maanantai 22. huhtikuuta 2013

Viiden Aarteen Kasvispaistos

1 Isohko, tai 2 pienempää porkkanaa
3 Kuivattua siitakesientä
200g Bambunversoja
1 dl Kuivattuja tiikerililjan nuppuja
1 dl Ryöpättyä pinaattia
1 Kevätsipuli varsineen
2-3 rkl Soijakastiketta
1 tl Fariinisokeria
Suolaa

-Liota sienet ja nuput kylmässä vedessä, mielellään yön yli jääkaapissa
-Valuta bambunversot, ja perkaa ja paloittele sienet ja vihannekset suupaloiksi
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, ja lisää porkkanat
-Paistele porkkanoita pari minuuttia, ja lisää pannulle bambunversot, tiikerililjan nuput, pinaatti, sienet, ja sokeri, ja paistele sekoitellen muutama minuutti
-Mausta kasviksia paistamisen aikana kevyesti suolalla
-Lisää lopuksi kevätsipuli ja soija, ja sekoita hyvin
-Maista suola, lisää tarvittaessa
-Tarjoa paistos sellaisenaan keitetyn riisin kera.

*Kun koostumukseltaan ja makumaailmaltaan erilaisia aineksia paistetaan yhdessä, kiinassa puhutaan aarteista. Tällaiset aarreruoat sisältävät minimissään kahta ainesta, mutta niitä voi olla jopa kymmenen erilaista. Perusajatus on, että ruokaan valitaan suutuntumalta, sekä esteettisesti erilaisia aineksia; kasviksia, juureksia, ja sieniä. Erilaiset kasviskimarat ovat perinteisimpiä, ja yhdistetty Buddhaan, mutta uudemmat aarreruoat voivat sisältää myös erilaisia eläimiä, usein meren-, ja maan eläviä, selkärankaisia ja selkärangattomia yhdessä.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Hirveän ihana hirviö

Sattuipa silmään jälleen netin ihmeellisestä maailmasta uutinen maailman kuuluisimmasta, ja ujoimmasta veijarista:

(Kuva: Wikipedia/Loch Ness Monster)

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013041516901417_ul.shtml

Loch Nessin Hirviön arvoitus on kiehtonut ihmisten mieliä jo 80 vuotta. Hirviöjärvikin nousi kuuluisuuteen arvaamattomaan yhden valokuvan perusteella. Asuuko järvessä esihistoriallinen hirviö? Asui tai ei, jo tarinan ympärillä vellovassa mysteerissä on hirviötä kerrakseen. Onhan sitäpaitsi lystikästä kuvitella, että tässä tasapaksussa maailmassa olisi edes yksi selittämätön otus tieteeltä piilossa. Olisi hauska saada sellainen hirviöpaita, jossa lukee "I believe in Loch Ness Monster". Niitä ilmeisesti saa paikan päältä.. Kyllä, minä itse uskon että jättiläislisko on eittämättä olemassa - ainakin omassa mielikuvituksessamme :)

Psst, eikö tuo olekin selvästi sirkusnorsu uppeluksissa kärsä pinnalla?

torstai 18. huhtikuuta 2013

Pastan Keittäminen

Esimerkkiohjeessa keittelen spagettia, mutta ohje sopii myös muille pastalajeille. Mainittakoon, että tarvittaessa pastan keitto-ohjeet löytyvät myös pastapakkauksen kyljestä.

Maun mukaista pastaa
Kylmää vettä
Suolaa

Lisäksi:
Sopivankokoinen kattila
Puuhaarukka, tms. lasta
Pastasiivilä

-Kaada vettä kattilaan niin, että reunoille jää n. 5 cm kiehumavaraa, ja mausta vesi suolalla (n.1/2 tl / 5 dl)
-Kuumenna vesikattilaa lieden päällä, kunnes vesi alkaa poreilla, ja käännä levyä vähän pienemmälle
-Lisää pasta kattilaan kiehuvaan veteen, ja sekoittele aluksi kevyesti niin että pasta pysyy liikkeessä kunnes kiehuminen jatkuu. Muuten pasta jämähtää yhteenkiehuneeksi möykyksi kattilaan. Jos kyseessä on spagetti, se ei tietenkään mahdu kokonaisena kattilaan. Spagetti kuitenkin pehmenee nopeasti, ja voit painella kuivia spagetinvarsia kattilaan joko lastalla tai käsin. Ole varovainen, äläkä pakota spagettia taipumaan, tai se katkeaa

-Kun spagetti on kokonaan kattilassa ja mauhtuu kiehumaan, sekoittele samoin kevyesti kuin muitakin pastoja, etteivät varret tartu toisiinsa
-Kun vesi taas kiehuu hyvin, anna pastan keittyä omaan tahtiin, silloin tällöin sekoitellen
-Jos kiehuminen yltyy liikaa (eli et pienentänytkään levyä), kaada vähän vettä pois kattilasta, ja lisää kylmää vettä

-Pastan keittoaika vaihtelee n.5-8 minuuttiin, vähän pastan koon ja muodon mukaan, esim. spageteista ohut Cappellini kypsyy nopeammin kuin paksu Bucatini, ja Farfalle puolestaan kypsyy tietenkin hitaammin kuin mini-Farfalle
-Kypsä pasta on pehmeää, mutta napakkaa
-Pasta myös vaalenee keitettäessään, ja kypsä pasta on raakaversioonsa verraten kauniin vaaleankeltaista. Ylikypsä pasta taas lähes valkoista, ja hajoaa kun esim. kaadat sitä siivilään. Jos keität pastaa liian kauan, se hajoaa myös kattilaan

-Pastan kypsyyden määrittelemiselle on maailmassa jos jonkinlaista "muistisääntöä", mutta itse en ole koskaan niistä perustanut. Minulla ei siis ole muuta neuvoa tähän, kuin että mitä enemmän keität pastaa, sitä paremmin opit keittoajat. Pastaa kannattaa opetellessa myös alkaa maistelemaan kattilasta heti kun edes ounastelet sen voivan olla kypsää. Niin et vahingossa ylikeitä pastaasi
-Kun pasta on kypsää, kaada se altaan päällä siivilään, ja huuhtele kylmällä vedellä. Lämpötilan lasku aiheuttaa kypsymisen loppumisen, eivätkä pastat tartu toisiinsa

-Siivilöity ja huuhdeltu kypsä pasta on valmista käytettäväksi :)

*Jos aiot tarjoilla pastan koruttomammin, esim. vain oliiviöljyn, pippurin ja juustokkeen kera, lisää silloin italialaisittain keitinveteen hieman oliiviöljyä "mehevöittämään" pastan. Jos tarjoilet pastan kastikkeen kera, mausta vesi vain suolalla, sillä öljy estää kastikkeen imeytymistä pastaan.

Mainittakoon myös, että esimerkkikuvien kattila on vähän liian pieni keittämälleni pastamäärälle, mutta pastan keitto on vähän tottumiskysymys, itse tykkään käyttää tuota pikkukattilaa :)

Lopuksi vielä pari aiheeseen liittyvää vinkkiä vanhasta Keittiöniksit -postauksestani:

-Eilispäivän jämähtänyt pasta elpyy kuin tuoreeksi, jos kaadat kattilaan vettä, lämmität sen kiehuvaksi, ja lisäät pastan hetkeksi, minuutti riittää, kiehuvaan veteen. Siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

-Mikäli keität uutta pastaa vanhan jatkeeksi, keitä se liki kypsäksi, ja lisää vanha pasta kiehuvaan keitinveteen. Keitä n.2 minuuttia, siivilöi, huuhtele ja käytä tavalliseen tapaan.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Valonvoimaa

Sain tämän teoksen tuliaisina Helsingissä piipahtaneelta ystävältäni vuosia sitten. Ensi alkuun hieman nousi niskakarvat pystyyn, näytti nimittäin siltä kuin kyseessä olisi jokin New Age- Enkelienergia-aapinen tai vastaava. Unio Mystican kustantama teos kuitenkin yllätti positiivisesti.
Anne Hietasen Valonvoimaa Kivi- ja Väriterapiaopas kertoo nimensä mukaisesti kivistä ja väreistä. Kirja on jaoteltu kappaleittain joissa esitellään aakkosjärjestyksessä 66 mm. kiviterapiassa käytettävää jalo- ja puolijalokiveä. Lisäksi kirja käsittelee horoskooppikiviä, metalleja, ihmisen energiakenttiä (kuten aura), ja värejä ja niiden vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme eri ilmenemismuodoissaan. Teoksesta löytyy myös pieni esittely chakroista, muutama yksinkertainen kivillä suoritettava hoito, sekä vinkkejä mm. lapsille ja vanhuksille, sekä erilaisille työ-, ja harrastepaikoille sopivista kivistä ja väreistä.

Teos on suhteellisen kattava, ja asioista kerrotaan selkeästi. En väitä että tämä tekisi kenestäkään kiviterapeuttia, mutta voisin suositella tätä aloittelijoille ja muuten energiatyöskentelystä kiinnostuneille.
Minua kirja auttoi omalla polullani, ja vaikken enää olisikaan tietyistä asioista samaa mieltä kirjailijan kanssa, olen tuskin luopumassa tästä ihan lähiaikoina. Onpa sitten joskus sukulaisilla ihmettelemistä että "Miksi sulla on yhä näitä hippikirjoja?" ;D

"Kivien käyttötarkoitus kertoo, millaisen kiven tarvitse. Raakakiven palat, kitet tai rumpuhiotut kivet voi laittaa keholle tai kehon ympärille välittämään erilaisia voimia. Kiviä voi pitää taskussa, tyynyn alla tai työpöydällä. Hiotut kivet ja korut voi pitää taskussa, tyynyn alla tai työpöydällä. Hiotut kivet ja korut voi kantaa mukanaan esim. kaulassa, ranteessa, nilkassa, korvissa tai sormissa. Kivien tai korujen muodot vahvistuvat erilaisissa symboleissa, joita käytetään työstämään erilaisia prosesseja, luovuttamaan energiaa, ja suojaamaan negatiivisilta energioilta."

Teoksen keskivaiheilta löytyy kaunis valokuvaliite, jossa esitellään kiviä eri muodoissaan värikuvina. Kuvista huolimatta tämä ei ole geologinen teos, eikä kirja opeta esim. tunnistamaan kiviä.
157 sivua. Kirjan lopussa kirjallisuusluettelo ja mainoksia muista kustantajan teoksista. Piirrokset Maija Nieminen, Valokuvat Jorma Marstio.

