Aradian taustatarinan mukaan, kerätessään Italiassa tietoja paikallisesta folkloresta ja kulttuurista, Leland tutustui Florencen Maddalena-nimiseen naiseen, noitaan, joka lopulta toimitti hänelle käsikirjoituksen perimätietonsa vanhasta noituudesta, ja tästä käsikirjoituksesta Leland teki Aradia-kirjan, josta tulikin hänen tunnetuin teoksensa.
"HE, teidän Jumalanne, Isä ja Maria, ovat kolme paholaista"
Aradia on vahvasti feminiininen teos, ja sisältää viidentoista luvun verran erilaisia tarinoita noitakuningattareksi kutsutun Dianasta elämästä ja rakkaudesta, sekä "väärän uskonnon" seuraajien epäonnistumisesta yrityksissään kukistaa vanha uskonto. Tällainen vastakkainasettelu "usko oikeaan jumaluuteen/väärien opetusten hylkääminen" toistuu samoin miltei kaikissa uskonnollisissa teoksissa. Teksti on niiden tapaan myös hyvin kiihkomielistä; Kirjan päätarinassa Diana laitettiin ensimmäiseksi noidaksi maan päälle tuhotakseen viheliäiset kristityt. Moinen on omiaan vääristämään maallikon noitakuvaa, mutta on kuitenkin muistettava että kirjassa esiintyvä "perimätieto" pohjautuu italialaiseen stregheria-uskontoon. Stregheria on mm. roomalaista Diana-jumalatarta maailman luojana palvova suuntaus, joka syntyi rivikansan lohduksi ja auttoi heitä vastustamaan kristittyjä sortajia. Kyse ei siis ole koko maailman noidista vaikka heidät miellettäisiinkin Dianan jälkeläisiksi. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kultturikohtaisesti noitien äideiksi mainitaan myös Lilith, Hekate, ja Loviatar.
Teos esittelee myös taikoja ja loitsuja, sekä erilaisia rituaaleja, joita harjoittamalla elämä muuttuu paremmaksi ja voit saada kaiken tahtomasi (kun vain uskot Dianan rakkauteen). Yliluonnolliseen olentoon turvautuminen ja hänen palvontansa ovat siis vahvasti esillä, kuten muissakin uskonnollisissa teoksissa. Tämä oli siis toteamus, tarkoitukseni ei ole vähätellä. Teos on sisällöltään kaunis, monipuolinen, ja useille tahoille varmaan lohdullinenkin. Jumalolentoja palvovalla sisällöllään tämä ei juuri eroa erilaisista Wiccan harjoittajien oppaista, joissa noituus ja uskonto myös sulautuvat toisiinsa. Mainitsinko jo Aradian olevan Wiccan kaukainen sukulainen?
"Koska sydämessään jokainen nainen on noita"
Aradia on herättänyt paljon ajatuksia jälkipolvissa, ja etenkin Maddalenasta on oltu montaa mieltä. Toiset kuvittelevat Lelandin keksineen hänet, toiset taas olettavat Maddalenan keksineen itse koko tekstin, tai ainakin muuttaneen sitä itselleen sopivammaksi. Väitetty käsikirjoitus ei siis pohjaisikaan Italian jäljellä olevien perinnenoitien tietoon, vaan pelkästään Maddalenan itsensä versioon. Totta on, että noitayksilöiden loitsut poikkeavat toisistaan, ja sama ei sovi kaikille, mutta on turha väittää että jonkin toisen tapa tehdä olisi sen väärempi kuin jonkin toisen vastaava tapa. Mutta väittelijöillähän on aina perusteet väitteidensä tueksi. Lopullinen totuus jääneekin siis nykyään lukijan harteille.
Suurimpana todisteena Maddalenan olemassaolosta pidetään valokuvaa, joka on julkaistu Aradian aiemmissa painoksissa. Tästä se jostain syystä on jätetty pois. Wikipediasta kuva kuitenkin löytyy ;)
Mikäli tarina Maddalenasta ja käsikirjoituksesta siis on totta, Aradia on ainutlaatuinen kokoelma wanhaa italialaista noituudensuuntausta, ja näin ollen myös historiallisesti arvokas.
Aradian sanoma on loppujen lopuksi ymmärrettävä. Sen tarkoitus ei ole kiihottaa kansaa käännyttäjiksi, vaan pitämään päänsä, ja pitämään kiinni siitä mitä heillä jo on ja puolustamaan sitä. Tietyssä mielessä tässä on onnistuttu, voidaanhan Etelä- ja Itä-Eurooppaa pitää tavallaan "perinnenoituuden kehtona". Siellä ihmiset, mattimeikäläiset ja erilaiset noituudenharjoittajat ovat tiukimmin pitäneet kiinni vanhoista tavoistaan kristinuskon vallatessa alaa. Italialaiset ovat tänäkin päivänä paremmin kytköksissä folkloristisiin, maagisiin juuriinsa kuin muualla kristiin alistuneet ihmiset. Aradian loitsut ja taiat edustavat wanhaa noituutta, ja niiden toteutukseen löytyvät ainekset ovat yksinkertaisia, kuten hedelmiä ja taloustavaroita. Kuten noituus, ja etenkin perinnenoituus yleensäkin, myös Aradia/Stregheria elää edelleen elämäänsä, muokkautuen sitä käyttävien ihmisten käsissä, mielissä ja suissa. Muistan aikoinani omilla tiedonhakuretkilläni netissä törmänneeni Aradiassa esiintyviin taikoihin täysin eri yhteyksissä ja eri nimillä.
Aradia-teos julkaistiin ensi kertaa v. 1899 Lontoossa, kuvassa kolmas painos. Teoksen alussa Suomentajan esipuhe ja Alkusanat, lopussa Lelandin omia kommentteja tekstiin ja Diana-pohdiskelua, sekä Liitteet, joissa tutkaillaan mm. Aradian todenperäisyyttä ja sanomaa. Kovakantinen, 73 sivua, liitteineen 138 sivua. Suomentanut Päivi Laakso, kuvittanut Minna Kylmäluoma.
+Kaunis mustavalkokuvitus, joka jostain syystä tuo mieleeni tatuoinnint o_O
+Kauniita loitsurunoja
-Menettänyt todennäköisesti paljon käännöksissään.
-Uudesta laitoksesta puuttuu oletettu valokuva Maddalenasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti