuluessa.
-Jos naimaton halusi tietää, milloin pääsee naimisiin, piti ottaa juomalasi, kihlasormus (oma, tai mielellään jonkun samanverisen), ja pitkä hius (miel. omasta päästä. Jos hiuksesi ovat lyhyet, käytä hevosen häntäjouhta). Juomalasin pohjalle laskettiin vähän vettä (about 1/3 lasillista), ja sormus pujotettiin hiukseen. Sitten otettiin kiinni hiuksen molemmista päistä, ja sormus laskettiin juomalasiin niin, ettei se osunut veteen. Kun sormus alkoi heilua ja kilahteli lasin reunoihin, kilahduksista laskettiin kuinka monen vuoden päästä häät pidettäisiin. Jos ei halunnut köyhää puolisoa, ei myöskään kannattanut käyttää tyhjää lasia.
-Uudenvuodenyönä laitettiin märkä sukka vasempaan jalkaan ennen nukkumaanmenoa. Unessa sitten tuleva kulta tuli pusertamaan sukan kuivaksi. Aina parempi jos kastelit sukkasi tinanvaluvedessä.
-Uudenvuodenyönä laitetaan joku ihastukselta salaa otettu esine tai vaatekappale tyynyn alle, ja jos hän unessa saapuu noutamaan omaisuuttaan, hänellä on tunteita sinua kohtan, ja hän voi olla jopa tuleva puoliso (katso kuitenkin lemmenloitsuvaroitus).
-Pese kasvosi Uudenvuodenyönä ennen nukkumaanmenoa, mutta älä kuivaa niitä. Älä myöskään pesun jälkeen puhu kenellekään mitään, niin unessa tuleva puoliso tuo sinulle pyyhkeen.

Tuleva Sulhanen

-Jos sinkku Uudenvuodenaattona kuulee vettä kantaessaan koiran haukkuvan, tulee kosijamies haukun suunnasta.
-Uutena vuonna harrastettiin myös kynttiläkamaria; Yksinäiseen huoneeseen laitettiin pöydälle pystyyn pöytäpeili, tms, ja sen molemmin puolin palamaan yksi valkea kynttilä. Keskiyön korvilla sitten katsottiin peilistä, josko se tuleva rakas näkyisi siellä (katso kuitenkin lemmenloitsuvaroitus).
-Jos tyttö on koko Uudenvuodenpäivän vaiti, ja laittaa ennen nukkumaanmenoa jonkin itselleen tärkeän esineen tyynynsä alle, näkee hän tulevan sulhasensa unessa.
-Uudenvuodenyönä naimaton tyttö käy koputtamassa poikineen lampaan karsinaan. Jos uuhi vastaa, pääsi rikkaisiin naimisiin. Jos karitsa vastasi, pääsi naimisiin köyhään taloon. Jos muut eläimet alkoivat mekastaa, oli tuleva mies hulttio. Jos lampaat pysyvät vaiti, ei tullut sulhasta sinä vuonna.
-Uudenvuoden aamuna piti naimattoman tytön mennä liiteriin tai halkopinolle, ja sieltä äkkiä, ajattelematta vaan napata puu käteen. Minkälainen puu, sellainen olisi tuleva sulhanen. Suora ja napakka kalikka merkitsi suoraselkäistä miestä. Vino tai kaareva taas kieroa miestä. Ohut puu enteili hoikkaa miestä, ja paksu lihavaa. Sileä, kaunispintainen puu enteili komeakasvoista miestä, kun taas rupuinen rumaa. Jäkäläinen tai naavainen puu kuvasi parrakasta miestä. Vankka, kova puu kertoi tulevan sulhon olevan kova työmies, ja jos puu oli laho, oli tuleva mies laiska ja sairaalloinen. Hyönteisten jäljet kielivät sulhon olevan rokonarpinen. Mikäli puut ovat sekalajisessa kasassa, lehtipuu kertoo tulevan miehen olevan nuoren, ja havupuu vanhan.
-Kun naimaton tyttö meni Uudenvuoden yönä alasti navettaan, ja alkoi lakaista lattiaa, näki tulevan sulhasensa.
-Kun tyttö laittaa Uudenvuodenaamuna sukkanauhat oven päälle, ja kun huoneeseen astuu ensin mieshenkilö, on tulevalla sulhasella sama etunimi kuin saapujalla. Jos ensimmäinen sisäänasuja on nainen, ovat tulevan sulhasen nimikirjaimet samat.
-Uudenvuodenaatona  naimattomat tytöt tekivät salaa sormustinkakkuja: Sekoitetaan yhteen yksi sormustimentäysi suolaa, toinen jauhoja, ja kolmas vettä. Seos vaivataan taikinaksi, muotoillaan kakkaraksi ja sitten paistetaan salassa missä mahdollista (mm. saunan uuni oli suosittu tässä). Ennen nukkumaanmenoa sormustinkakku syödään, ja unessa tuleva sulhanen tulee tuomaan vettä. Taika toimii vain jos kakun valmistamiselle ei ole ylimääräisiä kuulijoita tai näkijöitä.

Terveys

-Uudenvuoden Aattona saunottiin, mutta saunassa piti olla ääneti, tai ötökät kiusasivat kesällä.
-Jos Uudenvuodenpäivänä puhuu paljon niin kesällä lentää kärpäset suuhun (=kiusaavat).
-Jos Uudenvuoden aattona voitelee nenänsä, tai kasvonsa voilla, niin ei lopputalvena palele.
-Uudenvuoden aikana ei saa syödä paistettuja perunoita, ettei sairastu kesällä.
-Uuden tuvan hirret oli tehtävä Uudenvuodenpäivänä. Kaikki lastut sitten kerättiin ja poltettiin kannon päällä. Näin tuleva tupa välttyi syöpäläisiltä.
-Erilaisia silmävaivoja parannettiin hakemalla Uudenvuodenaamuna leipälapiolla lunta. Lumi sulatettiin pesuvadissa, ja sillä sitten pestiin silmät.
-Erilaisia ihosairauksia on myös hoidettu samoin kuin edellä.