+Kovakantinen
+Ei sisältänyt onneksi enkelihöpötyksiä

-Kaikesta huolimatta melko New Age-aineistoa.
-Kirjasta löytyy pieni moka; Sivun 66 kivikartasta puuttuu seuraavalla sivulla Epidootin vieressä näkyvä, ilmeinen maitokvartsi-kivi.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Avokado-Caesar

Caesar-salaatin ruokaisuutta voi lisätä täytteitä vaihtelemalla. Oma suosikkini, ja kasvissyöjille sopiva vaihtoehto on avokado:

2 Ruukkua jääsalaattia tai romanescoa (tai 1 ruukku molempia)
1 Ruukullinen rucolaa
2 Sopivan kypsää avokadoa
1/2 Sitruuna avokadolle
Parmesanjuustokepala
Caesar-kastiketta
Rouhittua mustapippuria

-Huuhtele ja revi salaatti kulhoon
-Leikkaa avokado puoliksi, poista kivet ja tiristä puolikkaille vähän mehua sitruunasta
-Kuori avokadonpuolikkaat ja viipaloi ne. Tiristä päälle taas vähän sitruunamehua 

Krutongit:
Öljyä tai Valkosipuliöljyä
Muutama leipäviipale

-Sivele paahtoleipäviipaleet kevyesti valkosipuliöljyllä, ja leikkaa kuutioiksi
-Paahda leipäpalat pannulla valkosipuliöljyssä, nosta sivuun odottamaan 

Kokoa salaatti;
-Revi lautaselle salaattia, ja asettele päälle avokadoviipaleita ja rucolaa
-Kaada päälle salaattikastiketta, höylää päälle juustohöylällä tai perunankuorimaveitsellä lastuja parmesanista ja koristele leipäkuutioilla
-Rouhi pinnalle vielä vähän mustapippuria.

*Niin, kaikki liha-täytteiset Caesar-salaatit ovat siis myöhempi keksintö, alunperin salaatti sisälsi vain kastikkeella, parmesanilla ja krutongeilla höystettyä salaattia. Voit kokeilla tähän myös eri salaatteja. Parmesan-juustokkeen voi myös jättää pois, sillä se on ihan törkeän kallista ;(

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Värien Merkityksestä Lyhyesti

Värit kuuluvat jokapäiväiseen elämäämme, halusimme sitä tai emme. Ympäristömme on täynnä erilaisia värejä ja sävyjä, joista osa miellyttää meitä muita enemmän, ja käytämme jotakin tiettyä väriä ehkä johonkin tiettyyn tarkoitukseen, kuten liilaa juhlamekkoa, punaista solmuketta tai vihreitä tennistossuja. Värit luovat viihtyisää ympäristöä, ja sisältävät maagista energiaa. Koko värien kirjo, sateenkaari edustaa suvaitsevaisuutta, vapautta valita, ja oikeutta olla vapaasti oma itsensä. Ruodin värejä jo alustavasti Kynttilämagia-postauksessani, mutta aion nyt kertoa niiden symboliikasta yleistajuisemmin, mitä väri symboloi muutenkin kuin kynttilöissä.

Väärät vai oikeat värit

Toisin kuin yleisesti uskotaan, väriä ei määritellä väriksi sen perusteella, esiintyykö sitä luonnossa vai ei. Värejä löytyy kaikkialta ympäriltämme; ruoka-aineista, teollisista tuotteista, vaatteista, kemikaaleista, ihmiskehosta, ja tietenkin myös luonnosta. Luonto on monipuolisempi värien lähde kuin moni uskoisi, joten pää pois, öh.. perheestä, ja tarkkailemaan. "Viralliset" tuntemamme värit, ovat näkyvän spektrin eri aallonpituuksia. Paras esimerkki tästä lienee sateenkaari, jossa näkyvät ihmissilmälle värit Violetti, Sininen, Syaani (eräänlainen vaalea sinivihreä), Vihreä, Keltainen, Oranssi ja Punainen. Spektriin kuuluvat myös Ultravioletti ja Infrapuna, mutta ne ovat ihmissilmälle näkymättömiä aallonpituuksia eikä niistä yleensä puhuta edes värien yhteydessä.

Värit jaetaan myös väriympyrän mukaan kolmeen pää-, ja kolmeen väliväriin. Päävärit ovat Punainen, Keltainen ja Sininen, joita sekoittamalla saadaan muita värejä, kuten välivärit (Vihreä, Oranssi ja Violetti). Ruskea väri syntyy kaikkien päävärien yhdistelmästä.
Kummassakaan jaottelussa Musta ja valkoinen, saati värit joiden tekemiseen tarvitaan jompaakumpaa (kuten vaaleanpunainen tai harmaa), eivät näin ollen ole tunnustettuja värejä, vaikka niitä esiintyy luonnossa. (esim. Lumihanki, Valkokärpässieni, Pilvet, Hiili, Mustatorvisieni ja Pimeys). Musta ja valkoinen mainitaan joskus myös ensimmäisiksi väreiksi. Esimerkiksi monissa mytologioissa mainitaan, kuinka maailma oli ensin pimeä ja musta ennen kuin joku, yleensä k.o. mytologian päähenkilö tms. luojajumala teki valon ja valkeuden. Pimeys edusti symbolisesti pahuutta ja likaisuutta, ja valo hyvyyttä ja puhtautta. Koska sekä musta että valkoinen ovat kuitenkin iso osa elämäämme väreinä, aion esitellä molemmat tässä.

Kehon energiakeskukset

Intialainen lääketiede kartoittaa ihmisen seitsemän tärkeintä energiakeskusta, eli Chakraa myös värejen avulla. Näiden värien haalistuminen tai pilaantuminen aiheuttaa epätasapainon ja sairastumisen. Kun kehon energiat ja värikeskukset ovat tasapainossa, ihminen on terve ja voi hyvin. Chakrojen epätasapainon uskotaan vaikuttavan niin henkiseen kuin fyysiseen terveyteen.
Energiakenttiin keskitytään myös väriterapiassa, joka perustuu kehon hoitamiseen yleensä juuri chakrojen kautta.
Koska värit hallitsevat chakrojamme, voi niitä olla vaikea hoitaa jos inhoamme tiettyjä värejä. Väri-inho voi siis johtaa värivajeeseen. Esimerkiksi Solar Plexuksen keltaisen inhoaminen voi johtaa erakoitumiseen ja piittaamattomuuteen, ja sydänchakran vaaleanpunaisen inho tunnekylmyyteen. Voimme myös saada liikaa tiettyä väriä, jos pidämme siitä liikaa ja täytämme ympäristömme vain yhdellä värillä. Punaiseen pärähtäminen lataa meidät energialla ja myös polttaa meidät loppuun. Vihreän liiallinen ihannointi voi hukuttaa meidät materiaan tai johtaa katuojaan. Väriterapiasta ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä, ja se perustuukin ennemmin uskomushoitoihin. Vaikka värit eivät syövästä parantaisikaan, ne voivat saada hyvälle mielelle. Valoisa elämänasennehan on terveyden ja yleisen hyvinvoinninkin kannalta tärkeä.
Värit voivat siis olla meille tärkeämpiä kuin uskommekaan, mitä voi chakroista puhuttaessa olla vaikeaa vakuuttaa ilman että leimattaisiin kirppuiseksi hipiksi tai New Age -hörhöksi. Haluan kuitenkin muistuttaa teitä tästä tasapainosta, kuinka asioilla on aina kaksi puolta.

Musta, pimeys, on siis monen folkloren mukaan hallinnut maailmaa kaikkein ensimmäisenä. Valo ilmestyi myöhemmin sen rinnalle, tai, mytologiasta riippuen, kilpailijaksi. Musta on mainittu myös magneettiseksi väriksi, joka pitää sisällään kaikki muut värit. Esim. multa on mustaa, ja sisältää elinvoimaa kasvattaa mitä värikkäimpiä kukkia.
Musta on yleisesti länsimaissa, myös näin suomalaisittain mainittu surun ja kaipauksen väriksi. Hautajaisvaatteet olivat yleensä mustia, sillä niiden uskottiin tekevän surijat näkymättömiksi ilkikurisille keijukaisille tai paikalla ehkä yhä viipyilevälle vainajan hengelle, joka saattoi kaivata lisää seuraa tuonpuoleiseen. Nykyään hautajaiset ovatkin juhlista mustin. Ennen wanhaan musta kangas oli ylellistä ja kallista, joten myös hääpuku saattoi olla musta. Nykyisin sekä suru- että perusjuhlapuku voi olla musta, vaikka hautajaisissa kerran käytettyihin vaatteisiin ei enää pukeuduttukaan iloisissa juhlissa. Sen katsottiin tuottavan epäonnea juhlavieraille ja järjestäjille, olihan hautajaispukuun tarttunut kalman voimaa. Musta asuvärinä edustaa myös klassista tyyliä, hillittyä käytöstä ja charmia. Esimerkkinä tästä miesten tumma juhlapuku, ja klassinen naisten cocktailmekko, joka tunnetaan yleisnimellä "pikkumusta".

Musta arkipukeutuminen liitetään nykyään usein kapinointiin, saatananpalvontaan, hevikulttuuriin, gootteihin ja emoihin. Yleisesti oletetaan, että päivittäin mustaan pukeutuva henkilö on jotenkin vihainen, pahuuteen taipuvainen, masentunut, tai muuten yhteiskunnasta syrjäytynyt.
Musta oli myös tuonpuoleisen väri, ja merkitsi paitsi epätoivoa ja menetystä, päättymistä ja loppua, myös uutta alkua. Musta tunnetaan myös epäonnen värinä; Musta kissa toi huonoa tuuria ja mustat linnut enteilivät kuolemanuutisia.
Musta oli ennen wanhaan, kun elettiin puutteessa ja leipä revittiin omasta pellosta, myös eräänlainen haukkuma/yleisnimitys vähäisille, kitukasvuisille ja hintelille ihmisille, siinä missä pulskia ja potria ihmisiä ihailtiin. Musta henkilö oli siis heikkona pidetty ja paheksuttu, huono puolisonkuva ja potentiaalinen vanhapiika/poika. Huomautettakoon, ettei tällä wanhan kansan termillä ollut mitään tekemistä nykypäivän rasististen haukkumanimien kanssa.
Mustan värienergiaa saat ruoista mm. Mustapippurista, Salmiakista, Villiriisistä, Tummista rypäleistä, Mustaviinimarjoista, Variksenmarjoista, Aroniasta, Mustaseljasta, Mustavahakkaasta, Mustatorvisienestä, Mustasienestä, Tryffeleistä, Mustajuuresta, Munakoisosta, Norilevästä, Mustapavuista, ja Tummista Oliiveista.
Väriterapeuttisesti musta sopii muutoksesta selviytymiseen, kuten eroprosessin tai menetyksen käsittelyyn, sekä stressin hoitoon. Musta sisältää Saturnuksen, Kuun ja Pluton planeettaenergiaa, ja on myös horoskooppimerkkien Skorpioni, Kauris, ja Vesimies, onnenväri. Mustan viikonpäivä on Lauantai.

