Toukojuhla ja Valpuri

Kun kevät lähestyy loppuaan, ja kesä antaa kuulua itsestään, juhlitaan, ryhmästä riippuen, Valpuria, Vappua, Beltanea, Helaa. Viimeisen Kevätkuukauden; Toukokuun, ensimmäisessä päivässä risteytyvät Kynttilänpäivän tavoin erilaiset juhlat, sekä uskonnolliset että kansanomaiset. Nykyään Vappu tunnetaan ehkä parhaiten Suomalaisen Työn Päivänä eli Työläisten juhlana, jota onkin suomessa liputettu vuodesta 1979. lähtien. Päivä on myös yleinen vapaapäivä. Vanhemmalta merkitykseltään Toukokuun ensimmäinen tunnetaan Hedelmällisyyden ja Avioliiton päivänä, mutta sillä on myös negatiivisempi puoli niin Työkiellon (kirkkojäänne) kuin Valehtelijain päivänä.

Myös ylioppilaat ja teekkarit juhlivat Vappua, ja valkoinen ylioppilaspäähine eli valkolakki, onkin yksi tunnetuimpia Vapun symboleja. Ylioppilasvappu on lähtöjään Ruotsista saapunut perinne; Kukanpäivä (Floora) 13.5 oli kokous- ja juhlapäivä kaikille kiltalaisille, poliittisille radikaaleille ja ammattitoiminnalle. Ylioppilaat ottivat vastaan hilpeän kevätjuhlan joka myöhemmin vakiintui Toukokuun alkuun ja Vappuun.
Vappu nimenä on tunnettu keskiajalta lähtien, ja tulee kristillisen kirkon puolelta; Wanha pakanajuhla muutettiin Valburg-nimisen pyhimyksen muistopäiväksi, joka oli kirkollinen juhlapyhä ainakin vuoteen 1774 saakka.

Hela ja Valpuri

Ennen muinoin Suomessa on vietetty Toukokuun alussa Hela-nimistä keväänsaapumisen juhlaa, jolloin laulettiin, tanssittiin, ja juotiin olutta ja simaa. Perinteisiin kuului Helavalkeiden; kokkojen polttaminen ja kaikenlainen metelöinti, etenkin kellojen ja tiukujen kilistely, pahojen henkien ja noitien karkottamiseksi. Myös Ukon Vakkojen (=maljat Ukko ylijumalan kunniaksi) juonti saatettiin yhdistää Helajuhlaan peltojen hedelmällisyyden säilyttämiseksi. Vakka on wanha tilavuusmitta (n.36,64 l), ja viittasi siihen että juhlissa juotiin paljon, juoma-astiat tavallista isompia ja juoma virtasi. Ukolle skoolattiin kasvukautena, etenkin Helana, Juhannuksena ja Elokuun alussa. Vakkojen kohotus saatettiin alueesta riippuen aloittaa jo Kevätpäivänä.
Ukon vakkojen nykyjäänne lieneekin suomalaisten suurimpina juhlapäivinä harrastama alkoholin juominen, kesäisin siihen liittyvä ulkoilu ja skoolaaminen tuntemattomien kanssa jolloin kaikki ovat ystäviä keskenään niin maalla kuin kaupungissa.
Pakanajuhla Hela katosi vähitellen kirkon saapumisen myötä, ja muuttui uuden merkityksensä mukaisesti Valpuriksi ja siitä Vapuksi. Helan kokkoperinteet ja muut kansantavat siirtyivät lopulta Helatorstaihin; kirkkojuhlaan, jonka päivämäärä vaihteli pääsiäisen mukaan (39.pvä. pääsiäisestä). Useimmiten Helatorstai sijoittuukin Toukokuulle, mutta pitää harvemmin enää paikkansa vanhan Helajuhlan paikkeilla.

Ennen vanhaan lapset pukeutuivat Valpurina kelloihin, minkä uskottiin edistävän karjan maidontuotantoa ja pitävän karjan turvassa. Karja päästettiin laitumille, ihmiset polttivat kokkoja ja melusivat karkottaakseen susia, noitia ja muuta sen sellaista pahaa. Seurasihan Valpuria monien muiden juhlapäivien tavoin noitien yö, ja karjaonni oli vaarassa siinä missä pienimmät lapsetkin. Oville asetettiin lepän oksia ja luutia karkottamaan noitia. Uskottiin, että luuta oven vieressä sai noidan luuleman talossa olevan jo noidan, eikä siksi tullut taloon.

Suomessa Valpurinyö, tai Valpurin aattoyö (30.4-1.5 välinen yö) oli siis useimpien aattoöiden tavoin henkimaailman temmellyskenttä; Noitien ja trullien taikayö, ja suomalaisessa kalenterissa yksi maagisesti voimakkaimmista, ja otollinen hetki kaikenlaisille taianteoille. Myös henkiolentojen, pikkupirujen sun muiden uskottiin tekevän tepposiaan, ja kuolleiden/yliluonnollisen maailman raja oli taas ohuempi, muttei kuitenkaan niin pitkän aikaa kuin vaikkapa Jakoaikana.

Beltane

Kelttiläinen pakanajuhla, Beltane (tai Beltaine), jota lähinnä Wiccan keskuudessa juhlitaan, on puolestaan kotoisin seuduilta joissa kevät saapuu varhaimmin ja juhlan hedelmällinen symbolismi on ilmeisempää. Beltane olikin tärkeä hedelmällisyyden juhla, jolloin tehtiin vauraus-, ja satotaikoja, ja mm. karkotettiin pahoja henkiä kokkoja polttamalla. Beltane tarkoittaakin "Hyvää/Suotuisaa Tulta". Karjaakin suojeltiin pahalta ajamalla eläimet suojelevien tulien läpi.
Beltane oli kelteille ja druideille Samhainin ohella yksi vuoden tärkeimmistä päivästä, ja myös Beltanesta löytyy jonkin verran yhteyksiä kuolleiden maailmaan ja esi-isien kunnioitukseen. Samanlaista symboliikkaa voidaan nähdä suomalaisten Valpurissa.

Ennen vanhaan Euroopassa tänä samaisena päivänä kokonaiset kylät livahtivat "vaivihkaa" ympäröiviin metsiköihin harrastamaan umpimähkäistä seksiä. Tämä oli hyväntahtoista magiaa, jolla edistettiin karjaonnea, viljan kasvua, ja vahvistettiin ihmisten välisiä siteitä. Haureudesta tai siveettömyydestä ei ollut missään nimessä kysymys. Tällaisista puskaliitoista syntyneitä jälkeläisiä pidettiin "Jumalten lapsina", jotka kirkkovalta myöhemmin leimasi äpäriksi, joka on osaltaan vaikuttanut tavan katoamiseen.

 Nykyisin Beltanea juhlitaan myös Wicca-uskonnon parissa, jossa se on muun muassa Wiccalaisten kihlajaisten, eli kätten yhteenliittämisen päivä; Rakastavaisten kädet liitetään yhteen, eli heidät "luvataan toisilleen", ja he elävät yhdessä vuoden päivät. Mikäli kaikki sujuu hyvin, häät pidetään seuraavana Beltanena, tai Lithana; juhannuksena. Mikäli he eivät tule toimeen, he voivat erota kätten yhteenliittämistä seuraavana Beltanena.

Wanhat tietää

Toukokuun ensimmäiseen päivään liittyy myös monia uskomuksia:
-Puutarhaansa hoitavan naisen on sanottu tulevan helpommin raskaaksi, etenkin, jos hän on hedelmätön.
-Sanotaan myös, että kesällä ei rusketu, ja kesakoista ja kauneusvirheistä pääsee eroon jos Vappuaamuna pesee kasvonsa aamukasteella tai lumella.
-Kaikenlaisia vaivoja ja kolotuksia saattoi ehkäistä kylpemällä sulassa virrassa Vappuna.
-Vappuaamuna huudettiin "Ka, selkäni!" Niin selkä pysyi kunnossa loppuvuoden.
-Jalkojaan ei kesällä loukannut jos astui jollekin teräaseelle, kuten kirveen lavalle herättyään.
-Kun tyttö laskee Vappuna 99 ylioppilasta, niin sadas, joka tervehtii, on tuleva sulhanen.
-Valpurina ei saa kalastaa tai olla missään tekemisissä pyydysten kanssa, ettei kalaonni katoa. Teräaseiden käsittelyä tulisi myös välttää, ettei sitten kesällä satu vahinkoja.
-Kun Valpurina hakee puita, ja pinoaa sylin täyteen, halot lasketaan tuvassa. Jos niitä on parillinen määrä, pääsi halkojenhakija naimisiin sinä vuonna.
-Toukokuussa syntyneiden lasten on uskottu olevan vaivalloisia ja heikkoja, ja ensimmäisenä päivänä syntyvien jopa kuolevan ennenaikaisesti. Ironista, veljeni menehtyi nuorempana kuin mitä olen nyt. Hän oli syntynyt Vappuna.

Hauskaa Wappua

Itse vietän Toukokuun ensimmäistä kesäntulon juhlana, Toukojuhlana. Jokaisella on eri tapoja juhlistaa tätä, kuten sima ja tippaleivät, salkotanssi ja paljaat varpaat. Itse leivon aina munkkeja.
Toukokuun ensimmäisen juhlapöytään sopivat sekä keveän raikkaat, vihreät maut, kuten salaatit, idut, tuoreruoat, ja sen sellaiset kasvisruoat, joissa kevään vihreys pääsee oikeuksiinsa. Raskaampaa osastoa voivat edustaa vaikkapa juustotarjotin, leivotut leivät ja kakkuset, tai uppopaistetut piirakat ja, jo-mainitsemani, munkit. Myös erilaisia lemmenruokia kannattaa kokeilla. Toukokuun alkua on juomapuolella juhlistettu erilaisilla kuohuvilla juomilla; siiderillä, shampanjalla ja simalla (kohtuus kaikessa). Suosi luomuviiniä tai kokeile jotain Reilun Kaupan tuotetta.

(Aho-Orvokkeja)

Kesäntulon, luonnon heräämisen ja hedelmällisyyden päivän juhlintaan on eri ryhmillä erilaiset perinteet. Esim. Monet nykynoidat vahvistavat Toukokuun ensimmäisenä myös noidanvalansa, mikäli ovat sellaisen tehneet.

Valpurin Puuhia:

-Voit leipoa toukoleipää tai sämpylöitä, leivo taikinaan mausteita ja siemeniä. Vie pala leipää ja hieman simaa myös luontoon, uhriksi eläimille ja metsänhengille
-Kerää luonnosta tuoreyrttejä tai versoja vuoden varrelle
-Valmista kasvisateria (sinulle ja piirillesi/ystävillesi), jossa on paljon vihreitä kasviksia ja kevätyrttejä
-Rakastele metsikössä
-Halaa puita, tervehdi heräävää luontoa
-Kokeile jotain perinnetaikaa
-Pidä kotikylpyläpäivä siivouksen päätteeksi, ja hemmottele itseäsi jollain kotikosmetiikkahoidolla 
-Avaa ikkunat, ja päästä luonto lähellesi. Lakaise asuntosi luudalla ja poimi maljakkoon kevätkukkia.
-Pese ikkunat
-Siivoa/järjestele terassi tai parveke
-Laita siivoillessasi sivuun itsellesi tarpeettomia asioita jotka voit viikolla viedä kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Itsellesi tarpeeton voi olla aarre monelle toiselle :)
-Nauti kupillinen kahvia tai teetä omalla terassilla tai parvekkeella
-Leivo munkkeja

Valpuri on loistava päivä niin säilyttävälle ja kasvattavalle magialle, kuin hedelmällisyys, ja lemmentaioille. Siunaa taikaesineesi, nosta luontosi, nosta lempesi.. koristele ihanilla hedelmillä alttarillesi, juo siideri puutarhassasi, iloitse kevään edistymisestä ja luonnon heräämisen merkeistä, ja muista; kuten aina, luova hulluus palkitaan ;)
Valpurin yö sopii myös henkien kanssa työskentelyyn tai kommunikointiin kuolleiden kanssa, mutta muista suojata itsesi hyvin (myös muiden ympärillätaikojien loitsuilta).

Niin Helalle, Valpurille kuin Beltanellekin sopivia suitsukkeita ovat lempeät mauste- ja kukkaistuoksut, kuten ambra, ruusu, bergamotti, vanilja, jasmiini, tai ylang ylang.
Värimaailmasta, esim. kynttilöinä ja kivinä kannattaa huomioida vihreä, keltainen ja liila.

Suklaa-Chilimuffinit

3 dl Sokeria
100 g Markissulaa
4 dl Jauhoja
2 tl Leivinjauhetta
2 tl Vaniljasokeria
2 rkl Tummaa kaakaojauhetta
Vajaa 1 rkl chilijauhetta
1/2 tl Suolaa
2 1/2 - 3 dl Soija-, tai mantelimaitoamaitoa
n.150 g Tummaa suklaata levystä

-Paloittele suklaalevy, ja rouhi tasaiseksi"soraksi" joko monitoimikoneella, tai laita palat pussiin, ja taputtele kaulimella päälle. Laita rouhe jääkaappiin odottamaan
-Sekoita kuivat aineet, laita uuni lämpeämään
-Vatkaa sokeri ja markissula kuohkeaksi
-Lisää vuorotellen jauhoseosta ja kasvimaitoa taikinaan kunnes jauhot loppuvat, ja sinulla on tasainen, vanukasmainen taikina. Lisää siis tarvittaessa vähän jauhoja tai kasvimaitoa. Lisää suklaarouhe, sekoita tasaiseksi
-Lusikoi taikina 8-paikkaisen muffinssipellin koloihin, ja paista 200'C n.25-30 min.

Kuorrutus:
2 rkl Markista
2-3 rkl Vahvaa kahvia
1 tl Vaniljasokeria
Tomusokeria

-Sulata markis, ja lisää kahvi. Sekoita
-Lisää vaniljasokeri ja lisää tomusokeria, kunnes koostumus on sopivan töpäkkä. Mikäli kuorruke tuntuu jämähtävän jo sekoitusvaiheessa, käytä sitä muutama sekunti mikroaaltouunissa
-Lusikoi kuorruke tasaisesti uunituoreiden muffinssejen päälle, ja anna jäähtyä rauhassa.

Mahakivuille

Vanhakansa kutsui mahakipuja taudiksi nimeltä "kohtaus".
Loitsu mahakivun poistamiseksi on siis oikeammin "Kohtauksen sanat":

"Mananen maasta munittu,
Konnan kohdusta koostu,
Sammalista synnötelty,
Varsan vahosta vaalittu,

Mene, Kohtaus, kotios,
Poistu, Pahkeinen, tupahas,
Vainiolle, hiitoloille,
Maille, muille jo matele.

 Läpi kolmen porstuan,
Läpi kolmen pihtipielen,
Yli kolmen kynnyslaudan 
Ali kolmen poikkipuun,

Mädännyttä mäljyttele,
Kolme matoista matkuta 
Koinaa kuoleista tammaa,
Hiien neittä nitkuttele,

Kylmän tallin lattialla,
Kivellä kalmaisehella 
Vahtena hampaasi valukoot,
Likaläjäksi lotiskoot,

Mene poijes kalvamasta,
Anna rauha raavahille,
Lapsenpuolille sovinto!
Minä sanon, sinä tottelet!"

