Heipä hei vaan taas :) Päätin kirjoittaa tämän postauksen sillä minulta on usein, jo kyllästymiseen asti, kyselty täällä, että "Kuinka juuri minä harjoitan noituutta?". Olen vastaillut kärsivällisesti, että pääpiirteittäin samoin kuin muutkin yksityiset "wanhan liiton noidat", mutta saman kysymyksen toistuessa jatkuvalla syötöllä minä revin hiuksia päästäni, että jos te ihan oikeasti malttaisitte lukea niitä vanhoja postauksiani kuten olen jo usein kehottanut tekemään, niin teidän ei tarvitsisi kysellä tyhmiä koko ajan! Ja ennen kaikkea; Miksi vaivaudun enää edes vastaamaan kun moisesta ei selkeästi ole ollut ennenkään mitään apua?
Mutta viimeisen kerran: Yritän olla tässä mahdollisimman pitkäpinnainen, mutta koska aion vääntää tämän rautalangasta, aion myös väistämättä pitää hieman tyhminä teitä kaikkia, jotka jaksatte udella samaa vanhaa yhä uudelleen, sillä ainoat selitykset jotka keksin teidän toistuville kysymyksillenne samasta asiasta ovat seuraavat;
1. Vaikka olen täällä ruotinut noituutta eri muodossaan ja kertonut itsestäni noitana, monet teistä eivät kehoituksistani huolimatta ole lukeneet vanhoja, aihetta valottavia postauksiani, Puhumattakaan, että jos kerran yhä oletatte minun olevan samanlainen toimissani kuin ritualistinen noita tai wicca, ette selvästi ole vaivautuneet vilkaisemaan edes "Blogin Esittelyä".
2. Toisaalta, ehkä te vain lähtöjään kuvittelette noituuden olevan mielikuvituksellista tulipallojen heittelyä, lohikäärmeitä ja luudalla ratsastusta àla Charmed tai Harry Potter, ja itsepäisesti vain kieltäydytte käsittämästä asiaa sellaisena kuin se todellisuudessa on. Mikäli ette tietoisesti halua sisäistää teille tarjoamaani informaatiota tästä todellisen maailman noituudesta, ei blogini valitettavasti pysty tarjoamaan teille niitä "kovasti kaipaamianne" vastauksia.
3. Kolmas arvaukseni jatkuvasta toistosta olisi heikko koulupohja, mutta lukutaidottomuudesta tuskin on kyse, sillä ette kai te sitten osaisi kirjoittaakaan niitä kysymyksiännekään? Joten unohdetaan tuo viimeinen ja asiaan :)
Mitä Harjoittaminen on?
"Noituuden harjoittaminen" kalskahtaa varmasti kaikkien mieleltään rajoittuneiden korvaan samalta kuin "uskonnon harjoittaminen". Harva tulee muuten ajatelleeksi, että samoin myös liiketoimintaa, metsätaloutta tai kansantansseja "harjoitetaan". "Harjoittaminen" ei nimittäin tarkoita muuta kuin juuri kyseessä olevan aktiviteetin ylläpitämistä, vaalimista ja säilyttämistä, mikä tapahtuu juuri tekemällä ja vaikka harrastamalla kyseistä aktiviteettia, samoin kuin urheilija harjoittaa kehoaan, tai laulaja ääntään.
Ajatelkaapa hetki; Jos blogini keskittyisi vaikka, sanotaanko esimerkiksi vaikka noihin kansantansseihin, ja kaikkeen niihin liittyvään kuten asuihin ja tanssiaskeleisiin, kyselisittekö te minulta silti jatkuvasti "Kuinka juuri minä harjoitan kansantansseja?". Ymmärtäisin siis moisen kyselyinnon paremmin, jos minulla olisi, sanotaan nyt vaikka, lemmikkieläinblogi, ja mainitsisin ne kansantanssit vain ohimennen profiilissani, mutta oikeasti, jos koko blogi olisi jo lähtöjään rakennettu niiden hemmetin kansantanssejen ympärille, sama jatkuva kysely alkaisi pidemmän päälle vain vaikuttamaan, no, vähintäänkin vittuilulta.