Tulevaisuus

- Tee valuennustus, tai kokeile vahasta ennustamista. Ensimmäinen valu on perinteisesti valettu haltijalle.
-Myös Kupin Kääntö sopii ennustusleikiksi Vuodenvaihteeseen.
-Jos teillä on musta lehmä, mene Uudenvuodenyönä navettaan kuuntelemaan tulevia sen korvasta. Pelätä ei kuitenkaan saa.
-Ennen wanhaan enteitä kuulosteltiin myös kiipeämällä, lähteestä riippuen, kerran tai kolmesti muutetun ladon, talon, saunan, jne. katolle yksin tai kaverin kanssa kuuntelemaan tulevia. Ensin rakennus kierrettiin raamattu/virsikirja/mustaraamattu/mustakirja, tms. kädessä 1-5 kertaa myötäpäivään (tai vastapäivään), ja sitten kiivettin katolle istumaan. Mikäli osallistujia oli enemmän kuin yksi, heidän piti istua selät vastakkain, eikä katolla istuja saanut äännähtääkään vaikka mitä näki. Vasta kun näyt lakkasivat, sai laskeutua katolta, ja piti mennä suoraan kotiin taakseen katsomatta.
-Tulevia on kuunneltu myös menemällä kolmen tien risteykseen Uudenvuoden aattona. Maahan piirrettiin heinähangolla tai leipälapiolla piiri, jonka sisään kuuntelijat settuivat selät vastakkain, niin ei heille tapahtunut mitään pahaa.
-Tuvan lattialle laitettiin leipäpaloja Uudenvuoden aattona. Jokaiselle palaselle nimettiin joku tapahtuma. Sitten tuotiin kukko tupaan, ja mitä palaa kukko ensin nokkaisi, sitä tapahtui tulevana vuonna. Nykyään voit kokeilla samaa lemmikinraksuilla, ja kissalla tai koiralla.
-Toinen vuotuisjuhliin juurtunut tapa on laskea kulhoon vettä, ja laittaa pohjalle vihkisormus (siis kertaalleen vihitty sormus). Valkea kynttilä sytytetään molemmin puolin, ja tulevia tapahtumia kurkisteltiin sormuksen silmästä. Jos olet jo naimisissa, käytä mieluiten jonkun toisen vihkisormusta, ei omaa.
-Uudenvuodenyönä, vähän ennen kello kahtatoista, otetaan musta lampaan talja ja leikkuuveitsi. Sitten mennään yksin saunaan, ja laitetaan veitsi poikittain suuhun, levitetään talja lauteille, ja istutaan sen päälle. Sitten odotetaan, ja kuullaan tulevia. Pelätä ei saanut.
-Uudenvuodenyönä mentiin naapuriin, ja salaa oven takaa kuunneltiin. Jos kuului ilakointia, tuli omasta tulevasta vuodesta riemukas. Jos itkettiin, tiesi se suruja itselle. Jos kuuli puhetta rahasta, tiesi se rikkautta, mutta vasarointi oli kuoleman enne.
-Ennen keskiyön kellonlyömää Uudenvuodenyönä otetaan peili, vihkisormus, ja hius oman kullan päästä, ja mennään ne mukana yksin kamariin. Peiliin katsoen sormus pujotetaan hiukseen, ja pidetään molemmista päistä kiinni niin, että sormus roikkuu hiuksessa. Keskiyöllä sormus alkaa keinua hiuksen varassa. Tästä keinunnasta voi laskea tulevat elinvuotensa, tai tulevat onnenvuotensa. Yksi keinahdus (suuntaan tai toiseen) vastaa aina yhtä vuotta.
-Uudenvuoden Aattona otettiin aterialta jääneet luut talteen. Uudenvuodenaamuna luut sitten vietiin eteiseen, tai ovensuuhun (koirille), ja kenen koira meni ensiksi niitä ottamaan, se kuoli vuoden kuluessa.
-Kun oli saunottu uutenavuonna, heitettiin vasta saunan katolle. Jos vastan tyvi osoitti kirkolle päin, kuoli heittäjä vuoden kuluessa.
-Uudenvuoden aattona ruoan jälkeen otetaan jokaista perheenjäsentä kohden yksi suolarae, ja asetetaan ne ikkunalaudalle. Kenen suolarae on seuraavaan aamuun sulanut tai kadonnut, kuolee tulevan vuoden kuluessa.
-Uutena vuonna on heitetty miesväen kesken saapasta. Saapas heitettiin ilmaan, ja jos saappaan terä osoitti talosta poispäin, lähti hän vuoden sisällä talosta.
-Jos vuodenvaihteessa työskentelee, riittää töitä koko vuodelle.
-Vuodenvaihteessa piti keskiyöksi pukeutua sellaiseksi, mitä haluaa tulevan vuoden tuovan/olevan, esim. työ-, juhla-, tai, urheiluvaatteisiin, tai pakata matkalaukku, ja sitten siinä valitussa asussa tai laukun kanssa mennä ulos, ja kiertää koti myötäpäivään keskiyöllä. Niin tulevana vuonna riitti joko töitä, juhlia, matkoja, tai vaikka energiaa kuntoilla.
-Kun laittaa Uudenvuodenyönä halon pään alle nukkumaan mennessä, näkee enneunia.
 
Sekalaista

-"Jos Juhannuksena, ja Kerran Kekrinä, niin uskaltaiskos Uutenavuonna"?
-Kengät kun oikein puhdistaa, rasvaa ja lankkaa vuodenvaihteen aatonaattona, niin ei tarvitse koko vuoteen hoitaa kenkiä.
-Jos rikot jotakin Uudenvuoden aikana, on se huono enne.
-Jos halusi hyväksi soittajaksi, piti mennä Uudenvuoden aattona saunaan soittamaan mieleisen instrumentin kanssa (tai ainakin yrittämään soittamista). Sitten tuli soittaja opettamaan.
-Joka Uudenvuoden Aattona ehti ensiksi saunaan ja kerkesi nakata löylyä kiukaalle, niin se ehti koko tulevan vuoden hoitaa työnsä ja tehtävänsä ennen muita.
-Joka Uudenvuoden aattona ehtii ensin kylpeä, pysyy virkkuna läpi vuoden.
-Vuodenvaihteen aikana ei saa kehrätä tai muuten villoja eikä lankoja käsitellä, tai tiesi huonoja aikoja.
-Kun vuosi vaihtuu keskiyöllä, se, joka ensiksi kirjoittaa uuden vuosiluvun paperille, pysyy seurueesta pirteimpänä koko vuoden.
-Jos Uudenvuoden aamuna nukkuu pitkään, on uninen koko vuoden. Uskomus tunnetaan myös päinvastaisena:
-Uudenvuoden aamuna ei saa nousta aikaisin ylös, tai tulee pitkäveteinen vuosi.
-Jos vuoden ensimmäisenä päivänä tulee vieraita, tuo hyvää onnea talolle jos kynnyksen yli astuja on miespuolinen. Onni on sitä suurempi mitä kookkaampi hän on. Jos ensimmäinen vierailija on naispuolinen, tiesi se epäonnea, ja sitä suurempaa, mitä vanhempi hän oli.
-Uudenvuoden päivänä pitää keretä hoitaa mahdollisimman monta asiaa, ja käydä monessa paikassa, jotta pysyisi virkkuna ja aikaansaavana myös tulevan vuoden.
-Lapsia ei saanut torua eikä kurittaa Uudenvuoden päivänä, niin niistä tuli hyvätapaisia.

*Vuodenvaihteen wanhat taiat sopivat viihdykkeeksi vaikka illanistujaisiin ;)

Kinkkuasiaa ja -apuja

Elikkäs, tämä on jatkoa wanhalle kinkkupostaukselleni, mitä tehdään kinkun paistinliemelle, kinkunrasvalle tai kuinka paistetaan kinkku ilman mittaria? Näin:

Kinkun tähteiden käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun, ja etenkin liotetun kinkun, poistetun, pehmeän nahan voi kattaa ulos lintuystäville tai oraville. Jos asut metsän likellä, kovempi nahka kelpaa varmaan isommillekin vilistäjille, kuten supikoirille, näädille, tai ketuille. Muuten kinkunnahka kuuluu biojätteisiin.
Voit myös säilöä nahan esim. pakastimeen, ja polttaa sen seuraavassa Juhannukokossa houkutellaksesi ruoka-onnea ja vaurautta taloosi (muista laittaa nahka mahdollisimman pohjalle, muiden materiaalien alle, sillä rasva voi kuumetessaan räiskyä ja paukkua).

-Kinkun luusta voi vielä keittää lihaliemen keittopohjaksi. Myös koirasi, tai vaikka naapurin koira varmasti ilahtuu uudesta purulelusta. Muutoin myös kinkun luu kuuluu biojätteisiin.
Maagisesti ajatellen, jos olet rakentamassa uutta eläinsuojaa, voit haudata luut sen perustuksiin. Tavan on uskottu takaavan eläinten hedelmällisyys. Voit myös polttaa luun edellisen tavoin Juhannuskokossa.

-Ylijäänyt kinkku, eli lihat (sekä raa'at että kypsät), itsessään voidaan hyvin pakastaa tulevaa käyttöä varten. Kinkun voi kätevästi pakastaa viipaleina tai paloina sopivan kokoisiin valmis-annoksiin, joko pakasterasioihin tai minigrip-pusseihin.
-Kinkun rääppeet sopivat erilaisiin keittoihin (esim. lihalisäksi niin herne- kuin lihakeittoon), sekalaisiin paistoksiin ja kastikkeisiin, pannariin, salaatteihin, uunileipien täytteeksi ja sekalaisiin vuokaruokiin, kuten rääppäislaatikkoon tai kiusauksiin ja niin edelleen. Käytä vain mielikuvitustasi. Esikypsennä raaka kinkku tarvittaessa.
-Jos kinkun tähteet ehtivät mennä pilalle, kääräise ne esim. serlaan ja hävitä biojätteen mukana. Mikäli asut metsän lähellä ja tykkäät vaellella metsissä, voi kinkkupaloja jättää sammalikkoon eläimille, tai haudata maahan. Voit myös pakastaa lihat kesää varten, sillä nisäkkäiden lisäksi myös linnut ja erilaiset hyönteiset (kuten komeat turkkilot,) pitävät vähän pilaantuneesta lihasta.

Kinkun rasvaliemen käyttäminen ja hävitys:

-Kinkun rasvaliemi kannattaa ottaa talteen, ja käyttää sitä myöhemmin, esimerkiksi lihaliemen korvikkeena, tai patojen tai kastikkeiden höystönä. Maukas kinkkuliemi sopii mainiosti myös peruna- ja kaaliruokien mausteeksi, ja sitä voi käyttää höystämään esim. Tapaninpäivän ruokia; paistia, kastiketta tai keittoa. Kinkkuliemi säilyy käyttökelpoisena jääkaapissa viikon-pari (vähän sen suolaisuudestaan riippuen), mutta se on myös helppo pakastaa tulevaa käyttöä varten, joko pakasterasioissa tai minigrip-pusseissa.

