Halloweenlyhtyjen Kaivertaminen

Kuolleiden aikaan liikkuvia pahoja henkiolentoja on peloteltu ja hyviä kunnioitettu perinteisesti kaiverretuilla vihanneslyhdyillä. Perinne on vakiintunut pääasiassa Halloweeniin, mutta niitä voi polttaa läpi jakoajan, myös Kekrinä. Kurpitsaa vanhempia, ja ainakin perinteisempiä lyhtymateriaaleja ovat nauris ja lanttu.
Hyviä lyhtymateriaaleja voi löytää kauppahallien tuoretiskeiltä ja toreilta. Myös lähikaupan vihannesosastolta voi löytää myöhäissyksyn ihania jättiläislanttuja. Suomessa syksyn nauriit ovat pääasiassa litteitä kaskinauriita.

(Lanttu vasemmalla, Nauris oikealla. Keskimmäinen lyhty on keraaminen)

Tarvitset:

No, kaiverrettavan nauriin tai lantun, tietysti
Ison leikkuuveitsen
Pienen vihannesveitsen
Napakan, pienipesäisen lusikan tai vaikkapa palloraudan

Toisin kuin kurpitsa, nauris ja lanttu ovat kiinteämpimaltoisia, ja muistuttavat hieman kovaa omenaa. Lanttu on hieman kovempi kuin nauris, mutta kaiverrus ei olekaan voimalaji

-Aloita pesemällä juurekset, ja kuivaa ne huolellisesti
-Leikkaa juurekselta hattu, eli naattiosa pois jotta saat siitä kannen myöhemmin. Laita sivuun
-Aloita kovertaminen leikkauspinnan keskeltä. Näverrä lusikalla pala kerrallaan pois. Kun saat aikaan pienen montun, sinulla on hyvä alku
-Lyhtysi tarvitsee n. sentin paksuiset reunat, joten katso silmämääräisesti ylhäältä päin kuinka koverrat. Työnnä lusikka juureksen muodon mukaisesti maltoon, ja nosta pois. Sitten työnnä lusikka vaakasuoraan samaan paikkaan ja saat palat siististi irti
-Voit käyttää veistä apuna, mutta koska veitsen terä on suora se vaatii enemmän varovaisuutta eikä ole kovin käytännöllinen
-Viimeistele lyhtysi raaputtamalla lusikalla sisäpinnat sileiksi
-Jos puhkaiset lyhtyysi reiän, älä huoli, voit tehdä siitä silmän tai nenän :)

-Koverrettuasi juureksen ontoksi, on kasvojen vuoro. Kasvot kaiverretaan pienellä veitsellä
-Aseta lyhty tasaiselle alustalle, ja katso miten päin se kallistuu. Kasvot on hyvä kaivertaa sille sivulle joka "katsoo sinua"
-Voit piirtää kasvojen ääriviivat lyhdyn kylkeen lyijykynällä ennen kaiverrusta, mutta itse suosin vapaata kättä, jos veitsi vaikka lipsahtaa piirretystä kuviosta. Voit kuvitella ääriviivat ja leikata niiden mukaan
-Työnnä veitsi varovasti kuvion keskelle, ja ala leikata reunaan päin. Ota veitsi ulos ja leikkaa seuraava sivu samoin. Irtileikatut osat irtoavat kätevästi kun painat niitä sormella

Lyhtyihin sopii tuikkukynttilä, etkä välttämättä tarvitse hattua lyhdyllesi, ainakaan jos se on kovin litteä. Polta lyhtyjä ulkosalla, jolloin juures ei kuumene liikaa.
Lyhdyistä kaiverrettu hedelmäliha on käyttökelpoista, vaikkapa piirakan täytteenä, keitoissa, tai paistettuna lisukkeena. Sen voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten :)

"Alunperin Irlannista lähtöisin oleva kaiverteluperinne pohjaa tarinaan miehestä nimeltään Stingy Jack. Hän oli legendan mukaan veijari, juoppo ja varas, sellainen pikkurikollinen, joka huijasi sieluaan tavoittelevaa paholaista vangitsemalla tämän puuhun. Jack päästi Pirun pinteestä tämän luvattua ettei koskaan huolisi Jackin sielua, eikä huolinutkaan. Jack ei päässyt kuoltuaan Helvettiin eikä Taivaaseen (koska mies oli varas ja synnintekijä). Jack-polo oli siis tuomittu vaeltamaan maan päällä ikuisessa pimeydessä. Hän sai kuitenkin paholaiselta hiilenpalan, ja laittoi sen ontoksi kaivertamansa naurislyhdyn sisään, jossa se valaisi hänen tietään kadotuksessa. Tällaista lyhtyä kutsutaankin englanniksi nimellä "Jack o' lantern" (Jackin lyhty). Henkien lyhdyt koverretaan siis perinteisesti nauriisiin tai lanttuihin (joista Jack kuulemma erityisesti piti), vaikka kurpitsa onkin yleistynyt Halloweenin levittyä maailmalle amerikasta."

Koko tekstin voi lukea täältä. Mainittakoon, että ennen wanhaan vihanneslyhdyssä poltettiin eläintalia, yleensä lampaanrasvaa, jonka sydämenä toimi puutikku. Huonosti valaiseva tuikku sai himmeän valonsa mukaan nimen "kitupiikki". Samaa nimitystä käytetään meillä edelleen saitureista..

Muumiokoirat

Halloweenjuhlieni vakiotarjoiluun jo muutaman vuoden ovat kuuluneet tällaiset lystikkäät nakkihahmot, muumiokoirat:

Taikina:
n.4 dl Vehnäjauhoja
3 tl Leivinjauhetta
1 tl Suolaa
1 dl Markissulaa
n.2 dl Kaurakermaa

-Sekoita erikseen jauhot ja leivinjauhe
-Sekoita suola kaurakermaan, lisää markissula, sekoita hyvin
-Lisää jauhoseos, sekoita käsin kunnes saat pehmoisen kuohkean, hieman tahmeapintaisen taikinan joka ei kuitenkaan tartu käsiin eikä kulhoon

Lisäksi:
Iso paketti maun mukaisia nakkeja (n.30 kpl)
Mustaa elintarvikeväriä ja hammastikku