Aihealueestaan riippumatta kaikenlainen mainittu "harjoittaminen" siis vaatii harjoittajaltaan sekä tietynlaista omistautumista, että erinäisiä kykyjä. Tällaiset "kyvyt" voivat olla joko luontaisia, itse opeteltuja tai esim. koulussa opittuja, mutta ne ovat aina henkilökohtaisia. Esim. et voi oikein harjoittaa keittotaitoa jos et osaa kokata, etkä uskontoa jos olet ateisti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuka tahansa voi kyllä häärätä keittiössä, lämmittää einespitsaa ja kutsua itseään kokiksi, tai kirota mielessään sitä mulkvistia joka aina näpistää aamulehtesi, mutta vain noita voi taidollaan aiheuttaa sille lehtivarkaalle, sanotaanko, esim. kivuliaan ajoksen häntäluun alle ;)
Postauksessani vilisevistä, ammatillisista vertauskuvista huolimatta noituus, tai noita ei myöskään ole ammatti, vaan osaaminen joka asiassa ja alalla vaan on yleensä menestyksekkään harjoittamisen edellytys. Samoin voit osaavana kokkina opettaa muita laittamaan ruokaa, tai, voit matemaatikkona opettaa muita laskemaan, mutta on heidän omista luonnollisista taipumuksistaan kiinni omaksuvatko he lainkaan tarjoamiasi taitoja.
Kykymme ihmisinä nimittäin vaihtelevat, ja jokainen meistä on hyvä jossain. Ompelutaitoinen ompelee, mekaniikantaitoinen rakentaa koneita, lyriikantaitoinen kirjoittaa, ja nuotteja ymmärtävä säveltää musiikkia. Jos kukaan ei "harjoittaisi" mitään taitoja, kohtaisi yhteiskuntaa väistämätön taantuminen ja lopulta romahdus. Ompelutaito katoaisi, jos kukaan ei enää ompelisi, ja käsikirjoitustaito katoaisi, jos kaikki vain kirjoittaisivat koneilla. Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei enää harjoittaisi maanviljelyä, ympäristöoppia tai lääketiedettä?
"Harjoittaminen" ei siis ole mikään uskontojen jäsenten tai noitien etuoikeus..
Ritualismi ja Uskonto
Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, tietoni noitana ovat pitkälti periytyneet meillä suvussa, eikä niillä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Minulla on jotain myös elämäni "uskonto-lokerossa", vaikken kuulukaan valtavirtaan. Uskontoni ei myöskään liity siihen että olen noita, mutta ymmärrän kyllä yleisen väärinkäsityksen aiheen tiimoilta.
Sama on nimittäin useimpien uskontojen kanssa; Uskonnot itsessään sisältävät aina tiettyjä rituaaleja ja muita sen sellaisia, jotka sen harjoittajien käyttämästä välineistöstä riippuen voivat välittyä sivustaseuraajan mieleen hyvinkin maagisina, jopa jännittävinä; Kuten vaikka kristin kirkon jumalpatsaat, pramea ehtoolliskalkki, papin kaapumainen messuvaate, tai pitkät, loitsumaiset liturgiat jotka messutaan hartaudella seurakunnan kanssa kynttilöillä valaistussa, hämyisessä juhlatilassa.
Kun Intialaisessa temppelissä viilletään eläinten kurkkuja auki kunnioituksena Kali-jumalattarelle, tai savannilla naamareihin ja eläintennahkoihin pukeutuneet, vartalomaalatut kyläläiset esittävät rituaalitanssia nuotion ympärillä pyytääkseen riistaonnea, on samoin kysymys uskonnollisesta rituaalista eikä noituudesta, tai sitten jokainen uskontonsa harjoittaja syyllistyy noituuteen aina jumalia moikatessaan.
Btw; Juuri tästä syystä monia luonnon-, ja pakanuskontoja "alkukantaisine/maagisilta haiskahtavine" rituaaleineen pidetään "Noitauskontoina", vaikka niillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen noituuden kanssa.
Jos vastaavia rituaaleja suoritetaan itsenäisesti, omaa voimaa ja energiaa apuna käyttäen, ilman omien jumalien myötävaikutusta, tai ilman, että omilla tekemisillä yritettäisiin mitenkään vedota jumaliin, voitaisiin jo ennemmin puhua aktuaalista noituudesta.
Rituaalinen Rituaali
Kysymys: Mikä rituaali sitten on?
Vastaus: Rituaali on jokin juhlavampi, arjesta poikkeava, isompi tai pienempi tapahtuma, jonka osallistujat kaikki keskittyvät k.o. tapahtuman onnistumiseen ja suorittavat sen yhdessä, joko läsnäolijoina tai toimeenpanijoina. Kuitenkin, valitettavan usein rituaali jo sanana yhdistetään lähes väistämättä joko uskontoon ja/tai maagiaan.
Noituudessa maagisen rituaalin perimmäinen tarkoitus on vaikuttaa ympäröivään energiaan omalla vastaavalla, ja siten saada asioita tapahtumaan ilman jumalolentojen vaikutusta asiaan, kun taas uskonnollisen rituaalin pääasiallinen tarkoitus on saada yhteys k.o. ryhmän palvomiin jumalolentoihin ja vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen näiden jumalolentojen energialla, eli jumalilta yleensä pyydetään tällöin apua tai palveluksia joko itselle tai jollekin läheiselle. Uskonnosta ja sen harjoittajista riippuen näiden pyyntöjen vastineeksi/korvaukseksi luvataan/tarjotaan erilaisia uhreja, kuten elotonta tai elollista omaisuutta (kuten sen hetkisiä statussymboleja, rahaa, ruokaa tai eläimiä). K.o. uhrit voivat olla uhraajastaan riippuen myös henkilökohtaisia tarjottavia, kuten ruumiinosia, sisäelimiä, sieluja, tai lapsia.
Esim. kristin kirkon piiriin kuuluvia uskonnollisia rituaaleja ovat mm. vihkijäiset tai hautajaiset, ehtoollinen ja ripittäytyminen.
Maaginen rituaali taas voi olla sekä varsinaiseen taiantekoon tai loitsuun valmistava rituaali, tai sitten, etenkin ritualistisen magian harjoittajien kohdalla, koko taianteon- tai loitsun suorittaminen. Maagisia rituaaleja ovat esim. Kehän luominen, kynttilämagia tai Voodoo-nuken tai amuletin valmistaminen.
Vertailun vuoksi, samalla tavoin rituaaleja ovat myös perhepäivällinen (etenkin jos ohjelmistoon kuuluu ruokarukous tms.), valmistautuminen tärkeään urheilusuoritukseen tai jopa nukkumaan valmistautuminen. Taikauskoisilla ja neuroottisilla ihmisillä voi lisäksi olla paljon omia, henkilökohtaisia rituaaleja, joita ilman ei voida kokea onnistumista missään yrityksissä.
Uskonnollisiin rituaaleihin viitataan joskus myös riitteinä, toisin kuin perhepäivälliseen.
Ritualistisesta noituudesta ei siis suotta puhuta ritualistisena noituutena. Ritualistisen noituuden harjoittajat tekevät lähes kaikki taiantekonsa ja loitsunlukunsa hienosti ja pikkutarkasti komean rekvisiitan keskellä. He luovat ympyrän, kutsuvat elementtejä ja työskentelevät lähes poikkeuksetta alttarin äärellä. Eroa esim. Wiccan uskonnollisiin harjoituksiin voikin olla vaikea havaita, sillä myös moni wiccalaisuutta uskontonaan tunnustava noita harjoittaa ritualistista magiaa, sillä se muistuttaa paljon wiccan uskonnollisia harjoituksia. Myös välineistö on pitkälti samanlaista. Noitien perusvälineet, kuten pata, pikari ja veitsi ovat aikojen saatossa päätyneet ritualististen noitien kautta wiccan harjoittajille, ja niistä on tullut osa heidän uskonnollista välineistöään. Valitettava pikkukiusa toki on, että kaikki niiden käyttäjät yhdistetään nykyisinkin ennemmin ritualistiseen magiaan kuin perusnoituuteen, ja sitten oletetaan, että minäkin tottakai vaan messuan suitsukkeet käryten alttarini äärellä aina "harjoittaessani noituutta".
Noituus Noituutena
Kun minä teen taikoja tai luen loitsuja, en tarvitse siihen välttämättä alttaria tai aina kehääkään, riippuu nimittäin, minkälaisesta jutusta on kysymys. Minulla ei ole kiinteää alttaria, enkä aina käytä kaikkia välineitäkään. Kotini on maagisesti suojattu alue, ja kaikki tarvittavat välineet löytyvät ympäriltäni. Käytän toki jonkin verran alttaria, pääasiassa juhlapäivinä, ja silloin voidaan lähinnä puhua uskonnollisesta rituaalista kuin noituuteen liittyvästä taianteosta.
Loppupeleissä noituus itsessään on siis hyvin yksinkertaista. Siihen ei tarvita hienoja välineitä eikä jumalten apua. Voima on noidalla itsellään, sitä ei rukoilla mistään, ja kyllä, sitä käytetään että saadaan asioita tapahtumaan. Isoja (esim. säätilaa koskevat asiat) tai pieniä (kuten raha tai kyläily) asioita, ja on harjoittajasta itsestään kiinni kuinka itsekäs päättää olla. Noidan moraalista olenkin jo kirjoittanut, samoin kuin omista ohjenuoristani elämässä.
Noitana en siis tarvitse isoja rituaaleja ja hienoja kattauksia loitsiakseni, vaan noituus on osa elämääni, sen luonnollinen jatke. Minulla on toki välineitä joita käytän noituudessa, samoin kuin vaikka ompelijalla on välineitä joita hän käyttää ommellessaan, mutta se ei tarkoita että nämä välineet olisivat mitenkään erityisen silmiinpistäviä tai mainittavia, sillä noita käyttää myös paljon taikakaluja. Jos vaikka valmistan jonkin pikkuesineen (esim. helmi tai kolikko) lievittämään stressiä, ja sujautan sen salaa mieheni takin taskuun, olen "harjoittanut" noituutta, mutta onko tämä helmi tai kolikko sitten niin mainittava "noidan väline"?
Kun kysytte uudelleen ja uudelleen "Kuinka sinä harjoitat noituutta", en oikeasti tiedä mitä minun pitäisi siihen vastata, tai siis, kuinka monella eri tavalla minun pitää selittää sama asia että se menee perille? Kun kehotan teitä lukemaan vanhoja postauksiani, vastaus löytyy sieltä. Ei yhdestä ainoasta, vaan.. no, miksi luulette että esittelen täällä kasveja tai ennustustapoja? Kyllä, tulevaisuuden/salattujen asioiden tarkastelu lukeutuu myös kuuluvaksi noituuden piiriin, mutta se itsessään ei tee jokaisesta ennustajaeukosta noitaa. Btw; Ennustaminenkin on itsessään rituaali; Vaikken esim. kortteja tulkitessani koskaan luo ympyrää, sytytän silti usein kynttilän ja/tai suitsukkeen.
Mitä Ennustelun ja uskomusten ulkopuolelle sitten jää? Noituus on aina omalla tavallaan läsnä noidan elämässä, mutta sen harjoittamisen ei välttämättä tarvitse olla jokapäiväistä. En itsekään "tee taikoja" tai "loitsi" säännöllisesti tai edes joka päivä, vaan aina tarpeen mukaan. Eli aika harvoin, koska kyvyn mukana tulee aina suuri vastuu omista teoista.
Noita siis turvautuu voimiinsa tarvittaessa, ja harjoittaa siis noituutta tarpeen mukaan. Jos kirjoitan täällä esim, että tämä ja tämä yrtti karkoittaa pahaa, siihen minäkin sitä käytän. Siinä on jo yksi noitajuttu takataskuun. Vaikka yritänkin ajoittaa postauksiani vähän vallitsevan vuodenajan tm. ajankohdan mukaan, kyseessä ei ole mikään "päivän yrtti" tai ""tee tätä ruokaa tänään" -postaus. Noituus itsessään ei ole orjallisesti sidottu viikonpäiviin tai vuodenaikoihin, mutta jos mainitsen, että maagisin ajankohta tälle ja tälle on tämä ja tämä, niin sitä minäkin noudatan (toinen noitajuttu). Mitä luulette, onko minulla viipale inkivääriä lompakossa, tai hevosenkenkä oven päällä?
Joo, nehän ovat "vain amuletteja", mutta ette taaskaan kuunnelleet. Noituuden ja taikauskoisten tapojen erot eivät paljoakaan poikkea toisistaan, ja mm. wanhat kansanuskomukset ovat suuri osa wanhan liiton perusnoituutta tänäkin päivänä. Unohda ne kallit energiakivet ja täytä taskusi takapihan poimulehdellä!
Mutta Kuinka Sinä Sitten Harjoitat Noituutta, Kerro Kerro Kerro!!
Ihmisten asenne noituutta kohtaan on myös harmillisen usein kangistunut televisiosta ja sarjakuvista opittuihin kaavoihin. Eli jos noituutta ei harjoiteta kaavut päällä loitsien synkissä katakombeissa, niin homma toimii tietysti niin, että sirottelemme omenanlehtiä banaanin päälle, sanomme "Abracadabra" ja voilá, meillä on heti omena. Puolet teinilukijoistani tuntuu sitäpaitsi vain vesi kielellä odottavan milloin postaan tänne "toimivia taikoja". Tiedän, jösses.. Miten olisi tämä: Kiipeä kolmasti muutetun ladon katolle, laita hieman kuusenpihkaa kielellesi, levitä kätesi, ja hyppää. Hypätessäsi huuda kovaan ääneen "Tervapääsky", ja muutut pääskyseksi. Taian poistat helposti pulahtamalla lähdeveteen. Ja joo, jos haluat muuttua joksikin muuksi linnuksi, huudat vain sen nimen hypätessäsi.