Loitsua voi ehkä terästää laittamalla kuumaan veteen kastetun, kuivaksi käännetyn pyyhkeen kipeän mahan päälle ;)

Perinteinen Makaronilaatikko

Makaronilaatikko lienee yksi stereotyyppisin esimerkki suomalaisesta kotiruoasta, joka on paitsi edullista, myös herkullista. Perinteiseen makaronilaatikkoon ei laitettu lihaa, vaan lihaversiot ovat uudempia keksintöjä, 1950-luvun tienoilta. Perinteisesti tällaiseen lihattomaan laatikkoon laitetaan myös lehmän tissimaitoa, mutta vaikka keittiöni vegaaninen makaroniloota ei olisikaan kovin perinteinen aineksiltaan, niin maku on autenttisen herkullinen ja koostumus mehevä :)
 
400g (1 pussi) Tavallista sarvimakaronia
1 Iso tai kaksi keskikokoista sipulia
Markista tai öljyä paistamiseen
Vettä keittämiseen
Korppujauhoa kuorrutukseen
Markista kuorrutukseen ja voiteluun
Sumutuspullo kylmää vettä
 
(Makaronilaatikko maistuu sellaisenaan, mutta sen kaveriksi sopivat esim. kasvispihvit)

Tofumaito:
1 Silkkitofu (350g)
3 rkl Maissitärkkelysjauhoa
2 1/2 dl Kaurakermaa
5 dl Kasvimaitoa
3 rkl Sokeria
2 tl Suolaa
1 tl Maustepippuria
-Kiehauta tofu, valuta ja jäähdytä
-Murustele tofu sekoituskippoon, lisää loput ainekset, ja aja blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi
-Laita sivuun

-Voitele sopivankokoinen uunivuoka markiksella
-Hienonna sipulit, laita uuni lämpeämään 200'C asteeseen
-Sulata pannulla rasva ja kuullota siinä sipulisilppua. Ei haittaa vaikka sipuli vähän ruskistuisikin
-Mausta sipuleita paistamisen aikana kevyesti suolalla
-Kiehauta makaronit kevyesti suolalla maustetussa vedessä n. pari minuuttia, ja siivilöi makaronit heti, kun ne aloittavat kypsymisen
-Kaada makaronit voideltuun vuokaan. Lisää sipulit, sekoita hyvin ja kaada tofumaito joukkoon. Älä huolestu vaikka määrä näyttäisi paljolta. Makaroni kyllä imee nesteen itseensä ja ruoka pysyy mehevänä
-Sekoita kevyesti, ja laita vuoka uuniin

-Paista laatikkoa ensin puoli tuntia, ja nosta uunista. Sekoita makaroniseos uudelleen sekaisin, niin että paistunut pintakerros jää kosteamman massan alle
-Laita vuoka taas uuniin ja paista vielä puoli tuntia. Nosta uunista
-Käännä uuni 250'C asteeseen ja kuorruta makaronilaatikko korppujauhoilla. Sumuta kevyesti vettä korppujahoille, mutta älä kastele niitä liikaa
-Vuole lopuksi juustohöylällä muutama lastu markista korppujauhokerroksen päälle
-Paista kunnes kuorrutus saa kauniin, kullanruskean värin, ja nosta vuoka uunista
-Laita uuni pois päältä ja anna laatikon hetki tekeytyä liedellä. Ruoka on valmista kun kihinä ja poreilu lakkaa

*Tällainen lihaton makaronilaatikko, eli tuttavallisesti pelkkä makaronilaatikko, oli ennen wanhaan lisuke perunoiden tapaan, ja sitä valmistetaan edelleen paikoin joissakin osissa maata, ainakin Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, ja Varsinais-Suomessa, sokerilla makeutettuna vuoden talvipuoliskon juhliin, kuten jouluksi tai laskiaiseksi. Makeaa makaronilaatikkoa syödään kinkun ja muiden juhlaruokien kera lisukelaatikkona. Makaronit saatettiin makeaa laatikkoa varten myös esikeittää maidossa. Tällöin munamaidon määrä puolitettiin, ja makaronien keitinmaito lisättiin vuokaan mukaan. Jos haluat todella juhlavan sapuskan, lisää tofumaitoon ripaus muskottia.

Jos haluat valmistaa tällä ohjeella makeaa makaronilaatikkoa, puolita tofumaidosta suolan määrä, lisää vielä 2-3 rkl sokeria, ja korvaa maustepippuri muskotilla.

Rinnat esiin

Olin aikeissa postailla tänään lisää kirjoja, mutta aamuinen lehtiotsikko muutti hieman suunnitelmia ja kieltämättä herätti uinuvan, sisäisen anarkistini joka huusi heti korvaani: "Postaa tämä".

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=2113187&pos=no-tu

(kyseinen artikkeli myös alla olevassa kuvassa, jos linkki ei jostain syystä toimisikaan):

Otsikko oli tarpeeksi erikoinen kiinnittämään huomioni, ja mielestäni harmaa maailmamme kaipaa lisää tuon kaltaisia, värikkäitä tempauksia, ja ainakin nyt hyvästä syystä; "Vähäpukeiset naiset aiheuttavat maanjäristyksiä". Kyllä, jokainen nainen on luonnonmullistuksia aiheuttava noita ja valepukuinen portto. Mielestäni tällaiset passiivis-agressiiviset vastaiskut eivät voi ainakaan huonontaa naisia jo valmiiksi tuomitsevien ihmisten katsantokantaa, ja niinpä itsekin riisuin yläosani paljaaksi artikkelin luettuani, ja nyt uteliaana odottelen alkaako asunto tutista (ei kai kunnon skeptikkokaan jätä mitään kokeilematta). Täällä minä siis päivitän blogiani hameessa ja villatakissa valmiina näyttämään moralisteille pitkää nenää.
En tietenkään halua yllyttää ketään mukaan tähän tempaukseen, mutta mikäli sieltä näyttöpäätteiden viidakosta löytyy yläosaton nainen lukemassa tätä, ja jonka silmiin kyseinen artikkeli on jo sattunut, haluan sinun tietävän ettet ole ainut :)

Myönnän minusta löytyvän tarpeeksi feministiä kannattaakseni kyseistä tempausta, vaikka kaikki olisikin lähtenyt yhden ainoan naisen ennakkoluulottomasta huumorinkukasta. Pieni pisara kasvaa aalloksi, jos se on tarpeeksi vahva pysyäkseen pinnalla. Tästä siis toivoakseni riittää ajateltavaa. Kyseinen Paljastuspäivä (eng."Boobquake day") sattuu myös mukavasti keväälle, ja tänäänkin aurinko näyttää paistelevan niin lempeästi, ettei esimerkiksi kauppareissulle enää tarvitse toppatakkiin kääriytyä. Itse asiassa, kevyt villapaita ja toppi riitävät mainiosti (varotte vaan ettei olkapäät näy siveettömästi). Kevättä rinnassa (vai molemmissa,) päätin siis reilusti antaa tukeni aiheelliselle asialle iloisin mielin.
Toivottavasti lukijoiltani löytyy sitä myös ;)
Näihin sanoihin Kotonoita toivottaa kaikille mukavaa Maanantaita.

Lemmenlääkkeitä Luonnosta

Löysin tämän kirjan vuosia sitten kirjakaupan alennuskorista, ja osoittautui todella hienoksi löydöksi.
Tapio Martikaisen kirjassa kerrotaan erilaisista lemmennostatukseen vuosisatojen saatossa käytetyistä luonnon tarjoamista aineksista aakkosjärjestyksessä, sekä niiden käytöstä tänään. Kirjan sisältö ei koostu pelkästään yrteistä ja kasveista, vaan monista muista, hyönteisistä ja mineraaleista äyriäisiin ja myrkkyihin.

Kirjan johdanto esittelee hieman afrodisiakkien käytöä ympäri maailmaa, ja sisältää jopa pari pientä tarinaa.
Etsivä löytää kirjasta myös monia ruokareseptejä, kauneudenhoitoaineita, ja lemmenrohtojen ohjeita, joita kannattaa kokeilla ihan kotioloissa oman rakkaan seurassa. Vaikkei vaikutus olisikaan täysin toivottu, niin hauskaa varmasti on silti.
Kirjasta voi lisäksi saada pientä inspistä oman pikku puutarhan jatkeeksi ;)
104 sivua. Kirjan lopussa lähdeluettelo.

