Omenainen Grillikastike

2-4 Omenaa (vähän koosta riippuen)
1 dl Ketsuppia
3/4 dl Fariinisokeria
1 Iso sitruuna
2-3 Valkosipulinkynttä
1 tl Paprikajauhetta
1/2 tl Kanelia
Ripaus jauhettua kuminaa
Suolaa ja pippuria

-Purista mehut sitruunasta, ja laita puolet mehusta blenderiin
-Kuori, perkaa ja paloittele omenat yksi kerrallaan blenderiin. Soseuta. Lisää omenanpaloja kunnes sinulla n. 2 1/2 dl omenasosetta
-Lisää blenderiin valkosipulinkynnet ja loppu sitruunamehu. Soseuta tasaiseksi
-Kaada omenasoseseos ja loput ainekset laakealle pannulle ja kiehauta.
-Alenna lämpöä ja hauduttele hiljalleen n. 15-20 minuuttia, kunnes sokeri on täysin liuennut ja koostumus tuntuu sopivalta
-Käännä levy pois päältä ja anna kastikkeen jäähtyä rauhassa
-Kaada valmis, jäähtynyt kastike sopiviin pulloihin tms. purnukoihin, ja säilytä jääkaapissa

*Herkullinen grillikastike sopii mainiosti kaikenlaisille grillattaville, kuten kasviksille (esim. kesäkurpitsa ja munakoiso), sienille, tofulle, ja seitanille, sekä mausteeksi että marinointiin.
Ohjeesta tulee n. 1/2 litraa kastiketta. Mikäli haluat vähemmän soosia, puolita annetut ainesmäärät, ja jos enemmän, suosittelen valmistusta tällaisissa pienemmissä erissä. Kastike säilyy purkitettuna jääkaapissa n.1 kk.
Valitse maun mukaan hapahkoja tai makeita omppuja, itse suosin makeaa Pink Lady- tai Jonagold-lajiketta. Jauhoisia talviomenoita kannattaa välttää, mausteet peittävät liikaa miedon omenan makua. Tähän voit kokeilla myös kaupan valmista omenasosetta, mutta ei hilloa; se on usein liian makeaa. Ketsupin tässä voi korvata myös tomaattipyreellä, jolloin puolet riittää. Lisää vähän vettä niin saat desin tomaattisosetta :)

Vuohenputki (Aegopodium Podagraria)

Vuohenputki on sarjakukkaiskasveihin kuuluva yrtti, jota voi tavata lähes koko maassa pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Vuohenputkea pidetään nykyään liki rikkakasvina, ja pyritään hävittämään puutarhoista joissa se esiintyy. Vuohenputki on kuitenkin syötävä hyötykasvi jota esivanhempamme arvostivat nykysukupolvia enemmän. Vuohenputki on suhteellisen helppo tunnistaa, vaikka se pikaisesti vilkaistuna muistuttaakin mitä tahansa putkikasvia. Vaikka monet maamme putket ovat myrkyllisiä, tarkkasilmäinen tunnistaja välttää kyllä vaaratilanteet:

(Kuva: Wikimedia Commons)

-Vuohenputki kasvaa n.30 -senttiseksi, ja kukkalatvat puolestaan venyvät n. metrin pituisiksi. Vuohenputki pysyy siis suhteellisen matalana muihin putkiin verrattuna, ja kasvaa mattomaisena lehtikasvustona tukahduttaen alleen jääneet kasvit valon puutteeseen.
-Lehtimatto-levittyminen johtuu Vuohenputken rönsyilevästä juurakosta, joka on narumainen, (puhdistettuna valkoinen) ja rönsyilevä, ja kasvaa vaakasuoraan mullan alla. Kukkavarsien juuri on usein vahvempi, ja hieman syvemmällä kuin lehdillä. Rönsyjuurakon vuoksi kasvia onkin vaikea hävittää puutarhasta. Helpoin tapa estää putken leviäminen on vaan kärsivällisesti repiä rönsyjuurakkoa maasta syksyllä, kesällä ja keväällä.

-Vuohenputken varsi on ohuehko ja solakka, väriltään kauniin vihreä, tyveen vaaleneva, ja punertaa hieman tyven juuresta. Kukkavarsi on ontto.
-Vuohenputken lehdet ovat kolmisormiset (=kolmihaaraiset), ja hieman epäsymmetriset. Yksi lehti koostuu seitsemestä lehdykästä, joista keskimmäisessä on kolme erillistä lehdykkää, ja reunimmaiset sen molemmin puolin ovat kaksiosaiset, ja muistuttavat hieman vuohensorkkaa. Vuohenputken latinankielinen nimi (Aix/Aigos=Vuohi ja Podos=Jalka) viittaakin lehtien sorkkamaiseen muotoon. Lehtien alapinta on sinertävän- tai vihertävänharmaa, ja hieman karvainen. Hyvä tunnusmerkki on kasvin lehtiruodin ura, joka muistuttaa räystäskourua:

Vuohenputki on maskuliininen, maa- ja vesielementtiin yhdistetty kasvi, jossa yhdistyvät terveyttä suojeleva Jupiter ja hoivaava Kuu. Kasvi on pyhitetty metsänjumaluuksille kuten Panille, Cernussokselle ja Sarvekkaalle Jumalalle.
Kasvi on suojeleva ja parantava. Sanotaan, että Vuohenputki on lempeä eikä se halua ihmiselle mitään pahaa. Tämä lienee totta, sillä kasvi on salaatin tavoin vaaraton käyttää, eikä sillä juuri ole sivuvaikutuksia, ellet syö kertaheitolla mahaasi niin täyteen että saat ähkyn.

Vaikka vaatimaton vuohenputki onkin nykyisin vähemmän tunnettu, on sillä paikkansa historiassa. Jo muinaiset roomalaiset sotilaat käyttivät vuohenputkea ruoanlaittoon, laajan kasvualueensa ansiosta kun sitä saattoi löytää syötäväksi pitkienkin marssimatkojen varrelta.
Vuohenputkea, etenkin sen juurta ja sorkan muotoisia lehtiä on käytetty jonkin verran myös lemmenrohtona. Toivotun pariskunnan hiuskiehkurat tai heitä esittävät nuket saatettiin rakkauden herättämisen toivossa sitoa yhteen vuohenputken narumaisella juurella. Juuresta on myös sidottu lemmenamuletteja. Lempeä nostatettiin myös viinillä, johon oli säilötty kasvin lehtiä tai kukkia.
Eräs miehille tarkoitettu intialainen resepti impotenssin parantamiseksi neuvoo paahtamaan pannulla vuohenputken ja tamarindihedelmän siemeniä, ja sekoittamaan paahdetut siemenet hunajaan ja maitoon. Seosta nautittiin ruokalusikallinen hetki ennen rakastelua.

Kasvi kannattaa opetella tunnistamaan, sillä Vuohenputki soveltuu mainiosti kotikeittiöön. Vuohenputki sopii hyvin erityisesti lasten ja maitoallergikkojen ruokavalioon, sillä se sisältää mm. Magnesiumia, rautaa, kalsiumia, karoteenia sekä C-vitamiinia. Keittiössä yms. kasvista käytetään vain lehdet, mutta juuret sopivat myös magiaan. Nuoret lehdet sopivat sellaisinaan, tuoreeltaan  salaatteihin ja kastikkeisiin, mutta vanhemmissa lehdissä maku voi olla hieman vahvempi tai kitkerähkö, ja ne voikin esim. pinaatin tapaan ryöpätä ennen käyttöä. Vuohenputki sopii hyvin munakkaisiin, muhennoksiin, pastakastikkeisiin, pataruokiin ja keittoihin, etenkin perunan, porkkanan, tomaatin, sienten ja lihan kaveriksi. Lehtiä voi kerätä käyttöön sitä mukaa kuin niitä alkaa keväällä ilmestyä.

Kotikosmeettisia ominaisuuksia vuohenputkella on verrattaen vähän, mutta sitä voi kokeilla neutraalina "perustutotteena" iholle, esim. kasvovetenä, keitteenä, kylpynä, naamiona ja kuorinta-aineena. Kasvi on hellävarainen ja sopii kaikille ihotyypeille. Vuohenputki vahvistaa herkkää ihoa, ja lisää ihon kimmoisuutta. Vuohenputki myös puhdistaa ja tasapainottaa rasvaista ihoa. Ihoa voi sekä kuoria että puhdistaa rutistelemalla lehtiä palloksi, ja hieromalla lehtipallolla kosteaa ihoa. Huuhtele ja käsittele iho tavalliseen tapaan.

Vuohenputki käy hyvin myös kotiapteekkiin, ja sitä pidetään yhtä tehokkaana sekä syötynä että ulkoisesti käytettynä. Vuohenputki parantaa ruoansulatusta ja rauhoittaa ärtynyttä vatsaa sekä suolistoa. Murskatuilla vuohenputkenlehdillä voi hoitaa pieniä haavoja ja raapeumia myös aremmilla ihoalueilla. Ennen wanhaan vuohenputkella on hoidettu virtsarakon- sekä virtsateiden vaivoja ja tulehduksia. Vuohenputkitee tai lehtien pureskelu rauhoitti hermoja ja lievitti jännitystiloja. Väsymystiloihin puolestaan käytettiin vuohenputkikylpyä. Vuohenputkihauteella hoidettiin reumatismia ja kihtiä sekä sen sellaisia nivelvaivoja. Reumahauteissa kasvista käytettiin myös juurakkoa, kihtiin pelkkiä murskattuja lehtiä.

Huom: Vuohenputki on suhteellisen turvallista käyttää, mutta se tulee tietenkin jättää rauhaan mikäli olet allergikko. Vuohenputkiyliherkkyys voi tuntua siitepölyallergian kaltaisina oireina, mahakipuina tai iho-oireina, kuten nokkosihottumana.