-Kaulitse taikina n.1/2 cm:n paksuiseksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voit käyttää halutessasi hieman jauhoja. Niitä ei kuitenkaan tarvita mikäli taikina on hyvin tehty
-Suikaloi taikina terävällä veitsellä pystysuuntaan n.1-1 1/2 cm:n paksuisiksi suikaleiksi
-Laita uuni lämpenemään 250'C
-Kietaise kuhunkin taikinasuikaleeseen yksi nakki, ja aseta valmiit muumiokoirat leivinpaperin päälle uunipellille. Mikäli hahmo meinaa kierähtää sivulle niin etteivät sen "kasvot" näy, käännä se oikeinpäin ja paina hahmo kevyesti aloilleen taikinan raoista näkyvästä nakinpinnasta. Näin taikinaan ei jää painojälkiä
-Sekoita pieneen määrään vettä hieman mustaa väriä ja kasta väriseokseen hammastikun kärki. Paina taikinan raosta pilkottavaan nakinpäähän silmät väritikulla. Toista kunnes kaikilla muumiokoirilla on silmät. Voit tehdä silmät hahmoille myös pikku pippureista, vaikka niitä onkin vaikeampi saada pysymään paikoillaan
-Paista 250'C asteessa n.10-15 min, tai kunnes taikina on saanut kauniin, kultaisen sävyn
-Ensimmäisen pellillisen paistuessa kerkeää helposti valmistaa toisen pellillisen :)

*Ohjeesta tulee n. kaksi pellillistä pikkupurtavaa. Tarjoile muumiokoirat vaikkapa makean chilikastikkeen tai ketsupin kanssa. Tulisempaa purtavaa saat perkaamalla ja suikaloimalla pitkittäisesti suunmukaisen chilipalon, ja "kapaloimalla" sen koirien peesissä; tee pieni viilto nakin selkäpuolelle, ja painele chiliviipale viiltoon. Kieräise taikinasuikale ympärille ja paista ohjeen mukaan.
Alkuperäinen idea näihin ei, btw, ole omani, vaan törmäsin joskus aikoinani internetissä kuvia hauskoista Halloweenpurtavista esitteleviin, englanninkielisiin sivustohin, joissa törmäsin ensimmäisiin kuviin näistä ihanista muumiokoirista, ja pienoisen reseptiarvailun jälkeen aloin tehdä näitä itsekin. Oma reseptini on muutettu vegaaniseksi, nettireseptit kun sisälsivät kananmunaa ja tissimaitoa.. Enkä todennäköisesti ole ainoa reseptituunaaja, sillä näinkin näyttävä herkku lienee löytänyt jo tiensä useamman kotikokin juhlapöytään. ja nämä ovat ihan törkeän herkullisia. Taikinaohjeeni on alunperin siis useammista englanninkielistä ohjeista summaamani ja suomentamani hod-dog sämpyläohje jonka muokkasin lopulta kotikäyttöön sopivaksi, ja ihan hyvin tämä on toiminut. Nimensä nämä pikkukaverit saivat Kuuma koira/Hot dog -väännöksestä; Mummy dog/muumiokoira :)
Tuli aika tärähtäneitä kuvia, pahoittelut ;(

Kalman sanat

Vainajalan väki oli arvaamatonta, kalma tarttui, hiisi vei ja vainajia varottiinkin visusti. Seuraavilla Kalman syntysanoilla on sekä hoidettu kalmannenää, että suojauduttu siltä:

"Puhas Kalma, Kaunis Kalma,
Valkeanverevä Kalma!
Kyllä mä sukusi tiedän,
Sekä tieän synnyntäsi.

Jos sa lienet syntynynnä
Kurun, Alisen alusta
Syyen, hiien sykkilöistä,
Mustista maan puhuista

Mene, Kalma kalmistohon,
Ikimenneiden majoille,
Ihosta viattomasta,
Vaivaisesta vartalosta

Totta keitolles kotio,
Tekiäsi tienohille,
Verisissä vaattehissa,
Hurmehessa huituvissa!"

Xihu Cu Doufu

Tämä perinteinen kiinalainen ruoka valmistetaan alkujaan kalasta, mutta taipuu Noidankodon keittiössä herkulliseksi tofuversioksi :)

3-500g Kiinteää tofua

Keitinliemi:
4 dl Vettä
4-5 Viipaletta tuoretta inkivääriä
1 Kevätsipuli varsineen
1 Viipaloitu valkosipulinkynsi
1 tl Suolaa
Ripaus valkopippuria

-Esikäsittele tofu, ja leikkaa se sopiviksi pihveiksi kiehautusta vaille
-Mittaa vesi laakealle pannulle (wokki on hyvä tähän)
-Hienonna kevätsipuli ja lisää se muiden ainesten kanssa veteen. Kuumenna kiehuvaksi
-Lisää tofut liemeen ja keittele 3-5 minuuttia
-Nosta tofut varovasti liemestä isolla lastalla, tai reikäkauhalla, etteivät ne murene, kuivaa palat ja aseta tarjoiluvadille. Pidä lämpimänä

Kastike:
1 1/2 dl Wakame-levän liotusvettä
4 Viipaletta inkivääriä
1 Pieni, viipaloitu valkosipulinkynsi
1 Pieni tähtianis
1-2 rkl Fariinisokeria tai ruskeaa sokeria
2-3 rkl Tummaa riisiviinietikkaa
1 rkl Soijaa

-Kiehauta kastikeainekset miedolla lämmöllä, ja sekoittele kunnes sokeri sulaa
-Maista. Jos haluat makeampaa kastiketta, lisää hieman sokeria. Jos happamampaa, lisää etikkaa. Jos kastike kaipaa suolaa, lisää soijaa
-Lopuksi poista inkivääri, valkosipuli ja tähtianis, ja suurusta kastike:
 
Suurustukseen:
2 rkl Kylmää vettä
2 rkl Maissitärkkelysjauhoa
-Sekoita ainekset, lisää kastikkeeseen koko ajan sekoitellen
-Kastike on valmista kun se on tasaista ja sakeahkoa (kuitenkin vähän löysempää kuin siirappi).

-Kaada valmis kastike tarjoiluastiaan kalojen päälle, ja tarjoile tuoreeltaan keitetyn riisin, tuoreen kevätsipulin ja suunmukaisten lisukkeiden kera.