+Kovakantinen
+Kätevän taskukokoinen

-Ankea, väritön, kuvittamaton.

Pehmeä Sosekeitto Kahdella Tavalla

Perinteinen Sosekeitto

n.1/2 kg Porkkanoita
1 Iso sipuli
1 Hienonnettu valkosipulinkynsi
1 l Kasvislientä
1 rkl Kuivattua timjamia tai meiramia
Suolaa ja pippuria

-Pese ja kuori porkkanat
-Silppua sipuli, kuutioi porkkanat
-Kuumenna liemi kattilassa kiehuvaksi, ja lisää porkkanat, sipulisilppu, valkosipuli ja timjami
-Keitä kunnes porkkanat alkavat pehmetä
-Nosta kattila levyltä, ja aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella
-Vähennä lämpöä, nosta kattila takaisin levylle, ja hauduttele keittoa kunnes koostumus on sopivan paksu
-Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja mausta pippurilla.

*Tarjoile keitto halutessasi vegesmetananokareen ja persiljasilpun kera :)

Kermainen Sosekeitto

-Valmista samoin kuin edellä, mutta lisää keittoon ennen soseuttamista 2-3 rkl Tofutin tuorejuustoketta, sekoita hyvin, että juustoke alkaa liueta, ja soseuta keitto
-Viimeistele keitto lisäämällä valmiiseen keittoon hieman makusi mukaisia tuoreyrttejä, kuten hienonnettua persiljaa, rakuunaa tai meiramia

*Tämän tein siis porkkanoista, mutta muitakin juureksia/kasviksia voi toki lisätä mielen mukaan. Keittoon porkkanoiden seuraksi sopivat esimerkiksi nauris, lanttu, ja vaikka peruna, ja keiton voi höystää sellerinvarrella tai palalla juuriselleriä. Tarjoile keitto tuoreen leivän tai krutonkien kera ;)

Vuotuinen Ajantieto

Kustaa Vilkunan "Vuotuinen Ajantieto" on tuhti kalenteripaketti kaikille enteidenseurailijoille, perinneihmisille, kuin ihan vaan uteliaillekin. Teoksessa kerrotaan sananmukaisesti vuodenkierrosta, vanhoista (ja uudemmista) juhla, pyhä- ja merkkipäivistä, niiden vietosta ja alkuperästä. Kirjassa esitellyt päivät ovat pääasiassa kristillisiä (kuten koko suomalainen kalenteri nykyään on), joten varsinaisesti merkkipäivien pakanallisia syntyjä teoksesta on turha hakea, mutta silti tästä kirjasta saa paljon irti. Onhan se paljastava katsaus esivanhempiemme jokapäiväiseen elämään.

Pelkkien vuodenpäivien lisäksi kirjasta löytyy kaikenkattava valikoima säähän ja ihmisten asioihin liittyviä enteitä ja viisauksia tyyliin; "Matalalla lentävät pääskyset tietävät sadetta" tai "Kateus vie kalatkin vesistä". Kirjan kuvituksesta on huolehtinut Erkki Tanttu, jonka riemukas grafiikka ei jättäne ketään kylmäksi.

+Kovakantinen
+Runsaasti kuvitettu

-Hankalankokoinen tiiliskivi (384 sivua)

*Mainittakoon vielä, että Vuotuisen Ajantiedon henkeen ilmestyy nykyäänkin "Suomen Kansan Kalenteri"; Keltakansinen, 80-sivuinen ajastaikavihkonen jonka kannessa myös on aurinko. Esikuvansa tavoin kalenterikin sisältää kiehtovan kokoelman vuodenkiertoon sijoitettuja enteitä, taikoja ja uskomuksia. Kalenterista löytyy kaikenlaisia tuulahduksia menneiltä ajoilta, Käpyliesimainoksista otteisiin Mamsellien tapakirjasta :)
Myös kuun vaiheet ja muut varteenotettavat tähtitaivaan tapahtumat löytyvät samojen kansien välistä. Kuvittajana kalenterillakin Erkki Tanttu.

Eteeriset öljyt (Aqua Oleum)

Yksi "kotikemikalioni" vakiovarusteista ovat eteeriset öljyt, joita olen käyttänyt vähän kaikkeen, kynttilöistä kosmetiikkaan. Haluan tässä kertoa eteerisistä öljyistä yleisesti.

Mitä eteeriset öljyt ovat?

Eteeriset öljyt ovat kasvien tuottamia tai erittämiä haihtuvia tuoksuöljyjä, joita erotetaan höyrytislaamalla kustakin kasvinosasta, kuten kukista, lehdistä, juurista, tai jopa hartsista. Eteeriset öljyt ovat siis ikäänkuin tiivistettä/ydinmehua kyseessä olevasta kasvista, ja ovat näin ollen hyvinkin vahvoja. Vaikka eteerisen öljyn koostumus onkin kevyen öljymäinen ja haihtuva, se ei ole vesiliukoinen. Eteerisiä öljyjä voidaan kotioloissa laimentaa esim. muihin kasviöljyihin, maitoon, tai alkoholiin.

Eteeriset öljyt voidaan oikeastaan jakaa kahteen "pääryhmään"; raakoihin ja laimennettuihin. Raakaöljy, eli "aito" eteerinen öljy valmistetaan vain yhdestä kasvista tai sen osasta, eikä siihen ole lisätty mitään kemiallisia, tms. aineita. Laimennettu öljy taas on nimensä mukaisesti laimennettua, ja sitä voi periaatteessa käyttää suoraan vaikka iholle. Itse suosin raakaöljyjä kotikosmetiikassa, ja laimennettuja tuoksulampuissa. Kannattaa kuitenkin olla varovainen lisätessäsi öljyjä tuoksulamppuun, sillä eteeriset öljyt voivat olla tujuja. Siksi laimennetut öljyt ovat parempia tuoksulamppuihin ja kynttilöihin. 

Suurin raakaöljyn ja laimennetun välillä taitaa olla etteivät laimennetut öljyt liukene enää muihin öljyihin tai alkoholiin, kun taas raakaeteeriset liukenevat.
 
Öljyjen hankkiminen?

Hyvänä öljyvarastona pitäisin, sanotaanko viittä, kattavana n. kymmentä eri öljyä. Et oikeastaan tarvitse kuin pari perustuoksua (kirpeä ja makea/kukka ja hedelmä), pari rohdosta (ulkoiseen käyttöön ja lamppuun), sekä yhden yleisöljyn. Oma yleisöljyni on sitruuna, jota laitan aina pari tippaa jopa lattianpesuveteen.
Rohdoksien ja tuoksujen ero on silti paikka paikoin hiuksenhieno, esim. laventeli on monien mielestä vain tuoksu, minulle se on mm. unentuloa helpottava rohdos, jota käytetään pääasiassa tuoksuna. Limekin voi olla rohdos, vaikka sen käyttö onkin aika suppeaa; pääasiassa se on piristävä tuoksu, mutta sen tuoksutus voi lievittää migreeniä.

Omia öljyjä valitessa kannattaa tietenkin ensin ottaa huomioon omat allergiat ja yliherkkyydet. Jos olet allerginen vaikka sitruunalle, olet silloin allerginen myös eteeriselle sitruunaöljylle. Yleensä eteerinen öljy sisältävää enemmän allergisoivia aineita (allergeeneja) kuin itse kasvia, eli tiivistemuodossa, kuten öljykin. Monet öljyt ovat kuitenkin korvattavissa toisilla, esim. teepuuallergikko voi kokeilla rosmariiniöljyä.
On tärkeää valita öljyt käyttötarkoituksen mukaan; etsitkö öljyä rohdoksi kotiapteekkiin (kuten teepuu, kanelinlehti, virmajuuri..) vai tuoksuksi lamppuun (kukka- ja hedelmäöljyt). Etenkin hajuvesiä valmistettaessa, on hyvä olla tarkkana sekä yliherkkyyksien että allergioiden suhteen, sillä hajuvedessä eteeristä öljyä laimennetaan ja seosta pirskotetaan suoraan iholle.
Eteerisiä öljyjä ei myöskään kannata lotrata joka päivä joka paikkaan, sillä niiden jatkuva liikakäyttö voi aiheuttaa pidemmän päälle yliherkkyyksiä ja laukaista allergisen reaktion myös täysin terveessä ihmisessä.

Eteeristen öljyjen käyttö

Monia öljyjä voi käyttää samoin kuin vastaavaa yrttiä, jolloin monimutkaisilta yrtinkäsittelyvaiheilta vältytään. Sisäiseen käyttöön suosittelen kuitenkin ennemmin itse kasveja kuin niistä tislattuja öljyjä vaikka kuinka tekisi mieli terästää glögiä sitruunantuoksulla (lue eteenpäin).
Sekoittamalla muutaman pisaran lempeää tuoksuöljyä (esim verbenaa) kasviöljyyn (esim. oliiviöljyyn) saa jo hyvän perus-hierontaöljyn, jota voit muunnella mielesi mukaan. Sensuelleja tuoksuja lisäämällä (Ruusu, Neroli, Ylang Ylang..) saat eroottisen hierontaöljyn, ja piristäviä (Minttu, Patsuli, Sitruuna) lisäämällä virkistävän hierontaöljyn, jne..

Rohdosöljyjä (esim. kehäkukkaa tai teepuuta) voi samoin lisätä oliiviöljyyn ja/tai kookosrasvaan, ja näin syntyvää voidetta voi levittää hoidettavalle iholle. Mikäli hoidat laaja-alaista ihottumaa, sieni-infektioita tai tulehduksia, voidaan hoitavia öljyjä lisätä myös vaikkapa kylpyveteen.
Teepuu-, yms. vahvanhajuisista kasveista valmistetuilla eteerisillä öljyillä voi kasviöljyyn laimennettuna karkottaa iholta myös kiusallisia verenimijöitä, kuten hyttysiä, paarmoja ja punkkeja. Teepuuöljyllä voi lisäksi hoitaa niiden puremia. Flunssainen voi lisätä höyryhengitysveteensä pari tippaa kamomillaa tai laventelia. Erilaisia yrttiöljyjä voi lisätä myös hiushuuhde-veteen, ja näin hoitaa sekä kutreja että päänahkaa. Joitakin eteerisiä öljyjä voi laittaa suoraan hoidettavalle iholle, kuten teepuuöljyä ötökänpuremaan tai herpesrakkulaan topsipuikolla, tai sitruunaa kynsinauhoille.

Erilaiset jumalille tai henkiolennoille pyhitetyt kynttilät voi tehostaa hieromalla ne eteerisellä, tilanteeseen sopivalla öljyllä.
Siivouspäivänä Tolun tai mäntysuovan tuoksua voi taittaa eteerisillä hedelmä- tai kukkatuoksuilla, ja asuntoon tulee aivan uudenlaista raikkautta. Pesupähkinöitä käyttävät voivat huuhteluaineen sijasta raikastaa pyykin eteerisellä öljyllä ( 1/2 dl vodkaa+5 tippaa öljyä -seosta n.2rkl pesukoneen huuhteluainesäiliöön).
Tuoksulamppuun tulevan öljyveden suhde on yleensä 1 dl vettä, 5-10 tippaa öljyä tuoksun ja öljyn halutusta voimakkuudesta riippuen. Annosteluero kannattaa muistaa myös käyttötarkoituksessa; haluatko tuoksuttaa kämpän viemäritukoksen peittämiseksi vai hoitaa migreeniäsi (tai aiheuttaa sen).

Eteeristen öljyjen säilytyksestä

Öljyt myydään usein lasipullossa, jossa on muovikorkki. Pullo itsessään on tiivis, mutta öljy voi haihtua korkin läpi, ja varsinkin inkivääriöljyn korkki muuttuu tästä syystä tahmeaksi. Se on tavallaan hyvä juttu sillä se kertoo öljyn olevan puhdasta. Laimennetut öljyt eivät juuri haihdu. Korkki olisi hyvä suojata vahalla tai lakata EriKeeper- tai pikaliimalla, tai hätätilanteessa vaikka teipillä, mikä ehkäisee edes vähän öljyn haihtymista.
Öljyn haihtumiseen vaikuttaa myös jonkin verran sen säilytyslämpötila. Viileässä öljy haihtuu hitaammin kuin lämpimässä. Suositeltu säilytyslämpötila eteerisille öljyille on huoneenlämpö, joten auringonpaistetta kannattaa välttää. Mitä puhtaampaa eteerinen öljy on, sitä vähemmän lämpötilanmuutokset siihen vaikuttavat. Huonompilaatuiset ja laimennetut öljyt saattavat sakkaantua liian viileässä, ja liian lämpimässä tahmaantua tai itkeä (laimennetut nesteet erottuvat öljystä eivätkä enää sekoitu). Sama reaktio tapahtuu myös erilaisille ruoanlaittoon suunnatuille kasviöljyille, kuten auringonkukka- tai oliiviöljylle, jos niitä säilytetään väärässä lämpötilassa. Huonosti suljettuun pulloon voi myös päästä kosteutta mikä myrryttää öljyn, ja pilata sen täysin. Tällainen pilaantunut öljy on vain paras heittää pois.

Eteerisiä öljyjä kannattaa säilyttää erillään elintarvikkeista ja/tai kosmeettisista valmisteista, lähinnä haihtuvasta öljystä tarttuvan hajun vuoksi, mielellään valolta suojassa huoneenlämmössä. Pahvilaatikko, tms. säilytysboksi on hyvä, itse säilytän öljyjäni vaatehuoneessa, jossa haihtuvien öljyjen tuoksu raikastaa edes vähän suljetun tilan ummehtunutta ilmaa.

Nippelitietoa..

Usein kuulee puhuttavan Eteerisistä öljyistä "Aromaattisina öljyinä". Termillä viitataan lähinnä aromaterapiassa käytettäviin tuoksuöljyihin, jolloin merkitys on sama kuin puhuttaessa "Rohdosöljyistä". Niistä ei kuitenkaan oikein voi puhua samassa kategoriassa vaikka Aromaterapia onkin hoitomuoto. Hyvä siis muistaa, että mieltä rauhoittavat, unentuloa edistävät ja päänsärkyä laannuttavat tuoksuöljyt voivat tässä tarkoituksessaan olla luokiteltavissa myös rohdoksiin, mutta ei nyt aleta viilaamaan pilkkua. Yrteillä, kasveilla ja kukilla on vaan niin monia käyttömahdollisuuksia myös öljyinä :)

Huom: Eteeristen öljyjen käyttömahdollisuudet ovat todella laajat, mutta vahvuutensa vuoksi niitä ei tulisi koskaan nauttia sisäisesti. Sisäisesti käytettynä monilla eteerisillä öljyillä voi olla koostumuksensa ja vahvuutensa takia ikäviä sivuvaikutuksia. Lisäksi moni yrtti ja rohdoskasvi sisältää aineita, jotka suurina määrinä ovat myrkyllisiä (kuten Virmajuuri, Mäkikuisma ja Maahumala). Eteerisissä öljyissä nämä aineet tiivistyvät pullossa tuoksun tavoin, jolloin öljystä voi tulla itse kasvia myrkyllisempi.
 
Jos nuuhkit eteeristä öljyä pullosta, älä ikinä, korostan: ÄLÄ IKINÄ, laita nenää suoraan pullon suulle haistellaksesi, vaan pidä pullo n. 20 cm:n etäisyydellä kasvoistasi, ja leyhytä kädelläsi tuoksua nenää kohti. Tähän menettelyyn on kolme hyvää syytä:
1. Ensiksi, koska eteeriset öljyt ovat vahvoja tiivisteitä, tarpeeksi tujusta rohdosöljystä voi saada nenäverenvuodon, migreeni voi laueta, tai voit muuten vaan saada pahan olon.
2. Toisekseen, miten sitäpaitsi haistat enää mitään seuraavasta öljystä, jos vedät ensi-imaisulla poskiontelot täyteen, sanotaanko, kamferiöljyä?
3. Kolmanneksi, juuri mainitun vahvuutensa takiaöljy ei haise oikeanlaiselle suoraan pullosta. Siksi eteeriset öljyt on tarkoitettu tuoksutettavaksi lampuista, jolloin tuoksu on miedompi, ja tunnistettavampi. Siksi aromin leyhyttely tuo oikean tuoksun parhaiten esiin.

