Yaki onigiri

Paistetut riisikakut ovat maukasta syötävää, mitä mainioin tapa kierrättää keitetyn riisin tähteet, ja sopivia myös lounasboksiin (bento) mukaan.

Japanilaisittain keitettyä riisiä
Soijakastiketta tai Tarea
Mustia seesaminsiemeniä
Öljyä paistamiseen
 
Lisäksi:
Nori-arkin tai pari
Näppikipon kylmää vettä

-Jos käytät jo-kylmennyttä tähderiisiä, lisää tilkka kuumaa vettä ja sekoita riisi notkeaksi
-Sekoita seesaminsiemeniä riisiin, ja muotoile kostutetuin käsin riisistä kämmenelle sopivia pikku kakkusia. Kolmio tai kuutio ovat perinteisiä muotoja. Kolmion muotoisen kakun on hyvä pysyä pystyssä joka sivullaan
-Laita valmiit kakut sivuun, ja leikkaa noriarkki tasakokoisiksi, suorakulmion muotoisiksi palasiksi, yhtä moneksi, kuin sinulla on riisikakkuja

-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, ja laita riisikakut paistumaan. Paista jokaista sivua kerrallaan n. 2 minuuttia, kunnes se on saanut kullanruskean sävyn. Vink: Kolmion muotoisen kakun sivut kannattaa paistaa ensin, sitten vasta isot pinnat
-Kun olet paistanut sivut kullanruskeiksi, varovasti kaada kakut niin että isot pinnat pääsevät paistumaan. Paista pari min. ja käännä ympäri
-Sivele jo-paistunut pinta kastikkeella, ja käännä kakku taas ympäri (niin, että kastikepinta jää paistumaan), ja sivele juuri paistunut pinta kastikkeella:

-Ruskista näin molemmat jo-paistetut, kastkkeella sivellyt pinnat (paistat siis pinnat kaksi kertaa), ja nosta kakut hetkeksi jäähtymään
-Laita jokainen Onigiri omaan norivaippaansa, ja asettele tarjolle.
-Tarjoile lämpimänä.

*Riisin saa siis paistaa rapeaksi, se antaa mukavaa kontrastia pehmeään sisukseen. Seesaminsiemenet ja norin voi jättää halutessaan pois, mutta mielestäni ne antavat kivaa ilmettä ja mukavaa suutuntumaa ruoalle.
Ole varovainen jos käytät tähän kovin makeaa tarea, sillä sokeriset kastikkeet kärähtävät helposti.
Paistettujen Onigirien kanssa ei yleensä tarjoilla dippiä, mutta voit tarjoilla lisukkeena pikkelsiä tai tuoreita vihanneksia.
Nimestään huolimatta Yaki Onigiri ei ole sukua nigiri-sushille. Sanana nigiri tarkoittaa vain riisipalloa tai -kakkua.

Kun aterialta jää tähteeksi keitettyä riisiä, se kannattaa jo tuoreeltaan muotoilla nigirikakuiksi jääkaappiin. Esim. pakasterasiaan pakattuna nigirit säilyvät hyvinä kylmässä pari-kolme päivää, kunnes päätät paistaa ne.

Noitavainot Euroopassa

Tällä kertaa siis esittelyssä kaksi kirjaa :)
Marko Nenosen vuonna 2006 ilmestynyt kaksiosainen tutkielma Euroopan noitavainoista, kurkistaa tavallaan verhon; käsityksen, taakse, ja ruotii sekä erinäisiä vainot mahdollistaneita yhteiskunnallisia syitä, että niiden taustalla olevia, jopa liian inhimillisiäkin tekijöitä. Kirjakaksikko etsii totuutta ihmismielestä, ja lähestyy aihetta psykologisesti syvemmältä, toisin kuin pääasiassa historiaa tarkasteleva Jan Guilloun Noitien Asianajaja, joka keskittyi enimmäkseen Pohjoismaisiin vainoihin.

Myytin synty (osa I)

Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan pääasiassa noituuden synnistä syytettyjä ihmisiä. Mikä teki noidasta yhteiskunnan vihollisen? Miten noituuden rikos määriteltiin ja millainen oli noituuteen syyllistynyt. Mikä teki hänestä pahan ihmisen? Kuka joutui kahleisiin, kuka teilipölkylle, ja miksi kaikista ihmisistä juuri hän. Nenonen käsittelee noitavainoja yleisesti, mitä ne olivat ja mitä niillä yleisesti tarkoitettiin.

"Lopulta käsitellessämme ruumiin lihallisia haluja, niistä tulevat lukemattomat ihmiselämän harmit, niin että me syystä voimme sanoa Cato Uticensiksen kanssa: Jos maailma voisi tulla toimeen ilman naisia, olisi elämän vaelluksemme jumalallista." -Malleus Maleficarum-

Kirjassa kerrotaan sekä noitakäsityksen ja vainojen puolustajista että vastustajista, ja tuodaan esiin monenlaisia näkemyksiä sekä puolesta että vastaan. Eiväthän vainot hyödyttäneet ketään. Vai hyödyttivätkö? Myytin Synty valottaa lukijaansa kuinka asiat pääsivät kehittymään mielikuvituksesta maailmanlaajuiseksi joukkomurhaksi.
304 sivua. Atena Kustannus Oy.

Ihmisen Pahuus (osa II)

Tutkielman toinen osa on luonteeltaan enemmän ihmismieltä tarkasteleva. Pohditaan mm. kuinka tuntemattomien asioiden pelko vaikutti ihmismieliin, ja tavan pulliaisten taikausko vaikutti myös ylempiin, ja siten älykkäänä pidettyihin kansankerroksiin ja säätyihin, kuten aateliin ja papistoon. Kuinka kansanusko saattoi luoda erinomaisen pohjan noitavainoina tunnetulle ilmiölle? Mitä muita aineksia tarvittiin että kansan riveistä voitiin yhtäkkiä löytää kosolti noitia sun muita Paholaisen kanssa pelehtijöitä? Olivatko kaikki syytetyt syytettynä noituudesta, ja olivatko kaikki syyttäjät taikauskoisia inkvisiittoreita?

"Tärkeää ei ehkä ole se, miksi joku syytti toista noituudesta. Ratkaisevaa on sen ymmärtäminen, miten syntyi tilanne jossa erilaiset ihmiset useista ja satunnaisistakin syistä päätyivät käräjille epäiltynä erilaisista noituuden ja taikuuden töistä"
-Marko Nenonen-

Kirjassa esitellään historian hämäristä myös "uusia" syitä vainoihin; sellaisia, joita ei yleensä vainoista puhuttaessa edes nosteta esiin, kuten syytetyn taloudellinen tilanne syyttäjien vastaavaan rinnastettuna. Sivuaapa Ihmisen Pahuus myös hiukan oikeitakin noitia, selkeyden vuoksi. Pääpiirteittäin teos kertoo kuinka tavallisestakin ihmisestä tuli yhtäkkiä noita ja mikä mahdollisti hänen leimaamisensa yhteiskunnan viholliseksi.
318 sivua. Atena Kustannus Oy.

+Sisältävät paljon mielenkiintoista tietoa historian hämäristä
+Molempien teosten lopussa Viiteluettelo, kattava Hakemisto, sekä kartta kirjoissa esiintyvistä paikoista

-Ei kuvitusta. Parilla kuvalla tekstistä olisi paikoin saanut havainnollisempaa
-Irrallinen kansipaperi nuhraantuu helposti

Kyabetsu no sen-giri

Eli suikaloitu kaali. Joo, tämä on taas näitä "hävyttömän helppoja" juttuja, mutta ei voi mitään, hyvää se on:

1 Pieni keräkaali

-Leikkaa kaalinpää puoliksi
-Leikkaa puolikkaatkin puoliksi kannan kohdalta ja leikkaa kiilamaiset kantapalat irti
-Aloita kaalin suikaloiminen palan pyöreästä reunasta, ja siivuta näin koko pala
-Kaalia kannattaa suikaloida sitä mukaa kuin annokset valmistuvat. Valmis, suikaloitu kaali nahistuu helposti.

*Suikaloitu kaali sopii tuoreeksi lisukkeeksi kaikenlaisten paistettujen, ja etenkin uppopaistettujen ruokien kanssa. Perinteisesti tätä tarjotaan uppopaistetun porsaankotletin, eli tonkatsun keraa, mutta se sopii hyvin myös tofujen ja seitanin seuraksi. Kaalisuikaleita voi halutessaan hieman pirskottaa sokeroidulla etikalla. Tähän suosittelen lämpimästi varhaiskaalia, naminam :)

Noitavainojen uhreille

Huomenta. Poikkeuksellisesti siis postaan viikonloppuna; Kotonoita toivottaa kaikille lukijoilleen rauhallista Vainojen Uhrien muistopäivää, ja sytyttää kynttilän kaikille vääryydellä tuomituille ajasta, paikasta, tai tuomiosta huolimatta. Eiväthän noituudesta epäillyt ainoita vainon kohteita ole olleet...

Löysin kuitenkin jotain oudosti lohdullista aamun aloitukseksi:

Noitavainojen uhreille

Kaunista. Uutinen on jo vanha, mutta mukava lukea, vaikkei tuolla menneisyyden hirmutöitä pois pyyhittäisikään. Toinen noituudesta syytetyille omistettu muistomonumentti löytyy Norjasta:

Steilneset

Noitavainoista enemmän kertoo Wikipedia sekä Noituus -sivusto, jonka linkki löytyy myös tuolta sivupalkista. Rauhaa ja rakkautta teille :)

Aradia - Noitaevankeliumi

Olen miettinyt usein, esittelisinkö tämän täällä vai en. Noituushan ei ole uskonto, ja kirja vaikuttaisi äkkiseltään uskonnolliselta teokselta noidille? No, totta toinen puoli. Charles G. Leland on teoksellaan antanut osviittaa Wicca-liikkeelle, ja mm. nykyinen Dianismi pohjaa Aradiaan vahvasti. Aradia ei siis ole uskonnollinen kirja noidille, se on vain uskonnollinen noitakirja, kuten monet Wiccan oppaat.
Aradian taustatarinan mukaan, kerätessään Italiassa tietoja paikallisesta folkloresta ja kulttuurista, Leland tutustui Florencen Maddalena-nimiseen naiseen, noitaan, joka lopulta toimitti hänelle käsikirjoituksen perimätietonsa vanhasta noituudesta, ja tästä käsikirjoituksesta Leland teki Aradia-kirjan, josta tulikin hänen tunnetuin teoksensa.

"HE, teidän Jumalanne, Isä ja Maria, ovat kolme paholaista"

Aradia on vahvasti feminiininen teos, ja sisältää viidentoista luvun verran erilaisia tarinoita noitakuningattareksi kutsutun Dianasta elämästä ja rakkaudesta, sekä "väärän uskonnon" seuraajien epäonnistumisesta yrityksissään kukistaa vanha uskonto. Tällainen vastakkainasettelu "usko oikeaan jumaluuteen/väärien opetusten hylkääminen" toistuu samoin miltei kaikissa uskonnollisissa teoksissa. Teksti on niiden tapaan myös hyvin kiihkomielistä; Kirjan päätarinassa Diana laitettiin ensimmäiseksi noidaksi maan päälle tuhotakseen viheliäiset kristityt. Moinen on omiaan vääristämään maallikon noitakuvaa, mutta on kuitenkin muistettava että kirjassa esiintyvä "perimätieto" pohjautuu italialaiseen stregheria-uskontoon. Stregheria on mm. roomalaista Diana-jumalatarta maailman luojana palvova suuntaus, joka syntyi rivikansan lohduksi ja auttoi heitä vastustamaan kristittyjä sortajia. Kyse ei siis ole koko maailman noidista vaikka heidät miellettäisiinkin Dianan jälkeläisiksi. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kultturikohtaisesti noitien äideiksi mainitaan myös Lilith, Hekate, ja Loviatar.

Teos esittelee myös taikoja ja loitsuja, sekä erilaisia rituaaleja, joita harjoittamalla elämä muuttuu paremmaksi ja voit saada kaiken tahtomasi (kun vain uskot Dianan rakkauteen). Yliluonnolliseen olentoon turvautuminen ja hänen palvontansa ovat siis vahvasti esillä, kuten muissakin uskonnollisissa teoksissa. Tämä oli siis toteamus, tarkoitukseni ei ole vähätellä. Teos on sisällöltään kaunis, monipuolinen, ja useille tahoille varmaan lohdullinenkin. Jumalolentoja palvovalla sisällöllään tämä ei juuri eroa erilaisista Wiccan harjoittajien oppaista, joissa noituus ja uskonto myös sulautuvat toisiinsa. Mainitsinko jo Aradian olevan Wiccan kaukainen sukulainen?

"Koska sydämessään jokainen nainen on noita"

Aradia on herättänyt paljon ajatuksia jälkipolvissa, ja etenkin Maddalenasta on oltu montaa mieltä. Toiset kuvittelevat Lelandin keksineen hänet, toiset taas olettavat Maddalenan keksineen itse koko tekstin, tai ainakin muuttaneen sitä itselleen sopivammaksi. Väitetty käsikirjoitus ei siis pohjaisikaan Italian jäljellä olevien perinnenoitien tietoon, vaan pelkästään Maddalenan itsensä versioon. Totta on, että noitayksilöiden loitsut poikkeavat toisistaan, ja sama ei sovi kaikille, mutta on turha väittää että jonkin toisen tapa tehdä olisi sen väärempi kuin jonkin toisen vastaava tapa. Mutta väittelijöillähän on aina perusteet väitteidensä tueksi. Lopullinen totuus jääneekin siis nykyään lukijan harteille.

Suurimpana todisteena Maddalenan olemassaolosta pidetään valokuvaa, joka on julkaistu Aradian aiemmissa painoksissa. Tästä se jostain syystä on jätetty pois. Wikipediasta kuva kuitenkin löytyy ;)
Mikäli tarina Maddalenasta ja käsikirjoituksesta siis on totta, Aradia on ainutlaatuinen kokoelma wanhaa italialaista noituudensuuntausta, ja näin ollen myös historiallisesti arvokas.

Aradian sanoma on loppujen lopuksi ymmärrettävä. Sen tarkoitus ei ole kiihottaa kansaa käännyttäjiksi, vaan pitämään päänsä, ja pitämään kiinni siitä mitä heillä jo on ja puolustamaan sitä. Tietyssä mielessä tässä on onnistuttu, voidaanhan Etelä- ja Itä-Eurooppaa pitää tavallaan "perinnenoituuden kehtona". Siellä ihmiset, mattimeikäläiset ja erilaiset noituudenharjoittajat ovat tiukimmin pitäneet kiinni vanhoista tavoistaan kristinuskon vallatessa alaa. Italialaiset ovat tänäkin päivänä paremmin kytköksissä folkloristisiin, maagisiin juuriinsa kuin muualla kristiin alistuneet ihmiset. Aradian loitsut ja taiat edustavat wanhaa noituutta, ja niiden toteutukseen löytyvät ainekset ovat yksinkertaisia, kuten hedelmiä ja taloustavaroita. Kuten noituus, ja etenkin perinnenoituus yleensäkin, myös Aradia/Stregheria elää edelleen elämäänsä, muokkautuen sitä käyttävien ihmisten käsissä, mielissä ja suissa. Muistan aikoinani omilla tiedonhakuretkilläni netissä törmänneeni Aradiassa esiintyviin taikoihin täysin eri yhteyksissä ja eri nimillä.

Aradia-teos julkaistiin ensi kertaa v. 1899 Lontoossa, kuvassa kolmas painos. Teoksen alussa Suomentajan esipuhe ja Alkusanat, lopussa Lelandin omia kommentteja tekstiin ja Diana-pohdiskelua, sekä Liitteet, joissa tutkaillaan mm. Aradian todenperäisyyttä ja sanomaa. Kovakantinen, 73 sivua, liitteineen 138 sivua. Suomentanut Päivi Laakso, kuvittanut Minna Kylmäluoma.

+Kaunis mustavalkokuvitus, joka jostain syystä tuo mieleeni tatuoinnint o_O
+Kauniita loitsurunoja

-Menettänyt todennäköisesti paljon käännöksissään.
-Uudesta laitoksesta puuttuu oletettu valokuva Maddalenasta

Turkish Delight

Eli turkkilainen herkku. Hyvää makeannälkään..