-Liemi ja laarsi erotellaan toisistaan kaatamalla kinkkuliemi sopivaan kippoon, ja jäähdyttämällä se jääkaapissa yösn yli. Laardi hyytyy liemen pinnalle helposti poistettavaksi kerrokseksi, ja voit säilöä sen omaan rasiaansa ja pakastaa tulevaa käyttöä varten (Lue myös seuraava kohta).

-Kinkun hyytynyt laardi sopii paistamiseen, ja esim. pyttipannusta tulee täyttävää ja maukasta jos paistat ainekset kinkun rasvassa. Myös erilaiset (sian)lihakastikkeet saavat wanhan tyylin mehevyyttä kun ruskistat rasvattomaksi tehotuotetun possuvainaan parhaat palat aidossa, pulskemman lajikumppaninsa laardissa. Mikäli sinulla ei siis jostain syystä ole esim. läskisoosiin muuta kuin vähärasvaista sikaa, paista siis lihat joulun jälkeen pakastamassasi kinkunrasvassa. About 1 dl laardia riittää yhteen annokseen.
-Hyytynyt ihra sopii myös hyvin valurautakaluston, kuten esim. muurikkapannun ja wokin hoitoon. Jos läski edelleen kammottaa, voi jähmettyneen rasvan myös tarjoilla eläimille. Sulata rasvan joukkoon hieman puurohiutaleita ja linnunsiemeniä, ja hyydytä jääkaapissa. Laita siemenkakku tarjolle lintulaudalle. Rasvan joukkoon voi sulattaa myös hienonnettuja, kuivattuja hedelmiä, marjoja ja/tai rusinoita.

-Mikäli kuitenkin aiot heittää kinkun "sivutuotteet" roskikseen, muistathan, että tähteeksi jäänyt kinkun rasva hävitetään oikeaoppisesti biojätteen mukana. Hyydytä rasva kipossa jääkaapissa, kääräise serlaan ja vie asianmukaisessa pussissa bio-roskikseen, tai metsän siimekseen eläimille sellaisenaan..

*Kaiken, kinkusta tavalla tai toisella ylijäävän, biologisen materiaalin voi myös kuopata omalle tontille maan poveen, tai polttaa pahoja henkiä sun muita karkoittavassa kokossa, jos ei muuten niin Vuodenvaihteessa. Kaikenlaiset rääppeet säilyvät kyllä pakastimessa siihen saakka. Mikäli aiot rovioida kinkun rasvan, imeytä se sitä ennen esim. vanhoihin riepuihin tai sanomalehtiin ja asettele ne poltettavan kokon keskelle ennen kuin reunoille.

Kinkku valahti lattialle:

-Nou hätä. Huuhtele kypsentämätön kinkku juoksevan veden alla, ja taputtele kuivaksi vaikka keittiöpyyhkeellä.
-Jos kinkun narut katkesivat pudotuksessa, sido kinkku uudelleen kostutetulla puuvillanarulla.
-Mikäli paistettu, kypsä kinkku putoaa lattialle, huuhtele samoin.
-Jos kerkesit jo kuorruttaa kinkun, suosittelen vanhan kuorrutuksen poistamista, kinkun huuhtelua, ja uudelleenkuorruttamista. Tällöin kinkkua ei tarvitse erikseen kuivata, kosteus haihtuu kyllä uunissa ja mehevöittää kinkkua.

Särkynyt Kinkkumittari:

-Mikäli elohopeaa sisältävä kinkkumittari jostain syystä särkyy paistamisen aikana, ja mittarin elohopea valuu kinkkuun, heitä kinkku pois. Elohopea on myrkyllistä, ja imeytyy lihaan nopeasti. Älä siis yritä pelastaa kinkusta mahdollisesti syötäviä osia jotka eivät ehkä ole myrkyttyneet, vaan hävitä kinkku sellaisenaan. Älä missään nimessä tarjoa elohopeakinkkua perheellesi, lemmikillesi tai metsän eläimille. Se ei myöskään sovellu kompostiin. "Saastunut", kinkku ei myöskään kuulu biojätteeseen, vaan oikeaoppisesti se pitäisi toimittaa paikalliseen Vaarallisten Aineiden Käsittelylaitokseen (kannattaa Googlettaa). Sinne kannattaa myös soittaa ja kysyä tarkempia ohjeita elohopeakinkun käsittelyyn.
-Useimmat "nykymittarit" eivät kuitenkaan sisällä elohopeaa, vaan värjättyä petrolituotetta tai liuotinta. Tällaisen mittarin särkyminen ei tee kinkusta syömäkelvotonta, vaikka liha saattaakin särkymäkohdasta värjäytyä (Ole silti tarkkana mahdollisten tikkujen kanssa).

-Mikäli mittari on hajonnut esim. huonon säilytyksen seurauksena, eikä neula reagoi vesitestiin, tms. Mittaria ei tietenkään voi käyttää paistamiseen, vaan se kuuluu hävittää edellisen kohdan ohjeiden mukaan. Myrkyttömän nykymittarin oikeaoppiseen hävittämiseen kannattaa varuilta kysyä ohjeita paikalliselta kierrätyskeskukselta (kannattaa Googlettaa).

-Mikäli jouduit heittämään kinkkusi menemään, älä huolestu. Nykyisin moni kauppa on auki jouluisinkin, ja hyvässä lykyssä saat ostettua uuden kinkun tilalle. Jopa huoltoasemilta voi joulunaikaan tuurilla bongata vaikka valmiita, esipaistettuja kinkkurullia jotka välttävät paremman puutteessa (c'moon, halusin kokeilla tänä jouluna jotain erilaista.. ;)
Voit myös tunnustaa jouluvieraillesi suoraan mitä on tapahtunut, ja kysellä, jos heillä olisi tuoda mukanaan jotain ylimääräistä paistia joulupöytäänne? Hätätilassa omakin pakastin tarjoaa avun, ja tuskin kukaan alkaa nurista kinkunpuutteesta esim. jouluisen lihamurekkeen äärellä (mausta vaikka neilikalla, inkiväärillä tai piparkakunmuruilla, ja täytä esim. limppukuutioilla, riisillä, karpaloilla tai luumuilla).

-Mikäli saat hankittua uuden kinkun, mutta et saa H-hetkeen lainattua tai ostettua mistään uutta mittaria, katso seuraava kohta.

Kinkun paistaminen ilman Paistomittaria:

Mikäli sinulla ei ole paistomittaria, tai paistomittari on rikki, tai muuten vaan teillä tietymättömillä.. öö.. ikävä kuulla. Paistaminen ilman mittaria on vähän tuuripeliä, mutta mikäli sinulla on minkäänlaista, positiivista uuninkäyttökokemusta keittiössäsi, olet vahvoilla:

-Suorita esivalmistelut ohjeiden mukaan, mutta skippaa se mittarikohta
-Seisota ensin ohjeiden mukaan sulatettua kinkkua huoneenlämmössä n.3-5h kinkun koosta riippuen, että kinkun sisälämpötila ehtii tasaantua
-Paista kinkkua sen koosta riippuen, mainittujen ohjeiden mukaan 1h/kg
-Kun H-hetki koittaa, nosta kinkku uunista, ja leikkaa se kylmästi kahtia paksuimmasta kohdastaan. Jos sisus näyttää raa'alta, kursi kinkku taas yhteen kääräisemällä ympärille pätkä kostutettua puuvillanarua, ja paista kinkkua vielä 1/2-1h, ja tarkista leikkauskohta, jne, kunnes kinkku on kypsää
-Sitten, poista nahka ja kuorruta kinkku ohjeiden mukaan. Jos kinkku ei meinaa pysyä kasassa leikkauskohdastaan, kietaise taas kinkun ympäri vedellä kasteltua puuvillalankaa, mutta vain vaakasuoraan, öh, päiväntasaajan ympäri, ettei lankaa jää kuorrutuksen alle
-Kun kinkku on valmis, poista lanka, ja tarjoile kinkku niin, että viipaloit sen toisen puoliskon siitä puolitetusta kinkusta, ja asettelet kinkkuviipaleet samalle vadille sen ehjän puoliskon kanssa, jolloin näyttää, kuin olisit vain viipaloinut tarjoiluvalmiiksi puoli kinkkua. Ehkä kukaan ei huomaa mitään ;)

Palanut Kinkku:

-Jos kinkku kärähtää, no, tämän takia kinkku on aina hyvä paistaa nahan kanssa, sillä vaikka nahka vähän palaisikin, senkun kuorit sen pois valmiista kinkusta ja voilà, kinkku on hyvä taas.
-Jos ilman nahkaa paistamasi kinkku kärähtää, anna kinkun hieman jäähtyä, ja leikkaa varovasti ohuella veitsellä (fileerausveitsi on hyvä) palaneet osat pois kinkun pinnasta, ja pirskota päälle vähän vettä tai kinkun rasvalientä, ja kuorruta kinkku tavalliseen tapaan.

-Jos kuorruttamasi kinkku kärähtää, sinulla on hyvä olla lisää kuorrutusaineksia. Kuori pois palanut kuorrutus, tee uusi, ja kuorruta kinkku nyt varovaisemmin, miedommalla lämmöllä ja kauempana uunin vastuksista.
-Hävitä poistetut, palaneet kohdat biojätteessä tai kompostissa. Voivat ne metsän elukoillekin kelvata.

Levinnyt Kinkku:

-Jos kinkku leviää paistovadille (eli poistit sen verkon vastoin ohjetta), ja se on yhä puoliraaka, sido kinkku heti kasaan kostutetulla puuvillanarulla (kannattaa kysyä apuja tähän, toinen kääntelee kinkkua esim. haarukoiden avulla ja sinä käärit narua), ja jatka paistamista normaalisti.

-Jos kinkku on jo kypsää, paras tapa pelastaa se on tarjoilla kinkku valmiiksi viipaloituna. Erottele levinnyt kinkku ensin veitsellä paloihin vähän leviämisen, eli lihasryhmien mukaan. Viipaloi nämä palat sitten terävällä leikkuuveitsellä viipaleiksi. Joo, viipaleista tulee väistämättä pienempiä kuin miltä kokonaisen kinkun viipaleet näyttäisivät, mutta nou hätä. Asettele pikkuviipaleet hienosti tarjoiluvadille, ja koristele vaikka tuoreyrteillä ja höyrytetyillä vihanneksilla. Kastikkeen voit kattaa vadin keskelle. Ruoka näyttää tarkoituksella tehdyltä ja hyvässä lykyssä trendikkäältä, -"Jotain erilaista ajattelin tänä vuonna laittaa." ;)

Liian suolainen kinkku:

-Toivottavasti sinulla on iso kattila. Toistaiseksi ainoa tietämäni keino poistaa liikaa suolaa jo-paistetusta kinkusta on laittaa se kattilaan muutaman kuoritun perunan kanssa ja keittää sitä miedolla lämmöllä n.1/2-1h. Maista kinkkua välillä, ja vaihda perunat tarvittaessa uusiin
-Nosta kinkku kattilasta, kuivaa se, ja kuorruta tavalliseen tapaan. Käyttämäsi perunat voit käyttää perunamuusiin. Tällöin suolaa ei tarvitse erikseen lisätä niin paljoa.

Rasvapalo:

-Ihan ensimmäinen ohje kaikkiin rasvapaloihin: Älä missään nimessä yritä sammuttaa sitä vedellä!!! Vesi saa rasvan vain räiskymään, ja höyry palon leviämään.
-Toinen ohje: Pidä pää kylmänä ja pysy rauhallisena!

-Monesti kinkku leimahtaa liekkeihin vasta kun olet kerennyt nostaa sen uunista. Se on, uskokaa tai älkää, tavallaan hyvä asia, sillä liedellä oleva rasvapalo on helpompi sammuttaa:
1.) Uuni/levy pois päältä ja sopiva kansi/kupu, tai kostutettu, märkä vaate/peitto palavan astian päälle jotta liekit tukahtuvat.
Pienen rasvapalon tukahduttaa kotioloissa myös kaatamalla reilusti (kilo tai pari) suolaa sen päälle (Tämänkin vuoksi suola on paras ostaa aina perhekoon tetroissa sirottimien ja annospussien sijaan).
2.) Huuhtele suolalla sammutettu kinkku juoksevan veden alla, ja katso kohta "Palanut kinkku".

-Usein rasvapalo syttyykin vasta kun uuni avataan, ja sinne tulvii happea. Syynä uuninsisäiseen kinkkupaloon ovat usein yritys paistaa liian isoa kinkkua pienessä uunissa, kinkku osuu vastuksiin, tai sitten paistolämpätila on lähtöjään liian korkea. Myös ilman nahkaa paistettu kinkku todennäköisemmin roihahtaa, sillä se tihkuu rasvaa enemmän kuin nahalla suojattu.
-Sulje uuninluukku, käännä virta pois päältä, ja lue eteenpäin:

-Jos rasvapalo syttyy uunissa, se usein myös tukahtuu muutamassa minuutissa, kun suljetun paistotilan happi palaa loppuun. Uunin tiivisteet voivat tietysti sulaa ja alkaa fuskata, jolloin savu leviää asuntoon.
-Älä avaa uunia jos siellä on palavaa ruokaa. Jos avaat uunin luukun heti palon sammuttua, uuniin tulvii happea joka voi saada ruoan leimahtamaan liekkeihin uudestaan, puhumattakaan, että pikku palo voi karata kasvoille.
-Käännä uuni pois päältä, ja anna tukahtuneen uunipalon jäähtyä itsekseen. Tarkista vahingot vasta kun vuoka ja uuni ovat huomattavasti jäähtyneet.
-Jos kinkkupalo ei tukahdu itsekseen, about 5-10 minuutissa, soita palokunta paikalle. Palokunnan tavoittaa hätänumerosta (112).

-Pelastuslaitos suosittelee muutenkin sammutuspeitteen hankkimista keittiön hätätapauksia varten, mutta sen puuttuessa mikä tahansa paksu peitto tai vaikka matto käy liekkien tukahduttamiseen. Tekstiili joutaa ikävä kyllä sammutustöiden jälkeen jäteastiaan, mutta ainakin keittiösi pelastuu isommilta vahingoilta. Roihun voitettuasi on hyvä avata ikkunat ja paikalliselle Paloasemalle on myös hyvä soittaa ja kysellä lisäohjeita.
-Älä yritä sammuttaa rasvapaloa kemiallisella sammuttimella, sillä sammutusaine voi saada kuuman rasvan roiskumaan ja palon leviämään.

-Mikäli saat kinkun sammumaan itse ilman isompia vahinkoja, avaa ikkunat jotta turha käry tuulettuu pihalle.

*Tuleekos teille mitään kinkkukämmejä mieleen? Vinkkaa tähän, ja jatkan listaa tarvittaessa kinkun ensiapunikseillä :)

Sekametelisoppa

Eli Sekahedelmäsoppa kuului lapsuuteni jouluperinteisiin, ja on kenties ainoa asia mikä saa minut laittamaan hieman ällöämääni riisipuuroa ;)

500-700g Kuivattuja sekahedelmiä
2-2 1/2 l Kylmää vettä
Sokeria

Suurus:
Vajaa 1 dl kylmää vettä
2-3 rkl Perunajauhoa

(Voi näyttää pahalta, mutta maistakaapa!)

-Jos kuivahedelmät ovat kovin isoja, voit paloitella niitä hieman (puoliksi tai kolmeen osaan), mutta älä silppua niitä pieniksi. Kokonaiset taatelit tai luumut antavat ilmettä keitolle, ja sattumia saa olla mukana
-Kaada kattilaan kylmää vettä, ja lisää sekahedelmät. Lisää tarvittaessa vettä, sitä tulisi olla niin paljon, että hedelmät mahtuvat "uimaan" vapaasti. Voit laittaa hedelmät likoamaan jo aamulla, niin soppasi valmistuu sitten illalla nopeammin
-Kuumenna vesi kiehuvaksi, ja hauduttele hedelmiä miedolla lämmöllä about 1/2-1h kunnes hedelmät ovat pehmeitä, ja vesi-hedelmäsuhde on hyvä. Jos laitoit hedelmät veteen jo aamulla, keittoaika lyhenee tietty huomattavasti
-Sekoittele keittoa aika ajoin, lisää tarvitaessa vähän vettä
-Kun soppa alkaa olla valmista, maista lientä, ja lisää sokeria tarvittaessa niin, että saat sopivan makean keiton

(Omenat kelluvat aina..)