Olikohan tässä kaikki? No, kysymyksiä saa aina esittää jos unohdin jonkin mieltä askarruttavan asian tästä :)

Huntun Tang

Perinteinen, kiinalainen nyyttikeitto lämmittää keväisinkin :)

Taikina:
n.3 dl Vehnäjauhoja
1/2 tl Suolaa
2 rkl Maissitärkkelystä
Loraus kuumaa vettä

-Sekoita ainekset kiinteäksi, pehmeäksi taikinaksi. Taikina on sopivaa kun se ei tartu käsiin eikä kulhon reunoihin, mutta tuntuu silti hieman tahmealta
-Jauhota pinnalta kevyesti, kietaise taikina muovipussiin ja laita jääkaappiin n.tunnin ajaksi
-Kauli taikinasta pitkä, ohut, suorakaiteen muotoinen levy, ja ja leikkaa se n. 20 kpl tasakokoisiksi, n.11x11 cm:n neliöiksi, ja peitä kevyesti kostutetulla serlapaperilla tai pyyhkeellä odottamaan.

Täyte:
100g Kiinankaalia
1 Porkkana
2 Kuivattua siitakesientä
2 Salaattisipulinvartta
n.2 rkl Hienonnettua, tuoretta inkivääriä
3-5 Valkosipulinkynttä
1-2 rkl Maissitärkkelysjauhoa
vajaa 1 tl Suolaa
2 rlk Soijakastiketta
1 rkl Seesamöljyä
Mustapippuria myllystä

-Laita sienet likoamaan, mielellään kylmään veteen jääkaappiin jo edellisenä päivänä
-Suikaloi ja itketä kiinankaali, kuori porkkana
-Hienonna porkkana, lionneet sienet, salaattisipulit ja valkosipulinkynnet
-Sekoita kaikki ainekset kulhossa
-Annostele kunkin taikinalevyn keskelle 1 rkl täytettä, ja taita levy kiinni kulmasta kulmaan jolloin saat kolmion
-Nosta taikinakolmio käteesi, ja paina levyn keskeltä varovasti kämmenkupillasi jotta ilma pääsee ulos nyytistä, ja taita reunat napakoille laskoksille reunoista keskelle päin. Käytä apuna vesitilkkaa jos taikina tuntuu kuivalle eikä sauma pidä
-Laita valmiit wontonit sivuun ja valmista samoin loputkin taikinaneliöt

Lisäksi:
Seesamöljyä
Hienonnettua salaattisipulia
Suolaa tarvittaessa
Keitettyä riisiä

-Kiehauta kattilassa tai wokissa vettä, ja mausta kevyesti suolalla
-Laita veteen 5-9 nyyttiä kerrallaan, kattilan/wokin koosta riippuen, ja keitä miedolla lämmöllä n.10 min per satsi
-Nostele valmiit nyytit lautaselle tms. vadille odottamaan
-Kokoa keito annoskulhoihin: Laita kulhoon pari kauhallista wontonien keittovettä, ripaus suolaa (tarvittaessa), ja loraus seesamöljyä. Lisää muutama taikinanyytti ja koristele annos hienonnetulla salaattisipulilla
-Tarjoile lisukkeena keitettyä riisiä.

*Tämä ihana soppa tunnetaan tutummin nimellä Won-ton keitto.
Aasialaisia elintarvikkeita myyskentelevien liikkeiden pakastealtaista kiireinen tai laiska voi löytää kätevästi valmiita won-ton kuoria (eng. wonton skins). Ota kuoret sulamaan n.varttia ennen kuin aloitat ruokavalmistelut, ja irrota taikinalevyjä toisistaan sitä mukaa kun täytät won-toneja. Ylimääräiset taikinalevyt voi uudelleen pakastaa seuraavaa käyttökertaa varten.
Btw, sienten liotusvettä ei tarvitse heittää pois, vaan voit hyvin käyttää sitä keitinliemen jatkeena.

The Good Cat Spell Book

Gillian Kempin "The Good Cat Spell Book" on yksi lempikirjoistani. Kyseessä on noidan, kenties stereotyyppimäisen, tunnetulle familiaarille, eli kissalle omistettu loitsukirja. Kirjassa esitellään erilaisia taikoja ja loitsuja joita voi tehdä yhdessä oman familiaarin kanssa, tai hänen avustuksellaan; kissan osallistuminen on siis kirjoitettu joka taiantekoon mukaan tavalla tai toisella. Kirjassa on mm. yhteistä ymmärrystä syventäviä, keskinäistä sidosta vahvistavia, ja eroa lievittäviä taikoja. Loitsut eivät ole vaikeita eivätkä vaadi mitään ihmeaineksia. Hankalimmasta päästä saattaa olla monissa taioissa mainittu Kissanminttu-kasvi (lat. Nepeta Cataria).

Kirjassa on kaikenlaista muutakin kivaa luettavaa, kuten kissan historiaa lemmikkinä, jotain tarinaa egyptiläisestä kissanpalvonnasta, kissahoroskooppi, kissoihin usein liitettyjä uskomuksia ja kissatyypit.
Teos on englanninkielinen, ja saattaa kaivata tottumattoman avuksi perus-sanakirjaa. Kirjan mukana tulee lisäksi kissaoraakkeli-kartta, jonka avulla voi kisukaverin kanssa selvitellä vaikkapa mystistä tulevaisuutta..
122 sivua.

Eläinystävät (joihin itsekin kuulun) älkööt pelästykö; Tästä kirjasta ei eläinrääkkäystä löydy. Ei lemmikkiä voi pakottaa kirjassa esiteltyihin asioihin, ja jos kisu on oppiakseen, tahto tulee kyllä häneltä itseltään. Oma kissanikin aina tavallaan "osallistui" taiantekoihini ja harjoituksiini, joka kerta kun hiljennyin alttarini ääreen, se tuli viereen kököttämään, eikä liikahtanutkaan ennenkuin oli loitsut hoidettu ;D

+Kauniisti kuvitettu.
+Kirjan sivuilla kaunis värimaailma mustavalkoteokseksi.
+Kovakantinen.

-Ehkä asteen perusenglantia vaikeampi, mutta maksaa vaivan.
-Ei kannata hankkia ellei sinulla ole kissaa.

Mielen rauhoittamiseksi

Stressihän on mukava juttu jos vähän vitsaillaan.. Harmit, huolet ja kaikki turhat märehdittävät saavat ajatukset karkailemaan, altistavat mielen kaikensorttisille turhuuksille jotka pääkoppaan kasautuessaan aiheuttavat lisää keskittymiskyvyn puutetta ja näin ollen lisäävät stressiä.

Ajatusten sekasortoon, yleiseen turhautumiseen, mieliharmeihin, tms. olen polttanut kynttilää (miel.mustaa, valkeaa tai punaista) syvässä kulhossa. Kulhon materiaalilla ei oikeastaan ole väliä, mutta toki luonnonaineet ovat muovia parempia jos mahdollista. Kuitenkin, tähän tarvitaan siis kulho ja kynttilä (muista tulitikut).

-Kynttilä kiinnitetään steariinilla kulhon pohjaan, keskelle, ja kulho täytetään lähdevedellä kynttilän kaulaan asti.
-Kynttilä sytytetään, hiljennytään kulhon äärelle ja kaikki huolentuojat visualoidaan siihen liekkiin.
-Kynttilän palaessa vesi lopulta murtaa kynttilänkaulan, ja sammuttaa liekin. Näin harminkappaleiden ote sinusta hellittää.