3 1/2 dl Hienoa sokeria
4 dl Vettä
12 rkl Agar Agaria
1 tl Ruusuvettä
3 rkl Tuoretta appelsiinimehua
Hieman punaista elintarvikeväriä
 
Lisäksi:
1 dl Tomusokeria
1 dl Maissitärkkelystä

-Mittaa kattilaan sokeri, appelsiinimehu ja vesi, kuumenna sekoitellen
-Anna seoksen kiehahtaa ja nosta levyltä, anna jäähtyä n. 10 min
-Lisää seokseen ruusuvesi ja värjää sopivaksi elintarvikevärillä. Sirottele väriä vähän kerrallaan ja sekoita jotta saat miellyttävän sävyn
-Liota sekaan Agar Agar, lusikallinen kerrallaan
-Kaada seos nelikulmaiseen vuokaan (Voit halutessasi vuorata vuoan leivinpaperilla jolloin irrotus käy helpommin), ja nosta vuoka jääkaappiin hyytymään miel. yön yli

-Sekoita tomusokeri ja maissitärkkelys, ja levitä seosta tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle
-Kumoa hyytynyt seos sokeriseoksen päälle, ja irrota leivinpaperi varovasti
-Tomuta tarttuvat pinnat sokeriseoksella
-Leikkaa hyytelölevy neliskanttisiksi paloiksi, ja tomuta niitä sokeriseoksella sitä mukaa kun irrottelet niitä (tässä kannattaa käyttää ohutta lastaa)

*Tämä turkkilainen herkku, Loukum (myös Lokum, Loukoum, ja Kreikassa Loukoumi), lienee kaikille länsimaiden kasvateille tutuin juuri Narnian Tarinoista "Velho ja Leijona", jossa Valkea Kuningatar houkuttelee Edmundin mukaansa näillä makeisilla. Lokum voi sisältää esim. pistaasia, taatelia, viikunaa, tai bergamottia, sitruunamehua (1/2 sitruunan mehu) appelsiinin sijaan, tai Nerolia. Itse suosin tätä "Narnialaista" ruusuvesiversiota. Loukum on yksi vanhimmista tunnetuista jälkiruoista, ja sukua useimmille nykyajan hyytelötäytteisille makeisille, esim. surullisenkuuluisille Vihreille kuulille.
Reilu ruokalusikallinen jauhettua Agar Agaria vastaa yhtä liivatelehteä. Agar Agaria voi tähän siis laittaa tarvittaessa vähän enemmänkin, sillä hyytelön on tarkoitus olla hyvin napakkaa.
Allergikot voivat tietenkin jättää ruusuveden pois, ja maissitärkkelyksen voi korvata perunajauhoilla.

Veri (Sanguis)

Monille noituus merkitsee nykyisin kaunista energiatyöskentelyä suitsukkeiden ja kynttilöiden, ja joskus jopa New Age -tyyliin; enkeleiden, myötävaikutuksella, ja unohdetaan täysin noituuden wanha perinnelinja, kenties siksi ettei se sovi ihmisille jotka eivät voi kuvitellakaan likaavansa pikku kätösiään. Koska olen jo sivunnut verta silloin tällöin aikaisemmissa teksteissäni, lainaan tässä myös hieman entisiä postauksiani. Asiaan: Aikojen alusta veri on edustanut ihmisille elämää ja elinvoimaa. Verenkierron keskus on sydän, joka pumppaa verta ympäri kehoa. Ihmiset samaistivatkin veren sieluun, jonka menetystä pelättiin kovasti. Veri on nestettä joka virtaa elävien olentojen suonissa, ja kuuluu olennaisena osana terveyteen ja hyvinvointiin. Veri on pyhä, henkilökohtainen aines, jota mm. uhrattiin jumalille, ja sen nauttijan uskottiin saavan jotain veren alkuperäisomistajan ominaisuuksista.
Onko siis ihmekään että maagisena aineksena, ja ihmisen osana veri kuuluu osana perinnemagiaan ja wanhaan noituuteen? Mikäli ajatus verestä kuitenkin etoo, suosittelen että lopetat lukemisen tähän.

Nykypäivänä ajatus veren käsittelystä voi ellottaa monia, mutta turha nirsoilla jos olette koskaan valmistaneet tai syöneet vaikkapa verilettuja tai tappaiskeittoa. Verellä on kulinaariset ansionsa monissa perinneruoissa, niin meillä Suomessa, kuin mm. Ruotsissa, Skotlannissa, Kiinassa ja Filippiineillä. Sitäpaitsi, oletko koskaan laittanut sormen suuhusi saatuasi siihen haavan?

(Naudanverta tölkistä)

"Veri on elämä"
-Bram Stoker/Dracula (1897)-

Verellä on tärkeä osa ihmisen elämässä. Kuten miehet, me synnymme maailmaan veren ympäröiminä, mutta toisin kuin miehet, me naiset saamme myöhemmin tuta kuukautiset; Kuukausiveren merkkinä lapsuuden päättymisestä, ja naiseuden alkamisesta, ja kun synnytämme, vuodamme puolestamme verta omille lapsillemme. Maailman sivu hedelmällisen, naisellisen naisen voimaa on pelätty, etenkin kerran kuussa, kun nainen hehkuu hedelmällistä energiaa. Synnytysvereen ja kuukautisiin onkin kautta aikain liitetty kaikenlaisia uskomuksia. Synnytyksen jälkeiset, ja parhaimmillaan synnytyslakanatkin on haudattu maahan tai poltettu, ettei yksikään mies tai kateellinen ihminen näkisi niitä ja näin pilaisi vastasyntynyttä lasta tai synnyttänyttä naista.
Kuukautisten aikana varottiin aloittamasta, tai tekemästä mitään kotitöitä, tai muita askareita. Ei saanut esim. leikata hiuksia tai hiukset lähtisivät päästä. Kuukautisten aikana tehdyn majoneesin uskottiin juoksettuvan, ja viinin happanevan. Myöskään kuukautisten aikana tehty leipä ei kohonnut, voi ei kirnuuntunut, ja kiharat oikenivat. Kuinka ollakaan, luetellut tapahtumat ovat myös klassisia merkkejä noidan läsnäolosta. Sattumaako?

Jos nainen harrasti seksiä kuukautisten aikana, kuukautisten uskottiin tarttuvan myös mieheen (???).
Naiset ovat siis joutuneet kärsimään verestään, varsinkin uskonnollisissa syistä. Kristittyjen pyhän kirjan mukaan heidän Jumalansa antoi Eevalle (ensimmäisen ihmisen, miehen, kylkiluusta luotu nainen) kuukausiveren ja synnytystuskat rangaistuksena omenan syönnistä. Aikoinaan tavallisen kansan elinolot olivat huomattavasti nykyisiä niukemmat, ja painoindeksikin väistämättä pakkasen puolella etenkin naisväellä joka oli alituiseen raskaana. Kuukautiset olivat siis tarpeeksi harvinaiset vaikuttaakseen epätavallisilta. Ennen muinoin uskottiin myös, että kuukautiset olivat merkki naisen sisään menneestä demonista, jolloin nainen hakattiin päivittäin kunnes kuukautiset lopulta lakkasivat (niinkuin ne nyt aina luonnollisesti lakkaavat). Iän myötä kuukautisten loppuminen (aka. menopaussi) aiheuttaa nykypäivänä monelle naiselle murhetta, koska vanhenemista surraan. Ennen wanhaan se oli kuitenkin naisille kaunis, vaikkakin haikea, asia; Hedelmällisyyden lopun, ja arvokkaaseen vanhuuteen astumisen merkki.

(Punaisia verisoluja. Kuva: Wikimedia Commons)

"Verta, verta, vahvan miehen verta!"
-Mika Waltari/Noita palaa elämään (1945)-

Veri on, lähteestään riippuen, feminiininen tai maskuliininen, inhimillinen tai eläimellinen, aines. Veressä myös yhdistyvät kaikki elementit; Veri kuljettaa ja sisältää happea (Ilma), muodostuu plasmasta ja soluista (Maa), on nestemäistä (Vesi) ja pitää kehon voimissaan (Tuli).
Maagisesti veri on vahva ja sitova aines, jolla oli paras yhteys omistajaansa/henkilöön jonka verta se oli. Toisen henkilön verellä voitiin ennen kaikkea sitoa ja hallita haluttua henkilöä, mutta myös parantaa, ja omalla verellä voitiin uhrata haltijoille ja eläimille, ja saada henkiolentojen huomio. Yleisesti ihmisverta pidetään maagisesti vahvempana kuin eläimen verta, ja vahvinta oli tietenkin neitsytveri ja kuukausiveri, mutta myös vahvan miehen, tai kauniin naisen verta arvostettiin.