(Mustaa ja Valkoista. Yötaivas ja miltei täysikuu)

Valkoinen taas on mustan vastakohta, ja edustaa hyvyyttä ja valoa. Koska valo yhdistetään yleisesti neitseyteen ja puhtauteen, nykyään useimmat hääpuvut ovat valkoisia, ja hääjuhla onkin juhlista valkoisin. Kuin surupuku, on hääpukukin käyttäjälleen uniikki. Hääpuku symboloi parin yhteistä liittoa, eikä nainen käyttänyt hääpukuaan enää kun häät olivat ohi. Toisaalta tytär tai miniä saattoi periä äidiltään tai anopiltaan hääpuvun, jota käytettiin taas vain omissa häissä. Nykyään hääpuku voi olla muunkin värinen, mutta tabu säilyy; hääpukua käytetään vain ja ainoastaan omissa häissä. Hääpuvun käyttäminen häiden ulkopuolella houkutteli onnettomuuksia, kuten lapsettomuutta, lapsen kuolemaa, syrjähyppyjä tai eroa vihitylle pariskunnalle. Erityisesti pelättiin onnettomuuksia (mahdollisesti tulevalle) lapselle.

Valkoinen valo mainitaan säteileväksi väriksi, josta muut värit ovat peräisin (valonsäde aiheuttaa spektrin taittuessaan prisman läpi). Valkoinen liitetään useimmissa länsimaissa iloon ja onneen, kauneuteen, neitseyteen, siveyteen, puhtauteen, rauhaan, ja selvänäkökykyyn. Itämaissa valkoinen on kuitenkin usein surun väri. Suomessa valkoinen on ollut Alisen, kalman ja kuoleman väri. Kuolema nähtiin, toisin kuin nykyään, puhtaana ja rauhallisena. Kuoleman enteet olivat usein valkoisia, samoin kuolemaa aiheuttavat asiat, kuten halla ja jää.
Valkoista on pidetty myös pahalta silmältä suojaavana värinä. Valkoisen värienergiaa ruoista löytyy Kukkakaalista, Retikasta, Valkoisista pavuista ja -Riisistä, Tofusta, Valkosipulista, Kaurasta, Perunasta, Herkkusienistä, Talvijuurekkaista, Kuorituista pähkinöistä, ja Kotimaisista järvikaloista. Valkoinen sopii sekä surutyöhön että kanavointiin. Valkoinen sisältää Auringon ja Kuun planeettaenergiaa, ja on horoskooppimerkkien Oinas, Kaksoset, Rapu, Leijona ja Kalat, onnenväri. Valkoisen viikonpäivä on Maanantai.

(Valkeita pieniä sieniä puunrungolla)  

Ruskea on turvallinen ja maanläheinen väri joka yhdistää ihmisen luontoon ja auttaa rauhoittumaan. Multa ja turve muistuttavat meitä kasvusta ja sadosta. Turve onkin hyvä, maanläheinen materiaali myös kotihoitoihin. Ruskea väri yhdistetään satoon, runsauteen, vaurauteen ja hyvinvointiin, ja erilaisia puutarhatalkoo-/sadonkorjuujuhlia voidaankin pitää väriltään ruskeina. Ruskeassa on myös yhteytensä viisauteen, shamanismiin ja eläinyhteyteen. Monet luonnosta otetut taikakalut voivat olla ruskeita, ja sellaisiksi tuoreet lehdetkin muuttuvat kuivuessaan. Puiden rungot, etenkin pohjoisen havupuuvaltaisissa metsissä ovat ruskeita, ja maaäidin, eläinten ja esi-isien voi tuntea olevan metsässä liikuttaessa hyvin lähellä. Puiden humina rauhoittaa, ja yhdistämme ruskean rentoutumiseen ja turvallisuuden tunteeseen. Puu on osa luontoa, ja harva elää kerrostaloasunnossakaan ilman yhtä ainokaista puuelementtiä kodissaan.
Ruskean värienergiaa saat mm. Kaakaosta, Kanelista, Soijapaputahnasta, Pähkinöistä, Siitakesienistä ja ruskeista tupaskynsikkäistä, Rusko-orakkaista, Korvasienistä, Täysjyväriisistä, Tummasta sokerista, Tummasta siirapista, Myslistä, Neljän viljan puurosta, Rukiista, Mämmistä, Kuivatuista hedelmistä, Taateleista, Lakritsasta, Nisäkkään maksasta ja Riistalihasta. Ruskea sopii myös avuksi ruokahaluttomuuteen, paino-ongelmiin, ja keskittymiskyvyn häiriöihin.
Ruskea sisältää Saturnuksen planeettaenergiaa, ja on horoskooppimerkkien Härkä, Neitsyt, Skorpioni ja Kauris onnenväri.

(Punaruskea orava pihapuussa)

Punainen on aktiivinen, voimakas ja energinen väri, joka mainitaan etenkin hoodoon piirissä henkien mieliväriksi. Kiinassa punainen on onnea tuova väri, ja esimerkiksi hääasut ovat usein punaisia. Suuri merkitys on myös vanhempien sukulaisten nuorelle parille lahjoittamilla punaisilla kirjekuorilla, joiden sisällä on seteleitä. Kyse ei ollut rahasumman suuruudesta, vaan kirjekuorien määrästä synbolisina onnen tuojina. Kimppu punaisia ruusuja on kautta aikain symboloinut mitä palavinta rakkautta, ja punaisinpana juhlana voidaan pitää Ystävänpäivää. Punaiset vaatteet huomataan, ja voivat vaatia kantajaltaan itsevarmuutta.
Punainen yhdistetään paitsi rakkauteen elinvoimaan, intohimoon ja terveyteen, mutta myös itsevarmuuteen, rohkeuteen, agressiivisuuteen ja sotaan. Punainen on tunnettu hälytysväri joka varoittaa vaarasta. Punaisen kanssa onkin syytä olla varuillaan, onhan se myös erotiikkaan ja kevytkenkäisyyteen yhdistetty väri. Esimerkkinä tästä lienee useista kaupungeista löytyvä, rahanalaiseen rakkauteen yhdistetty "Punaisten lyhtyjen alue". Punaisen ja mustan väriyhdistelmää pidetään anarkistien ja poliittisten toisinajattelijoiden värinä.
Mainittakoon, että kehon alin chakra, Muladhara, eli juuri/pohjachakra, on energiaväriltään punainen. Muladhara sijaitsee pari senttiä kehon sisäpuolella, g-pisteen paikkeilla välilihan yläpuolella. Punaisen värienergiaa saat ruoista mm. Chileistä, Setsuaninpippurista, Punaisista marjoista (erityisesti tomaatista, karpalosta ja punaviinimarjasta), hedelmistä ja vihanneksista (etenkin chilistä ja paprikasta), Punaisista ja Ruskeista pavuista, Verestä, Maksasta, Sydämestä sekä Punaisesta lihasta, erityisesti Naudasta. Punainen sopii myös kaikenlaisten naistenvaivojen hoitoon. Punainen sisältää Marsin ja Pluton planeettaenergiaa, ja on horoskooppien Oinas, Kaksoset, Leijona, ja Skorpioni, onnenväri. Punaisen viikonpäivä on Tiistai.

(Punainen seppäkuoriainen, Ampedus sp, vihreällä saraheinän lehdellä)

Vaaleanpunainen on romanttinen ja hellä väri. Se sopii rakastuneille, ihastuneille, haaveilijoille, ja runoilijoille. Punaiseen verrattuna vaaleanpunainen on rauhallinen ja elävä, mutta silti passiivinen, ja edustaa sopusointua ja tasapainoa. Vaaleanpunainen on kiltteyden, lapsuuden ja ystävyyden väri, joka antaa hoivaa ja poistaa negatiiviset tunteet. Lapsiin, ja eritoten tyttövauvoihin yhdistettynä väri muistuttaa meitä paitsi Barbie-nukesta, myös kristittyjen kastejuhlasta (nimenantotapahtuma, jossa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi). Vaaleanpunainen väri on yhdistetty myös välinpitämättömyyteen, ja päihteidenkäytön turruttamaan maailmankuvaan, parhaana esimerkkinä lienee, etenkin alkoholin aiheuttamien hallusinaatioiden stereotypioiksi vakiintuneet, pienet vaaleanpunaiset elefantit. Puhutaan myös maailman katsomisesta vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi, jolla tarkoitetaan totuuden näkemisen kieltämistä ja silmien tietoista ummistamista pahuudelta Vaaleanpunaisen ja mustan väriyhdistelmä liitetään usein nuorison, etenkin tyttöjen neokapinallisiin rock-asusteisiin.
Vaaleanpunainen on Anahatan, eli Sydänchakran energiaväri. Anahata sijaitsee rintakehässä sydämen kohdalla. Vaaleanpunaisen värienergiaa saat ruoassa mm. Verigreipistä, Vesimelonista, Retiiseistä, Tarosta, Puna-apilasta, Ruususuolasta, Hattarasta, Mesimarjoista ja Mansikoista. Vaaleanpunainen sisältää Venuksen ja Neptunuksen energiaa, ja sillä voi hoitaa ryppyjä rakkaudessa, ja ihmissuhdeongelmia. Vaaleanpunainen on myös Horoskooppimerkkien Kaksoset, Vaaka ja Neitsyt, onnenväri.

(Puna-ailakki niityllä)

Sininen on viehkeän juhlava ja rauhallinen väri. Kuin räiskyvän punaisen vastapainoksi kylmänä pidetty sininen edustaa sisäistä rauhaa, meditaatiota, syvää hiljaisuutta ja unimaailmaa. Sininen on sävyissään monenkirjava, ja jokaiselle varmaan löytyy oma sininen. Indigon sininen on sinisistä voimakkain, vahva mutta rauhoittava väri, joka on yhteydessä kosmokseen ja alitajuntaamme, tietoon, ja inspiraatioon. Indigo voi auttaa meitä pääsemään sisään toisiin maailmoihin, ja näkemään salattuja asioita.
Maailman katon sävynä raikas sininen voi tehdä meidät onnelliseksi. Sinisellä värillä on myös suojauduttu pahaa silmää ja erilaisia henkiolentoja vastaan. Sanonnoissa siniseen tai sinisyyteen viitataan yleensä puhuttaessa jostain harvinaisesta, kuten englanninkielinen "Once in a blue-moon" eli todella harvoin. Maagisesti "Blue Moon" eli "Sininen Kuu" viittaa harvinaiseen kuukauteen jolle osuu kaksi täysikuuta, joista jälkimmäistä nimitetään "Siniseksi kuuksi". Sinisen ja valkoisen väriyhdistelmä muistuttaa, etenkin kaikkia urheiluhulluja suomalaisia, suomen lipun väreistä, jotka symboloivat myös itsenäistymispäiväämme, jota voitaisiin ehkä pitää, näin suomalaisittain, juhlista sinisimpänä.
Sinisen ja mustan väriyhdistelmää pidetään dynaamisena ja sporttisena, ja sitä voi nähdä mm. urheilu- ja voimisteluasuissa ja -asusteissa.
Kosminen chakra, Ajuna, eli kolmas silmä on energiaväriltään sininen. Ajuna sijaitsee aavistuksen silmien keskikohdan yläpuolella, otsan alareunassa. Sinisiä ruokia on vähän, eikä sininen juuri siksi pahemmin herätä ruokahaluamme. Sinisen värienergiaa ruoissa löytyy mm. Merilevästä, Mustikoista, Mustaviinimarjoista, Sinivalmuskasta, Blue-Kongo -perunoista ja Sinisistä kurkkupastilleista. Sininen on hoitava väri, joka sopii sekä laihduttajalle että ahmijalle paino-ongelmien avuksi ja kuvitelmien ja pelkotilojen parannukseen. Sininen sisältää Merkuriuksen, Jupiterin, Neptunuksen ja Uranuksen planeettaenergiaa. Tummansininen on horoskooppimerkkien Härkä, Neitsyt, Vaaka, Jousimies, ja Kauris, onnenväri, ja vaaleansininen Härän, Ravun, Vaa'an, Jousimiehen, Vesimiehen ja Kalojen. Sinisen viikonpäivä on Perjantai.

