Ukon Pyhä ja Jaakonpäivä

Akkain Viikkoa (18-24.7) seurasi Ukon Pyhä, 25.Heinäkuuta. Päivä tunnettiin aikoinaan myös Ukon päivänä, tai Ukkosen Päivänä, ja se oli nimensä mukaan pyhitetty Ukko Ylijumalalle. Ukon pyhä oli Ukon Juhlan, eli Juhannuksen, jälkeen toinen Ylijumalalle pyhitetty päivä, jolloin juhlittiin heinäntekoa ja sadonkorjuun alkua. Ukon Pyhänä ei kuitenkaan tehty minkäänlaisia töitä, vaan elettiin kiireettä ja rentouduttiin, eikä esim. Ukon Vakkoja juotu kuten Juhannuksena.
Koska Ukko hallitsi sekä sadetta että ukkosta, häntä lepyteltiin pyhäpäivänään ja kunnioitettiin mm. erilaisin ruokauhrein, ettei sadonkorjuun aikaan sitten olisi mitään vahinkoa koitunut eloviljalle.
Ukon pyhänä ei myöskään turhia metelöity, sillä kovien äänien uskottiin houkuttelevan ukkosta.

Ukko, eli Ukko Ylijumala, tai Ukko Ylinen Luoja, on muinaissuomalainen Ukkosen/Taivaan/Ylisen, jumala, joka hallitsi myös säätä, ja siten aasinsiltaa pitkin myös vuoden satoa. Ukko oli kunnioitetuin suomalaisista jumalolennoista, ja hänen asuinsijansa olivat monien muiden jumaluuksien tavoin Ylisessä, missä hän hallitsi vaimonsa Raunan, Reinin, Röönän eli Raunin, kanssa, joka puolestaan hallitsi tuulia ja poutapilviä. Kun jumalpari riiteli keskenään tai oli muuten vain huonolla tuulella, antoi taivas vettä, ukkosta ja salamoita. Ei ukkosta siis suotta ole kutsuttu "Ukonilmaksi".

Ukko nimenä tarkoitti "Vanhaa miestä", ja muiden voimahahmojen tavoin, myös Ukon nimen mainitsemista ääneen vältettiin. Siksi Ukolla oli myös muita nimiä, kuten Äijä, ja Mies, sekä Salamaa, eli Ukonvasamaa, tarkoittava Pitkäinen, josta myös nykysuomalainen sukunimi "Pitkänen" juontuu.
Ukkoon on viitattu myös nimellä Perkele, vaikka nimitys tulee latvialaisen Ukkosenjumala Perkunaan nimestä, eli on tavallaan Suomen oloissa virheellinen.

Ukon Pyhä - Viljan Pyhä

Ukko oli tunnetuin muinaisista, suomalaisista jumalista, mutta häntä muistettiin yleensä juuri kasvukauden ollessa parhaimmillaan, sillä eihän nyt Ylijumalaa sopinut ympäri vuotta häiritä.
Siinä missä ukonilman katsottiin johtuvan Ukon tuittuilusta, suuttumisesta, tai raivosta, Ukon päivän sateita pidettiin sen sijaan suotuisana enteenä, ja niitä jopa toivottiin, olihan sateeseen päättynyt Ukon juhla varma merkki siitä että Ukko piti juhlistaan, ja sateen muodossa siunasi ja kasteli toivotun viljan. Ukon päivän sateiden uskottiin myös merkitsevän suotuisia ilmoja viljelyksille ja siten hyvää satoa.

Ylisen Ukon "maallisempia" vastineita satoasioissa olivat keväinen vilja-, ja kylvöjumala Sämpsä Pellervoinen, ja syksyn olut-, ja satojumala Pellon Pekko, jotka useissa yhteydessä samaistettiin yhdeksi ja samaksi olennoksi. Voikin toki olla että sekä Pekko ja Sämpsä ovat molemmat kaksi eri ilmentymää yhdestä jumalolennosta, etenkin, kun molempia tunnuttiin juhlittavan satojuhla Kekrinä, jonka nimi kuuluu juontuvan suomalais-ugrilaisesta/baltialaisesta Kekri/Kökri -jumaluuden nimestä.. Joka tapauksessa, heidät molemmat tunnettiin hyväntahtoisina olentoina, ja satoasioissa heihin otettiin yhteys ennemmin kuin kiivaudestaakin tunnettuun Ukkoon.

Ukkoa muistettiin siis vain suurinpina kesäjuhlina, kuten Juhannuksena ja k.o. jumaluuden nimikkopäivänä. Nykyisinkin lähinnä Yliseen päin kallistuneiden kannattaa parhaiten lähestyä Ukkoa, sillä heitä siellä yleensä parhaiten kuunnellaan.

Huoneen Ukko

Ennen wanhaan Ukonpyhä nähtiin kansan parissa paikoin myös eräänlaisena "miesten päivänä", tulihan se juuri Akkain viikon jälkeen. Koska miestä ennen wanhaan myös pidettiin "perheen päänä", ei ollut kaukaa haettua että etenkin perheelliset ja ukkomiehet pääsivät suurimman jumalan juhlana vähän röyhistämään rintaansa.
Ajatus ei mielestäni ole tänäkään päivänä hullumpi, onhan Ukonpäivää lisäksi vietetty pidempään kuin Kansainvälistä Miestenpäivää (19.11). Eli mikäli se oma ukko on ollut Akkain viikolla huomaavainen, voi sitä sitten Ukon pyhänä hemmotella vaikkapa pullakaffeilla ;)