-Sekoita suurus jossain kipossa. Käännä levy pois päältä, mutta älä nosta kattilaa levyltä
-Kaada suurusta vähän kerrallaan ohuena norona koko ajan sekoittaen kattilaan niin, että soppa vähän paksunee. Mitään kiisseliä sopan ei tarvitse olla, joten kaikkea suurustetta ei tarvitse kaataa kattilaan.
Sitä muuten kutsutaan osanestesuurustamiseksi. Muista myös, että jäähdyttyään keitto paksunee lisää.

*Tarjoile sekametelisoppa lämpimänä tai jäähtyneenä riisi- tai esim. ohrapuuron kanssa jälkiruokana tai välipalana.
Jos sinulla on jotain mehua tai hilloa, voit laittaa myös niitä makeutukseksi keittoon. Voit lisätä rusinoita, tai kuivattuja karpaloita luumuja, tai ihan mitä kuivahedelmiä kaapistasi löytyy.
Perunajauhon voi hyvin korvata maissitärkkelysjauholla. Annostelu säilyy samana.

Jos korvaat kuivahedelmät rusinoilla, saat tietenkin perinteistä rusinasoppaa. Jos taas käytät pelkkiä luumuja, syntyy väskynäsoppa :)

Talvipäiväinen tarina

Kerron näin Talvipäivän kunniaksi kaikille lukijoilleni pienen tarinan; Tämä tapahtui minulle viime Talvipäivänä, mutta tapaus liikutti minua niin paljon, että haluan jakaa sen kanssanne.

-Valmistauduimme mieheni kanssa Talvipäivään normaaliin tapaan, laitoimme koristeita, kokosimme kuusen, muilutimme lahjat kuusen juurelle, ja laitoimme ruokaa. Tai no, minä laitan meillä ruoat, en kaipaa useampaa kokkia keittiöön, pyydän mieheltä apua jos on kädet liian täynnä, kuten "Kultsi, avaa parvekkeen ovi, täältä tulee pellillinen pasteijoita" ;D

Anyway, viime talvipäivänä herkuttelimme poronkäristyksellä ja perunamuusilla. Ruokaa jäi vähän yli, ja kun se oli jäähtynyt, säilöin ruoantähteet tapani mukaan seuraavaa päivää varten. Laitoin lopun käristyksen (n. 3 dl) pakasterasiaan, ja jääkaappiin, joka oli muutenkin todella täysi, tiedättehän, kun ruoanjatkeita pitää aina krissepyhiksi Talvipäivän alla hamstrata jääkaappiin, ettei tarvitse pulittaa törkeää ylihintaa lähihuoltamolla pastapaketista :/
Eli perunamuusin jämät (n. 4dl) eivät siis mahtuneet jääkaappiin.. höm höm.. Lapoin siis tottuneesti muusin sopivaan kippoon, peitin sen tavalliseen tapaan vihannespussilla, ja laitoin parvekkeen pöydälle yöksi. Tavan opin aikoinaan äidiltäni. Viileässä säässä ruoat säilyvät hyvin ulkosallakin, sillä viileä parveke vastaa kylmäkomeroa.

Loppuillasta sitten rouskuttelimme miehen kanssa snakseja, jaoimme lahjat ja vietimme iltaa, ja kun mieheni lopulta lähti nukkumaan, katoin kuusen huomaan noidanvälineeni, laitoin snapsin vodkaa parvekkeelle Alisen väelle ja istuin Talvipäiväni loppuun hartaissa merkeissä.
Seuraavana aamuna sitten herättiin tavalliseen tapaan, laitettin kahvia, otettiin aamupalaa, ja niin päin pois. Jossain vaiheessa alkuillasta tuli sitten ruoanlaittokin aiheelliseksi, ja otin käristyksentähteet jääkaapista, ja muusinloput parvekkeelta, ja aloin suunnittelemaan päivän rääppäislaatikkoa. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi kun poistin muusikulhon muovikääreen; Lämpöinen, eltaantunut lemahdus iski vasten kasvojani. Yäääk.

Olin ymmälläni. Lämpötila ei ollut yön aikana merkittävästi vaihdellut, ja sama ruoansäilöntäkonsti on toiminut aikaisempinakin vuosina kesät talvet. Muusi oli totaalisen pilalla, vain hometäplät puuttuivat. Ja kyllä, se oli perus-perunamuusia, joka sisältää markista ja kaurakermaa, mutta mitään tällaista ei ollut aikaisemmin tapahtunut. Erikoisinta sinänsä, kokemus ruokatarvikkeiden kanssa on opettanut, että yleistilastaan päätellen kyseinen muusi olisi lojunut parvekkeella ainakin viikon.. Kesäkuussa! Mitä helv.. eikun, mitä Alisen nimeen, ja sitten tajusin; Se Vodka!
Laitoin uhriksi snapsin vodkaa parvekkeelle. Siihen pöydälle. Siihen säilötyn muusin viereen.. ja.. Äh, sain siis syyttää itseäni.. Ketkä ikinä Alisen väestä olivat tervehdykseni kuulleet, hän tai he olivat vieraillessaan varmasti ajatelleet myös muoviin käärityn perunamussutuksen olevan heille jätetyn. Tuntemukseni olivat hymynsekaisia, vähän huutonaurun ja WTF:in rajoilla. Perunamuusin menetys harmitti ;(

Kuitenkin, olihan se onnellinen vahinko; Alisesta oli tultu vierailulle, "ruokauhrit" olivat kelvanneet, ja Talvipäiväni oli kaikin puolin onnistunut. Hih, mietin vaan, että kukahan siellä oli nautiskellut, sillä ensin tulee vain mieleeni Kalma, joka mädättää kaiken mihin koskee, tai sitten pienemmät Tautiolennot. Kuitenkin, tarpeeksi isoja tekijöitä parvekkeella oli vieraillut, kun kerran ruokakin eltaantui heidän läsnäolostaan.
Myös tarjoamani vodka oli väljähtynyt, tai, se ei enää edes haissut viinalta ja siinä oli hivenen ummehtunut tuoksu. Vaikka muusi pitikin lopulta kantaa biojätteeseen, ei oikeastaan harmittanut tippaakaan, sainhan Talvipäiväkseni parhaan "tykkäyksen" maailmasta, jonne olen aina tuntenut kuuluvani :)

Eikä mieskään lopulta nurissut saadessaan juustoiset  poro-pasta-rääppäiset
Kaunista, maagista Talvipäivää kaikille lukijoilleni ;)

Pajori

Tämä herkullinen lisuke tunnetaan myös nimellä Pajeori. Se on hyvä syödä tuoreeltaan, ettei kevätsipuli ehdi liikaa vettyä.

3-4 Kevätsipulia

Kastike:
1/2 dl Soijakastiketta
2 tl Sokeria
1 rkl Seesamiöljyä
1 rkl Paahdettuja seesaminsiemeniä
1/2 tl Riisiviinietikkaa
1 tl Cayennenpippuria

-Sekoita kastikeainekset kipossa
-Leikkaa kevätsipuli 5-7 cm:n pätkiksi, ja siitä edelleen suikaleiksi
-Laita kevätsipulisuikaleet sekoituskulhoon ja kaada päälle kastike
-Sekoita hyvin.

*Jos haluat pienemmän annoksen, laita kevätsipulia puolet vähemmän, ja käytä vain puolet kastikkeesta. Kastike säilyy jääkaapissa pari viikkoa.
Tämän tyylisiä salaatteja syödään yleensä salaatinlehtiin käärittävien riisiwrappien (Ssambap) kera.

Jouluviikon Taikoja ja Tapoja

Joulu tulla jolkottaa, ja vuoden pisin yö on kohta jälleen käsillä, joten laitetaanpa tähän väliin jotain ajankohtaisesta kansanmagiasta, sillä kuuluuhan aika vuoden maagisimpiin, ja yhdelle viikolle mahtuu nyt monta taianomaista juhlaa. Maagisimmat ajankohdat jouluviikolla ovat Talvipäivä (tarkista kalenterista, päivämäärä vaihtelee vuosittain), Tuomaanpäivä (21.12), Jouluaatto (24,12), Aattoyö (24-25.12), Joulupäivä, eli Ensimmäinen Joulupäivä (25.12), Taika-, eli Jouluyö (25-26.12), ja Tapaninpäivä, eli Toinen Joulupäivä (26.12). Joulukuun loppuun sijoittuva Vuodenvaihde ja Uuden Vuoden juhlinta lasketaan myös kuuluvaksi joulunaikaan, mutta silloin tehtiin vuodenvaihteen taikoja. Joulunaika vetääkin pituudessaan kaikkine juhlineen vertoja Kekrille, sillä juhlallisuudet päättyvät lopulta vasta Loppiaisena (Tammikuussa, tarkista kalenterista), jolloin viimeistään pakataan ne jouluvalot varastoon. Joulupäivän ja Loppiaisen välinen aika tunnettiin Vanhan ja Uuden Joulun välinä ja Svätkinä. Ennen Wanhaan Joulunaika päättyi Nuutinpäivään (13.1). Sanottiin, että "Hyvä Tuomas joulun tuopi, Paha Nuutti pois viepi."