*Tämä aromaattinen, hapanimelä ruokalaji tunnetaan alkuperäisellä nimellään Xi Hu Cu Yu eli "Länsijärven Etikkakala". Ruoka on alkujaan kotoisin Hangzhoun provinssista, ja sillä on kaksi syntytarinaa. Yksi tarina kertoo kuinka kalastaja vaimoineen asui lähellä länsijärveä, ja sairastui eräänä päivänä. Kalastajan käly pyydysti järvestä kalan, ja valmisti siitä aterian kalastajalle, joka alkoikin syötyään parantua.
Toisen tarinan mukaan kalastajaveljekset kalastivat järvellä yhdessä, kun ahne sotaherra Zhou iski silmänsä vanhemman veljen vaimoon. Sotaherra murhasi vanhemman veljen, ja lavasti nuoremman syylliseksi. Vaimo kehotti nuorempaa veljeä pakenemaan, ja valmisti viimeiseksi ateriaksi järvestä pyydettyä karppia makeassa etikkakastikkeessa, muistuttamaan elämän suloisuudesta ja katkeruudesta. Myös vaimo pakeni taholleen, kun ei halunnut sotaherran rouvaksi. Nuorempi veli liittyi armeijaan, ja yleni korkeaan virkaan, minkä ansiosta hän saattoi myöhemmin kostaa sydämettömälle Zhoulle. Sattuman oikusta nuorempi veli myöhemmin söi juhlissa kalaruokaa ja tunnisti reseptin. Näin hän löysi uudelleen kohtaloaan paenneen vaimon, joka työskenteli keittiöapulaisena ja jonka ei tarvitsisi enää piileskellä sotaherralta.
Xi Hu Cu Yu:n kerrotaan kuuluneen myös Quing-dynastian keisari Kangxi:n lempiruokiin.

Luuvalo

Kolmas tauti, Luuvalo, (eli Luuvana), oli Leinin (eli Fleinin) tavoin kansanomaisempi nimitys erilaisille luu- ja nivelkolotuksille, kuten kihdille ja esim. jännetuppitulehdukselle. Sanan loppuosa, "valo", tarkoittaa siis kipua. Tähän viittaa myös vaivan vironkielinen nimi, Luuvalu (suom. Luukipu). Luuvalosta poiketen Leinillä viitattiin eritoten kylmän ja kosteuden aiheuttamiin vaivoihin, kuten reumatismiin.
Sekä luuvalolle että leinille voitiin lukea kipua ja kolotusta karkottavia loitsuja.

(James Gillrayn, v. 1799, humoristinen näkemys tautiolennosta. Kuva: Wikipedia)

Luuvalolle:

"Luun kolkkaaja katela,
Konsa kurja kihtivaiva,
Miksi tulet kutsumatta,
Saapuilet tarvitsematta?

Poijes, paikan pahentaja,
Lähe, ilkiä lihasta,
Kolottaja kollottele,
Tuonne kun sinut lähetän,

Hyisen joen partahille,
Tuonne mustille vesille,
Kylmälle kipukivelle,
Luo'olle lohuttomalle,

Ruumista kivuttamasta,
Vaivasta viruttamasta,
Nyt kun minä, akka/ukko käsken,
Kiusaajan panen pihalle!"

Luuvalon parannus:
-Ensin lämmitetään sauna potilaalle
-Ennen saunaan menoa potilaalle annetaan naukku konjakkia, jonka jälkeen hänet tervataan kauttaaltaan
-Saunassa potilas kylvetetään ja pestään hyvin kovassa löylyssä
-Lopuksi alaston potilas peitellään vuoteeseen paksujen vällyjen alle, ja annetaan vielä naukku konjakkia.

Seuraava loitsu saatettiin lukea niin Luuvalolle kuin Leinille, mutta sitä käytettiin myös jäsenkorjauksessa:

Kolotussanat

"Kuule impi ilman päältä,
Neito taivahan navalta,
Kulje tänne kutsuttaissa,
Kalvovakka kainalossa,

Luiden lomaan kultaa laita,
Hopeaa lihan välihin,
Lihoja litistymihin,
Verta suonen sortumahan!

Josta on luuta luikahellu,
Siihen luuta luikahuta,
Josta liuskunna lihoa,
Siihen lihat liimaele.

Josta suonet sortununna,
Siihen suonia sovita,
Kussa kalvo katkennunna,
Siihen kalvoa kapaise.

Valtapaikat varmentele
Kolottaja karkottele,
Auta päällinen paremmaks'
Alta aivan terveheksi."

Loppusyksyn Pihvileivät

8 Viipaletta suunmukaista leipää
Tofutti-tuorejuustoketta
Tuoreita metsäsieniä tai säilykesieniä
Chilikastiketta halutessasi
Annos pihvimassaa:
 
Pihvimassa:
2 dl Vaaleaa soijarouhetta
1 dl Korppujauhoa
1 Pieni sipuli
1 Kevätsipuli varsineen
2-3 Valkosipulinkynttä
1 1/2 dl Cheddar-tyylistä juustokeraasteta
1 rkl Maissitärkkelys-, tai perunajauhoa
2 rkl Vegefraichea
2 rkl Vaahterasiirappia
1 rkl Dijonin sinappia
1 tl Suolaa tai yrttisuolaa
Mustapippuria myllystä
Öljyä paistamiseen
5 dl Kasvislientä keittämiseen
1 rkl Balsamiviinietikkaa

-Kuumenna kattilassa kasvisliemi, lisää viinietikka ja soijarouhe. Keittele rouhetta about 10-15 min, kunnes rouhe on pehmeää. Siivilöi rouhe, ja anna sen hetki valustua ja jäähtyä
-Hienonna kevätsipuli, laita sekoituskulhoon
-Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, ja kuumenna pannulla tilkka öljyä
-Kuullota sipulia ja valkosipulia kunnes seos pehmenee ja muuttuu läpikuultavaksi
-Laita sipuliseos sekoituskulhoon ja lisää korppujauho ja keitetty soijarouhe. Sekoita haarukalla
-Lisää maissitärkkelys, juustokeraaste, fraiche, vaahterasiirappi, sinappi ja mausteet
-Vaivaa seos tasaiseksi taikinaksi, tarkista suola maistamalla, ja lisää tarvittaessa
-Anna valmiin taikinan tekeytyä n. 15 min. Jos taikina tuntuu löysältä, vaivaa vähän kerrallaan joukkoon korppujauhoja kunnes saat kiinteähkön, muotoiltavan taikinan
-Jaa taikina kahdeksaan osaan, ja tiivistä osat pulliksi

