Raudan Synty

Vesi, tuli, ja rauta olivat wanhassa suomessa eräänlainen toisistaan syntynyt veljes/voimakolmikko joka oli läsnä niin kodissa kuin tantereella:

(Akseli Gallen Kallela: Sammon taonta, 1893)

"Kyllä tieän rauan synnyn,
Arvoan teräksen alun:
Itse ilmoinen Jumala,
Tuo, Ukko, ylinen luoja,

Hieroi kahta kämmentänsä,
Lävähytti lapeitansa,
Siitä kipenet sikesi,
Säkeet valkiat varisi,

Siitä syntyi kolme neittä,
Koko kolme morsianta,
Rauan ruostehen emoiksi,
Suu sinervän siittäjiksi.

Astui neiet ilman äärtä,
Pilvenlongalla lepäsi,
Sateena maahan tapasi,
Pitkin maita notkuttelit,

Tinarinnat riuvottelit,
Utarilla uhkuvilla,
Nännillä pakottavilla,
Kipiöillä kuppisilla.

Lypsit maalle maitojansa,
Niityille nitusiansa,
Lypsit maille, lypsit soille,
Lypsit vienoille vesille.

Veden lailla neiet vuosi.
Vanhin lypsi mustan maion,
Toinen puikutti punaisen,
Nuorin valkean valutti,

Neittä kolme helpottihe,
Maiot mannuilla lepäsi.
Joka lypsi mustan maion,
Siitä syntyi melto rauta

Joka puikutti punaisen,
Siitä saatu rääkyrauta,
Joka valkean valutti,
Siit' on tehtynä teräkset.

Läksi maiot vierimähän
Vieri maita, vieri soita,
Vieri auhtoja ajoja,
Mäkiä alas varisi,

Vieri suolle mättäsehen,
Vetisehen hettehesen,
Kultaisehen turpehesen,
Rahkasammalen sisähän,

Suon povessa sikisi,
Vetelästä vellottavi
Maalla keskikorkealla,
Alhossa ahon pahaisen.

Susi juoksi suota myöten,
Villahäntä jolkotteli,
Karhu kangasta samosi,
Mesikämmen mättähiä.

Suo nousi suen jaloissa,
Kangas karhun kämmenöissä,
Tanner kastetta sirisi,
Uhkui suolla uus ahava.

Henki maast' henki ilmast'
Siihen nousi ruosteheinä,
Kasvoi rautaiset karahkat,
Teräksiset tieroittimet,

Sammalet vaskenoloiset,
Tinaheinä heilimöitsi,
Suen sorkkien sijoille,
Karhun kannan kaivamille.

Joutui vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen,
Rauan siementen sijoille,
Teräksisen survimoille

Löysi rautaiset orahat,
Teräksisen touon taimet
Tinaheinän taitteleksi,
Poimi rautaiset orahat.

Vaka vanha Väinämöinen,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
-Jotain noistakin tulisi,
Luona taitavan takojan.

Viepi ne sepon pajahan,
Alle ahjon Ilmarisen,
Siitä seppä Ilmarinen,
Tunki ne tulen sisähän,

Ahjosta alaisimelle,
Takoa taputtelevi,
Lyöä helkähyttelevi,
Tasoitteli tuiman rauan.

Hiki tippui luojan päästä,
Kaste kasvoista takojan,
Rautoja rakennettaessa,
Teräksiä tehtäessä.

Siitä syntyi rauta raukka,
Syntyi se sepon pajassa,
Luona taitavan takojan,
Alla ahjon ilmarisen"

*Mainittakoon, että raudan synnystä on monenmuotoisia versioita, eräässäkin tarinan kolme neitoa syntyvät lähteessä kutevan, kultaisen lohen mädistä. Tarinassa esiintyy usein sekä ylhäisenä olentona pidetty karhu, että alisen olento, susi, mikä symboloi raudan käyttöä sekä hyvään että pahaan. Raudan synty voikin päättyä myös raadollisemmin:

"Kosta sai teräs pahaksi,
Rauta raivoksi rupesi,
Veisti, raukka veljeänsä,
Lyöpi, potra poikojansa,
Sukuansa suin piteli,
Veren laski vuotamahan,
Hurmehen hurajamahan.
Tuop' on synty tuiman rauan,
Teräksen tekotarina."

*Raudan tekemää haavaa tms. parannettiin myös lukemalla sille Raudan vihat.