Antamani tunnistusohjeet vaikkapa lehden muodon tai tyven punoituksen ollessa kyseessä voivat kasviyksilöstä riippuen vähän vaihdella (löysin kerran kasvien joukosta lehden, jonka keskimmäisen haaran lehdet eivät olleetkaan jakautuneet kolmeksi). Maaperän ravinnepitoisuus taas voi taittaa varren punerrusta ruskeaan tai vaaleanpunaiseen. Tärkeimpiä tunnusmerkkejä on kuitenkin viisi (Lehdet, varsikouru, kasvutapa, juurakko ja varren väri). Jos tunnusmerkeistä valtaosa (3-5) on oikein, kasvia voi kerätä turvallisin mielin. Jos vain yksi tai kaksi tunnusmerkkiä pitävät paikkansa, etkä voi olla varma tunnistuksesta, jätä kasvi poimimatta. Muistakaa myös, että nuoret versot ovat erinäköisiä kuin täysikasvuiset kasvit, joten kasvi kannattaa tunnistaa kasvupaikaltaan jo edellisenä vuonna. Vuohenputki on monivuotinen, ja suosii luotettavasti samaa kasvupaikkaa vuodesta toiseen.

Uskomuksia:
-Säikähdyksestä paranee jos nukkuu vuohenputken lehtiä tyynyn alla
-Kuiskaa toivomuksesi vuohenputken valkeille kukille, ja se toteutuu kun kukat lakastuvat

Ihanaa Grillausta

Mökillä on kiva käydä jo senkin takia että pääsee grillaamaan. Onhan monilla taloyhtiöillä omat grillikatokset, mutta sama asiahan se ei ole. Oma tupa, oma lupa, tiedättehän ;D
Jokaisella on myös ne omat grilliherkkunsa, sekasyöjillä suosituimpia lienevät vuodesta toiseen makkarat ja pihvit, vegeillä taas kiinteät, marinoidut vihannekset, vegeleikkeet,- pihvit, -makkarat, ja erilaiset vartaat.
Kasvisten lisäksi kasvissyöjille ja vegaaneille löytyy nykyään ihan tavan marketeistakin hyvä valikoima erilaisia tofuja. Ja jos itse ei jaksa valmistaa, myös vegeilyyn erikoistuneista myymälöistä voi löytää erilaisia, valmiiksi marinoituja ja marinoimattomia seitan-, soija-, tofu-, yms. vegepihvejä, -leikkeitä ja -makkaroita.
Yritän kuitenkin kertoa tässä monipuolisesti sekä lihojen että kasvisten grillauksesta.

Esikäsittely:

-Marinadit, maustesekoitukset ja lisukkeet on parasta valmistaa hyvissä ajoin ennen grillausta, toki säilyvyysasteen mukaan. Raikas salaatti kannattaa koota herkkujen sihistessä grillissä.

-Mikäli toimit itse grillimestarina, kannattaa pyytää perheenjäseniä tai ystäviä auttamaan kattauksessa ja lisukkeissa samalla kun vahdit grilliherkkuja ja grilliä. Vanha sanonta "Ken ei työtänsä tee, sen ei syömänkään pidä" on hyvä ottaa ohjenuoraksi myös vapaa-ajan töissä.

-Huoneenlämpöiset ainekset kypsyvät tasaisemmin myös sisäpuolelta kuin jääkaappikylmät. Jääkaappikylmät tofut, seitanit ja lihat kuitenkin lämpenevät kasviksia hitaammin, joten ota raskaammat grillattavat, koosta riippuen, huoneenlämpöön max. kahta-, min. puolta tuntia ennen valmistusta, ja kasvikset n. kahtakymmentä minuuttia ennen.

(Ostimme tälle kesälle kokeeksi suhteellisen tyyristä Jack Danielsin Barbeque -soosia Behnford´s:ilta. Lupauksistaan huolimatta "Smokey" -savuaromia tuskin erotti, ja kastike tuntui muutenkin aika pliisulta. Olisi ilmeisesti pitänyt grillin ääressä lorauttaa sekaan hieman ehtaa viskiä. Pienoinen pettymys jos omatekoinen grillikastike oli parempaa.)

-Huuhtele, kuivaa ja perkaa kasvikset. Leikkaa sopivankokoisiksi paloiksi ja laita tarvittaessa marinadiin.

-Kesäkurpitsasta ja munakoisosta saa hyviä, meheviä kasvispihvejä kasvissyöjille. Leikkaa hieman vinoja, n. sentin paksuisia viipaleita, ja itketä palaset ennen marinointia. Itkettäminen paitsi poistaa mahd. sukkamehumaisen maun, myös auttaa vihanneksia imemään paremmin marinadia.

-Myös tofusta saa kasvissyöjille sopivia pihvejä. Valuta tofupala painon alla jääkaapissa jotta liika neste valuu ulos. Valutettu tofu imee esim. marinadia ja lientä paremmin kuin kostea, käsittelemätön tofu. Viipaloi tofu sopiviksi pihveiksi, sekoita marinadi, marinoi pari tuntia tai mieluiten yön yli, kuivaa palaset pyyhkeellä tai serlalla ja grillaa vihannesten kanssa.

-Seitanpihvit valmistuvat parhaiten gluteenijauhosta valmistetusta, etukäteen maustetusta seitan-taikinasta (laitan varmaan tänne reseptiä jossain vaiheessa). Pihvit kannattaa muotoilla pihveiksi jo ennen keittämistä. Seitan-leikettä saat grilliin keittämällä taikinan möykkynä, leikkaamalla siitä hyvät fileet, ja marinoimalla ne sopiviksi ;)

-Parhaat ruumispihvit taas leikataan tietenkin suoraan paistista poikkisyin. Mikäli et ole tee-se-itse tyyppiä, kauppojen lihatiskeiltä saa kyllä kaikenlaisia, etukäteen tapetun eläimen osia valmiiksi viipaloituina. Voit pyytää myös lihakauppiasta leikkaamaan lihan sopiviksi paloiksi, viipaleiksi tai pihveiksi. Erikoispihvit (esim. Naudan T-luu), ja monet luuta sisältävät ruhonosat täytyy usein tilata kauppiaalta erikseen. Kysy lihakauppiaalta mahdollisia spessulihoja jopa pari-kolme viikkoa etukäteen.

-Varaa lihanuija mukaan grillijuhliin.

-Myös kiinteitä juustoja, kuten haloumi, grillijuusto tai leipäjuusto, voi grillata. Haloumi ja grillijuusto ovat usein hyvin suolaisia, joten liota niitä kylmässä vedessä ennen grillausta, huuhtele, ja kuivaa. Leipäjuustolle riittää pelkkä kuivaaminen.

(Marinoitua kesäkurpitsaa ja paprikaa grillissä)

-Pihvien, ja etenkin kyljysten, reunassa on usein valkea pintakalvo. Leikkaa tähän reunakalvoon (lihaan asti) tasaisin välein 2-4 pikku viiltoa (keittiösakset ovat tähän loistava väline) ennen nuijimista. Näin pihvi ei kipristy kulhon muotoon paistuessaan.

-Nuiji pihvit mureiksi tasaisesti molemmilta puolilta. Aloita keskeltä ja etene reunoihin. Pihvin nuijinta ei sitten todellakaan ole mikään voimalaji, vaan salaisuus piilee ranteessa. Eri asia tietenkin on jos haluat varta vasten kaapia kyljyksen jauhelihana tapetista, niin senkuin hutkit, ihan sydämesi kyllyydestä.

-Hiero mausteet lihan pintaan vasta nuijinnan jälkeen.

(Nasulle kyytiä. Messevä Neuvostoliittolainen pihvinuija on takavuosien kirpparilöytöjä)

Marinoinnista:

-Muista että kylmä liha (tai seitan) on tiiviimpää, vetäytynyttä. Huoneen/kädenlämpöinen liha tai seitan imee parhaiten marinadia ja kypsyy tasaisemmin kuin jääkaappikylmä.
Liha mukautuu huoneenlämpöön n. tunti per kilo. Hyvä pihvi voi vaatia parikin tuntia.

-Voit marinoida lihaa ja vegejä joko jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kasviksille riittää hyvin parikymmentä minuuttia, lihaa, seitania ja tofua voi marinoida jopa pari tuntia. Mikäli marinoit lihaa, seitania tai tofua kylmässä, aineksia kannattaa marinoida kaksi kertaa kauemmin, jopa yön yli.

-Ole kuitenkin tarkkana. Pehmeämmät, kosteat veget, kuten munakoiso, kesä/muut kurpitsat, paprika ja kaali eivät kuitenkaan tykkää yön yli marinoinnista, sillä suolan ja viinietikan vaikutuksesta ne vuotavat neskeensä pihalle ja lässähtävät pehmeiksi, eli sopivat yön marinoinnin jälkeen korkeintaan lisukkeeksi sellaisenaan, paloiteltuna tai viipaleina.. Voit myös paloitella ja pakastaa marinointikämmisi, ja käyttää ne myöhemmin esim. wokissa tai padassa, nam :)

-Lisää lihan marinadiin jotain hapanta, kuten sitruunamehua, hunajaa, viiniä, tai etikkaa, sillä hapot tavallaan alkavat "hajottaa" lihaa. Reaktio on sama kuin lihan mädäntyessä, mutta liha ei pilaannu, älä pelkää. Paistotuloksesta sitävastoin tulee mehevämpi, ja mureampi.

-Kalan kanssa vähemmän on enemmän, eikä se välttämättä tarvitse mitään marinadia. Suola ja pippuri riittävät hyvin, sillä vahva marinadi peittää helposti kalan maun alleen. Kokonaisen kalan ruumiin sisälle voi myös laittaa hieman tuoreyrttejä, kuten ruohosipulia, timjamia, mäkimeiramia tai tilliä, tai viipaloitua purjoa. Tarjoile miedosti maustetun kalan kaveriksi ennemmin sitten tarjoiluvaiheessa jotain mausteista kastiketta, tai vaikka vain sitruuna/limettimehua lohkoista.