Leipien Kokoaminen:
-Laita uuni lämpeämään 200'C asteeseen
-Esikäsittele metsäsienet tarvittaessa halutulla tavalla (perkaa, ryöppää, paista, tms). Voit käyttää tähän myös herkkusieniä, suolasieniä, tai hapansieniä. Esikäsittele tarvittaessa
-Asettele leivät leivinpaperin päälle uunipellille
-Voitele leipäviipaleet tuorejuustokkeella, ja lisää halutessasi päälle hieman chilikastiketta
-Laita leiville sopivasti sieniä
-Ota käsiisi yksi osa taikinaa, ja muotoile se suunnilleen leivän kokoiseksi pihviksi
-Ota leipäpala käteesi, ja paina "pihvi" sitä vasten, ja muotoile niin että leivän pinta peittyy pihvimassan alle
-Toista sama kaikille leiville, ja laita leivät kuumaan uuniin
-Paista n.10 min, kunnes leivät ovat saaneet kevyesti väriä

*Kokeile sienten sijaan tai kanssa myös maustekurkkuviipaleita. Jos haluat hieman väriä pihvimassaan, lisää ripaus kurkumaa.
Voit myös paistaa pihvimassan pihveiksi ilman leipiä, ja juustoiset soijapihvit ovat valmiit:

(Kuvassa ohjeen mukaisesta pihvimassasta tehty pihvi herkkusienipastan kera)

Juustoiset Soijapihvit:

-Muotoile pihvimassa 8-10 tasakokoiseksi pullaksi, ja siitä eteenpäin pihveiksi
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, ja paista pihvejä 4-5 minuuttia puoleltaan kääntäen kerran paistamisen aikana.

Kuusi (Picea Abies)

Näin talven kynnyksellä lienee paras esitellä jokaiselle taatusti tuttu, metsiemme komea havupuu; kuusi. Kuusten suku (Picea) on moninainen, mutta keskityn tässä nyt lähinnä meillä Suomessa yleisimmin tavattavaan lajiin, Metsäkuuseen (Picea Abies).

 (Kuva: Wikipedia)

Niin, kuusi lienee monille tutuin joulukuusen muodossa. Koristeltu puu oli hedelmällisyyden ja elinvoiman symboli, ja wanha kansa pystytti myös juhannus- ja hääjuhlakuusia. Myöhemmin koivu syrjäytti kuusen juhannuspuuna.

Kuusi on maskuliinen, vanhusaspektin puu, joka liittyy sekä maan, ilman, että tulen elementtiin. Kuusen juuret ulottuvat syvälle maan poveen samalla kun sen latva kurottautuu kohti taivasta. Kuusin on lämmin puu, jonka neulaset voivat tarvittaessa pistää kipeästikin.
Kuusi on yhdistetty moniin, niin wanhoihin kuin nuorempiin metsän ja suojeluksen jumaliin ja olentoihin. Tällaisia olivat mm. Tapio, Baldur, Porewit, Hiisi ja Maahiset.
Kuusella on yhteytensä aliseen, vainajien maailmaan, mutta se on ollut myös arvostettu pihapuu, jonka on uskottu suojelevan talon asukkaita pitämällä pahat henget ja kummittelevat kuolleet loitolla.
Esimerkiksi kylpyveteen voi laittaa kuusenhavuja tuomaan suojelusta ja viisautta. Myös painostavaa ilmaa sekä pahoja henkiä voi huiskia havuilla.

(Kauniin vaaleanvihreitä kuusen kerkkiä)

Suomalaisessa kansanperinteessä kuusella on oma yhteytensä vainajiin, sillä Karsikkopuut ovat näytelleet tärkeää osaa kansanperinteessämme. Karsikkopuu oli lähes aina havupuu, lehtipuista oli karsikkojen kohdalla kysymys aniharvoin. Karsikkopuu saattoi siis olla myös mänty, mutta tunnetuin Karsikkopuu on Kuusi. Kun vainaja saatettiin haudan lepoon, hengen oletettiin kuitenkin liikkuvan aika vapaasti, ja voivan tarttua puiden oksiin kiinni, ja siitä päästä edelleen kotiinsa kummittelemaan.
Karsikkokuusesta sitten leikattiin eli karsittiin siis oksat pois jottei vainaja enää löytäisi kotiinsa. Tällaiset karsikkopuut karsittiin sitä mukaa kuin vainajia ilmaantui, ja ne kasvoivat usein samassa metsikössä. Tällaisia karsikkopuistikkoja kutsuttiin yksinkertaisesti vain "karsikoiksi". Karsikkopuu saattoi olla myös perheen keskeinen, ja sijaita omalla tontilla. Tällainen karsikkopuu oli usein mänty, muttei pihapuuna tunnettu koivukaan ollut tavaton (siis esim. kotipihan poikkeus vahvistaa säännön). Puun kylkeen maalattiin tai kaiverrettiin risti ilmaisemaan vainajia. Puhuttiin Ristipetäjistä tai Ristikoivuista. Puuhun kirjoitettiin usein  myös vainajien kuolinpäivät.

Myöhemmin karsikkopuut muuttuivat merkintöineen puun kylkeen naulatuksi laudaksi, johon kuolinpäivät merkittiin, ja alettiin puhua lautakarsikoista. Ainakin Pohjois-Savossa tällaiset laudat voitiin säilyttää myös kotipihassa, esim. ulkorakennusten seinillä. Karsikkoperinne alkoi kadota 1800-luvun lopussa, eikä siitä juuri ole mainintoja enää 1900-luvun puolella.
Myös hautajaisreitille on jätetty kotiin tultaessa havuja, tai reitti on pyyhitty havuilla puhtaaksi ettei vainaja osaisi palata kummittelemaan omaisille. Tähän tarkoitukseen on saatettu hyvinkin käyttää karsikkopuiden, eli yleensä kuusten, oksia. Tähän tapaan perustuu nykyinen perinne jättää talviselle haudalle (kuusen) havuja.