Veri sopii parhaiten lemmentaikoihin, vahingoittavaan magiaan sekä uhraamiseen. Uhri haltijoille tai jumalille on henkilökohtaisempi, jos vuodatat vaikka tarjoamaasi leipäpalaan tai puuroon muutaman pisaran omaa vertasi. Maagisin veripisaramäärä on useimpien lähteiden mukaan kolme. Jos kahvikupilliseen tiputti kolme pisaraa omaa verta ja juotti sen halutulle, haluttu rakastui juottajaan.
Eräs wanha ohje neuvoo, että jos kirjoitat omalla verelläsi loitsun "Orsa forsa forsma" mitä punaisimpaan omenaan, ja tarjoat sen sitten syötäväksi halutulle, hän rakastuu sinuun syötyään omenan.
Eri puolilla maailmaa tunnetaan myös naisten keino livauttaa miehen ateriaan kuukautisvertaan, jotta mies pysyisi kilttinä ja uskollisena ja tottelisi naista. Muista kuitenkin että lemmentaiat voivat osua omaan nilkkaan.
Kevythenkisimmissä ja (etenkin) julkisissa rituaaleissa varsinainen veri korvataan usein punaviinillä. Hyvä esimerkki tästä on kristittyjen ehtoollisrituaali, jossa viini edustaa symbolisesti heidän jumalansa pojan, Jeesuksen, verta, jota juomalla ehtoollisen nauttija puhdistuu ja vapautuu synneistään. Tällaisessa yleisessä rituaalissa aidon veren sijaan siis juodaan vereksi nimitettyä viiniä. Viini on myös hygieenisesti turvallisempi vaihtoehto, jos emme omin silmin pääse näkemään mistä k.o. "Pyhä veri" on valutettu, lääkärintodistuksia myöten.

Veri on vettä sakeampaa

Maagisesta sitovuudesta paras esimerkki lienee verivala -niminen rituaali, jossa kaksi henkilöä haavoittaa kämmentään, jonka jälkeen he kättelevät. Toinen tapa on tehdä haava peukaloihin, jotka painetaan sitten yhteen. Näin henkilöt ovat sidoksissa toisiinsa koko elämänsä. Verivala jäljittelee (etenkin sisarusten välistä) sukulaissuhdetta eri perheistä tulevien ihmisten välillä. Samoin vannoja halutessaan saattoi verellä omistaa itsensä vaikka jumalalleen/polulleen.
Veren uskottiin sisältävän omistajansa ominaisuuksia, joten verivala teki vannojistaan "samaa verta" eli sukua. Samalla tavoin jonkin henkilön veren avulla vahvuuden tai kauneuden saattoi riistää sen haltijalta ja siirtää itselle.

Eläinten verellä on myös maagisia ominaisuuksia, mutta sitä on käytetty pääasiassa uhraukseen ja metsästystaioissa. Saaliseläimen tuoretta verta maistettiin rituaalinomaisesti, tarkoituksena kunnioittaa saaliseläimen urheutta ja pitää sen sielu elossa jotta saalista saataisiin vastakin.
Eläinten verta käytettiin mm. imitatiivisessa magiassa, tiettyjä ominaisuuksia haettiin tietynlaisina pidettyjen eläinten verestä. Koiran tai sianveri oli pilaavaa ja halventavaa, ketun veri sisälsi oveluutta, ja ahman veri teki ahneeksi. Karhun verta juoneesta metsästäjästä tuli "vahva kuin karhu", ja tiikerin verellä itsensä ravinnut, tai raitansa piirtänyt shamaani muuttui tiikeriksi ja saattoi kostaa heimonsa kokemat vääryydet. Eläinyhteydestä paremmin tekstissä "Ihminen ja Peto".
Eläimen verellä pyrittiin myös vahingoittamaan, esim. karhun verellä voitiin nostaa karhu raatelemaan naapurin karjaa, tai käärmeen verta toiselle syöttämällä usutettiin käärme menemään tämän sisälle aiheuttamaan pahaa.
Etenkin miehet käyttivät suloisina pidettyjen, pienten, tai muuten vain rakkauteen/naiskauneuteen yhdistettyjen eläinten (kuten kyyhkynen, peura, tai kissa) verta lemmentaioissa, yleensä juottamalla salaa k.o. eläimen verta haluamalleen naiselle jotta tämä rakastuisi mieheen.

Veriloitsut ovat vaikeimmat nostaa, noidan hallussa oleva, taiotun veri tai sitä sisältävä amuletti piti vähintäänkin polttaa jotta sidos katkeaisi ja taika murtuisi. Taiottu, jolle oli loitsumielessä syötetty vierasta verta, tarvitsi erityisen vastaloitsun tai noidan rituaalin vapautuakseen taiasta.
Kuten äitini sanoi aina, "Noidalla pitää olla hyvät hermot", tarkoittaa myös ettei noituus ole pikkusievistelyä, vaan vaatii parhaan tuloksen saavuttamiseksi myös rohkeutta tarttua epämiellyttävältäkin tuntuvaan puuhaan.
Verta ei ole nykyisinkään kovin vaikea hankkia, esim. kauppojen kylmätiskeiltä ja pakstealtaista löytyy ruoanlaittoon tarkoitettua naudan verta. Omaa verta ei tulisi koskaan ottaa vahingossa syntyneestä haavasta tai valmiin ruven alta, sillä se on "pilallista" hukkaverta. Pitäkää pää kylmänä, veri irtoaa helposti pienellä neulanpistolla tai viilolla sormenpäähän. Vasen on Alisen ja pimeän, oikea Ylisen ja valon, käsi. Muista myös että "Vasen käsi vastaanottaa, oikea käsi ojentaa".
Vieraan ihmisen veri ei ole koskaan hukkaverta, ja näppärä noita löytää sitä helposti vaikka roskikseen heitetystä, käytetystä laastarista. Tiedän; Yäk.

"Valkoinen kuin lumi, punainen kuin veri, ja musta kuin ebenpuu"
-Grimmin Veljekset/Lumikki (1812)-

Verellä on vaihteleva maineensa myös kosmeettisena aineena jo historian hämäristä, ja veri onkin ollut suosittu nuoruuden säilyttäjä erityisesti naisten keskuudessa. Surullisen kuuluisa Báthory Erzsébet, eli "Verinen kreivitär", tuli tunnetuksi mm. tavastaan kylpeä veressä. Hän uskoi, että nuorten, kauniiden neitosten veri säilyttäisi hänetkin nuorena ja kauniina. Uskomus elää nykyäänkin vaihtelevissa muodoissa, ja nykynainenkin saattaa lisätä kasvonaamioon kuukautisvertaan heleän hipiän toivossa. Myös veriruokien kaunistavaan vaikutukseen uskotaan, ja tässä on jopa perää, lähinnä siksi että veri sisältää rautaa, ja raudanpuutostila näkyy mm. iho-ongelmina. Vertailun vuoksi mainittakoon silti, että maksa sisältää enemmän rautaa kuin pelkkä veri.
Veren käyttäminen nuorentumistarkoituksissa liitetään usein klassiseen vampirismiin, josta nykypäivänä paras esimerkki lienee oikeasti vampyyreina itseään pitävät ihmiset jotka juovat toistensa verta ja kutsuvat itseään sanguinaareiksi. Voi hyvät hyssykät o_O

Kotiapteekissa veri sopii lähinnä keittiöön. Veri on hyvä ravintolisä, myös verellesi, vaikka nykyään harva edes kuvittelee syövänsä veriruokia. Veri sisältää mm. fosforia, rautaa, ja kaliumia, sekä A-vitamiinia. Turha varmaan sanoa, ettei veri tietenkään sovi kasvissyöjän tai vegaanin ruokavalioon.
Verelläsi on todella tärkeä osa oman terveytesi kannalta, sillä myös taudit asustavat veressä. Verta parantamalla on hoidettu, ja hoidetaan nykyäänkin, monia sairauksia. Ennen wanhaan tunnetuimmat, vereen liittyvät hoitomuodot olivat iilimadot, kuppaus ja suoneniskentä (joista jälkimmäistä määrättiin puoskareiden kulta-aikana myös anemiaan). Omaa verta voi kotioloissa hoitaa syömällä tuoretta sipulia, ja valkosipulia, jotka tunnetusti parantavat verta. Äläkä syö sipuleita jos olet allerginen niille! Myös tasapainoinen ja monipuolinen ruokavalio yhdistettynä vaikkapa hyötyliikuntaan, pitää veren kunnossa eivätkä verisuonet kalkkeudu.