*Olen tähän samaan menetelmään törmännyt useissa asiayhteyksissä, kuten huonoista tavoista irtipääsemiseksi, ja loitsun nostamisessa. Ymmärrettävää sinänsä, ovathan molemmat huolentuojia. Tästä on siis olemassa tuhat ja yksi ohjetta kuinka tämä tehdään "oikein".
Tarkat ohjeet ovat aina tuntuneet tässä vaihtelevan, joidenkin lähteiden mukaan kynttilän tulee olla itsetehty (toki en kiellä etteikö se olisi aina parempi), joskus ehdottoman tietyn värinen, toiset siunaavat kynttilänsä, valelevat sen "oikealla tavoin" siunatulla öljyllä, hierovat aasinnahalla ja sytyttävät sen riisuttuaan itsensä alasti. Astian "oikea" meteriaali tuntuu vaihtelevan metallisesta lasikulhoksi, ja isoäidin perintö-maljasta Ikean pilkkumiin. Toisissa variaatioissa ainoa "oikea vaihtoehto" tuntuu olevan noidan oma pata. Veden taas pitäisi olla siunattua, suolavettä, sadevettä, lähdevettä.. niin monta mieltä kuin miestä, eikö? Mielestäni totuus on, että tämä toimii ihan kotikuroisilla välineillä, taikinakulholla ja kraanavedellä. Mikä on "oikea" ja "toimivin" väline/väri/materiaali määräytynee sen mukaan, mitä aioit tällä karkottaa tai mistä haluat päästä eroon? Mitä intuitiosi sanoo? Mikä sinusta tuntuu oikealta (itse aina hippusen alttarisuolaa olen veteen lisännyt, kun tuntuu minulle oikealta). Tärkeintä on olla vakavissaan, ja kunnioittava.

Munakoisopasta

250g Keitettyä kuviopastaa (tässä pientä tricolore -simpukkaa)
1 Keskikokoinen munakoiso
Kirsikkatomaatteja
1 Sipuli
2-3 Valkosipulinkynttä
n.1/2 dl Hienonnettua, tuoretta basilikaa
Suolaa ja pippuria
Öljyä (miel. oliiviöljyä) paistamiseen
Suolaa itketykseen

Pinnalle:
Juustokeraastetta (esim. Violife)

-Perkaa munakoiso, leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja itketä viipaleet. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet, huuhtele tomaatit
-Suikaloi sipuli, hienonna valkosipulinkynnet, puolita tomaatit tai leikkaa viipaleiksi. Valuta leikatut tomaatit
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja paista kuivatut munakoisoviipaleet parissa-kolmessa erässä tarvittaessa öljyä lisäten, kunnes viipaleet saavat kullanruskeaa väriä. Nosta valmiit viipaleet sivuun
-Kuumenna taas tilkka öljyä, ja kuullota siinä hetki valkosipulia ja sipulia. Ei haittaa jos sipuli hieman ruskistuisi
-Lisää tomaatit pannulle, ja paista hetki. Lisää paistetut munakoisoviipaleet, mausta suolalla ja pippurilla
-Kaada seos keitetyn pastan päälle ja lisää basilikasilppu. Nostele kasvisseos pastan joukkoon, ja anna vetäytyä hetki
-Raasta päälle vielä sopiva määrä juustoketta, ja tarjoile pasta tuoreeltaan.

*Myös raikas salaatti ja patonki sopivat lisukkeiksi :)
Tuoreen tomaatin voi tässä myös korvata hyvin tomaattimurskalla tai aurinkokuivatulla vastaavalla.

Outoja otuksia, kummia kertomuksia

Kyseessä on Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen keräämä tarinakokoelma paikallisesta folkloresta. Mikko Europaeuksen kokoama teos sisältää sekalaisia uskomustarinoita, lähinnä yliluonnollisista paikoista ja tapahtumista, unohtamatta tietenkään erikoisia otuksia, kuten kummituksia ja trulleja, jotka myös keritsijöinä tunnetaan.

Erikoisuutena mainittakoon, että kirjasta löytyy useimmista folklorekirjoista poiketen myös harvemmin tavattavia hahmoja, kuten koirankuonolaisia ja ihmissusia.

Kirjassa on selkeä kappalejako ja sisältö koostuu pääasiassa lyhyistä tarinoista. Kuvituksena Pirita Reinikaisen kauniisti akvarelleilla väritettyjä piirroksia.

166 sivua, lopussa lähdeviitteet. Toimittanut Mikko Repo.
Karjalan Kirjapaino 2008.

+Kätevän kokoinen vaikka matkalla mukana.
+Kovakantinen.
+Ihana tuliais- tai lahjaidea.
+Erikoinen kuvitus.

-Useimmat tarinoista ennestään tuttuja.
-Kuvitus voisi olla runsaanpaa.
-Hankala löytää.

Vauvapannari

3 Kananmunaa
1/2 tl Suolaa
3 rkl Sokeria
2 dl Mantelimaitoa
1/2 dl Kaurakermaa
1/2 Vaniljatanko
1 dl Markissulaa
2 1/2 dl Vehnäjauhoja
Voita voiteluun

Tarjoiluun:
Tomusokeria
Vadelma- tai mansikkahilloa
Kermavaahtoa

-Laita uuni lämpeämään 225'C asteeseen
-Mittaa mantelimaito ja kaurakerma pieneen kattilaan
-Halkaise vaniljatangon puolikas pituussuunnassa ja kaavi pikku siemenet maitoseokseen. Laita myös vaniljatanko kattilaan
-Lämmitä (älä anna kiehua) seosta koko ajan sekoittaen n.5 min. Nosta kattila levyltä ja poista vaniljatanko (huuhtele vaniljatanko ja laita kuivumaan, sen voi käyttää vielä uudestaan)
-Anna maitoseoksen jäähtyä hetki kunnes seos on suunnilleen kädenlämpöistä
-Vatkaa kananmunat ja maitoseos kuohkeaksi
-Kaada joukkoon markissula
-Lisää sokeri ja suola, sekä jauhot vähän kerrallaan koko ajan vatkaten
-Voitele suorakaiteen muotoinen, laakea uunivuoka voilla, ja kaada taikina vuokaan
-Laita vuoka uuniin ja paista 225'C 10 minuuttia. Alenna lämpö 175'C asteeseen ja paista vielä 20 min, tai kunnes pannari on kauniin kullanruskea ja kohonnut kuohkeaksi
-Nosta vuoka uunista, ja anna jäähtyä n.10 minuuttia
-Siivilöi päälle kerros tomusokeria, leikkaa annospaloiksi ja tarjoile hillon (ja kermavaahdon kera)

*Tämä siis onnistuu parhaiten voidellussa vuoassa. Jouduin käyttämään tällä kertaa voipaperia, sillä parempi vuokani on taas kadonnut jonnekin. Voidellussa vuoassa pannarista tulee pehmeämpi ja mehevämpi (ja rasvaisempi) kuin voipaperilla vuoratussa, mutta voipaperilla kieltämättä onnistuu sitten tällainen kevytversio.
Ja nimestä vielä.. Ei, en ole saanut reseptiä piparkakkutalossa asustelevalta kollegaltani, vaan kyseessä on Noidankodon versio perinteisestä, hollantilaisesta "Dutch Baby-Pancake":sta joka tarjoillaan runsaan tomusokerin, kermavaahdon ja vadelma- tai mansikkahillon kera. Itse en juuri ole koskaan perustanut kermavaahdosta, joten jätän sen usein pois kakkusistani. Sitä voi kuitenkin autenttisuuden nimissä lisätä tähän pannukakkuvauv..höm, vauvapannukakkuun ;D

Mustakirja

Esittelen tässä monille tutun mustakirjan noidan välineenä, sekä samannimisen, aiheeseen läheisesti liittyvän teoksen.

Mustakirja on siis noidan työkirja suomalaisittain, eli muistikirja, johon kirjoitetaan tärkeät loitsut ja muistiinpanot. Nimensä perinteinen Mustakirja on saanut mustista kansistaan, ja, folkloren mukaan, mustista sivuistaan, muttei ole tavatonta että vain kannet olisivat mustat, kuten omassani ;)

(Mustakirja, Salakirjat-kustantamon uusintapainos vuodelta 2012. 26 sivua, pehmeäkantinen)

Suomen kuuluisin ja ainoa "virallinen" Aaprami Pöyrysen Mustakirja on kotoisista noitakirjoista tunnetuin, ja on kiehtonut keräilijän mieltäni siitä asti kun kuulin sen olemassaolosta. Sain kuin sainkin lopulta tilattua kyseisen teoksen myös itselleni. Kiitän Seamrog:ia linkistä. Olen kuitenkin jotenkin olettanut, että Tuomas Taittosen vuonna 1862 "löytämä" kirja olisi peräisin jäämistöstä, aitanlattian alta tai jotain sen sellaista vastaavaa, mutta luettuani Mustankirjan uusintapainoksesta löytäjän alkusanat, kavahdin. Toivoin melkein etten olisi teosta tilannutkaan.

Kirjan tarina on mielestäni suunnattoman surullinen, sillä teos on hankittu ja tuotu suomalaisten tietoisuuteen vääryydellä. Taittonen kertoo, kuinka kirjan edellinen omistaja ennen häntä oli vanha, jo seitsemissäkymmenissä oleva noitaukko Tuhari. Hänen Mustankirjansa olemassaolo kantautui myös Taittosen korviin. T.T kertoo alussa omin sanoin, kuinka kirja herätti hänen uteliaisuutensa, ja kuinka hän lopulta suostutteli talon piian varastamaan ukolta kirjan.
Ukko oli toki halunnut omaisuutensa takaisin, uhannut loitsullakin, mutta Taittonen ei siitäkään huolimatta ollut halukas palauttamaan vohkimaansa kirjaa. Sen sijaan Taittonen uhkasi ukkoa selkäsaunalla ja hirsipuulla. Lopulta noitaukko oli ikäihmisenä joutunut luovuttamaan, ja myymään vielä noitakirjansa markalla (jonka kurssi oli toki siihen maailmanaikaan hieman parempi, mutta silti, huono kauppa).
 Luettuani esipuheen, ukko Tuharin kohtalo alkoi surettaa minua kovasti, kuinka väärin Tuomas Taittonen toimi, kiristi ja uhkaili vanhaa miestä loitsukirjan tähden. Ei kenenkään tulisi painostuksen alla joutua luopumaan omastaan.

Kirjakaupan Mustakirja sisältää toki kauniita, vanhoja loitsurunoja fraktuurikirjoituksella ja komealla käsialalla. Itselleni tuon kirjan selaileminen, ja kirjainten tarkastelu oli huimaava kokemus, kuin olisin selaillut pyhiä, salattuja kirjoituksia. Henkeäni salpasi ajatellessani kaikkien niiden silmäparien omistajia, joille kirja on aikoinaan kuulunut sen kulkiessa polvelta toiselle. Mielessäni pyytelin myös anteeksiantoa tutustuessani tekstiin jota ei ollut koskaan tarkoitettu yleiseen jakeluun, eikä näin ollen minullekaan. Tunsin itseni teollisuusvakoilijaksi.. Toisen noidan loitsut olivat edessäni. Sovinnon eleenä avasin siten yöksi oman Mustankirjani alttarilleni, ikäänkuin sovinnon eleenä, se tuntui oikealta teolta.
Noidan kirja on aina ehdottoman henkilökohtainen, kuten muutkin työskentelyvälineet. En mielelläni julkaise kuvia omistani, mutta näen sen muilta kopiointia parempana vaihtoehtona:

Kuten jo mainitsin, kyseessä on siis noidan muistikirja. Sekaannuksien välttämiseksi mainittakoon, että myös eri eri noitaryhmillä, samoin kuin eri uskontojen harjoittajilla voi olla omia muistikirjoja, joista kuuluisin lieneen wiccojen "Varjojen Kirja" (eng. Book of Shadows). Koska monet wiccan harjoittajat ovat kallellaan myös noituuteen, wiccojen muistikirjoissa on usein uskonnollisen perus-sisällön lisäksi myös erilaisia, maagisia harjoituksia tai kirjoittajan itsensä henkilökohtaisia taikoja tai loitsuja. Noitapiirin ollessa kyseessä, heillä voi olla esim. yksi, yhteinen kirja, tai sitten kaikilla jäsenillä omansa.

Monien tarinoiden mukaan noidan voima on hänen kirjassaan, mutta se ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Toki kirjat sisältävät, niiden vaalijasta riippuen, voimakkaitakin taikoja ja loitsuja, mutta voima on niiden lukijassa, ei kirjassa. Myös energiaa kasaantuu säännöllisesti rituaaleissa ja työskentelyssä käytettäviin esineisiin helpommin kuin arkisiin vastaaviin, mutta ainakin kirjojen kohdalla se energia on yleensä lähtöisin, kuten jo mainitsin, noidasta itsestään. Noidan tarvikkeiden käyttäminen ei siis anna kenellekään itse noidan voimia, vaikkakin esimerkiksi noitasukulaisilta peritty taikakalu, amuletti tai vastaava voikin energiallaan ohjata ja auttaa nuoria noitia oikealle tielle, sillä onhan siinä tavallaan sukulaisen henkikin läsnä.

Mustakirja voi, omistajastaan riippuen, yhtä hyvin olla loitsukirja, muistikirja, tai runokirja. Mustakirjan koko ja ulkonäkö vaihtelevat suuresti omistajansa mukaan. Toiset tykkäävät pelkistetyn yksinkertaisesta, toiset monimutkaisen prameasta. Kirjan voi sitoa itse, tai ostaa valmiina. Modernin noidan kirja voi yhtä hyvin löytyä kansiona kotitietokoneelta. Moni noita voi kokea tavaraääriön rajoittavana, eivätkä kaikki noituudenharjoittajat siksi käytä kirjaa lainkaan, vaan tulevat hyvin toimeen muistinsa varassa. Kirja voikin hyvin olla myös muistivihko, tai vain kokelma sekalaisia, toisiinsa nidottuja muistilappuja. Kirja ei siis ole välttämätön "väline", joskin se on yksi tunnetuimmista. Noidasta riippuen itse kirjoitetun muistikirjan voi myös korvata esim. jokin perusteos kasveista, kivistä, tai noituudesta yleensä.

Itse olen sitä mieltä, että kirja on parasta sitoa itse, jolloin siitä tulee henkilökohtaisempi, ja siihen saa "käyttäjäläheisempää" tuntumaan kuin kaupan valmiisiin muistikirjoihin. Lisäksi itse sidotun kirjan rakenteisiin on helpompi kätkeä esim. suojelevia loitsuja, symboleja, yrttejä tai vaikka amuletteja. Käytä kestäviä materiaaleja, kuten napakkaa pahvia, kestävää kangasta ja vahvaa lankaa. Sivuiksi sopii tavallinen kirjoituspaperi, mutta myös eri värisiä papereita voi kokeilla. En kuitenkaan mitenkään dissaa tai kiellä käyttämästä kaupan kirjoja, enkä niitä muistivihkoja (pois se minusta), vaan tärkeintä on että kirja se tuntuu omalta.
Mustakirjaa ei tarvitse erikseen pyhittää, sillä se tavallaan pyhittyy työssään. Pidä oma Mustakirja lähelläsi, ja kirjoita siihen vain välttämätön, sellainen, mikä tuntuu tärkeimmältä säilyttää :)

Oman Mustakirjani olen sitonut itse, mustalle pahville mustalla langalla, päällystänyt oudon, samettimaiselle tuntuvalla mustalla kankaalla, ja kirjoitan sitä käsin. Suojaavat loitsut olen lukenut ja kirjoittanut kirjalle valmistusvaiheessa. Kirjan "sinetti" on mokkanauhaan pujotettu kvartsikivihelmi.