Maagisesti kuusi on suojeleva ja karkottava. Kuusta pidetään ihmisystävällisenä, viisaana puuna joka ei kiellä apua sitä tarvitsevilta.
Kristillisessä perinteessäkin kuusi oli hyvä puu, joka suojeli tarinan mukaan Jeesusta takaa-ajajilta, ja sen vuoksi jumala siunasi ystävällistä kuusipuuta. Samanlaisia tarinoita tosin liittyy myös Pajuun ja Leppään.
Kuusenoksien mainitaan olevan ihanteellista taikasauvamateriaalia, etenkin jos oksassa on pahkoja. Kolme tai kuusi mainitaan voimallisimmaksi määräksi pahkoja.
Tasalatvaisia kuusia on nimitetty "pöytäkuusiksi", ruokapöydiksi, joilta metsän väen, kuten Tapion seuralaisineen uskottiin nauttivan ateriansa. Riistaonnea tavoitteleva metsämies saattoi myös nauttia rituaalisen aterian (esim. eväät) tällaisen pöytäkuusen päältä jotta Tapio siunaisi metsässä asiallisesti käyttäytyvää metsästäjää antimillaan.

Kuusella on jonkin verran kotikosmeettista arvoa, ja sen sanotaankin olevan vanhusten tuki.
Kuusenkerkkähauduketta voi käyttää kasvovetenä silottamaan ryppyjä ja kirjastamaan ihoa.Myös kihdin hoitoon kuusta on käytetty jo maailman sivu; Kuusenoksa pilkotaan pieniksi, ja palasia keitetään vedessä kymmenisen minuuttia. Liemi siivilöidään, ja sitä nautitaan pari-kolme kertaa päivässä.

Kuusi soveltuu siis hyvin myös kotiapteekkiin, sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä. Kuusi sisältää paljon C-vitamiinia, ja eteerisiä aineita. Kuusen tuoksu piristää, vahvistaa, ja haihduttaa stressin. Kuusi on lämmittävä, ja parantaa pintaverenkiertoa. Se sopii hyvin kylmille ja jäykille jäsenille. Kuusen neulasia tai oksia voi laittaa vaikkapa kylpyveteen, tai sekoittaa öljyyn. Kuusiöljy suojaa pakkasessa liikkuvaa paleltumilta.

(Talvisia, komeita käpyjä)

Kuusen nuorista kävyistä keitetty tee lievittää kurkun käheyttä ja tekee mm. lauluäänelle hyvää.
Suitsukkeena poltetun puun tai neulasten savun sanotaan auttavan nenäverenvuodosta kärsiviä.
Kuusen pihka on hyvä ensiapu hiertymille tai rakoille. Levitä vain pihkaa kipeään kohtaan, ja laita päälle vaikkapa koivun lehti suojaksi ettei pihka tartu joka paikkaan.
Kuusen vuosikasvannaiset, eli kerkät, ovat yhtä lailla monikäyttöisiä. Kerkistä on kautta aikojen keitetty yskänsiirappia, ja voipa niillä hoitaa myös akuuttia hammassärkyä; pureskelet vaan kuusenkerkkiä tai painat kerkkää kipeään hampaaseen. Säännöllisen kerkkien pureskelun on mainittu myös ehkäisevän hammasmätää. Kerkkiä voi syödä myös sellaisenaan, tai käyttää ruoanlaitossa mausteena, nypit vain neulaset kerkistä ruokiin. Kokeile esim. höyrytettyjen kasvisten tai uuniperunoiden kera.
Parhaita kerkkiä ovat tietysti mahdollisimman tuoreet, raikkaan vaaleanvihreät, koskettaessa pehmoisen pörröisiltä tuntuvat kerkät.

Huom: Siitepölyallergikot voivat saada kuusen käsittelystä tai käytöstä allergisia oireita.
Muistathan myös, että kuusenkerkkien ja -oksien keräämiseen tarvitaan maaomistajan lupa.

Uskomuksia:
-Kuusen näkeminen unessa on yhtälailla suojeleva symboli, joka enteilee hyvää. Havut kotosalla enteilevät hääuutisia (Talon sisätiloissa unennäkijän omia, tai ulkotiloissa, esim. kuistilla, jonkin läheisen häitä). Jos itse käsittelet havuja unessa, varoittaa se sairaudesta.
-Kuusi rupattelee saunan uunista saunojille: "Koivu se kirppyröi ja kärppyröi, mutta minä se miestä lämmitän."
-"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto", on wanha sananlasku jolla viitataan vanhempien kunnioittamiseen ja kuuliaisuuteen.
-"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Wanha sananlasku kehottaa pitämään jalat maassa eikä tavoittelemaan mahdottomia.
-"Ei sovi suopetäjä korpikuusen kumppaniksi". Sanonta tarkoittaa, etteivät liian erilaiset ihmiset ja asiat väkisinkään tule toimeen keskenään.
-"Oksat pois kuin suutarin joulukuusesta". Sanonta viittaa johonkin vakavaan, totiseen tai yllättävään asiaan tai tilanteeseen. Tarina ei kerro oliko, ja miksi oli, suutarin kuusi kenties karsikkopuu.

Syksyinen Kaalivuoka

 Rakastatko kaalia? Jos vastasit myöntävästi, niin tätä kannattaa kokeilla:

1 Keskikokoinen tai pienehkö kurttukaali
4 Keskikokoista porkkanaa
1 Iso sipuli
2-3 Valkosipulinkynttä
1 tl Kuivattua timjamia
Muutama kokonainen musta-, tai maustepippuri
Suolaa
1 rkl Sokeria
n.7 dl Kasvislientä
Öljyä paistamiseen

-Laita uuni lämpeämään 170-200'C asteeseen
-Kuori sipuli, porkkanat ja valkosipulinkynnet
-Huuhtele kaali, ja suikaloi karkeasti
-Paloittele sipuli ja valkosipulinkynnet karkeasti, ja viipaloi porkkanat
-Kuumenna pannulla loraus öljyä, ja paista siinä sipulia ja porkkanoita kunnes sipuli alkaa pehmetä. Mausta kevyesti suolalla paistamisen aikana. Ei haittaa, vaikka kasvikset saisivatkin vähän väriä
-Kumoa kasvikset uunivuokaan, ja lisää pannulle tarvittaessa hieman öljyä
-Kuullota samoin kaalia muutama minuutti, kunnes lehdet alkavat pehmetä, ja mausta suolalla paistamisen aikana
-Lisää valkosipuli ja mausteet vuokaan kasvisten päälle, ja lisää kaali. Sekoittele nostellen, kuin sekoittaisit salaattia, ja kaada vuokaan kasvisliemi:

-Peitä vuoka kannella tai foliolla
-Paista kaalivuokaa uunissa n. 1/2 h, ota vuoka uunista ja sekoita hyvin
-Laita vuoka takaisin uuniin, ja paista vielä 1/2 h
-Tarjoile kaalivuoka riisin tai perunoiden kera. Lisukkeeksi sopivat myös Hernepihvit.