(Yönsininen iltataivas)

Keltainen on aurinkoon yhdistetty, lapsuuden, sisäisen lapsen, onnellisuuden ja ystävyyden väri. Keltainen on taiteilijoiden väri, joka säteilee raikkautta, lämpöä, viehätysvoimaa, mielikuvitusta ja luovuutta. Keltaista pidetään myös viisaana värinä, joka yhdistyy älyyn ja muistiin. Kevätpäivä lienee myös juhlista keltaisin, liittyväthän siihen kevään ensimmäiset, keltaiset kukat, kuten Leskenlehdet ja Narsissit, kananmunat, joissa on aurinkoa symboloiva keltuainen, ja pienet, untuvaiset tiput, jotka ovat myös kauniin keltaisia. Keltaisen ja mustan väriyhdistelmä kuvastaa vaaraa ja haitallisia tekijöitä. Se tunnetaankin mm. liikenteessä ja laboratorioissa varoitusmerkkejen värinä.
Manipuran, eli Vatsachakran/Solar Plexuksen, energiavärin mainitaan olevan auringon keltainen. Manipura sijaitsee navan tietymillä vatsassa. Keltaisen värienergiaa saat ruoissa mm. Keltaisista hedelmistä, tuoreesta Inkivääristä, Hunajasta, Kanttarelleista, Keltasipulista, Keltaisesta Paprikasta ja -chilistä, Keltajuuresta, Kikherneistä, Maissista, Kurkumasta, Sahramista, Auringonkukka-, ja Rypsiöljystä, Hirssistä, Vehnästä ja Ohrasta. Keltainen sopii tasoittamaan mielialojen heittelyä, Bi-polaarisuutta ja ailahtelua. Keltainen sisältää Merkuriuksen ja Jupiterin planeettaenergiaa, ja on horoskooppimerkkien Oinas, Härkä, Kaksoset, Leijona ja Neitsyt, onnenväri. Keltaisen viikonpäivä on Keskiviikko.
 
(Pikkuruinen, keltainen toukka vihreällä ukonhatun lehdellä)

Purppura yhdistetään paitsi henkisyyteen, magiaan ja psyykkisiin kykyihin, myös arvokkuuteen, omaisuuteen, ja rikkauksiin. Ennen muinoin purppuraa saatiin tietyn simpukkalajin kuoresta, joten purppura olikin kuninkaiden, monarkkien, ja korkea-arvoisen papiston vallan tunnus, olihan se harvinainen ja arvokas väri. Purppura on majesteettisen voimakas, puhdas, ja energinen väri joka kehottaa huomioimaan sisäiset voimavarasi ja arvosi ihmisenä. Purppura on etenemisen ja saavutusten väri, joka voitaisiin nykyään yhdistää esimerkiksi Vuoden vaihtumiseen.
Purppuran värienergiaa saat ruoista mm. Punajuuresta, Punasikurista, Punasipulista, Viikunoista, Rusinoista, Rosamunda -perunasta, Punakaalista, ja Kuivatusta lihasta. Purppuralla voi hoitaa itsetunto-ongelmia ja ujoutta. Purppura on myös horoskooppien Härkä, Kaksoset, Vaaka, Jousimies, ja Kalat, onnenväri.

(Villiintynyt, purppuranpunainen neilikka)

Violetti on maagisena pidetty väri joka on yhdistetty henkisiin kykyihin ja meditointiin, myös taikuuteen ja silmänkääntötemppuihin. Violettina juhlana voitaisiin pitää ehkä hullunkuristakin Vappua. Joissakin kulttuureissa violetti on myös hulluuden väri. Violetti on yhdistetty myös materiaan ja meterialistiseen onneen. Violetissa piileekin moraalinen opetus ylpistymisestä. Kristillisen kirkon piirissä violetti on kuoleman väri. Violetin ja mustan väriyhdistelmä liitetään yleensä goottikulttuuriin, ja muihin synkän estetiikan kannattajiin.
Violetti on Ylimmän chakran, Sahasraran, eli kruunuchakran energiaväri. Sahasrara sijaitsee pari senttiä päälaen yläpuolella. Violetin värienergiaa saat mm. Tummista rypäleistä, Munakoisosta, Mustikoista, Karhunvatukoista, Luumuista, Salaattiorvokista ja Laventelinkukista. Violetti on voimakas, parantava väri, joka sopii levottomuuden ja keskittymishäriöiden hoitoon.Violetti sisältää Neptunuksen ja Pluton planeettaenergiaa, ja on horoskooppien Kaksoset, Rapu, Vaaka ja Vesimies, onnenväri. Violetin viikonpäivä on Torstai.

(Oranssiniskainen Kartanokimalainen, Bombus Hypnorum, liilassa ohdakkeenkukassa)

Vihreä on raikas, lehtevä väri joka muistuttaa meitä luonnosta ja kesästä. Juhlista vihrein meille lieneekin Mittumaari eli Juhannus. Mikä olisi vihreämpää silmälle kuin puiden vihreät lehvästöt, tai tuoksuna vihreämpää kuin vasta leikattu ruoho. Vihreä on hyvinvoinnin, terveyden, hedelmällisyyden, yltäkylläisyyden ja onnellisuuden väri. Vihreä liitetään myös äitiyden iloihin ja sisäiseen lapseen. Vihreän mainitaankin olevan myös keijujen ja haltijoiden suosiossa, ja värillä on myös pimeämpi puolensa epäonnen, houkutuksen ja petollisuuden värinä, jota esimerkiksi Vihreä keiju, Absintti-juomaan yhdistetty, juojan sielua kärkkyvä henkiolento, symboloi. Vihreän ja mustan väriyhdistelmää on puolestaan pidetty yleisesti noidan/noituuden harjoittajan värinä. Puhekielessä henkilöön voidaan viitata "vihreänä" jos hän on luonnonsuojelijatyyppi, tai aloittelija ja kokematon k.o. asiassa.
Vihreä on myös Vishudin, Kurkkuchakran energiaväri. Vishuddi sijaitsee kaulan tyvessä dekolteen yläpuolella. Vihreän värienergiaa ruoista saat parhaiten Oliiviöljystä, Wakame-, ja spirulina-levästä, tuoreyrteistä, ja yleisesti vihreistä kasviksista, versoista, silmuista, kerkistä, marjoista ja hedelmistä. Vihreä sopii hyvin mielen tasapainotukseen ja erilaisten päihde-ongelmien hoitoon. Vihreä sisältää Venuksen planeettaenergiaa. Tummanvihreä on myös horoskooppien Oinas, Härkä, Rapu, Vaaka, Kauris, ja Vesimies, onnenväri, vaaleanvihreä puolestaan Neitsyen ja Kalojen. Vihreän viikonpäivä on Lauantai.
 
(Vaaleanvihreää sulkasammalta, Ptilium Crista-Castrensis, metsässä)

Oranssi on punaisen tavoin intohimoinen liekkien väri, mutta silti herkempi, kuitenkin keltaista reippaampi, raikas optimistiväri. Oranssi liitetäänkin itsevarmuuteen, itsetietoisuuteen, ja energiaan. Oranssi on hauskanpidon, juhlinnan, ilottelun ja seksin väri. Oranssi edustaa myös lakia ja oikeudentajua, politiikkaa, ja urakehítystä. Oranssi liittyy myös tietoon, ja siitä voi olla hyötyä opiskelussa. Oranssi, etenkin mustaan yhdistettynä on vakiintunut jo meillä Suomessakin Halloween-kummitusjuhlan tunnusväriksi, ja Halloweenia voitaneekin pitää juhlista oransseinpana.
Oranssi on Svadhisthanan, eli Sakraali-/seksuaalichakran energiaväri. Svadisthana sijaitsee sisäisissä lisääntymiselimissä, suurinpiirtein kohdun paikkeilla. Oranssin värienergiaa ruoista saat mm. Mandariineista ja muista oranssikuorisista sitrushedelmistä, Ananaskirsikoista, Sharonista, Punaisista linsseistä, Kurpitsasta, Bataatista, Porkkanoista ja Speltistä. Oranssi sisältää Merkuriuksen ja Uranuksen värienergiaa, ja sopii hyvin syömishäiriöiden tasapainotukseen, paastoon ja virkistäytymiseen. Oranssi on myös horoskooppien Leijona ja Jousimies, onnenväri. Oranssin päivä on Sunnuntai.

(Ruskea metsäpapurikko, Lasiommata Petropolitana, palavanoranssin Ruskoliljan terälehdellä)

*Eri lähteistä riippuen esim. Chakrojen värit saattavat vaihdella. Suosittelen teitä tutustumaan myös Päivi Hintsasen monipuoliseen Coloria -sivustoon, jossa eri värejä ja sävyjä nimineen esitellään kattavasti.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Caesar-kastike

3/4 dl Maustamatonta majoneesia
n. 2 rkl Dijonin sinappia
3 Hienonnettua valkosipulinkynttä
n. 1 dl Extra Virgin oliiviöljyä
1 rkl Valkoviinietikkaa
3/4 dl Vegaanista parmesanraastetta tai Ravintohiivahiutaleita
1-2 rkl Sitruunan mehua
Suolaa ja pippuria

-Pese sitruuna ja purista siitä mehut
-Sekoita kosteat ainekset ja vegeparmesan/ravintohiiva blenderillä tasaiseksi tahnaksi. Mikäli kastike tuntuu liian paksulta, sekoita joukkoon oliiviöljyä kunnes koostumus on sopiva
-Tarkista maku, ja mausta suolalla ja pippurilla
-Lisää tarvittaessa öljyä jos haluat ohuemman kastikkeen

*Niin, alkuperäisen Caesar-kastikkeen "The-juttu" on ollut parmesan-juusto, joka tässä reseptissä korvataan vegaanisella vaihtoehdolla. Alkuperäiset Caesar-kastikkeet olivat myös kaikki lihattomia, sillä ne eivät sisältäneet anjovista, jota keksittiin jostain syystä lisätä reseptiin myöhemmin, ja niin anjovis vakiintuikin uudeksi Caesar-kastikkeen "The-jutuksi". Nykyisin jo useimmat kauppojen valmiskastikkeista sisältävät vähintäänkin anjovisuutetta, joten allergikkojen ja vegejen on paras olla myymälöissä varpaillaan, tai valmistaa kastike itse kotona :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Noidankodon kootut kosmetiikkaniksit

Kerran keittiöniksit tuli jo läpikäytyä, laitetaanpa seuraavaksi juttua kosmeettisista konsteista. Keskityn tässä siis kasvoihin ja vähän hiuksiin ellei toisin mainita.
Ensimmäiseksi kuitenkin muistutan, että mikäli olet sattunut jo kokeilemaan jotain tässä postauksessa vilahtavaa, eikä se sopinut sinulle, älä kokeile uudestaan vain koska minä satun suosittelemaan niksiä hyvänä. Itse tunnet oman kehosi, karvasi ja hipiäsi parhaiten. Muistutan myös että useimmat luonnonhoidot hiuksille toimivat parhaiten käsittelemättömissä, luonnonvärisissä hiuksissa. Toki värjätty tai valkaistu pää voi niistä hyötyä, mutta teho ei koskaan ole samanlainen kuin luonnollisissa kutreissa.