-Kalan liha on herkempää kuin muiden eläinten, ja esim. turhan etikkainen tai sitruunainen marinadi "kypsyttää" kalan jo ennen grillausta, mutta siten sinulla on ainakin kylmä, etikoitu kalalisuke grilliruokien seuraksi.. Marinadin kypsyttämä kala myös murenee grillissä helpommin kuin marinoimaton, ja voilà, polttouhri on valmis :D

-Mikäli käytät soijaa, suosittelen marinadeihin suolatonta soijakastiketta (lue eteenpäin).

-Ole varovainen suolan käytön suhteen. Lisää suola tai suolainen mauste (esim. soijakastike tai ketsuppi) marinadiin vasta ennen grillausta. Grillattava liha ja veget imevät suolaa, ja suola puolestaan poistaa nestettä. Grillatuista herkuista tulee näin helposti sitkeitä ja salasuolaisia. Jos seuraavana päivänä on jäljellä eilisiä grillattuja, maista palanen kylmästä grilliherkusta. Eikö maistukin suolaiselta?

-Viinietikka antaa hyvää twistiä myös kasviksille, mutta kasvikset kannattaa pirskottaa vasta ennen grillausta.

-Seitanpihvitaikinaan voi lisätä sopivia mausteita tai vaikka grillikastiketta jo vaivausvaiheessa.

-Tofu ja seitan kannattaa marinoida valmiina viipaleina eli "pihveinä" tms. paloina. Pienemmät palat nimittäin marinoituvat isoja nopeammin, ja tasaisemmin kuin yksi kiinteä pala.
Sekoita marinadi, ja marinoi vähintään pari tuntia huoneenlämmössä, tai mieluiten yön yli viileässä. Kuivaa palaset pyyhkeellä tai serlalla ja grillaa tavalliseen tapaan.

-Myös (aikaisemmin mainittuja) juustoja voi marinoida. Leikkaa esikäsitelty haloumi tai grillijuusto pihveiksi tofun tapaan, ja anna juuston marinoitua viileässä vähintään 2h, tai yön yli. Pyyhi ylimääräinen marinadi juuston pinnasta ennen paistamista.

-Niin lihoja, juustoja kuin vegejäkin kannattaa vähän tökkiä haarukalla tai puukolla, jotta marinadi pääsee myös sisäkerroksiin.

(Täytettyjä isoja herkkusieniä pekonissa, ja samat paprikat jatkavat paahtumistaan)

-Öljy kannattaa jättää pois marinadista. Öljy imeytyy ensin, ja tukkii esim. lihan syyt estäen parhaassa tapauksessa marinadin imeytymistä. Sama voi tapahtua myös kesäkurpitsalle ja munakoisolle. Lisäksi useissa grillikastikkeissa on öljyä jo valmiiksi.

-Öljyä lihat ja veget vasta laittaessasi ne grilliin, jolloin öljy estää hieman lihas-, ja muiden nesteiden valumista.

Paistaminen

-Lämmitä grilli hyvin ennen kuin valmistat sillä ruokaa. Grilli on yleensä sopivan kuuma useimmille perus-paistettaville, kun pidät kättäsi n. neljän-kuuden sentin yllä ritilästä, ja kämmentäsi alkaa polttaa. Kokeile vaan nopeasti, kättä ei siis ole tarkoitus grillata :)

-Tasaisesti kuumenneessa grillissä ainekset alkavat kypsentyä heti parilalle päästyään, eivätkä esimerkiksi nesteet lihoista tai kasviksista valu pois niin helposti.

-Liian kuumassa grillissä niin lihat kuin kasviksetkin kuivuvat nopeasti.

-Äläkä lapa kaikkia grillattavia kerralla parilalle vaikka grillisi olisi tilava kuin Hartwall-Areena. Sekä grillattavilla että hiilloksella on hyvä olla hengitysvaraa, ja lihalla ja vegeillä hyvä olla kääntelyvaraa muutama sentti ympäriinsä. Muista myös, että tuoreista grillattavista tihkuu aina nestettä hiilille, ja liian täyteen tupatussa grillissä hiillos sammuu tihkusateeseen..

-Hitaasti kypsyvien, tai muuten kauan kypsennettävien herkkujen, kuten lihojen, folioperunoiden tai paprikan vieressä voi paistaa nopeammin kypsentyviä herkkuja, kuten vaikka kalaa, ananasta, tai kesäkurpitsaa.

-Juustot kypsyvät nopeasti. Minuutti tai pari riittää haloumille, grillijuustolle ja leipäjuustolle puoleltaan. Nosta juusto grillistä heti kun se näyttää pehmenemisen merkkejä, sillä kiinteäkin juusto valahtaa äkkiä ritilästä hiilille.

-Maun korostamiseksi voit sivellä grillattavia paistamisen aikana vähän grillikastikkeella tai marinadilla.

-Tofut ja seitanit ovat yleensä kypsiä siinä vaiheessa kun ne saavat vähän väriä. Muutama minuutti puoleltaan riittää.

-Kasvisraaste- tai rouhepihvejä ei varsinaisesti ole tarkoitettu grillattavaksi, sillä ne murenevat helposti. Hauraat tai murenevat grillattavat kannattaakin kypsentää esim. foliolautasen päällä, jolloin murtunutkaan pihvi ei valahda ritilän läpi hiillokseen.

-Myös kalat, ja etenkin kalafileet, murtuvat grillissä helposti. Kypsennä grillattava kala mieluiten foliolautasella, halsterissa tai foliokääreessä.

(Marinoituja ja nuijittuja porsaan kasslerpihvejä grillissä. No worries, eläin oli siis takuukuollut jo ennen viipalointia)

-Lihat ja kasvikset eivät kuivu grillissä jos voitelet niitä paistamisen aikana marinadilla, tai vesi-öljyseoksella. Perunat taas pysyvät mehevinä jos kääräiset ne folioon ennen grillausta. Näin ne kypsyvät hiljalleen grillissä samalla kun paistat muut ainekset. Foliopotut voi maustaa öljyllä, pippurilla, suolalla, ja vaikka tuoreyrteillä ennen alumiinipaperiin kääräisemistä.

-Liha- ja kasvissyöjiä voi olla vaikea ajatella yhdellä grillillä (lue eteenpäin). Kasvissyöjien herkut vaativat yleensä lyhyemmän kypsennysajan, mutta lihansyöjien pihvit vievät paljon tilaa. Tehkää kompromissi, ja käyttäkää grilliritilää fifty/fifty. Grillihaarukkaa tai uunikintaita apuna käyttäen ritilää voi käännellä aina sopivan hiilloksen päälle, ja kaikkien herkut kypsyvät tasaiseen tahtiin.

-Foliosta saa myös taiteiltua hyviä eriöitä niin allergikkojen, yliherkkien, kuin kranttujenkin grilliin. Pistele foliolautasen pohjaan pari reikää, niin voit grillata rauhassa omat herkkusi ilman, että infektoitu grilliritilä koskettaa "tabu-ruokiasi".

*Grilliruokien kavereina toimivat erilaiset jääkylmät juomat, tuoreet hedelmät, sekä raikkaat salaatit. Esimerkiksi Kesälehmän salaattia, Peruna-, tai Peruna-porkkanasalaattia, tai pastasalaattia kannattaa kokeilla. Myös Viherlautanen pöydässä antaa mukavan, vihreän silauksen.
Noidankodon wanhat grillikastikepostaukset voi tietenkin luntata täältä ja täältä.
Suosittelen myös ostamaan (esim. Clas Ohlson:ilta löytyy) sellaisen kiharaisista, kapeista metallisuikaleista valmistetun, pörröisen pesusienen. Sillä ja Fairy-astianpesuaineella saa kärähtäneimmänkin grilliritilän puhtaaksi :)

("Ei niin pieniä pitoja, ettei kuokkavierahia")

Anyway, näihin sanoihin ja tunnelmiin Kotonoita vetäytyy  pienelle blogikesälomalle, ja toivottelee kaikille lukijoilleen mukavaa, mystistä, romanttista, ja taianomaista Kesäpäivää, Mittumaaria ja Juhannusta :D

Noita tuli takaisin

Jälleen noita on sitten lomiltaan ajautunut takaisin tänne näyttöpäätteen ääreen, vaikka olisihan mökille parista sadepäivästä huolimatta jäänyt pidemmäksikin aikaa:

Sain reissulta jopa muutamia kuviakin. Mökin ulko-oven yllä kesästä toiseen pesivä räystäspääsky-pariskunta sai jälleen perheenlisäystä, ja rappusilta löytyi pienen pieniä munankuoria:

Myös pihan pesäpönttö oli saanut asukkaita. Lintupariskunnan molemmat osapuolet näyttivät hyvin samanlaisilta, joten lajista on vaikea sanoa mitään. Veikkaisin kuitenkin kyseessä olevan satakielen:

Kertokaa, siis viisaammat ihmeessä enemmän.. Linnusto oli muutenkin taas sangen runsasta. Mökin vieressä pesi sinitiaispariskunta, taivaanvuohen siipisulkien mäkätys kuului parina iltana, tikka kävi Kesäpäivänä pihapuussa, kurpat kurnuttivat, käki kukkui ja jopa korpit kävivät meille mökkiläisille ohimennen vähän raakkumassa.
Reissun raskainta antia taisivat olla pihatyöt, mutta lupiinithan eivät niittämällä lopu:

Niitoksen lupiinit päätyivät maljakkoon grillipaikalle, ja "seisova pöytä" houkutteli paikalle myös muita nälkäisiä:

Tämä oli kovin ahkera kaveri, suloinen myös.
Huomisesta eteenpäin varmaan palailen wanhaan päiväjärjestykseen ja laitan postausta sitä mukaa kun niitä tulee :)

Tuomi (Prunus Padus)

"Keväällä on korea morsian,
Syksyllä lapsia synnyttää,
Lapset kaikki ympyriäisiä
ja kullakin on kivi vatsassa.
Mikä se on?"