*Tätä vuokaa voit haudutella pidempäänkin, 170'C asteessa parikin tuntia, tai 150'C asteessa 3-4 h. Vuokaan voi lisätä myös muita juureksia, kuten naurista tai lanttua maun mukaan. Kuori, perkaa ja kuutioi juurekset ja kuullota ne pannulla porkkanan ja sipulin kanssa ohjeen mukaan.
Voit myös käyttää muita kaaleja, kuten valkokaalia tai suippokaalia, tai yhdistele eri lajeja, esim. lisää vuokaan kurttukaalin seuraksi vaikka brysselinkaalia ja/tai lehtikaalia.

Kivi

Kivi oli yksi wanhan kansan kipeiden aiheuttaja, ja sitä pidettiin sekä paholaisen että äkäisen Ukon aikaansaannoksena. Kiven syntysijoina pidettiin taivasta ja maata. Monien muiden syntyjen lailla myös kivi satoi maahan tai veteen jossa se siemenenä iti sellaiseksi kun on. Tarinan palava punakerä voi viitata esim. ukonilmaan ja salaman iskemään kallioon, ja jopa meteoriittiin.

Kiven synty:

"Ken kiven kiveksi tiesi,
Kun oli otraisna jyvänä,
Mitätönnä murusena
Tuskin katsannan alainen.

Syntyi taivahan turuilla,
Ilman neitosen nisissä,
Kasvajaisen kainalossa
Yleni ylen hyvänä.

Tuli maahan taivahasta,
Putosi punakeränä,
Kaaloi kakraisna kapuna,
Vieri vehnäisnä mykynä,

Läpi pilvipatsahien,
Puhki kaarien punaisten,
Satoi maahan rakeen lailla
Vitsauksena varisi.

Nousi maasta mansikkana,
Puun kylestä puolukkana,
Hullu huutavi kiveksi,
Maan munaks mainitseivi."

Kiven vihotussanat:

"Maan muna, kakara pellon,
Syvän kosken synnyttämä,
Punapilvien pesimä,
Hullun huutama kiveksi;

Miksi nostit nokkoasi,
Käännyttelit kärsöäsi,
Vasten ihmisen ihoa,
Karvoja kavon tekemän?

Tule työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan,
Kipeäsi hoitamahan,
Juomaan viinana vihasi,

Oluina pahentamasi,
Metehenä märkimäsi
Toki muista muinaistasi,
Ajattele alkuasi:

Et sa silloin suuri ollut,
Kun sa mannusta kohosit,
Taikka vierit taivahasta,
Pilvipiiristä putosit,

Vierit vehnäkakkarana,
Rukihisna kykkäreenä,
Jalan juuresta jumalan,
Ukon astimen alasta,

Alas maahan tullessasi,
Pilvistä puotessasi,
Kun sa lienet maasta noussut,
Niin sa maata mannutellos,

Mene mämmistä mykynä,
Vieri vehnätalkkunana,
Kun lienet saettu maahan,
Alas pilvistä pu'onnut,

Nouse tuonne taivahalle,
Ylöspilvihin pakene,
Kylläsenä kivuistasi,
Voisittuna vaivoillasi,

Nostamatta nokkoasi,
Kärseäsi kääntämättä,
Ihohon inehmo raukan,
Karvoihin kavon tekemän."

Kiven satuttamaan:

"Kiikan ukko, Kiikan akka,
Kiikan entinen eläjä,
Polki jalkansa polohon,
Ikuisehen äilämähän.

Käy Kiikka Kiikan mäelle,
Kiikkoja kiroamahan,
Astuvi kivikatua,
Kipuvuorta vongottavi,

Löysi lapsen itkemästä,
Vähäisen valittamasta,
Löi se lasta lantehille,
Vasarteli varpahille,

Lakanoille lapsen peitti,
Liitti liinavuotehelle,
Tuossa poti puolen vuotta,
Kesäkauen kellitteli.

Alta lattia lahovi,
Päältä peite märkänevi,
Hapartuvi liinavuode,
Pahentui sen päänaliset."

Riisin Keittäminen

Tämä on helppo tapa valmistaa riisiä aterian seuraksi. Valitsemalla sopivan riisilajikkeen ohjetta on helppo myös muunnella ruokaan sopivaksi esim. maanosan mukaan, esim. Intialaisilla aterioilla nautitaan enemmän basmatiriisiä, ja Thaimaassa jasmiiniriisiä.
Ohjetta ei ole tarkoitettu perus-puuroriisille. 4 annosta.

3 dl Sopivaa riisiä tai sekoitusta
8 dl vettä
(1/2 tl suolaa)

-Ennen varsinaista ruoanlaittoa nosta kattila liedelle, mittaa vesi kattilaan ja sekoita joukkoon suola. Laita levy lämpiämään
-Mittaa riisi tiheäreikäiseen siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä
-Kun vesi alkaa näyttää kiehumisen merkkejä, käännä lämpöä pienemmälle (itse käytän pykälää 4) ja kaada riisit kattilaan
-Keittele hiljalleen pari kertaa pohjia myöden sekoittaen, kunnes riisi alkaa imeä vettä. Käännä levy pois päältä
-Kun riisin päällä näkyy enää ohut kerros vettä laita kansi päälle ja anna riisin muhia yksinään kypsäksi vielä lämpimällä levyllä

 *Voit hyvin aloittaa ruoanlaiton, perata vihannekset ja kaivaa keittoastiat esiin. Kun levy on pois päältä, riisi kypsyy hiljalleen lähes huomaamatta ja valmistuu liki yhtäaikaa pääruoan kanssa.

Gohan - Japanilainen riisi

Japanilaiseen riisiin tarvitaan lisäksi "kiillotukseksi" kutsuttu esikäsittely:
-Kun valmistat japanilaistyylistä riisiä, täytä laakea kulho (jonka sisään siiviläsi sopii,) n. puoliväliin kylmällä vedellä. Mittaa riisit siivilään ja laske siivilä kulhoon
-Huljuttele ja hiero kädelläsi riisiä vedessä kunnes vesi muuttuu maitomaiseksi. Nosta siivilä riiseineen pois kulhosta ja vaihda vesi
-Toista käsittely 3-5 kertaa, tai kunnes vesi ei enää samene.
-Keitä riisi ohjeen mukaan ilman suolaa

*Sushiriisi valmistetaan samoin, mutta siihen lisätään lopuksi etikkaseos.
Jos riisi maustetaan, tai siihen lisätään sekaan muita aineksia (kuten esim. herneitä tai sieniä), riisiä kutsutaan nimellä Meshi.
 
Ruskea/kokojyväriisi:
-Huuhtele riisi lävikössä, ja liota kylmässä vedessä min. 2h tai yön yli
-Kaada vesi pois, ja keitä ensimmäisen ohjeen mukaan.

Hangul:
-Idätettyä riisiä ei tarvitse keittää ihan niin pitkään kuin ruskeaa riisiä.

Kookosriisi:
Tuoksuvaa kookosriisiä esim. thaimaalaisen tai intialaisen aterian seuraksi saat lisäämällä keitinveteen mittauksen jäljeen ruokalusikallisen tai pari kookosrasvaa tai kookoshiutaleita.

Korealainen riisi:
Lisää keitinveteen 1 tl rypsi- tai auringonkukkaöljyä.

Pilahviriisi:
Kuullota riisiä ensin öljyssä muutaman minuutin ajan, ja lisää sitten vesi ja keitä ohjeen mukaan. Lisää makua saat korvaamalla veden esim. kasvisliemellä.

Sekalaista:
-Jasmiiniriisiin ei koskaan laiteta suolaa keitettäessä, jotta riisin oma aromi tulee parhaiten esiin.
-Voit myös lisätä riisin joukkoon desin villiriisiä. Jätä tällöin puoli desiä valkoista riisiä pois.
-Lisäämällä keitinveteen kurkumaa saat kauniin keltaista riisiä.
-Lisää riisinkeittoveteen 1 tl etikkaa (tai kirkasta riisiviinietikkaa) jos haluat kuohkeampaa riisiä.

*Syön usein puikoilla, joten itse en käytä pitkäjyväistä riisiä juuri lainkaan. Sitä voi kuitenkin keittää annetulla ohjeella. Saatat joutua tosin joutua lisäämään desin tai pari vettä. Suomessa on tapana keittää pitkäjyväinen riisi tavallista runsaammassa, suolalla maustetussa vedessä, ja lopuksi kypsä riisi kadetaan lävikköön ja siivilöidään pastan tavoin.
Jos keität puuroriisiä, lisäile vettä riisin kiehuessa. Kun riisi on pehmeää, lisää vielä vähän vettä ja hauduttele kypsäksi kunnes riisi puuroutuu, eli riisin rakenne kypsyy rikki.

Jäikö keitettyä riisiä tähteeksi? Voit käyttää sen esim. seuraavissa resepteissä:
Ochazuke
Paistettu Riisi
Rääppäislaatikko
Uppopaistetut Riisipallerot
Yaki Onigiri
Zosui 

Saarni (Fraxinus Exelsior)

Saarnipuu muistuttaa, nopeasti katsottuna, lehdiltään Pihlajaa, mutta tekee marjojen sijaan runsaita siementerttuja vähän Vaahteran tavoin. Puu tunnetaan myös Metsä-, eli Lehtosaarnin nimellä. Saarni on vaatelias puu, jota esiintyy niin Pyreneillä, Britanniassa kuin Kaukaasiassa, mutta meillä se on luonnonvaraisena harvinainen. Saarnia voi kuitenkin löytää vaikkapa puistoista, istutettuna.

Pajun tavoin Saarni viihtyy kosteassa maassa. Saarnin sitkeää, rasitusta kestävää puuainesta, on käytetty niin aisoihin, jousiin, kuin urheilijoiden välineisiin, kuten nojapuihin. Nykyään saarnista valmistetaan mm. parketteja, paneeleja, viiluja ja tasopintoja. Saarnin lehdeksiä valmistettiin myös rehuksi kotieläimille. Saarni on ollut koivun tavoin suosittu juhannussalkopuu, ja suosittu laji Bonsai-harrastajien parissa.

Saani oli pyhä puu sekä druideille että Germaaneille. Saarni liitettiin valaistumiseen ja selvänäkökykyyn, ja sitä pidettiin erilaisten metsänhenkien sijana. Kelttiläinen puukalenteri tunteekin Saarnen nimellä Nuin. Saarnin pyhät päivät ovat 18.2-17.3, sekä Keskiviikot. Skandinaavisessa mytologiassa Maailmanpuu Yggdrasill on Saarnipuu. Odinin taas mainitaan Edda-taruston mukaan valmistaneen ensimmäisen ihmisen, miehen, Saarnipuusta, ja ensimmäisen naisen Jalavasta (tai, käännöksestä riippuen, Lepästä).
Ihmiset kautta aikain ovat luottaneet Saarnin suojelevaan voimaan. Englannissa äideillä on ollut tapana purra vastasyntyneeltä kynnet lyhyiksi, ja haudata ne sitten saarnin alle, jottei lapselle tapahtuisi mitään pahaa.
Pihapuuna Saarni on ollut Suomessa lähinnä rikkaiden puu, mutta sen on uskottu pitävän käärmeet loitolla. Saarnin oksa oven yllä sisäpuolella pitää pahaa tahtovat ihmiset ja ukonilmaa pakenevat pahat henget poissa.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Saarni on luonteeltaan maskuliininen, vesielementtiin, Aurinkoon ja Neptunukseen yhdistetty puu. Puu kurottaa oksillaan ylöspäin, ja sen voimat ovat taivaisia kuten Saarniin liitetyt Jumalat, kuten Lugh, Belenos, Thor, Poseidon, Ukko, Karhu, Ahti, Sarvekas Jumala ja Perun. Kuten Koivua ja Pihlajaa, tavallaan Saarnia voidaan pitää feminiinisen Pajun vastakohtana. Saarni kasvaa suureksi ja mahtavaksi, pajun jäädessä usein pelkäksi pensaaksi. Paju on hento Alisen nainen, ja Saarni vahva Ylisen mies.
Saarni on vahvasti suojeleva ja puhdistava elämän puu. Saarni stimuloi aivoja, ja auttaa ajattelemaan, tekemään huomioita, ja terävöittää päättelykykyä.
Koska Saarnella on yhteytensä myös veteen, sanotaan saarnipuisella ongella, tms. pyydyksellä saatavan hyvin saalista. Veneessä pitäisi olla jotain saarnipuista suojelemaan veneilijöitä myrskyiltä ja hukkumiselta. Vesielementtinsä ansiosta Saarni on liitetty myös rakkauteen, ja saarninlehtiä on kannettu mukana rakkauden houkuttelemiseksi. Englantilainen, etenkin nuorten naisten suosima kansantaika neuvoo poimimaan tasaparisen Saarnin lehden samalla pyytäen puuta näyttämään tuleva rakkaus unessa tulevana yönä. Lehti laitettiin sitten yöksi tyynyn alle, ja tulevan sulhasen piti ilmestyä yöuneen.

Tasalehdykkäisiä Saarnin lehtiä voi kantaa amulettina mukana joko taskussa, tai vaaleansinisessä tai valkeassa pussukassa. Muista kuitenkin, ettei saarnia tulisi koskaan käyttää vahingoittavaan tai itsekkäästi omaa etua tavoittelevaan magiaan. Saarni on oikeudenmukainen puu, jonka mainitaan rankaisevan itsekkäitä.
Saarnipuusta valmistetut luudat sopivat parhaiten puhdistusrituaaleihin, ja saarnitaikasauva on hyvä apuväline sekä parannettaessa että tavoiteltaessa vaurautta. Saarni sopii myös pentaakkelimateriaaliksi, ja pitää työskenneltäessä hyvin ulkopuoliset tekijät poissa kehän sisältä.
Kodin suojaksi voi polttaa vähän saarnin lehtiä uunissa, ja sitten sirotella vähän saarnituhkaa joka nurkkaan. Saarnin siemeniä voi käyttää lemmentaikoihin. Lempeään nostavan kannattaa ennen taikoja pesytyä vedessä johon on lisätty Saarnin siemeniä ja Pajun lehtiä.

Kotikosmeettisia ominaisuuksia Saarnilla ei juuri ole, mutta lääkinnällisiä ansioita löytyy. Kotiapteekkiin se kuitenkin sopii vaihtelevasti. Saarnin kuoresta on ennen wanhaan keitetty yskänsiirappia ja puuaineksesta lääketervaa. Saarni lisää hikoilua ja virtsan eritystä, minkä vuoksi se edesauttaa kuona-aineiden poistumista kehosta. Hauteena Saarni auttoi paiseisiin, kihtiin ja reumaan. Sisäisesti kuorikeite helpotti ähkyä ja hengenahdista, ja sitä käytettiin myös ajamaan sisäloisia ulos kehosta. Saarnen lehdistä haudutettua keitettä nautittiin esim. munuaisten vajaatoimintaan, ja turvotukseen. Saarniteellä kurlaamisen sanottiin antavan hyvän lauluäänen.
Haudukkeena murskattujen siementen lima-aineet helpottivat kurkun käheyttä, ja auttoivat erilaisiin nivelvaivoihin.

Huom: Siitepölyallergikot voivat saada Saarnesta oireita keväisin. Saarnin lehdet ovat lievästi myrkyllisiä, joten niitä ei tulisi nauttia paljaaltaan sisäisesti. Teekäyttöön Saarnin lehdille suositellaan hiostamista. Hiostaminen on teen valmistukseen liittyvä fermentointimenetelmä, jota käytetään haitallisten aineiden neutraloimiseksi.

Lehtien hiostaminen:
-Poista lehdistä lehtirangat ja nahistuneet/huonot osat
-Levitä lehdet leivinpaperille ilmavasti ja anna niiden nahistua noin 7 tuntia huoneenlämmössä -Pyörittele lehdet käsien välissä yksitellen tupakkamaisiksi rulliksi. On tärkeää, että lehtisolukko rikkoutuu
-Asettele näin pyörittelemäsi rullat tiiviisti vierekkäin kannelliseen lasipurkkiin, ja sulje kansi
-Laita purkki kuumaan vesihauteeseen kattilaan, ja haudo miedolla lämmöllä (n.40-50'C) 1-24 tuntia, kunnes lehdet ovat ruskeita/oliivinvärisiä. Nosta purkki vedestä, kuivaa pinta
-Poista lehdet purkista, levitä talousserlan tai pyyhkeen päälle, ja laita kuivumaan lämpimään (yli 23'C, miel), ilmavaan paikkaan kunnes lehdet ovat rapean kuivia
-Säilö kuivat lehdet sopiviin lasipurkkeihin kuten muukin tee
*Parhaiten hiostettaviksi sopivat sitkeät, paksut, tai kovat lehdet. (teen tästä varmaan myös erillisen postauksen myöhemmin)

Uskomuksia:
-Saarninlehdet tyynyn alla suovat enneunia. Lemmentaikojat voivat laittaa lehtiä tyynynsä alle vaikkapa Juhannuksena nähdäkseen tulevan heilansa unessa.
-Saarnin näkeminen unessa kertoo sinun olevan turvassa. Jos kosketat puuta unessa kehottaa se selvittämään keskeneräisen asian menneisyydestäsi. Ukonilma ja Saarnipuu samassa unessa voi naiselle viestiä vauvakuumeesta tai valmiudesta äidiksi. Miehiä se kehoittaa kunnioittamaan vanhempiansa.
-Ukonilmalla Saarnin uskotaan vetävän salamoita puoleensa.
-Yksisarvisten uskottiin näyttäytyvän Saarnipuun alla.
-Saarnipuusta veistetty amuletti suojelee hukkumiselta.
-Astrologisesti Saarni on horoskooppimerkki Leijonan onnenpuu.
-Kolkkaaja lähtee talosta jos seinälle ripustaa saarnipuisen ristin.
-Jos saarnin siemen putoaa päällesi, sinulla on salainen ihailija.
-Jos Saarnin lehti putoaa päällesi, esitä toivomus, ja se toteutuu.