(Sekalaisia tarvikkeita)

Aloitetaan perusasioilla. Kasvojenhoitojärjestys on yleensä seuraava:
-Jos tarpeen, aloita trimmauksella, kuten kulmakarvojen nypinnällä, tms.
-Pesu ja kuivaus
-Mahdollinen kasvohoito, kuten kuorinta tai naamio, ja sen poishuuhtelu ja kuivaus
-Mahdollinen kasvovesi, ja mahdollinen öljykäsittely
-Kosteusvoide. Mainittakoon, että esim. ihoa kosteuttavat hoidot, esim. naamiot (kuten tuorekurkkuviipaleet) kannattaa ottaa ennen kosteusvoidetta, sillä ihoa ei tarvitse erikseen pestä kurkkujen jälkeen, ja iho on vastaanottavaisempi hoitoaineille juuri pestynä.

Kasvojen pesu:

-Pese iho lämpimällä, ja huuhtele lopuksi kylmällä vedellä. Lämmin vesi pehmittää ihoa, ja avaa ihohuokosia, mikä mahdollistaa tarkemman puhdistustuloksen. Kylmä vesi puolestaan supistaa ihohuokoset ja estää lian tunkeutumista ihoon heti pesun jälkeen.
-Liika pesu tai liian vahvat pesutuotteet paitsi kuivattavat, myös kuluttavat ihoa. Terve iho tuntuu pehmeältä, ja välillä vähän rasvaiseltakin, eikä siitä kannata huolestua mikäli esim. finnejä tai näppyjä ei ilmesty jatkuvalla syötöllä.
-Iho on, ja sen kuuluu olla, luonnostaan aina vähän rasvainen. Öisin iho rasvoittuu, sillä iho erittää luonnostaan enemmän talia yöllä. Päivällä iho taas rasvoittuu, kun se puolustautuu ympäröiviltä epäpuhtauksilta ja/tai hikoilee. Kärsit rasvoittuvasta ihosta jos naama tuntuu yhtä rasvaiselta sekä hyvin nukutun yön että kotona vietetyn päivän jälkeen.
-Edelliseen viitaten, aamupesu on periaatteessa iltapesua parempi tasapainottamaan rasvoittumista, ja kevyt, luonnollinen rasvakerros iholla on vain hyvästä.
-Äläkä hankaa nahkaasi juuriharjalla parin tunnin välein vain että saisit sen "saunan jälkeisen" puhtaan tunteen säilymään. Liiallinen puunaus saa ihon vain shokkiin jolloin se alkaa suojautuakseen erittämään ylimääräistä rasvaa, ja noidankehä on valmis..
-Hyvä ja hellävarainen kasvojenpesusieni on puolikarhea luonnonpesusieni, eli Spongia Officinalis-sienieläimen tukiranka. Vegaaninen vastine luonnonpesusienelle on tietenkin pesusienikurkku; Luffa Aegyptiaca-kasvin hedelmän hedelmälihan solukudoksesta saatava pesusieni.
-Jos pestessä tuntuu että pesusieni "raapii" ihoasi, käytät liian kovaa, tai liian kuivaa sientä. Raapimisen tunne voi johtua myös siitä että painat sienellä liian kovaa ihoa vasten.
-Mielestäni kukkais- ja yrttivedet (kuten ruusu-, tai nerolivesi), keitteet ja teet (poimulehti tai siankärsämö) ovat parempia kasvovesiä kuin kemialliset tuotteet. Luonnollinen kasvovesi tasapainottaa ihon ph:ta etenkin kuorinnan ja saippuapesun jälkeen.
-Jos käytät mitään öljyä ihonhoitoon, levitä se kasvoveden imeydyttyä. Anna myös öljyn imeytyä rauhassa (max. 5 min.), ja levitä kasvoille kosteusvoidetta. Muista, että vaikka ihonhoitoöljy usein sisältääkin kosteutta sitovia ainesosia, öljy ei itsessään koskaan kosteuta ihoa, sillä öljy ja vesi ovat luonnostaan toisiaan hylkiviä. "Kosteutta sitova" ja "kosteuttava" menevät vain valitettavan usein mainostajilta sekaisin..
-Mikäli kasvot tuntuvat rasvaisilta ihoöljyn lisäämisen jälkeen, ihollasi on joko rasvoittumisongelma, tai käytät liian paksua/ liikaa öljyä. Pyyhi turhat rasvat kasvoilta vanulla tai vessapaperilla, ja jätä öljy väliin muutaman päivän ajan, ja tarkkaile, jatkuuko ylenpalttinen rasvoittuminen (lue eteenpäin).
-Eikä ole maailmanloppu jos kasvot jäävät joskus pesemättä. Näin ihon luonnollinen rasvakerros elpyy ja iho säilyttää kimmoisuutensa paremmin.
-Ja tarvitseeko sanoakaan; Käytä kasvoille aina omaa saippuaa (etenkin, jos käytät palasaippuaa), pesusientä, ja omaa pyyhettä, sillä ne muuttuvat äkkiä bakteeripesiksi jokapäiväisessä käytössä. Huuhtele palasaippua aina käytön jälkeen, ja vaihda kasvopyyhe mielellään kerran viikossa. Kasvojenpesusienen voi desinfioida huuhtelemalla sen saippuasta, ja kiehauttamalla kattilassa.
 
Kuorinta:

-Kuorinta poistaa paitsi kuollutta ihosolukkoa, myös kuona-aineita ja mustapäitä. Kuorinta voi myös vaalentaa ihoa, joten se voi vaikuttaa esim. rusketuksen lopulliseen sävyyn.
-Säänöllinen kuorinta voi hillitä esim. hillitä ihonäppylöiden kukkimista, kuivan ihon hilseilyä, ja pehentää karheaa ihoa.
-Mikäli kasvoissasi on avohaavoja, älä levitä kuorinta-ainetta haavoihin. Huuhtele kasvot hyvon, ja muista desinfioida haavat kuorinnan jälkeen.
-Iho voi olla kuiva vaikka se on rasvainen. Kuorinta-aineena sokeri tai kaurahiutaleet sopivat herkälle ja kuivalle, suola normaalille ja rasvoittuvalle, ja kahvi kuivalle ja näppyläiselle, sekä ruokasooda ongelma- ja sekaiholle. Sekoita sopivaa ainetta sopivaan voidepohjaan, kuten esim. hunajaan, hedelmäsoseeseen, kasvivoihin, tai -öljyyn paksuksi tahnaksi.
-Mikäli kasvosi rasvoittuvat helposti, älä käytä rasvaista/öljyistä kuorintapohjaa, vaan valitse rasvattomampi mutta kosteutta sitova vaihtoehto kuten hunaja tai hedelmäsose.
-Herkän- ja normaali-ihon kuorinnan voit tehdä ennen pesua, epäpuhdas iho taas kannattaa kuoria pesun jälkeen. Pyyhi kuorinta pois kasvoilta, ja huuhtele tai pese kasvot kevyesti.
-Normaali-iholle kuorinta riittää kerran viikossa tai parissa, epäpuhtaalle pari kertaa viikossa, tai kunnes epäpuhtaudet alkavat hellittämään.
-Päivittäinen kuorinta herkälle-, tai normaali-iholle voi rasittaa hipiää, aiheuttaa rasvoittumista ja näppylöitä, sekä vanhentaa ihoa ennenaikaisesti.
-Jos käytät peseytyessäsi (esim.suihkussa) karheapintaista pesusientä, et tarvitse erikseen vartalonkuorintaa.
-Koko naamaa ei tietenkään ole aina pakko kuoria. Hankaa vain ongelmakohtia.
-Jos peset kasvot karheahkolla sienellä, sinun ei tarvitse erikseen käyttää karheita kuorinta-aineita. Kasvot syväpuhdistaa tällöin helposti kuorivalla Peel-off -naamiolla, joka revitään naamasta kuivuttuaan ilman ylimääräistä hankausta. Huuhtele kasvot Peel-offin jälkeen, ja levitä mahdollinen kasvovesi, -öljy, ja -voide normaaliin tapaan.
-Ohuita ihoalueita, kuten silmänympärysihoa, ei yleensä tarvitse kuoria. Kuoriessasi silmänympäryksiä, ole varovainen, sillä ankara hankaus löysyttää ihoa, ja voi aiheuttaa ennen aikaisia juonteita.
-Arat ja ohuet ihoalueet, kuten silmänympärykset ja huulet, voit kuoria myös kostutetulla sokeripalalla.

Kasvonaamiot:

-Mikäli haluat ottaa naamion, tee se normaalipesun jälkeisen kuivauksen jälkeen. Puhtaalle iholle hoito tehoaa parhaiten, ja monille naamioille riittää poistoksi pelkkä huuhtelu.
-Parhaita kasvonaamioita iholle ovat monesti yksittäiset ainekset, kuten muussattu banaani tai kurkkuviipaleet naamalle pesun jälkeen. Kurkun jälkeen et tarvitse enää kasvovettäkään, levität vaan voidetta.
-Naamion voit yhdistää kuorintaan sekoittamalla kuorinta-aineksen sopivaan hedelmäsoseeseen.
-Mikäli sinulla on sekaiho, eli osa alueista vaikka rasvoittuu ja osa hilseilee kuivuuttaan, ei samaa naamiota tarvitse levittää koko naamaan, vaan voit käyttää eri naamioita eri ihoalueille, kuten talineritystä hillitsevää rasvoittuvalle, ja vaikka kurkkuviipaleita kuiville paikoille. Jos teet naamiosi itse, reseptien määrät on aina helppo puolittaa tai jakaa kolmella.
-Naamio sopii hyvin kerran viikossa, tai kerran kuussa, riippuu siitä miten koet olevasi naamion tarpeessa. Esim. näppylöitä voi poistaa naamiolla aina kun niitä tulee.
 