Ukon Pyhään, ja Ukolle sopivia kasveja ovat mm. Tammi, Mänty, Ruis, Ohra, Peruna, Härkäpapu, Mustajuuri, Lanttu, Nokkonen, Ukontulikukka ja Ukonputki. Ukolle sopii myös Ukonsieni, joka aloittaa kasvukautensa Heinäkuun lopusta, ja jatkuu syyskyyn loppuun, sateet ja lämpötilat tietenkin huomioon ottaen.
Mausteiksi sopivat esim. Mustapippuri, Pomeranssi, Sinappi ja Suola.
Päivään sopivat myös maanläheiset keltaiset, harmaat ja ruskeat sävyt, sekä taivaansininen.
Ylijumalle sopivia kiviä ovat sulanut Lasi, salaman iskusta syntynyt Fulguriitti eli Ukonvaaja, Piikivi, Punainen graniitti, Harmaa ja ruskea akaatti, sekä Maitokvartsi, joka myös Ukonkivenä tunnetaan. Ylijumalan symboleja ovat tietenkin salama, ja Thorin vasaraa muistuttava Ukon kirves.
Muistakaa myös, että leppäkerttu, eli jumalan lehmä, on Ylijumalan lemmikki; Ukolle pyhitetty ötökkä, eikä sen tappaminen (ainakaan Ukon Pyhänä) ole hyvä ajatus. Jos leppäkerttu taas itse lentää kädellesi, on se erityisen hyvä enne ;)

Puuhia Ukonpäivälle:

-Kastele kukat
-Teroita viikate tai puukko, tai vaikka keittiöveitset
-Kohota malja Ukolle
-Pirskota pellolle/kylvökselle, tai vaikka kasvimaallesi, olutta Ukon kunniaksi
-Laita jotain viljaruokaa, keitä vaikka puuroa tai leivo leipää
-Aloita neuletyö tai parsi rakkaasi sukat
-Keitä miehellesi (eli omalle ukolle) pullakahvit, tai tarjoile aamupala vuoteeseen
-Käy uimassa
-Kiillota sormukset
-Leivo tai osta pullapitko
-Tee/askaroi jotain viljaan/satoon liittyvää

Jaakonpäivä

Uudemmassa folkloressa vanha Ukonpäivä tunnetaan myös Jaakon Päivänä eli Jaakonpäivänä, eli Jaakopinpäivänä, sillä silloin juhlivat nimipäiviään Jaakko, Jaakob, Jaakoppi ja Jimi. Jaakonpäivä on saanut nimensä keskiaikaisesta apostolista, Jaakob-, eli kansan suussa "Jaakko"-vanhemmasta, joka kuvattiin usein ajankuvaan poikkeuksellisesti hattu päässä. Jaakko-apostolin päähine oli hieman pipo-myssymäinen, ja sen lierissä on koristeena simpukankuori. Paikoin Jaakko tunnettiinkin paitsi Jaakoppina, myös Töröhattuna tai Leveälakkina. Jaakko-apostoli on kuvissaan kollegoidensa tavoin apeahkon-, tai hieman surumielisen näköinen, kevyesti parrakas mieshahmo.

Päivänä Jaakko ei ollut mitenkään erityisen pidetty, sillä sen katsottiin tuovan muassaan paljon huonoja enteitä, ja lopettavan paljon kesän ilakointia. Jaakonpäivästä uimarantakausi virallisesti päättyi, kun "Jaakko heitti kylmän kiven veteen", mutta samalla myös alkoi kauran kasvukausi. Koska monet kasvikset ja juurekset kypsyivät Jaakkoon, myös erinäisiä vihannesvarkaita tarkkailtiin Jaakonpäivästä alkaen, koska sato oli parhaimmillaan. Pohjois-Suomessa Jaakkona tarkkailtiin hallaa, ja moni talous pelkäsi Jaakon sateita, joka pilasi sadon. Sanottiin: "Jos Jaakkona sataa, saadaan pettua". Edellinen siis nykysuomella tarkoittaa, että Jaakon sateet tappoivat viljan.

Kaikesta huolimatta, kristityssä perinteessä Jaakko mainitaan viljan suojeluspyhimykseksi, eli uuden kirkon tuoma uusi, palvottava hahmo peri päiväänsä jotain wanhasta Ylijumalan päivästä. Puhumattakaan, että kristin mytologian mukaan Jaakko mainitaan kastaja-Johanneksen veljeksi, ja tarinoissa Jeesuksen (kristinuskon vapahtaja) kerrotaan käyttäneen heistä yhteisnimitystä "ukkosen pojat". Pyhä Jaakko ei kirkosta huolimatta kuitenkaan koskaan syrjäyttänyt Ukkoa, vaan enimmäkseen Jaakonpäivää on pidetty tärkeänä ainoastaan loppuvuoden sääenteiden tulkinnassa:

-Jaakko heittää kylmän kiven veteen, eli vedet alkoivat Jaakkona viilentyä syksyä kohden.
-Jaakon halla, Pertun halla (24.8).
-Millaista säätä Jaakkona, sitä on Lauriin (10.8) asti.
-Kylmä Jaakonpäivä povaa Kylmää Joulua.
-Helteinen Jaakko povaa Kuumaa ja kuivaa syksyä.
-Paarmat eivät ole enää Jaakon jälkeen syönnillään.
-Jos käki kukkuu Jaakon jälkeen, tulee huono vuosi ja pitkä kevät.
-Jos nauris on Jaakkona naatillaan, tulee hyvä naurisvuosi.
-Jos Jaakkona sataa, tulee musta Joulu.
-Jos Jaakkona sataa, sataa seitsemen viikkoa.

*Sivuhuomautuksena mainittakoon, että "Ukko" etunimenä, eli varsinainen Ukon nimipäivä puolestaan löytyy kalenterista 4. Huhtikuuta, ja k.o. nimi juontuu juurikin samaisen Ylijumalan nimestä.