Muistutan taas, etteivät vuotuisjuhlataiat ole perustaikoja kummempia, vaan ihan tavallisia, perinteisiä tai talokeskeisiä juttuja vähän tilanteeseen sopien. Siinä missä Kekrinä kuulosteltiin enteitä, Vapun alla nostettiin hedelmällisyyttä, ja Juhannuksena keskityttiin lemmentaikoihin, Jouluna (21-26.12) tehdyt taiat keskittyivät lähinnä vaurauteen; sekä sen haalimiseen että säilyttämiseen. Trullitkin liikkuivat jälleen samoin kuin Matopäivänä tai Juhannuksen korvilla.
Pimeä Jouluviikko ja Talvipäivä olivat valoisan Juhannusviikon ja Mittumaarin vastakohta, ja paikoin molempina juhlina on harrastettu hyvin samanlaisia konsteja, puhumattakaan, että wanhan Kekrin sulauduttua nykyjouluun, monet Kekri- ja joulutaiat ovat hyvin samanlaisia. Kekrikokoelmastani poiketen, olen yrittänyt tähän listata ihan vain Joulunaikaan ja Tapaniin tarkoitettuja konsteja. Samankaltaisuuksia on kuitenkin väistämättä havaittavissa, dah ;)

Sää

-Leuto Joulukuu tietää rankkaa Maaliskuuta.
-Joulun pakkaset povaavat suojaa Kynttilöiden päivälle.
-Vihreä joulu, valkea pääsiäinen.
-Jouluna on kolmasosa talven lumesta satanut.
-Myrskyt jouluna enteilivät myrskyjä keväällä.
-Lumisateet ennen Tuomaanpäivää enteilevät vettä Jouluksi.
-Sumuinen Talvipäivä enteilee hallaa Kesäpäivänä.
-Kirkas tähtitaivas Taikayönä enteilee hyvää sienivuotta.
-Talvipäivän sumu enteilee Kesäpäiväksi hallaa.
-Kun Talvipäivänä on pakkanen, keskitalvella helpottaa.
-Jos aurinko ei näy Talvipäivänä, tulee sateinen kesä.
-Mitä ennen joulua tuiskuttaa, se Vuodenvaihteessa vetenä virtaa.
-Jouluinen kuura povasi hyvää viljavuotta.
-Jos Tapanina tuiskuaa, tulee syksyllä paljon marjoja.

Vauraus

-Talvipäivänä pitää talon haltioille ja tontuille antaa ruokauhri että vauraus ja onni säilyisi talossa.
-Metsänväelle kannatti samoin viedä Talvipäivänä ruokauhreja sopiviin paikkoihin, jotta riista-onni säilyisi eivätkä pedot verottaisi talon karjaa kesällä.
-Jos Tuomaanpäivänä kehräsi, tai Talvipäivänä kaatoi puita, veivät pedot karjan kesällä.
-Vauraus ja onni säilyivät kun koko Joulun söi. Yölläkin piti syödä.
-Jos Jouluna jotain unohti, niin että piti lainata ruokatarpeita esim. naapurilta, niin sitten piti lainailla rahaakin pitkin vuotta kun ei omat riittäneet.
-Tupa piti lakaista yhdeksän kertaa Jouluaattona, niin tuli hyvä naurisvuosi.
-Kun Taikayön kirnusi kotonaan, pysyi voi-onni talossa.
-Jos kalastusvälineitä pitää tuvassa Taikayön, saa niillä hyvin kaloja.
-Jos Talvipäivänä kalasti tai metsästi, katosi riista-onni talosta. Talvipäivänä saatu saalis saattoi olla myös marras.
-Jouluksi on hankittava kaikki lainatavarat takaisin, niin omaisuus pysyy hyvin tallessa koko vuoden.
-Jouluaattona eikä Joulupäivänä saanut kylästää, niin karja pysyi paremmin kotona.

Hevos-Onni

-Jouluaamuna kun ajettiin hevosella kirkolle, niin se, joka sai kirkon pihassa varastettua toiselta ratsupiiskan, sai hyvän hevos-onnen.
-Joulukirkosta jos näpistää kynttilän, ja sen talilla voitelee hevosen karvaa, niin siitä tulee terve ja kiiltäväkarvainen hevonen.
-Jouluaamuna piti ehtiä viemään heiniä naapurin hevosen suusta, ja syöttää ne omalle hevoselle, niin se menestyi.
-Hevosonni säilyi talossa jos muisti tallitonttua Tapaninpäivänä.
-Tapaninateria nautittiin perinteisesti tallissa, ja esim. paistin luut jemmattiin joko tallinparvelle tai hevosen karsinaan jotta hevos-onni säilyisi talossa. Jos näitä luita varasti Tapaninyönä esim. naapurista omaan talliin, siirtyi naapurin hevos-onni itselle.

Vilja-Onni

-Linnuille piti antaa Jouluna jyviä, niin niitä riitti myös ihmisille tulevana vuonna, eivätkä linnut syö satoa.
-Jouluyönä piti isäntien juoda, niin vilja kasvoi hyvin kesällä. Jos joi liikaa ja sammui, vilja lakosi.
-Jouluksi lattialle levitettiin olkia, mutta jos oljilla kovin piehtaroitiin, lakosi vilja kesällä.
-Riihen ovet pidettiin Jouluaaton yli auki, että tuli satoisa kesä.
-Jos halusi hyvän ohrasadon, piti Joulupäivän aamuna jättää vainajille viinauhri.
-Jouluaattona piti mennä naapurin riihen alle ja sanoa. "Joo-o, joo-o, sinun oljet, minun jyvät", niin sai vilja-onnen.
-Kun vei omasta uunista joulutuhkat naapurin peltoon, tuli viljaan nokisientä, ja pilasi naapurin sadon.
 
Suojeleminen

-Sytytä Talvipäivänä paljon kynttilöitä valoiksi pimeyteen.
-Ruoanlaittajan oli ensiksi jouluaterialla otettava ruokaa ja syötävä, niin mitään pahaa ei tapahtunut talolle kuluvana vuotena.
-Vesiämpärin pohjalle laitettiin hopearaha, ja sitten annettiin eläinten juoda ämpäristä. Tämä suojeli eläimiä pahantahtoisilta taianteoilta.
-Hevosia suojeltiin laittamalla kaivon vinttiin hopealusikka Jouluaamuna, ja sitten juotettiin kaivovettä hevosille. Näin eivät mitkään pahat taiat pystyneet eläimiin.
-Jäniksenkäpälä oli wanhan joulun aikaan suosittu amuletti pahaa vastaan. Käpälä oli usein edellisvuoden Tapanin jäniksestä otettu.
-Jouluna ei saanut tehdä puutöitä, vuolla tai veistää, tai kotieläimet saivat jalkavaivoja kesällä.
-Risti (+), jonka ympärille piirrettiin kehä oli  vahvasti suojeleva symboli joulunaikana. Sitä piirrettiin niin oviin, kuin kirnun ja oluttynnyrien pohjiin. Kaikkeen, jota haluttiin suojella pahalaisilta ja pahantahtoiselta noituudelta.
-Toinen suojeleva symboli oli Tervaristi, eli tervalla piirretty risti (+).