Ihon rasvaaminen:

-Aina, kun peset ihon hyvin, peset lian ja kuolleen solukon lisäksi pois myös luonnollisen, ihoa suojaavan rasvakerroksen. Siksi iho menee shokkiin, ja alkaa usein tuottaa rasvaa enemmän kuin tarpeen. Siksi myös rasvoittuva iho on rasvattava puhdistuksen jälkeen, sillä, kuten jo sanoin, iho voi olla kuiva vaikka se olisi rasvainen.
-Kosteusvoide kannattaa levittää aina hieman kostealle iholle.
-Suosi epäpuhtaalle, helposti rasvoittuvalle iholle kevyitä, geelimäisiä voiteita paksujen rasvojen sijaan.
-Paksukin rasva muuttuu kevyemmäksi jos levität sitä kasvoille veden kanssa, tai levität voiteen kostealle iholle.
-Kasvoille ei ole pakko käyttää kasvorasvaa, vaan monet perus-kosteusvoiteet tai bodylotionit voivat toimia ihan yhtä hyvin. Itse käytän body-lotionia kasvoille :)
-Vaikka iho kukkiikin nyt, älä masennu: Nuoruudessaan rasvoittuvasta ihosta kärsivien ihmisten iho säilyy yleensä rypyttömämpänä vanhemmalla iällä. Kuivaihoiset puolestaan rypistyvät enemmän.
-Talvella pieni luonnollinen ihorasva/ likakerros myös suojaa kuivumiselta ja pakkasta vastaan.
-Käsille, ja miksei myös kasvojen kuiville alueille kannattaa, etenkin talvella, voiteen alle kokeilla erilaisia kasviöljyjä, kuten oliiviöljyä tai kookosrasvaa. Myös suolatonta voita tai markista voi kokeilla. Ne säilyttävät ihon kimmoisuuden usein kaupan käsivoiteita paremmin.

*Hyvä myös pitää mielessä, että jokaisen ruokavalio vaikuttaa myös paljon elimistön, ja siten myös ihon hyvinvointiin, eli jos esim. lähtöjään kärsit rasvoittuvasta ihosta ja finneistä, ja ruokavaliosi koostuu pääasiassa rasvasta ja sokereista, ei tunnollinen ihonhoito välttämättä auta ongelmassasi, ellet muuta ruokailutottumuksiasi. Samoin esim. näennäisen "terveellistä", vähärasvaista ruokavaliota noudattavat saattavat kärsiä kuivasta ihosta ja hilseilystä, huomaamatta että pieni rasvan lisääminen ruokavalioon voisi poistaa ongelman ilman kalliita kosteusvoiteita. Muista myös, ettei muutos näy hetkessä, vaan voi vaatia parista viikosta jopa kuukauteen alkaakseen näkyä. Älä siis heitä kirvestä kaivoon vain koska näppylät eivät kadonneet heti syötyäsi sen ensimmäisen sellerinvarren ja voileipäsi..

Hiuksista:

-Kesällä on ihana käydä suihkussa vaikka päivittäin, etenkin jos hikoilemme kuin siat joulun alla. Päivittäisessä suihkussa hiukset puhdistuvat ihan pelkällä vedelläkin. Liiallinen shampoopesu paitsi rasittaa hiuksia, myös altistaa päänahan kuivumiselle, ja sitä kautta hilseelle. Päivittäin suihkuttelevan kannattaa siis pestä hiukset silloin vähän harvemmassa rytmissä, kuten kerran viikossa/ puolessatoista. Kyllä se päivittäinen vedellä lotraaminen pitää hiukset ihan riittävän puhtaina.
-Jos et halua liotella hiuksiasi vedessä päivittäin vaikka suihkusta tykkäätkin, hanki suihkumyssy.
-Liiallinen shampoolla lotrailu lisäksi irrottaa ja huuhtoo hiuksista ja hiuspohjasta pois myös luonnollisia, ja hyödyllisiäkin, rasvoja, mikä on omiaan aktivoimaan päänahan talirauhasia, ja hiukset voivat kasvojen tavoin yltyä rasvoittumaan kahta kauheammin juuri liiallisesta pesusta johtuen.
-Shampoopesu n. 4-5 kertaa kuussa yleensä riittää elleivät hiukset jotenkin erikseen pahasti likaannu (lintu kakkii päähän tai pihagrillinkäry motittaa sinut).
-Tarvittaessa hiukset kuivapesee pikaisesti ruokasoodalla tai vaikka perunajauholla. Hiero hiuksiin, anna vaikuttaa about vartti, ravistele pois tai hankaa pyyhkeellä, ja lopuksi kampaa tiheällä kammalla (puhdas täikampa on hyvä tähän).
-Kuivat ja huonokuntoiset hiukset on helppo ravita ja pikahoitaa banaani-, tai majoneesinaamiolla. Voit käyttää hiusnaamiona myös tavallista, maustamatonta majoneesia.
-Myös kookosrasva on hyvä ensiapu vaalennuksen karhentamille kutreille.
-Säännöllinen kahvinjuominen tummentaa hiuksia.
-Syö aina persiljakoriste lautaselta vaikket pitäisikään sen mausta. Säännöllisesti käytettynä persilja vahvistaa hiuksia ja kynsiä luonnollisesti.
-Vaihda shampoota usein, eli älä osta samaa shampoota joka kerta etteivät hiukset totu tuotteeseen, ja näin ollen tule immuuniksi yhdelle ja samalle tuotteelle.
-Kaikenlaiset kotihoidot (valkaisunjälkeisiä lukuunottamatta) tehoavat yleensä parhaiten käsittelemättömiin, luonnollisiin hiuksiin, mutten sano etteivätkö värjätytkin niistä hyötyisi.
-Hiuksia värjätessä hiusväritahrat lähtevät iholta helposti pyyhkimällä niitä mahdollisimman tuoreeltaan meikinpoistoliinalla. Mikäli väri on jo kuivahtanut iholle, peitä läiskä mahdollisimman rasvaisella rasvalla, ja anna vaikuttaa muutama minuutti. Pyyhi pois pyyhkeellä tai vaikka vessapaperilla ja tarvittaessa viimeistele meikinpoistoliinalla.
 
Ensiapua:

-Orastavan finnin kuivattaa helposti peittämällä sen yöksi hammastahnalla. Mikäli finni kuitenkin punoittaa sipaise siihen hieman vihreää peitepuikkoa- tai kynää, tai vaikka vihreää luomiväriä ennen kuin peität naaman meikillä. Punaisen vastavärinä vihreä häivyttää punoittavan läikän paremmin.
-Orastavaa huuliherpestä kannattaa lääkitä pari-kolme kertaa päivässä parilla tipalla eteeristä teepuuöljyä (Tea-tree oil).
-Finnin, näppylän, tai vastaavan voi myös hätätilanteessa peittää strassikorulla tai kasvomaalauskuvalla, tai sen voi naamioida kauneuspilkuksi mustalla kajal-kynällä.
-Kasvojen naarmut ja haavat kannattaa desinfioinnin jälkeen ensihoitaa valkosipuliöljyllä. Käsittely edistää haavan parantumista ja häivyttää arven.
-Orastava näärännäppy voi kadota ennen ilmestymistään jos haudot sitä lämpimällä, märällä kamomillateepussilla n.20 minuuttia kolmesti päivässä.
-Kesakoita, maksaläiskiä ja ihoa yleensä voi vaalentaa sitruunamehulla. Sitruunaa kannattaa laimentaa hieman vedellä, ja sitten pumpulilla iholle kuin kasvovettä. Kun kihelmöinti lakkaa, huuhtele kasvot ja levitä kosteusvoidetta. Muista, että sitruunamehu on sen sisältämän sitruunahapon vuoksi hyvin hapanta, eikä sitä tulisi käyttää päivittäin.
-Etenkin talvikautena on hyvä aloittaa pellavaöljykuuri. Öljy ravitsee elimistöä ja vahvistaa ihon kykyä vastustaa pakkasta.
-Vedellä ohennettua kosteusvoidetta voi hätätapauksessa hieroa hieman myös huonokuntoisiin hiustenlatvoihin.
-Tulehtuneelle lävistykselle suosittelen puhdistus/desinfiointiaineeksi Septidiniä tai kirkasta viinaa. Käsittele ensin 3-5 kertaa päivässä pari päivää, ja harvenna aamu-iltapuhdistukseksi kunnes tulehdus katoaa. Muista kuitenkin, että alkoholi voi kuivattaa ihoa.

Sekalaista:

-Pitkät ja tuuheat silmäripset saat jos levität ripsiin risiiniöljyä juuri ennen nukkumaan menoa. Pese aamulla pois aamupesun yhteydessä. Ota käytetystä mascarasta ripsiharja, ja pese se hyvin. Sillä on helppo levittää ripsille öljyä.
-Hajuveden tuoksu iholla kestää paremmin jos levität hajuveden sumuttamisen jälkeen ihollesi vaseliinia tms. paksua rasvaa.
-Eikä voi mitään, vanhat konstit vaan ovat niitä parhaita: Surullisenkuuluisat leukaläskit lähtevät läpsyttelemällä leuanalusihoa, vaikka tv:tä katsellessa.
Selluliittipahkurat (ja joka tytöllä on niitä enemmän tai vähemmän) taas sulavat parhaiten hieromalla säännöllisesti muutamia kertoja päivässä, etenkin jos vähennät sokerin ja rasvan käyttöä. Pidä silti mielessä, että selluliitti vaivaa useimmiten kantajansa mieltä enemmän kuin muiden mieliä. Vakavasti puhuen, eivät miehet välitä teidän appelsiini-ihosta ellette itse hermoile pahkuroitanne joka käänteessä. Vai väitätkö että se oma ylkä kyttää suurennuslasi kourassa moittimisen aiheita reisistäsi? Mikäli vastasit tuohon viimeiseen myöntävästi, vika ei ole todellakaan ole sinussa, vaan siinä sulhasessa..