(Kuva: Wikimedia Commons)

Näin kyselee wanha arvoitus Tuomipuusta. Tuomi, eli Metsätuomi kuuluu ruusukasveihin, ja on luumarjaisena kasvina sukua mm. luumulle, aprikoosille ja mantelille (P.Domestica, P.Armeniaca ja P.Dulcis). Monelle varma kesänmerkki on tuomen runsaiden, valkoisten kukkaterttujen huumaava tuoksu jota kestää Toukokuun lopulta liki juhannukseen asti. Kukat ovatkin marjojen ohella yksi parhaita tuntomerkkejä, puu itsessään muistuttaa hieman pajua tai jalavaa. Tuomi kasvaa lähes koko maassa, vaikka onkin pohjoisemmassa Suomessa harvinaisempi.

Tuomi on feminiininen, Veden ja maan elementtiä edustava puu. Tuomi, ja etenkin sen kukat yhdistetään Kuuhun ja kuun sekä metsän/metsästyksen jumalattariin, kuten Seleneen, Medeinaan, Arianrhodiin, Mielikkiin, Rauniin, Dianaan ja Artemikseen.
Tuomella on sijansa mytologioissa, onnellisuuden, perhekeskeisen rakkauden ja ystävyyden kasvina. Venäjällä Tuomipuu edustaa nuoruutta ja elinvoimaa. Tuomi on optimistipuu. Siinä asuu ilo ja taito nähdä hyvät puolet asioista. Rakkaudessa pettyneille, sekä suruista ja melankoliasta kärsiville suositellaan tuomipuun halaamista jotta he löytäisivät iloa elämäänsä.

Tuomi tunnetaan sekä Äitienpäivän, myös juhannuspuuna koivun tavoin, ja sen oksilla on juhlan alla koristeltu niin tupia ja aittoja, kuin tanssilavoja ja karjasuojiakin. Tuomi on myös Pirkanmaan maakuntapuu.
Tuomen lempeä tuoksu rauhoittaa ja saa hyvälle mielelle. Suomalaisessa kansanperinteessä Tuomi on ollut hyvän ja lempeän puun maineessa, ja sen oksia onkin käytetty mm. karjataioissa. Lehmille on sidottu tuomiseppeleitä, tai ne on laskettu laitumelle tuomivitsojen ali niin etteivät ne kesällä eksyisi metsään tai joutuisi petojen suihin.
Pahantahtoisten ja kateellisten ihmisten, kuten trullien ja varkaiden on sanottu karttavan tuomenkukkien tuoksua.
Maagisesti tuomi soveltuu Vapun, Mittumaarin, ja Kynttilänpäivänkin alttarille koristeeksi. Vaikkei tuomi vielä Helmikuussa kukikaan, voit laittaa alttarillesi vaikka valokuvan kukkivasta puusta. Jos et myöskään halua leikata puusta kukkia, kokeile vaikkapa oksista sommiteltua amulettia. Onnellisuuden ja ystävyyden rituaaleihin voi kokeilla vaikkapa tuomenoksista valmistettua pentagrammia. Rituaalit voi toki suorittaa myös puun alla, lähimpänä Tuomen sympaattista vaikutusta.

Ennen wanhaan kansanlääkinnässä tuomea käytettiin rohdoksena erilaisiin vaivoihin, kuten ruttoon, horkkaan ja raumaan, johon tuomen kuorikeitteen kerrottiin olevan erityisen tehokasta. Tuomella on hoidettu myös päänsärkyä, pahoinvointia, ja vatsatauteja vaihtelevin seurauksin.

Tuomen marjat ovat käyttökelpoisia askarteluun ja kotikeittiössä, kunhan vain poistat siemenet. Tuomen marjoja on käytetty (ja käytetään edelleen) jälkiruokiin, mehuihin, ja erilaisten alkoholijuomien mausteeksi. Tuomen marjat soveltuvat myös kankaan tai villalankojen kotivärjäykseen, niistä saa kauniin violetteja sävyjä.
Tuomenmarjamehua pidetään viinimarjamehun veroisena hoidettaessa yskää sun muita hengitysteiden ja keuhkojen vaivoja.
 
Huom: Tuomi, ja etenkin marjojen sisällä olevat siemenet, sisältävät myrkyllistä amygdaliinia sekä glykosidia, eikä sitä tulisi käyttää sisäisesti. Tuomen haju varoittaa myrkyistä, ja voi aiheuttaa astmaatikoille hengitysvaikeuksia. Tuomimyrkytys on harvinainen, ja vaatii kasvinosien syömistä. Myrkytys voi aiheuttaa pahoinvointia, hikoilua, pyörrytystä ja tajunnan hämärtymistä.
Tuomea kiusaavat myös tuomenkehrääjäkoin toukat, jotka parhaassa tapauksessa peittävät koko puun valkoiseen seittiin ja natustelevat lehdet parempiin suihin. Puu ei kuitenkaan kuole, vaan voi taas seuraavana kevänä puhjeta kukoistukseen. Kehrääjäkoita voi torjua erilaisilla myrkyillä ja vesisuihkuilla.

Uskomuksia:
-"Tunnen Tuomen muista puista, anopin kylän akoista", kuuluu wanha sanonta jolla väittäjä perustelee että tietää mistä puhuu.
-Tuomenoksainen vasta parantaa saunojan unettomuudesta
-Kosinta onnistuu parhaiten kukkivan tuomipuun alla
-Helmet kuivatuista tuomenmarjoista suojelevat pahalta silmältä

Noidankodon BBQ-Kastike

2 1/2 l Coca-Colaa (tms. -Colaa)
3/4 dl Tummaa riisiviinietikkaa
n.1 rkl Maissitärkkelysjauhoa
2 rkl Fariinisokeria
3 rkl Ruskeaa sokeria
1 dl Ketsuppia
2 rkl Tummaa soijakastiketta
2-4 Valkosipulinkynttä
1-3 rkl Vahvaa chilikastiketta (esim. Sriracha tai Encona)
Suolaa ja pippuria

-Sekoita maissitärkkelys ja viinietikka Coca-Colaan, ja odota, että kihinä lakkaa. Kaada seos blenderiin
-Kuori valkosipulinkynnet, laita ne muiden ainesten kanssa blenderiin colaseoksen joukkoon
-Sekoita tasaiseksi
-Maista. Lisää tarvittaessa suolaa, pippuria tai sokeria
-Kaada seos kasariin tai pieneen kattilaan ja kiehauta
-Laske lämpöä ja keittele kastiketta koko ajan sekoittaen kunnes koostumus on sopiva
-Nosta kastike levyltä, ja anna kastikkeen jäähtyä rauhassa
-Säilö kastike sopiviin pulloihin/purnukoihin, ja säilytä jääkaapissa

*Sopii sekä kastikkeeksi että marinadiksi kaikenlaisille grillattaville, erityisesti sienille ja seitanille. Kasviksista suosittelen kokeilemaan tätä munakoison, paprikan tai maissin kera, mutta tämä maistuu myös tofun ja sienten kaverina. Tästä ohjeesta tulee n.6 dl valmista kastiketta, mutta mikäli haluat valmistaa enemmän, ainekset on helppo tuplata. Suosittelen kuitenkin valmistamaan tämän tällaisissa pienemmissä erissä. Tumman soijakastikkeen voi tässä korvata tavallisella, vaaleammalla soijalla, mutta tällöin kastikkeesta tulee hieman vaaleamman väristä.
Valmis kastike säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Raudan Synty

Vesi, tuli, ja rauta olivat wanhassa suomessa eräänlainen toisistaan syntynyt veljes/voimakolmikko joka oli läsnä niin kodissa kuin tantereella:

(Akseli Gallen Kallela: Sammon taonta, 1893)

"Kyllä tieän rauan synnyn,
Arvoan teräksen alun:
Itse ilmoinen Jumala,
Tuo, Ukko, ylinen luoja,

Hieroi kahta kämmentänsä,
Lävähytti lapeitansa,
Siitä kipenet sikesi,
Säkeet valkiat varisi,

Siitä syntyi kolme neittä,
Koko kolme morsianta,
Rauan ruostehen emoiksi,
Suu sinervän siittäjiksi.

Astui neiet ilman äärtä,
Pilvenlongalla lepäsi,
Sateena maahan tapasi,
Pitkin maita notkuttelit,

Tinarinnat riuvottelit,
Utarilla uhkuvilla,
Nännillä pakottavilla,
Kipiöillä kuppisilla.

Lypsit maalle maitojansa,
Niityille nitusiansa,
Lypsit maille, lypsit soille,
Lypsit vienoille vesille.

Veden lailla neiet vuosi.
Vanhin lypsi mustan maion,
Toinen puikutti punaisen,
Nuorin valkean valutti,

Neittä kolme helpottihe,
Maiot mannuilla lepäsi.
Joka lypsi mustan maion,
Siitä syntyi melto rauta

Joka puikutti punaisen,
Siitä saatu rääkyrauta,
Joka valkean valutti,
Siit' on tehtynä teräkset.

Läksi maiot vierimähän
Vieri maita, vieri soita,
Vieri auhtoja ajoja,
Mäkiä alas varisi,

Vieri suolle mättäsehen,
Vetisehen hettehesen,
Kultaisehen turpehesen,
Rahkasammalen sisähän,

Suon povessa sikisi,
Vetelästä vellottavi
Maalla keskikorkealla,
Alhossa ahon pahaisen.

Susi juoksi suota myöten,
Villahäntä jolkotteli,
Karhu kangasta samosi,
Mesikämmen mättähiä.

Suo nousi suen jaloissa,
Kangas karhun kämmenöissä,
Tanner kastetta sirisi,
Uhkui suolla uus ahava.

Henki maast' henki ilmast'
Siihen nousi ruosteheinä,
Kasvoi rautaiset karahkat,
Teräksiset tieroittimet,

Sammalet vaskenoloiset,
Tinaheinä heilimöitsi,
Suen sorkkien sijoille,
Karhun kannan kaivamille.

Joutui vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen,
Rauan siementen sijoille,
Teräksisen survimoille

Löysi rautaiset orahat,
Teräksisen touon taimet
Tinaheinän taitteleksi,
Poimi rautaiset orahat.

Vaka vanha Väinämöinen,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
-Jotain noistakin tulisi,
Luona taitavan takojan.

Viepi ne sepon pajahan,
Alle ahjon Ilmarisen,
Siitä seppä Ilmarinen,
Tunki ne tulen sisähän,

Ahjosta alaisimelle,
Takoa taputtelevi,
Lyöä helkähyttelevi,
Tasoitteli tuiman rauan.

Hiki tippui luojan päästä,
Kaste kasvoista takojan,
Rautoja rakennettaessa,
Teräksiä tehtäessä.

Siitä syntyi rauta raukka,
Syntyi se sepon pajassa,
Luona taitavan takojan,
Alla ahjon ilmarisen"

*Mainittakoon, että raudan synnystä on monenmuotoisia versioita, eräässäkin tarinan kolme neitoa syntyvät lähteessä kutevan, kultaisen lohen mädistä. Tarinassa esiintyy usein sekä ylhäisenä olentona pidetty karhu, että alisen olento, susi, mikä symboloi raudan käyttöä sekä hyvään että pahaan. Raudan synty voikin päättyä myös raadollisemmin:

"Kosta sai teräs pahaksi,
Rauta raivoksi rupesi,
Veisti, raukka veljeänsä,
Lyöpi, potra poikojansa,
Sukuansa suin piteli,
Veren laski vuotamahan,
Hurmehen hurajamahan.
Tuop' on synty tuiman rauan,
Teräksen tekotarina."

*Raudan tekemää haavaa tms. parannettiin myös lukemalla sille Raudan vihat.

Agedashi-Tofu

Eli Age-tofu. Tämä herkku vaatii vähän laittoa, mutta maistuu taatusti :)

1 Pala (300-350g) silkkitofua
Maissitärkkelystä tai perunajauhoa
Kasviöljyä paistamiseen
 
Kastike:
1 1/2 dl Dashia
1/2 dl Soijakastiketta
1/2 dl Mirinä

Lisäksi:
Hienonnettua kevätsipulia
Raastettua retikkaa tai Raastettua inkivääriä tai suikaloitua garia
Rouhittua chiliä tai mustapippuria

-Valmista ensin kastike: Mittaa kaikki ainekset pieneen kattilaan tai laakealle pannulle, ja kiehauta
-Nosta kattila levyltä ja käännä levy pois päältä
-Sekoittele kastiketta kunnes poreilu lakkaa, ja käytä kattilaa välillä lämpimällä levyllä ettei kastike jäähdy
-Voit kääntää levyn lopulta miedolle lämmölle jotta se pysyy kuumana mutta kastike ei kiehu. Kuumenna kastiketta sekoitellen kunnes se hieman sakenee

-Valmista tofu: Huuhtele, valuta ja kuivaa tofu (voit hoitaa tuon kastikevaiheen tofun valustuessa)
-Leikkaa tofu neljään-kuuteen palaan
-Lusikoi laakealle lautaselle vähän tärkkelysjauhoa
-Kaada pannulle runsaasti öljyä ja kuumenna
-Pyörittele tofut kauttaaltaan jauhoissa ja laita varoen öljyyn paistumaan. Kääntele tofuja paistamisen aikana niin, että jokainen sivu ruskistuu

-Hienonna/suikaloi/raasta lisukkeet samalla kun tofu ruskistuu
-Nostele valmiit tofut annoskulhoon (2 palaa per annos) ja kaada päälle vähän kastiketta. Lisää tofujen päälle kevätsipulia, retikkaa tai inkivääriä ja viimeistele pippurilla
-Tarjoile tuoreeltaan.

*Ole varovainen käsitellessäsi tofua. Silkkitofu murtuu tavallista tofua helpommin. Kokeile myös tavallisella tofulla.
Kata pöytään myös erikseen kevätsipulisilppua ja garia, josta ruokailijat voivat ottaa lisää lisukkeita mielensä mukaan. Joo, yleensä kastiketta kaadetaan annokseen enemmän, mutta koska en tykkää kalastella tofunmurusia liemestä, aloitan pienellä kastikemäärällä ja lisäilen sitä ruokaan tarvittaessa. Katan siis kastikkeenloput tarjolle pikku kannussa. Kermanekka sopii tarkoitukseen oivallisesti. Laita alle lasinalunen pisaravalun varalta :)

Voikukka (Taraxacum officinale)

Voikukka, joka ennen wanhaan myös Leijonanhampaan nimellä tunnettiin, lienee jokaiselle enemmän tai vähemmän tuttu kasvi kevään ja kesän kukkaloistosta. Kukapa ei olisi lapsena (miksei aikuisenakin) puhallellut voikukan hahtuvaisia siemenpalloja tuuleen? Villiniityllä ja metsissä kasvavaa, luonnonvaraista voikukkaa usein ihastellaan, mutta pihoihin tiensä löytänyttä lähinnä inhotaan ja haukutaan rikkaruohoksi. Voikukka on kuitenkin hyödyllinen ja monikäyttöinen kasvi jota ei ehkä heti kannata myrkyttää koko lähiöstä.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Euroopassa voikukka on ollut tunnettu lääkekasvi jo 1500-luvulta lähtien, ja joskus myöhemmin porukka oppi syömään sitä myös vihanneksena, mm. salaatissa. Lisäksi pula ajalla voikukan juurista valmistettiin kahvin korviketta; juuret kaivettiin ylös maasta, puhdistettiin, kuivattiin, paahdettiin ja jauhettiin. Tällaista korvikekahvia voi nostalgiahengessä kokeilla valmistaa kotonakin :)

Voikukka on maskuliininen, ilman elementtiin liitetty kasvi. Lähteestä riippuen voikukkaa edustava elementti voi olla myös tuli, sekä kukkien kauniin, kullankeltaisen värin, että kasvin maitiaisnesteen polttavankirpeän aromin vuoksi.
Väristään johtuen voikukka on myös yhdistetty moniin aurinkojumaliin, kuten Heliokseen, Belenokseen, Apolloon, Lughiin, ja Dazhbogiin.
Toisaalta, voikukkaan liitetyt jumalattaret taas ovat lähinnä parantajia ja viisaita naisia, kuten Hekate, Dana, Minerva, Brigit ja Rauni. Voikukkaa pidetään myös horoskooppimerkki Jousimiehen onnenkukkana.

Voikukka on parantava, hoivaava ja suojeleva, sen keltaisissa kukissa asustaa sisäinen lapsi, rakkaat muistot ja voima toimia oikein / seurata sydämen ääntä. Voikukalla on myös yhteytensä henkimaailmaan. Kasvin kukista tai juurista valmistettua teetä juomalla on sekä kutsuttu että nähty henkiä, ja teetä tai suitsuketta on samoin uhrattu henkiolennoille.
Voikukka yhdistetään lisäksi enteisiin ja tulevaisuuden tulkintaan, ja voikukanjuurijuoman, eli juuri tämän edellä mainitun korvikekahvin, on mainittu myös herkistävän juojansa piilotajunnan ja henkimaailman viesteille, minkä vuoksi moista olisi hyvä nauttia ennen kristallipallon tai povauskorttien katselua.
Liittyneekö tulevaisuuden enteily kasvin tapaan sulkea kukkansa ennen sadetta ;)

Voikukka sopii sekä sisäiseen että ulkoiseen käyttöön (lue kuitenkin eteenpäin). Käyttökelpoisia osia ovat lehdet, juuret ja kukat. Voikukan kukat ovat siis syötäviä, ja sopivat vaikkapa salaatin koristeeksi. Niillä maustettu myös olutta ja niistä on valmistettu kotiviiniä.

Voikukkalevite:
-Hyvää levitettä saat nyppimällä kimpullisen voikukan keltaisia terälehtiä pariin desiin pehmeää margariinia tai notkistettua tuorejuustoketta. Lisää vähän suolaa tai yrttisuolaa, ja mausta levite halutessasi esim. raastetulla sitruunankuorella tai piparjuurella.
-Sekoita levite hyvin ja tarjoa uunituoreen leivän, näkkileivän, tai rieskan kaverina. Nam.

Jos et halua syödä kukkia, ei niitä silti tarvitse heittää pois, ne näyttävät kyllä maljakossa näteiltä ja tuovat kesän aurinkoa myös sisätiloihin
Paras keruuaika vaihtelee vähän kasvinosien mukaan. Keittiötarkoituksiin lehdet on paras kerätä keväällä. Kesän lehdet ovat jo voimakkaamman kitkerän makuisia, mutta niitä voi yhä käyttää kotikosmetiikkaan ja lääkintään. Juuret ovat aromaattisimmillaan kukinnan juuri alettua, tai hetkeä ennen, mutta niitä voi kerätä myös syksyllä. Kukat kerätään tietenkin tuoreina, kukkien juuri auettua.

(Voikukan huuhdeltuja juuria kaivonkannella)

Voikukan lehdet muistuttavat maultaan ehkä hieman rucolaa, ja sopivat hyvin keittiössä sekä parsan, sipulin, kaalin, kananmunien sekä riistalinnun kaveriksi. Mainittakoon, että muodoltaan pyöreäpäiset Voikukan lehdet ovat yleensä miedomman makuisia kuin rosoreunaiset sahalaidat.
Kuivatusta voikukasta saa lisäksi ihanaa viherjauhetta jota on helppo säilöä talven varalle. Voikukan lehdet sisältävät paljon hivenaineita ja rautaa, ja ovat siksi terveellinen ravintolisä, niin salaateissa kuin keitoissa. Voikukka on myös hyvin vitamiinipitoinen ja sisältää A-, B-, C-, ja D-vitamiinia, eli lehtiä kannattaa kuivattaa talven varoiksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Voikukka sisältää melkein kaksi kertaa enemmän A-vitamiinia kuin pinaatti.

Voikukka soveltuu hyvin myös kotiapteekkiin. Voikukan lehdet lisäävät virtsaneritystä, ja sopivat hyvin kehon nesteenpoistoon, esim. hoitamaan turvotusta ja tasoittamaan verensokeria.
Kasvin nesteenpoisto-vaikutuksesta kuitenkin varoittelee kukann humoristisempi englanninkielinen nimi "Piss-in-bed", eli "Yökastelu". Voikukka lisää myös sappi- ja haimanesteen eritystä, on yleisesti vahvistava ja lievästi laksatiivinen. Voikukalla on mainittu olevan myös reumatismia ehkäisevä ja kolesteroliarvoja alentava vaikutus.

(Voikukan siemenpallo)

Voikukan juuret sopivat maksan hoitoon ja puhdistukseen, ja juurista sekä -lehdistä haudutettua teetä suositellaan kaikenlaisiin sappivaivoihin; Kaksi kupillista päivässä keväisin ja syksyisin n. seitsemän viikon ajan.
Voikukkahaudukkeella voi hoitaa myös ruoansulatusvaivoja, ilmavaivoja ja mahavaivoja.
Voikukka sopii myös ihonhoitoon myös ulkoisesti käytettynä. Taitettaessa kasvista erittyy valkeaa maitiaisnestettä, jolla voi ulkoisesti hoitaa niin kaikenlaisia ihottumia, näppylöitä, paiseita, rupia, kuin kiusallisia syyliäkin. Maitiaisnestettä vaan hierotaan hoidettavalle ihoalueelle monta kertaa päivän aikana. Myös lehtihauduketta voi käyttää ihonhoitoon samoin kuin maitiaisnestettä.

Kotikosmeettisesti voikukka sopii käytettäväksi mm. kylvyissä, naamioissa, kasvovesissä, voiteissa, hauteissa, jne. Voikukka vahvistaa ja kirkastaa ihoa, lisää ihon kimmoisuutta, supistaa ihohuokosia ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Voikukka myös tasapainottaa ja hoitaa rasvaista ja tulehtunutta ihoa, kuten aknea. Myös couperosa-ihosta kärsivä voi löytää avun voikukasta.
Kasvin maitiaisneste voi värjätä ihoa ja vaatteita, mutta se lähtee kyllä yleensä pesussa pois. Hankaliin maitiaisnestetahroihin kannattaa kokeilla hieroa sitruunaa tai ruokasoodaa.

Huom: Voikukka on allergisoiva kasvi, joka voi laukaista allergisen reaktion kaikkein herkimmille jo pelkästä kosketuksesta. Äläkä kerää voikukkaa kotikäyttöön tienpientareilta, sillä se imee itseensä kaikenlaisia saasteita.
Liiallinen voikukan sisäinen käyttö saattaa lisäksi ärsyttää vatsan ja suoliston limakalvoja ja lisätä närästystä.
Älä myöskään käytä voikukkaa sisäisesti yhdessä nesteenpoistolääkkeiden kanssa, tai jos sinulla on lääkitys sappi- tai munuaisvaivoihin. Voikukkaa ei myöskään suositella diabeetikoille sillä se voi häiritä sokeriaineenvaihduntaa. Tarvittaessa keskustele voikukan käytöstä lääkärisi kanssa.

Uskomuksia:
-Jos puhaltaa voikukan siemenhahtuvapalloa, voi toivoa. Jos kaikki siemenet lähtevät lentoon yhdellä puhalluksella, toive toteutuu.
-Kun etsit rakkautta, puhalla voikukan hahtuvapallosta siemeniä neljään ilmansuuntaan. Suunnasta, mistä tuuli puhaltaa siemenet takaisin, kannattaa kokeilla onneaan.
-Tyynyn alle laitetut voikukat vahvistavat ja selkeyttävät unennäkökykyä
-Unessa nähdyt voikukat ennustavat huonoa, unessa nähtyjen hahtuvapallojen taas on mainittu enteilevän jopa perheenjäsenen kuolemaa, etenkin jos uneksit puhaltavasi hahtuvapalloja.
-Kesäpäivänä tai juhannuksena kerätyt voikukat suojelevat, etenkin seppeleenä, pahantahtoiselta noituudelta.

Paistettua Kesäkurpitsaa ja Yrttejä

1 Keskikokoinen kesäkurpitsa
Oliiviöljyä
Suolaa

-Viipaloi kesäkurpitsa ohuehkoiksi viipaleiksi ja itketä viipaleet. Valmista yrttiöljy tällä välin
-Huuhtele viipaleet ja maista suola. Pieni suolaisuus kuuluu asiaan, mutta huuhtele liikasuolaisia viipaleita tarvittaessa lisää)
-Puristele huuhdellut viipaleet kuiviksi kämmenten välissä ja laita kuivumaan/odottamaan vaikka keittiöpyyhkeen päälle

Yrttiöljy:
1/4 dl Hienonnettua Mäkimeiramia
1/4 dl Hienonnettua Basilikaa
1/4 dl Hienonnettua Salviaa
1/4 dl Hienonnettua Persiljaa
3 Paloiteltua valkosipulinkynttä
Ripaus rouhittua mustapippuria
1/2 dl Oliiviöljyä

-Laita yrtit ja valkosipulinkynnet mortteliin, ja hienonna kunnes seos on tahnamaista.
-Lisää pippuri, lorauta joukkoon hieman öljyä ja sekoita hyvin

-Kuumenna teflonpannulla tilkka oliiviöljyä ja paista kesäkurpitsa viipaleet kolmessa tai neljässä erässä pehmoisiksi. Nosta aina edellinen satsi erilliselle lautaselle odottamaan. Ruskistuminen ei haittaa mutta varo etteivät viipaleet pala
-Kun viimeinen kesäkurpitsaerä on valmis, nosta pannu levyltä, laita jo paistamasi viipaleet takaisin pannulle, ja kaada yrttiseos viipaleiden päälle. Sekoita hyvin
-Anna tekeytyä pieni hetki, ja tarjoile vaikkapa patongin, salaatin, couscousin, pastan tai perunoiden kera. Lisää suolaa tarvittaessa.

*Tarjoile lisukkeena. Paistettu kesäkurpitsa on kyllä todella herkullista ihan sellaisenaan, vaikka pienenä välipalana. Mikäli kaikkia yrttejä ei ole saatavilla, korvaa lajikkeita sen mukaa mitä löytyy. Kokeile esim. Timjamia, Meiramia, Kirveliä ja Ruohosipulia, Poimulehteä, Siankärsämöä.. :)

Hullukaali (Hyoscyamus Niger)

Hullukaali on monien "noitayrttien" tavoin koisojen sukuinen kasvi, ja tunnetaan myös nimellä Villikaali, vaikkakin pääosin homeopatian yhteydessä.
Hullukaali tunnetaan myös Kyläkaalin tai Kylähullukaalin nimellä, ja englantilaisittain kasvi on nimeltään Stinking Nightshade, sekä Henbane, joista jälkimmäinen (vapaasti suomennettuna "Kanakirous") voi olla osasyynä miksi Hullukaalia nimitetään joskus virheellisesti Kanan kaaliksi. Kanankaali, Barbarea, on kuitenkin ihan eri kasvi, joten ole tarkkana.
Hullukaali on parivuotinen kasvi joka voi kuitenkin viihtyä hyvällä kasvupaikalla useampiakin vuosia peräkkäin, vaikka sen kohtaaminen luonnonvaraisena onkin harvinaista.
Hullukaali on hyvin myrkyllinen, ja helppo kukkiessaan tunnistaa lehtivarsien päihin puhkeavista, kauniista kellomallisista kukista. Lisäksi hullukaali haisee voimakkaan raatomaiselta, etenkin kostealla säällä.

(Kuva: Wikipedia)

Hullukaali on feminiininen, vesielementtiä (lähteestä riippuen myös ilmaa,) edustava kasvi, sekä nuorekas, itsetietoinen shamaaninainen.
Hullukaalin jumaluudet ovat sekä voitokkaita, ovelia taistelijoita, sekä viisaita alisen olentoja, kuten Pallas Athene, Bellona, Valkyyriat, Proserpina, Hekate ja Vammatar. Jumalista lähinnä Tyr, Baldur, Apollon, sekä manalankoirat Kerberos ja Garm.
Kasvilla on vahva side tuonpuoleiseen, kuolemaan, ja kuolleiden juhlintaan, kuten Samhainin viettoon.
Hullukaali on yhdistetty myös säätiloihin, säänhallintaan, ja sitä käytetään satunnaisesti nykyäänkin säämagiaan. Ulkosalla poltetun kasvin sanotaan tuovan sateen. Toinen keino oli ripotella kasvin lehtiä virtaavan veteen.

Monissa muinaisissa kulttuureissa hullukaalia pidettiin jumalten lahjana; voimakkaana yrttinä joka on saatu muinaisilta olennoilta auttamaan ihmiskuntaa. Vasta myöhempien vuosien taikausko ja kristillinen käännytystyö leimasivat hullukaalin paholaisen ja noitien kasviksi, jolloin se yhdistettiin myös ihmismielen pimeään puoleen, kavaluuteen, mustaan magiaan, tahtoon taivutteluun sekä hulluuteen. Eräänkin lähteen mukaan noitien hullukaalia sisältävät juomat saivat poloisen uhrin ulisemaan ja vaahtoamaan vesikauhuisen koiran tavoin. Tällä voi olla asiayhteys shamanismiin, jossa poppamies mm. hullukaalia apuna käyttäen saavutti eläinyhteyden susihengen, tai muun eläinhengen kautta.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Hullukaalilla, monien muiden myrkkykukkien tavoin on oma, erikoinen historiansa niin myrkkynä, afrodisiakana, sekä rohtona, ja se on ollut tärkeä kasvi monissa kulttuureissa. Arabit käyttivät hullukaalisuitsuketta ajaakseen tiehensä pahoja henkiä, ja Kiinassa kasvin siemeniä sekoitettiin riisiviiniin, jonka nauttiminen auttoi saamaan yhteyden henkimaailmaan. Muinaisille Germaaneille hullukaali oli pyhä kasvi, jonka voimat saatiin oikeuksiinsa vain jos alastomat neidot keräsivät sitä henkien ohjaamana. Hullukaali oli myös yksi germaanioluen ainesosista. Kansanparantajat käyttivät hullukaalia lääkitsemään mm. erilaisia kiputiloja, melankoliaa, hysteriaa ja epilepsiaa (jota ei vielä kunnolla tunnettu), mutta noitavainojen aikaan kasvin hallussapito oli todiste noituuden harjoittamisesta. Keskiajan Euroopassa hullukaali oli yleinen huumausaine sekä lemmenrohto kansan parissa, ja sitä käytettiin mm. oopiumin korvikkeena. Kylpylöihin luotiin euforista tunnelmaa polttamalla kasvin siemeniä, mikä lopulta hermostutti kirkon edustajat kasvia vastaan. Shakespearen kuuluisassa "Hamlet" -näytelmässäkin tarinan päähenkilön (Hamletin) isä, kuningas surmattiin kaatamalla hänen korvaansa hullukaalin mehua.
Erilaiset näkijät, ennustajat sekä oraakkelit ovat luottaneet hullukaalin psykedeeliseen vaikutukseen, joka tuottaa näkyjä. Nykyään hullukaalia saatetaan käyttää suitsukkeena, vaikka ennen nukkumaanmenoa, enneunien saamiseksi (lehti tai pari riittää).

Hullukaali sopii mm. amuletteihin, sekä siemeninä että juurina, ja niitä voi pitää amulettipussissa mukana, tai vaikka kodin suojeluksi säilyttää esim. oven yllä tai lipaston laatikossa.
Kaikenlaiset rituaalivälineet voidaan puhdistaa ei-toivotuista energioista huiskimalla niitä kasvinoksilla.
Kotipuutarhaan versonutta hullukaalia voidaan uskomuksista riippuen pitää joko siunauksena tai kirouksena jumalilta, kerrotaankin, että kasvi menestyy vain joko haaveilevien uneksijoiden tai kostoa hautovien ihmisten puutarhoissa.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Hullukaali on myös yksi niitä kasveja, joita noitien lentovoiteet kuuluvat sisältäneen. Hullukaali aiheuttaa näkö-, haju-, kuulo-, ja liikehallusinaatioita, jotka vaivuttavat syvään uneen, eikä asianomainen yleensä muista kokemuksistaan mitään. Tila muistuttaa syvää humalatilaa. Hullukaalia on käytetty rohtona monenlaisiin sairauksiin, mm. unettomuutta on hoidettu hullukaalijalkakylvyllä. Iholle asetellut Hullukaalin lehdet puolestaan vähensivät turvotusta ja lievittivät kipua ja tulehduksia, kuten imettävien naisten rintarauhastulehdusta. Myrkyllisyytensä vuoksi hullukaali ei kuitenkaan sovellu kotiapteekkiin vaikka nykylääketeide käyttääkin hullukaalia mm. astman ja muiden sen sellaisten keuhkoputkiongelmien lievitykseen, sekä koliikin ja ripulin hoitoon. Hullukaalista eroteltuja aineita käytetään myös matkapahoinvointilääkkeisiin.

Huom: Hullukaali on hyvin myrkyllinen, eikä sitä pitäisi koskaan nauttia sisäisesti!
Herkimmät ihmiset voivat saada oireita pelkästä kosketuksesta, joten muista käyttää suojahansikkaita käsitellessäsi kasvia. Myös poltetun kasvin savu on myrkyllistä ja huumaavaa, joten esimerkiksi suitsukkeena käytettäessä ei kannata liioitella määrän kanssa. Hullukaalimyrkytys muistuttaa pitkälti Marjakuusimyrkytystä, mutta marjakuuseen verrattuna oireet etenevät nopeammin, etenkin jos kasvinosia on nielty. Hullukaalimyrkytys aiheuttaa mm. näköhäiriöitä (kuten ajoittaista sokeutta), kouristuksia, lisääntynyttä syljeneritystä (johon liittyy mm. kuolaamista), halvaantuminen (kokonaan tai osittain), ripulia, alavatsa/vatsakipuja sekä hulluuskohtauksia. Hyvä merkki myrkytyksestä ovat myös laajentuneet pupillit. Hullukaali samoin on myrkyllinen myös pihan eläimille, kuten koirille, kissoille, hevosille, lehmille, vuohille ja lampaille.

Uskomuksia:
-Maagisiin tarkoituksiin käytettävä hullukaali on kerättävä auringon noustessa, alastomana, ja yhdellä jalalla seisten.

Tofun paistaminen/friteeraus kotona

Paistaminen antaa tofulle mukavan rakenteen ja miellyttävää makua. Friteeraaminen puolestaan tarkoittaa tofun jauhotusta tai dippaamista frittitaikinaan ennen uppopaistamista. Valmiiksi friteerattua tofua voi löytää esim. etnisistä marketeista, mutta sitä on myös helppo paistaa itse.

Tarvitset:
Palan kiinteää tofua
Maissitärkkelysjauhoa
Pannun ja kasviöljyä paistamiseen :)

-Huuhtele, valuta ja kuivaa tofu hyvin
-Kuutioi/viipaloi tofu sopiviksi paloiksi. Voit vielä kuivata paloja painelemalla niitä varovasti pyyhkeellä tai talouspaperilla
-Lusikoi vähän maissitärkkelysjauhoja lautaselle, ja pyörittele tofunpalat jauhoissa. Karistele ylimääräiset jauhot pois
-Kaada pannun pohjalle öljyä niin että pohja peittyy, ja muodostuu n. sentin öljykerros

-Kuumenna öljy, ja lisää tofupalat pannulle. Älä friteeraa liikaa kerralla, jotta voit helpommin käännellä paloja
-Kääntele paloja tasaisesti paistamisen aikana, jotta palat saavat väriä tasaisesti joka puolelta. Valmiit tofut ovat kauniin kullankeltaisia ja pinnalta rapeita
-Valuta valmiit palat ja nosta sivuun käyttöä varten.

Frittitaikina tofulle:

Jos haluat frittitaikinoida tofun, sekoita 1 1/2 dl vehnäjauhoja ja vajaa 1 tl suolaa. Lisää kylmää vettä niin, että saat liisterimäisen taikinan. Kuohkeamman taikinan saat lisäämällä jauhoseokseen myös 1/2 tl leivinjauhetta.
Kuivaa käsitellyt tofupalat hyvin, dippaa taikinaan, ja uppopaista kuumassa öljyssä.

*Voit myös uppopaistaa tofun runsaammassa öljyssä, tai ilman maissitärkkelysjauhoja.
Parhaan paistotuloksen saat jos työstettävä tofu on huoneenlämpöistä.
Jos haluat marinoida tofun ennen paistamista, käytä mielellään öljypohjaista marinadia. Pyyhi marinadi pois ennen paistamista. Kosteus saa rasvan roiskumaan. Voit myös sirotella valmiille paloille hieman suolaa tai mausteita, käyttötarkoituksesta riippuen.
Friteerattu tofu sopii kaikenlaisiin aasialaistyylisiin kasvisruokiin, ja ihan kotoisaankin kasvisruokavalioon. Friteerattu tofu sopii perusruoan lisäksi niin keittoihin ja salaatteihin, sekä nuudelien ja ranskanperunoiden kaveriksi ;) Tofua voi paistaa myös lihan seuraksi, kuten mm. kiinalaisessa keittiössä on usein tapana tarjota tofua ja lihaa yhdessä.

Kaikenlainen, kiinteä tofu sopii friteeraatavaksi, ja myös savutofua voi kokeilla. Esimerkkikuvissa paistuu Alpro Soya maustamaton luomutofu.

Veren saattaminen

Tämä on kesäinen naisten/nuorten neitojen loitsu, jonka tarkoituksena on kuukausiveren tasapainotus ja houkuttelu.

Tarvitset tähän veitsen, maljan, sinulle sopivan kynttilän, lähdevettä tai punaviiniä, ja hieman leipää tai lihaa. Voit ottaa mukaan myös suitsuketta jos se auttaa sinua rentoutumaan.