Trullaus

-Taikayö oli hyvää aikaa valmistaa Para. Sen kerrotaan olleen k.o. ajankohtana myös helppoa. Kirkko piti kiertää kolme kertaa myötäpäivään ja sanoa: "Tule Para, Tule Para", ja viimeisen kierroksen lopulla piti sanoa mitä halusi paran tekevän.
-Taikayönä piti käydä toisten lehmiä lypsämässä, niin lypsetyltä katosi maito-onni.
-Aatto- tai Taikayönä kun meni ja parturoi hyvien lypsylehmien päitä, ja nämä karvat laittoi kirnunpohjiin, sai hyvän voi-onnen.
-Lammasonnen vei toiselta, jos meni keritsemään muiden lampaita Taikayönä. Parhaat lampaat piti keriä poskilta, lapojen edestä ja lantiolta ristiluun päältä.
-Suosittu konsti niin trullien kuin varkaiden kesken oli napata joulukirkosta saarnastuolista kynttilä, kun sillä pääsee joka lukosta. Kynttilä sytytetään aina suljetun lukon kohdalla, ja tiputetaan vähän talia lukkoon, niin se avautuu kuin itsestään.
-Kun Tapanina meni aamulla toisten eläinsuojaan, ja ihan ylenpalttisesti antoi eläimille heiniä syödä, meni karja-onni talosta.
 
Rakkaus

-Tupa lakaistaan Aattoyönä lattian keskelle. Siitä rikat otetaan mukaan ja kannetaan ulos ovesta. Rikat viedään neljän tien risteykseen, ja jäädään hetkeksi katselemaan: Jos paikalle tulee harakka nokkimaan, pääsee lakaisija naimisiin vuoden kuluttua.
-Jos haluat auttaa naimatonta ystävääsi löytämään heilan, niin kun hän nukkuu, ompele salaa Taikayönä jotain hänen paljon pitämäänsä vaatekappaleeseen.
-Tapanina piti naimattoman livahtaa talliin, ja kuiskata hevosen korvaan "Löydänkö rakkauden?". Jos hevonen hörähti tai pudisti päätään, ei puolisoa sinä vuonna löytynyt. Tytön piti kuiskata orihevosen, ja nuorukaisen tamman korvaan, paitsi jos rakkaasi on kanssasi samaa sukupuolta, kuiskaa tietenkin omaa sukupuolta olevan hevosen korvaan.
-Tapanina naimattomat tytöt ottivat leipäpalat ja menivät talliin. Yhtäaikaa jokainen ensin haukkasi vähän leivästään, ja sitten yhtäaikaa tarjosivat leipiään parhaalle hevoselle. Jonka leipäpalan hevonen ensin söi, pääsi naimisiin vuoden kuluessa.
-Taikayönä naimattomat ottavat kukin lemmikinraksun, ja asettavat ne lattialle (ei yhteen kasaan). Sitten lemmikki (kissa tai koira) päästetään huoneeseen, ja jonka raksun se ensin syö, se löytää armaansa vuoden kuluessa.
-Jos lemmentaikojalla on rahaa taskuissaan, hän saa varakkaan puolison. Paitsi että; ennen taikomaan ryhtymistä oli vilunkia laittaa rahaa taskuihin. Vasta taikojen jälkeen tarkastettiin, löytyikö käteistä ;)
-Kun joulusaunassa iskemättömällä vihdalla vihtoo, ja jää paljon lehtiä ihoon, saa varakkaan puolison. Jos jää vain lehden paloja, saa puolison, joka vain esittää varakasta, mutta on oikeasti rahavaikeuksissa. Jos ei jää yhtään lehtiä ihoon, tuleva puoliso on varaton.
-Naimattoman pitää Aattoyöksi avata vasemmalla kädellä kaikki kaapinovet ja laatikot ennen nukkumaanmenoa. Unessa sitten tuleva puoliso tulee ne sulkemaan.
-Naimattomalle laitettiin Joulupäivän ja Vuodenvaihteen välillä salaa avain tyynyn alle, niin se näki unessa tulevan puolisonsa.
 -Jos ei jouluaattona syö lainkaan, ja menee muiden ruokaillessa ikkunan takaa katselemaan, näkee tulevan puolisonsa istuvan oman sängyn päällä.
-Naimattoman piti ottaa yksi halko puupinosta, ja laittaa se vasempaan kainaloon. Sitten silmät kiinni on takaperin kolme kertaa kierrettävä asuinrakennus ympäri, ja nukuttava halko vieressään yön yli, niin unessa näki tulevan sulhasen tai morsiamen.

Tuleva Sulhanen

-Kun Jouluaattona pukeutuu uusiin, käyttämättömiin vaatteisiin, ja Aattoyönä vaille keskiyötä ottaa peilin ja pyhän/taikakirjan mukaansa yksinäiseen huoneeseen, istuutuu, laittaa kirjan jalkojen alle, ja katsoo peiliin, niin näkee siinä tulevan sulhasen.
-Aattoyönä vaille keskiyötä laita kamariin pöytäpeili, ja sen molemmille puolille kaksi kynttilää palamaan (eli yhteensä neljä kynttilää). Keskiyöllä tuleva sulhasesi kurkistaa olkasi yli. Jos sinulla on esim. peilipöytä, se sopii tähän mainiosti.
-Joulunajan piti emännän olla aikaiseen ylhäällä ja jaksaa emännöidä, niin tyttäret saivat nuoria sulhasia.
-Aattoyönä ennen nukkumaanmenoa kata esim. yöpöydälle lasillinen vettä, lasi viiniä ja lasi viinaa. Yöllä sulhanen sitten unessa tulee juomaan jostakin lasista. Jos juo vettä, on köyhä mies, jo viiniä on herra, ja jos juo viinan, niin on juoppo.
-Raapaise Taikayönä tulitikku, pitele sitä pystyssä ja anna sen sammua itsestään. Minne päin palanut pää on kääntynyt, sieltä suunnasta tulee sulhanen. Jos sormet palaa, on se varoitus kyseisestä sulhosta.

Terveys

-Etelätuuli jouluna povaa tautista vuotta.
-Jouluaamuna ei saanut harjata hiuksia, tai tuli täitä kesällä.
-Kun joulusaunassa oli ääneti, niin eivät ötökät kiusanneet kesällä.
-Joulusaunasta tullessa piti astua raudan päälle, niin raudan vihat eivät sinä vuonna iskeneet.
-Jouluna piti olla vaatetuksessa jotain uutta, niin ei tullut hiiriä taloon.
-Jos jouluaattona tervasi selkänsä, ei vuoteen sairastunut.
-Jos Talvipäivänä rasvasi jalkansa ruumiin rasvalla, ei tuntenut kylmää koko talvena.
-Jouluna ei saanut olla avojaloin muuten kuin saunassa, muuten tuli jalkavaivoja kesällä.
-Jos Aattoyön nukkui kengät jalassa, eivät käärmeet purreet kesällä.
-Tuomaanpäivänä ei saanut kehrätä tai hyönteiset söivät kesällä.
-Jouluna ei saanut syödä kokonaisia perunoita, tai tuli paiseita kesällä. Muusia tai laatikkoa sai syödä.

Tulevaisuus

-Jos ensimmäinen jouluvieras on nainen, tulee huono vuosi, jos mies, niin hyvä vuosi.
-Tapaninpäivänä näki salattuja asioita jos otti länget mukaansa vaikka tienristeykseen tai muutetun huoneen katolle ja kurkisteli niiden läpi. Pelästyä ei saanut vaikka mitä näki, tai jäi loppuiäkseen säikyksi. 
-Perheen pään tai vanhimman henkilön tulisi suorittaa tämä: Kun Aattoyönä poistuu ruokapöydästä, menee ulos, ja sitten ikkunasta katsoo ruokailevaa perhettä, voi nähdä kummia. Se ruokailijoista, joka näyttää tai vaikuttaa oudolta, voi odottaa jotain ikävää tapahtuvan itselleen vuoden kuluessa.
-Voit samoin katsella ruokailevia perheenjäseniäsi silkkiliinan läpi.
-Aatto- tai Taikayön ajaksi sytytettiin jokaiselle perheenjäsenelle oma kynttilä pöydälle palamaan. Jos joku kynttilöistä oli aamulla sammunut, tapahtui sille henkilölle jotain pahaa.
-Ennen nukkumaanmenoa otetaan vasemmasta jalasta sukka, ja laitettiin sinne avain, kampa ja sormus. Sitten sukka laitettiin tyynyn alle, ja  unessa nähdään tulevia. Jos näkee kirstun, tietää se kuolemaa.
-Aattoyönä käytiin aitan avaimenreiästä kuulemassa tulevia. Kilinä merkitsi rikkautta, lapsen äänet vauvauutisia, suhina rakkautta, itku suruja, ja puutavaran äänet kuolemaa.
-Tulevia kuunneltiin salaa myös ikkunoiden alla. Joulupäivän jälkeisenä aikana mentiin jonkin ikkunan alle kuuntelemaan mitä sisällä puhuttiin. Jos kuului hyviä asioita, tiesi hyvää, jos huonoja, tiesi pahaa. Hääpuheet tiesivät häitä ja hautajaispuheet kuolemaa, jne.
-Jos koira haukkuu Taikayönä, niin sudet tekevät kesällä vahinkoa.
-Jos halkopino kaatuu jouluna, tiesi se kuolemantapausta talossa.