(Tyttöjen rihveleitä, meikkipeili ja koruja) 

Tyhmä ei huomaa eikä viisas virka mitään

Kauneusvirheet peittää myös kätevästi pienellä hunnulla tai sopivalla kampauksella. Toisaalta, jos asusteet ovat tarpeeksi näyttäviä, kukaan ei huomaa kuinka toinen kulmakarva on nypitty vinoon. Oma taitonsa on myös saada se näyttämään tarkoitetulta ;D

Loppupeleissä se oma asenne ratkaisee. Jos annat sen finnin keskellä otsaa häiritä, se varmasti myös häiritsee. Mieti ettet ole ainoa joka tuskailee finnejä, näppylöitä, kesakoita ja ryppyjä vastaan hiukset takussa. Pikkuvirheet tekevät meistä inhimillisiä.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Punajuuri-Porkkanapasta

250g Kuviopastaa maun mukaan
1 Iso punajuuri
1 Iso porkkana
1 Keskikokoinen sipuli
2 Valkosipulinkynttä
1 dl Vettä tai kasvislientä
2 dl Kaurakermaa
1/2 tl Kuivattua timjamia
1/2 tl Kuminansiemeniä
Hieman chilikastiketta jos haluat
Suolaa ja pippuria
Öljyä paistamiseen
2 rkl Ravintohiivahiutaleita

-Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan, siivilöi, huuhtele kylmällä vedellä ja laita sivuun
-Pastan kiehuessa kuori, perkaa ja suikaloi punajuuri, porkkana ja sipuli, kuori ja hienonna valkosipulinkynnet
-Rouhi kuminansiemeniä vähän morttelissa
-Kuumenna pannulla tilkka öljyä, ja lisää sipuli, punajuuri ja porkkana, ja paista kunnes sipuli alkaa pehmetä. Mausta kevyesti suolalla paistamisen aikana
-Lisää valkosipuli, timjami, kuminat ja vesi tai liemi, ja hauduttele kunnes neste on melkein haihtunut
-Kaada pannulle kerma, ja hauduttele sekoitellen kunnes seos paksunee. Mausta halutessasi chilikastikkeella. Nosta pannu levyltä ja lisää ravintohiiva. Sekoita hyvin
-Tarkista suola, lisää tarvittaessa, ja mausta pippurilla
-Lopuksi lisää pasta kastikkeeseen, ja sekoita hyvin

*Tarjoile pasta tuoreeltaan esim. salaatin ja ruisleivän kera. Ruokaisuutta lisäämään voit paistaa lisäksi myös kasvispihviä tai -pullat :)
Timjamin sijaan tähän kannattaa kokeilla myös meiramia tai rakuunaa.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Lehtikuusi (Larix)

Lehtikuusi kuuluu havupuihin, vaikka sillä onkin eräs muista poikkeava ominaisuus; Sen neulaset ovat hyvin pehmeitä, ja puu kellastuttaa ja pudottaa neulasensa eli lehtensä talveksi. Lehtikuusia on monta lajia, ja puu on sukua mm. männyille. Lehtikuusi kasvattaa myös pyöreähkojä käpyjä, jotka muiden havupuiden tuotoksista poiketen kasvavat oksien kärjissä ylöspäin osoittaen.

(Kuva: Wikipedia)

Lehtikuusta käytetään paljon veneteollisuudessa, sillä lehtikuusen puuaines on kovaa, sitkeää ja vedenkestävää. Lääketiede käyttää erilaisia lehtikuusia vähän kaikenlaisiin vaivoihin. Lehtikuusesta käytetään pääasiassa parkkia, mahlaa ja pihkaa, joita käytetään nykyään mm. ruoansulatusta edistävissä tuotteissa, laksatiiveissa ja närästyslääkkeissä. Ennen wanhaan lehtikuusista valmistetuilla öljyillä ja tipoilla on häädetty sisäloisia, hoidettu veristä ripulia, munuaisvaivoja, sappikiviä ja hiertymiä, rupia sekä savipuolta. Lehtikuusen sitkeää mahlaa on pureskeltu purukumin tavoin, ja neulasia on säilötty hiostamalla talven varalle. Hiostettuja neulasia on käytetty mm. salaateissa.

Lehtikuusi on maskuliininen, tulen ja maan elementteihin ja Merkurius-planeettaan yhdistetty puu. Lehtikuuseen yhdistetyt jumaluudet olivat viisaita ja ylhäisiä luoja- ja ylijumalia, kuten Ipmil, Odin, Karhu, Veles, Perun ja Wotan. Lehtikuusi on yksi shamaanien pyhistä puista. Saamelaisten ja Siperian kansojen tarinoissa Tuuru; mytologinen Maailmanpuu, on Lehtikuusi, toisin kuin suomalainen Tammi tai Skandinaavinen Saarnipuu. Symbolisesti lehtikuusen latva ulottui taivaisiin, jumalten sijoille. Shamaanin kodassa oli usein keskuspuuna Tuurua symboloiva salko, jota pitkin sielu matkusti henkien maailmaan tietäjän langettua loveen. Shamaanirummun kehikko saattoi myös hyvin olla lehtikuusesta tehty ja tavallaan edusti tuuru-puuta.

(Lehtikuusen neulaset eivät pistele, vaan tuntuvat lehtevän pehmoisille)

Maagisesti Lehtikuusi muistuttaa hieman kuusta. Lehtikuusen sanotaan vastustavan lumousta kuin lumousta, sillä se auttaa näkemään valheen taakse. Lehtipuisen taikasauvan mainitaan laajentavan käsityskykyä ja parantavan toista näköä. Ennen wanhaan äidit ovat laittaneet lehtikuusta lasten kauloille, koruna tai pantana, jotta Paholainen tai muut pahantahtoiset olennot eivät veisi tai vahingoittaisi lapsia. Lehtikuuset ovat olleet myös suosittuja pihapuita, sillä Lehtikuusi suojelee tilusta, taloa ja sen asukkaita niin pahalaisilta, noidilta kuin varkailtakin.

Viktoriaanisena aikana suositussa, rakastavaisten ja ystävien keskeisessä salakielessä; Kukkien kielessä Lehtikuusen oksa ikkunalla merkitsi "Tiedän että haluat antaa minulle kaikkesi". Lehtikuusi sopii hyvin suojelevaan ja karkottavan magiaan, ja esimerkiksi suitsukkeena sen kaarnan on uskottu häätävän tehokkaasti pahoja henkiä.

(Helsingin Vallilassa Drive-in Hesburgerin kulmilla kasvaa muutamia komeita lehtikuusia. Kuvan katuvalo toimii hyvänä kokovertailukohteena.)

Kotikosmeettisia ominaisuuksia lehtikuusella ei juuri ole. Pihkaa on käytetty jonkin verran ihonhoitoon, lähinnä raapeumien hoidossa ja ryppyjä vastaan. Pihkan mainitaan myös suojaavan hipiää pakkaselta.

Maineestaan huolimatta Lehtikuusi soveltuu huonosti kotiapteekkiin, sillä lajeja on useita ja kulloisenkin vaivan lääkintään sopivat eri lehtikuuset olisi syytä tuntea hyvin. Lähinnä lehtikuusta suositellaankin vain ulkoiseen käyttöön. Lehtikuusihauteella on entisaikaan mm. hoidettu haavoja ja raapeumia, ja lehtikuusen on myös uskottu karkottavan ei-toivottuja ötökäitä kotoa.

(Nuorien lehtikuusten rungoissa kasvaa usein neulastupsuja)

Huom: Lehtikuuset eivät varsinaisesti ole myrkyllisiä, mutta eri lajit sisältävät vaikuttavia aineita eri määriä. Osa lajeista on haitallisempia kuin toiset ja voivat aiheuttaa mm. ihoärsytystä ja pahoinvointia. Älä siis käytä lehtikuusta sisäisesti. Lehtikuusi voi myös aiheuttaa oireita siitepölyallergikoille.

Uskomuksia:
-Lehtikuusi unessa voi olla viesti esi-isiltä ja edesmenneiltä sukulaisilta. Lehtikuusen kävyt unessa enteilevät usein rakkautta.
-Suukota lehtikuusen käpyä huultesi tasolla olevassa oksassa ja ajattele sydämesi valittua saadaksesi rakkautesi kohteen huomaamaan sinut. Jos käpy putoaa suukosta, hän ei rakasta sinua ja tuhlaat vain aikaasi
-Lehtikuusiamuletti suojelee pahaa silmää ja lumouksia vastaan.
-Eläintoteemia tai sisäistä eläintä on paras kuulostella lehtikuusimetsikössä.
-Lenkiksi taivutetun lehtikuusen oksan läpi näki salattuja asioita.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Noidankodon Kermainen Avokadodippi

Koska tomaattipitoinen Quacamole on noidan ruokalistalla tätä nykyä kiellettyjen ainesten listalla, jouduin pähkäilemään tomaatittoman korvikkeen vanhalle suosikille.

2 Kypsää avokadoa
150g Silkkitofua
2 Pientä valkosipulinkynttä
1/2 Sitruunan mehu
1/2-1 tl Cayennenpippuria
1 Vihreä, suunmukainen chilipalko
Vajaa 1 tl suolaa
1/2 tl Sokeria

-Valuta ja kuivaa tofu, ja murustele se blenderiin. Lisää sitruunan mehu, ja aja tofu tasaiseksi massaksi
-Halkaise avokado, poista siemen, ja kaavi hedelmäliha sekoituskulhoon lusikalla
-Kuori ja murskaa valkosipuli sekoituskulhoon
-Perkaa ja hienonna chili avokadon ja valkosipulin seuraksi
-Purista avokadoille vähän sitruunan mehua, ja muussaa avokadot haarukalla tahnaksi
-Lisää tofuseos ja mausteet, ja sekoita kunnes seos on tasaista. Voit sekoittaa kaikki ainekset myös blenderissä
-Anna dipin tekeytyä kannella peitettynä jääkaapissa n. 10minuuttia ennen tarjoilua

*Tarjoile dippi esim. maissinaksujen, quesilladojen kera, tuoreiden vihannesten lisukkeena, tai vaikka leivän päällä. Maistuu myös ruokaisampien tarjottavien, kuten kasvispullien, ja -nuggettien kera. Hyvää myös vegetempuran kaverina.
Mitäs jos dippiä jää tähteeksi? Nou hätä, ylijäänyt avokadodippi sopii esim. levitteeksi leivälle tai voileipäkekseille, tai salaatin kera. Ruokaisamman aterian saat jos keität itsellesi sopivan annoksen pastaa, ja lusikoit dipinjämät annoksen päälle (voit esilämmittää dipin vesihauteessa tai mikrossa). Koristele halutessasi hienonnetulla basilikalla, tai pähkinärouheella, ja nauti ihanasta pastasta :)

torstai 4. huhtikuuta 2013

Hautausmaan multa (Humus Coemeterium)

Kirjoitetaanpa jälleen yhdestä "hiuksianostattavasta" ällötyksestä..
Moni vierastaa nykyään hautuumaita koska kuolleet ovat siellä. Hautausmaan multa (eng. Graveyard dirt/ Graveyard soil/ Grave dirt) liittyy vahvasti kansantaikuuteen, ja on etenkin Hoodoossa (mm. vihollisten lannistamiseen) käytetty aines. Vaikka hyvin hienojakoinen multapöly mainitaankin joskus hautausmaan mullaksi, älkää sekoittako sitä Hautausmaan pölyyn (eng. Graveyard dust/ Goofer dust), joka on hienojakoista multaa tai hiekkaa jota lakaistaan avoimilta haudoilta. Taikapöly (eng. Conjure dust/ myös Goofer dust) puolestaan on useasta eri aineesta sekoitettu, hienoksi jauhettu hoodoo-pulveri jonka yksi ainesosa yleensä on hautausmaan pöly. Yksinkertaisin taikapöly sisältää hienojakoista hautausmaan pölyä, suolaa sekä musta-, ja/tai punapippuria.
Hautausmaan multa on monien eri kulttuurien  noitien ja kansantaikojien käyttämä, aikeista riippuen hyvä tai paha rohto, ja sitä pidetään yleisesti vähintäänkin arveluttavana.
 
Maasta olet sinä tullut...