Just joo, ja totta toinen puoli. Noituus on sitä, että saamme tiettyjä kaavoja noudattaen asioita tapahtumaan, tai olemaan tapahtumatta, mutta järki käteen; Emme mekään voi rikkoa fysiikan lakeja! Maalaisjärki käyttöön, eli kaikki jotka kokeilivat tuota pääskyskonstia, ansaitsevat myös, Darwinin kiitos, sen seuraukset.
Surullisintahan tässä on, että nyt te kaikki teininoitaihkuttelijat siellä kotoisten näyttöpäätteidensä äärellä mietitte, mikä tuossa pääskyseksimuuttumisessa sitten mättää? Eikö taika murrukkaan lähdevedellä, vai tuleeko piru penäämään sielua jos tuota uskaltaa kokeilla? Ymmärrettävistä syistä, en alennu edes vastaamaan tuohon ;l
Tuossa mielessä noituuden, samoin kuin kaikkien muidenkin asioiden harjoittaminen kysyy paitsi aivoja, myös enemmän tai vähemmän niitä omia kykyjä tehdä ja toteuttaa. Wanhan linjan noituus, eli perinnenoituus, sisältää tottakai erinäisiä vippaskonsteja ja taikoja joilla voidaan tarvittaessa vaikuttaa joko omaan, tai ympäröivään elämänmenoon, ja joita aika ajoin sivuan teksteissäni, mutta koska en edelleenkään aio opettaa teitä kaikkia tekemään tavallani, että voitte etsiä ja löytää itse itsellenne sopivat harjoitukset. Löydätte kyllä sopivasti vinkkejä teksteistäni ;) Eli kyllä, blogiltani löytyy aimo annos niitä "oikeita, toimivia taikoja", jos vain harjoittajassa on tarpeeksi kykyjä ja henkilökohtaista energiaa saada homma toimimaan. Enkä siis tarkoita tuota pelkkää "Noitakonsteja" -osiota, sori :D
Kun siis aina muistutan teitä tuosta "en halua opettaa teitä tekemään tavallani", tarkoittaa, etten edes voisi tehdä niin, koska "Niin monta luutaa kuin noitaa"; Teillä on varmasti jokaisella erilainen elämä, erilaiset kiinnostuksen kohteet ja saavutettavat määränpäät? Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että jos tämä olisi ritualistiseen noituuteen tai johonkin uskontoon liittyvä blogi, te lukisitte täältä tarkkoja ohjeita tiettyjen määränpäiden saavuttamisesta ja siihen tarvittavista välineistä ja kopioisitte valmiiksi annettuja rituaalikaavoja kuin reseptejä leivontablogista ja kohta jo messuaisitte täydenkuun alla metsässä itsellenne palkankorotusta tai veisaisitte hoosiannaa kirkonpenkissä taivaspaikka mielessä kiiluen. Yhtenä laumana, toistenne klooneina, ja vakuuttelisitte siinä sivussa sitten olevanne yksilöitä..
Kun sanon että noituus on elämäntapa, tarkoittaa se vain, ettei siihen kuulu sen kummempia kaavoja tai tarvikkeita kuin ei esim. puutarhanhoitoon, käsitöihin, tai ruoanlaittoon. Perusjutut ja -asiat täytyy tietenkin omata, mutta siitä eteenpäin jokainen rakentaakin sen sitten elämäänsä sopivaksi, juuri niitä wanhoja neuvoja ja tapoja seuraamalla. En kuitenkaan tarkoita eklektisyyttä (pois se minusta), vaan tässä tapauksessa wanhasuomalaisen tiedon soveltamista käytäntöön. Ajatellaan että noituus on vanha keittokirja; Sinun ei tarvitse osata jokaista reseptiä ulkoa jos kerran osaat kokata. Toisekseen, osaat kirjastasi varmasti vain ne reseptit joista olet pitänyt, vaikka kaikki ovatkin aina tallessa kirjan sivuilla. Kolmanneksi, tiedät että se vanha keittokirja on sinulle hyödyllisempi ja tärkeämpi kuin kaikki markkinoiden uudet ja hienot keittokirjat yhteensä.
Toivottavasti tämä teksti vastasi tarpeeksi kattavasti tuohon Noidankodossa valitettavan usein esitettyyn, ja taatusti ärsyttävimpään kysymykseen: "Kuinka sinä harjoitat noituutta?", eikä teidän tarvitsisi kysellä sitä enää. Minä nimittäin todella vihaan sitä. Kyllä, "vihata" on vahva sana, mutta sen käyttö lauseessa oli tällä kertaa täysin harkittua ja tarkoituksellista.
-Kaikkea Hyvää-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti