Ajatusten sekasortoon, yleiseen turhautumiseen, mieliharmeihin, tms. olen polttanut kynttilää (miel.mustaa, valkeaa tai punaista) syvässä kulhossa. Kulhon materiaalilla ei oikeastaan ole väliä, mutta toki luonnonaineet ovat muovia parempia jos mahdollista. Kuitenkin, tähän tarvitaan siis kulho ja kynttilä (muista tulitikut).
-Kynttilä kiinnitetään steariinilla kulhon pohjaan, keskelle, ja kulho täytetään lähdevedellä kynttilän kaulaan asti.
-Kynttilä sytytetään, hiljennytään kulhon äärelle ja kaikki huolentuojat visualoidaan siihen liekkiin.
-Kynttilän palaessa vesi lopulta murtaa kynttilänkaulan, ja sammuttaa liekin. Näin harminkappaleiden ote sinusta hellittää.
*Olen tähän samaan menetelmään törmännyt useissa asiayhteyksissä, kuten huonoista tavoista irtipääsemiseksi, ja loitsun nostamisessa. Ymmärrettävää sinänsä, ovathan molemmat huolentuojia. Tästä on siis olemassa tuhat ja yksi ohjetta kuinka tämä tehdään "oikein".
Tarkat ohjeet ovat aina tuntuneet tässä vaihtelevan, joidenkin lähteiden mukaan kynttilän tulee olla itsetehty (toki en kiellä etteikö se olisi aina parempi), joskus ehdottoman tietyn värinen, toiset siunaavat kynttilänsä, valelevat sen "oikealla tavoin" siunatulla öljyllä, hierovat aasinnahalla ja sytyttävät sen riisuttuaan itsensä alasti. Astian "oikea" meteriaali tuntuu vaihtelevan metallisesta lasikulhoksi, ja isoäidin perintö-maljasta Ikean pilkkumiin. Toisissa variaatioissa ainoa "oikea vaihtoehto" tuntuu olevan noidan oma pata. Veden taas pitäisi olla siunattua, suolavettä, sadevettä, lähdevettä.. niin monta mieltä kuin miestä, eikö? Mielestäni totuus on, että tämä toimii ihan kotikuroisilla välineillä, taikinakulholla ja kraanavedellä. Mikä on "oikea" ja "toimivin" väline/väri/materiaali määräytynee sen mukaan, mitä aioit tällä karkottaa tai mistä haluat päästä eroon? Mitä intuitiosi sanoo? Mikä sinusta tuntuu oikealta (itse aina hippusen alttarisuolaa olen veteen lisännyt, kun tuntuu minulle oikealta). Tärkeintä on olla vakavissaan, ja kunnioittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti