maanantai 22. joulukuuta 2014

Talvipäiväinen tarina

Kerron näin Talvipäivän kunniaksi kaikille lukijoilleni pienen tarinan; Tämä tapahtui minulle viime Talvipäivänä, mutta tapaus liikutti minua niin paljon, että haluan jakaa sen kanssanne.

-Valmistauduimme mieheni kanssa Talvipäivään normaaliin tapaan, laitoimme koristeita, kokosimme kuusen, muilutimme lahjat kuusen juurelle, ja laitoimme ruokaa. Tai no, minä laitan meillä ruoat, en kaipaa useampaa kokkia keittiöön, pyydän mieheltä apua jos on kädet liian täynnä, kuten "Kultsi, avaa parvekkeen ovi, täältä tulee pellillinen pasteijoita" ;D

Anyway, viime talvipäivänä herkuttelimme poronkäristyksellä ja perunamuusilla. Ruokaa jäi vähän yli, ja kun se oli jäähtynyt, säilöin ruoantähteet tapani mukaan seuraavaa päivää varten. Laitoin lopun käristyksen (n. 3 dl) pakasterasiaan, ja jääkaappiin, joka oli muutenkin todella täysi, tiedättehän, kun ruoanjatkeita pitää aina krissepyhiksi Talvipäivän alla hamstrata jääkaappiin, ettei tarvitse pulittaa törkeää ylihintaa lähihuoltamolla pastapaketista :/
Eli perunamuusin jämät (n. 4dl) eivät siis mahtuneet jääkaappiin.. höm höm.. Lapoin siis tottuneesti muusin sopivaan kippoon, peitin sen tavalliseen tapaan vihannespussilla, ja laitoin parvekkeen pöydälle yöksi. Tavan opin aikoinaan äidiltäni. Viileässä säässä ruoat säilyvät hyvin ulkosallakin, sillä viileä parveke vastaa kylmäkomeroa.

Loppuillasta sitten rouskuttelimme miehen kanssa snakseja, jaoimme lahjat ja vietimme iltaa, ja kun mieheni lopulta lähti nukkumaan, katoin kuusen huomaan noidanvälineeni, laitoin snapsin vodkaa parvekkeelle Alisen väelle ja istuin Talvipäiväni loppuun hartaissa merkeissä.
Seuraavana aamuna sitten herättiin tavalliseen tapaan, laitettin kahvia, otettiin aamupalaa, ja niin päin pois. Jossain vaiheessa alkuillasta tuli sitten ruoanlaittokin aiheelliseksi, ja otin käristyksentähteet jääkaapista, ja muusinloput parvekkeelta, ja aloin suunnittelemaan päivän rääppäislaatikkoa. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi kun poistin muusikulhon muovikääreen; Lämpöinen, eltaantunut lemahdus iski vasten kasvojani. Yäääk.

Olin ymmälläni. Lämpötila ei ollut yön aikana merkittävästi vaihdellut, ja sama ruoansäilöntäkonsti on toiminut aikaisempinakin vuosina kesät talvet. Muusi oli totaalisen pilalla, vain hometäplät puuttuivat. Ja kyllä, se oli perus-perunamuusia, joka sisältää markista ja kaurakermaa, mutta mitään tällaista ei ollut aikaisemmin tapahtunut. Erikoisinta sinänsä, kokemus ruokatarvikkeiden kanssa on opettanut, että yleistilastaan päätellen kyseinen muusi olisi lojunut parvekkeella ainakin viikon.. Kesäkuussa! Mitä helv.. eikun, mitä Alisen nimeen, ja sitten tajusin; Se Vodka!
Laitoin uhriksi snapsin vodkaa parvekkeelle. Siihen pöydälle. Siihen säilötyn muusin viereen.. ja.. Äh, sain siis syyttää itseäni.. Ketkä ikinä Alisen väestä olivat tervehdykseni kuulleet, hän tai he olivat vieraillessaan varmasti ajatelleet myös muoviin käärityn perunamussutuksen olevan heille jätetyn. Tuntemukseni olivat hymynsekaisia, vähän huutonaurun ja WTF:in rajoilla. Perunamuusin menetys harmitti ;(

Kuitenkin, olihan se onnellinen vahinko; Alisesta oli tultu vierailulle, "ruokauhrit" olivat kelvanneet, ja Talvipäiväni oli kaikin puolin onnistunut. Hih, mietin vaan, että kukahan siellä oli nautiskellut, sillä ensin tulee vain mieleeni Kalma, joka mädättää kaiken mihin koskee, tai sitten pienemmät Tautiolennot. Kuitenkin, tarpeeksi isoja tekijöitä parvekkeella oli vieraillut, kun kerran ruokakin eltaantui heidän läsnäolostaan.
Myös tarjoamani vodka oli väljähtynyt, tai, se ei enää edes haissut viinalta ja siinä oli hivenen ummehtunut tuoksu. Vaikka muusi pitikin lopulta kantaa biojätteeseen, ei oikeastaan harmittanut tippaakaan, sainhan Talvipäiväkseni parhaan "tykkäyksen" maailmasta, jonne olen aina tuntenut kuuluvani :)

Eikä mieskään lopulta nurissut saadessaan juustoiset  poro-pasta-rääppäiset
Kaunista, maagista Talvipäivää kaikille lukijoilleni ;)

1 kommentti:

Taika kirjoitti...

Mukava kertomus sinulla. Leppoisaa talvipäivää myös sinne.