Huom: Tämän postauksen tarkoitus ei ole yllyttää ketään itseviiltelyyn, tms. emoiluun, eikä muutenkaan vahingoittamaan itseäsi, kanssaihmisiäsi, tai eläimiä. Olen sitä paitsi melko varma, että useampikin blogiani lukeva noita käyttää omaa vertaan työskennellessään, ja tietää mistä täällä taas paasaan ;)
Tarkoitukseni ei myöskään ole tukea vampirismia, ja kaikkia wannabe-draculoita muistuttaisin, että esim. karjaeläinten kypsentämättömän veren nauttiminen voi johtaa ruokamyrkytykseen. Muistakaa E-koli. Myös monet veressä elävät sairaudet (loisista puhumattakaan) voivat siirtyä tuoreesta verestä sen juojaan. Normaalisti veren entsyymit myös aiheuttavat pahoinvointia joutuessaan kosketuksiin vatsanpeitteen kanssa (kuin sinulla olisi vatsahaava).
Nykyään sekä eläinten verestä että sisäelimistä eroteltuja entsyymejä, valkuaisaineita ja rasvoja käytetään jonkin verran kosmetiikkateollisuudessa yleisnimellä Vitulus. Verialbumiinia käytetään jonkin verran myös viinien kirkastukseen, mutta esim. EU-alueilla verialbumiinin eli -valkuaisen käyttö ei ole sallittua.
Muistathan myös, että veren luovuttaminen on täysin lääketieteellinen operaatio, eikä sillä ole mitään tekemistä maagisen omistautumisrituaalin tai luovuttajan kykyjen saamisen kanssa.

Uskomuksia:
-Veren näkeminen unessa kertoo voimakkaista, mutta myös tukahdetuista, tunteista. Jos sinulla on unessa vertavuotava haava, varoittaa se tuntemattomista ja siipiveikoista. Kuukautiset unessa kuvaavat haavoittuvaisuutta ja alitajuisia pelkoja. Jos joku toinen vuotaa verta unessasi, enteilee se sinulle menetyksiä. Vampyyri voi olla merkki tukahdetusta seksuaalisuudesta. Jos itse olet unessa vampyyri, kertoo se tylsistymisestä, tai seksuaalisesta turhautumisesta, jolloin haetaan jännitystä tai pakoa todellisuudesta.
-Paksu, musta veri ei ole terveen ja vahvan veren merkki, kuten jotkut luulevat. Terve veri on raikkaan punaista ja koostumukseltaan kevyttä.
-Naisnoidat onnistuvat veritaioissa parhaiten
-Sieraimeen laitettu kissanhännänpää ehkäisee nenäverenvuotoa
-Kuukautisten loppuminen odottamatta tarkoittaa että joku on katsonut sinua pahalla silmällä.
-Vegeveri voi kuulostaa oudolta, mutta punajuurimehua pidetään kasvikunnan "verenä", jota voi käyttää veren korvikkeena useimmissa hyvään tähtäävissä rituaaleissa.
-Kiinalainen Veritofu ei ole oikeaa tofua, saati vegeä, vaan kuumentamalla hyydytettyä ankanverta, joka leikataan paloiksi ja myydään elintarvikekäyttöön. Paikoin sitä pidetään arvostettuna herkkuna.

"Tuossa on vielä tahra.
Pois siitä, kirottu läiskä! Pois, sanon minä, pois!
Yksi, kaksi! On siis aika tehdä se.
Helvetissä on pimeää!
Hävetkää, teidän korkeutenne, hävetkää!
Olette muka soturi vaikka pelkäätte.
Miksi me pelkäisimme?
Ei se tule ilmi, ja vaikka tulisikin, ei meille kukaan mahda mitään.
Kuka olisi uskonut, että vanhassa miehessä voi olla niin paljon verta?"

-Lady Mcbeth kulkee unissaan ja yrittää pestä kuninkaan verta käsistään. Macbeth (1607)-

Bataatti-pastalaatikko

500g Kuviopastaa
1 Iso sipuli
Öljyä tai markista paistamiseen
200g Vegaanista juustoketta tai annos juustokekuorruketta

-Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, siivilöi, ja huuhtele kylmällä vedellä
-Voitele sopivankokoinen uunivuoka, ja kaada pasta vuokaan
-Kuori ja hienonna sipuli, ja paista siihen väriä. Lisää paistetut sipulit vuokaan
 
Kastike:

1 Iso Bataatti
2 Isoa porkkanaa
2-3 Valkosipulinkynttä
3 rkl Ravintohiivahiutaleita
1-2 rkl Maissitärkkelystä
1 tl Rouhittuja kuminansiemeniä
Suolaa
Rouhittua mustapippuria
Cayennenpippuria
Markista
Kasvislientä tai bataatinkeittovettä
Vettä keittämiseen

-Kuori ja paloittele bataatti ja porkkanat, kuori valkosipulinkynnet
-Keitä bataatti ja porkkanat pehmeiksi kevyesti suolalla maustetussa vedessä, siivilöi, ja huuhtele kylmällä vedellä
-Laita uuni lämpeämään 225'C asteeseen
-Voitele sopivankokoinen uunivuoka markiksella, ja sulata erikseen 1-3 rkl markista jossain kipossa
-Laita keitettyjä bataatin- ja porkkananpaloja blenderiin, ohenna vähän kasvisliemellä tai keittovedellä, ja aja tasaiseksi soseeksi. Lusikoi sose sekoituskulhoon, ja käsittele näin kaikki bataatti- ja porkkanapalat. Äläkä toljaa liikaa lientä, sillä tarkoitus on tehdä sosetta, ei keittoa
-Murskaa valkosipulinkynnet bataattisoseeseen, ja lisää muut ainekset hyvin sekoittaen. Tarkista suola, lisää tarvittaessa. Suolaa saa olla reilumminkin, sillä kastike sekoitetaan kuitenkin pastaan
-Lopuksi lorauta kastikkeeseen hieman markissulaa, sekoita kastike pastaan, ja tasoita seos vuokaan
-Kuorruta vuoka juustokkeella ja paista 225'C asteessa n.15 min, tai kunnes juustoke saa vähän väriä.

*Tarjoile lisukkeena tuoretta salaattia. Itse käytin tähän minifarfalle-pastaa, ja Tofutin mozzarellatyylistä juustokeraastetta.

Lost in Translation #3

Muistutan taas jälleen ettei nettikääntäjiin aina ole luottamista ;)

Suun mukainen - Oral accordance
Kesälehmän salaatti - Cow's summer salad
Juha Nirkon toimittama - Juha avoid shipping supplied
Esimerkkejä moisesta - Examples of wonderful
Piru merrassa - Devil to pay
Maustamaton - Flavored
Varjoon suojaan - If I could choose to protection
Hukka ja Nalle - Waste and Teddy
Rengasvuoka - Ring casserole
Korpikuusen kannon alla - Korpi spruce stump below
Katson sineen taivaan - Paradise lost
Halloweenin puuhia - Halloween Jake and Carol
Syväläinen - Egyptian Deep
Leikkaa sulaneesta kinkusta huomaamattomasta kohdasta pieni koepala - Cut the ham, meltet invisible under a small biopsy

Riisipuuro - Rice pudding
Korteista ennustaminen - Watching the game certificate
..jättämään läskin sikseen - Leave the calculator a side
Jakoaika - Division time / Sharing time /Distribution of time
Rouhi kuminoita hieman morttelilla - Chop the rubber witch little mortar

"Rice pudding"?? Kuulostaa aika kiinalaiselta.. mutta semmoista tällä kertaa, toivottavasti teillä oli yhtä surkuhupaisaa kuin minullakin. Noita toivottaa kaikille lupsakkaa Maanantaita ;)

A Blog With Substance

Kylläpäs nyt pukkaa tunnustusta, tällä kertaa uudelta taholta. o_O
A Blog with substance -Blogitunnustuksen myönsi minulle Banshee Blackify Part of Banshee's Life -Blogilta. Palkinnon myötä on jälleen kerrottava, tällä kertaa taas kahdeksan asiaa, itsestäsi.

Alkaa olla aika vaikeaa keksiä mitään (tämän takia minulla oli viime vuonna se kysely..), mutta yritetään.. öhm:

1. Minulla on neulakammo. Ensimmäisiä korvareikiäni lukuunottamatta kaikki ihokorut (ennen 17, nyt 15) olen lävistänyt itse.
2. Varhaislapsuudessani (80-luvun alussa) lääkärit diagnosoivat minut keliakikoksi. Elin erikoisruokavaliolla, enkä saanut syödä viljatuotteita. Muutama vuosi myöhemmin lääkärit totesivat, ettei minulla ikinä ole mitään keliakiaa ollutkaan. Hoitovirhe, hupsis, ei muisteta pahalla.
3. Viime vuoden suurin tragedia oli keittiön astiakaapin romahdus. Valtaosa pitämistäni kiinalaisista astioistani meni siruiksi. Kaapit eivät olleet edes tupaten täynnä, vanhat vain :(
4. Minulla ei ole tatuointeja.
5. Kierrätän. Biot, pahvit, paperit, lasit ja metallin.
6. Lisään loppuunpalaneiden tuikkujen talinjämät uusiin tuikkuihin niiden palaessa. Talia ei mene hukkaan, ja tuikut kestävät pidempään.
7. Inhokkivärini lienee keltainen. Minulla ei ole keltaisia vaatteita, asusteita, eikä nyt tule mieleen keltaisia tavaroitakaan.
8. Pidän koruista ja asusteista. Suosikkejani ovat isot sormukset, kaulapannat ja laukut.

Ja sitten pitäisi jakaa tämä tunnustus kahdeksalle blogille. Argh! En nyt keksi tähän kuin kolme blogia:

Luurankoja Kaapissa
Irtopalasia Maailmasta
Pupuleipomo

Pahoittelen toistoa. Oikaisen myös. Edelleen, lukijani napatkoot tästä palkinnon jos siltä tuntuu :)

Avokado-kookoskastike

1 Kypsä avokado
2 dl Kookoskermaa
n.1 dl Vettä
1 rkl Tuoretta, raastettua inkivääriä
1 Tuore, vihreä chilipalko
3 Valkosipulinkynttä
1/2 Limetin mehu
Suolaa ja pippuria
Öljyä paistamiseen

-Perkaa ja paloittele chili, ja kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja paista/kuumenna siinä hetki chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. Nosta ne jollekin lautaselle vähän jäähtymään.
-Laita jäähtyneet ainekset blenderiin, ja kuori, perkaa ja paloittele avokado, lisää blenderiin limettimehun kanssa.
-Lisää kookosmaito, ja aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa vettä, mausta suolalla ja pippurilla
-Jäähdytä kastiketta hetki jääkaapissa ennen tarjoilua

*Tämä Thaimaalais-tyylinen kastike sopii hyvin erilaisille, grillatuille tai uppopaistetuille kasviksille, kuin myös grilliseitanille, tempehille tai tofulle. Etenkin kuumina kesäpäivinä tämä kastike sopii tarjoiltavaksi kylmänä viilentävänä lisukkeena. Kastiketta voi halutessaan myös hieman lämmittää, mutta muistathan, että liika kypsentäminen voi aiheuttaa avokadoon ei-toivottuja sivumakuja.

Avokado (Persea Americana)

Avokado on kotoisin Väli-Amerikasta, ja tunnetaan myös Avokaadona, sekä Alligaattoripäärynänä (eng. Alligator-pear). Nimensä hedelmä on saanut Espanjan kielestä (aguacate), mihin nimi puolestaan kotiutui Azteekkien sanasta "ahuacuatl" joka tarkoittaa, vapaasti suomennettuna, puussa kasvavia kiveksiä. Puista riippuvia avokadoja katsoessa sanaleikin ymmärtää, sillä avokado kasvaa pareittain pienissä tertuissa, kuten kirsikka, ja on kirsikan tavoin kasvitieteellisesti marja (luumarja) eikä hedelmä. Puhun tässä kuitenkin yleistajuisesti hedelmistä.
Avokado kuuluu Laakeripuiden sukuun, ja sen sukulaisia ovat mm. Kaneli ja Laakeri. Avokado taas on monille tuntemattomampi, outo, rupukuorinen möllykkä, joka monista tuntuu äkkiseltään liian eksoottiselta suomalaiseen makuun.

Avokado on kuitenkin yllättävän vaatimaton, ja kotikeittiössä siksi helppo pilata. Avokadon ajatellaan usein sopivan parhaiten kasvissyöjille, raakaruoan, terveysruoan ystäville, ja sen sellaisille itu-ihmisille. Totta, toki, mutta avokadosta saa monenlaisia herkkuja myös sekasyöjän pöytään. Avokado on ravitseva välipala, ja herkullinen lisä vaikkapa lounassalaatissa. Avokado on hyvin ravitseva hedelmä. Se sisältää mm. C-, B-,K-, ja E-vitamiinia, B9-vitamiinia eli Foolihappoa, Kaliumia, Magnesiumia, Fosforia, Karotenoideja ja Kuitua. Hedelmäksi Avokado on myös huomattavan rasvainen, ja sopiikin mainiosti esimerkiksi salaatteihin, voileivälle, dippeihin, ja sushin täytteeksi.

Liian Kypsä vai Liian Raaka?

Raa'at avokadot ovat tasaisen vihreitä ja tuntuvat puristettaessa kovilta. Avokadoa puristellaan samoin kuin vaikka tomaattia, eli se ei ole voimalaji. Kypsä avokado on tasaisen tummanruskea ja kiinteähkö. Kapea pää tuntuu vähän pehmeältä, hedelmänkannanpää irtoaa helposti sormenpäällä, ja siitä jäävä kuoppa on vaalea tai kellanvihreä. Raa'an avokadon kuoppa on raikkaan vihreä, ja tumma tai harmaa kuoppa taas kertoo avokadon olevan ylikypsä. Sienimäinen pehmeys on myös ylikypsyyden merkki. Kypsä hedelmäliha on kauniin sitruunankeltaista, ja melko tuoksutonta.

Kaupassa myytävät avokadot ovat yleensä vielä kiinteitä ja vihreitä, eli hieman raakoja. Avokado kypsyy huoneenlämmössä muutamassa päivässä, mutta kypsymistä kotioloissa voi nopeuttaa, jos laitat sen esim. omenoiden, sitruunan tai banaanin kanssa samaan pussiin tai vadille. Avokadoja löytää nykyään myös valmiiksi kypsytettyinä, mutta olen huomannut ettei niihin ole aina luottamista, ja "syöntikypsät" hedelmät ovat usein ylikypsiä tai pilaantuneita, joten valitsen mukaani aina ne kovimmat yksilöt. Hedelmän napaa nostamalla voi sitten tarkkailla avokadon kypsymistä kotioloissa. Kyllä, jos hedelmä ei ole vielä kypsä, paina napa vaan takaisin avokadoon :)

Jos käytät avokadoja usein, osta kaupasta mukaasi muutamia, vähän eri kypsyysasteisia avokadoja. Kypsät voit käyttää tietysti heti, mutta anna raakojen hedelmien kypsyä rauhassa huoneenlämmössä. Niin saat päivittäin avokadoja käyttöösi sitä mukaa kun ne kypsyvät. Avokadojen kypsymistä voi hidastaa laittamalla ne jääkaappiin. Jos avokado tuntuu kypsältä, muttet halua heti käyttää sitä, laita se jääkaappiin, mutta käytä se viimeistään seuraavana päivänä.