-Mene pimeänaikana kasvavalla kuulla metsään ja vaella kunnes löydät puun joka "kuuntelee"sinua. Mikäli sinulla on vaikka mökillä pyhä puu, käytä sitä.
-Riisuudu, ja polvistu puun eteen.
-Sytytä kynttilä puun juurelle.
-Piirrä sormellasi tai veitsellä pieni kehä eteesi ja aseta siihen malja.
-Kaada pikariin hieman viiniä tai lähdevettä.
(-Sytytä suitsuke jos käytät sitä)
-Rentoudu. Tervehdi luontoäitiä ja puuolentoa.
-Kasta sormet maljaan ja kasta silmäluomiasi ja otsaasi sanoen: Poista sielusta pato.
-Kasta taas sormet maljaan, ja kasta sydänalaasi sanoen: Poista ruumiista pato.
-Kasta vielä sormet maljaan ja kasta alavatsaasi sanoen: Huuhdo pois padot ja lukot.
-Ota kulaus maljasta, sano: Verta.
-Kaada loput maljan sisällöstä puun rungolle, ja loitsi:
"Virratkoon vereni tämän viinin (/veden) lailla. Anna, Äiti, veri.
-Kaiva ympyrän sisään pieni kuoppa johon jätät tuomasi leivänpalan tai lihan. Voit sanoa jotain sen kaltaista kuin "Sinulle" tai "Teille", muttei se ole välttämätöntä. Peitä kuoppa.
-(Anna suitsukkeen palaa loppuun) Kiitä tavallasi, sammuta kynttilä ja lähde kotiin.

*Riisuuntuminen ei ole välttämätöntä, mutta se on perinteistä. Itselläni on tapana paljastaa kehoni, tai ainakin yläosa, jumalilleni, osoittaakseni nöyryyttä, kunnioitusta ja vilpittömyyttä. Tässä käyttämäsi kynttilä kannattaa myös säilyttää, mikäli haluat uusia loitsun. Tässä taianteossa on ritualistisen noituuden piirteitä, ja -välineitä, muttei vaadi ihan niin pedanttia asennetta. Tämä on siis tarkoitettu ihan yksityishenkilölle. Voit hyvin käyttää vaikka voiveistä ja kahvikuppia.
Mikäli veren tulo takkuilee muutenkin kuin pienestä myöhästelystä, käänny ihmeessä lääkärin puoleen.

Spagetti Primavera

n.250g Spagettia
1 Rasiallinen herkkusieniä
1 Pieni broccoli
5-8 Vihreää, tuoretta parsaa
1 Porkkana
2 dl Herneitä (pakaste käy hyvin)
1 Iso sipuli
2-4 Valkosipulinkynttä
2 dl Kaurakermaa
1/2 dl Hienonnettua, tuoretta basilikaa
Suolaa ja pippuria
1 rkl Ravintohiivahiutaleita

Lisäksi:
Öljyä paistamiseen
Vettä keittämiseen
Basilikanoksa tai pari koristeeksi

-Ota herneet huoneenlämpöön sulamaan
-Keitä pasta kypsäksi, siivilöi, huuhtele kylmällä vedellä ja laita odottamaan
-Pese ja perkaa vihannekset. Pilko broccoli sopiviksi nupuiksi ja paloiksi, suikaloi porkkana ja sipuli. Hienonna valkosipulinkynnet
-Leikkaa parsojen tyvestä sitkeä osa (n.2-3cm) pois, ja leikkaa nuppuosa talteen. Kuori parsanvarret, leikkaa kolmeen osaan ja laita ne mietoon suolaveteen likoamaan (näin parsa ei pääse tummumaan)
-Viipaloi isoimmat sienet, pienet voi vaan leikata puoliksi
-Kaada kattilaan vettä, mausta suolalla. Kun vesi kiehuu, lisää broccoli, porkkana, herneet ja parsa. Keitä pari-kolme minuuttia, siivilöi, huuhtele kylmällä vedellä
-Kuumenna tilkka öljyä korkeareunaisessa pannussa tai wokissa
-Lisää valkosipuli ja sipuli. Kuullota kunnes sipuli pehmenee
-Lisää sienet pannulle, paista pari minuuttia
-Lisää esikeitetyt vihannekset, sekoita paistaen kunnes vihannekset lämpenevät
-Kaada pannulle kerma, hauduttele seosta muutama minuutti
-Mausta suolalla ja pippurilla, lisää ravintohiivahiuteleet ja basilikasilppu, sekoita
-Kaada lopuksi pannulle valutettu pasta sekoita hyvin

*Tarjoile vaikkapa patongin kera. Primaveran nimi tarkoittaa kevättä, eli ruoan nimi olisi suomennettuna Kevätpasta. Molempi parempi. Pasta Primavera on klassinen kasvispasta, johon voit lisäillä kasviksia (papuja, pinaattia, purjoa, kesäkurpitsaa..) maun mukaan. Voit myös jättää pois kasvikset joita sinulla ei satu olemaan käsillä. Tästä reseptistä lienee siis joka kokilla oma versionsa, perus-primavera kasvikset ovat vain broccoli, parsa ja herneet :)
Ravintohiiva lisää pöperön ruokaisuutta, mutta sen voi myös halutessaan jättää pois.

Broccolin varsiosan voi kuorittuna höyryttää esim. suikaleina lämpimän ruoan lisukkeeksi, tai hyödyntää vaikkapa ihaniin kasviskuvioihin ;) 

Poimulehti (Alchemilla Vulgaris)

Kaunis ja monikäyttöinen, mutta matalana kasvava poimulehti voi jäädä monilta huomaamatta kesän kukkaloiston häikäistessä, vaikka se kasvaakin vähän kaikkialla. Poimulehtiä (Alchemilla) on monia lajeja, ja kaikki yhtälailla käyttökelpoisia, vaikka kerronkin tässä vain "peruspoimulehdestä".
Poimulehti on helppo tunnistaa, sillä sen lehdet muistuttavat hieman neidonhiuspuun (Ginkgo) lehtiä, ja kasvi erittää lehtiruotonsa tyveen etenkin kostealla säällä pieniä pisaroita, joilla moni folklore mainitsee olevan maagisia voimia.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Poimulehti on feminiininen, vesielementtiin liitetty kasvi, jossa yhdistyvät rakkauden ja kauneuden planeetta Venuksen ja maagiseen Uranukseen voimat. Poimulehti on aikojen saatossa pyhitetty monille jumalolennoille, erityisesti neitoaspektin jumalattarille, joista kasvin lempinimi, Neidonviitta (Lady's mantle) saattaa muistuttaa.
Poimulehteen yhdistettyjä jumalattaria olivat mm. Freija, Blodeuwedd, Artemis, Diana, Devana ja Maia. Poimulehden ansaittua pysyvän paikkansa kansan jumaltenpalvonnassa, kristityt niinikään valitsivat Poimulehden Neitsyt Marian (kristillisessä mytologiassa Jeesuksen äiti) symboliksi.

Poimulehti on pääasassa naisten kasvi, ja oli erityisessä suosiossa viktoriaanisena aikana. Naiset ja neitoset joivat poimulehtiteetä pysyäkseen kauniina ja naisellisina. Miesten kannattaa kokeilla teetä mikäli he haluavat päästä paremmin yhteyteen feminiinisen puolensa (Anima) kanssa. Poimulehden voimiin luotettiin kuin nuoruudenlähteeseen, ja sen uskottiinkin pitävän nauttijansa nuorena. Tai ainakin nuorekkaana.
Poimulehteä on käytetty sekä lemmenyrttinä että suojelevana kasvina. Yksinkertaisia lemmenamuletteja valmistettiin ompelemalla poimulehtiä vaaleanpunaisen kankaan sisään tyynyksi tai pussiksi.

Poimulehti, sekä lehdet että kukat, sopii loistavasti sekä sisäiseen että ulkoiseen käyttöön, kotikosmetiikkaan, ja kotilääkintään, pääasiassa naisille. Poimulehteä voi lisätä tuoreeltaan salaatteihin ja lämpimiin ruokiin, ja kuivattua kasvia voi käytää muiden mausteyrttien tavoin. Sopii hyvin ainakin perunavellin ja -laatikon mausteeksi sekä paprikan kaveriksi. Poimulehti edistää ruoansulatusta, helpottaa vatsan toimintaa ja lisää virtsaneritystä.
Sekä tuoreesta että kuivatusta poimulehdestä saa myös haudutettua hyvää teetä, jota voi nauttia helpottamaan sekalaisia naistenvaivoja, kuten kuukautisongelmia, synnytyksen tai abortin jälkitiloja ja vaihdevuosia. Kurkumalla tai kehäkukalla höystettyä poimulehtiteetä kannattaa kokeilla myös kuukautiskipuihin.
Ulkoisesti, esimerkiksi voiteena, hauteena tai keitteenä poimulehti sopii erilaisten haavaumien, raapeumien ja tulehdusten hoitoon, myös limakalvoille.

Jäähdytettyä poimulehtikeitettä voi myös käyttää kasvoveden tavoin; Se supistaa ihohuokosia, virkistää ja kirkastaa ihoa. Juhannussaunayrttinä tämä kasvi on melkeinpä ehdoton ;)
Kotikosmeettisesti poimulehti sopii erityisesti kuivalle ja herkälle iholle, ja sitä voi käyttää erilaisten kasvovoiteiden, -naamioiden ja kylpyjen raaka-aineeksi. Esimerkiksi aknen hoitoon puhdistavaa poimulehtihöyrytystä on hyvä kokeilla.
Naiset keräsivät ennen wanhaan kasvojenpesuvedeksi poimulehtien pisaroita, sillä niiden uskottiin haihduttavan myös kesakot pois.

Poimulehden tuoksu liitetään itsekuriin ja itsekunnioitukseen. Poimulehti sopii siis hyvin myös tuoksuterapiaksi :)

Huom: Poimulehti on yleensä turvallista käyttää, mutta se tulee tietenkin jättää rauhaan mikäli olet allergikko. Herkimmät ihmiset voivat saada esim. kukista siitepölyallergian kaltaisia oireita..

Uskomuksia:
-Jos pyyhkii silmänsä poimulehden pisaroilla, voi nähdä luonnonhenkiä ja salattuja asioita.
-Neito saattoi säilyttää nuoruutensa, jos hän Toukokuussa täydenkuunyönä kävelee poimulehtimättäiden läpi avojaloin.
-Tyynyn alle laitetut poimulehdet soivat rauhallisen levon.