Multa kuuluu osana maahan, ja edustaa näin ollen maan elementtiä, ja se on sekä maskuliininen, että feminiininen aines. Yleisesti multaan (hautausmaista nyt puhumattakaan) liittyy kaikenlaisia uskomuksia, esimerkiksi vampyyrin on usean lähteen mukaan levättävä kotimaansa mullassa mistä se sai voimia, ja uskottiin, että ihmistä saattoi vahingoittaa vahingoittamalla hänen multaan jättämäänsä jalanjälkeä. Maa yhdistetään hyvään luomisvoimaan ja Keskiseen maailmaan, hautuumaa taas vainajiin ja Aliseen.

Hautausmaan multa on siis hautausmaan muurien sisäpuolelta, mieluiten haudasta, otettua maa-ainesta, kuten multaa, hiekkaa, tai muuta sen sellaista. Vanhoja hautausmaita, joihin on vuotanut eniten kaipausta ja kyyneleitä, pidetään vasta-avattuja kalmistoja tehokkaampina. Maagisiin tarkoituksiin multa kerättiin aina käsin tai purkilla. Ei ollut juuri väliä milloin multa kerättiin, vaikkakin täyden- tai uudenkuun öitä, keskiyötä, ensimmäistä tuntia, aamukolmea, iltayhdeksää, juuri auringon laskettua tai noustua, kristin pyhien aattoja ja noitien sapattipäiviä pidettiinkin parhaina. Erityisen tehokasta multa kuitenkin oli jos se otettiin haudasta. Käsi työnnettiin kyynärpäätä myöden hautaan (suurinpiirtein vainajan sydämen kohdalle, lasten haudasta multaa voitiin ottaa myös pääpohjista), ja kouraistiin kourallinen multaa. Keino oli aika karmiva, mikä teki mullastakin vahvaa. Tämän jälkeen toisella kädellä kuoppaan jätettiin kolikko, tms. pieni lahja, ikäänkuin maksuksi mullasta. Maksuksi mainitaan käyvän, vainajasta toki riippuen, myös leipäpala, konvehti/suklaa, kahvi-, tai viinaryyppy, tai vaikkapa tupakka.
Hautausmaan multaa voi löytää nykyään maagisiin välineisiin ja rohtoihin erikoistuneista nettikaupoista, mutta en menisi vannomaan niiden toimivuutta. Toimivimmat ainekset taikoja kerää tietysti omin käsin. Kuka sitä paitsi tietää vaikka multa olisi todellisuudessa kaivettu puodinpitäjän pelakuuruukusta?

Mikäli otat multaa muualta kuin haudasta, ei kolikkoa tarvitse jättää. Näin multa säilyttää voimansa. Sanotaan myös, että hautausmaalta poistuessasi on hypättävä portista tasajalkaa yli jos otit multaa kalmistosta. Hautausmaan multa viedään kotiin purkissa, pussissa tai taskussa, kuivataan, ja sitä säilytetään lasipurkissa tai rasiassa, josta sitä saa kätevästi ottettua tarvittaessa. Paras on mielestäni kaunis tai arvokas purkki, onhan kuolleita hyvä kohdella kunnioittavasti.. Usein yksi annos, kourallinen, multaa riittää yhteen taikaan, tms. ellei erikseen toisin mainita. Haustausmaan multaa käytetään hyvin monipuolisesti, pääasiassa kirouksiin, ja pahoihin taikoihin. Sillä höystetään loitsumielessä kasatut noitapussit, sitä sirotellaan ympäriinsä ja on jopa syötetty taiottavalle. Vaikka hautausmaan multaa käytetään myös hyväntahtoiseen loitsuiluun, se lienee tunnetuin omaa etuaan tavoittelevien, kateellisten, ja muuten pahantahtoisten ihmisten arsenaalina:

(Kuivattua multaa lautasella)

Multasormet

Pahantahtoinen aviopuoliso saattoi syöttää rakkaalleen hautausmaan multaa pieninä annoksina ruoan joukossa, jotta tämä näivettyisi ja riutuisi, ja lopulta kuolisi pois.
Mies tai vaimo saattoi vaivihkaa ripotella hautausmaan multaa puolisonsa hiuksiin, jotta tämä nukahtaisi nopeasti ja mullansirottelija pääsisi omille teilleen. Ovela vaimo saattoi myös sirotella puolisonsa tyynyn alle hieman hautausmaan multaa jottei mies heräisi ennen aikojaan, ja vaimo voisi hiipiä rakastajansa syleilyyn.
Epämiellyttävän tai muuten ei-pidetyn ihmisen nurkkiin taikoja sirotteli Hautausmaan multaa jotta Kolkkaaja tai muu räyhähenki asettuisi taloksi piinaamaan asukasta. Kolkkaajan sai riesoikseen varmimmin jos mullan seassa oli luunpalanen, etkä jättänyt rahaa hautaan.
Kenkään laitettu tai kynnysmaton alle siroteltu multa oli tarkoitettu häätämään asukkaat pois, ja että he muuttaisivat muualle. Sängyn alle siroteltuna hautausmaan multa tappoi pariskunnan seksielämän, ja tyynyn alle tai sisään laitettu multa riivasi uneksijalle painajaisia tai toi unettomuuden.
Modernimmasta päästä ovat kauneudentavoittelijoiden vippaskonstit: Sinua kauniimman naisen kasvo-, tai mutanaamioon sekoitettu hautausmaan multa vanhensi käyttäjänsä ennenaikaisesti ja riisti onnettomalta kauneuden. Vaatteisiin siroteltu multa taas aiheutti ihotauteja.

Hautausmaan mullalla on myös ansioita lemmentaioissa, mutta varsinaiseen hyvään sitä käytettiin vähän.
Mikäli mies sai pakit naiselta, voi hän lähettää tälle kirjeessä multaa lapsen (mitä nuoremman, sen parempi) haudasta, nainen myöntyy mieheen. Aina parempi jos lähetetty kirje joutuu ylittämään vesialueen.
Jos mies jätti naisen, oli naisen otettava multaa kuopalle painuneen haudan pääpohjista, ja jemmattava sitä kynnyksensä alle. Jos hän sai miehen vielä luokseen, ja astumaan kynnyksen yli, mies otti naisen takaisin.

Omaa etua tavoittelevat (kuten esim. vauraus-, ja menestys-) taiat ovat lähinnä mullalla tehtäviä "hyviä" taiantekoja, sillä ne eivät varsinaisesti tähdänneet muiden vahingoittamiseen:
Purkillinen hautausmaan multaa oven tai portin pielessä piti loitolla niin rosvot ja ryövärit kuin pahantahtoiset loitsijatkin. Tölkillinen hautausmaan multaa myös suojeli omistajaansa pahalta silmältä. Etenkin, jos multa oli peräisin lähisukulaisen haudasta.
Mikäli joku tietämäsi henkilö on asettanut yllesi pahan taian, ota hieman multaa/hiekkaa hänen kynnykseltään tai talon alta. Vie tämä multa hautausmaalle, ja valuta se hautaan. Ota hieman multaa haudasta, ja vie se hänen kynnykselleen tai talonsa alle. Tämä kääntää pahan taian häntä itseän vastaan.
Jos haluat hankalan ihmisen poistuvan elämästäsi, odota kunnes hän nukkuu, ja sirottele hautausmaan multaa hänen lempikenkiensä ympärille.
Ei-toivotut vieraat saat lähtemään, kun ripottelet hautausmaan multaa asuntoosi vierailun aikana, ja lakaiset sen samantien ovesta ulos.
Rikkoutuneet välit voitiin korjata ottamalla lapsen (mitä nuorempi sen parempi) haudasta, pääpohjista, multaa, ja siroteltava riitapukarien asuntoon/asuntoihin.
Liikkeenomistaja saattoi sirotella kynnykselleen hautausmaan multaa saadakseen paremmin asiakkaita, ja työnhakija saattoi hautausmaan mullalla höystetyllä amuletilla saada hakemansa paikan.

Kalmistossa

Erilaisista haudoista sai tietenkin erilaista multaa, niin hyviin kuin pahantahtoisiin taikoihin. Sotilaiden hautojen mullat ovat vahvasti suojelevia, ja riidanhaastajien (tähän parhaita ovat juoppohullujen haudat) mullat riitaannuttavia ja erottavia. Hyveellisten ihmisten hautamullat säilyttivät rauhan, ja elämäonnen löytäneiden rakastuneiden mullat rakkauden. Pankkiirin tai rikkaan haudalta otettu multa auttoi raha-asioissa, ja suositun ihmisen haudan multa toi menestystä. Pelurin haudalta otettu multa oli erityisen tehokasta uhkapeliasioissa, Vanhanpiian haudasta otettu pilasi miesonnen, Juopon haudalta otettu pahensi uhrin elämäntapoja, ja Hullun haudalta otettu multa vei järjen, jne. Pahoissa taioissa aina parempi jos vainaja oli eläessään ollut oikein ilkeä ja pahansisuinen.
Sanotaan, että omat sukulaiset on parasta jättää, etenkin vahingoittavaan tähtäävässä magiassa, rauhaan, ja pysytellä niissä ilkeissä ihmisissä. Toisaalta, jos käytät multaa suojelevaan ja hyvää aikovaan taikuuteen, parhaat tulokset kuulemma saa käyttämällä juuri oman veren vainajien, ystävien, tai rakkaiden hautamultia.

Multaa ei aina tarvinnut taianvakuudeksi nakella taiottavan nenän alle, vaan myös sijaisobjekteja, kuten uhria esittävää nukkea, paperinpalalle, kananmunaan tai kynttilään kirjoitettua nimeä, hiuskiehkuraa tai hänen vertan voitiin käyttää. Suosittu taika on laittaa sijaisobjekti sille varta vasten valmistettuun pikku ruumisarkkuun, ja peittää se hautausmaan mullalla. Tämän jälkeen arkku haudataan maahan, joskus paikkaan johon vesi valui ja näin mädännytti arkun nopeimmin. Uhrin uskottiin samoin riutuvan ja kuolevan pois.
Multaan voitiin myös vähän tarkoituksesta riippuen sekoittaa muita aineksia, kuten pippuria, rikkiä, tai ruutia.

Huom: Hautausmaan multa on hyvin tehokasta, pystyvän noidan käsissä vaarallistakin, ja sitä on suhteellisen helppo hankkia, vaikka yöllisestä hautausmaalla hiippailusta voikin rapsahtaa tuntuvat sakot.
Tarkoitukseni on ainoastaan olla informatiivinen. En siis yllytä enkä kehota teitä käyttämään hautausmaan multaa omissa taianteoissanne, etenkään vahingoittamistarkoituksessa, vaikka moni teistä varmaan tunteekin sen hirttämättömän kusipään joka ansaitsisi vähän multaa.. Minä pesen käteni teidän yksityielämästänne ;)

Uskomuksia:
-On kohteliasta koputtaa hautakiveen ennen mullan ottamista.
-Lue rukous ennen kuin menet hakemaan multaa.
-Hautausmaalta varastavan käsi uskomuksen mukaan kuivettui, tai hän muuten sairastui.