Avokadon hedelmäliha alkaa banaanin tavoin tummua joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Kuten banaani, myös avokado kannattaa pirskottaa sitruunamehulla tummumisen pysäyttämiseksi. Voit myös laittaa kuoritun hedelmälihan kylmään veteen. Kuorittu/avattu Avokado säilyy jääkaapissa pari päivää. Kääräise hedelmä Elmu-kelmuun, tai säilytä tiiviisti suljettavassa rasiassa, sillä avokado voi imeä hajuja jääkaapista (tai toisinpäin). Laita avokadonpuolikas rasiaan kuoriosa ylöspäin, ja kaada rasiaan kylmää vettä niin ettei hedelmäliha altistu ilmalle. Myöhempää käyttöä varten kannattaa aina säilöä se puolikas jossa siemen on yhä kiinni, sillä se edistää avokadon säilymistä. Toisaalta, jos aiot käyttää avokadon toisen puolikkaan myöhemmin ruoanlaittoon, voit säilöä sen samaan rasiaan sipulinpalasten kanssa. Sipulista haihtuvat rikkiyhdisteet estävät tehokkaasti avokadoa tummumasta, mutta kuten sanottu, avokado myös imee itseensä hajua ja makua sipulista.

Avokado on kivesviittauksestaan huolimatta feminiininen, veden elementtiin, äiti- ja rakkaudenjumalattariin yhdistetty kasvi, ja avokadon päärynämäinen muoto onkin yhdistetty myös naisen lantion ja takapuolen kaariin. Avokado lienee tunnetuin maineestaan halujen nostattajana, ja liitetään, kenties kives-viittauksesta johtuen, vahvasti miehiseen seksuaalisuuteen. Sitruunalla ja erilaisilla siemenillä höystetyt Avokadot ovat Etelä- ja Väli-Amerikan alueilla tunnettua lemmenruokaa. Koska ihmiset näkivät hedelmässä sekä kivespussit sekä naisellisen takapuolen, Espanjan katolinen kirkko kielsi Avokadojen käytön liian seksikkäänä ja näin ollen hävyttömänä. Avokado sopii rakkaus- ja kauneustaikoihin, mutta myös terveyteen ja onneen.
Avokadosta on apu myös lemmenkylmennykseen. Erään wanhan konstin mukaan rakastumisesta pääsee, jos annat avokadolle toivottaman rakkautesi nimen (kirjoita se vaikka hedelmän kuoreen), ja hautaat avokadon maahan, kostealle paikalle missä se mätänee nopeasti. Kun avokado mätänee, rakkautesi laimenee.

Lääkinnällisiä ominaisuuksia Avokadolla ei juuri ole, mutta sitä nauttimalla voi saada avun kovaan vatsaan. Avokadopirtelö taas voi lievittää käheytynyttä kurkkua. Avokadon mainitaan myös tasapainottavan miesten hormonitoimintaa.

(Kypsän avokadon kuori irtoaa helposti repimällä)

Avokado sopii mainiosti kotikosmetiikkaan, mistä hedelmä lieneekin meille suomalaisille kaikkein tutuin. Avokadosta käytetään vain hedelmäliha. Kasvonaamiopohjana Avokado on mitä mainioin. Se puhdistaa, ravitsee ja pehmentää kuivaa hipiää. Muussattu avokado sopii hyvin myös partavaahdon korvikkeeksi.
Kasvot voivat vähän vihertää avokadokäsittelyn jälkeen, mutta väri lähtee kyllä pesussa pois.
Rasvoittuvaa iho tasapainottavan naamion saat sekoittamalla 2 rkl sitruunamehua, 1 kananmunanvalkuaisen, ja yhden avokadon muussatun hedelmälihan. Turvonneet silmänaluset rauhoittuvat, kun laitat niille avokadoviipaleet ja annat vaikuttaa parikymmentä minuuttia. Avokadon hedelmälihaa voi hieroa myös ensiavuksi kuiviin käsiin. Tehokkaamman vaikutuksen saadaksesi lisää 1/2 avokadon muussattuun hedelmälihaan pari rkl oliiviöljyä. Avokado sopii hyvin iholle myös kananmunanvalkuaisen, sitruunan, leseiden ja jogurtin kanssa käytettäväksi.
Hauraisiin ja kuiviin hiuksiin voi kokeilla naamioksi avokadon ja majoneesin fifty-fifty -seosta. Hiero hiuksiin, anna vaikuttaa n. parikymmentä minuuttia, huuhtele, ja pese hiukset miedolla shampoolla.
Avokado ja oliiviöljy puolestaan rauhoittavat kuivaa päänahkaa.

Huom: Avokado tulisi aina nauttia tuoreena, mutta kypsentämättä. Kypsennys/kuumennus kehittää hedelmälihassa yhdisteitä, joka saa avokadon maistumaan pilaantuneelta tai muuten vastenmieliseltä. Avokadoa voi kyllä kevyesti lämmittää tai kuumentaa, mutta älä kypsennä/paista sitä. Mikäli kärsit migreenistä, kannattaa välttää avokadoa, sillä hedelmä sisältää Tyramiinia, joka voi edesauttaa migreenin laukeamista.
Avokadon siemen ei ole ihmisille myrkyllinen (ellet ole allergikko tai yliherkkä), mutta se sisältää vaihtelevia määriä haitallisia aineita, ja voi olla vaarallinen lemmikeille. Avokadon siemen sisältää mm. C-, ja E-vitamiinia, fosforia, antioksidantteja ja kuitua, mutta myös paljon tanniinia, eli jos punaviinistä tulee pää kipeäksi, en suosittele myöskään avokadon siemenien syöntiä.. Siemenen katkera maku johtuu myös tanniinista.

Avokadon hedelmäliha sisältää myös persiini -nimistä toksiinia, jonka avulla avokado puolustautuu erilaisia sienitauteja vastaan. Persiini on myös erittäin vaarallista eläimille, joten älä siis syötä avokadoa lemmikillesi. Pienet määrät avokadoa (jos vaikka koirasi ehtii napata lattialle pudonneen avokadokuution,) eivät kuitenkaan välttämättä aiheuta lemmikille oireita, mutta suuret määrät (esim. kokonainen avokado) tai säännöllisesti lemmikille syötetty avokado voivat jo aiheuttaa myrkytyksen. Persiinimyrkytys aiheuttaa pahoinvointia, ripulia, hengitysvaikeuksia, kouristelua ja sydänoireita. Kypsennetyssä avokadossa myrkytysriski on suurempi. Muistutan vielä, että avokadosta voi saada vatsansa kipeäksi myös, jos sen syö liian raakana. Tällöin kysymys ei ole myrkytyksestä tai allergiasta/yliherkkyydestä.
Ihmisille persiini on harvoin vaarallista, allergikkoja ja yliherkkiä tietty lukuunottamatta. Avokadon aiheuttamat yliherkkyysoireet eivät juuri eroa muiden ruoka-aineiden vastaavista, eli ihottumaa, pahoinvointia, vatsakipuja, ripulia, mahdollisia rakkuloita/ärsytystä suun limakalvoille, jne. Mainittakoon, että mikäli olet allerginen pujon siitepölylle, voit saada saada avokadosta ristioireita pujon kukkiessa.

Avokado ei myöskään oikein sovellu pakastettavaksi, vähän samoin kuin maidottomien metsäsienten kohdalla, sillä pakastaminen rikkoo avokadon rakenteen ja tuhoaa raikkaan maun.

Keittiön puolella avokadoa voi kokeilla esim. seuraavissa resepteissä:

Avokado-Caesarsalaatti
Avokado-Deopbap
Avokado-pestopasta
Chirashi-sushi
Quesadillat 

Uskomuksia:
-Avokadounia pidetään yleensä symboliikaltaan seksuaalisina. Mikäli syöt unessa avokadoa, tarkoittaa se saavutusta ja palkintoa kovasta työstä. Pilaantuneet avokadot enteilevät huonoa.
-Jos saat mieheltäsi avokadon, laita sen siemen ruukkuun kasvamaan. Jos siemen itää, ja kasvi menestyy, rakkautenne kestää.
-Kypsän avokadon kuori on tumma, raa'an vihreä. Tämä uskomus on ja ei ole totta. Avokadoja on useita lajikkeita, ja vain Hass-lajikkeen (Persea Americana "Hass") kuori tummuu hedelmän kypsyessä. Nimensä Hass-lajike on saanut kehittäjältään, Rudolph Gustav Hassilta.
-Olen myös pari kertaa törmännyt uskomukseen, jonka mukaan kapsaisiini nostaisi Avokadon persiinipitoisuutta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä Avokadon syöminen esim. tuoreen chilin kanssa tee hedelmästä myrkyllistä.
-Myöskään alkoholin nauttiminen avokadon yhteydessä ei mitenkään lisää persiinimyrkytysriskiä.