Hupijuttuja

-Taikayönä ei saanut nukkua, tai pysyi saamattomana ja laiskana läpi vuoden. Nukkujalle tehtiin kepposia, oli mm. tapana ommella nukkuja vuodevaatteisiinsa kiinni.
-Jouluaatto ja Joulupäivä olivat pyhiä perhejuhlia, eikä silloin saanut kulkea kylässä toisten joulurauhaa häiritsemässä. Joka jouluna kävi vieraisilla toisen luona, kannettiin sikolättiin.
-Jos vääntäytyi vieraisille toisen luona jouluna, saattoi talonväki laittaa vieraalle länget kaulaan ja heittää tuhkaa silmille. Vierailijaa haukuttiin Jouluporsaaksi.
-Tapanina herättiin aikaisin ja lämmitettiin naapurin sauna. Sitten mentiin herättämään talonväki ja kutsuttiin heidät kylpemään. Tavan tarkoitus oli leikkimielisesti ilkkua toisten "laiskuutta".

Sekalaista

-Jos jouluyönä ensimmäistä kertaa opettaa lasta lukemaan, niin siitä tulee hyvä lukija.
-Jos nainen halusi poikalapsen, hänen piti Joulunaika polttaa tulisijassa halkaisemattomia halkoja.
-Jos halusi oppia soittopelille, niin piti rohkeasti Taikayönä mennä valitsemansa instrumentin kanssa kolmesti muutettuun saunaan odottamaan. Lopulta tuli soittaja opettamaan.
-Jos peluri halusi hyväksi kortinkäsittelijäksi, hänen oli Taikayönä mentävä kirkon rappusille ja syötävä Pataässä. Tämän jälkeen ei tarvinnut kuin puhaltaa korttiin, niin heti oli oikeat silmät. Paras kirkko tälle konstille kuuluu olevan Jämsässä sijaitseva Kuoreveden kirkko.
-Taikayö on pidetty aina valot tuvassa, eikä ovia lukittu, että vainajat näkivät liikkua ja pääsivät käymään kotona.
-Jouluruoat on aina jätetty pöytään yöksi, sekä tontun, että vainajaväen syödä.

Sanontoja

-Nälkäinen kuin susi Jouluaamuna.
-Tuomaasta housut naulaan, alkaa Joulurauha.
-Akat on akkoja Joulunakin.
-Ennen kesä viinatta kuin joulu akatta.
-Kun on Joulu nii on Joulu ja juhlitaan; Paistahan, akka, toinenkin silakka.
-Joulu tulee ettei kerkeä silmiään pestä.
-Tulis Joulu, joutus juomat, ja sitte ko oikein janottas.
-Joulu tulla jollottaa, siankinkku kollottaa, lapsille on voita syyä, ja ämmille talkkunata.
-Tulee se Joulu köyhällekin.
-Viinaton Joulu, leivätön Juhannus.
-Lyhyt mutta lysti, niinkuin sian joulu.
-Joulu-juhlista jaloin, pikku-jouluista kontaten.

*Kaikkia lemmensairaita muistuttaisin vielä myös lemmentaikojen vaaroista.

Paahdetut Kastanjat ja Sitruuna-Valkosipulivoi

Vaikka olenkin jo Siementen ja pähkinöiden paahtamista täällä käsitellyt, ajattelin laatia vielä näistä herkuista; Kastanjoista, oman postauksensa, koska kastanjoiden valmistus poikkeaa hivenen muiden pähkinöiden paahtamisesta. Itse paahdan kastanjat mieluiten uunissa, mutta laitan tähän ohjeet myös pannulla paahtamiseen.

Valitse paahdettavaksi kiinteitä, painavia kastanjoita, joiden kuori on ehyt ja sileä. Huonot, kuivahtaneet kastanjat ovat kevyitä, ja tuntuvat "ontoilta". Jos tuoreus epäilyttää, laita kastanjat kulholliseen vettä. Hyvät kastanjat painuvat pohjaan, kuivat kelluvat.

(Kastanjoiden "kantaosan" kuuluukin näyttää mattamaisen karhealta)

Kastanjoiden paahtaminen uunissa:

-Tee kastanjoiden terävään päähän risti/tähtiviilto ennen kypsennystä, niin kuori ei räjähdä. Kuori voi olla sitkeä ja kova, joten käytä terävää veistä ja ole varovainen. Ristiviillon sijaan voit viiltää kastanjan kuperalle sivulle ison pystyviillon. Paahda kastanjat tällöin viilto ylöspäin, kevyesti kallellaan
-Pohjusta pieni uunivuoka merisuolalla, tai pienillä kivillä, tms. Tämän tarkoitus on vain pitää kastanjat pystyssä paistamisen aikana, joten esim. suola ei vaikuta makuun. Älä kuitenkaan käytä kastanjoiden vuoraukseen sokeria, sillä, kuten tiedämme, sokeri sulaa uunissa.

-Asettele kastanjat vuokaan, erilleen toisistaan, terävä pää ylöspäin
-Paista kastanjoita 225'C asteessa uunin keski-, tai toiseksi ylimmässä tasossa n.20-25 min uunin tehosta riippuen. Tarkkaile kastanjoidesi paahtumista, niin saat parhaan tuloksen eivätkä kastanjat pääse kärähtämään. Kastanjat ovat valmiit kun niiden väri on syventynyt ja kastanjat tuoksuvat pähkinäisiltä. valmiin kastanjan sisus on pehmeä, joten voit esim. kokeilla kypsyyttä puhtaalla hammastikulla.
-Ota valmiit, tuoksuvat kastanjat uunista ja anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Tarjoile mahdollisimman kuumina.
-No siksi että sisempi kuoriosa irtoaa parhaiten kun kastanja on yhä höyryävän lämpöinen. Jäähtyessään se tarttuu uudelleen kiinni.

(Kastanjoiden paahtuessa niiden viillot alkavat avautua)

Kastanjoiden paahtaminen pannulla:

-Tee kastanjoiden terävään päähän risti/tähtiviilto ennen kypsennystä, niin kuori ei räjähdä
-Koska kastanjat ovat isoja, niitä voi laittaa pannulle vähän paksummaksi kerrokseksi
-Lunttaa paahto-ohjeet tuolta "Siementen ja Pähkinöiden Paahtaminen" -postauksesta
-Laita valmiit kastanjat paahtamisen jälkeen kulhoon ja peitä keittiöpyyhkeellä. Anna kastanjoiden tekeytyä teltassaan about 10-15 min, ja ne ovat valmiita syötäväksi
 
Sitruuna-Valkosipulivoi:

100g Voita tai margariinia
1-2 Valkosipulinkynttä
1 rkl Raastettua sitruunankuorta
Ripaus suolaa

-Kuori valkosipulinkynsi. Hienonna se tai käytä puristinta lisätessäsi valkosipulin markikseen (lue eteenpäin)
-Sulata rasva pienessä kasarissa miedolla lämmöllä, ja mausta hyvin kevyesti suolalla
-Lisää voihin valkosipuli ja sitruunankuori, ja nosta kattila levyltä
-Anna tekeytyä n. 5 minuuttia välillä sekoittaen
-Kallista kattilaa ja lusikoi markissulaa sopiviin annoskippoihin, ja tarjoile hieman jäähtynyt voi paahdettujen kastanjoiden kera.

(Odota että valkosipuli ja sitruunankuoret painuvat kasarin pohjalle ennen kuin lusikoit voin tarjoiluastiaan)

*Herkulliset, paahdetut kastanjat sopivat sellaisinaan naposteltavaksi tai esim. salaatin kanssa välipalaksi. Voit paahtaa kastanjat myös aterian, kuten seitanin tai tofun, pastan, riisin, couscousin, bulgurin, tms, lisukkeeksi.
Älä mielellään käytä paahtamiseen teflon-pannua, sillä pannun kuumetessa pinnoite voi kärsiä. Muuten pinnoitetun pannun ollessa kyseessä, pyyhi pannu ennen käyttöä kevyesti öljyyn kastetulla serlan- tai pyyhkeenkulmalla. Kevyt öljyäminen suojaa pannun pinnoitetta.