Höyrytetyt Kasvikset Inkivääri-Etikkakastikkeessa

Yksinkertainen, kiinalainen kasvislisuke on helppo valmistaa, ja maukasta syödä.

Erilaisia kasviksia ja/tai juureksia, kuten:
Porkkanaa
Naurista
Palsternakkaa
Juuriselleriä
Purjoa
Sipulia
Paprikaa
Kesäkurpitsaa
Munakoisoa
Sokeriherneitä paloissaan
Paksoita
Kiinankaalia
Kurttukaalia
Kukkakaalia
Broccolia
Parsaa
Selleriä
Bambunversoja
Vesikastanjoita
Minimaissia

-Valitse kolmesta-viiteen kasvislajia, ja ruokailijoiden määrästä riippuen 2-3 kasvisyksilöä kahta henkeä kohden (yleensä 1 puolikas kasvis riittää kolmen setissä yhdelle. Ota huomioon myös käytätkö kolmea vai viittä kasvilajia)
-Perkaa/esikäsittele kasvikset tarpeen mukaan ja paloittele ne sopiviksi suupaloiksi
-Asettele kasvikset yhdelle isolle, tai useammalle pienelle höyrytyslautaselle
-Aseta lautanen steameriin, tai lautaset steamerin kerroksiin
-Höyrytä kasviksia 10-15 minuuttia

Inkivääri-Etikkakastike:

1 tl Hienonnettua, tuoretta inkivääriä
Öljyä kuullotukseen
1 dl Vettä tai lientä (lue loppuhuomautukset)
3 rkl Tummaa riisiviinietikkaa
2 rkl Soijaa
1 tl Tummaa soijaa
1 tl Sitruunamehua
1 rkl Fariinisokeria (lisää tarvittaessa)

Suuruste:
1 rkl Maissitärkkelysjauhoa
3 rkl vettä tai lientä

-Kuumenna kattilassa tilkka öljyä, ja kuulota inkivääriä kunnes seos alkaa tuoksua
-Kaada joukkoon liemi, ja lisää soijat, sokeri, sitruunamehu ja etikka
-Kiehauta seos, nosta levyltä ja sekoita joukkoon suuruste. Sekoittele kunnes kastike sakenee
-Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria tai etikkaa
-Ohjeesta tulee about 1 1/2 dl kastiketta, eikä kaikkea tietenkään tarvitse käyttää kerralla jos kasviksia on vähän.

Lisäksi:
Hienonnettua kevätsipulia tai hienonnettua, tuoretta korianteria
Paahdettua seesamiöljyä
-Paahda öljy kuumentamalla sitä pikkukasarissa niin että se alkaa tuoksua. Nosta pois levyltä, tarjoile kuumana

(Porkkanaa, purjoa ja selleriä)

-Jos kypsensit kasvikset yhdellä lautasella, ota lautaselle valunut liemi talteen, siirrä kasvikset tarjoiluastiaan, ja kaada päälle etikkakastike. Jos kypsensit kasvikset omilla lautasillaan, ota liemi talteen, ja lusikoi annoksille hieman etikkakastiketta
-Liruta kastikkeen päälle hieman paahdettua seesamiöljyä, ja koristele kevätsipulisilpulla tai korianterilla
-Tarjoile kasvikset lisukkeena.

*Kasvislautaselle valunut liemi kannattaa ottaa talteen, sillä voit käyttää sen kastikkeeseen kohdassa "Vettä tai lientä". Jos tarjoat kasvikset sellaisen ruoan kanssa, johon tulee liotettuja siitakesieniä, käytä liemenä sienten liotusvettä, niin saat aromaattisempaa kastiketta. Myös kasvisliemi tai eilisten kasvisten keitinvesi sopii kastikkeeseen.
Itse laitoin tässä kasvikset kahdelle, kokosin kasvikset kahdelle pienemmälle lautaselle ja höyrytin ne kaksikerroksisella pikkusteamerillä.

Tunnustusta Pukkaa

Ihan kaksin kappalein. Tälläkertaa minua muistivat Korpien Kuiske sekä Luurankoja Kaapissa. Kiitoksia molemmille :)

Kaunis Blogi - Happy Days Be Thine

Korpien Kuiske -blogin Saida muisti tällaisella, en edes tiennyt että sielläkin minua luetaan ;D

Tästä blogitunnustuksesta pitäisi siis kertoa itsestään kahdeksan asiaa, ja sitten jakaa tunnustus kahdeksalle o_O
Hm, kahdeksan asiaa minusta.. tämä alkaa olla jo vaikeaa, kun en tiedä mitä te haluatte tietää:

1. Teelaaduista pidän eniten Lady-Gray -teestä.
2. Sytytän kynttilät aina tulitikuilla, enkä koskaan käytä lattian kautta käynyttä kynttilää tai suitsuketta rituaaleissa.
3. Käytän mieluummin pala- kuin nestesaippuoita.
4. Sänkyni alla asuu Steven-niminen mörkö joka varastaa sukkani aamuisin.
5. Yksi viime vuoden mieleenpainuneimmista tapauksista oli, kun huulikoruni pitkä metallipiikki katosi syödessäni, ja pelkäsin vahingossa nielaisseeni sen. Oksennutin itseni saadakseni sen ulos ettei se puhkaisisi mahaa tai mitään. Oli ällöttävää. Piikki löytyi myöhemmin pöydältä sipsikupista ;(
6. Ostan usein lemmikeilleni Pilttiä, mutta itselleni en ole koskaan osannut ostaa lastenruokaa.
7. Jos olen oikein väsynyt, oikeasta silmästäni katkeaa aina verisuoni, ja silmä muuttuu punaiseksi.
8. Rosmariinin tuoksu saa minut voimaan pahoin. Mansikan myös.

Tu Blog me inspira

Eli "Blogisi inspiroi minua". Tällainen blogipalkinto napsahti jälleen Luurankoja Kaapissa -blogin Leenalta. Kiitos kaunis :) Tällä kertaa palkinnon haasteena on kertoa viisi omituisinta tapaa ja jakaa palkinto sitten 15 muulle inspiroivalle blogille.

Ensin siis kysellään outoja tapoja.. Arg, olen siis neuroottinen, eli varmaan monia tapojani voitaisiin pitää kummallisina. Mutta jos unohdetaan sarjatarkistelut, hermostunut nypläily ja käsienpesu..ottiatuota:

-En koskaan kävellessäni ulkona astu viemärinkansien tms. luukkujen päälle. Ne ovat epäilyttäviä.
-Lompakossani on maskottikolikko, jota heitän jos on päättämisvaikeuksia.
-Ostaessani valkosipulia tai sipulia, heitän sen ilmaan yhdellä kädellä ja otan kopin. Tapa, jolla tunnistan painosta, onko sipuli syömäkuntoinen, kuiva tai sisältä mätä. Tämä on herättänyt joskus kysyviä katseita kanssa-asiakkailta.
-Kun muut viettävät Tipatonta Tammikuuta, minä vietän Lihatonta Tammikuuta.
-Maustan yleensä hernekeittoni ketsupilla. Yllättävän monen mielestä se on outoa.

***
Angstia!!

Voi hyvät hyssykät..nyt sitten se vaikein kohta, tuskin keksin kahdeksaa+viittätoista blogia tähän, tulevat mieleen vain nämä. Luen loppujen lopuksi aika vähän blogeja. Joo, olen todella huono jakamaan tunnustuksia eteenpäin, osalla palkinto on jo, ja osa pesee kätensä kaikenlaisista blogitunnustus, ja -palkintohässäköistä o_O Kuitenkin, yritetään:

Kartanonrouva
Pupuleipomo 
Ja Piparipulla, en vaan voi olla kadehtimatta niitä bentoja. Kun vain itsekin löytäisi jostain..

Enempää en keksi, ja vanhaan tapaan lukijani voivat napata tuosta blogipalkinnot, jos teillä ei vielä vastaavia satu olemaan.. Nyt siis pesen käteni ja luistelen tässä takavasemmalle viattomasti vihellellen ;)